sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Hurahduksia

Hurahdin, innostuin. Se vei mukanaan. Mikä? Mikä milloinkin. En ole tuuliviirimäistä tyyppiä, mutta aika ajoin hurahdan minäkin.

Vanhin ja pitkäkestoisin hurahdukseni ovat hajuvedet. Kun eräänä päivänä vuosikymmen sitten huomasin omistavani lähemmäs 30 hajuvesipulloa, oli aika rajoittaa. Annoin itselleni luvan ostaa uusia, kun määrä olisi tippunut puoleen, luonnollisen poistuman kautta. Pikkuisen olen lipsunut, mutta enää tulee ostettua pullo vuodessa. Okei, ehkä kaksi. Avovaimokkeen sisäänmuutto vinoutti tilaston, mut se annettakoon anteeksi, kun käyttäjiäkin on tuplaten.


Clipper-hurahdus. Syysillat. Höyryävät mukit. Ei lisättävää. Teen ystäviä jos olette, ymmärrätte varmaan.

Reilu vuosi sitten hullaannuin vanhaan kotimaiseen lasiin. Kirppareilta kohnaan aina astiapuolen siinä missä Eira blokkaa kirjoja ja vaatteita. Vuoden aikana Riihimäen ja Karhulan lasikokoelma on karttunut mukavasti ja kaappitilan puutteessa toimii avohyllysäilytyksessä erinomaisen hyvin. Onpa mukaan pikkuhiljaa hivuttautuneet Toikan höyhenenkevyet Florat ja Faunatkin. Keittiöstä lasipurkit ovat alkanaeet valua muihin huoneisiin tunnelmaa antamaan. Tai vaikka toimimaan pysyväissijoituspaikka viime juhannuksena kotipihasta poimituille pioneille, joita ei millään raaski heittää pois.











Eira on meistä vielä aktiivisempi hurahtelija. Kestohurahduksena E keräilee kirjoja ja vintage-vaatteita. Ihastuksissaan kotiin on kulkeutunut myös vanhoja leluja ja muuta kaunista. Kaikilla tuliaisilla on kotoista menneen ajan tarinaa kerrottavanaan. 


Uusi hurahduspotentiaalikin on löytynyt; Hammi's Designin ihanaiset tuotokset, joista Mrs.Sinn parisen viikkoa sitten blogissaan postaili. Olen myyty - taas o_O

Hurahdusalttiudestamme voisi vetää sen gebardimaisen päätelmän, että kolmiossamme tila-asian kanssa ei ole ongelmaa: jokaiseen tyhjään koloon löytyy takuuvarmasti jotain laitettavaa :D Joskus mietinkin, et miksi emme voisi hurahtaa vaikka imurointiin. Tai kellarin järjestelyyn. Mutta ei. Hurahdukset ovat lähes poikkeuksetta uutuus-puolella. Hankintoja, tekemisiä, kokemuksia. 
Epäkäytännöllistä.
Ah, niin ihanaa!

2 kommenttia:

  1. Olen myös teenjuoja. Musta, vihreä, valkoinen ja jotkut yrittteet maistuvat. Nyt tosin hedelmöityshoitojen alettua olen rajoittanut yrttiteiden ostamista, sillä niitä ei kai saisi juoda raskauden aikana. Minttu- ja minttulakritsiteet (muun muassa) siis jäävät hetkeksi kauppaan.

    Meillä vaimo oli aiemmin pahastikin hurahtanut vanhaan keramiikkaan/posliiniin ja kirppareita tuli kierrettyä säännöllisesti. Kirjojakin meillä on paljon (paljon on laitettu myös kiertoon), mutta ne ostamme yleensä uusina. Tavallaan harmittaa, että olen enemmän uuden kuin käytetyn tavaran perään, jos kyse on muusta kuin huonekaluista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makuasia, kummallakin puolensa :) Mäkin oon löytäny kirppiskulttuurin kunnolla vasta Eiran kautta. Se on SecondHandSensei :)

      Mitä kirjoihin tulee, niin painotuore vs. antikvariaattikappale on kaksipiippuinen juttu. Painotuoreesta kappaleesta tulee tuloja kustantajalle ja kirjailijalle pitäen molemmat leivässä. Se on tärkeää hiipuvan kirja-alan tukemiseksi. Toisaalta antikvariaattikappaleen ostaminen tukee kituuttavia pienyrittäjiä, SPR:n Kontista löydetty teos hyväntekeväisyyttä. Luxusta on ahmia uunituore kirja, jonka sivutkin kääntyvät kankeasti. Ilahduttavaa on myös löytää nuhjaantunut 60- luvun runoteos alkuperäispainoksenaan tai pongata se puuttuva osa kirjasarjaan, jota ei ole enää tällä vuosituhannella painettu. Eli molempi parempi :)

      Poista

Ilahdun, jos jaat ajatuksesi ja jätät kommenttisi :)