maanantai 1. heinäkuuta 2019

Triosta kvartetti

Taimi. Terve pieni tytär - täydellinen.

Painoa syntyessään kaksosneidolla oli 2820g, pituutta 49cm ja pisteitä hän sai 9/9/10.


Synnytys ja sairaalassaolo meni mukavasti. Kotona pikkuneiti on osoittanut olevansa tasapainoinen kombo reippautta ja leppoisuutta. Olemme kiitollisia - tyttötriomme on kvartetti :)

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Täysiaikaisuuden ajatuksia synnyttämisestä

Ennen synnytystä kirjoittelin tätä postausta kun mietin synnytystä. Tai mietin, että mietinkö sitä. Olenko miettinyt, enkö ole. Silleen tarkoituksenmukaisesti.

Alkuraskaudessa neuvolassa jo puhuttiin esikoisen synnytyksestä ja mielikuvista. Kerroin pidemmänsorttisesta matkastamme, jonka varrelle mahtui pari vuorokautta valvomista, pitkittynyt latenssivaihe, sikiön heikohko oksitosiinin sieto ja jatkuvan rekisteröinnin tarve, STANiin sidoksissa oleminen, portatiivi, mirkoveret, omat ja naapureiden puudutteet, tarjontavirhe, imukuppi, napanuoran kaulallekiertyminen kolmasti ja sen katkaisu ennen syntymää, vauvan virvoittelu, tehohoidon uhka, omat haasteensa ompelussa - ja ne pidempikestoiset jälkiseuraukset.

Silloin jo neuvolan kätilö puhui laittavansa synnytystapa-arvion aikanaan yliopistosairaalamme äitiyspolille. "Tehdään lähete sinne Sype-polille." Hmm.. Sype = synnytyspelko. Joo - ei laiteta. Blogissa en ole yksityiskohtaisesti aiemman synnytyksen kulkua tai sen jälkivaivoja avannut, mutta sanottakoon näin että mitään henkisiä traumoja ei jäänyt, joskin helpommallakin ois voinut päästä. Jollekin sama kokemus voisi olla kammoksuttavampi, mutta ammattini puolesta tunnistan, että jotkin synnytykset menevät niin ja tällä kertaa se osui kohdalleni. Ei sen kummempaa. Sype-poli väistettiin, mutta raskauden aikaisen seurannan jatkumona synnytyksen suunnittelukäynti järjestyi polille h.37.

Synnytystapa-arviossa todettiin siro sikiö ja kypsä kohdunsuun tilanne. Toiveeni alatiesynnytykseen varmistettiin ja lähtökohtaisesti jäätiin odottamaan sen sponttaania käynnistymistä ajatuksella, että suurella todennäköisyydellä synnytys tällä kertaa menee sujuvammin kuin ensimmäinen. Myös synnytyksen jälkeiselle ajalle tehtiin toipumista edistävää ja korjaavaa suunnitelmaa, mistä olin tyytyväinen. (Ehkä olisi ollut paikallaan jo viime kerran jälkeen..) Ja sitten.. mitä oikeastaan ajattelin synnytyksestä? 

Hmm.. En ollut asiaa suuremmin pyöritellyt. Toki toiveeni oli, että matka ja siitä toipuminen on sujuvaa minulle ja vauvalle. (Ja ehkä että hallitsisin äänenkäyttöäni enemmän kuin viimeksi..? :D) Mutta siinäpä se kutakuinkin olikin. Välillä mietin olenko ollut liikaakin ajattelematta asiaa. Ehkä en miettinyt sitä suuremmin, sillä toivoin raskauden jatkuvan. Nautin raskaudesta, pyöreästä vatsasta ja pienen ihmisen liikkeiden tuntemisesta. Tunsin haikeutta siitä, että pian aika tulisi täyteen, enkä lilluisi raskauskuplassa - ehkä enää koskaan. Toisaalta tiedän etten suunnittelulla pitkälle pötki, kun mielessäni ei ollut erityisiä toiveita tai kommervinkkejä. Aika tulee kun on tullakseen, eikä silloin tarvitse muita kuin ottaa se vastaan sellaisenaan kun se on ollakseen. Hypätä junan kyytiin ja katsoa millaista maisemareittiä se meidät kuljettaa. Pääasia on, että päästään perille. Kaikki muu hoituu kyllä - tavalla tai toisella.

lauantai 18. toukokuuta 2019

Valmiina sairaalaa ja vauvaa varten?

