Mikä mäihä

Rakentaja ristii kätensä ja toivoo, että taivas on armollinen. Kirjaimellisesti. Pitkästä tavarasta kun rakennetaan, on perusrakenteet sään armoilla. Hyrisin tyytyväisyydestä, kun talon toimitusta suunniteltiin äitienpäiväviikolle. Maatyöt voidaan tehdä kevään sula-aikaan, koko kesä on aikaa raksata. Rakennus saadaan suojaan ennen hyvissä ajoin ennen syksyä.

Eihän projektissa olisi jännitettävää, jos Suomen ilmasto olisi stabiili. Kaiken kaikkiaan meillä on käynyt säiden kanssa ihan hyvä tuuri. Kun massanvaihtoa tehtiin, ei ollut edes yöpakkasia. Näin perustaminen onnistui sulan aikaan, sulasta tavarasta. Jes!

Kun sokkelivalut tehtiin, yöpakkaset olivat palanneet. Höh. Betoni kun ei saisi jäätyä ennen kuin se saavuttaa riittävän kovuuden. Jostain luin, et alle -5c alkaa vaatia talviperustamiskonsteja. Ennen Perustavan poikia yöt olivat kylmiä, -10. Pientä stressiä pukkas, vaikka luotto ammattimiehiin on kohillaan. Illalla muotit tuntuivat käteen haaleilta. Aamulla niitä purkaessa höyry nousi. Valun jälkeisenä yönä lämpö kävi alimmillaan -2c. Jes! Betonin kovettumisreaktio itsessään tuottaa lämpöä, joten jäätymisriskiltä vältyttiin.

Tuli keväinen toukokuu, tuli rv19. Kävin tipauttamassa naapureille tiedon talopaketin saapumisesta (raskaat ajoneuvot tukkivat kadun ja vaikeuttavat liikkumista), jossa pahoittelimme myös raksasta mahdollisesti aiheutuvaa vaivaa. Pääsin sanomaan, et työmiesten iloksi meidän raksalla paistaa aina aurinko.

Ja sit: tuli kamat. Ja lunta. Ja räntää. Prkl! Pitipä käydä mäihä!

Toki villoissa, puuosissa ja muissa kamoissa oli perussuojaus. Harmittelin kuitenkin keliä. Kattotuolit olivat tuettuina talon takapuolella, pehmeässä maassa. Puuosat olivat kuormalavojen ja puuriukujen päällä, pehmeässä maassa. Pari sadepäivää ja kaikki on kurassa..

Timpurit aloittelivat työtään. Nopeasti alkaa runko nousta kun ammatimiehet on asialla. Työpäivän jälkeen avatut paketit oli suojattu huolellisesti. Vastaava pyörähti tontilla ja ohjeisti meidät suojaamaan loputkin villat. Villapaketeissa kun tuppaa oleen reikiä, kuten muissakin suojamuoveissa, eikä sade tee tavaroille hyvää. Ei ainakaan jos ne kastuvat muoviensa sisällä.. Sievitalon paketeista löytyi 4x6m pressuja. Niitä sit taiteiltiin paikoilleen, joka oliki vähän haasteellista kun villapinollakin korkeutta oli reilu 3m. Lisäksi kevytpeitteet ottaa helposti tuulta, joten niitä saa asetella huolella tai olla toistuvasti korjailemassa.

Hyvin suojattu, on puoliksi turvattu. Pari sadekuuroa on sittemmin ropissut kamojen niskaan. Muuten keli on kääntynyt hyväksi ja kamat kuivuneet. Nyt tontilta kuuluu pauke ja ilmassa on huumaava tuoreen puun tuoksu. 

Homma alkaa realisoitua. Pidetään peukkuja et saadaan rakennelmat säältä suojaan ennen kuin tuuli kääntyy :)

Perustavanlaatuinen urakkaviikko

Istun tulevan kotimme sokkekehikon sisällä. Nojaan viikon vanhaan betoninurkkaan. Pipo pois, aurinko hyväilee. Taava nukkuu vaunuissa sokkelin ulkopuolella metrin päässä. Ihanaa. Hetki rentoutua. Piilossa. Omassa rauhassa.. Voi vaikka näpytellä blogitekstiä.

