Kalliopihlaja kuvina

Uuden kodin tuoksu alkaa tasottua ja sekoittua elävään elämään. Marraskuun alussa meillä tehtiin käyttöönotto- ja lopputarkastukset. Kun tölli ja talli oli todettu kelpo yksilöiksi, alkoi muuttorumba. Täällä ollaan asettauduttu ja muuttolaatikot tyhjenevät pikkuhiljaa. Pitä pidemmälle homma etenee, sitä nahkeammaksi se muuttuu. Tulee turnausväsymys.

Mutta mieltä lämmittää se, et pikkuhiljaa uusi koti alkaa näyttää ja myös tuntua kodilta. Ķoska edustuskuntoon on vielä matkaa, voin valottaa miltä meillä valmistumishetkellä näytti. Ennen muuttolaatikko-invaasiota.

Keittiö. Lemmikkini. Kodin sydän. 

Seinä toisella puolen olohuone.

Olkkarista kulku kirjastohuoneeseen, josta joskus tehdään mein makkari.

Kirjastohuoneesta kulku pukutilaan.

Ja pukkarista kylppäriin ja saunaan.

Ja niiden kyljessä olevaan kodariin, jonka tuulikaapista on hyvää vauhtia muodostumassa oman väen arkieteinen.

Vaikka onhan meillä toisessa päässä taloa eteinenkin.

Ja meidän makkari..

..Taavan huone..

.. työhuone..

.. ja vessa.

Tässä kotimme pikakelausella. Jos tarkennukset tai tarinat valintojen takana kiinnostavat, voin joskus postailla huonekohtaisesti yksityiskohtaisemminkin. Sitten kun saadaan tämä nyssäkkäkaaos selätettyä ja huoneet näyttämään ihmisasumukselta :D

Raksanäpräyksiä

Mukavasti muuttovalmiissakin talossa löytyy raksa-aikana pientä näprättävää sitä haluavalle. Tai tiedä sitten miten se on halusta kiinni, mut tuntuupa et on itsekin tehnyt edes jotain. Sitä sun tätä ollaan mekin männäviikoilla puuhattu.

Ennen terassikansien asennusta mietittiin, et miten voidaan suojata terassin sisään jäävät tolppien alaosat. Puutolpat tulevat kodarin terdellä ja etuterassilla varsin lähelle maanpintaa ja aikaa myöden alkavat kärsiä kosteudesta. Alkuun suojattiin ja maalattiin tolpat alapintaan asti. Maata kaivettiin vähän matalammaksi tolppien ympäriltä, jotta se ei makaisi puuta vasten nyt, eikä tulevaisuudessa.

Sitten saatiin vastaavalta vinkki vuorata tolppien päät patosuojalevyllä. Näin tehtiin. Levyt leikattiin sopivan pitkiksi, kiinnitettiin katontekijöiltä jääneillä ruuveilla ja täytettiin monttua 8-16 kapillaarikatkosoralla. Voilà! Patenttiratkaisuksi tästä tuskin on, mutta uskon suojan olevan ihan kelvollinen. Ei ainakaan haitaksi.

Sisällä sorminäppäryyttä sai harjoitella niiden saunan led-valojen kanssa. Lauteiden tultua tajuttiin, ettei lauteiden alla oleva lamppu anna valoa juurikaan. Asentajan vinkistä hankin selkänojaan asennettavan valosarjan. Laudeasentaja avitti johdotusten pujottelun kanssa ja porasi selkänojaan lampuille sopivat upotusreijät. Meikäläinen sitten asensi lamput paikoilleen. Ensin kiinnitin ledit roikkuviin johtoihin todetakseni, että ne kaikki palavat. Sitten oli laitettava kiristyssukka lampunkantojen ympärille suojaamaan niitä kosteudelta.

Koskaan kuullutkaan mistään kiristyssukasta, joka kutistuu muotoonsa lämmön vaikutuksesta. Kuumailmapuhallinta ei meillä ollut. Mietin jo creme brulee-tohottimen tai sytkärin kanssa lämmittämistä (=saunan polttamista?), mut onneksi asiaa tuli kysyttyä ammattimieheltä. Lämmönlähteeksi riittää kuulemma kuumaa puhaltava hiustenkuivaaja. Jes, sellanen meillä on. Kuivaajalla kutistin kiristyssukat, jonka jälkeen taistelin valot paikoilleen. Blugi seinään ja testaamaan. Hyvä tuli, vaikka itse tässä kissanhäntää nostankin.