Aika kuluu, määräpäivä lähenee. Onko mitä valmiina? On - kaikki. Ja samalla ei mitään. Siis periaatteessa Taavan jäljiltä meillä on ihan kaikki tarvittava säästössä, sillä olihan toiveissamme melko lyhyt ikäero. Kun vauvalle ei ole tarvinnut hankkia uutta arsenaalia, vaan on voinut tuudittautua ajatukseen laatikoista löytyvistä kamoista, niin hups - siellä ne helposti viipyilevät. Laatikoissa.

Tänään heräsin todellisuuteen; laskettuun on enää kymmenen päivää. Supistaa päivittäin jo siinä määrin että maidontuotantokin on aktivoitunut.. Sairaalakass(e)ista ei tietoakaan. Kaukalo telakkoineen varastossa. Vaatelaatikot purkamatta ja perkaamatta. Rätit, vaipat, aluset, hoitotarvikkeet esiin ottamatta. Kodinhoitohuoneen hyllyjä ja laatikoita on vapautettu vauvan käyttöön, mutta sielläpä sitten ovat pari päivää odotelleet tyhjillään.

Pinnasänky kannettiin kirjastohuoneeseen pienen yökylävieraan unisijaksi pari viikkoa sitten. Edellisyön puhteena makkarin järjestys ja kalustus ruukattiin uusiksi. Se aiheutti väliaika-kaaoksen työhuoneeseen. Pinnasänky sentään läheni kohdettaan ja löytyy riisuttuna makkarista. Valmiiksi pedattuna se ei ole ja osin parempi niin, sillä suosio esikoisen ja kissojen keskuudessa on kiitettävä.. Lisäksi perhepedin turvallisuutta lisäämään Taimelle suunnitellaan tehtäväksi unipesä, joka on meille uusi tuttavuus. Sekin olisi tarkoitus tehdä maanantaina..

Entä sairaalakassi(t)? Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja katsoin parhaaksi aloittaa pakkailun hospitaalivisiittiä varten. Ostin pränikän hammasharjan, tahnan, dödön ja kaivoin esiin lanoliinituubin. Pussakkaan kosteusvoide, perustarpeet peseytymistä varten ja harja hiuslenkkeineen ja.. ..sitten löi tyhjää. Noh, se puhelin latureineen ja neuvolakortti kopataan mukaan lähtiessä.

Kaivoin 2016 blogitekstin sairaalakasseista luntatakseni mitä silloin on ollut pakattu mukaan ja mitä kotiutuskassiin. Näköjään silloinkin lähtökassia on kasailtu vajaa viikko ennen laskettua aikaa ja kevyeksi on jäänyt. Sinällään mikään ei ole muuttunut. Toivon, että sairaalavisiittimme jää tavanomaisen lyhyeksi jolloin emme tarvitse ajanvietettä vaan aika kuluu tehokkaasti tositoimissa ja uutta tulokasta ihmetellessä. Sairaalassa molemmat vauvan kanssa käytämme tarjolla olevaa vaippa- ja hoitotarviketarpeistoa (joka viimeksikin osoittautui ihan kiitettäväksi) sekä pukeudumme monen pesun pehmentämiin sairaalavaattesiin. (Miten ihanaa onkaan vaan nakata tahriintuneet vaatteet pussiin muiden pyykättäväksi ja hakea hyllystä uudet.) Sairaalassamme suositaan ihokontaktia, joten liiveille tai suojille lienee vähemmän käyttöä. Toki niitäkin molempia on synnytysvuodeoastolla tarjolla, joten omat pakkaan vasta kotiutuskassiin ja niiden sijaan sujautan sairaalakassiin pari harsoa. Maidonkerääjää etsin, mutta kun en suosiolla heti löytänyt, luovutin. Tuskin tarvitaan.

