maanantai 26. kesäkuuta 2017

Nopean palvelun Kaiku

"Hei Eira. Huomasin kuukautisesi alkaneen. Haluatko että varataan ultraääniaikaa? T. Omahoitaja" Kyllä kiitos. 

Oi, että mä tykkään Kaiku-palvelusta. Mua nimittäin on jotenkin näissä hoidoissa rassaillut soittelu. Soita sitten, soita soittoaikaa, soita ajalla, soita ajasta. Aina ei ole sopivaa aikaa soittaa, saatikka sitten paikkaa. Duunissa oli pakko hiippailla epäilyttävästi, toivoa todella ettei kukaan kuule. Tai ettei omat muistiinpanolaput hairahdu uteliaiden silmien hämmästeltäväksi. Sama homma Eiralla. Kertaalleen yksi soittoaika lipsahti jo pitkäksi, kun sopivaa saumaa soittaa ei ollut. Pikkujuttu puheluista kärvistely on, mut turha stressinjyvä kuitenkin. 

Sen vuoksi Väestöliiton a.k.a Felicitaksen Kaiku-palvelu on supernäppärä. Kaikuun merkitään kierrot ja sitä kautta viestitellään oman henkilökunnan kanssa. Ilmoitellaan labratuloksia tai kysellään jos mielenpäälle on jäänyt epäselvää. Jos hoitoihin liittyy jotain vaativampaa vipstaakkelia, kuten lääkitystä tai sen ruukkausta, otetaan vasta puhelinkontakti.

Nytkin heinäkuun suunnitelma hoitui kokonaisuudessaan sitä kautta. Juhannuksen pyhinä alkoi uusi kierto ja hoitajan yhteydenotto saavutti Eiran maanantaiaamuna. Vastaanottoaika oli varattu ja plan B tehty jo ennen puoltapäivää. Tarkoituksena on tehdä follikkeliultra ensi viikon torstaina kp12. Jos LH-testi silloin näyttää negaa, mut follikkeli möllöttää valmiina, pistetään irroituspiikki ja inssi tehdään pe. Toivottavasti päästäisiin priima-ajoitukseen ilman piikityksiä.. Siis Gelee Royalet uudelleen kehiin ja peukut pystyyn, et tästä tulee hyvä kierto.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Valu kuivuu jussin yli

Alkuviikolla taloon tehtiin lattiavalu. Valun teki lähikaupungin lattiaporukka, jolla osaamista alalta riittää. Valun paksuudeksi mitattiin 8.5-9.5cm ja kuutioita tilattiin 12.8m3. Tovin päästä betoniauto kaartoi pihaan. Pari tuntia kuraa kannettiin sisään ja kas, meillä oli lattia. 



Parin tunnin odotuksen jälkeen lattia viimeisteltiin ja jätettiin kuivumaan. Illalla käydessämme tontilla emme voineet vastustaa kiusausta painaa muistot tuoreeseen lattiaan. 





Hiljainen toive tallin ja talon valun samanaikaisuudesta valui hiekkaan. Maanantaiaamuna talliin ilmestyi kyllä raudat, mut lattialämmityskaapelit eivät ehtinet mukaan.



Eriaikaisuus kismitti sillä kaksi valukertaa tarkoittaa kahta jätebetonia. Nyt kun pihaa on muotoiltu valmiiksi, ei betonin roiskaisu pihamaalle oikein houkuta. Jos olisi kaukaa viisas, voisi tehdä muottia roskiskatokselle, tallin ajoluiskalle tai kasvihuoneelle. Hyvällä tuurilla jätteen saisi hyödyksi. Huonolla tuurilla puolihyödyksi. Mut kiireessä amatöörirakentaja ei roiskaisupaikkaa saa taiottua. Pyydettiin lattiaporukkaa viemään jäte mennessään. Siittäkin varmaan saamme odotella laskua. Tai tässä tapauksessa kahta.

Niin tai näin. Valun jälkeen työmaa jäi koskemattomana odottamaan juhannusta. Raksaan oli merkitty paneelien saapuminen ja sisäänkanto juhannusaatolle. Soitin työpäällikölle ja tarkistin, etteihän toimitusta näin arkipyhänä ole tulossa. Kun ei ollut, lähdimme sukulaisiin juhannuksen viettoon.



