keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Vauva kissaperheessä

Meillä on vauva kissataloudessa. Ja nimeenomaan niin päin, ei kissoja vauvaperheessä. Miksi näin? Koska karvalapsemme olivat ensin. Vauva tuli kissojen kotiin :) Merituulen Minna ja Pena-projektin Raija olivat kiinnostuneita kuulemaan näiden kahden rodun - kissa-aatelin ja vauvaihmeen - yhteensovittamisen alkutaipaleesta, joten tässä sen ansaitsema oma breivi. Sen kunniaksi alkuun esittelen postauksen karvaiset päähenkilöt:

Seniori seurailee
 Seniori. Viittä vaille viisitoista. Vanha rouva, jolta löytyy tunneälyä enemmän kuin kylän kolleilta yhteensä. Viisas katse, jonka sumentaa vain pöydällä oleva kinkkupaketti. Tai lohi. Tai Sheba. Tai.. no oikeastaan mikä tahansa herkuksi (=syötäväksi) luokiteltava. Ikäneidon liikunta ja ulkoilitottumukset rajautuvat terassiin ja auringon lämmittämiin sopukoihin. Entinen metsästysprinsessa viettää eläkepäivänsä pääosin nukkuen. Tosipaikan tullen hän kuitenkin on talouden kruunaamaton alfanaaras.

King as iCat - omii laitteet
 kirjoittaakseen kissaliittoon
Kuningas. Omasta mielestään. (Paitsi silloin kun itsevarmuutensa sokaisemana yrittää hyppiä alfanaaraan silmille.) 8-vuotias ragdoll-herra, joka lajille tyypillisesti on lempeä lötkönpötkö. Huomionkipeä ja täynnä ylitsevuotavaa kehräystä. Peiton alle kaivautuja, naaman edessä naukuja. Leikkisä koiramaisella tavallaan.

Kolmonen soffaperunana
Kolmonen. 5-vuotias pahnan pohjimmainen. Kotona lempeää rakkautta, sylikissa vailla vertaa. Esittää jokaiselle vieraalle miten häntä ei ole "koskaan kukaan silittänyt". Pihalla neito on pienestä koostaan huolimatta pippurinen pakkaus, joka pitää kulmakunnan kollit rouvan nuhteessa. Metsästyspiireissä hän on nuijan kopautusta vaille valmis seuran puheenjohtaja hoitaen omat ja naapurin pienjyrsijäkannat. Onpa paikallinen Xena kerran päättänyt päivät tapapihalle eksyneeltä käärmeeltäkin. Kotona sen kynnet pysyvät viisaasti käpälien suojassa.

Vaikka kaikkien kissojemme luonne oli tuttu, mietitytti meitä vauvan tulo. Luotan kissoihini, joten räpsäisyistä ja hyökkäyksistä ei vastasyntyneen kanssa ollut pelkoa. Eniten mietitytti kissojen hakeutuminen vauvan kylkeen. Kolmonen kun on krooninen päällänukkuja ja Kuningaskin rakkauspuskemisissaan jättää hengitystiet huomiotta. Vauvan laatikkosänky pinniksessä herätti mielenkiintoa ja houkutti nukkumaan siinä määrin, että ennen synnytystä katsoimme parhaaksi pitää siinä kantta päällä.

Sängyn koekäyttäjät
Makuhuoneen oven kiinni pitäminen ei olisi vaihtoehto, sillä suljettua ovea Kuningas jaksaisi ikävissään hakata loputtomiin. Harkitsimme kissaverkkoa. Clippasafen pinnisverkko vaikutti työläältä. Verkko kiinnitetään ja kiristetään jalkoihin koko pinnasängyn ympäri. Niinkö sitten lähden purkamaan ja kiristämään laitosta aina kun vauva menee päikkäreille (joka on usein)? Aina kun yöllä nostan hänet rinnalle ja takaisin sänkyyn (joka sekin on kohtuullisen usein)?  Joka kerta kun kurotan tyynnyttelemään unissaan ynisijää? Tuskinpa. Hepe-verkko olisi helpompi. Kuin kansi, joka nostetaan pinniksen päälle. Siinä kissa pääsisi pinnojen välistä sänkyyn, mutta kun pohja on nostettu, niin verkon ja laatikon reunan välistä se ei pujahtaisi vauvan nukkumapaikkaan. Koko teki mutkan matkaan. Meidän 40v vanha retro-pinnis on pienempi kuin standardikokoinen verkkokehikko, joten Hepekin jäi ostamatta. Uskaltauduimme kokeilemaan ilman verkkoja, sillä monet kissanomistajat kertovat kissojen jättävän vauvan tultua nukkumapaikkan rauhaan, vaikka ennen syntymää sänkyihin tunkevatkin.

