Siftaan itseni sohvalle. Pakosta. Niinku ois vessahätä, vaan ei ole. Pakottaa. Alavatsalla ajoin kohoaa kivikova mega-päärynä. Supistaa.
Kaikki alkoi flunssan mukana reilu kolme viikkoa sitten. Raju öinen yskiminen toi tullessaan alavatsakovetuksia. Joskus tuntuvia, pääosin kivuttomia. Mökillä downshiftattiin. Oltiin rauhallisesti liikkeellä ja vietettiin kokonaan lepopäiviä. Tovi jos toinenkin meni viljapussin kanssa sohvalla. Tulipa googlattua paikkakunnan neuvola ja gynen palvelutkin valmiiksi. Kadutti olla pitkän ajomatkan päässä kotoa. Kotimatka oli onnenkantamoinen ja sujui hyvin. Pari päivää lepoa ja töihin. Se sitten sujuikin vaihtelevasti. Odotin tilanteen rauhoittuvan kun tervehdyn, vaan sepä ei menny yhtä nappiin kuin Strömssössä.
On hyviä päiviä, on huononpia. Supistaa ja ei supista. Usein rasituksessa, rauhoittuen levossa. Mutta myös levossa. Lepopäivän päälle voi kovettelu ja kivestely alkaa soffalla kestäen pari-kolme tuntia 5-15min välein. Yöllä herään mukamas kovaan pissahätään ja wc-reissun jälkeen saan todeta ettei tarve ollutkaan suuri vaan kova megapäärynä se siellä taas pakottaa. Kovettaa, kiristää, kivistää, juilii. Tulee kylkeä kääntäessä, tulee istuen. Tai sitten ei.
Viime viikolla piipahdin lääkärissä tsekkauttamassa tilanteen. Merkkejä kohdunsuun lyhenemisestä, pehmeydestä tai raottamisesta ei ollut. Kimalainen oli kasvanut reilu puolikiloiseksi ja liikkui perätilassaan reippaasti kuten tapana on ollut. Lääkäriä epäilyttänyt vesinen vuotokin osoittautui muuksi kuin lapsivedeksi. Huojennus oli melkoinen. Neuvolassa kuitenkin vähän vilauttelivat huilitauon tarvetta. Kun kaikki oli ollut ok, en lähtenyt sille tielle vaan jäätiin seuraamaan. Sen jälkeen päivät on olleet erilaisia. On pari hyvää päivää, yksi huono. Pari huonoa, yksi hyvä. Lyhyet valvotut yöt tunnustelun parissa ovat pitkiä ja niitä seuraavat päivät epävarmoja. Asiaa ei varmaankaan paranna loman jälkeinen työkuorma ja pitkähköiksi venyvät päivät.
Viime viikolla piipahdin lääkärissä tsekkauttamassa tilanteen. Merkkejä kohdunsuun lyhenemisestä, pehmeydestä tai raottamisesta ei ollut. Kimalainen oli kasvanut reilu puolikiloiseksi ja liikkui perätilassaan reippaasti kuten tapana on ollut. Lääkäriä epäilyttänyt vesinen vuotokin osoittautui muuksi kuin lapsivedeksi. Huojennus oli melkoinen. Neuvolassa kuitenkin vähän vilauttelivat huilitauon tarvetta. Kun kaikki oli ollut ok, en lähtenyt sille tielle vaan jäätiin seuraamaan. Sen jälkeen päivät on olleet erilaisia. On pari hyvää päivää, yksi huono. Pari huonoa, yksi hyvä. Lyhyet valvotut yöt tunnustelun parissa ovat pitkiä ja niitä seuraavat päivät epävarmoja. Asiaa ei varmaankaan paranna loman jälkeinen työkuorma ja pitkähköiksi venyvät päivät.
 |
| Pienet punaiset supistusten karkottajat? |
Alkuviikolla - taas yhden vähäunisen yön jälkimainingeissa - soitin neuvolaan. Lääkäriajan sain tälle päivälle. Sieltäpä lähti koko setti; gyn.tutkimus, virtsaviljely, streptococcus agalactiae -näyte, lääkkeet ja parin viikon lepolomaohje. Kohdunsuulla ei edelleenkään merkittävää muutosta, mutta kliinisen oirekuvan perusteella nähtiin paremmaksi koittaa hillitä supistuksia lääkkein ja levolla. Aloitellaan sileää lihasta relaksoivalla nifedipiinillä; 10mg depottabletti pari kertaa päivässä, jos verenpaine kestää. Viikon päästä jätetään tauolle ja jatketaan pelkällä levolla jos ei oireet palaa. Jos palaa, jatketaan lääkettä ja hakeudutaan kontrolliin uudestaan. Ja jos ei alunperinkään auta tai verenpaine laskee pyörtyilyn partaalle, ihmetellään uudestaan.
Nyt sit on aika leppoistella, kohtuullistaa elämää. Ihmetellä mitä tekis, kun mitään ei saa tehdä. Vaikka ei sillä, onhan se kaikin puolin järkevää himmailla nyt hetki, josko sillä sit pääsis vielä normaalirytmiin kiinni. Sen sijaan et ajais homman piippuun, jolloin oltaiskin kiipelissä.. Viikkoja kun tarttis vielä saada roimasti lisää.
Tänään olen mietiskellyt. En viljapussin lämmittämältä sohvapaikaltani viitsinyt avata telkkuakaan, sillä sieltä harvemmin tulee mitään. Ja jos tulee, se tulee huomenna uudestaan. Ja ylihuomenna. Viikon kulumisen tietää siitä kun tunnistaa Suomen ihanimman hääparin vaihtuneen uuteen. Phuuh. Huomenna ehkä jatkan joskus kesken jäänyttä Myrskyluodon Maijan trilogiaa. Perun parin seuraavan viikon sovitut menot. Perehdyn vauvavakuutukseen - noin niinku kaiken varalle. Siinä sitä hetkeksi.
Tänään olen mietiskellyt. En viljapussin lämmittämältä sohvapaikaltani viitsinyt avata telkkuakaan, sillä sieltä harvemmin tulee mitään. Ja jos tulee, se tulee huomenna uudestaan. Ja ylihuomenna. Viikon kulumisen tietää siitä kun tunnistaa Suomen ihanimman hääparin vaihtuneen uuteen. Phuuh. Huomenna ehkä jatkan joskus kesken jäänyttä Myrskyluodon Maijan trilogiaa. Perun parin seuraavan viikon sovitut menot. Perehdyn vauvavakuutukseen - noin niinku kaiken varalle. Siinä sitä hetkeksi.
