perjantai 13. tammikuuta 2017

Nää on meirän maita

Kuukausi sitten meistä tuli maan omistajia. Pienen kallioisen pläntin emäntiä. Reilu 1200 neliötä omaa mäntymetsää. Siihen pitäisi seuraavan 9-10kk aikana rakentua meidän koti, Kalliopihlaja <3

Pyörähdys tontilla
Miten tähän tultiin? Matka oli pitkä ja reitti vaihtui. Aikamme etsimme vanhaa maalaistaloa. Katsoimme ensin tosi vanhoja hirsitaloja, sitten keski-ikäisiä rintamamiestaloja viehkeillä puutarhoilla, käppyräisillä omenapuilla. Haaveilimme leppoisasta puuhastelusta pihalla. Kasvaimaata tai -huonettakin haikailin. Metsää sen verran että kuusen saa omalta maalta.

Vuoden puolitoista kiersimme ja kaarsimme. Näimme jos jonkin moista. Opimme koputtelemaan seiniä, arvioimaan, perustusratkaisuja, salaojituksia ja lämmitysjärjestelmiä. Peruskuntoisessa talossa olisi tehtävää PALJON. Ja puolivalmiissa epävarmuutena se miten laadukkaasti suuret remontit on tehty. Lämmitys tunnelmallista mutta työlästä, lattiat aina kylmät. Pihatiet kolattava kukonpierun aikaan, ellei sitten hommaa maasturia tai sovi naapurin maajussiinan kanssa lumien luonnista traktorin voimin. Se kaikki tuntui voitettavalta. Vaikkakin tiedostimme että vanha talo voi olla helmi - tai pommi.

Ihastuimme naapuripitäjässä olevaan rintamamiestaloon. Pihan koivukujalta pääsi suoraan kunnan huoltamalle tielle, jes! Kävimme pankissa hakemassa suullisen vihreän valon. Menimme paikalle luottotimpurin kanssa arvioimaan kokonaiskustannuksia. Mukaan piipahti sisäilma-allergikkoystäväni joka murheeksemme alkoi saada oireita kellarissa (ymmärrettävää?) ja ruokahuoneessa (huonompi juttu). Päh! Päätimme luopua paristakin syystä: mulla on töissä sisäilma-altistus. On tärkeää terveydellisesti, ettei se jatku kotona. Toiseksi tunnistimme omat voimavaramme vanhan talon ylläpidossa. Me ei olla sen sortin osaajia, että saisimme vanhan talon pidettyä arvokkaasti hyvässä kunnossa. Toki tekemällä oppii, mut.. Ehkä emme pintoja pidemmälle lähtisi itse säätämään. Timpurimme totesi, että vuosien aikana saamme pulittaa melkomoista laskua ylläpitokorjauksista kun niitä puuhaa ammattimies. "Tuolla hinnalla (= talo ja siihen tehtävät alkurempat) teille rakennetaan uusi 150 neliöinen. Eikä oo laitettavaa 10 vuoteen. Toki tontti ja liittymät tulee siihen päälle. Mut miettikää sitä."

Ei, ei, eii!! Vastustin ajatusta. En halua lähteä rakentamaan. Oi sitä stressiä ja sekoilua. Oon niin huono päättämäänkin et pää hajoo pelkästään jo siinä. Helpompi ostaa valmis johon ihastuu ja muuttaa se mieleisekseen. Tähän Eira huomautti et me ollaan sen verran paljon kierretty, et tiedetään mitä ei haluta ja mistä tykätään. Sillä pääsee jo pitkälle. Hän myös auliisti lupautui hoitamaan sisustussuunnittelua. Puhisin.

Tulevaa kotimetsää takapihaltamme katsottuna
Päivän päästä Eira esitti tonttia, joka sijaitsee n.kilsan päässä kotoamme. Joka näkyy ikkunastamme pellon toisella puolella. "Asuinalue", irvistin. Tarkempi tutustuminen sai mut myötämielisemmäksi. Tontti oli loivassa kallionteessä, päättyvän tien viimeinen tontti, joka rajoittui metsään. Metsän tuoksu, kaksi sivua naapurivapaata. Naapurivapaus oli mulle kynnyskysymys, sillä haja-asutusalueen erakkona en kaipaa naapurin talonseinää naamaani kiinni. Eira Töölön kansvattina sen sijaan arvostaa että lapsilla on potentiaalisia leikkikavereita lähistöllä. Päätytontti asuinalueella olisi kompromissi.