Kotiutuskassiin on mietinnässä lähinnä vaatearsenaali itselle ja vauvalle.. ..taas päänvaivaa, kun kelistä, vauvan koosta tai omasta kunnosta ei tiedä..  Sirolta Taimi vaikuttaa, joten silkkipipon ja merinovillaisen peiton kaveriksi hänelle pakataan koon 44 vaatteita. Niitä, jotka ovat edelleen laatikoissa vaatehuoneessa.. Jos hän kokonsa puolesta yllättäisi, Eira nakkaa mukaan koon isommat vaatteet ennen kuin kotiutuspäivänä tuo kassin osastolle. Siis siitä laatikosta, joka niin ikään edelleen on Taavan kaapin päällä.

HEP - korjaus; tässä kirjoitellessani Eira ennätti kiikuttaa kyseiset laatikot kodariin purkua ja pesua varten. (Hei, hommahan etenee!) Ehkä niiden kanssa jatketaan huomenna, kun ei tässä jäniksen selässä olla :D

Onhan se sairaalan ykköskassinkin (= käytännössä pesupussin) pakkaaminenkin jo ihan hyvä saldo, eik jeh?

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Raskauskiekko makuuni

Alkuraskaudessa törmäsin uuteen raskauskiekko-sovellukseen, jonka takana on yksi Suomen obstetriikan guruista, Aydin Tekay. Pehmeänsorttiset pavusta-masuiluksi-kuvaukset on korvattu lääketieteellisillä faktoilla, mikä sopi mun pirtaan. Erityisesti alkuviikkojen alkiokehitys tyydytti tiedonhaluani, joskin sittemmin loppuviikkojen anti on jäänyt ohuemmaksi. Sivujen tietopankista löytyy kyllä tiivistä infoa mm. eri viikoilla tehtävistä ultraäänistä, kaksosraskauden istukasta, keskenmenosta ja keskosten ennusteesta.


Mobiilisti sovellus ei toimi ihan täydellisesti, mutta periaatteessa käytettävissä on viikkoperusteiset kokokäyrät (mm.paino, vartalon ympärys, pään ja reiden luiset mitat) ja laskuri, jolla on mahdollista raskauden aikaisten sikiöseulontojen jälkeen laskea riskilukua sikiön kromosomipoikkeavuuksille huomioiden seulontojen tulokset.

Tunnistan, ettei sivuston faktasävy tai edes ko.laskuri sovi kaikille (muuta kuin lisähuolta aiheuttaen). Itse olen pahimman luokan realisti ja kiinnostunut tilastoista, joten rohkenin kokeilla, sillä - let's face it - tämän ikäiselle riski saada ekstrakromosomilla varustettu lapsonen on jo yli prosentin luokkaa. Eli sen suhteen keskiraskauden jälkilaskuri antoi minulle merkittävästi positiivisempia uutisia kuin ikäriski tai edes alkuraskauden yhdistelmäseulan tulokseksi saamani 1:1300.

Riskini II-trimesterillä

Kokokäyriä pääsin kokeilemaan kun käytettävissäni oli mittoja äitiyspoliklinikalla tehtyjen ultrien jälkeen. Käyrät kertovat samaa kuin lääkäri ja tukevat omaa ajatustani: Sironsorttinen on maarussani kasvava Taimi.

