Viimeistä viikkoa viedään - vai?

Raksaviikoista viimeinen on käynnissä. Ilokseni voin sanoa, et siltä se myös näyttää.  Tölli ja talli saivat molemmat loistetta, kun sähkäri kävi maanantaina tekemässä loppusilauksen. Nyt toimivat pistorasiat sekä termostaatit ja valot syttyvät niin pihamaalla kuin sisälläkin. Lisäksi keittiön led-lista on vaihdettu ja tallissa virheelliset ulkovalojohdotukset (hämäräkytkin/kello vs. liiketunnistin) korjattu.

Samalla reissulla kiuas löysi tiensä saunaan. Tällä kertaa 2kw suurempana kuin piti, sillä pakettimme kiuas oli unohdettu tilata. Kivet oli tulleet jo muutama viikko sitten, mut kiuas puuttui. Kävipä sitten niin, ettei peruspalettiin kuuluvaa pikkukiuasta ollut saatavilla suoraan varastosta. Näin ollen hyväksyntäni jälkeen meille tuotiin sama kiuas, mut 8kw teholla. Kun muutoksesta ei meille tullut mitään kustannuksia, niin eipä voida harmitella. Lämpiää 245cm korkea (turhankin korkea noin lämmityskustannusmielessä aateltuna) sauna vähän nopeammin kuin 6kw kiukaalla.

Sähkärin jälkeen onkin lopputarkastuksen a.k.a vitinäkierroksen aika. Koko prosessin ajan ollaan aikalailla pidetty mölyt mahassa. Nitisty ja nitkutettu ei olla turhasta, puutteet tai poikkeamat on hoidettu suhteellisen hyvässä hengessä puhelimitse, paikanpäällä, viestitse tai s-postitse. Välillä on otettu yhteyttä työnjohtajaan, välillä puhuttu suoraan työmiesten kanssa. Kaikki asiat on aina hoidettu ennemmin tai myöhemmin. Sievitalon Raksaan ei ole kirjattu ainoatakaan reklamaatiota, sillä sen käyttöön ei kukaan neuvonut ja instanssin olemassaoloon havahduin vasta loppusuoran ollessa käsillä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö huomautettavaa olisi.

Jokaisessa isossa projektissa on erikokoisia huomautuksen aiheita. Meillä ne on kohtuullisen pieniä. Osa sellaisia, että jos hommaa olisi itse ollut tekemässä, olisi työnjälki kelvollinen. Syystä, että itse ei osaisi paremmin. Kun kuitenkin kysessä on ammattimiehet ja kokonaispaketin (tölli, talli+tontti) osalta loppulasku alkaa kolmosella (kyllä se väkisinkin näin on, ei vaan voi mitään), haluaa että jälki on sen mukaista. Eikä silleen, et "oho, no katsotaan kelpaako".

Vaikka maksavana asiakkaana olemme oikeutettuja reklamaatioihin nyt - ja vuodenkin päästä - koen sen jotenkin raskaana. Siitä huolimatta että olen itse varsin tarkka (ajoin rasittavissa määrin), mulle on vaikeaa osotella sormella, valittaa ja vaatia, jos kyse ei ole mistään räikeästä. Lisäksi välillä on sellainen olo, et nyt alkaa riittää tuo vieraiden ihmisten ravaaminen. Ei jaksais kulkea ja selvittää. Kytätä työn jälkeä tai löytää työntiimellyksessä tapahtuneita haavereita. Haluais avaimen pois julkisesta jemmasta ja päästä puuhaamaan itsekseen. Olla vaan ja oppia elämään niiden puutteiden kanssa. Ei vaan jaksais vääntää tätä vähäänkään.

