Siftaan itseni sohvalle. Pakosta. Niinku ois vessahätä, vaan ei ole. Pakottaa. Alavatsalla ajoin kohoaa kivikova mega-päärynä. Supistaa.
Kaikki alkoi flunssan mukana reilu kolme viikkoa sitten. Raju öinen yskiminen toi tullessaan alavatsakovetuksia. Joskus tuntuvia, pääosin kivuttomia. Mökillä downshiftattiin. Oltiin rauhallisesti liikkeellä ja vietettiin kokonaan lepopäiviä. Tovi jos toinenkin meni viljapussin kanssa sohvalla. Tulipa googlattua paikkakunnan neuvola ja gynen palvelutkin valmiiksi. Kadutti olla pitkän ajomatkan päässä kotoa. Kotimatka oli onnenkantamoinen ja sujui hyvin. Pari päivää lepoa ja töihin. Se sitten sujuikin vaihtelevasti. Odotin tilanteen rauhoittuvan kun tervehdyn, vaan sepä ei menny yhtä nappiin kuin Strömssössä.
On hyviä päiviä, on huononpia. Supistaa ja ei supista. Usein rasituksessa, rauhoittuen levossa. Mutta myös levossa. Lepopäivän päälle voi kovettelu ja kivestely alkaa soffalla kestäen pari-kolme tuntia 5-15min välein. Yöllä herään mukamas kovaan pissahätään ja wc-reissun jälkeen saan todeta ettei tarve ollutkaan suuri vaan kova megapäärynä se siellä taas pakottaa. Kovettaa, kiristää, kivistää, juilii. Tulee kylkeä kääntäessä, tulee istuen. Tai sitten ei.
Viime viikolla piipahdin lääkärissä tsekkauttamassa tilanteen. Merkkejä kohdunsuun lyhenemisestä, pehmeydestä tai raottamisesta ei ollut. Kimalainen oli kasvanut reilu puolikiloiseksi ja liikkui perätilassaan reippaasti kuten tapana on ollut. Lääkäriä epäilyttänyt vesinen vuotokin osoittautui muuksi kuin lapsivedeksi. Huojennus oli melkoinen. Neuvolassa kuitenkin vähän vilauttelivat huilitauon tarvetta. Kun kaikki oli ollut ok, en lähtenyt sille tielle vaan jäätiin seuraamaan. Sen jälkeen päivät on olleet erilaisia. On pari hyvää päivää, yksi huono. Pari huonoa, yksi hyvä. Lyhyet valvotut yöt tunnustelun parissa ovat pitkiä ja niitä seuraavat päivät epävarmoja. Asiaa ei varmaankaan paranna loman jälkeinen työkuorma ja pitkähköiksi venyvät päivät.
Viime viikolla piipahdin lääkärissä tsekkauttamassa tilanteen. Merkkejä kohdunsuun lyhenemisestä, pehmeydestä tai raottamisesta ei ollut. Kimalainen oli kasvanut reilu puolikiloiseksi ja liikkui perätilassaan reippaasti kuten tapana on ollut. Lääkäriä epäilyttänyt vesinen vuotokin osoittautui muuksi kuin lapsivedeksi. Huojennus oli melkoinen. Neuvolassa kuitenkin vähän vilauttelivat huilitauon tarvetta. Kun kaikki oli ollut ok, en lähtenyt sille tielle vaan jäätiin seuraamaan. Sen jälkeen päivät on olleet erilaisia. On pari hyvää päivää, yksi huono. Pari huonoa, yksi hyvä. Lyhyet valvotut yöt tunnustelun parissa ovat pitkiä ja niitä seuraavat päivät epävarmoja. Asiaa ei varmaankaan paranna loman jälkeinen työkuorma ja pitkähköiksi venyvät päivät.
 |
| Pienet punaiset supistusten karkottajat? |
Alkuviikolla - taas yhden vähäunisen yön jälkimainingeissa - soitin neuvolaan. Lääkäriajan sain tälle päivälle. Sieltäpä lähti koko setti; gyn.tutkimus, virtsaviljely, streptococcus agalactiae -näyte, lääkkeet ja parin viikon lepolomaohje. Kohdunsuulla ei edelleenkään merkittävää muutosta, mutta kliinisen oirekuvan perusteella nähtiin paremmaksi koittaa hillitä supistuksia lääkkein ja levolla. Aloitellaan sileää lihasta relaksoivalla nifedipiinillä; 10mg depottabletti pari kertaa päivässä, jos verenpaine kestää. Viikon päästä jätetään tauolle ja jatketaan pelkällä levolla jos ei oireet palaa. Jos palaa, jatketaan lääkettä ja hakeudutaan kontrolliin uudestaan. Ja jos ei alunperinkään auta tai verenpaine laskee pyörtyilyn partaalle, ihmetellään uudestaan.
