Viiva - virstanpylväistä ensimmäinen

Pari päivää ennen testipäivää kuukautiset jäivät tulematta. Aamulla dpo 14 luottavaisin mielin tein testin. Silmät pyöreänä katsoin miten siihen alkaa piirtyä yksi viiva. Yksi. En malttanut jäädä odottamaan, vaan lähdin aamutoimiin. 5min päästä tirustettiin tikkua valoa vasten Eiran kanssa. "Onks tää nyt sit nega?" Ei, kun haamu. Pari päivää ja viiva vahvistuu. Dpo 18 CB:n ruutuun ilmestyy vahva plussa.

Siinä se on. Seitsemän epäonnisen veljeksen jälkeen kultainen Venla.Virstanpylväistä ensimmäinen, suurin. Se joka saa uskomaan että alkuja on, että pieni ihme on mahdollinen.

Epätodelliselta tuntuu että raskaustoive olisi muuttunut raskaudeksi. Hyvällä tuurilla alkua seuraa maksimissaan 38 viikkoa jännitystä ja vaihtuvia pelkoja. Niitä parhaimmassa tapauksessa seuraa vähintään 20 vuotta huolta, jännitystä ja vaihtuvia pelkoja. Ja iloa, suurinta rakkautta.

Kiitos piskuinen että yrität <3 Että valat uskoa siihen että toivoa on.

Joulun alla

Aaton vastainen yö. Taavan kummitädiltä saatu testiliuska oli yksiviivainen arpa. Hiljaisuus. Tulosta ei tarvise arvailla ku menossa dpo16. Huokaus. Olisihan se ollut kliseisyydessään lähes siirappimaista plussata näin jouluna..

Tänään painumme hiljaisina tervantuoksuiseen joulusaunaan. Haikeudella mietimme toivetta, joka hiipuu pois ulottuviltamme. Yön nukumme puhtaissa lakanoissa. Heräämme aattoon. Kuuntelemme joulurauhan julistuksen. Syömme hyvin, kestitsemme läheisiä, odotamme pukkia pienen tonttutytön kanssa. Olemme kiitollisia niistä kaikista toiveista, jotka kohdallamme ovat toteutuneet <3 Ehkä tämänkin aika koittaa vielä.

Ei testin testiä

Aiemminkin on tullut avauduttua raskaustestin tekemisen ankeudesta. Siitä miten turhauttavaa ja surullista on kun verkkokalvoihin polttomerkitään kuva yksinäisestä viivasta tai armottomasta "not pregnant" tekstistä. Meillä onkin siinä suhteessa "käynyt tuuri". Vuodot ovat pääosin alkaneet 2-4 vrk ennen testipäivää. Mitään testejä ei ole kuukausiin tarvittu. Eikä niitä ole kaivattu. Ennen kuin nyt.

Lyhyesti: itsenäisyyspäivän jälkeen päästiin pikainssiin. Toimenpide oli tavallista mutkikkaampi, mut ylilääkärin osaamisella luovutustavara saatiin määränpäähän. Lähtiessä kuultiin et 8:sta oljesta jäljellä enää on kaksi. (Jossain inssissä on siis jouduttu sulattamaan 2 olkea.) Tällä kertaa tavara oli priimaa; eteenpäin liikkuvia yli 10milj. Ajoitus nappi. Ovulaatiopistosta oli jo ollut aamulla, kovemmat kivut tulivat inssiä seuraavana yönä. Kiinnittymiskivuksi ounasteltavaa keskipistoa ilmestyi 5 päivää myöhemmin.

Omatoimisesti Eira käytti kaappista löytyvät Lugesteronit, joita riitti keskiviikkoon asti. Nyt odotellaan - kuukautisia. Kuukautistuntemuksia oli jo kp25, eli dpo 10. Luget viimeksi pitivät vuodon poissa, mutta kierto alkoi alusta heti seuraavana päivänä kun mollukat jätti pois. Eli se hetki ois tänään, huomenna.

Nyt elellään dpo15. Ikuna ei olla näin pitkällä oltu. Jos kuukautiset eivät alakaan..  Alustavasti katsoin kaapista raskaustestejä ja löysin yllätyksekseni tyhjän laatikon. Ei testin testiä. Eira ei harmittele. Koko testihässäkkä karsastuttaa. On helpompaa odotella vuotoa. Ja jos sillä rintamalla on hiljaista, on pakosti ajeltava testikaupoille ennen kuin pyhät koittaa. Sormet ristissä ootan.. tunti tunnilta. Kahden päivän päästä on joulu. Kuinka jännittävää!!!

Testipäivää ken pelkäisi?

Dpo 14. Eiran syntymäpäivä.

Annettu testipäivä häämöttää parin päivän päässä. Vasta parin päivän päässä - jo parin päivän päässä. Mitä enemmän aika kuluu, sitä ristiriitaisemmin suhtautuu koko testiin. Negan iskeytyminen verkkokalvolle on aina yks murheenkryyni. Miettii, josko vain odottaisi, niin sillähän se selviäisi. Ei tarvitsisi kokea yksiviivaisen tikun pettymyskliimaksia. Jomotus on alkanut edellispäivä, vuoto pysyy visusti poissa. Arpoa voi, johtuuko se Lugesteroneista vai.. Toivo viriää sittenkin.