Painoa viikolla h.37+0 oli arviolta 2630g (normaalivariaatio 2500-3900g), joka enteilisi noin kolmikiloista - ehkä inan yli - lasta lasketuissa. Taimella luiset mitat vastaa kivasti viikkoja, mutta siskonsa ja äitinsä tapaan vatsanympärys on lähempänä ala- kuin keskikäyrää ja sepäs sitten rokottaakin grammoja kokonaispainoarviosta.


AC eli vartalonympärys käyrällä
(Käyrä: Raskauskiekko, A. Tekay)

Noh, niin tai näin, spekulaatiota yhtä kaikki. Sinällään näiden pyörittelyn tarpeellisuus on kysenalaista, koska ensikäden tiedon saamme vasta sitten kun Taimi katsoo syntymäpäivänsä koittaneen. Sekin hetki alkaa olla pikkuhiljaa lähellä.

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Tämä Päivä

Aamulla lauletaan kahdet laulut. Ojennetaan päiväkodissa kaksin kappalein tehdyt kortit. Hän pukee takin yöpuvun päälle ja piipertää kumisaappaissaan pihalle auttamaan lipunnostossa. Syödään kiireetön herkkuaamiainen, jonka päätteeksi kaksivuotias kiipeää syliin. Pyyhkii mustikkanaamansa puhtaaseen yöpaitaani. Herättää pienen sisaruksen möyrimään vatsanahkaa vasten. Siinä he hellästi tuuppivat toisiaan - sisarukset.


Yhteinen päivä. Kahden sukupolven äidit ja ähky. Ilta-auringon kellastaessa tienoota lasketaan lippu. Päivä on painunut iltaan. 



Sydän läikkyy kiitollisuutta; miten onnekkaita olemmekaan, että saamme viettää tätä toukokuista sunnuntaita äiteinä.

perjantai 10. toukokuuta 2019

Synnytyksen suunnittelua äitiyspolilla

Synnytystapa-arvio, synnytyksen suunnittelukäynti pääkallopaikalla h.37+0. Tai noh - sinällään synnytyksen suunnittelu on konseptina vähän haasteellinen, kun tosiasiassa se menee kuin on mennäkseen. Olin kuitenkin tyytyväinen että raskauden seurannan jatkumona loppuraskauden lääkärikäynti tehtiin tällä kertaa yliopistosairaalamme äitipolilla. Indikaationa sille olivat aiempi synnytys, sen jälkivaivat, herttamainen kohtu ja Taimen kasvuseuranta.

Käynti oli antoisa. Aiemman synnytyksen kulku olikin siellä jo tiedossa, joten kerroin kokemuksistani synnytyksestä toipumisesta. Motivaationi sponttaaniin alatiesynnytykseen varmistettiin. Sävystä olin ymmärtävinäni, ettei sectio tai induktio olisi poissuljettu(?), jos niin olisin vaatinut, mutta kummankaan vaihtoehdon perkaamiseen allekirjoittaneella ei ollut kiinnostusta nykyisillä spekseillä. Vapaaehtoisesti en puukon alle halua ilman selvää lääketieteellistä indikaatiota ja (semisti relatiivisin syin) tehtävä käynnistys puolestaan hivenen lisää niitä riskejä (tarjontavirhe, toimenpidesynnytys, repeämä jne.), joilta tällä kertaa toivon välttyväni. Aiemmasta oppineena suunnitelmaa tehtiin lähinnä toipumista edistäväksi ja korjaavaksi synnytyksen jälkeistä aikaa ajatellen.

