Kolmen testin kertomaa

Istuin muutama päivä sitten aamu-unisena vessassa tihrustaen raskaustestiliuskaa valoa vasten. Eiran tiedusteleva ääni kantautui keittiöstä: Kumpaa se näyttää? "Jaa-a, vaikea sanoa." Jatkan hampaiden pesulla kun Eira omin silmin kumartuu tikun ääreen ja katsastettuaan tilanteen antaa varovaisen arvion "negatiivinen tää on.." "Onko? Jos katsoo oikein tarkkaan..?" "On joo..hmm.. eiku ei.."

Kyllä. Aluksi negalta näyttänyt tikku muuttui muutaman pitkän minutin jälkeen haamuplussaksi. Haaleaksi viivaksi, jonka toiveikas silmä kuvittelee erottavansa. Mielessäni kaikui lääkärin sanat; "Testin voisit tehdä vasta dpo16-18, sillä biokemiallisella raskaudella ei tässä vaiheessa ole mitään merkitystä." Oli dpo14 ja käsissämme jotain plussaan viittaavaa. High five vessan kynnyksellä! Biokemiallinen tai ei, merkitystä kuitenkin on - mulle ja meille. Kääntyisi viiva loppupeleissä mihin suuntaan tahansa - vahvistuisi tai hiipuisi - tiedämme et hedelmöitys on tapahtunut. Että toivoa on.

Tuli epätodellinen olo. Tuntui kutkuttavan mukavalta, vaikka jo etukäteen olimme päätäneet ettei haamutulos kerro kuin sen, et parin päivän päästä kandee testaa uudelleen, jos vuoto ei ala. Olo oli menkkamainen ja töihin lähtiessä laitoin vuotosuojankin varmuuden varoiksi. Jokainen kostea lirahdus toi mieleen kuukautiset, vatsaa jomotteli. Joka wc-käynnillä sama jännitys: joko jo? Joko tuhruvuotoa merkiksi alkavista kuukautisista. Joka kerta sama helpotus. Ei vielä.

Raskaustestit dpo 14, dpo 16 ja dpo 18

Kahden päivän jälkeen uusintatestaus paljasti selkeämmän viivakaksikon. Plussa. Ei supervahva, mut plussa kumminkin. Siitä vielä kaksi päivää ja tänä aamuna kolmas kerta Clearbluen puikolla: siniristiplussa <3

Olen varovainen. Tiedän alkuraskauden riskit. Surukseni kipeän tuttuja ovat myös keski- ja loppuraskauden murheet sekä tragediat. Ymmärrän, ettei edes kolme plussaa tarkoita sitä, että meille tulisi vauva. Tällä matkalla on monta etappia ja vielä enemmän muuttujia. Eira on luottavaisempi. Minä kuulemma "pessimisti ei pety"-asenteella. Kai suojelenkin itseäni/meitä liioilta toiveilta. Olen realisti. Mitä tahansa voi tapahtua. Silti hämmennykseni ja kiitollisuuteni keskellä olen onnellinen: saavutimme ensimmäisen etappimme loppupeleissä hävettävän helposti. Tänään - tällä hetkellä - olen raskaana. Se jos mikä on puoli voittoa :)

Plasebotuntemuksia

Tuntemuksia, niitähän tuntee kun oikein tunnustelee. Vähän sama kuin horoskooppien kanssa. Aina kolahtaa, kun valikoiden tulkitsee. Siksipä keräilin piinakyttääjän legendoja ja mahdollisia syitä omien tuntojeni takana.

Tuhruvuotoa muutama päivä inseminaation jälkeen: Inssikatetri on tmp:n yhteydessä ärsyttänyt verekästä kohdunkaulakanavaa aiheuttaen pientä vuotoa, joka sittemmin tihrutti pois.

Menkkamaista jomottelua n.viikko inssin jälkeen: Edelleen; kohtuun on "tunkeuduttu", joka voinee aiheuttaa supistelua. Tuntemuksia ei välttämättä ole sen enempää kuin normaalikierrossa, mut nyt niihin kiinnittää huomiota. Mietin jo lievän tulehduksenkin mahdollisuutta sillä olinhan tavoilleni uskollisena avantosaunalla pari päivää inssin jälkeen.

