Siittiövaraus kotiin kannettuna

Muhammed ja vuori, vuori ja Muhammed. Naispari ja siittiöt, siittiöt ja naispari. Jomman kumman on pakko liikahtaa, jotta yhteinen tie kohtaa. Joskus se näköjään on joku muukin kuin klinikalla villinä kirmaava naispari.

Me nimittäin emme palanneet ensikäynnin jälkeen klinikalle luomuinssin merkeissä. Syystä että LH plussasi lauantaina (minkä etukäteen kompromissatessani arvasin, tiesin..). Kaikun kautta ilmoitin asian ja toivottelin kauniita kesäpäiviä. Olin omalla tavallani tyytyväinen että lähiviikot voitiin mennä vielä rennosti. Sain kesätoivotukset takaisin ja samalla palattiin siittiö-/sisarusvaraus-asiaan. Emme olleet tehneet säilytysvarausta luovuttajaamme, sillä kolmen vuoden takaiseen tapaan tarkoituksena oli käyttää sitä mukaa kun tarvitaan ja jos siittiöitä on. Ystävällinen hoitaja onneksi jaksoi vääntää asian rautasiimasta selväksi minullekin.

Koska tuttua luovuttajaa on, voidaan varmistaa niiden saatavuus meille ja varata lisää x-määrä. Varmuudeksi. Tämä varaus on maksuton mutta voimassa vain ensi vuoden tammikuuhun, johon asti Eira on 1/2016 maksanut varauksensa. Aha, selvä. No sehän passaa. Tammikuussa olisi todella sitten jo hyvä punnita että mitä tälle hommalle tehdään..

Niinpä parin päivän päästä siittiövaraussopimukset kopsahtivat postilaatikosta. Minulle oli varattu 6 uutta olkea. Ehdoin "Sama luovuttaja, josta synnytys 2016." Siinä oli hyvä buugi. Onhan tuote toiminut minulle todistetusti kertaalleen. Nimi alle ja sopparit palautuskuoressa takaisin labraan. 

Niine hyvineen oli mukava jatkaa lomaa. Oljet on pakkasessa. Pari vanhaa ja kuusi uutta. Josko niistä jostain saataisiin pieni sisarus joskus syliin asti.

Kolmas ensikäynti

Taas käyvät Felicitas Mehiläisen ovet. Odotus värittyy jollain harmaalla tunteella jota voisi vastentahtoisuudeksi sanoa. Luuriin tarttuminen tuntuu tahmealta, vastaanotolle astuessa tuntuu että tämä on vaan tehtävä. Valmistaudun olemaan jästipää. Ja sille tulee tarvetta.

Kevään jälkeen meidän korttipakasta on vedetty se toinen kortti. Kuuden tuloksettoman inseminaation ja niiden varrelle ajoittuneiden takapakkien jälkeen Eira koki nähneensä toistaiseksi oman osuutensa. Ensimmäisen suuren pettymyksen jälkeen vuodenvaihteessa hän nosti puheeksi mahdollisuuden vaihtaa yrittäjää jossain vaiheessa. Toukokuussa vuoden yrityksen ja pettymysten jälkeen se vaihe oli käsillä. Eira ei kokenut IVF-hoitoa omakseen ja jos minä puolestani joskus vielä toivoisin kokeilevani uutta raskautta - let's face it - I'm not getting any younger.. (Voitte luntata ikäni profiilikuvauksesta, tai samalla voin läiskäistä fysiologisen totuuden: 38.. .. ja puoli.)

Siispä kesän tullen istuin ampparin aulassa odottamassa. Uutta lääkäriä. Aiemmin meitä hoitaneilta emme mielestäni olleet onnistuneet saamaan sitä vastinetta taloudellisille ja henkisille voimavaroilleni mitä tahdoin. Halusin ammattilaisen joka on valmis huomioimaan taustat ja on sopivasti lääketieteellisesti orientoitunut. 

Toivoin:
- että kaikki tarvittavat alkututkimukset tehdään, mutta tavan vuoksi (varmuuden varoiksi =turhaan) tehtävät karsitaan pois. (Ei aukiolotutkimuksia, ei erillisiä ensikäyntejä, ei neuvontakäyntejä, ei turhia labroja.)
- ei juoksuteta käynneillä, eikä roikoteta puhelimessa
- kun ollaan vastaanotolla tehdään kerralla sekä tutkimukset että suunnitelmat seuraavaan kiertoon
- että lääkäri olisi lääkitysmyönteinen, sillä luomuna sohiminen ei anamneesillani huvittanut.

Käynti meni melkolailla putkeen. Esitiedot ja ajatukset käytiin rivakasti läpi. "Ootko sä syönyt niitä letrotsoleja jo? Siis oliko tarkoitus et tässä kierrossa tehdään?" Ööh, en sentään. Niin omatoiminen en ole keskustelematta lääkärin kanssa. Etukäteen olin kyllä ilmoittanut toiveemme samasta luovuttajasta ja olkien saatavuus oli varmistettu. Hoitajan tekemää siittiövarauslappua ihmeteltiin, sillä meillä oli tarkoitus käyttää, ei varata pakkaseen. Näin varauslappu jäi kirjoittamatta kun siirryttiin pääohjelmanumeroon.

Vuosien saatossa olen oppinut havainnoimaan kehoani ja tiesin varanneni ultran kp17 parhaaseen mahdolliseen väliin. Tuntemukset viestittivät, että jos koskaan luonnollinen ovulaatio oli tullakseen, se oli tässsä kierrossa. Ja niin ruudulla näkyi oikeassa ovariossa soma 17mm follikkeli. Uutisena se oli hyvä, mutta tyytyväinen ilme lääkärin kasvoilla ounasteli tulevaa; "Tällä kertaa ei niitä letrotsoleja tarvittaisi, vaan voidaan tehdä inseminaatiot luonnon kiertoihin. Ethän sinä kaksosiakaan halua.." En innostunut.

