Triosta kvartetti

Taimi. Terve pieni tytär - täydellinen.

Painoa syntyessään kaksosneidolla oli 2820g, pituutta 49cm ja pisteitä hän sai 9/9/10.

Synnytys ja sairaalassaolo meni mukavasti. Kotona pikkuneiti on osoittanut olevansa tasapainoinen kombo reippautta ja leppoisuutta. Olemme kiitollisia - tyttötriomme on kvartetti :)

Täysiaikaisuuden ajatuksia synnyttämisestä

Ennen synnytystä kirjoittelin tätä postausta kun mietin synnytystä. Tai mietin, että mietinkö sitä. Olenko miettinyt, enkö ole. Silleen tarkoituksenmukaisesti.

Alkuraskaudessa neuvolassa jo puhuttiin esikoisen synnytyksestä ja mielikuvista. Kerroin pidemmänsorttisesta matkastamme, jonka varrelle mahtui pari vuorokautta valvomista, pitkittynyt latenssivaihe, sikiön heikohko oksitosiinin sieto ja jatkuvan rekisteröinnin tarve, STANiin sidoksissa oleminen, portatiivi, mirkoveret, omat ja naapureiden puudutteet, tarjontavirhe, imukuppi, napanuoran kaulallekiertyminen kolmasti ja sen katkaisu ennen syntymää, vauvan virvoittelu, tehohoidon uhka, omat haasteensa ompelussa - ja ne pidempikestoiset jälkiseuraukset.

Silloin jo neuvolan kätilö puhui laittavansa synnytystapa-arvion aikanaan yliopistosairaalamme äitiyspolille. "Tehdään lähete sinne Sype-polille." Hmm.. Sype = synnytyspelko. Joo - ei laiteta. Blogissa en ole yksityiskohtaisesti aiemman synnytyksen kulkua tai sen jälkivaivoja avannut, mutta sanottakoon näin että mitään henkisiä traumoja ei jäänyt, joskin helpommallakin ois voinut päästä. Jollekin sama kokemus voisi olla kammoksuttavampi, mutta ammattini puolesta tunnistan, että jotkin synnytykset menevät niin ja tällä kertaa se osui kohdalleni. Ei sen kummempaa. Sype-poli väistettiin, mutta raskauden aikaisen seurannan jatkumona synnytyksen suunnittelukäynti järjestyi polille h.37.

Synnytystapa-arviossa todettiin siro sikiö ja kypsä kohdunsuun tilanne. Toiveeni alatiesynnytykseen varmistettiin ja lähtökohtaisesti jäätiin odottamaan sen sponttaania käynnistymistä ajatuksella, että suurella todennäköisyydellä synnytys tällä kertaa menee sujuvammin kuin ensimmäinen. Myös synnytyksen jälkeiselle ajalle tehtiin toipumista edistävää ja korjaavaa suunnitelmaa, mistä olin tyytyväinen. (Ehkä olisi ollut paikallaan jo viime kerran jälkeen..) Ja sitten.. mitä oikeastaan ajattelin synnytyksestä? 

Hmm.. En ollut asiaa suuremmin pyöritellyt. Toki toiveeni oli, että matka ja siitä toipuminen on sujuvaa minulle ja vauvalle. (Ja ehkä että hallitsisin äänenkäyttöäni enemmän kuin viimeksi..? :D) Mutta siinäpä se kutakuinkin olikin. Välillä mietin olenko ollut liikaakin ajattelematta asiaa. Ehkä en miettinyt sitä suuremmin, sillä toivoin raskauden jatkuvan. Nautin raskaudesta, pyöreästä vatsasta ja pienen ihmisen liikkeiden tuntemisesta. Tunsin haikeutta siitä, että pian aika tulisi täyteen, enkä lilluisi raskauskuplassa - ehkä enää koskaan. Toisaalta tiedän etten suunnittelulla pitkälle pötki, kun mielessäni ei ollut erityisiä toiveita tai kommervinkkejä. Aika tulee kun on tullakseen, eikä silloin tarvitse muita kuin ottaa se vastaan sellaisenaan kun se on ollakseen. Hypätä junan kyytiin ja katsoa millaista maisemareittiä se meidät kuljettaa. Pääasia on, että päästään perille. Kaikki muu hoituu kyllä - tavalla tai toisella.

