Salainen hymy ja ovuleissön-jumaleissön

Tähän on tultu, olen salakuljettanut virtsaa työhuoneeseeni. En voinut jäädä työpaikkani ainoaan saniteettikopperoon pelaamaan digitestillä. Viime kerrasta viisastuneena uusin aamulla negaa näyttäneen testin aamupäivällä ja liuska rätkähti punaiseksi. Halusin varmistaa asian ennen inssin varausta. Näytepurkki tiukasti kiinni ja huoneeseen lutraamaan - toivoen ettei ketään tule juuri silloin.

At the office

Digi myhäili touhuilleni tyytyväisenä. Soitto klinikalle ja inssi seuraavaan päivään. Inssissä kp16 hyvä limakalvo, kohdun vieressä oikealla yksi kookas follikkeli, jota ei sen kummemmin mittailtu. Pesun jälkeen siirtovalmiita siittitöitä oli n.7milj/ml joista eteenpäinliikkuvia 3.8milj/ml. Toimenpide sujui sen suuremmitta kommelluksitta.

Iltapäivällä noin 5 tuntia päätapahtuman jälkeen alkoivat ovulaatiokivut molemminpuolisina. Todellinen övuleissön-jumaleissön - huh huh. Ajoitus meni nappiin ja tuntemusten perusteelle väitän että lähtijöitä oli enemmän kuin yksi. Vasen ovarioni nimittäin on sen verran sivussa, että vanhastaan tiedän se olisi pitänyt erikseen katsoa jos mielii follikkelin löytää. Ei katsottu, enkä sitä kysynytkään vaikka periaatteessa oli vasemman puolen "vuoro". Onko yrittäjiä yksi tai kaksi, ei sillä ole merkitystä. Väliä on vain sillä onnistuuko kukaan.

Älä usko aamuvirtsaa

Välillä tuntuu, et LH-tikkujen kanssa pelaaminen on hullun hommaa. Ennen riitti tikku aamulla toinen illalla. Nyt en olisi niinkään varma.

Kävin elokuun puolella ensimmäisessä follikeliultrassa letrotsolien jälkeen. Vasen ovario oli hiljainen, mutta oikea oli innostunut napsimistani lääkkeistä. Ruudulta tuijotti kaksi follia. Toinen 23mm ja toinen 18mm.. hmm.. Toinen vähän iso ja toinen siihen nähden pieni? Huomioden ne seikat, että oli kp12 ja LH sitkeesti miinusta. Toisaalta, mulla LH on plussannut kp13-22, joten en plussaa ihan vielä osannut odottaa, vaikka letrot sitä voikin aikaistaa.

Ei osattu lekurin kanssa päättää kumpaa follia uskotaan. Päätettiin tehdä inssi seuraavana päivänä. Jos LH plussaa, ni hyvä. Jos ei, ni inssin kyytipojaksi pistetään Pregnyl. En ole ollut irrotuspiikistä aiemmin innostunut, mutta kun niitä tällaisille vanhuksille helposti pistetään myös oman ovulaation tueksi, niin menköön.

Illalla LH miinus. Aamulla LH-miinus. Vuoto oli kuitenkin lisääntynyt ja muuttunut lupaavasti, joten en uskonut aamun miinusta. Alle parin tunnin päästä tein uusinnan. No siinä! Ero oli aikamoinen, vai mitä sanotte? Jos ei muuta niin ainakin opin sen, että älä usko sokeasti aamuvirtsaa. 

Digitesti oli kuitenkin hymynaamaton, joten inssi tehtiin ja piikki pistettiin. Limakalvo oli sen 7mm ja follit 21mm ja 18mm. Ne tuskin päivässä kutistuivat, joten ehkä aiempi mittaus oli ronskilla kädellä tehty ja LH-piikki oli vasta nousemassa (niin kuin olikin). Onko se sitten hyvä vain huono..

Toisaalta olisi hyvä että siittiöt on vastassa, sillä - kuten kipeästi tiedämme - munasolu ei ole yksineläjä vaan kuolla kupsahtaa vuorokaudessa jos ei löydä paria. Siittiöt sen sijaan saattavat elää kolmekin päivää. Tai pari. Tai sit huonoimmillaan vaan päivän nekin, kun kyse on pakastetuista ja pestystä kamasta. Ja reppanat kaipaavat vielä jotain miehistä muutaman tunnin adaptaatioaikaa jotta olisivat elämänsä voimissa valmiina hedelmöittämään. Phuuh.. Miten tässä voi ikinä onnistua kun homma on tunneista kiinni?

Niin tai näin, nyt on "hätiköity" ja sohittu. Simot syöksyi odottamaan loppuaan jonnekin munatorvien tietämille. LH-testit on käytetty viimeistä myöden, joten seuraavalle kierrokselle niitäkään ei olisi. Kun kiertoni on arvaamaton, tuntemusten perusteella mennään ja tilannekin näköjään saattaa noin äkkiä muuttua, taidan jatkossa tilata liuskoja tukkupakkauksen. Vaikka pessimisti ei pettyisi, niin ehkä odotan viikon-pari ennen kuin laitan tilauksen kotitesti-piste-fiihin. Jos vaikka.. Noh, toivoa aina sopii.

Kuudes Jokeri

Kiitos kaikille edellisen postauksen kommentoijille ja mukana eläjille. On tää sompaamista. Sen olen huomannut, että on vaikea ennakoida etukäteen edes omia ajatuksiaan. Tai juurikin niitä. Jälkiviisaus tulee vasta jälkikäteen, siitäkään ei ole apua. Kun seisoo reunalla, on siinä kohtaa päätettävä hyppääkö.