Mut ei auta. Jos jotain haluaa korjattavaksi, on se varminta ilmoittaa ennen virallista luovutusta. Luovutusta kaavailtiin tälle viikolle, mut koska meillä ei ole muuton kans tuli perberin alla, emme halua ottaa taloa vastaan ennen kuin reklamaatiot on tehty ja korjattu. Lukeehan kaupan maksusuunnitelmassa viimeisen erän kohdalla "Maksuerä 8/8. Kun kaikki sovitut työt on tehty, kuitenkin ennen muuttoa." Pysyy kaikilla motivaatiot lopputöiden kanssa kohillaan, kun viimeinen osa kauppasummasta on siirtymättä.

Siis viimeinen rutistus;
Valita nyt tai vaikene iäksi.
Tai ainakin vuodeksi.

Viikko jolloin muuri murtui

Raksalla sattuu ja tapahtuu. Työmiehet tulee ja menee, me koitetaan epätoivon vimmalla säiden armoilla maalata ulkopaneeleja.

Viime viikko oli puuhakas. Laattamies tuli sovitusti maanantaiaamusta. Laatoitettavien tilojen lattiat hiottiin puhtaiksi ja tasoitteiden tarpeet mittailtiin. Kylppärissä tehtiin pohjatöitä ja oikaistiin himpun vinoon muurattua seinää. Kun välimuurin tasoituksen aika tuli, sepäs ei kestänytkään ohjauslautojen poramista vaan antoi periksi ja murtui koko seinä. Jäätävän jymähdyksen jälkeen laattamiehen kanssa kohauteltiin harteitamme ja siivottiin muurinpaloja. Todettiin, ettei välimuuria oltu kasattu tarpeeksi tuhdiksi. Laattamies lupasi aamulla vinkata timpureille, että kasaisivat uuden ehomman seinän pikapikaa. Onneksi pihalla oli jäljellä vielä viisi ehjää kevytharkkoa.

Seuraavana päivänä vastaavamme ajoi tarkistamaan muuria. Otti luurin käteen ja ohjeisti timpureiden pomolle välimuurin korjaavat toimenpiteet; "Seinään kiinnitetään aloituslista, joka ankkuroi kevytharkot. Laastilla täytetään harkkovälit kunnolla ja kauimmaiseen harkkoon työnnetään tukiteräs." Avot. Näin tehtiin, mutta vasta perjantaina, joten kylppäri jäi laattatöiden osalta vaiheeseen.

Laatoittaja ei päässyt aloittamaan muissakaan tiloissa, sillä tasoitetyöt ja seinät oli tekemättä. Ehdin jo tiedustella Sieviltä asian perään, kun tasoitetyypit (ei voi sanoa miehet, kun kyseessä oli mies ja nainen) kurvasivat pihaan. Siinä oli tehotiimi paikoillaan. Aloittivat hommat iltaa kohden ja painoivat niin kauan kun valoa riitti. Ensin seinät paklattiin, sitten hiottiin. Taas korjattiin ja hiottiin.

Loppuviikon ja viikonlopun aikana kaikki seinät muuttuivat tasaisksi kuin vauvan peppu ja ne saivat hipiäänsä pohjamaalin. Oikean väriset purkit teloineen löysivät huoneisiin ja tapetitkin purettiin laatikosta odottamaan alkavaa viikkoa.

Pihamaalla tapahtui, kun julkkarin teko jatkui. Takaterassi sai muotonsa ja eteni melko pitkälle. Ensimmäiseen ikkunaan naputeltiin koristelistat, josta mä sitten heti huomautin listan lyhyydestä. (Koht saan kauheen narisijan maineen.) Sovittiin timppojen kanssa, et ikkunan yläpuolella kulkevista koristelistoista tehdään meillä totuttua pidemmät, koska niin on piirrustuksissakin.

Perjantaina timpurit työskentelivät myös sisällä. Paneloivat saunan valmiiksi ja kylppärin kattokin eteni puoliväliin. Viikonloppuna tulosta ihaillessani panin merkille, et yksi asennetuista paneeleista oli lohjennut. Meilasin tiimin pomolle toiveen, että se vaihdettaisiin ehjään, eikä pikkuvikaisia asennettaisi nyt kun kuranttia tavaraa on riittämiin.