Kyllä; tiedän että ensimmäinen raskaus ja synnytys voi tehdä keholle ihmeitä.
Kyllä; tunnistan, että kiertoni on nykyään normaalinpi.
Kyllä; ymmärrän monikkoraskauden riskin, mutta se ei ole peloistani akuutein.
Ei; en usko mahdollisuuksieni olevan parhaat mahdolliset, sillä painolastina on ikä, vuosikymmenen takainen parin vuoden turha yritys ja kokemukset viime hoitokerralta.
Ei; en saa LH-testiä varmuudella plussamaan joka kierrossa, vaikka pääosin piikki löytyykin
Ei; en ole innostunut tuhansilla euroilla kokeilemaan josko kuitenkin yllättäen onnistuisin luomuna kaikkien vuosien jälkeen.
Ei; ei siihen ole edes ylimääräisiä paukkuja. Heti vaan sata lasiin, niin ei tarvitse jossitella.

Olin jääräpäinen niin kohteliaasti hymyillen kun silloin perjantaina iltapäivällä osasin. Lääkäri näytti ohuesti tyytymättömältä, mutta suostui. Kompromissilla; jos LH-plussaisi sunnuntaina, tehtäisiin inssi luonnonkiertoon maanantaina. Jos ei, palataan asiaan lääkkeillä seuraavassa kierrossa. Ohjeeksi tuli syödä vanhasta varastosta letrotsolia 5mg kp3-7. Mennä ultraan ja katsoa sitten.

Poistuin. Näillä mennään. Kyllä tämä taas tästä. Eipä siinä muukaan auta.

Solukavalkadi ja hoitohinnoittelu

Flash back. Peruutus vuosi taaksepäin. Hedelmöityshoitoihin hakeutuminen, klinikan valinta, alkurähinät. Lueskelen blogeja ja totean kerta toisensa jälkeen miten eri tavat on eri taloissa. Toki sen olen tiennyt ennenkin, mutta silti onnistun hämmästymään. Närkästymäänkin epäloogisuudesta.

Koska jokainen nainen on yksilö ja hedelmöityshoidot sekä niiden tarpeen arviointi on yksilöllistä, en lääketieteen kiemuroihin aio puuttua. Niin ikään jokainen perhe - olkoon se sitten yhden naisen, nais- tai heteroparin - on yksilöllinen ja hoitosuunnitelman kuuluisi näin ollen tukea perheen yksilöllisiä toiveita ja tarpeita. Vaikka kiire ei ole oikea syy puutteelliseen kohtaamiseen, se on valitettava arkea rytmittävä tekijä, mikä luo julkisella puolelle omat rajoituksensa. Näin ollen tipautan julkisen pois junasta ja keskityn siihen, minkä vertailu on mahdollista; raha ja ihmisten kirjaamat kokemukset yksityisen sektorin palveluista. Jotta avautumisestani ei tulisi tolkuttoman pitkä, pitäydyn pääosin ensimmäisessä.

On selviö, ettei kaikkea mitata rahassa ja hedelmöityshoidoilla on tavoitteena saada aikaiseksi jotain sellaista, minkä arvo on joka tapauksessa mittaamaton. Rahapolitiikkaa ei yksityisen sektorin hoidoissa voi kuitenkaan kättä heilauttaen ohittaa, sillä - piru soikoon - on se vaan iso asia. Eteenkin jos hoidoista ei myönnetä kelakorvauksia. Eteenkin jos mennään ivf-hoitoihin ja ilman lisääntymislääketieteellistä syytä lääkkeetkin on jonkun lekurin kirjoittamana täyskustannettavia (eli se pirskatin "sairauden hoito"-raksi puuttuu). Luulenpa et melko moni hoitoihin hakeutuja koittaa perehtyä valittavissa olevien klinikoiden hinnotteluun. Se vaan ei ole etukäteen helppoa, kun loppusumma koostuu niin monista asioista. Selkeimmät erottelevat tekijät ovat äkkiseltään ajateltuna:
- hintojen ilmoittaminen köntässä tai erikseen
- tehtävät rutiinitutkimukset ja käynnit
- lahjasoluhinnoittelu

Mikä sotku. Kun toinen klinikka ilmoittaa vaikkapa inssin hinnan könttänä, se kuulostaa suurelta. Jos hintaan kuitenkin kuuluu folliultra, itse toimenpide, siittiöiden pesu ja lääkärin palkkiot molemmilta käynneiltä, voi loppusumma jäädä huomattavasti pienemmäksi kuin naapuriklinikassa, missä edullisen alkuvaikutelman varjossa kaikki listataan julkiseen hinnastoon erikseen. Toki joka paikassa käynnit suunnillaan tarpeen mukaan, jolloin ilmoitettu könttäsummakin saattaa viilautua. Mitä alkukuvioihin tulee, niin vaikuttaa ohkasesti olevan randomtouhua. Pisin alkusetti itsellisille naisille ja naispareille tuntuu olevan kutakuinkin seuraava: ensikäynti (vain keskustelua), psykologi, lahjasoluneuvonta, verikokeet, hoidonsuunnittelukäynti ja mahdollinen gyn.tutkimus+uä, aukiolotutkimus (onneksi useimmiten yhdistettynä johonkin toiseen  käyntiin) ja biologikontakti soluista (ja mahdollinen solujen tilaus). Lyhin vastaavasti; ensikäynti sisältäen gyn.tutkimuksen ja uä:n, psykologinkäynti sisältäen lahjasoluneuvonnan ja soitto labrasta kun luovuttaja on valittu. Toisaalla aukiolotutkimusta ei välttämättä tehdä ennen ekaa inssiä, toisaalla taas se halutaan etukäteen inssien onnistumisedellytysten varmistamiseksi. Toisaalla ohjataan rutiinisti verikoikeisiin ja infektionäytteille, toisaalla vain tarpeen mukaan ja inf.verikokeetkin otetaan naisesta vasta ivf:ään siirtyessä.