Männäviikon proggiksena meillä oli se jääkaapin kätisyyden vaihto. "Vaihtuu näppärästi, lastenleikkiä." Not! Tavattiin Eiran kanssa yksinkertaista ohjetta. Väännettiin hulluna ukkin kanssa siitä, miten konetta liikutetaan ja voiko koneen kaataa asennuksen ajaksi takalevyn varaan. (Ööh, pakollista, mut asiantuntija-ukki oli Erittäin skeptinen.) Heti tuntia myöhemmin jääkaappi oli pois paikoiltaan ja selällään keittiön lattialla.

Tosi "vaivattomasti" irroiteltiin alapaneelit, ja jalat, ja tapit, ja ovi, ja ylätapit, ja suojat, ja kahva.. Multa tais päästä pari voimasanaa, kun irroitetut ruuvit eivät asettuneetkaan yhtä jouhevasti takaisin. Grr... Hommaa tietty "helpotti" mitä suloisin auttajahai, joka halusi olla toiminnan keskipisteessä. Koko ajan :D Mut kun kone oli koottuna takaisin paikoillaan, oli olo voitokas.

Kuten tänäänkin kun iltahämärissä laitettiin WC:n peili paikoilleen (ettei jäisi viimetippaan ennen huomista näyttöä). Ilman vääntöä ja säätöä ei siitäkään selvitty, mut lopputulemana peili oli tukevasti paikoillaan. Ja vielä suorassa. Kyllä sitä pieni ihminen vaan voi iloita pienistä aikaansaannoksista.

Asennushommia katosta lattiaan

Raksaviikolla 41 viimeinen ulospäin näkyvä rakennustyömaa-maamerkki katosi, kun raksaovi vaihdetti pääoveen ja oven ympärys listoitettiin.

Muuten tehtiin aikataulun mukaan sisätöitä. Laatoitustyöt saatiin valmiiksi laatta-asennusten osalta. Kylppärissä laatoitustöitä oli hidastanut suoristettavien seinien ohella laatimani erikoisladonta. Sievin pakettiin kun kuuluu myös tehosteet (raidat tms.), jos ne vaan suunnitellaan selvästi ja käytettävistä matskuista.

Me ei olla mitään sisutussuunnittelijoita, mut jotain spessua kaivattiin. Mä en halunnut ihan yksiväristä, eikä Eira halunnut raitatyyppisia tehosteita. Valkoisen 20x40cm vaakalaatan aisapariksi päädyttiin suunnittelemaan tummemat tehosteseinät. Idean erikoisladonnasta poimin netistä. Piirsin tehosteseinään toivomani ladonnan ja toimitin sen Oulaisten Värisilmään arvioitavaksi. Alkuun vastaus oli, ettei ladontaa voi tehdä haluammallamme laatalla. Kun työmaalle kuitenkin tuli taitava laatoittaja, otin asian varovasti uudelleen puheeksi. Laattamies mallasi laattoja ja lupasi katsoa asiaa. Piirsin ladonnan ruutupaperille ja jäin jännittämään miten käy. Kun lopputuloksena seinässä ilmestyi eläväpintainen laatta yhdistettynä erikoisadontaan, kihisimme tyytyväisyydestä.

Loppuviikkoon mennessä saumauksetkin oli pääosin tehty. Silikonien asennus aloitettiin
WC-tiloista. Samalla WC kalustettiin. Peilin sijoittelu aiheutti päänvaivaa. Jos se tulisi pystyyn, välitilalaatta olisi jäänyt matalaksi tai kiertänyt peilin. Päädyttiin vaaka-asennukseen ja pian huomattiin, ettei Omegalta tulleen peilin kiinnityslistat (suunniteltu 60cm sivulle), näyttäneet hyvältä kun ylä/alareunan pituus muuttui olemaan 100cm. Dämit.

Eiran kanssa punnittiin hommaa ja päädyttiin ostamaan uusi peili, joka mätsäisi tilaan. Sadan kierron jälkeen sopiva löytyi K-Raudasta. Asennus ei silti sujunut kuin Strömsössä, sillä hankkimalle lampun alle asennettaessa paikka tarvisisi mennä prikulleen oikein. Koska sähkäri ei ollut vielä kytkenyt lamppua, ei peiliä tohdittu rouhia paikoilleen, vaan se jäi kaappiin odottamaan parempaa aikaa.