Valkovuoto: koskaan ennen hedelmöityshoitoja en ole vuotoja seuraillut. Nyt määrä vaikuttaisi tavallista runsaammalta (=sitä ylipäätään on). Lääkitykselläkin sormensa pelissä kierron hormonimuutoksiin.

Jano?: pari viime kuuta oon pyrkinyt juomaan tavallista enemmän. Kroppa alkaa tottua lisääntyneeseen nesteen kiertokulkuun.

Lisääntynyt virtsaamisen tarve: olemassa tässä vaiheessa yksi - ja vain yksi - syy. Lisääntynyt juominen. Öisin se, et satun oleen hereillä.

Väsymys: nukkunut huonosti. Keskimmäinen kissa sairastaa, joten sekin valvottaa öisin.

Liikuttumisherkkyyttä: Väsynyt, liian vähän unta.

Nippailua alavatsalla: ilmakupla eksyksissä. (Kuplia on poikkeuksellisesti tuntunut riittävän.)

Vilunväreet ja vilutus: Marraskuu. Kylmä ja kolea. Aina viluttaa.

Lämpö asteen verran tavallista korkeampi parin viikon ajan: voinee johtua mistä vain. Marraskuusta. Töissä jylläävästä flunssa-aallosta.

Hengästyminen portaissa: duunin huono sisäilma, remppapöly ja mahdollisesti tuloaan tekevä infektio.

Päänsärky: huonosti nukutut yöt ja hampaiden pureminen unissaan.

Raudan maku suussa: vanha putkisto, veden laatu. Uusi GumProtection hammastahna, johon ikenet reagoi. Öinen pureminen.

Etova olo aamulla: tyhjään mahaan vesilasi ja tuhti satsi vitamiineja. Kiertää vähemmästäkin, oireillut ennenkin.

Rintatuntemukset voi passata. Niitä ei ole, tässäkään kierrossa.

Summasummarum: lämpöä lukuunottamatta oireita tuskin on sen enempää kuin tavallisesti. Nyt havaittuihin tuntemuksiin ei välttämättä kiinnittäisi huomiota, ellei mieli olisi odottavana varpaillaan. Usein ensimmäisten aktuellien "oireiden" joukossa on kuitenkin se kuukautisten poisjäänti ja siellä asti ei vielä olla.

Niinpä. Jännää, miten tämäkin 2 viikon odotus on kulunut. Ensin ei odota, tekee muuta. Sit odottaa enemmän, malttamattomana. Yht'äkkiä, testipäivän lähestyessä, mieli muuttuu. Ei teekään mieli testata. Sitä negaa. Venyttää testiä loppuviikkoon. JOS sinne asti pääsee. Todennäköisempää on varautua huomenna jo siteellä ja tunnustella jokaista lirahdusta. Lh-piikin mukaisesti kierto olisi nimittäin jäämässä lyhyeksi, jolloin vuoto alkaisi parin päivän sisällä enikeis..

Siittiösyyni + todennäköisyyslaskentaa

Ykkösfakta: inseminaation seurauksena raskaus alkaa 10-15% todennäköisyydellä. Käänteisesti: 85-90% todennäköisyydellä raskaus ei ala. Aika rajua arkirealismia kahden viikon odotusaikaan. Huoh. Ennakoivana realistina ajattelin ajankulukseni koittaa perehtyä asiaan ja summailin muitakin osatekijöitä.

Ajoituksesta on hyvä aloittaa. Sen merkitystä ei voi vähätellä, kun munasolu tunnetusti on lyhytikäinen. Pakastettujen siittiöiden elinikää en faktuaalisesti tiedä, mutta eri lähteissä sen on veikattu olevan 24h. Siis helposti neljäsosa tuoretavarasta??!! Huoh vol.2. Ajoitus sinällään meni nappiin. Lääkäri pohti, et mutu-tuntumalla ennuste vaikuttaisi olevan parempi, jos inssin aikaan folli vielä näkyy. (Siis verraten tilanteeseen, jossa ovulaatio on tapahtunut jo.) Uä:ssä follikkeleja oli kaksi, joista toisen luhistumisen perusteella H-hetki oli käsillä.  Toinen folli oli pullura ja merkittävimmät ovulaatiokivut tuntuivatkin n.7h inssin jälkeen. Vaikka tuntemuksista päätellen epäilin munasolun yrittävän vatsanpeitteiden läpi ulkomaailmaan, oli tuntemukset seuraavaan aamuun mennessä kutakuinkin poissa. Eli molempien sukusolujen on mahdollista olla hengissä kohtaamishetkellä. Napakymppi.