Nyt sit on aika leppoistella, kohtuullistaa elämää. Ihmetellä mitä tekis, kun mitään ei saa tehdä. Vaikka ei sillä, onhan se kaikin puolin järkevää himmailla nyt hetki, josko sillä sit pääsis vielä normaalirytmiin kiinni. Sen sijaan et ajais homman piippuun, jolloin oltaiskin kiipelissä.. Viikkoja kun tarttis vielä saada roimasti lisää.
Tänään olen mietiskellyt. En viljapussin lämmittämältä sohvapaikaltani viitsinyt avata telkkuakaan, sillä sieltä harvemmin tulee mitään. Ja jos tulee, se tulee huomenna uudestaan. Ja ylihuomenna. Viikon kulumisen tietää siitä kun tunnistaa Suomen ihanimman hääparin vaihtuneen uuteen. Phuuh. Huomenna ehkä jatkan joskus kesken jäänyttä Myrskyluodon Maijan trilogiaa. Perun parin seuraavan viikon sovitut menot. Perehdyn vauvavakuutukseen - noin niinku kaiken varalle. Siinä sitä hetkeksi.
Tänään olen mietiskellyt. En viljapussin lämmittämältä sohvapaikaltani viitsinyt avata telkkuakaan, sillä sieltä harvemmin tulee mitään. Ja jos tulee, se tulee huomenna uudestaan. Ja ylihuomenna. Viikon kulumisen tietää siitä kun tunnistaa Suomen ihanimman hääparin vaihtuneen uuteen. Phuuh. Huomenna ehkä jatkan joskus kesken jäänyttä Myrskyluodon Maijan trilogiaa. Perun parin seuraavan viikon sovitut menot. Perehdyn vauvavakuutukseen - noin niinku kaiken varalle. Siinä sitä hetkeksi.
Mitä oon kuunnellut muita raskaana olevia kavereitani niin tässä vaiheessa supisteluja taitaa olla toisilla enemmänkim ja usea oli joutunut pidemmälle saikulle. Itselläni nyt rv20 ja en usko että olen vielä supistuksia kokenut...varmaksi en osaa sanoa kun tämä on eka raskaus. Mutta on hyvä kuulla, et teillä oli kaikki hyvin ja pakkohan sitä on nyt sitten himmailla jos lääkärikin käskee.
VastaaPoistaLuin mielenkiinnolla ton sun rakenneultrapostauksen ja eilen meillä olikin se kauan odotettu ja pelättykin rakenneultra. Toiv et pahastu jos kysyn sulta paria kysymystä. Kätilä ultrasi ja mainitsi aina kun siirtyi asiasta toiseen että munuaisaltaat ok jne. Mut en kuullut hänen mainitsevan ihan kaikkia noita kohtia mitä sun postauksessa oli. Esimerkiksi niistä verenvirtauksista ei sanonut mitään eli voiko olla että unohti katsoa ne vai onko se yleistä että kaikkea ei mainita erikseen?
Lisäksi sitten vähäpätöisempi kysymys et sun kokemuksen perusteella kuinka oikeaan ne sukupuoliarvaukset yleensä menevät. Kätilö kysyi meiltä et halutaanko tietää ja vaikka oltiinkin eka päätetty että ei niin sanoimmekin yllättäen et no kerro vaan ja yllätyin kuinka isolta asialta se yhtäkkiä tuntuikin että odotamme tyttöä. Vail kyllähän me se tiedettiin et tyttö tai poika siel on. Nyt ne mielikuvat vauvasta jotenkin tulivat vahvemmiksi ja aloinkin jo miettimään ett olenko ihan hölmö et eiks noi ultran sukupuoliarviot yleensä mene aika metsään vai meneekö?