Maan alla, sokkelin sisällä, mä ja suojaputket

Seesteistä riemua kestää 2 minuuttia. Alan kuulla lähestyvää koneen jylinää. Kohotan katseeni, näen kaivurin kauhan lipuvan pihaan. Nostan pääni sokkelin reunan yli, tervehdin maaurakoitsijaa. Jaaha. Loput perustustyöt on alkamassa.

Siitä lähtee souvi. Katsotaan vielä työmaakansiosta mittapiirrustusta, kävellään tontilla, mietitään liittymän valumavesiä ja ylimääräistä salaojitusta. Urakoitsija hyppää kulkupeliinsä ja huikkaa lähtevänsä tarvikeostoksille. Homma etenee. Seuraavana päivänä on tarkoitus aloittaa täytöt, joten käyn maalaamassa taloon ja talliin merkkiviivat täyttökorkeuden merkiksi. Totean et sokkelipojilta on tallin sisäpuolinen styroxi jäänyt 10cm piirrustusta matalammaksi, joten sitä saa raksapuolen väki paikata aikanaan.

Illalla ukkin kanssa syötetään maalämmön keruupiirit paikoilleen. Tai koitetaan syöttää. Eipä ne vaan soljukaan putkea pitkin vaikka sisäpinta on sileä ja putki vielä kohtuu suorassa. Passelisti urakoitsijamme kurvaa paikalle kyydissään pihaan tulevat salaoja- ja sadevesiputket, käyrät ja kaivot. Hänen kikkakolmosillaan saadaan viriteltyä vetolangat suojaputkiin ja kolmen ihmisen voimin maalämmön keruupiiriputket paikoilleen. Samalla tekniikalla viedään myös sähköjohto sokkelin alta odottamaan pihavaloja. Lopuksi muutkin sokkelin alta tulevat suojaputket kaivetaan esiin, jotta sähkö ja puhelinkaapeleiden syöttö onnistuu vaivatta.

Kun aamu valkene, alkaa rekkaralli. Ensin täyttyy talo. Pohjalle 40cm routimatonta, tiivistys, pinnalle salaojasoraa 30cm ja tiivistys. Kippiauto paiskaa tavaraa sisään, pieni kaivuri tekee työn, lapiomies viimeistelee ja täryttää. Ennen viimeistä tasoitusta kaivetaan radonputki päälimmäiseen sorakerrokseen. Sitte pinta tasaiseksi. Tasoitustoleranssia +/- 1cm. Sama homma tallille, ilman radonia.

Talon täyttöjä

Radon

Viemäri

Toisena ja kolmantena päivänä sisätäyttöjen jälkeen kaivetaan salaojaputket, tarkistuskaivot ja sadevesijärjestelmät paikoilleen. Talon ympärys routaeristetään. 

Talon routaeristeitä

Salaojat

Autokatoksen tärytys ja routaeristys

Tapaamme vastaavamme kanssa Sievitalon työnjohtajan aloituspalaverissa. Saamme hyvää palautetta tontista ja siellä tehdystä valmistelevasta työstä. Tunnin aikana käydään läpi projektin etenemistä ja jatkossa meille kuuluvia tehtäviä (rakennuspuhaltimien toimittaminen, työmaasiivous, jätehuolto, sovittujen tavaroiden sisäänkanto).

Viimeisenä urakkapäivänä tehdään tallin routaeristeet ja pihan kallistukset ja maisemointi. Kiveä tulee ainakin 3-4 sorttia. Riippuen siitä mihin laitetaan ja miten toivotaan käyttäytyvän. Maaurakoitsija suunnittelee ja tilailee kivikuormia sitä mukaan kun tarve tulee. Tässä kohtaa on pakko hehkuttaa Soraliike Suovasta, joka toimitti kutakin toivottua laatua pitkin päivää varsin lyhyillä varotusajoilla. Uskomatonta palvelua!

Pihan viimeisiä kuormia

Ulkopuolisten täyttöjen jälkeen piha on siisti. Vau! Ainoa kaiherrus on terassien ja autokatoksen tolppien tukibetoni. Ne on sijattu paikoilleen, routaeristetty ja maa täytetty. Tarkoittaa, et kiinnittääkseen tolpan, pitää kaivaa ensin 20cm 8-16soraa ylös ja sit puhkasta 20cm verran storoxia.. Timpurit tuskin ilahtuvat, joskin näillä talotoimittajan määrittelemillä vastuunjaoilla ongelma ei heille varmaan ole uusi. Sijainnin ja korkeuden löytää mittapiirrustuksista. Ja eiku lapioimaan taas..