Jokainen klinikka tuntuu yhdistelevän käytäntöjä parhaaksi katsomallaan tavalla.Todellisen hinnan tietää vasta kun reissun kuittaa kassalla. Kassalla, missä joka ainut maksukortin väläytys voi maksaa noin 10€ (tai ylikin) toimistomaksun. Siinä sitä miettii, et tässä konkassa kymppi on sinne tai tänne. Jos käyntejä on paljon, tulee siitäkin sievoinen summa, jonka voisi käyttää toisinkin. Eteenkin kun vertaa klinikoihin, jossa toimistomaksua ei peritä. Meidän klinikalla oli hyvä kompromissi; jos maksat tiskillä, lisäveloitusta ei tule. Mutta jos haluat laskun kotiin, saat siitä pulittaa 10€ laskutuslisän.

Jännittävin hintaerottelu tulee kuitenkin lahjasoluista ja niille tehtävistä toimenpiteistä. Siittiöiden tilaaminen Tanskasta on yleistä ja näissä erikseen tilatuissa oljissa voi olla olkikohtaisia hintaeroja, jotka perustuvat siemennesteen laatuun. Lisäksi olkia hankittaessa niitä usein joutuu ostamaan etukäteen tietyn määrän. Kotimaiset laskutetaan usein yksittäin kiinteänä olkihintana ja vasta sitä mukaa kun niitä käytetään. Klinikan ilmoittamaan inssi- tai olkihintaan voi kuulua siemennesteen pesu ja sperma-analyysi sulatuksen jälkeen (kuten meillä 460€ olkihintaan kuului) tai sitten niistä voidaan erikseen laskuttaa olkikohtaisesti jompi kumpi tai molemmat. Tämä tekee lisähintaa oljelle karkeasti paikasta riippuen 80-155€. Ei ihan pikkuraha sekään.

Ja suurimpana: viimeaikoina ihmetyksen aiheeni on taas ollut 1000€ arvoiset "siittiöoikeudet". Osa maksaa niitä, osa ei. Väestöliitolla ei moisesta ollut edes puhetta, joten ei hajuakaan mitä saisin jos moisen summan suoritan. Käytimme tosin kotimaisia, joista ei maksua vissiin peritä millään klinikalla. Olen kuitenkin huomannut, et myös tanskalaista tuontitavaraa on saanut ilman varaus-/käyttöoikeusmaksuja sekä klinikoiden varastosta että valitsemalla oma luovuttaja Tanskan Cryosin kannasta ja ostamalla olkimääräisesti. Sen tiedän, et jos Cryosilta haluan ostaa kansainvälisen yksinoikeuden johonkin tuoreeltaan luovutuskantaan tulleeseen luovuttajaan, niin siitä joudun erilisen lisämaksun maksamaan (sillä silloinhan estän hyvän tavaran myymisen muille). Mut mihin kotimaiset klinikat perustavat ko.veloituksen? Tästä olisin kiitollinen, jos joku osaisi antaa pitävät perusteet moisen summan laskuttamiselle. On nimittäin iso raha! Sillä sais jo kokonaisen inssikierron ja enemmänkin..

Samaan asiaan liittyen olen hämmentynyt miten eri tavoin klinikoilla suhtaudutaan luovuttajaan liittyviin toiveisiin. Toisaalla tarjotaan vain kotimaisia, toisaalla ulkomaisia, toisaalla saa itse valita kumpaa toivoo käytettävän. Toisaalla voit plärätä valikoimaa itse, toisaalla kysytään toiveita, jossain kuitataan sanomalla et biologi soittaa jos sinulle löytyy luovuttaja. Tähän soittoon voin mennä päiviä, pari-kolme viikkoakin. Ja siis miten niin JOS löytyy? Miten voi olla ettei klinikalla osata sanoa omaa tilannetta edes karkeasti akselilla onko varastossa olemassa jotain vai ei? Kun luovuttaja löytyy, toisille tilataan kiinteä määrä esim 5 olkea. Toisten kanssa sovitaan, että luovuttaja on lukittu kunnes halutaan syystä tai toisesta vaihtaa. Toisille luovuttaja valitaan olki-pari kerrallaan ja tarpeen mukaan taas "katsotaan löytyykö uusi". Hämmentävää.. Ja ristiriitaistakin. On isoista asioista kyse. Itse koin tärkeäksi vaikuttaa siinä määrin, ettei minulle kaikin puolin vaaleana valikoituisi sysimustatukkaista suklaasilmää. Ettemme syntyvän lapsen kanssa olisi silmin nähden eri puusta veistettyjä. Jos asian kuitenkin kääntää niin, et vain yhtä luovutustavaraa olisi tarjolla ja toivooko sitä raskautta/lasta vai ei, niin hyvin vähäpätöiseltä vaikuttaa se seikka kasvaako lapselle oljenvaalea vai tumma tukka. Siitä huolimatta omien toiveiden kuulluksi tuleminen on osa hoitoa ja potilaan arvostavaa kohtaamista. Joskin ammattilaisena on tuotava esiin ja asiakkaana ymmärrettävä, ettei kaikkia toiveita voida aina täyttää. Silloin kompromissit on paikallaan.