Lapsivuoteella

Hattarapilvipäivät lapsivuoteella. Pirteänä ylikierroksista. Puoliksi kuutamolla. Hämmennyksissä, mutta kuitenkin varmana.

Elokuun ekan viikon vauvat
synnärin sukkataululla.

Päivät kulkivat verkkaisesti etapista etappiin. Tunnelma oli rauhallinen. Päivää rytmittivät hoitorutiinit, ruokailut (ah, ruoka oli hyvää ja sitä tuli yhtenään) ja hoitajien vuoronvaihto. Yöt köllöttelimme kylki kyljessä. Ennen kuin huomasimmekaan, olimme kotiutuskunnossa. Miten paljon mahtuukaan päiviin ensimmäisiin? Paljon :)

Salissa jo meiltä tiedusteltiin halukkuutta perhehuoneeseen, mutta koska kotona odotti 3 karvasisarusta, emme olleet ajatelleet sellaiseen majoittua. Siirtyessämme 48tunnin valvomisen jälkeen osastolle, meidät otettiin vastaan lämpimästi. Minut sijoitettiin yhden hengen huoneeseen, jossa Eira sai viettää aikaa päivittäin klo10-20.

Lapsivuodeosastolla

Huoneessa oli tehty pientä dekoreerausta ja siitäkös herkkämieluset tirauttivat taas pienet onnenkyyneleet.

Kaiken kaikkiaan kohtaaminen sekä salissa että lapsivuoteella oli erinomaista ja toisena vanhempana Eira huomioitiin hyvin. Vierihoidon ohjaus tehtiin sovitusti niin, että molemmat olimme läsnä. Kätilö ohjasi Eiralle erikseen vastasyntyneen seurantaa, käsittelyä, aamupesuja, navan pudistusta ja vaipanvaihtoa. Ensimmäisenä päivänä sain imetysapua-/ohjantaa, joka tuli tarpeeseen, sillä Taava oli alkuun paitsi unelias ja huonovointinen (yökkäili lapsivettä) myös tiukkasuinen ja taipuvainen imemään omaa alahuultaan. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti.

Rutiinitutkimukset sujuivat ongelmitta.  Taavalta seurattiin alkuun ihokontaktissa happisaturaatiota, mutta sen pysyessä synnytyssalissa hyvänä, seuranta lopetettiin. Kuuden tunnin iässä lämpö ja verensokerit hyvät (37c, gluk 4.2), joten ei jatkoja niidenkään suhteen. Painonkehitystä seurattiin päivittäin. Kaiken kaikkiaan paino putosi ensimmäisillä aamumittauksilla yhteensä 150g, eli n.5% (normaali painonlasku <10%) ja kotiinlähtöpäivänä se olikin jo nousussa. Kahden vuorokauden iässä labra piipahti ottamassa vasseu1-seulan ja samaisena päivänä saatiin lastenlääkärin tarkastuksesta (sydän, reisivaltimopulssit, hengitys, refleksit, jäntevyys, kallon luut ja aukileet, vatsan palponti, lonkat, yleisstatus) puhtaat paperit. Kuuloseula tehtiin niin ikään ennen kotiutumista, kun korvat olivat kuivuneet ja molemmista korvista saatiin normaali vaste.

Verenpaineen mittausta

Synnytyspäivänä lastenlääkäri piipahti juttusille Taavan munuaislöydösepäilyjen puitteissa keskustellakseen jatkoseurannasta. Osastolla tehtäviksi toimenpiteiksi riitti verenpaineen kertamittaus ja virtsantulon seuranta. Verenpaineet olivat normaalit, mutta pissaamisen puolesta typy piti meidät valppaina sillä alkuun kaikki vaipat tuntuivat kuivilta. Huoli helpotti kun vuorokauden iässä aamupunnituksilla Taava lorotteli pitkin lattioita ja kahden päivän iässä teki samat lammikot lastenlääkärin pöydälle. Munuaiset siis toimivat ja siltä osin jäimme odottamaan 2 viikon iässä tehtävää ultraa ja labroja.