Se on tehty. Kuudes inssi. Osittain siksikin, että Ässän tarina loi toivoa siihen, että viiden jälkeenkin tällä konstilla voi onnistua. Asiaa ei lähdetty perkaamaan reaaliajassa. Ne postaukset tuntuvat melko tyhjiltä. Noudattavat samaa linjaa. Ultra on hyvä, limakalvo erinomainen. Letrozol kasvattaa kaksi follia, joista toinen täydellinen, toisessa jokin maininta. Lh-testi plussaa ultrapäivän iltana. Heti perään ovulaatiokipuja ja seuraavana päivänä inssi. Simot saavat kiitosta.

Kotiin luteaalivaiheen tukilääkkeitä. Lugesteron on apteekeissa loppu. Niin ikään vastaava Lutinus käy vähiin. Lekuri määrää Crinone 8% geeliä, jonka 15 annosta on hinnaltaan - yllätys yllätys - moninkertainen. Kiinnittymistä edistämään pistetään Gonapeptyl 6 päivää inssin jälkeen. Odotellaan, toivotaan. Koitetaan olla tunnustelematta, kun eipä ne mitään kerro..

Syntymäpäivänäni dpo10 tulevat ensimmäiset kuukautistuntemukset. Luopumisen itkut tirautetaan taas ennen vieraiden saapumista kuten joulunakin. Ystävänpäivänä, kaksi päivää ennen virallista testipäivää vuoto lyö itsensä Crinonen läpi.

Se oli siinä.

Montako inssiä?

Tässä mietin. Että montako inssiä on sopivasti.

On tyypillistä, että raskaus alkaa yleisimmin 3-5 inseminaation tuloksena. Heteroparien hoidossa - ainakin julkisella - en inssejä yleensä yli viiden tehdä. Meikäläisillä niitä teetetään kunnes itse laitetaan pillit pussiin tai nostetaan panoksia.

Meillä kävi pari vuotta sitten flaksi: lääkkeillä buustattiin 3kk ja ajoitusta tiirattiin. Kun tähdet osui kohilleen, tehtiin inssi ja PAM. Oli uskomaton tuuri.

Tällä kertaa alusta asti varauduttiin kolmeen viiva viiteen. Viisi - pääosin täydellisesti ajoitettua- meni heittämällä. Mut kaikki sen yli tuntuu olevan liikaa.

Pelko on jo berberissä; onko tämä turhaa? Kuinka monella raskaus on alkanut inssillä myöhemmin, jos se ei ole - edes kemiallisesti - ensimmäisen viitosen aikana tapahtunut? Missä vaiheessa JOS-sanalle lyödään hintalappu ja haudataan väliaika-loppuunkäsiteltynä pihametsään?

Ei testin testiä

Aiemminkin on tullut avauduttua raskaustestin tekemisen ankeudesta. Siitä miten turhauttavaa ja surullista on kun verkkokalvoihin polttomerkitään kuva yksinäisestä viivasta tai armottomasta "not pregnant" tekstistä. Meillä onkin siinä suhteessa "käynyt tuuri". Vuodot ovat pääosin alkaneet 2-4 vrk ennen testipäivää. Mitään testejä ei ole kuukausiin tarvittu. Eikä niitä ole kaivattu. Ennen kuin nyt.

Lyhyesti: itsenäisyyspäivän jälkeen päästiin pikainssiin. Toimenpide oli tavallista mutkikkaampi, mut ylilääkärin osaamisella luovutustavara saatiin määränpäähän. Lähtiessä kuultiin et 8:sta oljesta jäljellä enää on kaksi. (Jossain inssissä on siis jouduttu sulattamaan 2 olkea.) Tällä kertaa tavara oli priimaa; eteenpäin liikkuvia yli 10milj. Ajoitus nappi. Ovulaatiopistosta oli jo ollut aamulla, kovemmat kivut tulivat inssiä seuraavana yönä. Kiinnittymiskivuksi ounasteltavaa keskipistoa ilmestyi 5 päivää myöhemmin.

Omatoimisesti Eira käytti kaappista löytyvät Lugesteronit, joita riitti keskiviikkoon asti. Nyt odotellaan - kuukautisia. Kuukautistuntemuksia oli jo kp25, eli dpo 10. Luget viimeksi pitivät vuodon poissa, mutta kierto alkoi alusta heti seuraavana päivänä kun mollukat jätti pois. Eli se hetki ois tänään, huomenna.

Nyt elellään dpo15. Ikuna ei olla näin pitkällä oltu. Jos kuukautiset eivät alakaan..  Alustavasti katsoin kaapista raskaustestejä ja löysin yllätyksekseni tyhjän laatikon. Ei testin testiä. Eira ei harmittele. Koko testihässäkkä karsastuttaa. On helpompaa odotella vuotoa. Ja jos sillä rintamalla on hiljaista, on pakosti ajeltava testikaupoille ennen kuin pyhät koittaa. Sormet ristissä ootan.. tunti tunnilta. Kahden päivän päästä on joulu. Kuinka jännittävää!!!

Mehiläisen Martti

Mehiläisessä on hunajaiset taksat. Se tuli huomattua tänään Martin päivänä, kun palasimme tauoltamme edesmenneen Väestöliiton tiloihin. Loppulaskua oli päivitetty aikalailla. Kevyt 25%(!) hinnannousu sai kukkaron nyörit kavahtamaan ja pienen mielen murehtimaan fuusiota.

Turhautti tämäkin sote-soppaa ennakoiva muutos, vaikka sen bisnesmielessä ymmärtää. Hinnannousu oli odotettavissa, mut kyllä kylmää, kun vertaa uusia ja vanhoja taksoja. Asian laidan paljastaa vertaus "Teetä 4 inssiä, silloin sait viidennen kaupanpäälle". Kyllä, sellaiset on investointispeksit. Siinä missä ennen pystyit resursoimaam viiteen inssiin, rahat palaa nyt neljään. Se on aika paljo se. Ja vaikka "kaikkea ei voi mitata rahassa", niin saa kai se sapettaa kun kalliista lystistä tulee entistä tyyriimpää..? Eikä Kela tietenkään sotke avustavaa lusikkaansa tämän rahvaan soppaan.