Yksi mitätön pikkuasia mitä olen rahapolitiikan ulkopuolella miettinyt, on soittelu. "Soita sitten niin katsotaan aika. Soita sitten niin saat soittoajan lääkärille. Soita sitten, niin saat ohjeet lääkitykseen. Soita soittoajalla." Soita ja soita. En tiedä olenko ainoa, mut mua rassasi soittelu. Soittoaikojen kyttääminen kesken työpäivän, hiljaa puhuminen poissa uteliaiden korvien alta. Siksi olinkin tyytyväinen, kun meidän klinikalla edes osa asioista oli mahdollista hoitaa sähköisesti suojatussa yhteydessä Kaiku-palvelun kautta. Kaikussa oli mahdollista täyttää kaikki ensikäyntiä varten tarvittavat esitiedot ja viestitellä omahoitajan kanssa, joten sitä käytimme mm.luovuttajan valintaan ja labratulosten ilmoittamiseen liittyen. Ohjelmaan kun illalla merkitsi kuukautisten alkaneen, niin seuraavana päivänä omahoitajalta tuli viesti, jossa tiedusteltiin toiveita folliajasta. Siis jos sitä ennen ei ollut ehtinyt soittaa. Itse koin sen näppäränä, kun töistä oli hankala ajoin pirautella.

Entä ns. turhat puhelut, onko niitä? Onhan se melko vaivatonta soittaa folliaikaa, inssiä, testitulosta tai outoja oireita. Mut miksi soittaa vaikkapa lääkityssuunnitelmaa, jonka voisi edellisellä käynnillä kertoa valmiiksi? Ilman muuta soitto on tarpeen, jos vaikka aloitetaan uusi lääke ja tarvitaan resepti. Silloin on hienoa, et lääkärikäynnin voi korvata soitolla. Jos seuraavassa kierrossa kuitenkin olisi tutut sävelet, olisi mielestäni kaikkien osapuolien ajan, mielenrauhan ja rahan säästämistä antaa ohjeet valmiiksi. Eteenkin, kun kaikki puhelut eivät ole ilmaisia, vaan puhelinneuvonnastakin laskutetaan. Joskin varsin vaihtelevasti.

Laskutus muutenkin vaihtelee. Joskus ultrat ovat halvempia, joskus kalliimpia. Maallikko ei sitä logiikkaa ymmärrä jos ultran tarkoitus ja toteutus on sama. Toki samaan kiertoon osuva uusinta-uä voi loogisesti olla ensimmäistä edullisempi. Kun hoitosuhde venyy, on loppulaskua kuitatessa moni saattanut yllättyä; kaikkia käyntejä tai ohjauspuheluja ei olekaan laskutettu, Uä:n hinta on jäänyt hinnastolukeman alle jne. Isossa laskussa nämä pyöristykset ilahduttavat.

Mitä käytäntöihin ja laskutukseen tulee, niin sekavalla kentällä tämä aatostulvani oli vain pintaraapaisu ja jos joku huomaa karkeasti paikkaansa pitämätöntä tietoa, niin otan korjauksen vastaan mielelläni. Muutenkin olisi mukava kuulla muiden kokemuksia; millaisin komboin ja mihin hintaan hoitojen aloitukset toteutettiin missäkin? :) Vertailukelpoisuuden helpottamiseksi ajattelin ynnätä klinikan laskuttaman hinnan ns. pakollisine klinikalle upotettuine tutkimus-, toimenpide- ja lahjasolukuluineen (1.olki + mahdolliset käyttöoikeudet) siihen asti kunnes ensimmäinen inssi on tehty. Eli mikä on ensikäynnistä asti laskien vähimmäishinta, jolla olisi selvinnyt, jos raskaus olisi alkanut ekan yrityskierron inssistä?

Jos meillä homma ois menny ku Strömsössä, pakollisiin kuvioihin ois kuulunut ensikäynti gynekologisine tutkimuksineen, aukiolotutkimus, 60min psykologin parihaastattelu kirjallisine lausuntoineen, luovutusneuvonta, folliultra, siittiöolki ja inssi. (Pois jätän lisälabrat, toistuvat seurannat, lääkkeet, lääkärin lausuntokulut, jotka musta johtuen nostivat todellisia kuluja.) Turun Väestöliitolla minimipotti tälle riisutulle perus-setille olisi ollut 1077€. ("Lapsettomuuden selvittämiseen pyrkivistä" alkututkimuksista sai automaattisesti suoraan 73€ kelakorvaukset, joten ne on vähennetty loppusummasta.)

Näin jälkikäteen olen tyytyväinen, että satuimme valitsemaan juuri Väestöliiton. Siellä paitsi kohtaaminen ja palvelu, myös jousto ja hinnoittelu on ollut pääosin mieleemme. Perehtymisräpellystemme perusteella olimmekin päätymässä kyseiseen klinikkaan, mutta vihoviimeisin etulyöntiasema tuli sijainnista, joka oli käytännöllisesti lähellä työpaikkaani. Ja hyvä niin :)

Entäpä teillä, minkälaisia kokemuksia tai ajatuksia?

Sisaruspotentiaali pakkasessa

Olemme tältä erää painaneet Väestöliiton oven kiinni takanamme. Piipahdimme tänään vielä hakemassa syntymäilmoituskaavakkeen, näyttämässä muutaman viikon takaista uä-kuvaa ja samalla tekemässä tulevaisuuden suunnitelmia tutun hoitajan kanssa.

