Testipäivää ken pelkäisi?

Dpo 14. Eiran syntymäpäivä.

Annettu testipäivä häämöttää parin päivän päässä. Vasta parin päivän päässä - jo parin päivän päässä. Mitä enemmän aika kuluu, sitä ristiriitaisemmin suhtautuu koko testiin. Negan iskeytyminen verkkokalvolle on aina yks murheenkryyni. Miettii, josko vain odottaisi, niin sillähän se selviäisi. Ei tarvitsisi kokea yksiviivaisen tikun pettymyskliimaksia. Jomotus on alkanut edellispäivä, vuoto pysyy visusti poissa. Arpoa voi, johtuuko se Lugesteroneista vai.. Toivo viriää sittenkin.

Tai sitten voi olla arpomatta ja testata. Kaksi viikkoa ovulaatiosta pitäisi tehdä tehtävänsä. Toiveikkain mielin, ikävin aavistuksin päätettiin kokeilla onnea. Liuskatestin perusteella suurin lahjatoive jää toteutumatta. Ei tule Loviisaakaan. Aamun tunnelmat on apeat.

Päivän juhlaksi muuttaa nelihampainen hymy ja halaus. Kuolainen suukko. Lounas sushiravintolassa.

Sadepäivissäkin on kauneutta <3

Hidasta edistystä siellä täällä

Raksaviikolla 35 hommat eteni siellä täällä. Talon julkkari sai paneelia pintaan, joskaan ei valmiiksi asti. Kodarille alkoi muotoutua terassi, mutta vain päälilautojen osalta. Talon katon mdf-panelointi sen sijaan vietiin päätökseen. Sauna ja kylppäri ei kuitenkaan edennyt, kun paneelit saapuivat vasta. Saunan osalta keskiviikkona, toiset perjantaina.

Sievin työnjohtaja ja rakennusjohtaja kävivät katsastamassa kohteen. Tekivät pari puuttuvaa huomiota. Pyysivät timpureja tekemään käyttöullakolle kulkukuilun ja mm.lyhentämään kylppärin katosta seinälle tulevaa höyrysulkua (jotta laatoittaja pääsee eristämään ja laatoittamaan). Nämä huomiot timpuritiimi korjasi heti seuraavana päivänä. Sen jälkeen tallissa aloitettiin sisäkaton levytys. Takaosastaan sekin jäi kesken. Samoin varaston puoli on levyttämättä. Kipsilevyt seisovat edelleen pihalla ja suojapeittten pirulainenkin oli vuotanut kastellen päälimmäisiä. Siittä ukin kanssa pari levyä kipattiin suoraan jätekuormaan, kun ihan mureni käsiin.. 

Nyttemmin on ollut ilmassa sellaista, et syystä tai toisesta timpureiden hommat jää vähän vaiheeseen. Tässä kohtaa oltais jo toivottu saatavan keskeneräisyyksiä valmiiksi, ni ei kamat ois levällään. Tallikin olisi hyvä säilytyspaikka syksyn tullen, kun sen saisi sisäosien puolesta käyttöön. Mutku ei..

Vaan tuli sitä viikolla sellainenkin olo, et "Hei, tää kyl valmistuu." Loppuviikolla nimittäin pölähti paikalle laattatoimitus ja saumalaastit. Siinä oli meille tuhannen kilon edestä iltajumppaa kun kannettiin paketteja sisälle.

Laatoittaja kävi työmaalla tarkastamassa kohteen. Vähän kummeksui, ettei talon sisäseinien tasoitetöitä oltu vielä tehty. Sitä timpurit ja mekin ollaan ehditty ihmetellä kun matskut oli tulleet jo muutama viikko sitten. Noh, se ei laatoittajaa estänyt. Lupasi tulla maanantaina mittailemaan ja tekemään hionta- ja tasoitetöitä.

Lattioiden pinnoitusta silmällä pitäen mua on jännittänyt valun kuivumisaste. Työpaikalta on ikävänlaista sisäilmakokemusta tilanteesta, jossa liian märkää valua on pinnoitettu. Meillä on valua varten kaksi 3kw rakennuspuhallinta pöhisseet usean viikon yötä päivää. Lämpimänkostean ilman ulosviennistä on vastannut kuivainpropeli työmaaoven ilmareiässä. Silti vähän jännitti, kun lattialämmityksen kytkentä myöhästyi 4 viikolla ja lattian betoniliimakin oli poistettu vain osittain.

