lauantai 2. helmikuuta 2019

Rakenne - ja muut keskiraskauden merkkipaalut

Neljän viikkolukeman virstanpylväät napsuvat alkuvuonna peräkanaa. Odotettuina, jännitettyinä.

H.20 - puoliväli kuukautisten ja lasketun päivän aikajanalla. Odotettu ja ihmeellinen käännekohta. Sitä tuskin kieltää kukaan.

H.21 - rakenteiden viikko. Kuntamme siirtyi vuodenvaihteessa ostamaan seulonnat uudelta palveluntuottajalta ja samalla rakenneultran viikko heittäytyi viikolla eteen päin heidän käytänteidensä mukaisesti. Vanhana seulojana en osannut päättää mitä mieltä muutoksesta olen. Toisaalta sikiön rakenteiden tarkastelu on h.21 sujuvampaa ja siten omalla tavallaan luotettavampaa kuin h.19-20. Toisaalta, jos jotain olisi, on viikot aika pitkällä..

Aika oli h.21+0 ja onneksemme pienellä ihmistaimella kaikki kuvautui kuten näillä viikoilla kuuluu, vaikka pikkuinen linkkuveitsi-akrobaatti ei päästänyt seulovaa kätilöä helpolla. Kontrolliultran sain h.28 varmuuden varoiksi, sillä herttamaisen kohtuni etuseinämässä näkyi möykkyä. Kätilön kanssa yhdessä tuumimme, ettei vaikuta myomalta. Liekö sitten lisäistukkaa tai poikkeuksellisen sitkeä supistusrengas. Napanuora kiinnittyi varsinaiseen istukkaan, joka sijaitsee turvassa ylhäällä. Aika ei varmaankaan olisi ollut välttämätön, mutta uskoisin että ihan paikallaan kun huomioidaan sikiön sirohko alle 400g koko (sopii perimään), varhaisten viikkojen supistelutaipumukseni ja epäselväksi jäänyt näkymä.

Taimi h.21+0

H.22 - maaginen 154 päivää raskautta. Veteen piirretty viiva keskenmenon ja synnytyksen välillä. Kohdallani tämä rajapyykki on valtavan merkityksellinen. Hetki jolloin syntyessään sikiöstä tulisi lapsi - lähinnä toki yhteiskunnan silmissä, sillä meille hän on sitä ollut jo kauan. Minulle se kuitenkin on raja joka vahvistaa identiteettiäni aidosti kahden lapsen äitinä. Vaikka kävisi mitä.

H.23 - aktiivihoidon raja. Siis yliopistosairaalamme vastasyntyneiden teholla. Tämän viikon täytyttyä tiedän, että moni muukin kuin minä on valmis tekemään kaikkensa suojellakseen pienen ihmistaimen - kutsuttakoon häntä lyhyemmin vaikka Taimeksi - elämää, jos hän sattuisi syntymään ennen aikojaan. Se tieto lohduttaa kaltaistani odottajaa, joka ennen raskauden puolta väliä alkaa epätoivotusti tuntea supistuksia.

Kohtuni rakenteelle on tyypillistä taipumus supistusherkkyyteen kun aktiivinen kasvuvaihe alkaa. Ja nyt ne ilmaantuivat aiemmin kuin viimeksi. Huojentavaa on, että tuntemukset tulevat yksittäin, laukeavat alle minuutissa ja niitä pääsääntöisesti on vain 5-6/vrk. Epätoivottavaa on niiden napakasti tuntuva luonne ja taipumus tulla levossakin.. Taavasta jouduin olemaan lepokäskyllä ja lääkkeillä kotona viikoilla 23-28. Positiivista on, että raskaus meni tuolloinkin täysille viikoille. Siihen olen tuudittautunut, kun normitapaan kikkailen töissä ja kotona. Varmuuden varoiksi pian lie kuitenkin aika tarkistaa kohdunsuun tilanne kertaalleen ennen äitipolin h.28 kontrollia, sillä viikot on kovin pienet eikä supistelu ainakaan laantumisen merkkejä näytä. Tuntemuksia öisin pohtiessa minua rauhoittaa ajatus siitä, että tarvittaessa keskolan ovet avautuisivat jo meillekin.

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Joulun aikaa, Uuden Vuoden taikaa

Pyhien rotla on paketoitu. Joulua edeltänyt aika rauhoittui ja juhlaa vietettiin perinteisin kuvioin. Kaadoimme latvakuusen, koristelimme pipareita, aatonaattona ajoimme mukkilaan pukemaan heidän kuusensa juhla-asuun ja kävimme menneiden sukupolvien haudalla.