Nyt mökkeillään, sunnuntaina viedään talolle rakennuslämmittimet ja alkuviikosta palataan asiaan toivottavasti sähkärin merkeissä.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kuukausia kymmenen ja puoli

Täällä ollaan taas kaverit! Viimeisen puolentoista kuukauden aikana oon keksinyt kaikenlaista. Konttaamaan aloin vauhdilla kun tajusin et niinhän se eteneminen hoituu sukkelaan. Alkuun oli vaikea jäädä istuskelemaan ja kumahtelin nurin, kun tukikäsi sai parempaa tekemistä. Nyt sekin sujuu hyvin. Tukea vasten nousen seisomaankin, kun sillä lailla ylettyy paremmin. Vaikka mummin cd-kokoelmaan tai äitien talopapereihin.
 Vielä en ota askelia, kun se on niin riskialtista, mut kiipeilen kyllä. Sopivalta korkeudelta availen laatikoita ja kaappeja. Niistä löytyy aina jotain purettavaa. Välillä mun tutkimusmatkoilla jokin asia kaatuu. Kuten suihkuhyllykkö tai koriste-esine. Alkuun pelästyin kaikkea äkkinäistä, mut nyt oon huomannu, et ei pelästys satuta.

Kasvanutkin oon, mut hiljalleen. Käytiin 10kk synttärinä neuvolassa, jossa mulle pituutta mitattiin 70.5cm ja painoa 7850g. Sironlainen oon, mut en liiaksi. Saan jatkaa syöpöttelyä samaan malliin, eikä mitään lisäöljyjä tarvita. Päivisin äiti auttaa soseiden kanssa ja kun aikuiset syö, saan mäkin syödä pikkupaloja ihan ite. Alanki olla siinä aika taitava.
Kuten siinäkin, et suusta sormella poistan sellaiset ruuanpalat jotka ei maistu. (Ja heitän ne lattialle.) Äiti laittaa mulle usein samaa ruokaa kun aikuisille, mut ilman mausteita. Mä syönki kaikkea; hedelmiä, marjoja, avocadoa, kalaa, lihaa, kanaa ja kasviksia. Ja sitä tissimaitoa. Sitä syön pari-kolme kertaa päivällä ja pari kertaa yöllä.

Yöllä nukun kuten ennenkin. Meen aika myöhään nukkuu, kun ensin katotaan äidin kaa kympin uutiset. Herään 7.30-9.30 aikoihin. Päikkäreitä nukun parit, mut vähän lyhyemmät (45min-2h) kuin ennen. Enää en nukahda vaunuihin helposti eikä äiti uskalla pitää mua niissä kun rengun ees taas. Nukun sisällä omassa sängyssä (yleensä itkun jälkeen) tai sitten matkan päällä autossa. Jos huvittaa. Aina ei huvita. Eteenkin omassa sängyssä keksin kaikenlaista puuhaa.



Juttelen tavujuttuja. Tättäilen, päpäpäilen ja pärisen. Muikistelen äideille ja keimailen tutuille. Välillä vilkutan ja sekös aikuisia ihastuttaa. Vieraita katson tutkivasti, mut en kyl pelkää vaikka ne niin luuleekin. Äidit on silti parhaita. Vaikka niistäkin välillä valikoin kenen sylissä haluun olla. Oon huomannu et kun itkee ja ojentaa käsiä niin kyl sit aina pääsee sen syliin, minne milloinkin haluaa. 

Musiikista tykkään erityisesti. Missä tahansa kun kuulen hyvän beatin, mun jalat alkaa elää omaa elämää. Äitien kanssa kotona paljon tanssahdellaan ja ne keksii omia lauluja. Mä soitan marakassilla tai tamburiinilla. Ja nauran kovasti. Mua naurattaa myös vaipan- ja vaatteiden vaihdoilla. Kiermurtelen ja venkoilen karkuun. Aikuiset tuskastelee kun ei saa mulle rompetta päälle. Ja sit kun saa, niin salamana oon oppinut ottamaan pois sukat. Ja kengät ja hatun ja.. Sepäs onkin hauska leikki.

Tykkään myös eläimistä. Koirista ja kissoista. Omia kissojakin oon oppinut paijaamaan, vaikka joskus teen sen vauhdikkaasti. Kissat kattoo mua pitkään, välillä lähtee pois. Sit mua voi itkettää. 