Osastolla minulta seurattiin kohdun supistumista, vuotoa, ompeleita ja verenpainetta. Ja mitä siitä maagisesta sairaalakassista sitten tarvittiin? Pesupussia, -aineita ja hammasharjaa. Taavan turvalonkeroa. Salmiakkipussia (söin kaiken.). Ei juuri muuta.

Osaston liivivalikoimasta

Maidonkerääjälle, omille liiveille tai liivisuojille ei ollut tarvetta vielä sairaalassa. Osastolla oli siteitä neljää sorttia ja kotiutumaankin päädyin pakasta vedetyissä verkkohousuissa - sattuneesta syystä. Osastolta saimme kaiken tarvittavan liukulakanasta laktoosittomiin välipaloihin. Tarjonnasta kaksi oli ylitse muiden: Lansinoh nännivoide (piti rinnanpäät ehjänä ja ihon joustavana haasteellisessa alkuvaiheessakin) ja jääsiteet! Alkuun ajattelin, et hrrrrrr.... ..jääsiteistä ei saa kuin virtsiitin. Turhaa skeptisyyttä, hetken kuluttua vierailin pakastinlokerolla lähes joka vessareissun yhteydessä. 

Kotiutuessa kolmantena synnytyksen jälkeisenä päivänä sain mukaani tukun ohjeita, synnytyskertomuksen, toimenpidesanelun, neuvolakortin ja kipulääkereseptin. Muistimme kiitokseksi osastoja sekalaisella herkkukassilla ja poistuimme kotiin, uuteen elämään :)

Tyttäremme Taava

Hän syntyi. Sunnuntailapseksi. Onnellisten tähtien alle. Mutkat oikoen lyhyestä virsi kaunis. Tarinan pääkohdat kuuluvat näin:

Syntymäaika 7.8. klo 4.30
Paino 2954g
Pituus 51cm
Pisteet 6/8/8

Avautumisvaihe 25:05
Ponnistusvaihe 00:55
Jälkeisvaihe 00:15

Erityistä:
Poikkeava sydänäänikäyrä, kohdun sisäinen STAN-seuranta. Napanuora kaulan ympäri x 3, katkaistu ennen syntymää. Syntyessä vihreä vesi. Virvoittelu, lastenlääkärin tarkistus synnytyssalissa.

Diagnoosit:
O81.4 Imukuppisynnytys
O68.0 Sikiön sydämen lyöntitiheyden poikkeavuus/vaihtelu supistustoiminnan ja synnytyksen komplikaationa
O64.0 Sikiön pään epätäydellisestä kiertymisestä aiheutuva synnytyseste
Avosuinen tarjonta

Leijonatyttömme polku päivänvaloon oli pidemmän sorttinen ja sen varrelle osui muutamia vähemmän toivottuja muuttujia. Mutkista huolimatta pieni taistelija selviytyi hyvin, kaikki kääntyi parhain päin ja pääsimme yhdessä viettämään elon alkutaivalta vierihoito-osastolle.

Olemme kiitollisia. Olemme onnekkaita. Olemme täynnä hämmästystä ja suurta rakkautta.

<3 Taava <3

Leijonaneito vuorokauden iässä lapsivuodeosastolla.
Kuva TYKSin vauvakuvaaja-Hannan käsialaa.
HannaSNy Photography

Sairaalakassi(t?)

Loppuraskauden kysymysten TOP 3:n kirkkain johtotähti: Joko sairaalakassi on pakattu ja valmiina? Ööh, ei vielä.. Ehkä pitäisi. Eteenkin nyt, kun elämme epävarmoja päiviä. Jossain neuvotaan pakkaamaan kassi hyvissä ajoin, vaikkapa kuukautta ennen laskettua, jotta on sitte varmuudella valmiina. Noh, parempi muutamaa päivää ennen kuin ei silloinkaan.

Vaan mitä mukaan? Hammasharja! (Sairaalan kovapiikkisten harjojen ajattelu saa ikeneni vuotamaan jo valmiiksi..) Ostin tuliterän manuaaliharjaksen, sillä sähkäriäni tarvitsen vielä. Uutuuttaan huokuva Colgate lojuu yksin paketissaan tyhjän kassin vieressä. Mitä muuta? Lyö tyhjää. Mitä oikeasti siellä voi tarvita? Netistä löytyy jos jonkinlaista listaa. Jos niitä lähtisi noudattamaan, ei yksi maximatkalaukku riittäisi. Katsoin listoja ihan mielenkiinnosta ja silmät pyöreänä tein todella rajua karsintaa.