Tallinkin kunto koheni, kun ovimies kävi asentamassa autotallin oven ja nostimen. Ukin kanssa liekeissä iltahämärissä seistiin tallissa ja ränklättiin ovea edes takas kaukosäätimestä ja käsivoimin. Lopulta lukittiin ovi auki ja katkaistiin sähköt. Jää sekin odottamaan tallin valmistumista. Mut hei; ihanaa et ovi on paikoillaan eikä paketissa pihamaalla jossa se ehti olla jo yli kuukauden.

Viikon jälkeen oli sellainen tuntuma, et nyt alkaa loppuhommat edetä vauhdilla. Mahtista.

Julkisivun muodonmuutos alkaa

Viime viikolla lopultakin alkoi raksalla julkkarin laitto. Timpureille Sievitalon Pihlaja 156 oli talomallina uusi, joten panelointia saivat vähän fundeerata. Helpotusta ei tuonut se, et kuvat oli periaatekuvia ja joka kuva näytti äkkiseltään vähän erilaiselta. Siinä oli sommittelua ja tarkastamista. Kävipä niinkin, et olin stoppaamassa työtä kutakuinkin alkumetreillä.

Hommat oli aloitettu talon päädystä, jossa panelointia saneli valmiiksi tehty päätykolmio. Sen alle välijakolista oli tulossa auttamattomasti liian alas.

Ennen

Jälkeen

Siinä missä listan pitäisi kiertää hyvän matkaa ikkunan koristelistojen yläpuolella, se roikkui melkein ikkunan yläreunan korkeudella. Purkuhommiksihan se muuttu ja listaa nostettiin pari lautaa. Perehdyttyäni asiaan oli seuraavana aamuna mulla timpoille ikävä yllätys; lista on edelleen liian alhaalla. "Selvähän se, sit siirretään."

Jos oli kohdistamisongelmaa ylhäällä, se sama jatkui alhaalla. Paneelien leveyksillä ei alareunan koristelista asettunut oikeassa suhteessa alajuoksuun/sokkelin yläpinnan korkeuteen. Joko se jäi vajaaksi, jolloin alajuoksu olisi pilkottanut. (Ei käy missään tapauksessa!) Tai sitten tulee niin pitkäksi, ettei 120mm alalautaa saa koristelistan alle kiinnitettyä. Ehdottivat 95mm lautaa, mutta kun se visuaalisesti näyttää musta vähän vajaalta, oli improvisoitava. Ukin kanssa ehdotettiin korkeuden tasaamista ylempään koristelistaan, mut timpurit olivat sitä mieltä, et eri levynen lauta koristelistan alla (keskellä seinäkorkeutta) näyttää hölmöltä. Mjaa.. Näinpä koolauksiin tehtiin jatkot, joihin kiinnitys onnistuu. Ja maavaraksi jää nippanappa se reilu 30cm, jota vastaava mestarimme peräänkuulutti.

Keskiviikkonakin paneloinnin kanssa päästiin purkuhommiin, kun talon toista päätyä laitettiin. Siinä oli käynyt niin onnettomasti, et alhaalta aloitetussa työssä toisiksi alin lauta ei ollut mennyt ponttiin. Näin ollen koko rivi oli tuuman vinksallaan, eikä laudat olleet kulmista kohdistettavissa. Ja eiku uudestaan.. 

Pontti raottaa

Samaisena iltana huomasin, et seuraavassa pätkässä alin lauta oli niin notkollaan, ettei pontti mennyt kohilleen. Siitä jätin huomautuslapun. Hymiöllä varustettuna. Aamulla notko oli korjattu ja hymiökin hymyilyttänyt. Loppu panelointi menikin sitten mallikkaasti.

Talon takaosa

Oven edustat saivat kanssa uutta ilmettä kun etuovelle ja kodarille ilmestyivät maanantaina terassirungot. Siinä sitten hätä hätää tajusin, et isot tukitolpat oli maalattava sukkelaan, jos meinasi tehdä sen sotkematta terassia. 

