tiistai 23. toukokuuta 2017

Mikä mäihä

Rakentaja ristii kätensä ja toivoo, että taivas on armollinen. Kirjaimellisesti. Pitkästä tavarasta kun rakennetaan, on perusrakenteet sään armoilla. Hyrisin tyytyväisyydestä, kun talon toimitusta suunniteltiin äitienpäiväviikolle. Maatyöt voidaan tehdä kevään sula-aikaan, koko kesä on aikaa raksata. Rakennus saadaan suojaan ennen hyvissä ajoin ennen syksyä.

Eihän projektissa olisi jännitettävää, jos Suomen ilmasto olisi stabiili. Kaiken kaikkiaan meillä on käynyt säiden kanssa ihan hyvä tuuri. Kun massanvaihtoa tehtiin, ei ollut edes yöpakkasia. Näin perustaminen onnistui sulan aikaan, sulasta tavarasta. Jes!

Kun sokkelivalut tehtiin, yöpakkaset olivat palanneet. Höh. Betoni kun ei saisi jäätyä ennen kuin se saavuttaa riittävän kovuuden. Jostain luin, et alle -5c alkaa vaatia talviperustamiskonsteja. Ennen Perustavan poikia yöt olivat kylmiä, -10. Pientä stressiä pukkas, vaikka luotto ammattimiehiin on kohillaan. Illalla muotit tuntuivat käteen haaleilta. Aamulla niitä purkaessa höyry nousi. Valun jälkeisenä yönä lämpö kävi alimmillaan -2c. Jes! Betonin kovettumisreaktio itsessään tuottaa lämpöä, joten jäätymisriskiltä vältyttiin.

Tuli keväinen toukokuu, tuli rv19. Kävin tipauttamassa naapureille tiedon talopaketin saapumisesta (raskaat ajoneuvot tukkivat kadun ja vaikeuttavat liikkumista), jossa pahoittelimme myös raksasta mahdollisesti aiheutuvaa vaivaa. Pääsin sanomaan, et työmiesten iloksi meidän raksalla paistaa aina aurinko.

Ja sit: tuli kamat. Ja lunta. Ja räntää. Prkl! Pitipä käydä mäihä!


Toki villoissa, puuosissa ja muissa kamoissa oli perussuojaus. Harmittelin kuitenkin keliä. Kattotuolit olivat tuettuina talon takapuolella, pehmeässä maassa. Puuosat olivat kuormalavojen ja puuriukujen päällä, pehmeässä maassa. Pari sadepäivää ja kaikki on kurassa..

Timpurit aloittelivat työtään. Nopeasti alkaa runko nousta kun ammatimiehet on asialla. Työpäivän jälkeen avatut paketit oli suojattu huolellisesti. Vastaava pyörähti tontilla ja ohjeisti meidät suojaamaan loputkin villat. Villapaketeissa kun tuppaa oleen reikiä, kuten muissakin suojamuoveissa, eikä sade tee tavaroille hyvää. Ei ainakaan jos ne kastuvat muoviensa sisällä.. Sievitalon paketeista löytyi 4x6m pressuja. Niitä sit taiteiltiin paikoilleen, joka oliki vähän haasteellista kun villapinollakin korkeutta oli reilu 3m. Lisäksi kevytpeitteet ottaa helposti tuulta, joten niitä saa asetella huolella tai olla toistuvasti korjailemassa.

Hyvin suojattu, on puoliksi turvattu. Pari sadekuuroa on sittemmin ropissut kamojen niskaan. Muuten keli on kääntynyt hyväksi ja kamat kuivuneet. Nyt tontilta kuuluu pauke ja ilmassa on huumaava tuoreen puun tuoksu. 

Homma alkaa realisoitua. Pidetään peukkuja et saadaan rakennelmat säältä suojaan ennen kuin tuuli kääntyy :)

2 kommenttia:

  1. Ihanaa hei, teidän puolesta niin iloinen kun saatte oman talon! Me päätettiin lopulta, ettei lähetä uutta tässä välissä rakentamaan vaan jatkettiin etsintää. Ja löytyihän se uusi koti meillekin! Nyt on oma myyty ja helatorstaina kannetaan tavarat uuteen kotiin.
    Me löydettiin 1998 rakennettu vaaleansini-valkoinen Kannustalon Ainola upealta liki 7000m2 mäntymetsätontilta 8km päässä tästä nykyisestä kodista.
    Naapurissa on heppoja, poneja ja laamoja, mustikkaa kasvaa omalla pihalla. Ollaan niin innoissaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa upealta! Ainolat on hienoja ja paikkakin varmasti mahtava :) Monelta päänvaivalta säästyy kun löytää sen unelmien kodin valmiina. Ja pääsee muuttopuuhiinkin nopeammin ;) Onnea siis uuteen tupaan ja mukavaa muuttoa!

      Poista

Ilahdun, jos jaat ajatuksesi ja jätät kommenttisi :)