Joka viikko tutustun johonkin uuteen juttuun. Oon leikkinyt ulkona (se ruoho oli tosi jännää), keinunu mun keinuhevosella, osallistunu sisustamiseen ja käynyt saunassa. Ennen äitienpäivää askarreltiin kortteja mummille ja äinille. Se oli hauskaa ja maukasta - kunnes värit (mustikat ja puolukat) loppuivat.



Välillä uudet jutut epäilyttää, mut pian huomaan et ne onki tosi kivoja. Siinä oon tullu äitiin, oon hitaasti lämpenevää sorttia.


Mut hei, nyt on jatkettava, kuullaan taas!

Taava

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Styroxit, putket ja raudoitus

Menneen viikon alkupuolella raksalla edettiin vauhdilla. Talon pohja oli saatu tasoitettua ja styroxit heitettyä paikoilleen. Mallikkaasti oli alimmaisena 10cm styroxia ja päällä kaksi 5cm levyä. Saumoja oli limitetty eri kohtiin kuten eristysmielessä kuuluu. Timpuri liimaili viimeisiä höyrysulkujen saumoja kun kvv-iv-tiimi kurvasi Sievitalon autolla pihaan. Seinien paikka piirrettiin valkolevyihin ja miehet alkoivat hommiin. Pari päivää huhkivat talolla ja tallilla.





Vesiputket löysivät paikoilleen. Kylmävesiputket kulkevat sinisinä maassa styroxien alla, lämpimät putket on kaivettiin styroxeihin. Ilmastontintiputket asennettiin välikatolle ja venttiilit tupsahtelivat katosta läpi huoneisiin. Jotkut jopa kahteen kertaan koska illansuussa käydessäni huomautin yhden seinän olevan 20cm väärässä paikassa. Se korjattiin ja samoin sitten venttiilejä siirrettiin. Päivän päätteeksi radon ja tuuletusviemäri nousivat seinää pitkin.



Tiistaina timpurit kantoivat raudotukset taloon. Se olikin aika taiteilua, kun verkot on 240cm korkeita. Ottamalla raksaovi pois karmeineen, raudoitukset saatiin kokonaisina taloon sisälle.


Sievitalon porukka jatkoi lättialämmitusputkien asennuksella. Nyt kun lattiapiirit ja seinän paikat on kohillaan talon pohja alkaa hahmottua. Kun kaikki on samassa tilassa koko pohja näyttää jotenkin pieneltä. Sitä ihmettelee, miten kaikki suunnitelmat mahtuvat näihin piirrettyihin ruutuihin.




Jakotukitkin löysivät paikoilleen. Toinen könöttää teknisessä tilassa, toinen päätymakkarin nurkassa. Alkuperäinen paikka jakotukille ja radonin ylösnousulle olisi ollut eteisessä. Tarkoittaen et eteisen seinästä ois aina ja ikuisesti pönöttäneet näkyvillä ulkonevat tukit. Tai oikeastaan niiden kotelot. Ei kiitos. Siirsin omamme makkariin jossa se on tarkoitus piilottaa kaappiin.



Tallikin edistyi. Parissa päivässä se sai viemäriputket, öljynerottelukaivon, villat, höyrysulut ja styroxit.








Valua ajatellen tallista puuttuu vielä raudoitukset ja lattialämmitysvastukset. Työnjohtajalta tarkistin, et valu ois tulossa samaan aikaan talon kanssa. Ajankohdaksi arvioivat tällä viikolla ma-ke. Toivon ettei ainakaan tänään. Sillä jos alkuviikko olikin vahdikas, loppuviikolla ei tapahtunut siivousta kummempaa vaan työmaa seisoi tyhjillään ammatimiehistä torstaista eteenpäin. 

torstai 15. kesäkuuta 2017

Mammojen alekinkerit

Keväällä ja syksyllä meillä päin mammat virtaa Martinexin Outletiin. Meitsi? Never heard.. Mammaryhmä hehkuttaa mulle vierasta tapahtumaa. Miten syksyllä saa joululahjaa ja keväällä kesäjuttuja. Ahaa. Pakko olla aito maalais-äiti ja mennä katsastamaan paikka. "Onkohan siellä avajaisaamuna ruuhkaa?", kysyi joku. Arvelisin, et nyt kun Martinex osti Aarikan ja Aarikankin tuotteita myydään tyyliin 1/3 hintaan, niin ehkäpä.. 