Näinhän yhtenä iltana sudittiin tolpat läpi. Ja kreivin aikaan. Torstaina alkoi terassi muotoutua. Terassista tuli hyvä. Ensi katsomalla. Kunnes huomasin, ettei askelma-sivulaudoitukset kohdistu. Pyysin korjaamaan..

Aika lailla on roikuttu tontilla. Pääasiassa maalaamassa. Onneksi kelitkin suosivat kohtuullisesti, joten suti on viuhunnut urakalla. Sitä mukaa kun timpurit sai työn pakettiin ja jatkoivat toisella sivulla, me alettiin maalaamaan. 

Pohjamaali meets pintamaali

Viime viikon aikana panelointi nousi pukkikorkeuteen ja kaikki saatiin maalattua kertaalleen. Oli huiman helppo maalata, kun ei tarvinnut varoa valkoisia koristeosia. Viimein saatiin myös tuntumaa, miltä talo alkaa näyttää. Riskillä on ostettu mieletön määrä maalia ja toivottu parasta. Noh, ei ihan. Kahlattiin verkosta kuvia huomioiden kameroiden valovääristymät. Ostettiin pieni koepurkki ja puolen neliön koetilkku maalattiin julkkarin jämälaudoille. Seinä vaan on alana aikalailla suurempi..

Haluttiin himmeähköä pintaa, joten maalivalintamme oli Pika-Teho. Etsimme ruskean-harmaan sävyn (joita on noin tsiljoonaa), tummuudeltaan jossain pohjamaalauksen suuntimilla (niin ei paneelien paneelien kuivuessa pontit pistäisi raottavina silmään). Väriksi meille valikoitui Tikkurilan 560X ja täytyy sanoa, et toistaiseksi ollaan oltu tyytyväisiä. Tuntuu ihan nappivalinnalta. Nyt vaan odotellaan lisää ja toivotaan poutapäiviä.

Viikon 33 kommellukset

Raksaviikko 33 on taputeltu pakettiin. Viikon odotettu huipputapahtuma oli maalämpöpumpun kytkentä. Alkuviikolla kun ukkin kanssa oltiin tuttuun tapaan maalaamassa, kurvasi oululainen auto pihaan. Kodikaslämmön maalämpömies tuli kytkemään pumpun. Linjasto paineistettiin ja kun vuotoa ei ollut, lattialämmitysputket täytettiin vedellä. Pumppua koesäädettiin ja kun homma tuntui toimivan sain käyttöopastuksen pumpun saloihin ja suodattimiin.

Tuliterä startti, käyttötunteja nolla

Tekniikasta innostuneena olin ihan täpinöissäni. Pääsen seuraamaan käyttötunteja, käyriä ja litkuja. Vääntelemään viostaakkeleja ja puhdistamaan suodattimia. Enkä taatusti unohda avata keruupiirien sulkuja pumppua käynnistäessäni. Sen opin jo kantapaan kautta kun ammattimieheltä pääsi lipsahdus, jonka seurauksena pumppu veti jäähän. Siinä sulatellessa sitten turistiin niitä näitä ja itsekin oppi kaikenlaista maalämmöstä. Hyvä fiilis jäi, vaikka ajoin miettii et oisko lämmöntoimittaja kuitenkin pitänyt valita itse ja lähempää. Niinku vaikka vikatilanteita ajatellen.. No toivotaan, ettei niitä tule.

Sisähommat eteni talossa ja tallissa. Tallin seinät levytettiin. Parissa kohtaa kipsilevy jäi vajaaksi. Koska Sieviltä ei talliin levypintaa kummallisempaa ole luvassa, huomautettiin puutteista timpureille. Lupasivat korjata asian ja vaihtaa levyt, kun niitä pihalla riittää.

Töllillä jatkettiin saunan ja katon panelointia. Kylppäriä ja saunaa tehdessä huomattiin paneelien olevan turhan lyhyitä. Jotta kosteisiin tiloihin ei tarvitsisi tehdä jatkoja, timpuri soitti Sievin työnjohtajalle. Uudet pidemmät paneelit laitettiin tilaukseen ja työ oli jätettävä vaiheeseen. 

