Tuumauspaussi puskista

Niin se aina yllättää pienen ihmisen. Tuumauspaussin tarve. Niin kävi mullekin pari viikkoa sitten.

Introna sen verran, että olen aiemmin ollut aika kova tyttö tekemään töitä. Oli aika kun töitä tehtiin monen tärkeänkin asian kustannuksella. Sellaiset pienet seikat kuten sosiaalinen elämä kituutteli työn varjoissa. Parisen vuotta sitten tilanne muuttui. Työ vaihtui, sosiaalinen elämä rikastui, rakastui. Ja taas työ vaihtui.

Työni ja työkaverini olivat ja ovat ihania. Stressiltä ja suorituspaineelta en voinut kuitenkaan välttyä. Halusin osata hommani alusta asti, annoin hyvin vähän itselleni tilaa erehtyä. En osannut tai osaa pysähtyä. Kunnolla. Työpäivät jaksoin draivilla, kotona olin uupunut. Eikä tilannetta parantanut työpaikallani kuuluisiksi muodostuneet sisäilmaongelmat.

Lomalla akkujen latauduttua tunsin viimein saaneen aaltoilevan kierteeni katki. Työtä tasapainotti monenmoiset siviilipuolen ohjelmat, kummilapset, harrastukset, talon etsinnät ja tulevat perhesuunnitelmat. Asiat olivat löytäneet tasapainonsa, paikkansa ja oikeat mittasuhteensa. Öisin nukuin ja odottelin rauhallisin mielin päiviä tulevia.

Kunnes.. eräänä päivänä olin juossut kokouksissa ja sitten se iski; jäätävän huono olo, pyörrytys, hengenahdistus, ylävatsakipu, päänsärky. En ajatellut selkeästi. Tykytti. Pulssi huiteli yli sadan ja verenpainemittari piiputti punaista. Alkoi jo pelottaa, notta koska päästä poksahtaa joku verisuoni. Taksilla Terveystaloon. Labrat ok, EKG ok. Syy selittämätön.

Päivä saikkua. Seuraavana päivänä pyörrytys ja päänsärky olivat tallella. Verenpaine sen sijaan laskenut poikkeuksellisen matalaksi; yläpaine oli 100 yksikköä matalampi kuin ed.päivänä. Pulssi lompsotti sekin verkkaiseen tahtiin. Jännittävää.. Syytä ei tiedetä. Epäilyt kallistuvat sympaattisen hermoston yliaktivoitumiseen ja voimakkaaseen pitkäkestoisen kuormituksen purkautumiseen. Suomeksi; jonkin-sorttiseen-paniikkikohtauksen-tyyppiseen-tilaan.

Kohtauksen jälkeen olen ollut väsynyt, mut muuten kaikki on palautunut normaaliksi. Mitä nyt viikonloppuna sairastuin flussaan. Minä, joka avantouimarina sairastelen harvoin. Vähän jännittää, ettei kehoni vaan alkaisi väsyä nyt, kun sitä kohtaa suurimmat odotukset. Tyytyväinen olin kuitenkin siitä, että kummallisuudet tulivat normaalitilanteessa, ennen hoitoja. Jos hoidot olisivat olleet päällä, olisivat ne joutuneet syntipukiksi. Se olisi ollut omiaan lisäämään hoitoihin liittyvää jännitystä.

Kohtauksen jälkeen olen taas miettinyt. Punninnut, pohtinut. Näin videon joka puhutti minua: Relax, Breathe and #LetGo

Ihanat, viisaat naiset <3

Päätin taas hidastaa. Kunnolla. Käydä joogassa, värittää, kulkea metsässä, nähdä ystäviä, lukea dekkaria. Olla. Lötköillä hunajateen kera sängynpohjalla parantelemassa flunssaa vielä yhden päivän. Huomisen.

Tänään alkoi vuoto.
Keskiviikkona alkaa letrotsolit.
Ja sitte taas mennään. Sillee varovasti - tiedostaen.