Entäs ne siittiöt? Inseminaatiossa siirrettiin 0.5ml olki, joka sisälsi 2.1milj siittiötä. Niistä 36% eteenpäin liikkuvia. Väestöliiton raja lahjasoluinssiin 0.5ml oljella on 1milj. (Jos jää sen alle, sulatetaan 2 olkea ja siirretään milli.) Eli siihen nähden ok, mutta.. Miten laatu asettuu suureen kuvaan?

Maailman terveysjärjestön WHO:n (2010) määrittämät viitearvoalarajat normaalille siemennesteelle ovat:
> 39 milj siittiötä per ejakulaatio
>15 miljoonaa siittiötä per millilitra
> 58% elossa olevia
> 32% eteenpäin liikkuvia
> 40% yht.liikuskelevia
>4% morfologia normaali
Tämä siis koskee tuorenäytettä? Viitearvoja pakastetuille siittiöille en löytänyt..

Siittiötiheyttä pidetään yksittäisistä ominaisuuksista tärkeimpänä raskauden alkua ajatellen. Jos oljen sisältämästä lukemasta ynnättäisiin ylöspäin, niin olkimillissä olisi 4.2milj. Jos oletetaan, että puolet kuolevat pakastuksessa, pestynä ennen pakastusta summa olisi ollut 8.4milj. Eli siis alle viiterajan? Minkäköhän verran pesu on vähentänyt lukemaa? Jostain tutkimuksesta luin, et selkeesti alentunut hedelmöityskyky on, kun määrä millissä jää alle 5milj. Terveysportista saadun tiedon mukaan raskauden todennäköisyys yksittäistä kuukautiskiertoa kohden laskee jo WHO:n kriteereiden normaalialueellakin. Mihin sitte klinikan raja 2milj/ml:ssä mahtaa perustua?

Siittiöiden rakenteen merkityksestä raskautumiseen vaikuttaisi sen sijaan olevan voimakkaita näkemyseroja. Jopa siinä määrin, että osa labroista onkin poistanut ko. arvioinnin siemennesteanalyysistaan. Koska rakenteeltaan normaalien siittiöiden osuudella on kuitenkin osoitettu yhteys sekä spontaani- että hedelmöityshoitoraskauksien todennäköisyyteen, olisin ollut kiinnostunut tästäkin tiedosta. Meille tätä ei kuitenkaan kerrottu, joten en tiedä tutkitaanko sitä sulatuksen jälkeen. Ainoa saamamme tieto oli kokonaismäärä ja liikkuvuus (A+B?).Toisaalta on lohdullista, että vaikka huippuarvotkaan eivät takaisi hedelmällisyyttä, alkaa raskauksia normaaliarvojen valossa huomattavankin poikkeavalla siemennesteellä.

Noh, ei auta kuin luottaa siihen syyniin, minkä lahjasoluluovuttajat käyvät klinikalla läpi myös sperman laadun suhteen. Lahjoittajaksi pääsee vain korkealuokkaisella spermalla, joka kestää hyvin koepakastuksen. Luovutussperman alkuperäsistä laatua emme saa kuitenkaan tietää, vaan vain lopputuloksen. Kaipa 2.1 milj. on kohtuullinen tulos - pakastetuksi. Ihan en ole vaikuttunut sen loistavuudesta, vaikka henkilökunta vaikutti tyytyväiseltä. Toisaalta tarpeen on vain 1-2 supersiittiötä. Siihen nähden 0.5ml oljesta 756 000 eteenpäin liikkuvaa on bueno. Siinäkin on 755 998 liikaa. Silti.. Huoh vol.3.

Ovulaatio sentään tuli. Lääkkeillä. Aromataasin estäjillä, joihin napsimani letrotsoli kuuluu, saadaan aikaan ovulaatio jopa 75 %:lle (check), joista raskaaksi tulevien osuus on 15 - 25 %:n luokkaa (not yet check). Tropin yhdistyessä inseminaatiohoitoon raskaaksi tulleiden osuus on keskimääräisesti 13 % ja niistä monisikiöraskauksia on noin 12%. Eli matemaattisen päättelyn jälkeen todennäköisyydet ovat: yksösraskaus 11,4%, kaksosraskaus 1.6%, negatiivinen raskaustesti 87%.