Saunan hämärissä

Muuten sisäkatot saatiin lähes valmiiksi. Viimeisessä huoneessa mdf-paneeli loppui kesken, joten sekin roikkuu vielä. Kattohommien yhteydessä käyttöullakkoluukun paikka siirrettiin oikeaksi ja ullakolle vievät taittotikkaat asennettiin paikoilleen eteiseen. Siittä kelpasi paseerata välikatolle ja takaisin.

Loppuviikolla alkoi talon valmistuminen realisoitua kun Oulaisten värisilmästä napsahti tekstari "Toimitukseenne valitut maalit, tasoitteet ja tapetit ovat lähteneet tänään matkaan." Seuraavana päivänä niitä ukkin kanssa kannettiin sisään. Olo oli epäuskoinen; joko näitäkin pian tarvitaan..?

Päivän voimailuosuus

Samalla alkoi kismittää ulkopuolen edistymättömyys. Tiedän et timpurien urakkasopparissa lukee et sisähommat ensin, ulkohommat sitten. Silti.. Meillä ois ollut koko kesä aikaa maalata, mut julkisivua ei vaan kuulu. Turhautti, että paneelit on toimitettu jo toukokuussa, mut niitä ei vaan saada paikoilleen. Ne ovat maanneet pihalla kolme kuukautta.. Vesivekin rännitoimittajan kanssa oli puhetta sadevesikourujen asentamisesta elokuulle. Se edellyttäisi et julkkari ja nurkkalaudat ois paikoillaan ja nurkkiksen myös maalattu. Sen voisi unohtaa. Lähdin vähän näreissäni tiedustelemaan asiaa, koska Sievin työnjohtaja oli jäämässä lomalle. Vastaukseksi sain; "Ensi viikolla." Siihen oli tyytyminen.

Vaikka ei sen puolen, sillä me saimme jatkoaikaa hiirilistan asennukseen. Sain viimein tilattua Isoverin leveää hiirilistaa, jonka olimme - ukin epäilyistä huolimatta - ajatelleet asentaa itse. Lista tuli. Siinä missä sen piti olla 45mm Isoveria, se olikin 28mm Isolan listaa. Auttamattomasti liian kapeaa, eikä siten estäisi jyrsijöitä etenemässä vajaan 5cm tuuletusraossa. Dough! Siinä kohtaa viikkoa alkoi jo tulla olo, etteikö mikää voi onnistua kerralla.

Virhetoimitus; liian kapea hiirilista

Reklamaatiosähköposti Sarokkaalle. Sieltä sain sunnuntaina vastauksen, et haluamani Isover on poistunut valikoimasta, mutta voivat sitä vielä meille toimittaa jos voimme odottaa viikon pari. Kun vaihtoehtojakaan ei ollut (leveää listaa ei täälläpäin ole rautakaupoissa), lupasin jäädä odottamaan. Uuteen viikkoon lähdettiin kuitenkin hyvällä mielellä kun keskeneräiset asiat olivat osin hoidossa. Siinä on potentiaalia saada jotain valmiiksikin. Kunhan postipojat vaan saa kamat työmaalle.

Nyt on kiire. Eiku..?

Raksan eteneminen on kuin aaltoliike. Ensin tehdään kiireellä. Ja sit; ei mitään. Viime viikon ma-ke rakennettiin terassien tukirakenteet ja laitettiin aluskatteet paikoilleen. Ajatuksella, et hopi hopi, vesikate asennetaan to-pe. No eipä asennettu. 

Etuterde. Kattolyhdyn ikkuna jää räystään katveeseen.

Kodarin katos.

Takaterde.