Ensivaikutelmaa
Emme siis olleet valmistelleet kissoja tai vauvaa toisiinsa mitenkään ennen H-hetkeä. Emme tuoneet vauvanvaatteita nuuskuteltavaksi, emme rakentaneet barrikadeja. Kotimatkalla teimme sotasuunnitelman; vauva nostetaan kaukalossaan keskelle lattiaa kissojen haisteltavaksi. Ollaan lähellä vakuuttamassa kaikille et homma on ok. Ketään ei pidetä sylissä tai pakoteta. Ensin apajilla piipahti Seniori. Haisteli uteliaasti, katsoi mua sanoakseen "vai tollanen taas" ja paineli keittiöön odottamaan herkkuja. Nuoriso kävi kaukalolla toinen toistaan tukien. Tuliainen oli jännittävä ja ensi nuuskausten jälkeen hipsittiin kauemmaksi. Oltiin kuin ei oltaiskaan. "Ehkä se häviää."

Päikkärietäisyyttä
Siitä se yhteinen arki lähti. Kissoille me aikuiset oltiin edelleen ykkösiä. Meidän kylkeen ja jalkoihin hakeutuivat nukkumaan. Vauvan kiersivät kauempaa. Pikkuisen peti houkutti, mut kuultuaan kiellot, saatuaan kerran lähtöpassit ja nähtyään siellä Taavan, kääntyivät kannoillaan. Tuulikaapissa nököttäviin vaunuihin ja turvakaukaloon eivät ängenneet koskaa. Isolle sängyllekin asettuivat varauksella; eihän tuosta kääröstä tiiä jos vaikka se hyökkää. Väistivät vauvan säpsähdystäkin, kunnes alkoivat luottaa sen taistelukyvyttömyyteen.

Vanhus tutki Taavan mielialoja. Kun tyttö alkuaikoina känisi sitterissä, Seniori asettui viereen vahtiin. Kun vauva itki lohduttomasti sylissä, Seniori hyppäsi viereen ja katsoi kuin sanoen "mitäs ajattelit sille tehdä?" Taava oli kuusiviikkoinen, kun kolmonen ekaa kertaa kävi puskemassa huitovia käsiä. Kaksikuisena tyttö sai Kuninkaalta rakastavat ensilipaisut päälaelleen.Nykyään voivat asettua vauvan lähistölle nukkumaan, mutta vain silloin jos minä tai Eira ollaan siinä myös. Taava sinällään ei ole kovin ihmeellinen kun siltä ei saa ruokaa eikä rapsuja.

Näin kahden ja puolen kuukauden kohdalla yhteiselossa ei ole ollut rypyn ryppyä. Me pyrimme opettamaan Taavalle alusta asti eläinten hyvää kohtelua ja kunnioitusta perheenjäseninä. Sanomattakin on selvää, että välikohtauksilta tuskin vältytään sitten kun Taava oppii liikkumaan ja tarraamaan. Silti luotto kissoihin on kova. Ensisijaisesti karvatassut väistää, piikkikinnas ei heilu kuin aiheesta.
"Onks pakko halii jos ei haluu?"
Ei sekään niin vaarallista ole, jos tytön ymmärtämättömyys joskus aiheuttaa hälle naarmun tai pari. Se on vain elämää. Kuten kissanruuan syöminen äitien katseen välttäessä. Oppia ikä kaikki.

8 kommenttia:

  1. Teillä tuntuu alkaneen yhteiselo mukavasti. Aina kiva kuulla hyviä kissa-vauva-kokemuksia, kun tästä yhdistelmästä aina tunnutaan varoittelevan.

    Meidän rontti ei aiemmin ollut kovinkaan lapsiystävällinen, mutta viime vuosina on alkanut suhtautumaan pikkuvieraisiin suopeammin ja ainakin neutraalisti. Toivotaan, että suopeus jatkuu oman perheen pienen kanssa myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, ei meidänkään kisut ole olleet aiemmin sinällään "lapsiystävällisä", et niitä olis juurikaan palluteltu tms. Pikkuväen tullessa paikalle, ovat voineet haistella ja Kuningas on voinut tovin leikkiä jos lapsi on leikittänyt hänen lempilelullaan. Pääosin ovat paenneet tilannetta yläilmoihin tai ulos. Koetinkivi oli kun viikko sitten 8kk vieras tarttu kolmosta salamana hännästä. Kissaneito katto sitä pitkään; "Oikeesti? Tarviiko sua räppästä vai irrotatko?" Aikuinen ehti väliin ja kissa poistui ylväänä.

      Toivotaan et teilläkin yhteiselo alkaa neutraalillä linjalla :) Se oli mulle ainakin tärkeetä ettei tarvii arpoo ja tasapainotella kissa- ja ihmislasten välillä.