Kodin ilme alkoi todenteolla muuttua, kun laminaattien asennus alkoi. Harmaan betonin alkaessa peittyä vaaleanharmaalla rustic lankkulaminaatilla, sitä hämmentyi oikein itsekin. Huoneet alkoi näyttää huoneilta. Asentaja puhdisti betonipintaa sitä mukaa kun eteni, mittaili, leikkeli ja naksutteli lattiaa paikoilleen. Me siivottiin, siirreltiin raksatavaroita ja koitettiin saada tilaa lattiapinnoille. Välillä tuntui epätoivoiselta, sillä laittoi kamaa mihin tahansa, oli se aina tiellä, koska sitä oli vielä niin paljon. Onneksi autotalli oli lämpimänä, joten sinne saatiin suojaan tavaraa, jota ei akuutisti tarvita.

Lattian edetessä riittävän pitkälle kuorittiin kodinkoneetkin pois paketeistaan ja asennettiin paikoilleen. Alunperin sekä jääkaappi että pakastin oli piirrustuksissa käyttömukavuuden vuoksi suunniteltu vasenkätiksi (Omegakeittiöiden edustajan ehdotus). Molemmat toimitettiin oikeakätisinä. Nättiä. Lupasin asentajalle, että hoidamme itse kätisyyden vaihdon. Samalla karsin itseltäni 50% työstä, kun päätin et ovet avautuvatkin pariovien tapaan. Olinkin aiemmin tullut jo katumapäälle kaksoisvasenkätisyyden kanssa, sillä keittiön ollessa kasassa oli helpompi arvioida avauskaaria ja etäisyyksiä kuin keittiösuunnitelmaa tehdessä.

Listahommia riitti. Kattolistat oli edellisellä viikolla saatu viittä vaille valmiiksi. Niissä oli eniten kääntelemistä, kun katossa on kulmia ees sun taas ja asennettavana oli puinen koristeuritettu 6cm leveä kuperalista. Haasteellisesta asennuksesta huolimatta loppujälki oli varsin siistiä.

Viikon aikana ikkunoiden listoitustyöt saatiin maaliin ja väliovienkin listat asennettiin niiltä osin kun ovet oli paikoillaan. Samoin kynnykset. Väliovien lukkojen kanssa asentaja tiedusteli toiveitamme. Lukkosysteemejä oli suunniteltu kolmeen oveen. "Wc:n ovi on selviö, mutta mihin muualle laitetaan?" Hmm.. Moni haluaa, et kylppärin ovi on lukittava. Mulla jotenkin takaraivoon on iskoistunut, et lukittuva suihkuhuone ei ole turvallinen. Jos kaatuu, jos saa sairaskohtauksen, jos synnyttää (okei, ei hirveen todennäköistä jos ei oo raskaanakaan), jos perheessä on pieniä lapsia, jotka lukittautuvat vahingossa kylppäriin. Milläs sitte autat? Päädyttiin laittamaan lukot pukuhuoneen ja kodarin sisäoviin, jolloin "saunaosasto" saadaan suljettua mut apuun pääsee aina ulkokautta. Nää on näitä pieniä päätöksiä, joiden kanssa oppis elämään tehdään se sitte niin tai näin. Erityisen kivalta kuitenkin tuntuu, et asentaja kysyy toiveita. Se on hyvää asiakaspalvelua. Ei pakollista, mut todellista plussaa.

Saatin myös ilmainen neuvo; kannataa hankkia rullallinen aaltopahvia, jonka levittää siivotuille laminaateille. Näin työmiehet kulkiessaan kurakelullä kengät jalassa eivät vaurioita valmista lattiaa. Ja mehän toteltiin salamana. Oikeastaan itsekin oltiin pistetty merkille miten hyödyllinen on laatoittajan kodariin/tuulikaappiin työskentelynsä ajaksi levittämä räsymatto. Viikonlopun siivouksen yhteydessä terasseille tuotiin kuramatot ja kulkukäytävät peiteltiin vanhoilla matoilla/aaltopahvilla. Niillä kelpaa turvakengilläkin paseerata.

Kaakeleita ja pokafixiä

Raksaviikko 39 on nopeasti taputeltu. Ulkotavaran loputtua timpureita ei ole näkynyt. Sisälläkin on ollut pitkälti väliviikko. Laatamies on koittanut saada kahta työmaata kondikseen. Meillä on kylppärin seiniä aloiteltu ja homma onkin saatu mukavasti vauhtiin.

Tavaraa on tullut. Eiran ja ukin kanssa on jumpattu sisälle listat, väliovet ja lauteet. Laminaattejakin odoteltiin saapuvaksi, mut ei ole näkynyt. Eli viimeistä kantokeikkaa ootellaan vielä. Siinä alkaakin olla meidän osuus paketissa.

Kelit oli viime viikolla kohillaan, joten me päästiin vielä maalaamaan. Talon tummat osat on nyt maalattu kahteen kertaan, samoin kaikki ikkunoiden ja ovien koristelistat. Välijakolista, alalista ja osa räystäistä puuttuu vielä.