Muutoin reissu meni hyvin. Aamulla CB hymyili ja Eiralle buukattiin lounasmöötti mun vanhan lääkärin kalenteriin. Ajoitus oli nappi. Limakalvo kunnossa, pullea follikkeli romahtamassa. Simot pääsi mestoille ja jatkostakin sovittiin. Lääkäri suhtautui suopeasti toiveisiimme lisätä mahdollisuuksia lääketieteellisin keinoin. Ensi kuussa lyödään letrotsolit tiskiin, jos tälläkään kertaa tulosta ei tule. Sitä ennen katsotaan kortti molemmilta puolin. Jospa marraskuun onni olisi myötä ja toisi lupauksen rauhanrakentaja-Martista. Ainakin ovulaatiotuntemukset on kohillaan, joten sopii toivoa.

Elokuun toinen - toive Loviisasta

Lyhyissä kierroissa on se etu, että uusi yritys ja uudet toiveet saapuvat melko nopeassa syklissä. Inssipöydälle voi päästä parikin kertaa samassa kuussa. Näin meillä elokuussa.

Perjantaina - Loviisan päivänä - tehtiin jälleen inseminaatio. Tohinalla ja puoliyllättäen. Taas. Kun torstaina illalla lh-testi näytti vielä negaa, oltiin passaamassa tätä kiertoa. Eiralla lh-piikit ovat nouseet aina iltaisin ja vaihdelleet kp11-14 välillä, joten funtsittiin tästä kierrosta tulevan pidempi - siis normaalimittainen. Perjantaina aamulla digiin ilmestyi kuitenkin hymynaama, joten luuri oli soittovalmiudessa kun Felicitaksen puhelinlinja avautui klo 8. Iltapäiväksi saatiin aika ja vielä omalle lääkärille.

Sinällään speksit on kunnossa. Uä:ssä limakalvo oli vajaa 8mm ja ovariossa möllötteli 22mm kokoinen tähtifolli. Sperman alkuperäisestä 75milj/millissä populaatiosta voittajina pesusta selviytyi reilu kymmenys. Vilkkaasti eteenpäin liikkuvia oli 48%, joka 0.5ml oljessa teki 1.9milj. Toimenpide oli entisenlainen. Välineitä vaihdettiin kertaalleen, inssikatetriin laitettiin jonkinsortin erikoispää ja ultraa tehtiin välissä. Tmp ei ollut helpoin mahdollinen, mut melko kivuton kuitenkin kun tällä kertaa rakko oli ehtinyt kunnolla täyttyä.

Lopuksi juteltiin vielä jatkosta. Koska edellisillä kerroilla on vuoto alkanut 12 päivää inssin jälkeen (4-5 päivää ennen annettua testipäivää), päätyi lääkäri määräämään tällä kertaa Lugesteronit luteaalivaiheen tueksi. Ajatuksella, että voihan siitä olla hyötyä, jos loppukierto olisi muuten normaalin lyhyemmässä päässä. Niitä käytetään dpo 3 alkaen vuodon alkamiseen tai testipäivään asti.

Muista tukitoimista omalääkärimme ei ollut innostunut, kun luomukierroissa kuitenkin kehittyy tasaiseen hyvä folli. Puhuimme letrotsolin käytöstä pienellä annoksella, kun kerran siitä on meillä hyviä kokemuksia, mutta lääkärin mielestä ainakin pari kiertoa vielä koitetaan luomusti ja sit voidaan miettiä. Onhan se tottakin, ettei Eiralla ole vastaavaa tarvetta stimuloivalle lääkkeelle kuin mulla aikanaan oli. Silti sitä miettii, et missä kohtaa olisi hyvä potkaista pientä lisäbuustia mahdollisuuksien kasvattamiseksi.

Noh, ei tässä jäniksen selässä olla. Vielä. Toivotaan et inssi toisi tulosta, eikä syyskuussa näitä samoja hommia märehdittäisi. Inssipäivän iltana ilmestyneet ovulaatiokivut ainakin viittasivat nappiajoitukseen. Sen puolesta Loviisalle saattaapi olla saumaa. Vielä kun osuis muutkin tähdet kohdilleen.

PeePeet - round Elokuu

Klik. Felicitaksen ovi sulkeutuu elokuun ensimmäisenä.

Meitsi: Nyt Se taas alkaa..
Eira: Ei, ei, eeiiii - älä sano sitä!

PIIIIINAPÄIVÄÄÄT!
E: No just joo..

Ja niin alkoi dpo-päivien lasku tältä kuulta. Jotenkin yllättäen taas. Olimme laskeneet lyhyen kierron jäljiltä tän kierron oviksen viikonlopulle. Ällistykseksi ekat ovistuntemukset tulivat jo kp9, jolloin LH-testi näytti luullaksemme puolittaista viivaa. Viiva himmeni ja olimme jo luovuttaneet tältä erää.

Maanantaina illalla kp 13 limat, jomot ja hymynaama. Dough! Mielessä kummitteli viime kierron tyhjä näkymä, joten tiistaiaamuna aamulla soitettiin kiireesti klinikalle. Plan: aamulla uä ja jos folli on paikoillaan, ip:llä inssi.

Vastassa oli uusi lääkäri, uusi visio. Ultrassa limakalvo kolmikerroksisena reilut 9mm, follikkeli 19mm. Lääkärin mielestä inssiä voisi venyttää seuraavaan päivään. Tuntien Eiran nopean kierron käänteet, emme halunneet tehdä toista inssiä potentiaalisesti tyhjään näkymään. Inssi tehtiin toiveestamme sitten tiistaina iltapäivällä.