Toki tähän vaikuttaa myös kasvuolosuhteet. Limakalvo jäi inan alle 8mm. Ei huono, joskaan ei loistavakaan. Liekö sitten syynä uä-näkyvyys, täyttymässä oleva rakko, vai mikä, mut en nähnyt yhtä selkeää kolmikerrosnäkymää kuin viime kierroilla. Ja eikö juuri rakenne ole merkittävä? Huoh vol.4. Lisäksi molemmat follikkelit olivat oikeassa ovariossa, jonka viereinen munatorvi veti aukiolotutkimuksessa nihkeästi.. Kohdunulkoista raskauttakinko tässä pitäs vielä jännittää?

Huoh huoh huoh. Miten tästä voi koskaan tulla mitään?! O_o

Ehkä käytän maalaisoptimistin lyhyttä matikkaa:
1 inssi + 1 munasolu = 15% todennäköisyys
1 inssi + 2 munasolua = 30% todennäköisyys? Eikö? :D

Kuulostaa ainakin paremmalta. "Vain" 70% todennäköisyys, et koko setti alkaa alusta ennen kuin testipäivä koittaa. Testipäivä, joka neuvottiin 16-18vrk inssin jälkeen. Mjaa. Ajattelin kyl et dpo14 tekis tehtävänsä. Eteenki ku normaalisti vuoto alkaa jo ennen sitä.. Noh, se selviää väkisinkin reilun viikon päästä.

ps. Jotta en huutele omiani, tässä lähteitä kiinnostuneille

Klami R, Perheentupa A. Miten tulkitsen spermanäytteen? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2015;131(21):1969-73

Cooper TG1, Noonan E, von Eckardstein S, Auger J, Baker HW, Behre HM, Haugen TB, Kruger T, Wang C, Mbizvo MT, Vogelsong KM. World Health Organization reference values for human semen characteristics. Hum Reprod Update. 2010 16(3):231-

Ahinko K. Successful intrauterine inseminationtreatment. 2009. Väitöskirja. Acta Electronica Universitatis Tamperensis : 823. Tampere University Press.

Check ML, Bollendorf A, Check JH, Katsoff D. Reevaluation of the clinical importance of evaluating sperm morphology using strict criteria. Arch Androl 2002;48:1-3

Coetzee K, Kruge TF, Lombard CJ. Predictive value of normal sperm morphology: a structured literature review. Hum Reprod Update 1998;4:73-82.

Yllätysinseminaatio

Kaikki kävi niin kovin äkkiä. Kaikkien aikojen varhaisimman LH-plussan seurauksena soitin eilen aamulla klinikalle. Kahta tuntia myöhemmin makoilin tutkimuspöydällä ja katselin UÄ-ruudulta piirtyviä pöllönsilmiä. Follikkeleja. Kylki kyles, oikein kaksin kappalein. Etuilija näytti pieniä luhistumisen merkkejä, peesaaja pullotteli pyöreänä parin sentin mitassaan. Toinen munasarja sentään oli malttanut mielensä, eikä ollut tuottanut mitään varteenotettavaa. Hyvä niin, sillä monikkoraskauden (kolmos, nelos) uhka olisi perunut tämänkin inssin.

Tällä näkymällä todettiin olemassaoleva kaksosriski. Lääkäri kysyi, jotta mennäänkö tällä? Päätös jäi minun punnittavakseni, sillä Eira oli aamulla joutunut lähtemään töihin Helsinkiin. Telepaattisen yhteyden, pienen empimisen ja  myöntävän vastauksen seurauksena inssi tehtiin samoin tein. Itse toimenpide oli kohtuu kivuton. Siinä inssin jälkeen 10min pötkötellessäni käytiin vielä lääkärin ja hoitajan kanssa läpi naisparien käytännön sisarus-/hoidonvarausjuridiikkaa. Jotta ei liian yltiöpositiiviseksi heittäydyttäisi, tehtiin aloitteestani seuraavan kierron lääkitys- ja hoitosuunnitelmakin valmiiksi.