Tai sitten voi olla arpomatta ja testata. Kaksi viikkoa ovulaatiosta pitäisi tehdä tehtävänsä. Toiveikkain mielin, ikävin aavistuksin päätettiin kokeilla onnea. Liuskatestin perusteella suurin lahjatoive jää toteutumatta. Ei tule Loviisaakaan. Aamun tunnelmat on apeat.

Päivän juhlaksi muuttaa nelihampainen hymy ja halaus. Kuolainen suukko. Lounas sushiravintolassa.

Sadepäivissäkin on kauneutta <3

Case Maire - Closed

Viikko on ollut tunteikas. Tapahtumarikas, raskaskin. Viikon viimeisenä saimme sanoa vielä hyvästi Mairelle. Tai Mairen päivän toiveille. Testipäivään ei päästy taaskaan. Ollaan lähtöpisteessä.

Tänään on satanut. Ehkä huomenna taivas on kirkkaampi. Ehkä ilma on raikkaampi, helpompi hengittää. Sade puhdistaa. Kohta on maanantai.

Viiva on niin yksinäinen

Ei tarvinnut odotella testipäivää. Aikainen LH-piikki ennakoi lyhyttä kiertoa. Puhjennut follikkeli ja oireettomuus ounastelivat tulosta. Toivetta oli silti. Aamuun asti.

Vuodon alkaessa testi on turha. Se on kuitenkin tehty varuiksi ennen kuin naamaan rouhastaan kourallinen särkylääkettä. Tulos on selvä. Viiva on yksinäinen.

Kolmen testin kertomaa

Istuin muutama päivä sitten aamu-unisena vessassa tihrustaen raskaustestiliuskaa valoa vasten. Eiran tiedusteleva ääni kantautui keittiöstä: Kumpaa se näyttää? "Jaa-a, vaikea sanoa." Jatkan hampaiden pesulla kun Eira omin silmin kumartuu tikun ääreen ja katsastettuaan tilanteen antaa varovaisen arvion "negatiivinen tää on.." "Onko? Jos katsoo oikein tarkkaan..?" "On joo..hmm.. eiku ei.."

Kyllä. Aluksi negalta näyttänyt tikku muuttui muutaman pitkän minutin jälkeen haamuplussaksi. Haaleaksi viivaksi, jonka toiveikas silmä kuvittelee erottavansa. Mielessäni kaikui lääkärin sanat; "Testin voisit tehdä vasta dpo16-18, sillä biokemiallisella raskaudella ei tässä vaiheessa ole mitään merkitystä." Oli dpo14 ja käsissämme jotain plussaan viittaavaa. High five vessan kynnyksellä! Biokemiallinen tai ei, merkitystä kuitenkin on - mulle ja meille. Kääntyisi viiva loppupeleissä mihin suuntaan tahansa - vahvistuisi tai hiipuisi - tiedämme et hedelmöitys on tapahtunut. Että toivoa on.

Tuli epätodellinen olo. Tuntui kutkuttavan mukavalta, vaikka jo etukäteen olimme päätäneet ettei haamutulos kerro kuin sen, et parin päivän päästä kandee testaa uudelleen, jos vuoto ei ala. Olo oli menkkamainen ja töihin lähtiessä laitoin vuotosuojankin varmuuden varoiksi. Jokainen kostea lirahdus toi mieleen kuukautiset, vatsaa jomotteli. Joka wc-käynnillä sama jännitys: joko jo? Joko tuhruvuotoa merkiksi alkavista kuukautisista. Joka kerta sama helpotus. Ei vielä.

Raskaustestit dpo 14, dpo 16 ja dpo 18

Kahden päivän jälkeen uusintatestaus paljasti selkeämmän viivakaksikon. Plussa. Ei supervahva, mut plussa kumminkin. Siitä vielä kaksi päivää ja tänä aamuna kolmas kerta Clearbluen puikolla: siniristiplussa <3

Olen varovainen. Tiedän alkuraskauden riskit. Surukseni kipeän tuttuja ovat myös keski- ja loppuraskauden murheet sekä tragediat. Ymmärrän, ettei edes kolme plussaa tarkoita sitä, että meille tulisi vauva. Tällä matkalla on monta etappia ja vielä enemmän muuttujia. Eira on luottavaisempi. Minä kuulemma "pessimisti ei pety"-asenteella. Kai suojelenkin itseäni/meitä liioilta toiveilta. Olen realisti. Mitä tahansa voi tapahtua. Silti hämmennykseni ja kiitollisuuteni keskellä olen onnellinen: saavutimme ensimmäisen etappimme loppupeleissä hävettävän helposti. Tänään - tällä hetkellä - olen raskaana. Se jos mikä on puoli voittoa :)