Valun kuivuus mitattiin männä viikolla Turun kuntotutkimuksen toimesta. Lattiaan piikattiin reilu 3cm syvä hole josta betonia otettiin näytteeksi. Oli hyvä, et satuin olemaan paikalla. Mittamies oli toki saanut piirrustukset lattialämmityputkista, mut niihin ei oltu merkitty turvallista piikkauspaikkaa. Olisi ollut varsin ikävä, jos ennen talon valmistumista saataisiin lattialämmitysputki vuotamaan lattian sisään. Ohje oli piikata kodarin kynnykseltä. Muistin siinä kulkevan käyttövesiputken, joten ennen valua ottamistani kuvista tarkistettiin vielä vetojen sijainteja.

Kodarin kynnykselle piikattiin niin et pahaa teki näin tottumattomalle. Mietin, et jos tuosta ei valu halkee, ei halkee sit mistään. Pala otettiin valun paksuimmasta kohdasta, sillä näytteen kohilla kulki jäykistävän seinän vuoksi 5cm muuta valua syvempi kohta. (Tuloksissa tarkoittaa sitä, et muualla arvo on todennäköisesti mitattua parempi kuin 13cm sijaan betonia on muualla vain 8.5-9.5cm.) Seuraavana päivänä tuli tuomio; on kuiva, saa pinnottaa niin eristeitä, laattoja kuin laminaattiakin. Phuuh.. Yks stressi vähemmän. 

Hiirilista

"Tällaisessa metsämaastossa hiirilistat kannattaa laittaa ennen kuin julkisivun koristelistat asennetaan." Näin tokaisi Sievin työnjohtaja kevään alkupalaverissa. "Nja, täh? Hiirimitkä?" Taas oli meikäläisten huuli ymmyrkäisenä. Eira asian kirjasi ylös mut näytti sen sortin ilmettä, et meitsi varmaan hoitaa. Vastaava nyökyteli. "Juuh, hiiriverkko, ilman muuta. Pakko olla."

Totta. Alajuoksuun/tuulensyojalevyyn kiinnitettävä metallinen hiiriverkko (mielellään max.6mm silmäinen) tai hiirilista estää jyrsijäeläinten pääsyn puuverhouksen taakse tuuletusrakoon ja sitä kautta koolinkejä pitkin välikatolle. Talotoimittajien peruspakettiin lista ei kuulu, joten taas arvottiin et otetaanko Sieviltä (hinta Asolan listalle asennettuna 5€/m), palkataanko suoraan timpurit vai tehdäänkö ite. Kun kyseessä ei ollut maailmanluokan temppu, päädyin viimeiseen.

Sekä lista että verkko olisi helppo kiinnittää koko matkalta tuulensyojalevyyn tai alajuoksuun, jos koolauksia ei olisi nakuteltu pakoilleen. Kun meillä koolingit oli pakoillaan heti levyjen asennuksen jälkeen, pientä pähkäilyä aiheutti asennustekniikka ja matskut. En luottanut saavani metallista verkkoa kiinnitettyä A. siististi siten ettei jäisi hiirenmentäviä välejä, B. siten, ettei se haittaisi koristelistojen kiinnitystä. Lisäksi C.pelkäsin, et jos puhallusvilloja laitettaessa tuuletusrajoa pitkin verkkoon pöhisee villaa, niin siinähän se on jumissa ja estää tuulettumisen. Päädyin hankkimaan peltistä hiirilistaa, joka 48mm tuuletusrakoon olikin kiven alla. Ja verkkoon verattuna törkyhintaista tottakai.

Isover valmistaa ainoana riittävän leveää listaa (ihmettelen miksi Sieviltä ehdotettiin Isolaa, kun se sopii max n.30mm väleihin), mutta sitä ei ollut myynnissä kuin verkossa ja sielläkin usein 10kpl nipuissa (á63€) Sarokkaan verkkokaupasta viimein sain listan tilattua, mutta seuraavana päivänä postipakettia avatessa totesin listan olevan kapeaa Isolaa, ei Isoveria. Dämit! Mutkien jälkeen sain listan vaihdettua ja viime viikonloppuna päästiin asennushommiin.