Toimenpidettä saatiin koittaa pariin otteeseen ennen kuin katetri ui sijaintiin, josta simot pääsivät menomestoille. Pesun jälkeen siittiöistä 69% oli vilkkaasti liikkuvia (A+B). Lukumäärällisesti se tarkoitti 3.2milj kilpurisiimahäntää. Niistä toivotaan löytyvän yksi sitkeä, joka tuollaa Mairen päivän yritykselle maireaa tulosta.

Inssin jälkeen folli tarkastettiin olevan pakoillaan ja lekuri kysyi, notta pistetäänkö irroituspiikki. Meille ei sellainen olisi tullut mieleenkään, sillä olihan LH-plussannut spontaanisti 20h aiemmin ja Eiran tuntemukset viittasivat ovulointiin. Hän oli jostain syystä (ilm.follin koon vuoksi?) sitä mieltä että pistos olisi eduksi. Kun siitä ei tiedettävää haittaakaan ole (?), Eira päätti piikin ottaa. Nyt on Pregnylit vatsanahassa ja odottelu työnnetään ajatuksista sivummalle. Oireita ei pahemmin kannata tunnustella, kun ei tiedä mikä mistäkin johtuu. Varmaa on ettei testiä kannata tehdä ennen kuin vähintään kaksi viikkoa on kulunut.

Kipin kapin inseminaatioon

Suunnitelman mukaan heinäkuun follikeliultra oli varattu eiliselle. Ajatuksella, että viikonlopun lähetessä voidaan pistää irrotuspiikki, jos LH-testi näyttää negaa. Keskiviikkona LH-piikki hyppäsi puskasta. Aamulla liuskatesti näytti plussaa, CB tyhjää ympyrää. Soitto klinikalle.

Mietittiin josko torstaina aamulla tehtäisiin uä ja iltapäiväksi varatulla ajalla inssi. Tai sit varattu iltapäivän folliaika voidaan riskillä vaihtaa suoraan inssiksi. Päädyttiin jälkimmäiseen. Illalla hymynaama paistatteli CB:ssä.

Torstai-iltapäivällä meitä vastassa oli mun lääkäri viime hoidoilta. Toimenpide meni kivuttomasti ja hyvin. Inssi tehtii samalla luovuttajalla. Olkikin oli entisenlainen. Ennen pesua siittiöitä oli 48milj/ml. Pesun jälkeen määrä romahti kun sulatuksessa kärsineistä huonot singottiin pois. Primaa jäi jäljelle 6.8 milj/ml, josta liikkuvia 64%. Vilkkaasti eteenpäin liikkuvaa löytyi 42%, joten 0.5ml oljessa se tarkoittaa 1.5milj. Joskus olemme kuulleet huimempiakin lukuja, mut eihän todellisuudessa tarvita kuin yksi voittaja. Meille tunnetusti tavara on toiminut, joten olkapäälläni istuva skeptikkokaan ei jäänyt arvuuttelemaan lukeman suuruutta tai pienuutta. (Onnistumistsäänssit kun puitiin viime hoidoilla läpi ja niiden tulos ei juuri rohkaise..)

Inssin jälkeen tehtiin vielä ultra, jossa näkyi reilu 8mm limakalvo. Toivoimme näkevämme follin ja osuvamme ajoituksen kanssa siltä osin nappiin. Yllätykseksi huomattiin munasolun jo lähteneen ja rakkulan luhistuneen. Hämmentävän nopeaa.. jo 16h LH-digiplussan jälkeen.

Nää kypsymis- ja luhistumisajathan on yksilöllisiä. Silti tyhjentynyt näkymä jotenkin yllätti kun kyseessä oli kp12. Gelee Royale on ollut käytössä eiliseen asti ja jotain tuntemuksia se on lisännyt. Nippailuja oli jo keskiviikkona ennen hymynaamaa. Toivon mukaan munasolu ei kuitenkaan silloin aloittanut matkaansa. Muuten siittiöt saapunevat tyhjille menomestoille.. Jotenkin takapuoleen on jäänyt olo, että follin ollessa vielä paikallaan ennuste onnistumiselle olisi ollut parempi. Ohitettu h-hetki hivenen madalsi tunnelmaa. Realisoi toiveita. Ei tokikaan kirves vielä kaivossa ole. Parin viikon päästä selviää miten kävi. Toivoa sopii aina :)

Solukavalkadi ja hoitohinnoittelu

Flash back. Peruutus vuosi taaksepäin. Hedelmöityshoitoihin hakeutuminen, klinikan valinta, alkurähinät. Lueskelen blogeja ja totean kerta toisensa jälkeen miten eri tavat on eri taloissa. Toki sen olen tiennyt ennenkin, mutta silti onnistun hämmästymään. Närkästymäänkin epäloogisuudesta.

Koska jokainen nainen on yksilö ja hedelmöityshoidot sekä niiden tarpeen arviointi on yksilöllistä, en lääketieteen kiemuroihin aio puuttua. Niin ikään jokainen perhe - olkoon se sitten yhden naisen, nais- tai heteroparin - on yksilöllinen ja hoitosuunnitelman kuuluisi näin ollen tukea perheen yksilöllisiä toiveita ja tarpeita. Vaikka kiire ei ole oikea syy puutteelliseen kohtaamiseen, se on valitettava arkea rytmittävä tekijä, mikä luo julkisella puolelle omat rajoituksensa. Näin ollen tipautan julkisen pois junasta ja keskityn siihen, minkä vertailu on mahdollista; raha ja ihmisten kirjaamat kokemukset yksityisen sektorin palveluista. Jotta avautumisestani ei tulisi tolkuttoman pitkä, pitäydyn pääosin ensimmäisessä.