      Poista
  2. Ihanat kisut teillä<3 Meillähän on myös kaksi kissaa (joista blogissa juttukin) ja jännitettiin myös niiden suhtautumista vauvaan. Aika saman suuntaisesti meni ensi kohtaamiset ja viikot kuin teilläkin! Pinnikseen tein vetskarilla aukeavan verkkosuojan, joka oli käytössä ehkä pari kuukautta korkeintaan. Huomattiin ettei kissat koskaan halunneet mennä vauvan viereen eikä yrittäneet sen sänkyynkään joten rohkeuduttiin sitten olemaan ilman suojaa ja hyvin sujui. Vasta nyt kun L on vaihtanut tavalliseen reunattomaan lasten sänkyyn on kissat pari kertaa sinne änkeneet. Miska, vanhempi lady joka yleensä pitää etäisyyttä L:ään, varsinkin änkesi sänkyyn L:n jalkoihin nukkumaan. Keksi sellasen kieron juonenkin että huomatessaan nukkumaanmenon lähestyvän se piiloutui sängyn alle ja loikkasi sieltä sit jalkopäähän nukkumaan kun L oli nukahtanut! Oppi onneksi nopeesti ettei sänkyyn ole mitään asiaa.

    Yhteiselo kissoilla ja L:llä muuten on sujunut ihan mukavasti ilman draamoja. L rakastaa kisuja älyttömästi ja nuorempi kissaneiti Uikku siltä välillä läheisyyttä pyytääkin. Mut aika paljon kissat pysyy poissa tieltä. Uikun päällä L saa vaikka istua, se ei hermostu sellaisesta. Miska taas on äksympi tapaus ja antaa kyllä tassusta jos tullaan liikaa häiritsemään. L ei oo noista raapaisuista ollut moksiskaan! Ja sillä on kyllä ollut alusta asti sen verran järkeä päässä ettei oo yrittänyt kiusallaan kiskoa kissojen häntiä tai viiksiä ym eli mukavasti on yhteiselo sujunut:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kuulla, et taaperoiässäkin yhteiselo sujuu ongelmitta :) Samanmoista uumoilen meillä olevan, toki aika näyttää miten käy.

      Poista
  3. Meillä tulee olemaan sama tilanne kun vauva syntyy. Eli vauva tulee kissaperheeseen. Meillä karvalapsia on kaksi. Molemmat samaa rotua, noita lötköpötköjä myös ;)
    En ole koskaan ajatellut, että olisi jotenkin hankalaa yhdistää kissa- ja vauvakoti. Uskon, että kaikki sopeutuvat tilanteeseen :)

    Kiva, että teilläkin on mennyt hyvin yhteiselo. Saa nähdä, mikä meidän karvalasten ensireaktio tulee olemaan pienestä tuhisijasta kun hän suvaitsee saapua :D

    Ainoa, mitä aion tehdä on, että laitoin Feliway-haihduttimen hankintaan. Jos se rauhoittaisi karvaisten lasten mieltä muutostilanteessa. Kaikenlaiset verkot ajattelin myös unohtaa.

    Kovasti täällä on tutkittu vauvan tavarat ja pinnasänky ja vaunu olisivat ihania nukkumapaikkoja. Säännönmukaisesti niihin on kuitenkin kielletty menemästä. Enkä kyllä usko, että sinne pyrkivät kun vauva siellä makoilee. Sen verran ihme toukka saattaa vauva heidän mielestään olla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Feliway olisi kieltämättä voinut olla hyvä seinässä pöhisemässä. Sitä olen käyttänyt aina kun taloon on tullut uusi kissalapsi. Nyt se vaan jotenkin jäi. Onneksi siitä huolimatta ei ilmassa ollut suurempaa stressiä tai mielenosoitusta.

      Tsemppiä tulevaan muutokseen teidän perheelle. Lötkönpötköt vaikuttaa kyllä suvaisevilta tyyppeiltä kunhan itsekin saavat huomiota ja hellyyttä :)

      Poista
  4. Kiva kuulla, että yhteiselo on sujunut mallikkaasti. Meiltäkin löytyy kaksi karvaista ronttia ja välillä vähän epäilen, miten kissat sopeutuvat uuteen tulokkaaseen, mutta toivotaan, että menisi yhtä vaivattomasti kuin teillä.

    Teidän kissat on muuten todella hellyyttävän näköisiä! Tuo kuva Taavan ja kissojen ensi kohtaamisesta on myös ihana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan :) ja kiitos :) Kannattaakin koittaa muistaa hötäkässä taltioida ensihetkiä. Äiti-aivot on huonomuistiset, joten kuviin ja tunnelmiin on ihana palata.

      Poista

Ilahdun, jos jaat ajatuksesi ja jätät kommenttisi :)