Toiveenamme on joskus tulevaisuudessa saada perheeseen lapset, joilla olisi myös yhteistä biologista perimää. Kun molemmilla meillä Eiran kanssa on halu kokea raskaus ja synnytys, tarvitsee lapsemme yhteisen geenisiteen muualta kuin meiltä. Toiveemme on ollut tiedossa jo alusta alkaen, joten luovuttaja on valikoitunut sen perusteella. Eiralle on pidetty varauspaikkaa jemmassa ja nyt kun raskaus on toistaiseksi edennyt hyvin, kävimme lukitsemassa kiintiön. Käytännössä Eiralle tehtiin oma hoitokortti ja erillinen hoidonvaraus, joka sitten linkitettiin minun hoitosuostumukseeni.

Ilahduttavaa oli, että äitiyslain toivossa Väestöliiton tulkinta naisparin perhepaikoista on vuoden alusta lieventynyt tulkitsemaan naisparia osittain yhtenä perheenä. Tulkinnassa hoitosuostumusten tilanne säilyi ennallaan eli hoidonvaraus ei voi tällä laisäädännöllä olla yhteinen, vaan molemmilla on erilliset. Se mikä kuitenkin on muuttunut on käsitys perhepaikasta: ennen luovuttajan kiintiöistä voitiin luovuttaa 5:lle naiselle. Nykyään luovutus on mahdollista viidelle perheelle. Eli käytännössä jos kaikki viisi perhettä koostuisivat raskausinnokkaista naisista, sukusolujen saajia voisi olla maksimissaan 10. Noh, meihin se ei vaikuttanut, vaan kohdallamme edetään ns."vanhaan malliin". Tulkinta nimittäin koskee vuoden vaihteilla käyttöön otettavia uusien luovuttajien kiintiöitä, jotka ovat tietoisia mahdollisesta käytännöstä ja siihen suostuneet. Näin ollen viime vuonna tehty valikointi pudottaa meidät perinteiseen kahden perhepaikan varauspolitiikkaan.

Vallitsevalla politiikalla viemme viimeiset 40% luovuttajamme paikkakiintiöistä. Jakoa merkityksellisempää on se, miten riittää oljet tuleviin sisaruksiin..? Labrasta tarkistettu tilanne oli ilouutinen: Olkia riittää ja tekemämme varauksen jälkeen vielä jää jäljellekin. Eiralle tehtiin varaus ja kolmen vuoden säilytyssopimus kahdeksaan olkeen. Niiden joukosta toivoisi aikanaan sen pikkusisaruksenkin löytyvän :)

Mitä hintapolitiikkaan tulee, niin toimistofrouvan kotiuduttua emme päässeet kuittaamaan summaa reaaliajassa, vaan puolijännityksellä odotamme laskua saapuvaksi perästä päin. Harva klinikka ilmoittaa sivuillaan sisarusvaraus- tai säilytyshintoja. Alkioiden pakastushinnat ovat sen sijaan esillä, mutta niissäkin säilytysajat vaihtelevat, joten suuntaa antavakin vertailu on haasteellista. Noh tää on asia, jossa valikointimahdollisuutta ei sattuneesta syystä ole, joten ajateltiin, et maksoi mitä maksoi. Allekirjoitusten jälkeen uskaltauduimme tiedusteleman hintaa. Eiran kiintiövarauksen säilytys tulisi alustavan tiedon mukaan kustantamaan kiinteät kolmisensataa euroa. Reilu 8€ kuukaudessa, erkki per olki. Varsin kohtuullinen pyynti potentiaalien pikkusisarusten kolmivuotisesta hoidosta :)

Siittiösyyni + todennäköisyyslaskentaa

Ykkösfakta: inseminaation seurauksena raskaus alkaa 10-15% todennäköisyydellä. Käänteisesti: 85-90% todennäköisyydellä raskaus ei ala. Aika rajua arkirealismia kahden viikon odotusaikaan. Huoh. Ennakoivana realistina ajattelin ajankulukseni koittaa perehtyä asiaan ja summailin muitakin osatekijöitä.

Ajoituksesta on hyvä aloittaa. Sen merkitystä ei voi vähätellä, kun munasolu tunnetusti on lyhytikäinen. Pakastettujen siittiöiden elinikää en faktuaalisesti tiedä, mutta eri lähteissä sen on veikattu olevan 24h. Siis helposti neljäsosa tuoretavarasta??!! Huoh vol.2. Ajoitus sinällään meni nappiin. Lääkäri pohti, et mutu-tuntumalla ennuste vaikuttaisi olevan parempi, jos inssin aikaan folli vielä näkyy. (Siis verraten tilanteeseen, jossa ovulaatio on tapahtunut jo.) Uä:ssä follikkeleja oli kaksi, joista toisen luhistumisen perusteella H-hetki oli käsillä.  Toinen folli oli pullura ja merkittävimmät ovulaatiokivut tuntuivatkin n.7h inssin jälkeen. Vaikka tuntemuksista päätellen epäilin munasolun yrittävän vatsanpeitteiden läpi ulkomaailmaan, oli tuntemukset seuraavaan aamuun mennessä kutakuinkin poissa. Eli molempien sukusolujen on mahdollista olla hengissä kohtaamishetkellä. Napakymppi.

Entäs ne siittiöt? Inseminaatiossa siirrettiin 0.5ml olki, joka sisälsi 2.1milj siittiötä. Niistä 36% eteenpäin liikkuvia. Väestöliiton raja lahjasoluinssiin 0.5ml oljella on 1milj. (Jos jää sen alle, sulatetaan 2 olkea ja siirretään milli.) Eli siihen nähden ok, mutta.. Miten laatu asettuu suureen kuvaan?