Muutaman päivän viivytys ei tässä kohtaa haitannut, sillä otsalautojen asennuksen jälkeen me viimein päästiin maalaushommiin. Nyt on kiikuttu telineillä ja kierretty tupaa ja tallia kahteen otteeseen. Olikin aika paljon helpompaa maalailla otsiksia valkoiseksi nyt kun ei tarvinnut varoa tai peitellä tummia kattorakenteita. Jos ei kattoa tule huomennakaan, päästään viimeistelemään loputkin. Sellainen lieveilmiö tästä tuli, et maalauksen makuun päästessä alkoi kaivata julkisivua. Nyt kun olis vielä kelejä, niin mieluusti paneloinnin näkis jo seinässä..

Viime keskiviikkona pyörittiin työnjohtajan ja KVV-IV-vastaavan kanssa tontilla. KVV-IV oli tyytyväinen. Mä reklamoin pikkuasioista. Yksi sähköpistoke on väärässä paikassa, toinen puuttuu. "Haittaako jos terassipilarit on 8cm liian lyhyet.?" Joo haittaa. Ja kattolyhdyn ikkuna on liian korkealla, haluan et korjataan. Harmitti itteäänkin, mut kun priimasta maksaa, niin eiköhän ole sitä oikeus pyytää. Reklamaatioihin suhtaudutaan hyvin. Ne kuullaan ja luvataan asiallisesti korjata. Nyt vain odotankin miten asia etenee käytännössä.

Yksi veikeä murheenkryyni on ollut valun hionta. Valettuun betonilattiaan nousee hyvin nopeasti liimakerros, joka tulisi hioa pois. Sementtiliiman poisto nimittäin edistää kuivumista ja kosteissa tiloissa edesauttaa pinnotteen kiinnittymistä. Tätä hiontaa vastaavamme kysyi timpureilta ja Sievin työnjohtajalta jo edellisviikolla. Vähän harmitellen, ettei lattiaa ole hiottu ennen sisäseinärunkoja. Hionta lattiakoneen näköisellä härvelillä olisi nimittäin ollut helpompi tehdä kun A.valu on melko tuore ja B.ennen sisäseiniä kun lattia on yhtä alaa.

Hionta luvattiin Sieviltä hoitaa viime viikon loppupuolella. Meitsit oli siivousasemissa (kun siittä tulee aikalailla hienojakoista pölyä). Pe puolilta päivin kysyin hionnan perään. Vastaus: viimeistään lauantaina. Sunnuntaina puolilta päivin kun mitään ei ollut tapahtunut, mulla petti pinna ja kävin rautakaupasta hakemassa hiomakiven. Alkoi nimittäin näyttää siltä, et takan muuraus on tulossa maanantaina ja lattia jää sen alta hiomatta. Toiset sanoo, ettei liimaa tarvitse poistaa, eikä sillä raskaan takan alla ole merkitystä. 

Ennen ja jälkeen hionnan

Koska kuitenkin koko valun pinta on suunniteltu hiottavaksi, halusin liiman rikki myös takan alta (jossa valu on paksuimmillaan). Käsipelillä sitten hinkutettiin takan ympäristö puhtaaksi. Hiomakivi oli karkeudeltaan C16, eli melkoisen karkea. Siittä huolimatta oli aikamoista nitkutusta saada kivi näkymään vaalean liimakerroksen alta. Siihen sai sopivasti purettua harmitusta.

Iltamyöhällä kun oltiin maalaamassa, toi timpuri hiomakoneen tontille. Hioi lisää takan seudulta ja sanoi että maanantaina jatkuu. Noh, ei jatkunut. Eikä tullut takkakaan. Tai tekijä tuli, mutta ei päässyt töihin kun takan taakse tuleva seinälevy puuttui. Nyt on levy paikoillaan ja muuraria odotellaan huomiseksi. Tontilla häntä oottaa takkatarvikkeet ja muurausta varten toimittamamme vesi.

Hionta on edelleen mysteeri. Jännä, ettei tätä saada tehtyä vaikka märkä valu voi hidastaa koko projektia. Ärsyttävästi asia hiertää kuin kivi kengässä. "Kantelin" vastaavallemme. Jospa ois joku keino saada iso pyörä - tai tässä tapauksessa hiontalaikka - pyörimään.