Sekin meni nurin kurin. Hiirilista on tavallaan 1.2m pitkä ja 45mm leveä peltikampa, jonka piikit roikkuu alaspäin. Nyt, koolausten ollessa paikoillaan, meidän piti mitata jokainen koolausväli ja asentaan niihin just presiismitassa oleva listanpala. Kun listaa yritti asentaan niin ylös, että kamman kärki tulee koolauksen alareunan tasalle tukkien kulkureitin, se kiinnittyi pelkkään kipsilevyyn. Ruostumattomalla 25mm ruuvilla kiinnitys pelkkään tuulensuojalevyyn ei tuntunut tukevalta. Oli saatava lista levyn läpi kiinni alajuoksuun, joten käännettiin lista ylösalaisin. Toivon mukaan ajaa saman asian.

Kilpailevat asennusvaihtoehdot

Nyt listat kiertää taloa ja paneloinnin alareuna voidaan sulkea. Hivenen skeptisesti vastaavamme suhtautuu listaan, kun peltikamman piikkien välitys on 8mm. Valitettavasti vaihtoehtoja talon tuuletusrakoon ei ollut, joten jos tuo kehuttu lista ei pidä pieninpiä jyrsijöitä poissa katolta (ja käyttöullakolta!), ei auta kun jälkiasennuksena tökkiä perään pienisilmäisestä verkosta sopivaksi leikattuja suikaleita. Sittenpähän siellä on tuplaesteet.

Voilà, valmista!

ikuiset kulmapulmat, hmm..

Tallin tuuletusväli oli hoidettu laudoin, joten sinne hankin sitä Isolan maanmainiota hiirilistaa, jota sai ostettu kappaleittain 2.5€ hintaan. Listaa oli Isoverin lailla helppo käsitellä peltisaksilla, joten saatiin näpsäistyä 1.25m listasta sopivat mitat jokaisen pystypuun yksilölliseen väliin. Kiinnitysreikiäkin oli tiheämmässä, joten ei tarvinnut sovitella ruuvauksen kanssa.

Tallin lista oikein päin

 Tonttikeskuksesta oli seinän läpi viety aika nippu sähköjohtoja, joten sinne laitettiin tuplat, ettei nököhampaat pääse nakertamaan johtoja. Nyt toivotaan, ettei kukaan jää sinne satimeen.. Tai oikeastaan, että lista estää kokonaan jyrsijöiden etenemisen seinän väliin. Vaikka.. ..voihan ne edetä ulkopaneeliaki pitkin jos niikseen on.. Noh, sitä varten meillä on kissa :)

Julkisivun muodonmuutos alkaa

Viime viikolla lopultakin alkoi raksalla julkkarin laitto. Timpureille Sievitalon Pihlaja 156 oli talomallina uusi, joten panelointia saivat vähän fundeerata. Helpotusta ei tuonut se, et kuvat oli periaatekuvia ja joka kuva näytti äkkiseltään vähän erilaiselta. Siinä oli sommittelua ja tarkastamista. Kävipä niinkin, et olin stoppaamassa työtä kutakuinkin alkumetreillä.

Hommat oli aloitettu talon päädystä, jossa panelointia saneli valmiiksi tehty päätykolmio. Sen alle välijakolista oli tulossa auttamattomasti liian alas.

Ennen

Jälkeen

Siinä missä listan pitäisi kiertää hyvän matkaa ikkunan koristelistojen yläpuolella, se roikkui melkein ikkunan yläreunan korkeudella. Purkuhommiksihan se muuttu ja listaa nostettiin pari lautaa. Perehdyttyäni asiaan oli seuraavana aamuna mulla timpoille ikävä yllätys; lista on edelleen liian alhaalla. "Selvähän se, sit siirretään."

Jos oli kohdistamisongelmaa ylhäällä, se sama jatkui alhaalla. Paneelien leveyksillä ei alareunan koristelista asettunut oikeassa suhteessa alajuoksuun/sokkelin yläpinnan korkeuteen. Joko se jäi vajaaksi, jolloin alajuoksu olisi pilkottanut. (Ei käy missään tapauksessa!) Tai sitten tulee niin pitkäksi, ettei 120mm alalautaa saa koristelistan alle kiinnitettyä. Ehdottivat 95mm lautaa, mutta kun se visuaalisesti näyttää musta vähän vajaalta, oli improvisoitava. Ukin kanssa ehdotettiin korkeuden tasaamista ylempään koristelistaan, mut timpurit olivat sitä mieltä, et eri levynen lauta koristelistan alla (keskellä seinäkorkeutta) näyttää hölmöltä. Mjaa.. Näinpä koolauksiin tehtiin jatkot, joihin kiinnitys onnistuu. Ja maavaraksi jää nippanappa se reilu 30cm, jota vastaava mestarimme peräänkuulutti.