Koskematon

Valmista!

Mut hei, nyt on meidän suurimmat hommat tehty. Sievitalo ottaa vetovastuun. Tästä eteenpäin vain istutaan pulkassa ja seurataan maisemia. Tai niinhän sitä myyntimiesten puheista luulis :D

Keväiset kurat

RV 16. Hyvällä mallilla, joskaan ei ajallisesti eikä kehityksellisesti vielä lähelläkään puoltaväliä. Ensimmäinen, trimesteristä omalla tavallaan tärkein, on jo takana ja pikkuhiljaa tuloksia alkaa näkyä ulospäin. Raksalla siis.

Kalliopihlaja-projektimme on pitkän raskauden mittainen. 43 RaksaViikkoa alkaen vuoden alusta. Viikot ovat kuluneet vaihtevevasti. Nopeasti, hitaasti, rauhallisin mielin, stessistä valvoen. Pienokaistemme Töllin ja Tallin laskettu aika on lokakuussa. Niin lähellä niin kaukana.

Raksaviikolla 16 alkoi tapahtua ryminällä. Tähän asti aikaansaannokset ovay painuneet maansisään, vaan nyt oli aika rakentaa jotain pinnallekin. Kun Perustavan sokkelipojat saapuivat muotteineen ei siinä nokat tuhisseet.

Tiistaina pari miestä ja työnjohtaja alkoivat koota muotteja ja raudoituksia. Saimme kiitosta hyväkuntoisesta ja helppokulkuisesta työmaasta. Pohja oli esimerkillinen ja sähkötkin toimivat. Rakennuksetkin oli kiitettävästi kohillaan vaikka amatöörirakentajat oli merkkaustyön tehneet. Yhtä keppiä siirsivät 3cm, muuten ei moitteen sijaa. (Ei hullummin, vaikka itse sanonkin. *taputtaa itseään selkään*)

Talon kehystä kasataan

Muotit terassin pilareille

Keskiviikkona vastaava mestari pääsi tekemään raudoitustarkastuksen. Maadoituskupari kierrettiin tallin sokkelin alle ja loput muotit styrokseineen laitettiin paikoilleen. Homma eteni rivakasti kun pelipaikalla puuhaili 4 miestä. Puolen päivän jälkeen tuli Ruduksen autot ja muotteihin lyötiin kurat. Tasolaser piippasi jatkuvaa vauhtia kun yläpintaa tasotettiin oikeaan korkoon. Illalla käytiin halailemassa muottivaneria. Käteen tuntui etäisesti lämpimältä, joten lämpöä tuottava kovettumisreaktio oli käynnissä. Heittäydyin romanttiseksi ja koversin nimikirjaimemme pihalle roiskastuun jätebetoniin, joka vielä oli pehmeää.

Tallin raidoitus. Pohjalla maadoituskupari.

Betonihommia

Tuoretta kuraa..

..sileää pintaa

Torstaina pari Perustavan miestä kävi purkamassa muotit, joiden sisältä paljastui valmis sokkelipinta. Homma laitettiin pakettiin ja muotit kuljetettiin pois. Jälki jäi siistiksi. Niin sokkelin kuin työmaajätteenkin osalta. Miehet keräsivät roskaa sitä mukaa säkkeihin kun sitä tuli, joten illalla meitä tontilla odotti vain siistiksi pinotut säkit ja rakennusten uunituoreesti lämpimät perustukset. Vau!

Tadaa! Sokkelit valmiit ja roskat paketoitu

Viikkoon on oltava tyytyväinen. Homma eteni ja Perustavan väki oli erittäin ystävällista, kohteliasta ja ammattimaista. Tekivät tarkkaa työtä, pysyivät aikataulussa ja jaksoivat jutella meille työmaanotkujille. Neuvoivat patolevytyksen kanssa ja jopa nauroivat keskinkertaisille vitseilleni. (Ehkä kohteliaisuuttaan sillä maksanhan heidän palkkansa.) Valujen kanssa sitä oltiin myös vikuroivan sään armoilla. Toivottiin ettei olisi pakkasia, ettei valu jäädy pilalle ennen riittävää kovettumista. Eikä toisaalta liian kuumaa ja aurinkoista ettei kura kuivu liian nopeasti. 