On selviö, ettei kaikkea mitata rahassa ja hedelmöityshoidoilla on tavoitteena saada aikaiseksi jotain sellaista, minkä arvo on joka tapauksessa mittaamaton. Rahapolitiikkaa ei yksityisen sektorin hoidoissa voi kuitenkaan kättä heilauttaen ohittaa, sillä - piru soikoon - on se vaan iso asia. Eteenkin jos hoidoista ei myönnetä kelakorvauksia. Eteenkin jos mennään ivf-hoitoihin ja ilman lisääntymislääketieteellistä syytä lääkkeetkin on jonkun lekurin kirjoittamana täyskustannettavia (eli se pirskatin "sairauden hoito"-raksi puuttuu). Luulenpa et melko moni hoitoihin hakeutuja koittaa perehtyä valittavissa olevien klinikoiden hinnotteluun. Se vaan ei ole etukäteen helppoa, kun loppusumma koostuu niin monista asioista. Selkeimmät erottelevat tekijät ovat äkkiseltään ajateltuna:
- hintojen ilmoittaminen köntässä tai erikseen
- tehtävät rutiinitutkimukset ja käynnit
- lahjasoluhinnoittelu

Mikä sotku. Kun toinen klinikka ilmoittaa vaikkapa inssin hinnan könttänä, se kuulostaa suurelta. Jos hintaan kuitenkin kuuluu folliultra, itse toimenpide, siittiöiden pesu ja lääkärin palkkiot molemmilta käynneiltä, voi loppusumma jäädä huomattavasti pienemmäksi kuin naapuriklinikassa, missä edullisen alkuvaikutelman varjossa kaikki listataan julkiseen hinnastoon erikseen. Toki joka paikassa käynnit suunnillaan tarpeen mukaan, jolloin ilmoitettu könttäsummakin saattaa viilautua. Mitä alkukuvioihin tulee, niin vaikuttaa ohkasesti olevan randomtouhua. Pisin alkusetti itsellisille naisille ja naispareille tuntuu olevan kutakuinkin seuraava: ensikäynti (vain keskustelua), psykologi, lahjasoluneuvonta, verikokeet, hoidonsuunnittelukäynti ja mahdollinen gyn.tutkimus+uä, aukiolotutkimus (onneksi useimmiten yhdistettynä johonkin toiseen  käyntiin) ja biologikontakti soluista (ja mahdollinen solujen tilaus). Lyhin vastaavasti; ensikäynti sisältäen gyn.tutkimuksen ja uä:n, psykologinkäynti sisältäen lahjasoluneuvonnan ja soitto labrasta kun luovuttaja on valittu. Toisaalla aukiolotutkimusta ei välttämättä tehdä ennen ekaa inssiä, toisaalla taas se halutaan etukäteen inssien onnistumisedellytysten varmistamiseksi. Toisaalla ohjataan rutiinisti verikoikeisiin ja infektionäytteille, toisaalla vain tarpeen mukaan ja inf.verikokeetkin otetaan naisesta vasta ivf:ään siirtyessä.

Jokainen klinikka tuntuu yhdistelevän käytäntöjä parhaaksi katsomallaan tavalla.Todellisen hinnan tietää vasta kun reissun kuittaa kassalla. Kassalla, missä joka ainut maksukortin väläytys voi maksaa noin 10€ (tai ylikin) toimistomaksun. Siinä sitä miettii, et tässä konkassa kymppi on sinne tai tänne. Jos käyntejä on paljon, tulee siitäkin sievoinen summa, jonka voisi käyttää toisinkin. Eteenkin kun vertaa klinikoihin, jossa toimistomaksua ei peritä. Meidän klinikalla oli hyvä kompromissi; jos maksat tiskillä, lisäveloitusta ei tule. Mutta jos haluat laskun kotiin, saat siitä pulittaa 10€ laskutuslisän.

Jännittävin hintaerottelu tulee kuitenkin lahjasoluista ja niille tehtävistä toimenpiteistä. Siittiöiden tilaaminen Tanskasta on yleistä ja näissä erikseen tilatuissa oljissa voi olla olkikohtaisia hintaeroja, jotka perustuvat siemennesteen laatuun. Lisäksi olkia hankittaessa niitä usein joutuu ostamaan etukäteen tietyn määrän. Kotimaiset laskutetaan usein yksittäin kiinteänä olkihintana ja vasta sitä mukaa kun niitä käytetään. Klinikan ilmoittamaan inssi- tai olkihintaan voi kuulua siemennesteen pesu ja sperma-analyysi sulatuksen jälkeen (kuten meillä 460€ olkihintaan kuului) tai sitten niistä voidaan erikseen laskuttaa olkikohtaisesti jompi kumpi tai molemmat. Tämä tekee lisähintaa oljelle karkeasti paikasta riippuen 80-155€. Ei ihan pikkuraha sekään.

Ja suurimpana: viimeaikoina ihmetyksen aiheeni on taas ollut 1000€ arvoiset "siittiöoikeudet". Osa maksaa niitä, osa ei. Väestöliitolla ei moisesta ollut edes puhetta, joten ei hajuakaan mitä saisin jos moisen summan suoritan. Käytimme tosin kotimaisia, joista ei maksua vissiin peritä millään klinikalla. Olen kuitenkin huomannut, et myös tanskalaista tuontitavaraa on saanut ilman varaus-/käyttöoikeusmaksuja sekä klinikoiden varastosta että valitsemalla oma luovuttaja Tanskan Cryosin kannasta ja ostamalla olkimääräisesti. Sen tiedän, et jos Cryosilta haluan ostaa kansainvälisen yksinoikeuden johonkin tuoreeltaan luovutuskantaan tulleeseen luovuttajaan, niin siitä joudun erilisen lisämaksun maksamaan (sillä silloinhan estän hyvän tavaran myymisen muille). Mut mihin kotimaiset klinikat perustavat ko.veloituksen? Tästä olisin kiitollinen, jos joku osaisi antaa pitävät perusteet moisen summan laskuttamiselle. On nimittäin iso raha! Sillä sais jo kokonaisen inssikierron ja enemmänkin..

