maanantai 15. helmikuuta 2016

Punajuuripiina

Kaikki alkoi työpaikan kahvihuoneessa. Lämmittelin kookoskastikkeessa haudutettuja kasviksia ja täysjyväriisiä. Olin tyytyväinen terveyslautaseeni, kunnes.. Viereisen mikron kilahdusta seurasi huumava makkaran tuoksu. Työkaveri istahti pöytään höyryävän pyttipannun kera ja valitteli köyhiä eväitään. Mä koitin olla tuijottamatta pyttipannua. Sylkirauhaset aktivoituivat annoskateudesta. Mmmmm...makkarapannua...mm..

Pyttärimietteet valtasivat työpäivän. Iltapäivän koulutuksessa suunnittelin meneväni snagarin kautta kotiin nukkumaan ähkypäikkärit ennen Eiran kotiintuloa. Mmakkaraperunat.. Ei. Ei toimi. Roti olla pitää. Ohitin terveysbuustissani kotimatkan varrella olevat kaupat ja snagarin. Kontrolli petti viimemetreillä ja kotipihaan kääntymisen sijaan jatkoin matkaa lähimmälle kyläkaupalle. Homer Simpson-sokeuden vallassa rynnin makkaratiskille kuolaamaan. Pyttipannua ja ja.. suolakurkkuja. Eiku: punajuuria!! Mm...punajuuria...punajuuria.. Kaappasin mukaan kiloisen punajuuritölkin, maksoin ja asettelin aarteeni hellävaroen käsilaukkuun. Mmm...

Pyttipannu valmistui ripein ottein. Sen höyrytessä lautasella tartuin himoitsemaani punajuuripurnukkaan ja.. ei mitään! Väänsin ja käänsin. Kansi ei inahtanutkaan. Haikein silmin katsoin pyttipannua. Se ei olisi mitään ilman punajuuria. Nautinto oli vaarassa mennä piloille.. Suuntasin kiukkuni voimat punajuuripurkkiin. En luovuttaisi! Väänsin vimmatusti. Otin Tupperwaren miehenkorvikkeet avuksi ja väänsin. Valutin kuumaa vettä kunnes etiketti irtosi. Väänsin ja murisin kuin EM-ennätystä pinnistävä painonnostaja. Koitin työntää veistä kannen väliin, kunnes hälytyskellot varoittivat veitsen kärjen vaurioitumisesta. Hakkasin tölkin reunaa tiskipöytää vasten. Väänsin, väänsin, väänsin.

Pyttipannu jäähtyi lautaselle. Tölkkiriehunnasta hengästyneenä kävin mielessäni läpi naapuruston auttavat kädet, potentiaaleja ei ollut. Kiukkusin, miten Eirakaan ei ole kotona kun häntä tarvitaan. Hänen pitkissä sormissaan olisi enemmän vipuvoimaa kuin omissani. Kirosin päätökseni ottaa kaupasta se suurin ja hankalimmin avattava lasitölkki. Harkitsin lähteväni kauppaan ostamaan pienempää. Osoitin vihaisesti sormella sitkeää tölkkiä: "Sinähän et tätä voita!"

Väänsin niin että otsasuoni pullistui. Raivon vallassa olin heittämässä epäyhteistyökykyistä tölkkiä seinään, kunnes tajusin ettei lasinsirpaleisia punajuuria voisi kuitenkaan syödä. (Ei suinkaan niin, et se olisi sekopäistä, vaurioittaisi seinää/puulattiaa ja sotkisi kaikki paikat?) Ajattelin puhkaista kanteen reiän, mutta jatkosäilytyksen näkökulmasta suunnitelma oli lyhytnäköinen.. Kaivoin vähemmän hellävaraisesti pikkulusikalla kannen reunaa. Ja: ssmåk! Purnukan kansi ilmaantui. Hahaa, luovutusvoiton merkki! Otin tölkin tiukasti rintaani vasten pinnistin vielä kerran. Kansi aukesi lipsahtaen ja tummanpuhuvaa lientä hölähti aimo loraus Eiralta eilen lahjaksi saamalleni puserolle. Prkl..! Työnsin harmituksen taka-alalle. Tungin päälimmäiset punajuuriviipaleet suuhuni suoraan purkista. Pyttipannun uudelleen lämmetessä rouhin viipaleita ja katselin kantta voitonriemuisena. Kippasin läjän punaisia viipaleita pyttipannun viereen ja nautinto oli valmis. Haarukoinnin välissä näytin vahingoniloisena kieltä taistelukumppanilleni von lasitölkille. Röyh.

