torstai 31. maaliskuuta 2016

154 päivää

H.22+0. Byrokratian virstanpylväs. Yksi odotettu etappi. Maaginen raja keskenmenon ja synnytyksen välillä. Siinä missä eilen olin "vain" raskaana, tänään olen odottamani elämänalun äiti. Juridisesti.

Jos Kimalaiselle olisi eilen tapahtunut jotain, olisi kyseessä ollut myöhäinen keskenmeno. Surullinen ja traaginen. Mutta keskenmeno. Meillä ei olisi syntynyttä lasta, väestörekisterin näkökulmasta en olisi kenenkään äiti. Tästä päivästä eteenpäin hän on ihminen. Syntyessään saa oman henkilötunnuksen, elää ja ajan saatossa haudataan omana itsenään. Tänään minusta tulee lain määritelmien silmissä syntymättömän lapseni äiti. Lapsen, jonka syntymää saamme toivon mukaan odottaa vielä monen monta viikkoa.

Sydämessäni olen ollut hänen äitinsä jo kauan.

3 kommenttia:

  1. Sun/teidän blogista oppii kyllä joka kerta jotain uutta! Enpä tiennyt tällaistakaan byrokraattista yksityiskohtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, et jotain sellaista iloakin näistä pohdinnoistani :) Juu, tuo 154 päivää raskautta on tosiaan äitiyshuoltosysteemimme määrittämä raja, jonka jälkeen odottaja on mm. lapsen syntyessä oikeutettu täyteen 105 arkipäivän äitiysvapaaseen. Samaa rajaa monet sairaalat pitää kun alavatsakipuilevat potilaat jaetaan naistentautien polin (uhkaava km) ja äitipolin (uhkaava ennenaikainen synnytys) kesken.

      Lapsen kohdalla h.23 on ainakin meillä päin raja, jonka jälkeen kuuluu tarvittaessa myös keskolan aktiivihoidon piiriin. Kuulostaa aika hurjalta, et sellainenkin olisi mahdollista jo viikon päästä. Ja se saakin km/synnytys-rajan jotenkin tuntumaan osin teennäiseltä; vielä kaksi päivää sitten kyseessä olisi ollut keskenmeno. Viikko-kaksi saikkua ja sit "elämä jatkuu". Aikamoinen kontrasti. Vaan ymmärtäähän senkin, et johonkin se raja on vaan vedettävä.

      Poista

Ilahdun, jos jaat ajatuksesi ja jätät kommenttisi :)