Kun Taava oli unillaan, menimme Eiran kanssa aattoyötä vasten joulusaunaan. Mietimme vuotta ja sitä miten saunan täytti erilainen tunnelma kuin viime vuonna, jolloin vahvana häilynyt raskaustoive kariutui juuri päivän vaihtuessa jouluaatoksi. Menneeseen vuoteen mahtui lisäpettymyksiä, mutta myös odotusten täyttymistä. Samoilla lauteilla on tällä kertaa kanssamme odotettu ihmisen alku, jonka liikkeet tuntuvat jo reippaina.


Aattona nautimme kiireettömästä aamusta, joululauluista ja kokkailusta. Joulurauhan julistus kuunneltiin mukkilassa riisipuuron äärellä. Piipahdimme isäni kanssa kummilassa pukkeilemassa. Koko perheen voimin kävimme iltapäivällä joulukirkossa, jonka jälkeen kokoonnuimme meille. Ruokaa, yhdessäoloa ja se Joulupukki - tottakai. Taava oli yllättävän rohkea pieni apulainen, lauloi hiljaa opettemansa joulupukki-laulun.







Joulupäivänä ulkoiltiin ja lounastettiin Eiran kotiväen kanssa Naantalissa, jonne fammulan väki oli kauempaa matkannut joulun viettoon. Iltaa vietettiin mukkilassa. Veljen poppoo ajoi Pohjanmaalta seuraan, joten ohjelmassa oli lahjojen kakkoskierros. Taavan nukkumaanmenon jälkeen pelattiin aikuisten kesken lautapelejä yön pikkutunneille kuten tapana on. Tapani menikin sitten uusissa leikeissä, kummilan porukan kanssa pulkkamäessä, levätessä ja lastenohjelmia katsellessa.




Vuodenvaihteeseemme kuului paikallisen VPK:n ilotulitus, valopillejä, tähtisädetikkuja. Ruokapöytään valittiin jokaisen omia herkkuruokia. Vuosi paketoitiin hyvillä mielin ollen kiitollisia kasvusta ja ilosta, jota kokemukset ja uuden oppiminen ovat meille suoneet. Uusi vuosi on täällä. Uudet, uniikit 365 päivää, jolloin mikä tahansa on mahdollista.


sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Ohoi - puolimatkan virstanpylväs näkyvissä

Raskaustrimestereistä ensimmäinen - se epävarmin ja sitä myötä pisimmän tuntuinen - on ohitettu ja ollaan hyvän matkaa kohti puoltaväliä. Ensimmäinen neuvolakäynti, labrat, Tri1-seula, Nt-ultra, toinen ja kolmas neuvolan kätilön tapaaminen sekä ensimmäinen lääkärintarkastus - kaikki takana.


Vaikka erityisesti ensiviikkojen aikaan päivät matelivat, on tunnustettava että tämä toinen raskaus etenee ensimmäistä nopeammin. Alkupuolella oli sopivasti rajapyykkejä, joita odottaa. 12 viikon jälkeen viikkonumerot ovat alkaneet vaihtua ripeään tahtiin. Raskaus on mennyt tähän asti ilman erityisiä murheita. Toki agendalla on ollut sitä peruskrämppää: väsymystä, heikotusta, lonkkien löysyyttä ja jomottelua, alavatsakipuja, kohdun sivujen kannatinkipuja, pikaisia mielenliikkeitä ja vaihtelevaa ruokahalua. Ei kuitenkaan mitään sellaista, joka ei menisi normaaliraskauden piikkiin.

Ensimmäisen trimesterin yhdistelmäseulaa jännitin jonkin verran. Sikiöiden lukumäärä pyöri mielessä toisinaan. Välillä takaraivostani nousi epäily että jos ultrassa nähdään raskausviikkoihin sopiva(t) sikiö(t), on vähintään niskan seudussa pullura nestenäkymä.. Verikokeilla kävin h.10 ja sen jälkeen pyörittelimme down-asiaa Eiran kanssa relevantistä syystä: ikäni puolesta 21-trisomian riski alkaa olla 1:90-1:140 luokkaa. Se keskustelu oli kuitenkin nopeasti paketissa: "Oisko susta downin syndrooma syy keskeyttää?" "Hmmm.. ..ei." "Ei mustakaan." Toki keskustelimme pitkään downin erityispiirteistä ja haasteista, joita perhe kohtaa. Lopputulema kuitenkin oli, että jokainen lapsi on erityinen ja meidän perheeseen on tervetullut sellainenkin joka on vielä himpun verran tavallista erityisempi.