Keskiviikkonakin paneloinnin kanssa päästiin purkuhommiin, kun talon toista päätyä laitettiin. Siinä oli käynyt niin onnettomasti, et alhaalta aloitetussa työssä toisiksi alin lauta ei ollut mennyt ponttiin. Näin ollen koko rivi oli tuuman vinksallaan, eikä laudat olleet kulmista kohdistettavissa. Ja eiku uudestaan.. 

Pontti raottaa

Samaisena iltana huomasin, et seuraavassa pätkässä alin lauta oli niin notkollaan, ettei pontti mennyt kohilleen. Siitä jätin huomautuslapun. Hymiöllä varustettuna. Aamulla notko oli korjattu ja hymiökin hymyilyttänyt. Loppu panelointi menikin sitten mallikkaasti.

Talon takaosa

Oven edustat saivat kanssa uutta ilmettä kun etuovelle ja kodarille ilmestyivät maanantaina terassirungot. Siinä sitten hätä hätää tajusin, et isot tukitolpat oli maalattava sukkelaan, jos meinasi tehdä sen sotkematta terassia. 

Näinhän yhtenä iltana sudittiin tolpat läpi. Ja kreivin aikaan. Torstaina alkoi terassi muotoutua. Terassista tuli hyvä. Ensi katsomalla. Kunnes huomasin, ettei askelma-sivulaudoitukset kohdistu. Pyysin korjaamaan..

Aika lailla on roikuttu tontilla. Pääasiassa maalaamassa. Onneksi kelitkin suosivat kohtuullisesti, joten suti on viuhunnut urakalla. Sitä mukaa kun timpurit sai työn pakettiin ja jatkoivat toisella sivulla, me alettiin maalaamaan. 

Pohjamaali meets pintamaali

Viime viikon aikana panelointi nousi pukkikorkeuteen ja kaikki saatiin maalattua kertaalleen. Oli huiman helppo maalata, kun ei tarvinnut varoa valkoisia koristeosia. Viimein saatiin myös tuntumaa, miltä talo alkaa näyttää. Riskillä on ostettu mieletön määrä maalia ja toivottu parasta. Noh, ei ihan. Kahlattiin verkosta kuvia huomioiden kameroiden valovääristymät. Ostettiin pieni koepurkki ja puolen neliön koetilkku maalattiin julkkarin jämälaudoille. Seinä vaan on alana aikalailla suurempi..

Haluttiin himmeähköä pintaa, joten maalivalintamme oli Pika-Teho. Etsimme ruskean-harmaan sävyn (joita on noin tsiljoonaa), tummuudeltaan jossain pohjamaalauksen suuntimilla (niin ei paneelien paneelien kuivuessa pontit pistäisi raottavina silmään). Väriksi meille valikoitui Tikkurilan 560X ja täytyy sanoa, et toistaiseksi ollaan oltu tyytyväisiä. Tuntuu ihan nappivalinnalta. Nyt vaan odotellaan lisää ja toivotaan poutapäiviä.

Elokuun toinen - toive Loviisasta

Lyhyissä kierroissa on se etu, että uusi yritys ja uudet toiveet saapuvat melko nopeassa syklissä. Inssipöydälle voi päästä parikin kertaa samassa kuussa. Näin meillä elokuussa.

Perjantaina - Loviisan päivänä - tehtiin jälleen inseminaatio. Tohinalla ja puoliyllättäen. Taas. Kun torstaina illalla lh-testi näytti vielä negaa, oltiin passaamassa tätä kiertoa. Eiralla lh-piikit ovat nouseet aina iltaisin ja vaihdelleet kp11-14 välillä, joten funtsittiin tästä kierrosta tulevan pidempi - siis normaalimittainen. Perjantaina aamulla digiin ilmestyi kuitenkin hymynaama, joten luuri oli soittovalmiudessa kun Felicitaksen puhelinlinja avautui klo 8. Iltapäiväksi saatiin aika ja vielä omalle lääkärille.

Sinällään speksit on kunnossa. Uä:ssä limakalvo oli vajaa 8mm ja ovariossa möllötteli 22mm kokoinen tähtifolli. Sperman alkuperäisestä 75milj/millissä populaatiosta voittajina pesusta selviytyi reilu kymmenys. Vilkkaasti eteenpäin liikkuvia oli 48%, joka 0.5ml oljessa teki 1.9milj. Toimenpide oli entisenlainen. Välineitä vaihdettiin kertaalleen, inssikatetriin laitettiin jonkinsortin erikoispää ja ultraa tehtiin välissä. Tmp ei ollut helpoin mahdollinen, mut melko kivuton kuitenkin kun tällä kertaa rakko oli ehtinyt kunnolla täyttyä.