Samaan asiaan liittyen olen hämmentynyt miten eri tavoin klinikoilla suhtaudutaan luovuttajaan liittyviin toiveisiin. Toisaalla tarjotaan vain kotimaisia, toisaalla ulkomaisia, toisaalla saa itse valita kumpaa toivoo käytettävän. Toisaalla voit plärätä valikoimaa itse, toisaalla kysytään toiveita, jossain kuitataan sanomalla et biologi soittaa jos sinulle löytyy luovuttaja. Tähän soittoon voin mennä päiviä, pari-kolme viikkoakin. Ja siis miten niin JOS löytyy? Miten voi olla ettei klinikalla osata sanoa omaa tilannetta edes karkeasti akselilla onko varastossa olemassa jotain vai ei? Kun luovuttaja löytyy, toisille tilataan kiinteä määrä esim 5 olkea. Toisten kanssa sovitaan, että luovuttaja on lukittu kunnes halutaan syystä tai toisesta vaihtaa. Toisille luovuttaja valitaan olki-pari kerrallaan ja tarpeen mukaan taas "katsotaan löytyykö uusi". Hämmentävää.. Ja ristiriitaistakin. On isoista asioista kyse. Itse koin tärkeäksi vaikuttaa siinä määrin, ettei minulle kaikin puolin vaaleana valikoituisi sysimustatukkaista suklaasilmää. Ettemme syntyvän lapsen kanssa olisi silmin nähden eri puusta veistettyjä. Jos asian kuitenkin kääntää niin, et vain yhtä luovutustavaraa olisi tarjolla ja toivooko sitä raskautta/lasta vai ei, niin hyvin vähäpätöiseltä vaikuttaa se seikka kasvaako lapselle oljenvaalea vai tumma tukka. Siitä huolimatta omien toiveiden kuulluksi tuleminen on osa hoitoa ja potilaan arvostavaa kohtaamista. Joskin ammattilaisena on tuotava esiin ja asiakkaana ymmärrettävä, ettei kaikkia toiveita voida aina täyttää. Silloin kompromissit on paikallaan.

Yksi mitätön pikkuasia mitä olen rahapolitiikan ulkopuolella miettinyt, on soittelu. "Soita sitten niin katsotaan aika. Soita sitten niin saat soittoajan lääkärille. Soita sitten, niin saat ohjeet lääkitykseen. Soita soittoajalla." Soita ja soita. En tiedä olenko ainoa, mut mua rassasi soittelu. Soittoaikojen kyttääminen kesken työpäivän, hiljaa puhuminen poissa uteliaiden korvien alta. Siksi olinkin tyytyväinen, kun meidän klinikalla edes osa asioista oli mahdollista hoitaa sähköisesti suojatussa yhteydessä Kaiku-palvelun kautta. Kaikussa oli mahdollista täyttää kaikki ensikäyntiä varten tarvittavat esitiedot ja viestitellä omahoitajan kanssa, joten sitä käytimme mm.luovuttajan valintaan ja labratulosten ilmoittamiseen liittyen. Ohjelmaan kun illalla merkitsi kuukautisten alkaneen, niin seuraavana päivänä omahoitajalta tuli viesti, jossa tiedusteltiin toiveita folliajasta. Siis jos sitä ennen ei ollut ehtinyt soittaa. Itse koin sen näppäränä, kun töistä oli hankala ajoin pirautella.

Entä ns. turhat puhelut, onko niitä? Onhan se melko vaivatonta soittaa folliaikaa, inssiä, testitulosta tai outoja oireita. Mut miksi soittaa vaikkapa lääkityssuunnitelmaa, jonka voisi edellisellä käynnillä kertoa valmiiksi? Ilman muuta soitto on tarpeen, jos vaikka aloitetaan uusi lääke ja tarvitaan resepti. Silloin on hienoa, et lääkärikäynnin voi korvata soitolla. Jos seuraavassa kierrossa kuitenkin olisi tutut sävelet, olisi mielestäni kaikkien osapuolien ajan, mielenrauhan ja rahan säästämistä antaa ohjeet valmiiksi. Eteenkin, kun kaikki puhelut eivät ole ilmaisia, vaan puhelinneuvonnastakin laskutetaan. Joskin varsin vaihtelevasti.

Laskutus muutenkin vaihtelee. Joskus ultrat ovat halvempia, joskus kalliimpia. Maallikko ei sitä logiikkaa ymmärrä jos ultran tarkoitus ja toteutus on sama. Toki samaan kiertoon osuva uusinta-uä voi loogisesti olla ensimmäistä edullisempi. Kun hoitosuhde venyy, on loppulaskua kuitatessa moni saattanut yllättyä; kaikkia käyntejä tai ohjauspuheluja ei olekaan laskutettu, Uä:n hinta on jäänyt hinnastolukeman alle jne. Isossa laskussa nämä pyöristykset ilahduttavat.

Mitä käytäntöihin ja laskutukseen tulee, niin sekavalla kentällä tämä aatostulvani oli vain pintaraapaisu ja jos joku huomaa karkeasti paikkaansa pitämätöntä tietoa, niin otan korjauksen vastaan mielelläni. Muutenkin olisi mukava kuulla muiden kokemuksia; millaisin komboin ja mihin hintaan hoitojen aloitukset toteutettiin missäkin? :) Vertailukelpoisuuden helpottamiseksi ajattelin ynnätä klinikan laskuttaman hinnan ns. pakollisine klinikalle upotettuine tutkimus-, toimenpide- ja lahjasolukuluineen (1.olki + mahdolliset käyttöoikeudet) siihen asti kunnes ensimmäinen inssi on tehty. Eli mikä on ensikäynnistä asti laskien vähimmäishinta, jolla olisi selvinnyt, jos raskaus olisi alkanut ekan yrityskierron inssistä?