Lähtiessäni kuittasin kassalla kolmen kierron aikana kasaantuneen piikkini. Hela hoidon hintalappu jännitti, kun laskua oli ehtinyt kerääntyä syyskuusta alkaen. Oletukseni piti kutinsa, mutta loppusumma jäikin parisen sataa pienemmäksi kuin olin pelännyt. Pakkasin kuitin, erittelyt ja B-todistuksen Kuopioon lähtevään Kelan kuoreen. Nähtäväksi jää, miten kansaneläkelaitos päättää projektiamme tukea.

Testit testissä

WC:n pikkukaappi pursuaa erimerkkisiä ovulaatiotestejä. Saimme varastoomme täydennystä kun pari viikkoa sitten vietin siipatonta laatuaikaa kolmen ystävättäreni kanssa. Illan aikana, kun niihin parhaisiin laseihin oli aika kaataa tavaksi muodostunutta shampanjaa, paljastui joukkiomme raskausprosentiksi 50%. Liekö omilla hormoneillani osansa kun silmäkulmani melkeinpä kostuivat. Skoolattiin ja onniteltiin. Tunsin pakahduttavaa iloa ystävieni puolesta. Kummankaan tie raskauteen ei ollut välttynyt kivikoilta. Molemmilla anamneesissaan keskenmenot. Molemmat kultasydämisiä, aitoa äitimateriaalia. Olin vilpittömästi onnellinen heidän varovaisesta onnestaan.

Molemmat tietävät projektistani, joten minulle oli varattu ylimääräiseksi jäänyt keko erimerkkisiä tikkuja. Koitin tyrkyttää niistä osaa sille ainoalle ei-raskautetulle-ystävälleni tulevaisuuden varalle. Kun hän nosti lasiaan ja nauraen kieltäytyi, sain kotiin tuliaisiksi kymmenisen raskaustestiä ja satakunta ovulaatiotestiä. Oli Clearblueta, Davidia, Egensiä, jotain jossa oli kiinalaisia merkkejä jne.

Näistä erilaisista liuskatesteistä olen kuullut palautetta puolesta ja vastaan. Klinikalla netistä hankittuja testejä ei pidetä luotettavina; osa on vaikeasti tulkittavia, osa ei tunnu "toimivan". Mikä siinäkin mahtaa olla? Onko ongelma tuotannon ja materiaalien luotettavuudessa? Vaiko kenties testien herkkyyden ja oman luotaisen LH-tason suhteessa? Tsekkailin valikoimaa netissä ja huomasin, että ovulaatiotestien herkkyys vaihtelee pääosin 20-50mIU/ml välillä. Erittäin herkiksi luonnehditaan 20-25mIU/ml testejä. Noh, naisen LH-arvon ajatellaan huipussaan olevan tavallisesti väliltä 15-80mIU/ml. Näin ollen matalan LH-tason naiset eivät plussaisi kuin kaikkein herkimpiin tikkuhin?

Kävin läpi saamani tikkuarsenaalin. Osassa testiherkkyys (cut off) on ilmoitettu, osassa tietoa tarvitsee kaivaa, ja osassa sitä ei ole. Egens oli herkin 15miu/ml ja Clearbluen raja korkein 40mIU/ml. Itselle tuttu Sofi oli väliinputoaja 25miu/ml herkkyydellään yhdessä toisen merkittömän Ovulation (LH) Test Stripin kanssa. Sen sijaan David oli häveliäs, eikä paljastanut rajojaan.

Tänään pääsin yllättäen koeponnistamaan koko seurakunnan. Koska follikkeli-uä oli varattuna vasta torstaille (kp14), aloitin varmuustikutuksen viikon vaihtuessa. Samoihin aikoihin alkoivat myös ennakoivat ovulaatiotuntemukset. En uskonut niitä todeksi vaan epäilin, että vasempaa ovariota muutama vuosi sitten piinannut kysta on ehkä tekemässä paluun. Epäilyistä huolimatta siirryin H-hetken tikutustaktiikkaan: tikutus tutulla Sofilla12h välein. Kun alkaa näyttää "sinne päin", niin varmistus suurella oraakkelilla Digi-Clearbluella.