Alkuviikolla yöpakkaset hellittivät sopivasti. Pohja oli kuiva, eikä jäätä tarvinnut pelätä. Työskentelypäivät olivat poutaisia kevätpäiviä ja valun jälkeisenä yönä mittari kävi alimmillaan -2c. Jes! Toki totuus on et ammattimiehet tekevät kestäviä rakenteita säällä kuin säällä, mut silti ajoitus oli juuri passeli. Pidetään peukkuja et hyvä tuuri jatkuu tulevillakin viikoilla.

Tikutuksia, asennuksia ja katselmuksia

Pikkupuuhaa tontilla. Huhtikuun alkupäivinä merkittiin Eiran ja ukin kanssa rakennusten kulmapaikat. Monissa kunnissa varsinaisen merkkaustyön tekee kunnan mittamiehet gps:llä, mut meillä ei omaa mittausteknikkoa ole. Homman saa ostaa muualta tai tehdä itse. Jos luulee osaavansa. Ja mehän luultiin :D

Koti kohillaan

Painetiin tonttia ees taas 50m mitalla ja aputikuilla. Voisi kuvitella et nyt kun koko rakennusala on tasoitettu sileäksi, merkkaus olisi viime kertaa helpompi homma, mut koko päivä siinä meni. Yllättäen kahden rakennuksen saaminen A.oikeaan kohtaan, B.suoraan ja C.suorakulmioksi ristimittaan olikin aika kikkailua. Illansuussa avuksi saatiin mestaristason sukulaismies.

Ennen pimeää rakennusalaa koristivat merkkausmaalilla kirkkaan punaisiksi värjätyt harjaterästikut. Niiden väliin viriteltiin lanka, ja ensimmäisen kerran päästiin visuaalisesti toteamaan asemointia. Maanrakentajan tullessa paikalle seuraavana työpäivänä merkittiin vielä rakennusten lattiakorot. Korkeus mitattiin laserilla ja merkittii kahteen merkkitikkuun, joiden väliin solmittiin lanka. Vau! Alkoi tuntua todellisemmalta koko projekti.

Talon korko. Joskin kuvassa kiristämättä..

Kun töllin ja tallin paikka oli varmistettu, maanrakentaja kaivoi ulkopuoliset viemäri ja vesiputket tuoden ne rakennuksen sisäpuolelle odottamaan sokkelia. Samalla vietiin kuviteltuun tekniseen tilaan suojaputket maalämpöputkille ja sähköille. Itse putket ujutetaan myöhemmin ulkopuolisten töiden yhteydessä. 

Viime maanantaina olikin aika kokoustaa vastaavan mestarin ja kunnan rakennustarkastajan kanssa. Aloituskokoksessa käytiin läpi projektia ja suunnitelmia. Patsasteltiin tontilla ja mietittiin pihavesikaatoja. Koettiin hämmennyksen hetki kun Sievitalo ei ollut toimittanut LVI-asemakuvaa vielä kuntaan. (Olivat olleet kuntaan puhelinyhteydessä ja sopineet et kuvan voi toimittaa muiden kuvien yhteydessä myöhemmin. Mut koska?) Me olimme kuvan pdf:nä saaneet ja hyväksyneet jo helmikuussa, joten työt oli sen perusteella tehty. Ennen aloituskokousta. Hups.

Pihavetoja

Suunnitelmat ja tähän asti tehdyt työt kelpasivat tarkastajalle. Yksi salaojaputki saatiin rakennettavaksi pihavesiä ohjaamaan. Sen jälkeen kokous merkittiin pidetyksi ja pohjakatselmus tehdyksi. Jes! Vaikka kaikki on tehty huolella ja todettu valmiiksi, niin noitten tarkastuksissa mul on vähän sama ku odotusultrien kanssa; Toivoo kaiken olevan kunnossa ja ettei mitään yllättävää ilmene. Jos kaikki todetaan hyväksi, on se yksi askel eteenpäin. 