Jos meillä homma ois menny ku Strömsössä, pakollisiin kuvioihin ois kuulunut ensikäynti gynekologisine tutkimuksineen, aukiolotutkimus, 60min psykologin parihaastattelu kirjallisine lausuntoineen, luovutusneuvonta, folliultra, siittiöolki ja inssi. (Pois jätän lisälabrat, toistuvat seurannat, lääkkeet, lääkärin lausuntokulut, jotka musta johtuen nostivat todellisia kuluja.) Turun Väestöliitolla minimipotti tälle riisutulle perus-setille olisi ollut 1077€. ("Lapsettomuuden selvittämiseen pyrkivistä" alkututkimuksista sai automaattisesti suoraan 73€ kelakorvaukset, joten ne on vähennetty loppusummasta.)

Näin jälkikäteen olen tyytyväinen, että satuimme valitsemaan juuri Väestöliiton. Siellä paitsi kohtaaminen ja palvelu, myös jousto ja hinnoittelu on ollut pääosin mieleemme. Perehtymisräpellystemme perusteella olimmekin päätymässä kyseiseen klinikkaan, mutta vihoviimeisin etulyöntiasema tuli sijainnista, joka oli käytännöllisesti lähellä työpaikkaani. Ja hyvä niin :)

Entäpä teillä, minkälaisia kokemuksia tai ajatuksia?

Siittiösyyni + todennäköisyyslaskentaa

Ykkösfakta: inseminaation seurauksena raskaus alkaa 10-15% todennäköisyydellä. Käänteisesti: 85-90% todennäköisyydellä raskaus ei ala. Aika rajua arkirealismia kahden viikon odotusaikaan. Huoh. Ennakoivana realistina ajattelin ajankulukseni koittaa perehtyä asiaan ja summailin muitakin osatekijöitä.

Ajoituksesta on hyvä aloittaa. Sen merkitystä ei voi vähätellä, kun munasolu tunnetusti on lyhytikäinen. Pakastettujen siittiöiden elinikää en faktuaalisesti tiedä, mutta eri lähteissä sen on veikattu olevan 24h. Siis helposti neljäsosa tuoretavarasta??!! Huoh vol.2. Ajoitus sinällään meni nappiin. Lääkäri pohti, et mutu-tuntumalla ennuste vaikuttaisi olevan parempi, jos inssin aikaan folli vielä näkyy. (Siis verraten tilanteeseen, jossa ovulaatio on tapahtunut jo.) Uä:ssä follikkeleja oli kaksi, joista toisen luhistumisen perusteella H-hetki oli käsillä.  Toinen folli oli pullura ja merkittävimmät ovulaatiokivut tuntuivatkin n.7h inssin jälkeen. Vaikka tuntemuksista päätellen epäilin munasolun yrittävän vatsanpeitteiden läpi ulkomaailmaan, oli tuntemukset seuraavaan aamuun mennessä kutakuinkin poissa. Eli molempien sukusolujen on mahdollista olla hengissä kohtaamishetkellä. Napakymppi.

Entäs ne siittiöt? Inseminaatiossa siirrettiin 0.5ml olki, joka sisälsi 2.1milj siittiötä. Niistä 36% eteenpäin liikkuvia. Väestöliiton raja lahjasoluinssiin 0.5ml oljella on 1milj. (Jos jää sen alle, sulatetaan 2 olkea ja siirretään milli.) Eli siihen nähden ok, mutta.. Miten laatu asettuu suureen kuvaan?

Maailman terveysjärjestön WHO:n (2010) määrittämät viitearvoalarajat normaalille siemennesteelle ovat:
> 39 milj siittiötä per ejakulaatio
>15 miljoonaa siittiötä per millilitra
> 58% elossa olevia
> 32% eteenpäin liikkuvia
> 40% yht.liikuskelevia
>4% morfologia normaali
Tämä siis koskee tuorenäytettä? Viitearvoja pakastetuille siittiöille en löytänyt..

Siittiötiheyttä pidetään yksittäisistä ominaisuuksista tärkeimpänä raskauden alkua ajatellen. Jos oljen sisältämästä lukemasta ynnättäisiin ylöspäin, niin olkimillissä olisi 4.2milj. Jos oletetaan, että puolet kuolevat pakastuksessa, pestynä ennen pakastusta summa olisi ollut 8.4milj. Eli siis alle viiterajan? Minkäköhän verran pesu on vähentänyt lukemaa? Jostain tutkimuksesta luin, et selkeesti alentunut hedelmöityskyky on, kun määrä millissä jää alle 5milj. Terveysportista saadun tiedon mukaan raskauden todennäköisyys yksittäistä kuukautiskiertoa kohden laskee jo WHO:n kriteereiden normaalialueellakin. Mihin sitte klinikan raja 2milj/ml:ssä mahtaa perustua?

Siittiöiden rakenteen merkityksestä raskautumiseen vaikuttaisi sen sijaan olevan voimakkaita näkemyseroja. Jopa siinä määrin, että osa labroista onkin poistanut ko. arvioinnin siemennesteanalyysistaan. Koska rakenteeltaan normaalien siittiöiden osuudella on kuitenkin osoitettu yhteys sekä spontaani- että hedelmöityshoitoraskauksien todennäköisyyteen, olisin ollut kiinnostunut tästäkin tiedosta. Meille tätä ei kuitenkaan kerrottu, joten en tiedä tutkitaanko sitä sulatuksen jälkeen. Ainoa saamamme tieto oli kokonaismäärä ja liikkuvuus (A+B?).Toisaalta on lohdullista, että vaikka huippuarvotkaan eivät takaisi hedelmällisyyttä, alkaa raskauksia normaaliarvojen valossa huomattavankin poikkeavalla siemennesteellä.