Omia vaatteita: edestä avattava yöpaita, aamu-/kylpytakki, alushousuja, tohvelit tai sandaalit, sukkia, imetysliivit, mukava oloasu jne.
Not, not, not. Allekirjoittanutta ei suoraan sanottuna huvita viedä omia (tai vauvan) vaatteita sairaalan hikustus-, verestys- ja erityssirkukseen mähmättäväksi. Eri asia olisi, jos sairaalajakso venyisi viikkojen mittaiseksi. Silloin omat releet voisivat tuoda tilanteeseen inhimillisyyttä. Kun suunnitelmissa kuitenkin on muutaman päivän mittainen perusvisiitti, onko mitään mukavampaa kuin suihkusta tullessa nakata maito- ja verilaikullinen paituli pesulan hoidettavaksi ja kopata pinosta itselleen putipuhdas, väljä ja pehmeäksi peseytynyt vaatekerta. Sama linja koskee myös tossuja. Kaikenlaisten eritevalumien pelossa liipustan mielelläni sairaalan släpäreissä muutaman päivän. Verkkoalushousut kelpaavat niin ikään tälle takalistolle ja sairaalamme synnytysvuodeosastolta saa myös omaksi yhdet "kertakäyttöiset" imetysliivit, joita moni on käyttänyt pitkään vielä kotonakin. Eli sairaalassa käytettäviä vaatteita en kassiini pakkaa ollenkaan.

Kodikasta rekvisiittaa: rentouttavaa lempimusiikkia, kaurapussi, jumppamatto ja fysiopallo (jos sairaalassa ei ole), TENS-laite, hierontaöljyä, patterikäyttöisiä kynttilöitä tai yövalo, omia tyynyjä tai tyynyliinoja, oma päiväpeitto tai täkki, kuva tai muu rakas esine.
Hmm.. Musiikki varmaankin toimii monille, mut itse en ole sen sortin sävelrentoutuja, että sulosointia synnytyssaliin kaipaisin. Hierontaöljyä? Ehkä..? Kaurapussia harkitsin, mut taidanpa rajoittaa kissankarvaisen pussin käytön kotioiloihin ja sairaalassa tukeutua henkilökohtaiseen käyttöön saatavaan "kertsikka-geelipussiin", Curapaxiin. Niin ikään jumppapallot, matot, säkkituolit ja TENS löytyvät uskoakseni jokaisesta itseään kunnioittavasta synnytyssairaalasta, joten niiden (hankkiminen ja) pakkaaminen on turhaa. Mitä muihin rekvisiittoihin tulee, niin kaksi pointtia: A. En edelleenkään ajatellut jäädä asumaan laitokselle. B. Hygienia, hyvät ihmiset, hygienia! Kuten edellä, mieluummin mähmästän omat vuodevaatteeni sitten kotona kuin sairaalassa.

Henkilökohtaiset hygienia- ym. tarvikkeet: Huulirasva, hiusharja/renksuja, imukykyisiä terveyssiteitä, liivinsuojia, lanoliinivoidetta (arkoihin nänneihin), hygieniatuotteita ja kosmetiikkaa, kosteusvoidetta.
Ah, now we're talking. Ainakin osittain. Terveyssiteitä löytyy vuodeosaston saniteettitiloista ja valittavissa on yleensä vähintään kaksi mallia vuodon määrän mukaan. Liivinsuojia voisi ottaa parit mukaan varmuudeksi. Niidenkin tarve on siinä ja siinä, sillä alussa kun rinnanpäät joutuvat muutenkin kovalle koitokselle, ei ylikuivana pitävä imulappu välttämättä paranna tilannetta. Oikeastaan päin vastoin. Rinnanpäille ennenminkin suositellaan ilmakylpyjä ja ihon hoitoa maitotipalla tai rasvalla. Sitä rasvaakin saa talon puolesta, joten oma lanoliini saattaa jäädä kylppärin kaappiin. Myönnettäköön, et sairaalan pesunesteet ovat onnettomat, joten tutut hiusten ja vartalon pesunesteet kannattaa pakata. Lisäksi jos haluan näyttää ihmiseltä (edes kotiinlähtöpäivänä), on harja ja ripsari hyvä olla listalla.