Maailman terveysjärjestön WHO:n (2010) määrittämät viitearvoalarajat normaalille siemennesteelle ovat:
> 39 milj siittiötä per ejakulaatio
>15 miljoonaa siittiötä per millilitra
> 58% elossa olevia
> 32% eteenpäin liikkuvia
> 40% yht.liikuskelevia
>4% morfologia normaali
Tämä siis koskee tuorenäytettä? Viitearvoja pakastetuille siittiöille en löytänyt..

Siittiötiheyttä pidetään yksittäisistä ominaisuuksista tärkeimpänä raskauden alkua ajatellen. Jos oljen sisältämästä lukemasta ynnättäisiin ylöspäin, niin olkimillissä olisi 4.2milj. Jos oletetaan, että puolet kuolevat pakastuksessa, pestynä ennen pakastusta summa olisi ollut 8.4milj. Eli siis alle viiterajan? Minkäköhän verran pesu on vähentänyt lukemaa? Jostain tutkimuksesta luin, et selkeesti alentunut hedelmöityskyky on, kun määrä millissä jää alle 5milj. Terveysportista saadun tiedon mukaan raskauden todennäköisyys yksittäistä kuukautiskiertoa kohden laskee jo WHO:n kriteereiden normaalialueellakin. Mihin sitte klinikan raja 2milj/ml:ssä mahtaa perustua?

Siittiöiden rakenteen merkityksestä raskautumiseen vaikuttaisi sen sijaan olevan voimakkaita näkemyseroja. Jopa siinä määrin, että osa labroista onkin poistanut ko. arvioinnin siemennesteanalyysistaan. Koska rakenteeltaan normaalien siittiöiden osuudella on kuitenkin osoitettu yhteys sekä spontaani- että hedelmöityshoitoraskauksien todennäköisyyteen, olisin ollut kiinnostunut tästäkin tiedosta. Meille tätä ei kuitenkaan kerrottu, joten en tiedä tutkitaanko sitä sulatuksen jälkeen. Ainoa saamamme tieto oli kokonaismäärä ja liikkuvuus (A+B?).Toisaalta on lohdullista, että vaikka huippuarvotkaan eivät takaisi hedelmällisyyttä, alkaa raskauksia normaaliarvojen valossa huomattavankin poikkeavalla siemennesteellä.

Noh, ei auta kuin luottaa siihen syyniin, minkä lahjasoluluovuttajat käyvät klinikalla läpi myös sperman laadun suhteen. Lahjoittajaksi pääsee vain korkealuokkaisella spermalla, joka kestää hyvin koepakastuksen. Luovutussperman alkuperäsistä laatua emme saa kuitenkaan tietää, vaan vain lopputuloksen. Kaipa 2.1 milj. on kohtuullinen tulos - pakastetuksi. Ihan en ole vaikuttunut sen loistavuudesta, vaikka henkilökunta vaikutti tyytyväiseltä. Toisaalta tarpeen on vain 1-2 supersiittiötä. Siihen nähden 0.5ml oljesta 756 000 eteenpäin liikkuvaa on bueno. Siinäkin on 755 998 liikaa. Silti.. Huoh vol.3.

Ovulaatio sentään tuli. Lääkkeillä. Aromataasin estäjillä, joihin napsimani letrotsoli kuuluu, saadaan aikaan ovulaatio jopa 75 %:lle (check), joista raskaaksi tulevien osuus on 15 - 25 %:n luokkaa (not yet check). Tropin yhdistyessä inseminaatiohoitoon raskaaksi tulleiden osuus on keskimääräisesti 13 % ja niistä monisikiöraskauksia on noin 12%. Eli matemaattisen päättelyn jälkeen todennäköisyydet ovat: yksösraskaus 11,4%, kaksosraskaus 1.6%, negatiivinen raskaustesti 87%.

Toki tähän vaikuttaa myös kasvuolosuhteet. Limakalvo jäi inan alle 8mm. Ei huono, joskaan ei loistavakaan. Liekö sitten syynä uä-näkyvyys, täyttymässä oleva rakko, vai mikä, mut en nähnyt yhtä selkeää kolmikerrosnäkymää kuin viime kierroilla. Ja eikö juuri rakenne ole merkittävä? Huoh vol.4. Lisäksi molemmat follikkelit olivat oikeassa ovariossa, jonka viereinen munatorvi veti aukiolotutkimuksessa nihkeästi.. Kohdunulkoista raskauttakinko tässä pitäs vielä jännittää?

Huoh huoh huoh. Miten tästä voi koskaan tulla mitään?! O_o

Ehkä käytän maalaisoptimistin lyhyttä matikkaa:
1 inssi + 1 munasolu = 15% todennäköisyys
1 inssi + 2 munasolua = 30% todennäköisyys? Eikö? :D

Kuulostaa ainakin paremmalta. "Vain" 70% todennäköisyys, et koko setti alkaa alusta ennen kuin testipäivä koittaa. Testipäivä, joka neuvottiin 16-18vrk inssin jälkeen. Mjaa. Ajattelin kyl et dpo14 tekis tehtävänsä. Eteenki ku normaalisti vuoto alkaa jo ennen sitä.. Noh, se selviää väkisinkin reilun viikon päästä.

ps. Jotta en huutele omiani, tässä lähteitä kiinnostuneille

Klami R, Perheentupa A. Miten tulkitsen spermanäytteen? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2015;131(21):1969-73

Cooper TG1, Noonan E, von Eckardstein S, Auger J, Baker HW, Behre HM, Haugen TB, Kruger T, Wang C, Mbizvo MT, Vogelsong KM. World Health Organization reference values for human semen characteristics. Hum Reprod Update. 2010 16(3):231-

Ahinko K. Successful intrauterine inseminationtreatment. 2009. Väitöskirja. Acta Electronica Universitatis Tamperensis : 823. Tampere University Press.

