Keskikesä Kustavissa

Juhannuksena kaupunki ja kylänraitit hiljenee. Kansa vaeltaa mökeilleen. Puolikas Varsinais-Suomea kansoittaa Kustavin. Pienen saaristolaiskylän, joka kesäksi herää täyteen elämää.

 

Kustavissa mekin ollaan sukulaisten mökillä vietetty perinteisesti monen monta keskikesän juhlaa. Tällä kertaa ainutkertaista oli se, että kotipuolessa naapurit hoitivat kissat eikä meidän tarvinnut kesken juhannusta ajaa 75km matkaa edestakaisin. Kolmeen päivään mahtui niin sadetta vilpoisaa meripuhuria kuin aurinkoakin. Taavan pikkuserkut viettivät tänä vuonna mittumaaria toisaalla, joten mökkipuuhailun, grillailun ja pelailun ohella me katsastettiin ympäristöä.

Taaperoa ei juhannusaaton koleat kelit
paljon haittaa

Ulkona ruoka maistuu paremmalta

Kylille lähdössä

Kustavin käsityöläiskylä ja Laura Peterzensin Studio on jussina kävijöiden suosiossa. Lauran venesatama me passattiin (löytyy vuoden 2016 jussin postauksesta), mut Käsityöläiskylässä käytiin ihmettelemässä pupuja ja pyörähtämässä Kustavin savipajalla.

Käsityöläiskylän luppakorvat

Viisaudet tiivistetty savimukiin

Kun etsittiin lapsellista puuhaa, päädyttiin Rahin suuntaan kotieläinpihaan. Paikka oli kaikin puolin mieluinen tuttavuus. Sisään pääsi 2 euron nuppikohtaisella vapaaehtoisella pääsymaksulla. Kotieläinpiha oli kirjaimellisesti erään perheen kotipiha. Pihalla liikkuminen oli vapaata niin ihmisille kuin osalle eläimistä. Koko isäntäperhe osallistui pihan pitoon ja eläinten hoitoon. Eläinten asuintilat olivat siistejä ja aitaukset tilavia. Ruoka näytti laadukkaalta ja eläimet stressittömiltä.

Vapaaehtoinen lippukassa

Kanat vapaalla jalalla

 Taavan kanssa ihmeteltiin pupuja, kanoja, vuohia, ankkoja, viiriäisiä, kalkkunoita, possuja, lampaita, ponia ja vasikoita. Leijonaneidon suosikki oli kuitenkin omenapuuhun rakennettu maja ja hiekkalaatikko. Olisipa siellä ollut keppiheppatalli, keinut, tramppa ja saippuakuplakalliokin, mutta ne jätettiin suosiolla ensi kertaan.

Kannatuksenkin vuoksi ostettiin päärakennuksen ikkunaluukkuun tehdystä kioskin tiskiltä mehut ja jädet. Tarttuipa mukaan talon munia niin viiriäisen kuin kalkkunan pullauttamina. Kaikki ihan kelpo hintaan.

Possu kioskin jonossa.
Liekö hänestä palvelu huonontunut?

Eipä niillä taksoillla rikastumaan pääse, mutta kesäaikaan varmasti tuo vierailijoita lähemmäs luonnonmukaista elontyyliä ja eläinystävällistä eläintenpitoa. Jos siellä päin reissaa, niin suosittelen piipahtamaan. Mekin mennään taas ensi vuonna uudestaa.