Eväitä ja energiaa: voileipiä, hedelmiä, keksejä tai myslipatukoita, urheilujuomaa, suklaata. Luumuja ja lakuja (helpottamaan ummetusta).
Kenelle? Eiralle ehkä, mut ei mulle kiitos. Osaston puolella on ruokaa/välipalaa tarjolla ja synnytyssalissa tuskin tulee piknikkiä pidettyä. Jos salissa ruuan tarvetta tulisi ja jotain saisi alas, löytyy synnytysosastonkin jääkaapista jugurttia, kiisseleitä ja pehmeää keittoa/lientä, joita kätilö pyydettäessä kiikuttaa. Synnytyksen käynnistyttyä siellä ei kuitenkaan enää nautita kiinteitä, sillä pehmeä nestemäinen sulaa tuoksinassa kiinteitä herkkuja ripeämmin. Sitä paitsi jos ilmassa leijuisi puukon alle joutumisen uhka, ei tarvitsisi ajatella syövänsä mitään. Tuskin syöminen muutenkaan tuntuu ajankohtaiselta, sillä kun synnytys pärähtää kunnolla käyntiin avautumisvaiheeseen usein liittyy huonovointisuutta ja oksentelua. Samaan syssyyn viisas keho luopuu ylimääräisestä painolastista ja vatsakin toimii vilkkaasti, joten ummetus tuskin muodostuu vaivaksi. Jos muodostuisikin, niin siinä harvemmin ennättää odottaa luumun suotuisia vaikutuksia, joten oikotie onneen olisi peräruiske. Synnytyksen jälkeen taas vuodeosastolla on luumunektaria litkittäväksi. Lisäksi lääkekaapista löytyy taatusti pehmentäviä rakeista ummetuslääkkeisiin, joten omat luumut saavat jäädä kaappiin odottamaan kotiutumista. Eli ruokaa tulee otettua mukaan Eiran mieltymysten mukaisesti, joskin senkin suunnitelman Eira kuittasi sanoin "Onhan siinä kauppa heti kadun toisella puolella."

Muuta: Neuvolakortti. Puhelin, kamera, laturi, muistivihko ja lukemista.
Todellaki, todellaki, todellaki. Kortti kulkee mukana koko ajan. Puhelin saa toimittaa sekä muistivihon että kameran virkaa. Laturi on muistettava ehdottomasti. Sen sijaan lukemiseen en ajatellut ehtiä panostamaan, mut mikäli olen väärässä ja sairaalavisiitti venyy, voinee Eira tuoda kirjan joku päivä tullessaan.

Vauvalle: Vaippoja ja puhdistuspyyhkeitä, 3 kokobodya (jotka kiinnitetään edestä), sukat, tumput ja myssy sekä tutti.
Siis täh; kas kun ei kylpyammetta tai omaa vaakaa..? Nää kaikki taitaa jäädä väliin. Sairaalapäivät pikkuisemme saa äitinsä tapaan viihtyä ison talon tarjoamissa vaatteissa ja vaipoissa. Kakkapyllyn saa pestyä hanan alla ja tutille ensipäivinä ei käyttöä ole. Ensisijaisesti toivon imetyksen käynnistyvän vauvantahtisesti, joten alkuun pikkuinen on varmaan paljon rinnalla opettelemassa ja imutarvettaan tyydyttämässä. Enkä ajatellut heti alkumetreillä sekoittaa hänen opetteluaan tutin tukemalla kapealla imuotteella. Jos jostain syystä (esim.joutuu valohoitoon tai lastenosastolle, eikä voi olla rinnalla) tarvitsee turvakseen tuttia, sen saanee nykyäänkin vielä sairaalasta. Rintakumi niin ikään on toivottavasti tarpeeton kapistus, joten sellaisen saa osastolta tai hankitaan kaupasta vasta jos tarvitaan.

