lauantai 2. heinäkuuta 2016

Vielä kun voimme

Yksi neuvo on kiistattomasti ympäristön ykkönen: "Viettäkää yhteistä aikaa ja nauttikaa vielä kun voitte." Tähän neuvoon jokainen ensiodottaja suhtautuu yhtä kepeästi - jälkikäteen todetakseen miten oikeassa kokemuksen rintaääni usein olikaan. On vaikea ajatella "elämän" totaalisesti loppuvan vauvan syntymään, vaikka se kaiken mullistaakin. Kun kahdesta tulee kolme, yhteinen aika täyttyy uusilla, tuntemattomilla asioilla. Sen odotus on helposti malttamattoman mielen päälimmäisenä.

Eiran kanssa olemme juuri havahtuneet ajankuluun. Puhuimme kodin valmistelusta Kimalaista varten ja hämmästykseksemme totesimme Kimalaisen saapuvan viimeistään ensikuussa, ehkäpä jo tämän kuun puolella jos neito päättäisi tulla neljäkin päivää ennen laskettua. Siis nyt jo?! Viimeiset viikot ovat menneet nopeaan. Kalenterissa on punakynällä kesäohjelmaa helposti 2 viikon tarpeiksi. Viimeiset hankinnat on hakusessa ja kotikin vasta alkutekijöissään. Totesimme, että vaikka miten odotammekin tapaavamme uuden tulokkaan, ei meillä tällä hetkellä tunnu olevan hoppu hänen syntymänsä kanssa. Nyt kun eri syistä arkea rytmittänyt raskausjännitys alkaa laueta ja vauvan tulo alkaa realisoitua, on odotus kukkeimmillaan. Me olemme ottaneet yhteisen-ajan-neuvosta vaarin ja puuhastelemme kaikenlaista.

Jälkkäriherkkuja Trapin terassilla
Edellispäivänä saimme viettää pitkästä aikaa perinteisen treffi-illan kaikilla herkuilla. Ajelimme Naantalin aurinkoon. Ruokailimme venelaiturin kupeessa Trapin Pihalla. Kävelimme illan tullen Kailonsaareen, kohti sinisenä hehkuvaa muumitaloa. Veden toisella puolella, Kultarannassa valmistauduttiin Venäjän päämiehen saapumiseen, lippu liehui korkeimmassa salossa presidentin läsnäolon merkiksi. 
Linnan juhlat Naantalissa
Kailonsaaren kesäteatteri Emma lunasti aiempien vuosien itsevarmuudella kaikki komeediset lupaukset. Kulttuuripläjäys "Linnan juhlat" oli kutkuttava kuvaus kaikelle kansalle tutusta itsenäisyyspäiväillan juhlakattauksesta. Neljä näyttelijää porskuttivat läpi yli 1800 roolia ja lopputulos oli hulvaton :)

Eilen aikuisten aika vaihtui lapselliseen päivään, kun 5-vuotiaan kummipojan tarhan aloittaessa heinä-sulkunsa saimme herraseuraa koko päiväksi. Puuhastelimme pihamaalla ja hiekkalaatikolla. Poimimme oman sadon ensimmäiset mansikat ja viihdytimme laiskanpulskeita kissoja. Kissojen onneksi päiväruuan jälkeen suunnistimme Turun Kuralan kylämäkeen. Kaupungin kyljessä sijaitsevaan vanhaan maalaismiljööseen, jossa museovirasto ylläpitää 1940–1950-luvun elämänmenoa rakennuksineen, perinnepuutarhoineen, kukkivine niittyineen ja peltoineen.

40-lukulainen kammari
Itse olen viivähtänyt Kuralassa viimeksi yli vuosikymmen sitten. Minulle, maalaiselämästä ja historiasta pitävälle, paikka on lapsuusparatiisi. Kuralassa saa kulkea vapaasti tutustuen eläimiin ja menneen ajan maailmanmenoon. Maalaistaloissa huivipäiset emännät tekevät arkiaskareita tuvassa. Kirnuavat voita, valmistavat viiliä. Sydämeni suli, kun kummipojan kanssa päästiin kamarin hämässä kokeilemaan puista Fortuna-peliä. Ihan kuin äitinsä kanssa mummolassa pieninä tyttöinä. 
Kylämäen kyläkauppa
Aittaan on kalustettu vanhan ajan kauppa ja evästelypaikkoja löytyy omenapuiden katveesta. Kylämäen rakennusten ympäristöön on ujutettu 10 kätköä, joita kummipojan kanssa metsästettiin. Varsin viihdyttävää kaiken ikäisille :)