Check ML, Bollendorf A, Check JH, Katsoff D. Reevaluation of the clinical importance of evaluating sperm morphology using strict criteria. Arch Androl 2002;48:1-3

Coetzee K, Kruge TF, Lombard CJ. Predictive value of normal sperm morphology: a structured literature review. Hum Reprod Update 1998;4:73-82.

The Donor

Luovutusneuvonta hoitajan vastaanotolla. Kertakaikkisen hyvä tapaaminen. Tapaamisella puhuttiin vanhemmuudesta, tukiverkosta ja meistä perheenä. Toiveistamme ja peloistamme. Käytiin läpi pakollinen juridiikka, oikeudet ja velvollisuudet. Annettiin meidän toiveraamit luovuttajasta ja kuultiin klinikan luovutuskäytännöistä. Poistuimme mukanamme esitteet myös adoptiosta ja lapsettomien yhdistyksestä Simpukasta. Kattava skaala kompaktisti reilussa tunnissa.

Oli mukava kuulla kuinka tarkan seulan läpi Väestöliitto luovuttajansa valitsee. On haastattelut, neuvonnat ja testit. Niin sperman laadulle kuin infektioidenkin varalle. Byrokratian tarkkuus loi turvaa. Kuten myös tieto, että kohdallamme luovutukseen käytetään vain sellaisia sukusoluja, joissa luovuttaja on kieltänyt juridisen vanhemmuuden vahvistamisen. Ei sillä, vanhemmuuden mahdollinen vahvistus on aina synnyttäjästä kiinni, mutta siitä huolimatta - näinä lakimuutosten aikoina, joissa isyyslaki miehen kohdalla vahvistuu - haluamme "sijoituksemme" olevan täysin riskitön.

Tarkkaa detalji-listaa emme donorin suhteen tehneet. Toiveet kallistuivat ristivärisestä vaaleaan. Tummat suklaasilmät karsimme pois, sillä tummat vahvat piirteet voivat olla dominoivat ja olisi mukavaa, jos perheemme ei näyttäsi eri puusta veistetystä. Miehellä olisi hyvä olla mittaa ja skandinaavinen perimä. Siinä ne. Miten toiveet toteutuivat? 75%sti. Pituus jäi alle sadanseitsämänkymmenen. Hmm.. olimme eettisen ongelman äärellä. Onko eettisesti väärin olla ronkeli tässä tilanteessa? Olemmeko kamalia pinnallisia pituusrasisteja jos kieltäydymme? Entä jos hän "ei vaan tunnu oikealta"?

Tuntui kurjalta ajatus kieltäytymisestä, mut jostain syystä suostuminenkaan ei tuntunut hyvältä. Ajattelimme luonnonlakia. Sitä miten vapailla markkinoilla valitsisimme. Ketä keräisi katseemme. Siinä pituudella on vaikutusta. Luonnon omassa karsinnassa luovuttaja ei todennäköisesti tulisi kummankaan valitsemaksi. Valitettavasti. Päädyimme antamaan kiusalliset pakit luovuttajalle. Tuntui ikävältä. Kuin olisi kieltäytynyt lähtemästä ensitreffeille suloisen naapurin pojan kanssa.

Klinikka ja labra lupasivat katsoa toista luovuttajaa. Etsintää rajoitti hieman se, että toiveenamme on puolisisarusvaraus. Haluaisimme lapsemme olevan biologista sukua toisilleen, jos mahdollista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos meistä molemmat aikanaan synnyttää, tulisi luovuttajan olla sama. Koska emme ole naimisissa, varauksemme vie tällä hetkellä 2 perhepaikkaa viiden kiintiöstä. Olkia pitäisi myös olla riittävästi ja niillä käyttöikää jäljellä.

Etsinnän tuloksena luovuttaja kasvoi 10 sentillä. Teimme varauksen ja sovimme, että seuraavalla vastaanottokäynnillä hoidamme paperityöt ja virallisen puolisisarusvarauksen Eiralle. Mulle olkia tarpeen mukaan ja tulevaisuutta varten Eiralle 6 pakkaseen. Säilytyssopimus 3 vuotta.

Ettei vaan kohta alkais tulla kiire..? :D

Täyspäisiksi todetut

Psykologin lausunto tuli tänään postissa. Jännä lukea asioita itsestään, jännä huomata mitkä lauseet on poimittu ja miten ne on tulkittu. Psykologin käynti oli kokemuksena neutraali. Ilmapiiri oli hyvä ja rohkaiseva. Silti olisin odottanut jotain.. ..enemmän.

Psykologilla käyminen on aiemmin tavallaan kiehtonut minua. Olen sitä mieltä, että se tekisi hyvää kaikille. Kunhan olisi käytettävssä siihen vaadittava aika ja raha. Siksi kai odotin jotain ajatusmaailmaa mullistavaa, uutta ihmeellistä ahaa-elämystä. En pelkkää läpihuutojuttua, vaikka käytännössä se sellainen usein onkin.

Vastaanotto pyöri aika paljon peruselementtejen ympärillä; elämäntilanteemme, mitä ajattelemme vanhemmuudesta tai miehen roolista, millainen historia identiteeteillämme on. Jotkut kysymykset olivat varsin heterosuuntautuneita; ajattelimmeko kertoa lahjasolutaustasta ja tunteeko toinen vierautta, kun lapsessa ei ole hänen biologista perimää? Hmm.. Relevantteja ja ehkä heterosuhteessa joskus kipeitäkin kysymyksiä. Naisparille sen sijaan? No 1+1 on lyhyelläkin matikalla vain 2. Naisgeeneillä 3:tta ei tule. Eikö silloin kertominen ole aika luonnollista?