Kotiutusvaatteet itselle ja vauvalle.
Tarpeelliset kyllä. Tarpeen ottaa mukaan sairaalaan lähtiessä? Ei. Ne ollaan kyllä suunniteltu valmiiksi. Kotiinlähtötamineet ja turvakaukalo tarvitaan vasta kotiinlähtöpäivänä, joten Eira voi tuoda ne tullessaan meitä hakemaan. Näin säästyy tilaakin, sillä sairaalan säilytysmahdollisuudet ovat varsin rajalliset.

Eli mitä siihen mukaan tulevaan sairaalakassiin tämän kaiken pähkäyksen päätteeksi pakataan?

• pesupussi: matkakokoiset shampoo, hoitoaine, suihkusaippua ja kosteusvoide, pikkuinen Vichyn kasvopesuvaahto, hammasharja ja tahna, dödö
• Harja, puuteri, ripsari ja huulirasva. Luomiväri? (Lähdenhän sairaalasta hehkeänä kuin Iso-Britanian monarkit ikään?)
• maidonkerääjä (aran rinnanpään suojaksi/ilmakylpyilyyn ja imetyksen ajaksi jos valumaa ilmenee)
• pari ohutta yösidettä (jos sairaalan valikoima ontuu kotiinlähtiessä)
• parit liivinsuojat (viimeistään kotiutuessa laitettavaksi, ettei puolimatkassa maitoläiskät korista rinnuksia)
• raskausvitamiineja ja probiootteja muutama kapseli
• varalaturi valmiiksi kassiin, puhelin mukaan kun lähdetään.
• harsoliina (koska sellainen olo)
• Supersalmiakkipussi - siksi ;)
• Kimalaisen Ainu-pupu ja mummin kutoma turvalonkero (tunnelmaa vauvan sänkyyn tuomaan ja vauvalle näprättäväksi)
• Eiralle mukava edestä avattava paita vauvan ihokontaktia varten. Puhdas varanuttu, jos synnytysreissussa rähjääntyy. Jalkaan mukavat jalkineet.
• Ja se neuvolakortti!

Perässä saapuvaan kotiinlähtökassiin:
Vauvalle:

• ohut pitkähihainen kietaisubody ja housut, kahta kokoa 50 ja 56
• varuiksi vähän paksumpi collari-yläosa, vaihtoehdoksi puuvillainen neulepuku
• Ruskovillan silkkimyssy
• ohuet tumput, sukat ja polvimittaiset töppöset
• merinovillainen vauvanpeitto (mahdolliseksi lisäsuojaksi niin viileyden kuin lämmönkin varalle)

Itselle:

• alushousut ja omat imetysliivit
• imetyspaita (mallia mukava)
• housut. Hmm.. Mukavat äitiysfarkut (paitti jos bebassa on 15 tikkiä, voi slimmit farmarit olla vähemmän mukavat). Siis vaihtoehdoksi löysät pellavahousut (Ne matalalanteiset? Painaa muuten just haavaan, jos leikkuutupaan joutuis..) Ja trikoinen maximekko (varma, joskaan ei imarteleva valinta)
• joku huivi ja neule

Hankalaa arvioida säätä, vauvan kokoa ja omaa kuntoa, joten kotiutuskassiin suunniteltiin pakattavaksi kevyesti vähän kaikenlaista. Melko maltillisena molempien kassien sisältö pysyy, mut luotan siihen et tällä kyllä pärjätään. Toisilla on omia tärkeitä juttuja, jota haluaa ottaa mukaan synnytyksessä tai vuodeosastolla käytettäväksi, mut meillä ei sen suhteen ole erityisiä visioita. Sairaalakohtaisestikin on toki eroja siinä, mitä osastoilla on tarjota ja mitä tarvitsee itse viedä mennessään. Meidän sairaalassa kutakuinkin kaikki ensipäivien aikana tarvittava on saatavilla, joten listan karsiminen onnistuu vaivatta.

Mitä siihen aktuelliin pakkamiseen tulee, niin noh - hyvin suunniteltu on puoliksi pakattu, eikös juu? Edelleen kassia täydentää vain hammasharja, mut eiköhän se asia korjata lähipäivinä. Jos äkkilähtö tulee, niin saanhan täältä luntattua mitä piti ottaa ;) Ja jos todellinen piipaa-lähtö tulisi, niin silloin kaikki rekvisiitta on toisarvoista; neuvolakortilla pärjää pitkälle :)