Noh, ei auta kuin luottaa siihen syyniin, minkä lahjasoluluovuttajat käyvät klinikalla läpi myös sperman laadun suhteen. Lahjoittajaksi pääsee vain korkealuokkaisella spermalla, joka kestää hyvin koepakastuksen. Luovutussperman alkuperäsistä laatua emme saa kuitenkaan tietää, vaan vain lopputuloksen. Kaipa 2.1 milj. on kohtuullinen tulos - pakastetuksi. Ihan en ole vaikuttunut sen loistavuudesta, vaikka henkilökunta vaikutti tyytyväiseltä. Toisaalta tarpeen on vain 1-2 supersiittiötä. Siihen nähden 0.5ml oljesta 756 000 eteenpäin liikkuvaa on bueno. Siinäkin on 755 998 liikaa. Silti.. Huoh vol.3.

Ovulaatio sentään tuli. Lääkkeillä. Aromataasin estäjillä, joihin napsimani letrotsoli kuuluu, saadaan aikaan ovulaatio jopa 75 %:lle (check), joista raskaaksi tulevien osuus on 15 - 25 %:n luokkaa (not yet check). Tropin yhdistyessä inseminaatiohoitoon raskaaksi tulleiden osuus on keskimääräisesti 13 % ja niistä monisikiöraskauksia on noin 12%. Eli matemaattisen päättelyn jälkeen todennäköisyydet ovat: yksösraskaus 11,4%, kaksosraskaus 1.6%, negatiivinen raskaustesti 87%.

Toki tähän vaikuttaa myös kasvuolosuhteet. Limakalvo jäi inan alle 8mm. Ei huono, joskaan ei loistavakaan. Liekö sitten syynä uä-näkyvyys, täyttymässä oleva rakko, vai mikä, mut en nähnyt yhtä selkeää kolmikerrosnäkymää kuin viime kierroilla. Ja eikö juuri rakenne ole merkittävä? Huoh vol.4. Lisäksi molemmat follikkelit olivat oikeassa ovariossa, jonka viereinen munatorvi veti aukiolotutkimuksessa nihkeästi.. Kohdunulkoista raskauttakinko tässä pitäs vielä jännittää?

Huoh huoh huoh. Miten tästä voi koskaan tulla mitään?! O_o

Ehkä käytän maalaisoptimistin lyhyttä matikkaa:
1 inssi + 1 munasolu = 15% todennäköisyys
1 inssi + 2 munasolua = 30% todennäköisyys? Eikö? :D

Kuulostaa ainakin paremmalta. "Vain" 70% todennäköisyys, et koko setti alkaa alusta ennen kuin testipäivä koittaa. Testipäivä, joka neuvottiin 16-18vrk inssin jälkeen. Mjaa. Ajattelin kyl et dpo14 tekis tehtävänsä. Eteenki ku normaalisti vuoto alkaa jo ennen sitä.. Noh, se selviää väkisinkin reilun viikon päästä.

ps. Jotta en huutele omiani, tässä lähteitä kiinnostuneille

Klami R, Perheentupa A. Miten tulkitsen spermanäytteen? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2015;131(21):1969-73

Cooper TG1, Noonan E, von Eckardstein S, Auger J, Baker HW, Behre HM, Haugen TB, Kruger T, Wang C, Mbizvo MT, Vogelsong KM. World Health Organization reference values for human semen characteristics. Hum Reprod Update. 2010 16(3):231-

Ahinko K. Successful intrauterine inseminationtreatment. 2009. Väitöskirja. Acta Electronica Universitatis Tamperensis : 823. Tampere University Press.

Check ML, Bollendorf A, Check JH, Katsoff D. Reevaluation of the clinical importance of evaluating sperm morphology using strict criteria. Arch Androl 2002;48:1-3

Coetzee K, Kruge TF, Lombard CJ. Predictive value of normal sperm morphology: a structured literature review. Hum Reprod Update 1998;4:73-82.

Yllätysinseminaatio

Kaikki kävi niin kovin äkkiä. Kaikkien aikojen varhaisimman LH-plussan seurauksena soitin eilen aamulla klinikalle. Kahta tuntia myöhemmin makoilin tutkimuspöydällä ja katselin UÄ-ruudulta piirtyviä pöllönsilmiä. Follikkeleja. Kylki kyles, oikein kaksin kappalein. Etuilija näytti pieniä luhistumisen merkkejä, peesaaja pullotteli pyöreänä parin sentin mitassaan. Toinen munasarja sentään oli malttanut mielensä, eikä ollut tuottanut mitään varteenotettavaa. Hyvä niin, sillä monikkoraskauden (kolmos, nelos) uhka olisi perunut tämänkin inssin.

Tällä näkymällä todettiin olemassaoleva kaksosriski. Lääkäri kysyi, jotta mennäänkö tällä? Päätös jäi minun punnittavakseni, sillä Eira oli aamulla joutunut lähtemään töihin Helsinkiin. Telepaattisen yhteyden, pienen empimisen ja  myöntävän vastauksen seurauksena inssi tehtiin samoin tein. Itse toimenpide oli kohtuu kivuton. Siinä inssin jälkeen 10min pötkötellessäni käytiin vielä lääkärin ja hoitajan kanssa läpi naisparien käytännön sisarus-/hoidonvarausjuridiikkaa. Jotta ei liian yltiöpositiiviseksi heittäydyttäisi, tehtiin aloitteestani seuraavan kierron lääkitys- ja hoitosuunnitelmakin valmiiksi.

Lähtiessäni kuittasin kassalla kolmen kierron aikana kasaantuneen piikkini. Hela hoidon hintalappu jännitti, kun laskua oli ehtinyt kerääntyä syyskuusta alkaen. Oletukseni piti kutinsa, mutta loppusumma jäikin parisen sataa pienemmäksi kuin olin pelännyt. Pakkasin kuitin, erittelyt ja B-todistuksen Kuopioon lähtevään Kelan kuoreen. Nähtäväksi jää, miten kansaneläkelaitos päättää projektiamme tukea.