Kuva: Martinex
Kirjaimellisesti jäätävä ryysis. Jengi jonottaa sisään ennen kuin ovet aukeaa. Sisään päästyä pengotaan ja tönitään kuin parhaimmilla Hulluilla päivillä. Huh.

Piipahdin paikalla kun aloitustungos oli ohi. Lähinnä uteliaisuudesta ja hakemassa Taavalle yöpukuja, kun suurin osa jää pieneksi. Ostinkin sirkusmuumia ja PikkuKakkosta, joka jotenkin on ollut hellyttävää. Mukaan tarttuu Lisa Larsonin perus eko-kamaa, Kunnaksen ulkopeli ja jotain pientä. Kaikki hinnat 3-8€. Kassoja on toista kymmentä, homma toimii, ihmiset ostaa, rahaa tulee kassaan. Ei kummallinen paikka, mut ihan jees.




Sittemmin olen taas koittanut iskoistaa päähäni, et alennukset on petollisia. Siinä tulee sellainen sokea buugi, et mitä enemmän ostaa, sitä enemmän säästää. Ja säästäminen on munkin mieleen. Reiman verkkoalesta jo keväällä ostin tummansinisen Muhvi-haalarin, jota oon kuolannut. (Tytöille kun yleensä kaikki on nii pinkkii..) Samalla hankin talven ja päiväkodin varalle kerrastokamaa. Sit tuli NOSHin ale. Mä jotenkin tykkään siitä, joten arvaatte kuinka kävi. Ja entä Punavuoren peikon alepäivät? Kutakuinkin kaikki alennuksessa (jotain Papun uusia lukuunottamatta). Pysyin kovana. Ja eksyin Ratkiriemulle, jossa oli tarjouksessa Racoonia. Auts.

Muutama päivä sitten mammaryhmän alehaukka ilmoitti POMPdeLUXin alesta. Heh, liian frillaa ja hempukkaa meidän makuun, ajattelin. Meillä kun mennään enemmän sektorilla mukava-veikeä-helppoyhdistää-käytännöllinen-retro. Piipahdin kuitenkin verkkokaupoilla. Virhe.
Korissa oli kohta 85€ lasku. Vaikka mitään "ei tarvittu". Voihan piru! Noh, niin oli käynyt parille muullekin äidille. PdL:n kaupasta ilmoitettiin et tilausruuhkan takia toimitus viivästyy.

Tänään Polarn O. Pyret ja OzBaby ilmoittivat alkavasta alestaan. Olin viisastunut. En mennyt edes katsomaan. Visalla oli 250€ verkko-ostoksia jonossa. Ihania juttuja leijonaneidolle. Miten sitä käykin niin, et lastenvaatteet houkuttaa ja koukuttaa, vaikka ihan eettisistäkin syistä meillä suurilta osin on ollut tapana bongailla second-handina. Pussin ja pussukan tupsahdellessa postiin, juteltiin Eiran kans, et onko vaara käydä niin, et varustellaan Taavaa ja itse kulahdetaan?

Ihan just en muista, koska olisimme panostaneet itsellemme vastaavasti. Katson peiliin. Vastassa on muikkeli raksavaatteissa tai vähintään vauvansosetta olkapäällä. Sitten päätettiin: Pidetään yhteinen kesäpäivä. Siivotaan vaatekaappi, viedään käyttämättömät Konttiin. Laitetaan Taava hoitoon ja mennään kerrankin vaateostoksille ihan vaan itsellemme. Kokeillaan saako sovituskoppien armoton valo innostumaan - vai masentumaan. Sopivasti iskee kauppoihin kesäalet. Pelottavaa.. Josko tämän kerran kävisi vielä "säästämässä" ja sit koittais olla lujana. Ainakin hetken. 

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Alkamaton piina

Laskelmissa kierto alkoi lupaavasti. Eira sai toisen labrakäynnin ajoitettua kp4. Illalla Cityterveydestä piippasi viesti ja TSH sekä prolaktiini todettiin normaaleiksi. Viestiä Kaiku-palveluun, josta Sentraali-Santra varaa soittoajan lääkärille ja ultran loppuviikkoon.

Soitto lääkärille, joka toteaa saman; labrat kunnossa, ei estettä edetä ultraan ja ajoituksen ollessa kohillaan, myöhemmin inssiin.