Niskaa ja sikiöiden lukumäärää enemmän jännitin että uä:ssä löytyisi jotain peruuttamatonta. Jotain fataalia kuten anenkefalia, jotain toivotonta.. Ultrapäivänä epäilys ja jännitys muuttui uskoksi ja helpotukseksi. Kohdusta löytyi yksi viikkoja vastaava sikiö, joka liikuskeli normaalissa vesimäärässä. Karkea rakenne oli normaali: ranka, raajat, pää, vatsanpeitteet, vatsalaukku ja rakko kuvautuivat normaalina. Niskaturvotus oli normaali 1,1mm. Yhdistelmäseulan tuloksena down-riski (21-tris) 1:1300 ja edwardsin syndrooman (18-tris) riski 1:100 000. Olimme selvinneet ensimmäisestä kolmanneksesta <3


Ja mitä siihen irronneiden munasolujen määrään tulee, niin molemmissa ovarioissa näkyi vanhaksi keltarauhasjämäksi sopiva näkymä. Se vahvistaa epäilyäni siitä että alunperin follikkelit saattoivat lähteä matkaan molemmin puolin vaikka vasenta puolta ei inssin yhteydessä katsottu. Mutta väliäkö hällä. Meillä on kyytiläinen. Pieni ihmistaimi, jonka kasvua ja kehitystä pääsemme tarkistelemaan taas tammikuun rakenneultrassa :)

perjantai 21. joulukuuta 2018

Pihan viimeinen kvartaali ja istutukset

Vikana pihapäivänä tehtiin etupihan sepeli ja nurmialueet, lipputangon sekä roskiksen paikat ja tallin taus. 

Eiran kanssa oltiin käyty Viherlassilan alkusyys-valikoimaan katsastamassa. Se oli kuin karkkikauppa, jossa tajuttiin miten pihasuunnitteluun saa helposti uppoamaan tuhansia ja puutarhan hoidosta tulee harrastus. Taavakin viihtyi ja paineli menemään pitkin viherkäytäviä. Ihastelun päätteeksi päädyttiin ostamaan helppoja istutuksia pihanreunuspenkkiin ja marjapensaita.






Syyskukista istutetiin vaatimattomaksi kehuttua maksaruohoa, jonka toivomme menestyvän ja rehottavan muutaman vuoden päästä. Taava valitsi 2-vuotislahjaksi kummeilta saamallaan lahjakortilla metsän reunaan istutettavan alppiruusun. Marjamaalle tuli viisi viinimarjaa kolmessa eri lajissa (menestymiskokeilu). Niissä marjojen maun ohella painoivat lajien taudinkestävyys ja satoisuus. Lisäksi otimme kahta sorttia vadelmia. Vadelmien suhteen valitsimme pensasmaisen vadelman ja syysvadelman, jotka kaipaavat tukea kohtuullisen vähän. Näillä on hyvä aloittaa ja katso miltä pihalla ensi vuonna alkaa näyttämään.




Multamaa rajattiin ja tasattiin nurmikon istutusta varten. Kasvi- ja kukkamaiden tiedetyt paikat kaivettiin syvemmiksi, täytettiin mullalla reilusti jotta tulevilla kasveilla on juurilleen väljyyttä. Molemmat penkit jätettiin vähän koholleen. Sepelin vierestä kukkamaa rajattiin niillä pihalta kaivetuilla luonnonkivillä.







Etuovea vastapäätä kaivettiin metrin syvyinen aukko (kallioon asti), johon pystytettiin rumpu tulevan lipputangon tueksi. Kun rumpu oli suorassa, sen pohjalle laitettiin 30cm sepeliä, jonka jälkeen maa täytettiin ympäriltä ja rumu katkaistiin masnpintaa. Sittemmin on loput, eli reilu 60cm, on täytetty betonilla johon on valettu lipputangon teräsjalat. Siihen alustaansa 9m tanko on vaivaton pystyttää.


Tallin taus tasattiin ja siihen istututettiin nurmikko. Sepelit levitettiin pihalle. Autotallin eteen sepelistä luiskattiin täryllä tiivistettävä ajoluiska, jotta korotetusta tallin kynnyksestä pääsee vaivattomasti ajamaan sisään. Pihan etureunaan tasattiin ja tärytetyiin hyvän kokoinen alusta roskikselle ja biokompostille. Niiden ympärille ois rakennuspuusta tarkoitus tehdä katos. Et jää ensi keväällekin jotain sentään :D




sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Pohja kasvihuoneelle

Olen harrastellut muutaman vuoden avolaatikkoviljelyä ja haaveillut pienestä kasvihuoneesta kun useana vuonna kesän lämpö ei ihan tunnu riittävän tai kasvukausi jää turhan lyhyeksi. Niinpä kolmantena pihapäivänä askarreltiin mm. kasvihuoneen pohjan kanssa.

Alkuun oli puukehikolla merkitty kasvihuoneen paikka ja oletettu koko, jotta saatiin hahmotusta visuaalisemmaksi. Paikkaa oli makusteltu ohikulkien viikon verran ja lopputulemana sitä siirrettiin. Kasvihuone sijoittui meillä lopuksi tontin etureunan sijaan talon päätyyn, joka paitsi on sijainniltaan aurinkoinen, myös eniten poissa ohikulkijoiden silmistä.