Näin ruokailun jälkeen ajateltuna:
Okei, olen raskaana. Ja vähän pimeä.

6 kommenttia:

  1. Mun alkoi tänään kaupassa tekemään ihan hirveästi mieli ginger alea. Jätin kuitenkin ostamatta. Varuiksi, kun inkivääriä ei suositella raskauden aikana, enkä halunnut ottaa riskiä, jos raskaus olisi alkamaisillaan. Ei sillä, että peruslimpparissa hirveästi inkivääriä olisi... Mutta himo on edelleen melkoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kautta aikain ollut kaikenlaisia mielitekopiikkejä, joten siihen katsottuna en huomaa varsinaista eroa nyt raskauduttuani. Muuta kuin et ennen en oo ollu sekoamassa niiden takia :D

      Oih, riipaisit mieliaihettani ruokarajoituksia :) Mitä inkivääriin tulee, niin siitäkin (yllättäen!) ollaan montaa mieltä. Tieteellistä tietoa inkiväärin käytöstä raskauden aikana on varsin vähän ja tutkimusten tulokset ovat osittain ristiriitaisia. Suomessa Evira/THL on varmuuden varoiksi antanut ohjeen valttää inkiväärivalmisteiden käyttöä samoin kuin inkivääriteen runsasta tai pitkäaikaista käyttöä. (Mikä määrä on "runsas"?) Sen sijaan Aasiassa inkivääri on luonnollinen osa ruokavaliota ja eteenkin jenkeissä inkiväärin käyttöä jopa suositaan raskauden aikana (käyttö esim. raskauspahoinvointiin). Suositukset koskee keskinkertaisia määriä ja välttämiskeskustelu pyörii aikalailla inkivääripuristeiden ympärillä. Lisää jenkkipripagandaa tässä: http://www.momjunction.com/articles/is-it-safe-to-drink-ginger-ale-during-pregnancy_00123290/

      Näillä perustein en ajattelisi ko. mielitekosi - kohtuullisissa määrin nautittuna - olevan haitallinen tilallesi :) Toki itse muutenkin raskautta odotellessani noudatin mieluummin kohtuukäyttö kuin totaalikieltolinjaa. (Se koin jotenkin henkisesti helpompana odotus-pettymys-janalla, mitä pidin kokonaishyvinvoinnin vuoksi tärkeänä..) Plussan jälkeen luovuin haikein mielin inkivääri-Vire-juomasta. Tokikin siihen inkivääriä suurempi syypää oli juoman korkeahko kofeiinipitoisuus.

      Poista
    2. Onhan se sekä raskauden aikaisissa suosituksissa että vauvojen ruokasuosituksissa hullua, että ne vaihtelevat niin rajusti maittain. Olen toistaiseksi noudattanut piinaviikoilla kohtuullisena pitämiäni rajoitteita. Jättänyt esim. ilmakuivatut ja kraavatut välistä, mutta syönyt esim. salmiakkia ja sokeria tavalliseen tapaan. Kofeiinimäärää olen tällä yrityskerralla vähentänyt lähelle raskausmäärää, jotta kroppa tottuisi. Kiitos inkivääritiedoista. Pitääpä tutustua, jos himot jatkuu.

      Poista

Ilahdun, jos jaat ajatuksesi ja jätät kommenttisi :)