Lopuksi juteltiin vielä jatkosta. Koska edellisillä kerroilla on vuoto alkanut 12 päivää inssin jälkeen (4-5 päivää ennen annettua testipäivää), päätyi lääkäri määräämään tällä kertaa Lugesteronit luteaalivaiheen tueksi. Ajatuksella, että voihan siitä olla hyötyä, jos loppukierto olisi muuten normaalin lyhyemmässä päässä. Niitä käytetään dpo 3 alkaen vuodon alkamiseen tai testipäivään asti.

Muista tukitoimista omalääkärimme ei ollut innostunut, kun luomukierroissa kuitenkin kehittyy tasaiseen hyvä folli. Puhuimme letrotsolin käytöstä pienellä annoksella, kun kerran siitä on meillä hyviä kokemuksia, mutta lääkärin mielestä ainakin pari kiertoa vielä koitetaan luomusti ja sit voidaan miettiä. Onhan se tottakin, ettei Eiralla ole vastaavaa tarvetta stimuloivalle lääkkeelle kuin mulla aikanaan oli. Silti sitä miettii, et missä kohtaa olisi hyvä potkaista pientä lisäbuustia mahdollisuuksien kasvattamiseksi.

Noh, ei tässä jäniksen selässä olla. Vielä. Toivotaan et inssi toisi tulosta, eikä syyskuussa näitä samoja hommia märehdittäisi. Inssipäivän iltana ilmestyneet ovulaatiokivut ainakin viittasivat nappiajoitukseen. Sen puolesta Loviisalle saattaapi olla saumaa. Vielä kun osuis muutkin tähdet kohdilleen.

Viikon 33 kommellukset

Raksaviikko 33 on taputeltu pakettiin. Viikon odotettu huipputapahtuma oli maalämpöpumpun kytkentä. Alkuviikolla kun ukkin kanssa oltiin tuttuun tapaan maalaamassa, kurvasi oululainen auto pihaan. Kodikaslämmön maalämpömies tuli kytkemään pumpun. Linjasto paineistettiin ja kun vuotoa ei ollut, lattialämmitysputket täytettiin vedellä. Pumppua koesäädettiin ja kun homma tuntui toimivan sain käyttöopastuksen pumpun saloihin ja suodattimiin.

Tuliterä startti, käyttötunteja nolla

Tekniikasta innostuneena olin ihan täpinöissäni. Pääsen seuraamaan käyttötunteja, käyriä ja litkuja. Vääntelemään viostaakkeleja ja puhdistamaan suodattimia. Enkä taatusti unohda avata keruupiirien sulkuja pumppua käynnistäessäni. Sen opin jo kantapaan kautta kun ammattimieheltä pääsi lipsahdus, jonka seurauksena pumppu veti jäähän. Siinä sulatellessa sitten turistiin niitä näitä ja itsekin oppi kaikenlaista maalämmöstä. Hyvä fiilis jäi, vaikka ajoin miettii et oisko lämmöntoimittaja kuitenkin pitänyt valita itse ja lähempää. Niinku vaikka vikatilanteita ajatellen.. No toivotaan, ettei niitä tule.

Sisähommat eteni talossa ja tallissa. Tallin seinät levytettiin. Parissa kohtaa kipsilevy jäi vajaaksi. Koska Sieviltä ei talliin levypintaa kummallisempaa ole luvassa, huomautettiin puutteista timpureille. Lupasivat korjata asian ja vaihtaa levyt, kun niitä pihalla riittää.

Töllillä jatkettiin saunan ja katon panelointia. Kylppäriä ja saunaa tehdessä huomattiin paneelien olevan turhan lyhyitä. Jotta kosteisiin tiloihin ei tarvitsisi tehdä jatkoja, timpuri soitti Sievin työnjohtajalle. Uudet pidemmät paneelit laitettiin tilaukseen ja työ oli jätettävä vaiheeseen. 

Saunan hämärissä

Muuten sisäkatot saatiin lähes valmiiksi. Viimeisessä huoneessa mdf-paneeli loppui kesken, joten sekin roikkuu vielä. Kattohommien yhteydessä käyttöullakkoluukun paikka siirrettiin oikeaksi ja ullakolle vievät taittotikkaat asennettiin paikoilleen eteiseen. Siittä kelpasi paseerata välikatolle ja takaisin.