Täytyy kyllä sanoa, et meidän kunta on poikkeuksellisen rakennusystävällinen. Täällä ollaan liberaaleja, vaikkakin varsin tarkkoja. Rakennustarkastaja on virkamies palveluammatissa ja neuvoo tarvittaessa. Hänen yhteystietonsa ovatkin kavunneet suosikkeihin niin puhelimessa kuin meilissä. Ehkä piakkoin jätän tarkastajan rauhaan kun Sievitalo ottaa ohjat. Sen jälkeen hänet paikalle tarvittaessa kutsuu vastaava mestarimme.

Nyt vaihe on se, et odotellaan puhtain paperein rakennustyön alkamista. Ennen sokkelia tehtävät pihatyöt ja putkitukset on valmiit. Meille tulee "rakennukseen" vesikin. Se todettiin kun venttiili avattiin ja vesi lensi suihkuna. Eikä siinä vielä kaikki; Tonttikeskus saapui Sievitalolta. Se on pystytetty ja kytketty oman sähköurakoitsijan ja Carunan toimesta. Uuden kodin ensimmäinen palikka on "paikoillaan". Ihan tulee sellainen olo, et kohta alkaa tapahtua. Eikä se kutina ole turha. Pääsiäinen kun saadaan leppuuteltua, tulee sokkelimiehet muottihommiin. Tiistaina nousee rakenteet, keskiviikkona on raudotuskatselmus ja sitte saapuu kurat. Viikon päästä meillä on perustukset.

Pohjalla kalliit päivät

Epäilemättä tällä viikolla on vietetty Kalliopihlajan kalleimmat yksittäiset päivät. Kaivuuhommat jatkuivat kunnes rakennusalalla vastaan tuli kova pohja. Sitä seurasi soitto rakennustarkastajalle ja pohjan tsekkaus vastaavan mestarin kanssa. Hyväksyntä tuli. Parimetristä monttua sai alkaa täyttää.

Siittä lähti liikkeelle sen sortin rekkaralli, ettei paremmasta väliä. Muutama päivä ajettiin kiveä yhtä soittoa. Sieltä täältä saimme vinkin, että pohjan alimmaiseksi voisi ajatella louhintamursketta. Sitä tulee edullisesti (tyyliin ilmaiseksi) jostain kalliotyömaalta, joten suuressa massassa säästöä olisi. Hmm.. Tulimme siihen tulokseen, että pohjarakenteet on väärä paikka säästää. Kun tehdään itselle, tehdään kunnolla. (Ja itsellehän on pakko tehdä, sillä myytäessä tästä töllistä ei omiaan takaisin saisi.) Emme halua ottaa sitä riskiä, et pohjalla isot kivet elää ja koko settii painuu.

Täryhommia

 Pohja haluttiin varmuudella tiiviiksi, joten sinne on ajettu lukemattomia kasettikuormallisia karkeaa soramurskaa. Tontti nostettiin rakennuskorkeuteen kahdessa erässä. Ensin täytettiin tasaiseksi ja tärytettiin tiukkaan kunnon jyrällä. Mikään työnneltävä tärytin ei tullut kyseeseen vaan paikanpäälle traktorin perässä kuljetettiin yli 10t painoinen Valmet. Sitten lisätiin kauttaaltaa puoli metriä kiveä ja taas tärytettiin.

Loppuviikolla alkoi tontti näyttää varsin siistiltä. Siitä kiitos kuuluu kaivuriurakoitsijallemme, joka maisemoi tontin reunoja aina kun kivikuormien välissä luppoaikaa jäi. Pihan rakennus onnistui omalla maa-aineksella. Tontilta nostettiin hyvälaatuista maata, jolla nostettiin piha-alue lähelle tavoitekorkeutta. 

Tasoitettu rakennusala

Nyt multamaa odottaa kuivumistaan ja kuivettumistaan. Tiiviiksi tärytetty rakennusalakin alkaa olla sokkelin alapinnan korkeudessa. Näky on viimeviikkoista lohdullisempi. Toki vielä myllätään uudestaan, kaivetaan ja täytetään taas. Mut hetken tie on kevyt. Ennen kuin lasku napsahtaa postiluukkuun.. Toi määrä kiveä ja puoltoista viikkoa hommia isoilla koneilla. Huh. Parempi ettei yritäkään arvailla loppusummaa. 

