Kasvaa ne vähemmälläkin

Tämän kevät-kesän kasvi- ja kukkamaani on ollut harmillisen vähäisellä hoidolla. Koska pihamaan kasvillisuuden taiteellinen toteutus ja hoito on pääosin mun reviiriäni, hidasti kevään hommia ensin ennenaikainen supistelu ja nyt huolenpitoa osaltani rajoittaa kenkkuileva verenpaine. Kun keväällä jo valkeni, ettei pihaa välttämättä pääse rapsuttamaan entiseen tapaan, valitsin komboon helppoja kaitsettavia.

Daisy, jättikurkku ja pienet vihreät
sulassa sovussa samassa viljelylaatikossa.

Kasvimaahan pääsivät suorakylvöllä helpot tyypit; herneet, pinaatti, rucola, basilika ja salaatti. Lavakurkut ja paprika saivat värjötellä sisällä pitkälle alkukesään. Paprika - Daisy nimeltään - sai herkimpänä kulkea lämpimän aurinkoterassin ja keittiön pöydän väliä juhannukseen asti, siinä missä kurkkupojat siirtyivät laatikkoon kesäkuun alussa. Daisy nautti olostaan ja kukki tuottaen hedelmää. Liekö kasvukori ollut liian ahdas, sillä kahdeksan pienen paprikan alun jälkeen D kuitenkin alkoi pudottaa kukkiaan ja keskittyä olemassa oleviin kasvatettaviin. Päästyään kurkkujen viereen, alkoi kasvukausi ja ensimmäisitä paprikoista päästiin nauttimaan viime viikolla. Lehdikön alla ensimmäinen kurkkukin ennätti salaa kasvaa ylimittaiseksi, mut makua se ei juurikaan haitannut.

Hernettä ja mansikkaa - taatusti luomuna

Pari vuotta vanha mansikka on rönsyillyt ja pullistunut varsin komeaksi kukkien alkukesällä innokkaasti. Marjoja suojaamaan levitin tänä vuonna vanhempieni metsänsiivouksesta sivutuotteena tullutta haketta, joka toimi maansuojana moitteettomasti. Suojasi mansikkaa liialta kuivumiselta ja esti niin rikkaruohot kuin marjojen homettumisen. Ennen hakkeen levittämistä lannoitin maan biolannotteella. Saas nähdä onko mansikka (tai sen vieressä oleva pioni) ensi vuonna sitä mieltä, että sekametsähake hapatti maata liikaa. Toivottavasti ei, sillä mansikka yleensä sietää happaman maan. Tänä vuonna ei ainakaan ollut moksiskaan vaan tuotti mukavasti makeaa satoa ja pikkueläimetkin kävivät napsimassa/nokkimassa punaposkia aiempia vuosia vähemmän.

Seuratessani muita uskollisia monivuotisia sain huomata, miten monille perennoille talvi on ollut vaikea. Kova pakkanen yllätti nopeudellaan, eikä lumi ennättänyt vaipallaan suojaamaan pihan pitkäikäisiä. Ilokseni pionivanhus kuitenkin heräsi eloon kellontarkasti ja tuotti runsaan, joskin nopean kukinnan. Naisenmittaa korkeammassa ruusupensaassa sen sijaan pystyssä on enemmän kuivia ja kuolleita kuin vihreitä oksia. Ensin jo ajattelin pelinsä olevan pelattu, kunnes mattimyöhäisenä vanhus jaksoi muutaman tuoksukkeen tuottaa. Suottaapi koko komistus päästä oksasaksien alle syksyn tullen.

Helmililjat, keisarinkruunu ja pihan reunaa tuuheana elävöittäneet lupiinit nihkeilivät kukinnoissaan, joten mielenkiinnolla odotan miten on ensi vuoden laita; nousevatko ylväänä vai päättyikö maallinen matkansa tähän. Jäähyväiset jätimme vuosikymmenen ikäiselle jalokärhölle, josta ei ainutkaan elonmerkki yllättäen enää versonnut. Onneksi luonnonkukat värittävät pihaa uskollisesti kesästä toiseen.

Kesäkukkien suhteen tein varmoja valintoja. Alkukesään orvokkeja, lopun eestä surfiinaa ja lumihiutaletta. Kasvimaatakin täytin osin kehäkukilla, notta on vähemmän hoidettavaa, eikä rikkaruohot pääse kasvamaan. Lämpö on tehnyt tehtävänsä ja kukat ovat toistaiseksi menestyneet hyvin. Kaikenkaikkiaan puutarha on pysynyt yllattävän virkeänä keväisen mullanvaihdon, satunnaisen rikkaruohon kitkennän, kertalannoituksen ja vedenkannon voimin.

Eira ja hiiri terden kimpussa

Mitä muihin projekteihin tulee, niin tämän vuoden agendalla ollut terassin huolto oli ponnistukseltaan lähes tuskien taival. Sitä tehtiin kuin Iisakin kirkkoa. Männävuotista, kaksiväriseksi kulunutta värillistä puuöljyä pestiin pois niin Tikkurilan tehopesulla, kuin Pinotexin terassipesulla. Pinnan osoittaessa sitkeytensä, käyttöön otettiin hiomakone, jolla Eira nitkutti terassin läpi kahteen otteeseen. Työ oli hidasta. Toki nopeutusta olisi tullut, jos hiomakone ja laikat olisivat olleet järeämpiä, mut jotenkin alkoi säälittää painekyllästetyn puun puolesta ja halusimme saada projektin maaliin mahdollisimman hellävaroen.

Ihastukseni Riihimäen lasi

Kesäkuun deadline ohitettiin viikolla parilla, mutta nyt on uudet kirkkaat öljyt pinnassa ja terassikalusteet grilleineen tuotu naftaliinista paikoilleen katokseen.

Nyt istutaan terdellä ja seurataan miten perhoset ja muut pörisijät surraavat maan antimissa ja ruukuissa. Nuoremmat kissat loikkivat öttiäisten perässä, vanhus koisaa terassille asetetulla filtillään tai puutarhan varjopaikoissa. Kasvaa ja kukkii pihamaa näköjään vähemmälläkin hoidolla.

Seniorinmentävä varjopaikka

Oishan se pitänyt tietää, et tulee se kesä stressaamattakin :)