maanantai 22. elokuuta 2016

Pieniä ostoksia

Kuinka pieni voi pikkuihminen olla? Pieni. Niin suuri, niin pieni <3 Tai kaikkihan on suhteellista. Taava on keskimittainen, mutta alle kolmen kilon syntymäpainossaan varsin siron sorttinen. Pitkä ja hoikka - Eiraan tullut, voisi joku automaattisesti tokaista.

Vaatepolitiikkaan neidon sirous on aikaansaanut pientä haastetta. Raskauden aikana meille on ennättänyt kerääntyä vaatetta jos jonkin kokoista. Loppuraskaudessa pesurumban päälle kaikki 62cm kokoiset ja sitä suuremmat vaatteet pakattiin laatikkoon odottamaan neidon kasvua. Esille jäi 50-56cm, joista niistäkin osa hivenen leveän mallisia. Kuulimme hymysyista ennakointia siitä, miten tyttelöinen ei ehkä ehdi käyttää kaikkia pikkuvaatteitaan ennen kuin ne jäävät jo pieneksi. Vaan miten kävikään. Neito yllätti, pienikin vaate muuttui isoksi.

Sairaalassa jo kätilö toi meille kokeiluun Liberon premature-vaippoja, kun pienin 1-koko vaikutti suurelta. Keskosvaipat olivat istuvat siinä missä ykköskoon vaipat falskasivat helposti. Kotiinlähtiessä huomasimme, miten vähänkin isommasta kietaisupaidasta jää olkapää pilkottamaan ja housut tulevat löysinä pitkälle kainaloon, vaikka kotiutumisvaatteiksi valittiin niitä pienimpiä.

Kotiutuessa apteekkireissun oheen piipahdimme siis ostoksilla metsästämässä niitä aidosti pieniä vaatteita. Kotituomisiksi ostettiin paketillinen prematureja sekä KappAhlista pari 44-koon bodya ja housut. Vaippaura jäi sittemmin yhden paketin mittaiseksi, sillä vaikka istuvuus oli hyvä, ei kaksikiloisen vaipan imuteho tuppaa riittämään kun reilu kolmikiloinen alkaa urakalla puskea maitokakkaa läpi systeemistään. (Nytkö musta tuli "se äiti", joka puhuu lapsensa kakkavaipoista..? O_o)

Pientä päällepantavaa
Eipä sen vaatekoonkaan kanssa olisi niin justiinsa, mut onhan se mukavaa et edes joku vaate on kutakuinkin sopiva. Alkuun kaikki 50cm vaatteetkin olivat auttamattomasti isoja. Nyt sopivia vaatteita alkaa pikkuhiljaa löytyä omistakin varastoista, kun neiti saavuttaa painoa mukavaan tahtiin. Neuvolan kätilö kävi kotikäynnillä viikko kotiutumisen jälkeen ja kontrollipunnituksessa Taava oli kerännyt grammoja puolen kilon edestä. Ei mikään pikkuruinen tyttö enää. Voi sitä haikeuden määrää kun ekat vaattet alkaa jäädä pieniksi. Vielä nuo 44:set menevät, mut eivät taatusti kauaa :)

2 kommenttia:

  1. Oi ihana miten pikkuisia vaatteita! <3 On kyllä vaikea edes kunnolla kuvitella miten pikkuruinen teidän pieni neitinne onkaan. Pitelin kesälomalla sylissä alle viikon vanhaa poikavauvaa, joka oli syntyessään isokokoinen ja reilusti yli nelikiloinen - ja miten pikkuinen ja hentoinen tuo "iso" vauvakin oli! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvat on kyl ihmeellisiä, niin pieniä, niin suuria :) Taavakaan ei sillattis näytä pikkuruiselta, kun mittaa on kuitenkin, mut sirous vaan ihmeesti tekee vaatteista isoja. Näyttäis et noi 50-56cm menevä hyvän tovin.

      Poista

Ilahdun, jos jaat ajatuksesi ja jätät kommenttisi :)