Wanna pool?

Terdemme alla on uima-allas. Ei hyvä.

Reunalla

Torstain ensimmäisen kaivuupäivän näky veti hiljaiseksi. Kallio on jyrkempi kuin odotettiin. Monttu on syvempi. Poistettavaa tuplasti enemmän. Ounastelemamme 75cm turvekerros piti paikkaansa. Sen alla vaan ei ollut kallio, kuten oletettiin. Vettä on polveen asti.

Yllätys lamautti hetkeksi. Vaan aina nousee päivä uus.

Eilen monttu oli edelleen yhtä syvä. Ala oli neljä kertaa suurempi. Urakoitsijan ja soraliikkeen kommentit olivat rohkaisevia; Pohja on syvä. Tontti on hyvä. Ylläri, mut ei mahdoton. Hyvä siittä tulee.

Perjantaina lounasaikaan 

Lounaan jälistä istuin Taavaa sylitellen olkkarissa ja katsoin ulos. Pellon toissapuolla rekat ajoivat mäkeä ees taas. Toivat moreenia, veivät hukkamaata. Kerran toisensa jälkeen. Euronkuvat pyörivät silmissä.

Viikonloppun aikana vesiä johdetaan hulevesiverkkoon. Syvät ojakaivannot kuivattavat tontin. Maanantaina jatketaan uudella rytinällä. Toivon mukaan silloin ei uima-altaasta ole tietoakaan.

Näin alkumetreillä aavistan (=lamaantuneena totean); Budjetti kusi.

Lauantain pohjanoteeraus?

Märkähän se on

Kevät tuli, lumi suli, tontti sanoi puli puli. Niinhän siinä kävi. Työkoneiden maastoon painamat jäljet lilluvat vedessä. Odotetusti. Onhan kevät. Pieni pelko persuksissa. Minkä verran märkää vielä löydämme. Ja mehän löydämme. Loppusyksyllä minut nimittäin huumasi suopursun tuoksi. Rakentamisen kannalta tuo erähenkinen mielituoksuni ei ole paras mahdollinen.

Rakennusten paikkaa merkkaamassa

Tontin märin paikka sijoittuu tällä hetkellä juurikin talon alle. Kävimme isäni kanssa mittamiehinä tikuttamassa tonttia. Talon ja tallin paikat on merkattu ja kallio kiertää 1.5-4m korkeuserolla tontin keskiosan rakennusalaa. Molemmat rakennukset ovat tavallaan suvanteessa, sillä emme halunneet rinnetaloa ja oikealla asemoinnilla pyrimme selviämään ilman louhintaa. 

Korkeutta paikalla on +51.00, eli merenpinta on kaukana, mutta tuo tontin "kalliokuppi" lienee vettä sylissään pidellyt. Keskellä tonttia kukkoistaa muhkeat rahkasammaleet ja suopursuryppäät turpeessaan. Niistä tulee historiaa, kun projektin jännittävin osa, maanrakennus alkaa. Ennen sitä ehdimme viettää vielä yhden unettoman yön. Huomenna kaivuri lyö kauhansa maastoon ja totuus paljastuu. Kalliota odotamme löytävämme 50-90cm päästä, mut vasta kaivuuhommissa selviää missä kivi luuraa. 

Vetten päällä pitäis jouluna olla keittiö ja kodari

Toisaalta olen tyytyväinen, että prokkista aloitellaan näin kevään kosteilla keleillä. Saammepa ainakin realistisen kuvan siitä kuinka märkä tontti on ja millaisen kuivatuspläänin se tarvitsee. Vältytään myöhemmiltä yllätyksiltä. Pidetään peukkuja, et kalliotonttimme on muutenkin yllätyksettömän tasakallioinen ja selviämme A.kohtuullisella massanvaihdolla ja B.ilman räjäytystyötä. Noiden maagisten kaksosten välttäminen helpottaisi budjetissa pysymistä.

Tim-beeeerr!!

Kevät tulee ja tontilla alkaa tohinat.

Maanrakentajan kanssa edellisviikonloppuna sovin, et käymme merkkaamassa kaikki kaadettavat puut, ettei sit jälkikäteen harmitella jos jokin säästettäväksi kaavailtu ikihonka on mennyt nurin. Näin tehtiin ja puut ruksattiin. Kaatotuomion sai parisenkymmentä mäntyä.