Follikkeli-ultra oli perjantaina. Mentiin paikalle koko perheen voimin, kun Taavalle ei ollut hoitajaa. Mua vähän arvelutti mennä paikalle pienen lapsen kanssa. Toki on kiva "mennä näyttämään vauvaa", mut klinikka on turvapaika niin monelle lapsettomalle. Heistä liian monelle matka on liian pitkä. Heille pienten lasten ilmestyminen joka paikkaan voi aiheuttaa mielipahaa. Salaa toivoin, että klinikan käytävä olisi yhtä hiljainen kuin aina. Vaan tällä kertaa oli toisin.

Klinikalla näimme koko hoidettavien kirjon. Olimme me, naispari. Oli pari, joista toinen kelasi pyörätuolia. Oli muslimipari, oli romanipari. Ja se tuikitavallinen heteropari. Lähtiessä vastaan tuli itsellinen nainen. Mietin kuinka uskomattoman rikasta on klinikan työ suurien asioiden äärellä, erilaisten ihmisten rinnalla.

Meidän tutkarissa ultrasta saatiin hyviä uutisia. Follikkeli oli pullistumassa. Näkymä oli yllättävänkin kypsä siihen nähden et kierto oli vasta päivässä 11 ja LH-testikin näytti puhdasta negaa. Limakalvo oli kolmikerroksisena yli 7mm ja ovariossa möllötti 18mm follikkeli. Päässä raksutti 1+2 = ei taida laskelmat sunnuntain LH-plussasta ja maanantain inssistä pitää paikkaansa. Luvattiin soitella maanantaina aamulla jos inssi tulisi ajankohtaiseksi. Puolittain luovuttaneina kuitenkin toivotettiin jo hyvää lomaa ja käännettiin katse kohti heinäkuuta.

Ja niinhän siinä kävi. Toiveista huolimatta hymynaama pärähti CB:n ruutuun lauantaina illalla. Onko syynä sit GeleeRoyalen alkukiertoa vahvistava vaikutus (mä jotenkin uskon siihen kamaan) vai muuten vain rangomisti lyhyempi setti. Vaan eihän syyllä ole väliä. Tänään on auttamattomasti myöhäistä. Se siittä tässä kierrossa. Eipä tarvii piinailla.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Eristyksiä, sulkuja ja putkihommia

Runkokatselmuksrn jälkeen on talolla ollut tasaista tohinaa. Raksaviikolla 22 alkoi villojen päälle ilmaantua höyrysulkua. Seinien sulutuksen jälkeen katto sai koolaukset ja sulkukankaan.




Höyrysulkujen asennuksen jälkeen alkoi katon eristäminen. Villat laitettiin ensin korotuksen päissä oleviin kattoristikoihin. Sitten villoitettiin tasakattoiset päädyt ja talon keskiosan korotus. Villojen ollessa paikallaan raksaviikolla 23 alkaa katon muoto käyttöullakollakin hahmottua. 



Loppuviikolla putkarit kävivät kaivamassa talon vesi- ja viemäriputket paikoilleen. Suurin osa tekniikasta on luonnollisesti upotettu kodari/kylppäri-päätyyn, mut toista vessaa ja tuuletusviemäriä varten putkarit saivat tehdä kaivuun ihan talon toiseen päätyyn asti. Päivä siinä kului ja homma oli valmis.



Tallin osalta viemäröinti on tekemättä ja iso öljynerotuskaivokin seisoo vielä pihassa.


Tällä viikolla talli on kyllä edistynyt muilta osin. Sen seiniin on lyöty tuulensuojalevyt, koolauset ja suuri osa sisävilloista.







Jotenkin sitä toivoisi, että valut molempiin lattioihin tehtäisiin kerralla. (Ihan noin niin kuin jätebetonin minimoimiseksi.) Mut ehkä se ei ole tarkoitus. Tai sitten on ja tallin lattian saa taloa nopeammin valukuntoon vaikka vielä on pohja kaivamatta. Sekin jää nähtäväksi.

Tänään illalla käydään Eiran kanssa vielä siivoamassa ja viemässä jätesäkkejä pois tontilta. Samalla jätetään muutama sikspäkki vichyä ja limuja. Ollaan otettu tavaksi sunnuntaina viedä tontille virvoitusjuomasetti työmiehille viikoksi. Jos sillä sais vaikka lämpiminä työpäivinä vähän hyvää mieltä. Kun oluttakaan ei tohdi tarjota..