Pohjasta päätettiin tehdä ihan reippaasti kasvihuonetta suurempi. Sen paikka ja parin kolmen metrin väli rakennuksen sokkelikiveykseen kaivettiin reilu 20 cm syväksi. Pohjalle aseteltiin suodatinkangas ja kolo täytettiin sepelillä. Jotta pohjasta saatiin tiivis ja suora, se tärytettiin piukkaan kahteen kertaan ja jätettiin odottamaan seuraavan viikon jatkohommia.



Epätoivotun kasvuston ehkäisemiseksi ala päätettiin laatoittaa. Pohjalle etsin ihan perus 30×30 betonilaattaa. Meillä ei ollut tarvetta hienostella priimalla kivetyksellä, joten katselin mahdollisuutta tarjota uusiosijoitusta käytetyille laatoille. Saatiinkin sitten eräältä tuttavalta lupa oman työn hinnalla käydä hakemassa purkutyön jäljiltä jääneitä katukiveyslaattoja suurista hukkakasasta. Niinpä tehtiin viikon ekoteko ja kaivettiin tarvittava määrä ehjiä laattoja rikkinäisen murskeen, laatanpalasten ja hiekan joukosta. "Työnhän tein itse ja säästin." :D


Kaikenkaikkiaan laattoja tarvittiin kolme-neljä peräkärryllistä. Ei sinällään etteikö kärryyn olisi mahtunut kerralla enemmän, mutta kun jokainen laatta painaa n.15kg, ei normikärryn kantama vedä painonsa puolesta niitä mahdottomasti.

Ennen laattojen asettelua pohja vedettiin pitkällä laudalla suoraksi joka ilmansuuntaan. Työ olisi ollut helpompi, jos sepelin sijaan pohja olisi ollut hienompaa hiekkaa, jonka olisi kevyemmin saanut siloitettua. Sepelissä tasoitusta sai tehdä huolella sillä yksikin töröttävä pikkukivi aiheutti laatan vinouden ja nitkumisen löysänä.



Ukilta saatiin ihanasti apua, sillä laatoitustyö oli odotettua hitaampaa ja työläämpää. Ukin kärsivällisyydellä lopputulemana saatiin pohja tasaiseksi ja valmiiksi ennen kuin sepeli asettui syyssateiden myötä tiukemmin uomiinsa. Kasvihuone siihen nousee sitten keväällä.

lauantai 1. joulukuuta 2018

Kasettikuormat sileeks

Pihanrakennuksen kakkospäivänä töistä tullessani meitä odotti pihalla kasettikuormat soraa ja multaa. Katselin taivaalle ja se oli pilvetön. Hyvä. Päästiin levittämään kuivan kelin aikaan.



Kaivurikuski saapui tuntia myöhemmin ja pistettiin hihat heilumaan. Takapihan sorat levitettiiin ensin. Me valittiin loppupinnaksi samaa kuin raksa-aikana; 0-16 sepeliä. Ei ehkä tyypillisin valinta (nykypäivänä kun tunnutaan suosivan asfalttia, laattaa tai fiinimpää kivisorttia), mut me ollaan oltu vyiden verran jo tyytyväisiä. Tiivistyy kivasti ja heikkaa tulee sisään varsin maltillisesti.


Sitten jatkettiin takapihan istutus- ja nurmialueilla. Multana meillä oli valmista, kalkittua nurmikkomultaa. Kaivurilla alueet rajattiin ja tasoitettiin, käsipelillä sitten tiivistettiin nurmikon istutuksen yhteydessä. Meillä pohjamaa sai sen verran hyvän arvion, ettei väliin laitettavaa suodatinkangasta laitettu. (Paitsi päädyn kasvihuoneen pohjan alle, vaan sepä on asia erikseen.)




Meillä nurtsi oli perinteinen vahva sekasiemen mallia. Sen istutus aloitettiin sektoreissa melkein sitä mukaa kun piha rakentui. Näin saatiin kylvettyä kohtuullisen kosteaan maahan ja siemenet asettuivat hyvin.



Eira heitteli siemenet ristitekniikalla, ukki haravan piikeillä töpötteli ne sekaisin pintamultaan ja meitsi jyräsi. Tiivistykseen käytettiin vanhaa betoni-kivi-jyrää, jonka ruosteisen kirskunnan kuuli takuulla kaikki lähinaapuruston koirat.. Itseä hävetti kirskua vanhan myllyn kanssa edestakaisin pitkin pihamaata. Naapureilta saimme kuitenkin synninpäästön; he eivät kuulleet mitään. Aavistuksen epäilen sitä vain myötätuntoiseksi lohdutukseksi, mutta vedän johtopäätöksen että emme mahdottomasti olleet häiriöksi.