Loppuviikolla alkoi talon valmistuminen realisoitua kun Oulaisten värisilmästä napsahti tekstari "Toimitukseenne valitut maalit, tasoitteet ja tapetit ovat lähteneet tänään matkaan." Seuraavana päivänä niitä ukkin kanssa kannettiin sisään. Olo oli epäuskoinen; joko näitäkin pian tarvitaan..?

Päivän voimailuosuus

Samalla alkoi kismittää ulkopuolen edistymättömyys. Tiedän et timpurien urakkasopparissa lukee et sisähommat ensin, ulkohommat sitten. Silti.. Meillä ois ollut koko kesä aikaa maalata, mut julkisivua ei vaan kuulu. Turhautti, että paneelit on toimitettu jo toukokuussa, mut niitä ei vaan saada paikoilleen. Ne ovat maanneet pihalla kolme kuukautta.. Vesivekin rännitoimittajan kanssa oli puhetta sadevesikourujen asentamisesta elokuulle. Se edellyttäisi et julkkari ja nurkkalaudat ois paikoillaan ja nurkkiksen myös maalattu. Sen voisi unohtaa. Lähdin vähän näreissäni tiedustelemaan asiaa, koska Sievin työnjohtaja oli jäämässä lomalle. Vastaukseksi sain; "Ensi viikolla." Siihen oli tyytyminen.

Vaikka ei sen puolen, sillä me saimme jatkoaikaa hiirilistan asennukseen. Sain viimein tilattua Isoverin leveää hiirilistaa, jonka olimme - ukin epäilyistä huolimatta - ajatelleet asentaa itse. Lista tuli. Siinä missä sen piti olla 45mm Isoveria, se olikin 28mm Isolan listaa. Auttamattomasti liian kapeaa, eikä siten estäisi jyrsijöitä etenemässä vajaan 5cm tuuletusraossa. Dough! Siinä kohtaa viikkoa alkoi jo tulla olo, etteikö mikää voi onnistua kerralla.

Virhetoimitus; liian kapea hiirilista

Reklamaatiosähköposti Sarokkaalle. Sieltä sain sunnuntaina vastauksen, et haluamani Isover on poistunut valikoimasta, mutta voivat sitä vielä meille toimittaa jos voimme odottaa viikon pari. Kun vaihtoehtojakaan ei ollut (leveää listaa ei täälläpäin ole rautakaupoissa), lupasin jäädä odottamaan. Uuteen viikkoon lähdettiin kuitenkin hyvällä mielellä kun keskeneräiset asiat olivat osin hoidossa. Siinä on potentiaalia saada jotain valmiiksikin. Kunhan postipojat vaan saa kamat työmaalle.

Tallin sähköistys ja kalustetoimittajan visiitti

Viime viikon maanantaina sähkäri kurvasi paikalle jatkamaan tallin johdotusten kanssa. Hämmästyksekseni hän tiedusteli tallin ryhmäkeskuksen funktiota. Kun olin äimän käkenä, sain kärsivällisen selvityksen; koska tonttikeskus oli tallin seinästä, kaikki johdotukset sulakkeineen voitaisiin tehdä sitä kautta ja jättää keskus pois. Ahaa..

Sekä sähkäri että mä oltiin yhteydessä Sievitalon sähkösuunnittelijaan ja lopputulemana ryhmäkeskus poistettiin tarpeettomana. Siittä tuli heti 250€ hyvitys, jota ei pistetty pahaksemme.

Maanantain jälkeen tallilla oli sähköt. Muuta ei sitten viikolla 32 tapahtunutkaan työpuolella. Mitä nyt sitä ian kaikkista maalaamista :D

Suunnittelurintamalla sen sijaan edettiin kun kiintokalustetoimittaja Omegakeittiöiltä teki työmaavisiitin. Aiemmin keväällä olimme edustajan kanssa istuneet Sievitalon neukkarin pöydän ääressä ja käyneet läpi kaikkien huoneiden kiintokalusteet ja muutostoiveemme.

Nyt oli käytännön hionnan aika. Kaikki seinät tarkistusmitattiin ja käytiin läpi kalustesuunnitelmamme. Suunnitelmia hiottiin ja viimeisteltiin sekä varmisteltiin ovi- ja vedinvalintoja. Viikonlopuksi jäätiin odottamaan lopullisia kuvia, muutoslaskua ja tilausvahvistusta. Kaapit ja asentaja pitäis tulla viikolla 38. Kohta alkaa jännittää :)