Siitä se ajatus lähti. Hetken päästä postilaatikko tulvi talokirjoja. Listattiin kokonaiskustannuksia, resurssejamme sekä hankkeen hyviä ja huonoja puolia. Käytiin tontilla tutustumassa useaan otteeseen.Innostuttiin, pelästyttiin ja peruutettiin. Isäni hehkutti projektin puolesta. Ajoitus oli kuulemma mitä paras. "Olisi mielekästä puuhaa. Ettet vain masentuisi. Sitä on nykyäidellä, kun äitiyslomalla ei ole mitään tekemistä." Jassoo :D Lopulta Eiran kanssa mietittiin, et jos ei nyt niin koska sitten? Pystyy tähän muutkin, miksi ei me?

Sillä se oli selvä. Edessämme on uusi raskaudenmittainen, jännittävä ja epäilemättä tuskantäyteinen synnytysprosessi, jonka postaukset alkavat elävöittämään tähän asti vauvantuoksuista arkeamme täällä blogissakin.

8 kommenttia:

  1. Vaude! Meilläkin on aivan hirvittävä asuntokuume, ja pankista sopivan suuruinen lainalupaus saatu viime viikolla.
    Kumpa uskaltaisi lähteä samanlaiseen urakkaan kuin te, hyvin vaikeaa vain arvioida riittäisikö rahat kun tontit Uudellamaalla asialliseen päiväkoti ja kouluetäisyyksien päässä on jo yksistään sen 100k€ kun me tarttettas minimissään 3000m2.

    Jään mielenkiinnolla seuraamaan teidän projektia ja jakakaa toki kustannuksiakin kun projekti etenee ;) .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, et pankin kanssa löysitte saman sävelen. Onnea oman kodin metsästykseen! :)

      Mekin - tai siis mä - kaavailin (haaveilin) alunperin hehtaarista tai parista. Tontti minimissään 6000neliötä. Kunnolla tilaa ja naapuri piilossa. Siinä oli vain muutama muuttuja; olemassaolevalta kaava-alueelta ei sellaisia löydy. Haja-asutus tuo rakentajalle omat haasteet; kunnallistekniikka, taloudellinen viemäröinti, tien rakentaminen, tontin maaperä jne. Liikaa muuttujia, joten tässä oli kompromissin paikka. Sekä budjetinhallinnan että arjen sujuvuuden kannalta :)

      Kustannuksista alan pitää välilehteä, kun saan sen luotua. Siellä voimme itsekin käydä tuskailemassa rahanmenoa XD

      Poista
  2. Just täydellisen näköinen tontti, mäntymetsäisestä haaveilen itsekin! Onnea:) Tämä talokuumeilija jää kyllä innolla odottelemaan projektin etenemistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Talokuume on ky paha tauti ;) Mukavaa jos blogin uusi suunta kiinnostaa. Saman katon alle kirjoittelen kaikki arkemme asiat, joten saas nähdä tuleeko sekametelisoppaa.

      Poista
  3. Onnea! Mielelläni odottelen teidän postauksia tulevaisuudessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mielenkiintoista nähdä itsekin et mitä tästä seuraa :D

      Poista
  4. Oi, vau. Kaksi vuosia talokuumeessa ollutta on lievästi kateellisia. :) Jatkamme oman unelmatalomme piirtelyä ja seuraamme jatkossakin mielenkiinnolla blogianne.

    Saako kysyä, minkä firman talomalliin päädyitte? Otatteko avaimet käteen vai sisustusvalmiina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pysykää ihmeessä mukana :) Saas nähdä tuleeko tästä sellainen soppa, ettei ehi ees kadehtua :D Sievitalon kanssa on neuvoteltu ja muuttovalmista kaavaillaan.

      Poista

Ilahdun, jos jaat ajatuksesi ja jätät kommenttisi :)