Kliinisissä tutkimuksissa kaikki oli kunnossa. Taimi oli asettunut pää alaspäin, tarjoutuva osa tuntui jo varsin alhaalla ja kohdunsuukin oli avautunut reilun sentin verran, vaikka kanavaa oli uudelleensynnyttäjälle tyypillisesti pehmeänä jäljellä. Ultralla katsottaessa pikkuinen vaikutti olevan kirjaimellisesti siskonsa tapaan pikkuinen; lähempänä ala- kuin keskikäyrää, painoarvio 2630g. Lapsivesivettä oli nirkoisesti, joka lokero tuntui täyttyvän suureksi osaksi napanuoralenkeistä. Tiirailun ja tarkistusmittausten jälkeen määrä täytti normaalikriteerit ja koska myös mahalaukussa/rakossa oli hyvin nestettä, ei erityistä syytä huoleen ollut. Verenvirtaukset olivat priimat ja Taimi liikkui aktiivisesti.

Päädyttiin jatkamaan loppuraskaus normaalissa neuvolaseurannassa ja ottelemaan synnytyksen spontaania käynnistymistä, mikäli erityistä ei ilmene. Lisäksi sovittiin että voin soittaa käyntiaikaa loppuraskaudelle, jos sikiön voinnista tai liikkeistä tulee huolta. Lähdin saatesanoin "Ja saattaahan olla, että näin kypsässä tilanteessa ehtisit synnyttää joka tapauksessa ennen mahdollista kontrolliaikaa."

Se iski tajuntaani; Ai kauhia, joko jo?

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Pääsiäisen ja vapun ilottelut

Meidän vappu ja pääsiäinen olivat perinteissävytteisiä. Askarrelltiin ja kyläluutailtiin. Palmusunnuntaina kiersin Taavan kanssa virpomassa kun Eira oli koko päivän vaalitoimitsijana. Piipahdettiinpa pupumaskeissamme myös äänestyspaikalla hoitamassa kansalaisvelvollisuutta ja keventämässä vakavansorttista tunnelmaa.



Sittemmin onki harjoiteltu itsehillinnän taitoja, kun virpomispalkaksi saatuja suklaita ei saanutkaan availla heti, vaan ne julistettiin pääsiäiskoristeiksi. Ei sillä, meillä ei ole herkut pannassa, joten niitä on saanut maistellakin sopivissa määrin.

Pääsiäisenä kummipoikani oli yökyläilemässä ja viettämässä peli-iltaa. 11-vuotiaan nuoren herran erityispiirteenä on sokeus, joka omaleimaistaa kohtaamisia. Taas huomasin miten paljon yhteinen aika opettaa - meille molemmille.




Lopun edestä vietimme rauhallisesti arkissa askareissa. Vaihdettiin kesärenkaat, käytiin ostostelemassa kevättarpeita hiljaisessa ostoskeskuksessa ja orientoiduttiin kasvihuoneen kasausprojektiin.

Vappuaatona vietimme perhepäivää. Maaseudun kasvattina meillä on tapana liikkua autolla. Taava on ollut innoissaan busseista, joten päätimme lähteä linjuribiilillä elämysmatkalle Turkuun. Köröttelimme kaupunkiin, herkuttelimme ja vierailimme Seikkailupuistossa, Sariolan tivolissa ja vapputorilla.






Taava on kiinnostunut tarkkailija, mutta kovin arka osallistumaan jos ympärillä on paljon väkeä ja meininkiä. Sen vuoksi emme jääneet harmittelemaan kun Tivoli avautuikin vasta pari tuntia vierailumme jälkeen. Pääsimme ihastelemaan laitteita ja paikkoja. Typy oli innoissaan, vaikka markkinatunnelma saikin odottaa ensi vuoteen. 





Illalla vappumunkit paistettiin mummilassa ja vappupäivä vietettiin perinteisesti kummilan kanssa nyyttärimeiningillä. Ilma oli ohuesti koleahko, mutta mukavaa piisasi. Puolitoimivassa grillissä ruokakypsyi tavallista verkkaisemmin, mutta sen sijaan leija nousi taivalle viileässä kevättuulessa samaan tapaan kuin suvihenkäysten viemänä.



Ehdoton Taavan hitti oli tramppis, saippuakuplat ja ilmapallot, joita hehkutettiin päivätolkulla :)