Mieluusti vastailen, kun eipä tällä hetkellä kauheasti muutakaan tekemistä ole ja ultrat ovat mieliaiheeni :)
PoistaUltrakäytännöistä voin kokemuksen rintaäänellä puhua vain oman yksikköni puolesta. Yleisesti kuitenkin ajattelisin sen niin, että jokainen vastuullinen yksikkö noudattaa FinOHTAn ohjeita ja siihen seulojat koulutetaan. Ja että jokainen yksikkö joka tekee rutiinisti seuloja on vastuullinen ja tietoinen laatuvaatimuksista. Mitä puhumiseen tulee, niin seulojissa on eroja. Toiset puhuvat paljon sellaisiakin asioita, joita on hankala ymmärtää. Toiset puhuvat selko-osuuden ja jättävät tarkoituksella mainitsematta pieniä latinankielisiä osia, joille ei ole vastinetta suomeksi. Toiset ovat vähäsanaisia ja keskittyvät tutkimuksen laadukkaaseen toteuttamiseen. Sitten on tilanteita, jossa koko keskittyminen vaaditaan kohteen tarkasteluun (esim.sydän pienine osineen on ajoin varsin haasteellinen katsottava), eikä silloin puhe kulje ;)
Ihan varma en ollut mitä tarkoitit virtauksilla. Rakenteessa varsinaisia verisuonivirtauksia (näkyy värillisenä mustavalkokuvassa) voidaan käyttää tukemaan tutkimusta (esim. sydämen väliseinien eheys, aortan kaari tai rakkoa kiertävät napavaltimot), mutta se ole ole ollenkaan pakollista jos luotettava näkymä saadaan ilman värejäkin. Napavaltimoiden määrä voidaan todeta myös napanuoran poikkeileikkeestä, jolloin napasuonia tavallisesti vain mainitaan olevan kolme. Sydämen suurista verisuonista on yleensä sydämen yhteydessä maininta lausunnossa, että ne risteävät. Sydämen rakenteen tarkkailu tehdään useista eri kulmista, joista muodostuu kokonaiskuva tavallisesta rakenteesta. Kaikkia vaiheita ei seuloja ehkä sano ääneen, mutta sydämen tutkimus suonineen on niin suuri osa morfologista ultraa, että mielestäni sitä ei ammattilainen voi tutkimusta tehdessään millään unohtaa. Joten siinä mielessä olisin rauhallisin mielin :) Osa seulovista yksiköistä antaa lausunnon äidille tai lähettää sen neuvolaan. Neuvolasta voi kysyä, onko lausunnossa kaikki tarvittavat tiedot. Toki lausunnot ovat kokonaislausuntoja, eikä niihin erikseen listata kaikkia katsottuja pikkuyksityiskohtia. Mitään vedenpitävää siis en voi sanoa, mutta toivottavasti onnistuin kuitenkin vastaamaan kysymykseesi :)
Sukupuolen kanssa on vähän niin ja näin. Nykytekniikka lisää luotettavuutta, mut sukupuolilla on eroa. Jos nähdään selvä poika, sen yleensä on melkomoisella varmuudella poika. Tytöt ovat epävarmempia. Tämä johtuu siitä, että kivesten ollessa vielä vatsaontelon puolella kivespussit ovat tyhjät ja voivat olla tiiviisti iholla antaen ulospäin tyttömäisen vaikutelman. Ja vajaa puolikiloisen pojan pippeli on kuitenkin vielä sen kokoinen, että ujostellessaan hän voi saada sen piilotettua ja näin päädytään veikkaamaan tyttöä. Eli poika on poika, tyttö voi olla melko varmasti tyttö mut myös yllätyspoika.
Sikiön asennolla on tässäkin merkitystä; jos alapäätä katsoessa se on vapaassa vesitilassa ja jalat erillään, on veikkaus varmempi. Ultraa kuitenkin pidetään sen verran epävarmana, et sairaalan nimiehdotuksiin yleensä pyydetään molempien nimet, jos sukupuolta ei ole todettu kromosominäytteellä. Eli meilläkin on ehdotukset mietittynä ja tiedostamme yllärin mahdollisuuden, vaikka uä:ssä oli vahva veikkaus tytöstä. Sen verran luotettava näkymä kuitenkin oli, että kaapeista löytyy aika lailla tyttömäistä vaatetta, joten jos herra meidät yllättää, saadaan laittaa mekkokirppis pystyyn samoin tein :D Ja et ole hölmö, vaan ihan oikeassa; vaikka sitä ultraan asti tiesi odottavansa jompaa kumpaa ja molemmat olivat aivan yhtä toivottuja, niin kyllä sukupuolen tiedostaminen ihmeellisesti muutti odotusta. Ajatus suuntautui veikattuun suuntaan ja odotus tulee tavallaan vahvemmaksi, todemmaksi :)
Niin ja suonia katsottaessa ilman värejä ne näyttävät sellaisilta mustilta lonkeroilta tai läiskiltä. Eli ei paljon miltään jos ei ole varma mitä etsii. Niitä silmä oppii tulkitsemaan kun kokemusta karttuu :)
PoistaIhanaa kun vastasit noin perusteellisesti, kiitos! :)
PoistaIhaillen kyllä olen katsonut kätilöiden työskentelyä ultrassa...niin nopeasti vain pyöräyttävät sitä anturia vatsalla ja löytävät etsimänsä. Toista se oli kun neuvolalääkäri ultraili minua. Varoitteli kyllä heti ettei ole ammattilainen ja no kyllä se vauvan sieltä löysi mutta sekin oli työn ja tuskan takana ja viikkoja oli mulla silloin kuitenkin jo melkein 17.
