Kun päätös raskauden tavoittelusta on tehty, on aika katsastaa vaihtoehdot. Molemmat Eiran kanssa koemme raskauden ja synnytyksen luonnolliseksi osaksi omaa minäkuvaa, molemmilla on siihen tietynlainen sisäinen kaipuu. Iän vuoksi päädyimme aloittamaan minusta, sillä olenhan Eiraa 5 vuotta vanhempi. Sitten vielä puutuva pala: hoitopaikka.
Perehdyin mielenkiinnolla eri lapsettomuusklinikoiden tarjontaan ja siihen miten itsellisiä naisia tai naispareja julkisella hoidetaan. Ja hoidetaanhan niitä; kun kriteerit täyttyvät. Käytännössä sen osoitus usein tarkoittaa vuoden aktiivihoitoja yksityisellä. Vuoden jälkeen saa lähetteen, sen jälkeen pääsee jonoon. Jonoon joka helposti on puolisen vuotta ja ylikin. Vuoden odotuksen ja hoitojen jälkeen moniko jatkaa odotusta?
Ohuesti hämmästelen sitä, että yksityisellä toteutunut hedelmöityshoito lääkkeineen rinnastetaan kestollisesti heterosuhteessa ehkäisyttä olemiseen. Eikä sillä, toki jotkut heteroparit lempimispuuhissaan alusta asti pyrkivätkin yhtäläiseen nappiajoitukseen kuin aktiivihoidoissa. Silti. Toinen ihmetyksen aihe on se, ettei koti-inseminaatioita lasketa. Ollenkaan. "Koska sille ei ole muuta näyttöä kuin hoidettavan sana." Aivan. Ja heterosuhteissahan asia on toisin..?
Entä jos syy on medikaalinen? Itsellä viiden vuoden takaisessa anamneesissa on yli puolentoistavuoden jakso, jossa heteroliitossa raskaus oli tervetullut. Oli, vaan ei tullut. Ei tulleet edes kuukautiset kuin joskus ja jouluna. Kierrot saatiin Teroluteilla lähes normaalin rajoihin. LH-testit? Negaa kaikki. Eli lyhellä matikalla en ole helpoimmin raskautuvaa sorttia. Siitä huolimatta lapsettomuuteni syy on sosiaalinen. Seurustelenhan naisen kanssa.
Vaikka julkinen sektori olisi minua 5 vuotta sitten mukisematta hoitanut, niin nyt se on pois laskuista. Jäljelle jää yksityiset, joita kaupungissamme on 3. Millä perusteella valintamme tehtiin? Toki tsekattiin hinnastot ja seurattiin minkälaista palautetta on ollut liikkeellä sekä minkälaista kokemusta kullakin klinikalla on. Loppupeleissä ratkaiseva ero oli niinkin maallinen kuin sijainti. Tulevan raavamisen kannalta on käytännöllistä valita Väestöliiton klinikka työpaikan läheisyydestä.Kun saimme tartuttua luuriin, alkoi kaikki edetä sutjakkaasti. Ajan olisi saanut jo seuraavalle päivälle. Vastaanotto oli alusta asti lämmin, asiantunteva ja myötäelävä. Ei odotusta, ei kummastelua, ei selittelyä.
Joka pennin väärti.
Jee! Eka askel hoitoihin otettu! Ja kyllä, meidän tilanne julkisella ja hoitojen Kela-korvauksissa on aika shiti :( lääkkeistä oon saanut Kela-korvaukset, vaikka ei sairautta hoidetakaan.
VastaaPoistaMutta hui, miten jänskää! Onnea matkaan! Jään seuraamaan ja tsemppaamaan :)
Kiitos, kiitos :) Täällä sitä vasta ihmetellään millaiseen karuselliin onkaan tullut hypättyä..
PoistaTsemppiä pyörityksiin myös sinne! Pidämme peukkuja :)
Siis en ehkä kestä! Nyt tutustuin vasta tuohon Kelan lapsettomuushoitojen korvauspykälään ja miten ihmeessä on mahdollista että jos ei elä heterosuhteessa, tulee olla 12 TERVEYDENHUOLLOSSA tehtyä inseminaatiota. Siis aivan hirveetä epäoikeudenmukaisuutta. Kuka tosiaan todistaa ne heteroparien ovulaatioon tähtäävät yrityskerrat? En mitenkään käsittää, tää on niin niin väärin. Mur. Se on ollut omassa takaraivossani sellainen pieni plan c, että joskus jos täytyy taas klinikalla palata, saisi koeputkihoidoista edes Kela-korvaukset. Olen sanaton, ei voi ymmärtää.
VastaaPoistaTsemppiä kuitenkin teille hoitoihin! :)
Tuntuu ohuesti kohtuuttomalta minustakin. Ainoastaan silloin jos on lapsettomuus dg./lapsettomuutta aiheuttava perussairaus, voinee korvauksen saada. (Silloinpa saattaa olla mahkut päästä julkisellekin? Vai?) Muuten korvausta haetaan terveysperustein erikseen Kelasta, jossa korvaus-oikeuden olemassaolo ja sosiaalivakuutuksen edellytysten täyttyminen harkitaan yksilöllisesti erikseen. Eli mikään ei ole kiveen kirjoitettu, mut epäilen et aika nihkeesti korvauksia heruu :/ Mielenkiintoista ois kuulla, jos jollain olis toisenlainen kokemus.
PoistaKiitos tsempistä ja lykkyä pyttyyn suunnitelma B:n kanssa :)
Mä toivon kovasti, että Kelan syrjivät käytännöt muuttuisivat pian. Sen tiedän, että Sateenkaariperheet Ry on aktivoitunut asian tiimoilta, mutta jos tässä tarvitsee mennä oikeudenkäyntien kautta, kestää hommassa varmaan vielä monta vuotta. Nykytilanne on kyllä kestämätön - esim. Helsingissä oli kieltäydytty hoitamasta naisparia jolla oli oma luovuttaja, koska he "tarvitsevat lahjasoluja". Tuossa tapauksessa kyse oli niin selkeästi syrjinnästä, joka perustui siihen, että hoidettava ei ole seurustelusuhteessa luovuttajan kanssa.
VastaaPoistaItseäni korpeaa kyllä tuo Kelan suhtautuminen, koska vaikka minusta ei mitään vikaa ole löydetty, ei raskaaksi tuleminen selvästi ole kovinkaan helppoa. Kelakorvausten kanssa esim. IVF-hoito olisi 480€ halvempaa. Tuollaisilla summilla on jo merkitystä!
Onhan sillä. Ja vaikka "kaikkea ei voi mitata rahassa", niin jossain se rahakin vaan vastaan tulee. Jos lääkärikäynnistä ja lääkkeistä sain sen parin-muutaman kympin helpotuksen, niin jatkuvassa ramppauksen ja lääkehoidon maailmassa siitä kertyy sievoinen summa.
PoistaTuo syrjintä on kyllä vähintäänkin erikoista. Uskoisin, et klinikkaa vaihtamalla saattaisi onnistua. Sen sijaan nähtäväksi jää kuinka monella vuodella olemme ohittaneet vaihdevuodet ennen kuin julkisen sektorin ovet alkavat raottua helpommin.