Ikkunoissa olikin pientä kosmeettista fixiä. Jostain mystisestä syystä ikkunanpieluslaudat oli kiinnitetty ruuveilla. Ruuvit oli jyräytetty pari-kolme milliä puun sisään. Jopa siten, että jossain puu oli inan verran haljennut. Oli muuten aavistuksen törkeen näköinenkin siihen verrattuna kyinka siistiltä näytti nauloilla kiinnitetyt yläikkunoiden puitteet.

Pohjalla jossain ruuvinkanta

Kitattuja ja kittaamattomia

Eira ehdotti, et täytetään maalilla, mut reiät oli sen verran syvät etten uskonut lopputuloksen olevan onnistunut. Eipä sitten auttanut kuin kitata ulkofillerillä reiät yksi kerrallaan ja odottaa kuivumista päivän. Siihen päälle maalaus ja lopputulos oli siisti. Melkeinpä kiitettävä - ainakin amatööriluokan mittapuulla - vaikka itse sanonkin.

Valmista

Paneloitu ja kalustettu - ainakin melkein

Männäviikolla raksalla on tapahtunut sisällä ja ulkona. Timpurit saivat talon terassit valmiiksi ja hyökkäsivät tallin julkkarin kimppuun. Se saatiin perjantaina naputeltua valmiiksi. Tai siis niin valmiiksi kuin oli mahdollista saada, sillä 120mm lauta loppu hivenen kesken. Sitä tilattiin lisää ja homma viimeistellään kun tavara saapuu.

Meillä maalipensselit on viuhunneet milloin seinäpinnalla, milloin koristeosissa. Osa on tällä hetkellä maalattu kertaalleen, suuri osa kahteen kertaan. Missään ei ole enää tavaraa pelkässä pohjamaalissa. Lämmin viikonloppu loi loistavat olosuhteet sutimiselle, joten viimein saatiin nurkkalaudat kunnon maaliin. Jo kelpaisi rännimiesten tulla.

Sisällä laattamies jatkoi vessan, teknisen tilan, kylppärin ja saunan kanssa. Loppuviikon saldona oli kaikkien tilojen vesieristys sekä laatat vessan, kylppärin ja saunan lattioissa.

Tällä viikolla tupsahtivat myös kiintokalusteet. Kirjaimellisesti. Puolenpäivän jälistä Omega-keittiöiden rekka ja autollinen asentajia kaarsivat pihaan. Kolmeen mennessä kalusteet ja työkalut oli kannettu sisälle. Kun tiedustelin aikataulua, mulle todettiin hyväntuulisesti et "Tänään ajateltiin kaikki laittaa." Ihan siihen ei päästy, sillä laatoitettaviin tiloihin ei voinut vielä mennä, mutta muuten areena oli vapaa.

Keittiö palasina

Kalusteryntäys

Kalusteasentajille on annettava pelkkää plussaa. Jätkät teki niin hyvällä teholla ja huumorilla, et sitä seuratessa tuli hymy mullekin. Kalusteet asentuivat ja pulmakohdat, kuten jakotukin ja radonputken kotelointi, hoidettiin huolellisesti. Itse maalailin pihalla ja ennen kotiutumistani iltakasilta käytiin vielä asennustoiveet läpi. Kympin maissa piipahdettiin sanomassa heipat ja ihastelemassa aikaansannoksia. Puolenyön jälkeen sain viestin, että olivat saaneet valmiiksi ja mihin olivat avaimen piilottaneet.

Jakotukin ja putkien kotelointi kaappiin

Seuraavana päivänä oli aika ihmeellistä patsastella sisään raksaovesta kun eteisessä vastassa oli sirkkelin sijaan kaapisto. Ei meinannu töistä tulla mitään, hilluin hypistelemässä kaapinovia ja laatikoita. Hykertelimme tyytyväisyydestä, kokonaisuus oli onnistunut ainakin miiltä osin mitä oli asennettu. Kylppäri ja vessa puuttuvat vielä. Mut onhan tässä aikaa.

Paluu arkeen tuli Schenkenin rekan myötä. Kyydissään oli kodinkoneet. Mua hirvitti miten selkävaivaisen ukin kanssa saadaan kaksin kylmäkoneet sisälle portaita pitkin.. Mut kävipä munkki! Oli todella asiakaspalvelualtis kuljettaja, joka nokkakärryillä meidän avustuksella heilautti koneet tupaan asti. Homma hanskassa alta aikayksikön. Kaipa joku koneitakin pian tulee asentamaan.

Keittiö kodinkoneilla

Five weeks to go.