Sovimme että kaato tehdään vielä talven viimeisillä pikkupakkasilla kun maastossa kulkeminen on kuivaa ja helppoa. Itsellekin oli tärkeää, että puut saadaan nurin ennen lintujen aktiivisimman pesimäkauden alkua. Enhän oman kotimme rakennuksen vuoksi haluaisi tuhota koteja tonttimme siivekkäiltä. Seuraavana päivänä metsuri päristelikin paikalle. Puut kaadettiin ja tukit kasattiin odottamaan noutoa. 

Tallin kohdilla kasvoi jykevin mänty, josta toivoin säästettäväksi 70cm tyvipätkän muistoksi. Kaadon jälkeen suunnittelimme kierittävämme pölkyn kallion reunalle. (Heh, helpommin sanottu kuin tehty..) Ensin pölkyn numeroineen on tarkoitus tehdä numerokyltin virkaa, myöhemmin siittä voi kaivertaa pihakarhun tai jättää vaikkapa hakkuupölkyksi.

Kaadon jäljiltä rakennusala jäi siistiksi, mutta tontin reunoja kiertää aika kasa oksaa ja risua. Niitä nyt olemme eläkkelle siirtyneen isäni kanssa siivoilleet. Toiveena on, ettei tontin takaosan kangasmetsä sammaleineen kauheasti kärsisi raksaprojektista. Olisi ihanaa onnistua säilyttämään luonnonkaunis maasto. Se väkisinkin tarkoittaa ettei alueella kuljeta raskastekoisilla koneilla eikä sinne säilötä rakennustavaraa. Päätimme ensin siivota reunat jalka- ja käsipelillä ja eristää lippunauhalla.

Siinä ne päivät sujuukin mukavasti. Ukkin kanssa painetaan tontilla kun Eira on töissä ja mummi vaunuttelee Taavaa ympäri kylää.

Juodaan termiksestä kuumaa mehua ja väljähtynyttä kahvia. Pikkuhiljaa paikka alkaa näyttää tontilta. Ohuempia runkoja on pilkottu klapimittaan ja heitetty peräkäryyn odottelemaan klapikonetta ja uutuuttaan puita janoavaa takkaa. Rakentamisen autuu pääsi kukositukseensa kun sivusuuntaisessa räntäsateessa raahattiin puusälää. (Mäntyjen latvukset on yllättävän painavia, kun niitä vetää kalliokoloisessa maastossa.)

Kevätaurinko paljasti viimeisetkin oksikot, joita raahatessa meni vielä eilinen. Nyt rakennusalaa koristaa kolme komeaa kokkoa. Pieni pyromaani minussa kaihosi haja-asutusaluetta, jossa oksakasat voisi tuikata tuleen ja ongelmasta jäisi jäljelle kasa tuhkaa ja kypsä rosvopaisti. Kaava-alueella on jäätävä odottelemaan niitä kuuluisia työMiehiä, jotka jatkaa siivousta isojen poikien koneilla.

Nää on meirän maita

Kuukausi sitten meistä tuli maan omistajia. Pienen kallioisen pläntin emäntiä. Reilu 1200 neliötä omaa mäntymetsää. Siihen pitäisi seuraavan 9-10kk aikana rakentua meidän koti, Kalliopihlaja <3

Pyörähdys tontilla

Miten tähän tultiin? Matka oli pitkä ja reitti vaihtui. Aikamme etsimme vanhaa maalaistaloa. Katsoimme ensin tosi vanhoja hirsitaloja, sitten keski-ikäisiä rintamamiestaloja viehkeillä puutarhoilla, käppyräisillä omenapuilla. Haaveilimme leppoisasta puuhastelusta pihalla. Kasvaimaata tai -huonettakin haikailin. Metsää sen verran että kuusen saa omalta maalta.