Se jäi stressaamaan kun ultraaja ei kaikkea mielestäni maininnut erikseen mutta kyllä hän sitten sanoi että kaikki on nyt tarkastettu ja ei mitään hälyttävää löytynyt kun vielä varmistin ja sen jälkeen sitten kysyikin että haluammeko kuulla sukupuolen. Ja niillä verenvirtauksilla tarkoitin just niitä suurien suonien risteyksiä ja muistaakseni ei kätilö mitään ääneen maininnut lapsiveden määrästä mutta haluan uskoa ja luottaa et jos siinä jotain hälyttävää olisi ollut niin olisi kai sen maininnut.
En ole koskaan hirveesti ajatellut noita sukupuolen veikkauksia. Mutta nyt kun olen itse istunut ultrattavana niin ihmettelen että miten siellä voi sellaisenkin nähdä kun tuntuu että kaikki on niin epäselvää siinä kuvassa tällaisen maallikon silmiin.
Vaikka en olekaan mikään vaaleanpunaisen suuri fani niin tuli heti ultran ja tyttöveikkauksen jälkeen olo että jotain tyttömäistä on nyt ostettava vauvalle mutta sen jälkeen tuli hölmö jälkifiilis että mistä ne sitä sukupuolta niin osaavat veikata ultrassa. Monilla ystävistäni on lapsia ja en ole vielä kertaakaan kuullut, että jollakin heistä olisi mennyt ultran veikkaus väärään mutta olen kyllä kuullut että aina jollain on joku tuttu jolla mennyt veikkaus toiste päin.
No eipä se nyt haittaa meitä mutta sitä vaan miettii et onko hölmö kun nyt alkaa jo kuvitella lapsensa tiettynä sukupuolena että miksi luotan ultraajan sanaan noin kovasti. Mutta onneksi siinä nyt ei sen suurempaa vahinkoa tapahdu jos tulisikin sukupuoliylläri kuin ehkä just pari hörselömekkoa jäisi käyttämättä, ei onneksi sen vakavempaa :)
Hyvä sit, et auttoi :) Uskon, et veden määrän voit ajatella olevan normaali. Kaikki musta mitä sikiön ympärillä näkyi, on vettä ja jos sitä olisi jo tässä raskauden vaiheessa selkeesti liian vähän se vaikuttaisi jopa näkyvyyteen ja tutkimuksen onnistumiseen. Silloin sikiö usein on tiiviisti kohtulihaksen ympäröimänä "ahtaalla" ja liikkuu hyvin vähän. Sen huomaa silmällä tottumattomampikin. Jos taas vatsalaukku näkyy, sikiö pääsee nielemään vettä ja siten kuluttamaan sitä, jolloin sitä ei myöskään keräänny liiallisia määriä. Eli luottavaisesti suhtautuisin siihen et vesimäärä on ok :)
PoistaKuulostaapa ikävältä vaivalta, toivottavasti se hellittää nyt lepäämällä ja lääkkeillä. Ja parempihan se toki on nyt malttaa levähtää jos sillä voi ehkäistä isompia ongelmia jatkossa. Voihan siihen suhtautua niinkin että hyvä että saa nyt rauhoittua ja ottaa oikein rennosti kun vielä pystyy, sitten kun vauva tulee ei varmaan hetkeen ehdikään laiskotella :)
VastaaPoistaNäinpä. Positiivinen ajattelu kunniaan :) On tässä hyssyttelyssä aika ihmettelemistä, kun ei ole oikein tottunut esim. liikkumista rajoittaviin asioihin, mut tottahan se on, et joutaahan sitä painamaan tukka putkella myöhemminkin.
Poista