Illansuussa normivoinnin raskausrajoitukset palautuivat mieleen, kun supistukset kaatoivat sohvalle halailemaan lämmintä viljapussia. Juilivaa kivistystä ja painetta 5min välein sai meidätkin ajattelemaan, että Kimalainen saattaa saapua juuri sillä hetkellä kun parhaaksi katsoo. Viikot ovat ylittäneet h.35 maagisen rajan, joten supistusten vuoksi sairaalaankaan ei tarvitse lähteä kuin synnyttämään. Näillä viikoilla kun TYKSissä ainakaan ei enää estellä, ei edes hidastella, jos pikkuinen haluaisi syntyä. Näillä viikoilla hän ei ehkä pääsisi vierihoitoon, mutta keskolassakaan vietetty aika ei tervelle vastasyntyneelle olisi pitkä.

Toden totta. Olemme jo "näillä viikoilla" O_o Nautimme hupenevasta kahdenkeskisestä ajasta ja yhteisestä tekemisestä, sillä koskaan ei tiedä milloin joku loppuraskauden vähemmän toivottu yllätys sen katkaisee. Tai milloin katkon syy on se enemmän toivottu - Kimalainen <3 Ehkä kuun vaihteessa, ehkä huomenna, ehkä vasta elokuun puolen välin jälkeen. Siihen asti punakynä saa vielä viuhua pitkin kalenteria sen minkä jaksaa. Tai minkä minä jaksan. Nimim.taipumus välikuolemiin on kieltämättä lisääntynyt :D

Ps. Vesikuuri ja oma sänky. Nilkat ovat paikoillaan ja korkkarit palanneet toistaiseksi :)

6 kommenttia:

  1. Hehe, mekin olimme eilen Naantalissa samoihin aikoihin nauttimassa kesäpäivästä!

    Mukavaa loppuodotusta teille! Uskomatonta, että Kimalainen voi syntyä hetkenä minä hyvänsä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta, aikast sattuma, melkein törmättiin :) Naantali on kyllä sievä ja viihtyisä kesäkaupunki.

      Kiitos toivotuksista. Niihän se aika ihmeelliseltä tuntuu, vaikea uskoa itsekään :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitokset. Pikkusen kun höllätään, niin eiköhän melko rentoon moodiin päästä :)

      Poista
  3. Voi tuota samaa olen saanut minakin kuulla nyt jo ihan kyllastymiseenkin asti: "Tehkaa juttuja kahdestaan viela kun voitte". Ja oli itsellakin suunnitelmissa, etta kun laskettu aika loppukesasta niin tama kesaloma sitten mennaan kahdestaan ja tehdaan kaikkea kaikkialla. No kahdestaan ollaan, mutta ei nyt ihan niin vain mennakaan. En olisi arvannut kuinka vasynyt voinkaan olla. Jos tunninkin olen yhta soittoa ylhaalla esim seison ja kavelen niin supistukset ovat omaa luokkaansa. Eli pakko on pysahdella ja levata jatkuvasti. Leposykekin huitelee satasen paremmalla puolen, niin voi vaan arvata minkalainen mummo taalla puuskutta kesahelteissa :D

    Unentarvekin on taas loppuraskaudessa lisaantynyt ja on ihan pakko nukkua ainakin yhdet kunnon paikkarit joka paiva.

    Olis niin kiva keksia jotain tekemista, lahtea kaupunkilomalle, mutta tiedan jo valmiiksi etta ei siita kauheesti olisi iloa kenellekaan kun pitaisi jatkuvasti lepailla. Ja valilla se istuminenkaan ei ole tarpeeksi vaan pitaisi ihan potkottaa.

    Kai nama viimeiset viikot vaan menee sitten odotellessa :D
    Taallakin viela pari isompaa juttua vauvaa ajatellen hankkimatta etta jos se olis sitten taman kesan agenda.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa legendaariselta heinäkuun loppuraskaudelta :) Niihän se on, et etukäteen elämänsä voimissa sitä ajattelee tekevänsä kaikenlaista, mut loppuraskaus krämppineen saattaa lamaannuttavasti yllättää hetkenä minä hyvänsä. Rentouttavaa ja aurinkoista loppusuoraa sinne. Suuremmat hankinnat kun saa pulkkaan, niin eiköhän siinäkin oo ihan hyvä agenda yhdelle kesälle :)

      Poista

Ilahdun, jos jaat ajatuksesi ja jätät kommenttisi :)