Siirryin aamutikutuksesta tähän tekniikkaan kun huomasin lääkkeiden mahdollisesti vauhdittavan LH-piikkiäni. Viime kierrossa hymynaama ilmestyi varmuuden varoiksi tehdyllä testikerralla pe illalla. Pe aamu oli ollut haamullinen nega. Eikä la aamupäiväkään enää 100% selvä plussa ollut. Ovulaatiotuntemukset alkoivat silloin lauantaina illan eellä, joten sykli tuntui nopealta. Mieluummin siis kulutan läjän tikkuja kuin otan enää yhtäkään missausriskiä.

Ja kas, miten kävikään? Olin (taas) äimän käkikellona, kun kp 12 tikkuun alkoi piirtyä 2 viivaa. Samalla testasin muutkin tikkumerkit. David näytti Sofin tapaan kallistuvan 10min odotuksessa plussaan. Merkitön Test Strip ei olisi ovulaatiota niin vain paljastanut, vaan näytti haamuviivaa. Herkinkin, Egens, oli vaikeasti tulkittava. Olisin saattanut tulkita negaksi. Eli ei ole herkkyyteen luottaminen.

Entä mitä sanoi 40mIU/ml oraakkeli?

Hymyili tottakai :)

Aamusta tuleekin sitte kiirus siirtää torstain ajanvaraus huomiselle, tsekata miltä näyttää ja tuumata mitä tehdään. Puoli voittoa on jo se, et näitä päästään ees miettimään arkipäivinä. Jospa huominen yllättäen menisikin kuin Strömsössä?

Todellinen helmi, Simpukka

Istun koulutuksessa. Kuuntelen esitystä lapsettomien Simpukka ry:stä samalla kun saan sähköpostiin viestin lapsettomuushoitajaltamme. Viesti alkaa kysymyksellä "Mitä kuuluu, miten jakselette?" Tuntuu hyvältä. Meistä välitetään ja ollaan kiinnostuneita.

Simpukka ry:n vihkosia

Kuinka tärkeää pienelle ihmiselle onkaan saada kokemus ymmärryksestä ja siitä, ettei ole yksin. Saada tukea sekä rohkaisua tuntemuksien jakamiseen myös omien läheisten kanssa. Samaa ajaa lapsettomien yhdistys Simpukka. Ilahdun huomatessani miten yhdistyksessä on huomioitu erilaiset lapsettomuuden muodot; primaari- ja sekundaarinen lapsettomuus, lahjasoluhoidettavat, hoitojen jälkeen yksin/kaksin elämäänsä jatkavat jne. Jokaiselle jotakin.

Sydäntäni lämmittää erityisesti SimpukkaParit-parisuhdetoiminta. Onhan lapsettomuus on yhteinen kriisi, joka vaikuttaa väistämättä parisuhteeseen. Se voi olla parisuhteelle uhka tai mahdollisuus, jossa merkityksellistä on yhteisten voimavarojen löytäminen, vuorovaikutus, kommunukaatio. Hetkessä, jossa jälkikasvun kaipuu värjää päivät, on arvokasta keskittyä myös siihen mitä kaksi aikuista ovat toisilleen - kuinka suurta he ovat yhdessä.

Lapsen muotoinen unelma

Lapsettomuus on asia, jota joutuu käsittelemään koko loppuelämän. Sitä voisi verrata haavaan, joka vuosien saatossa arpeuduttuaankin on ajoittain kipeä. Lapsettomuuden kipeys ei katoa ajan, raskauden tai lapsen saanninkaan myötä, vaan muistossamme se pelkoineen on osa identieettiämme.

Simpukka tekee paljon hyvää työtä lapsettomuuden avaamiseksi. Aktiivitoimintaa on ryhmien ja tapahtumien muodossa. (Esim. Helminauhaverkosto lahjasolupareille toimii aktiivisesti kaupungissamme.) Sen ohella Simpukka julkaisee aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja infolehtisiä. Ei pelkästään lapsettomuudesta kärsiville, vaan myös heidän läheisilleen ja ammattilaisille. Ymmärrettävää kieltä ja käytännön ohjausta. Yleissivistävääkin.

Koulutuksen ensimmäisen vartin aikana Simpukka ry oli saanut ainakin yhden uuden jäsenen, minut. Minulle tuli nimittäin siitä vähän samanlainen fiilis kuin kirkkoon kuulumisesta; Vaikka aktiivitoimintaan en koe tarvetta osallistua, voin olla varma, että jäsenmaksullani tehdään lähimmäisten parissa arvokasta työtä.

Ollaan ihmisiä toisillemme.