Vuoden puolitoista kiersimme ja kaarsimme. Näimme jos jonkin moista. Opimme koputtelemaan seiniä, arvioimaan, perustusratkaisuja, salaojituksia ja lämmitysjärjestelmiä. Peruskuntoisessa talossa olisi tehtävää PALJON. Ja puolivalmiissa epävarmuutena se miten laadukkaasti suuret remontit on tehty. Lämmitys tunnelmallista mutta työlästä, lattiat aina kylmät. Pihatiet kolattava kukonpierun aikaan, ellei sitten hommaa maasturia tai sovi naapurin maajussiinan kanssa lumien luonnista traktorin voimin. Se kaikki tuntui voitettavalta. Vaikkakin tiedostimme että vanha talo voi olla helmi - tai pommi.

Ihastuimme naapuripitäjässä olevaan rintamamiestaloon. Pihan koivukujalta pääsi suoraan kunnan huoltamalle tielle, jes! Kävimme pankissa hakemassa suullisen vihreän valon. Menimme paikalle luottotimpurin kanssa arvioimaan kokonaiskustannuksia. Mukaan piipahti sisäilma-allergikkoystäväni joka murheeksemme alkoi saada oireita kellarissa (ymmärrettävää?) ja ruokahuoneessa (huonompi juttu). Päh! Päätimme luopua paristakin syystä: mulla on töissä sisäilma-altistus. On tärkeää terveydellisesti, ettei se jatku kotona. Toiseksi tunnistimme omat voimavaramme vanhan talon ylläpidossa. Me ei olla sen sortin osaajia, että saisimme vanhan talon pidettyä arvokkaasti hyvässä kunnossa. Toki tekemällä oppii, mut.. Ehkä emme pintoja pidemmälle lähtisi itse säätämään. Timpurimme totesi, että vuosien aikana saamme pulittaa melkomoista laskua ylläpitokorjauksista kun niitä puuhaa ammattimies. "Tuolla hinnalla (= talo ja siihen tehtävät alkurempat) teille rakennetaan uusi 150 neliöinen. Eikä oo laitettavaa 10 vuoteen. Toki tontti ja liittymät tulee siihen päälle. Mut miettikää sitä."

Ei, ei, eii!! Vastustin ajatusta. En halua lähteä rakentamaan. Oi sitä stressiä ja sekoilua. Oon niin huono päättämäänkin et pää hajoo pelkästään jo siinä. Helpompi ostaa valmis johon ihastuu ja muuttaa se mieleisekseen. Tähän Eira huomautti et me ollaan sen verran paljon kierretty, et tiedetään mitä ei haluta ja mistä tykätään. Sillä pääsee jo pitkälle. Hän myös auliisti lupautui hoitamaan sisustussuunnittelua. Puhisin.

Tulevaa kotimetsää takapihaltamme katsottuna

Päivän päästä Eira esitti tonttia, joka sijaitsee n.kilsan päässä kotoamme. Joka näkyy ikkunastamme pellon toisella puolella. "Asuinalue", irvistin. Tarkempi tutustuminen sai mut myötämielisemmäksi. Tontti oli loivassa kallionteessä, päättyvän tien viimeinen tontti, joka rajoittui metsään. Metsän tuoksu, kaksi sivua naapurivapaata. Naapurivapaus oli mulle kynnyskysymys, sillä haja-asutusalueen erakkona en kaipaa naapurin talonseinää naamaani kiinni. Eira Töölön kansvattina sen sijaan arvostaa että lapsilla on potentiaalisia leikkikavereita lähistöllä. Päätytontti asuinalueella olisi kompromissi.

Siitä se ajatus lähti. Hetken päästä postilaatikko tulvi talokirjoja. Listattiin kokonaiskustannuksia, resurssejamme sekä hankkeen hyviä ja huonoja puolia. Käytiin tontilla tutustumassa useaan otteeseen.Innostuttiin, pelästyttiin ja peruutettiin. Isäni hehkutti projektin puolesta. Ajoitus oli kuulemma mitä paras. "Olisi mielekästä puuhaa. Ettet vain masentuisi. Sitä on nykyäidellä, kun äitiyslomalla ei ole mitään tekemistä." Jassoo :D Lopulta Eiran kanssa mietittiin, et jos ei nyt niin koska sitten? Pystyy tähän muutkin, miksi ei me?

Sillä se oli selvä. Edessämme on uusi raskaudenmittainen, jännittävä ja epäilemättä tuskantäyteinen synnytysprosessi, jonka postaukset alkavat elävöittämään tähän asti vauvantuoksuista arkeamme täällä blogissakin.