Joskus mietin, että ostosiemen on mutkaton ja vähän itsekeskeinenkin ratkaisu. Turvaammehan sillä oman kahdenkeskisen vanhemmuutemme ja pesemme kätemme siitä vastuusta, että missä vaiheessa kerrotaan ja mitä. On varsin vaivatonta tokaista "Äidit sai vauvansiemenen lääkäriltä. Joku kiltti setä on niitä lääkärille vienyt ja kun olet aikuinen, voit kysyä lääkäriltä kuka se oli. Jos haluat." Kumpi sitten on parempi; tunnettu luovuttaja läheltä vai tuntematon kaukaa, mahdollisesti toisesta maasta? Molempi parempi, ei voi tietää. Nyt pelataan korteilla, jotka on jaettu.

Yksi asia, jota en ollut osannut itse ajatella; luovutuksen ja lapsen täysikäisyyden välillä on PITKÄ aika. Mitä tahansa voi tapahtua sinä aikana. Siis mitä tahansa. Jos parinkymmenen vuoden päästä lapsi VALVIRAn numerolla pyytää luovuttajan tiedot, ei todellisuus ehkä kohtaakaan mielikuvia. Luovuttaja ei välttämättä olekaan se kalastava ja urheilullinen 40v unelmaisä, jota kuvaa lapsi on saattanut mieleensä kuvittaa.

Saattaa olla, että luovuttaja on luovutushetkellä ollut 45-vuotias. Jos lahjasolun säilytysaika lähenisi loppuaan ja ne käytettäisiin 14 vuotta luovutushetken jälkeen.. lyhyt matikka? Luovuttaja 60v, kun lapsi syntyy. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä 78-vuotias seniori. Tai ehkei hän olekaan ikämies. Ehkei hän ole mies enää ollenkaan. Ehkä hän on transsukupuoliprosessin läpi käynyt nainen. 30 vuotta luovuttajan elämässä on pitkä aika. Siinäkin ihan ajatuksen aihetta.

Tulevaisuudesta nyt kuitenkin paluu tähän päivään. Päivän anti oli kirjeen viimeinen lause; "Edellä olevan perusteella en näe mitään estettä Ruskan ja Eiran lahjasoluhoidolle."

Nih. Näillä korteilla mennään :)

Haikara hakusessa

Naispari. Kaksi äitiyttä tikittävää biologista kelloa. Elääkkö kahden aikuisen elämää vai kasvattaako perhe? Eiran kanssa alusta asti kallistuttiiin viimeisimpään, vaikka molemmat ovat sitäkin mieltä, että itsellinen, lapseton elämä on täyttä ja rikasta sellaisenaan.

Lapsen hankinta vaatii suunnittelua, sillä - kumma kyllä - raskaus ei ota alkaakseen vaikka ehkäisyä ei olisi käytetty vuosikausiin. Vaikka yllätysraskaus ei olekaan mahdollinen, on naispari siitä onnellisessa asemassa, että konstit on monet. Voidaan etsiä luonnikkaasti asioihin suhtautuvaa luovuttajaa vaikkapa Setan keskustelupalstojen kautta tai omasta tuttavapiiristä. Voidaan pokata potentiaalinen ori kapakasta tai päätyä ostosiemeneen yksityisellä klinikalla. Jokaisella vaihtoehdolla lie puolensa, joten niitä Eiran kanssa pohdittiin.

Kunnaksen Herra Haikara @ Hullunkurinen Lintukirja

Baaripoka oli helpoin pudottaa pois laskuista. Ei kumpikaan ole halukas lähtemään luomuhedelmöitykseen suhteen ulkopuolelle. Lisäksi siitä jäisi käteen likainen huijari fiilis, epätietoisuus ja messevä juridinen paperisotku syntymän jälkeen adoptioprosessiin lähdettäessä.

Luovuttaja ilmoituksen tai keskustelupalstan kautta? Suurisydämisiä ihmisiä, joilla on vilpitön halu auttaa. Valinta sopii monelle. Meidän ajatuksissa tuntemattomaan ja kuitenkin tiedettyyn luovuttajaan liittyi sen verran epävarmuustekijöitä, että hylkäsimme vaihtoehdon.

Tuttu luovuttaja. Skannasimme laajahkon tuttavapiirimme miehet. Seula oli tiukka.

Terve ja täysjärkinen. (Ainakin tiedettävästi.) Luovuttajasta emme olisi tekemässä isää, mutta emme myöskään sitoudu salaamaan asiaa. Lapsella on oikeus tietää taustansa jos hän niin itse haluaa. Luovuttajan psyyke pitäisi siis kestää epävarmuutta vuosia. On valmis avaamaan lapsellekin ovensa, mutta ei vaadi oikeuksiaan. Ymmärtää minun ja Eiran olevan lapsen vanhemmat, mutta on myös omassa roolissaan läsnä, jos lapsi sitä joskus vuosien saatossa kaipaisi.

Sinkku. Emme halua, että luovutuksesta aiheutuu ikäviä tunnepitoisia lieveilmiöitä luovuttajan parisuhteelle tai kumppanille.

Mielellään omia aiempia lapsia. Jos meille mahdollisesti syntyvä lapsi olisi luovuttajan ainokainen, saattaisi ajan myötä herätä sellaisia "ainoa perillinen" ajatuksia, joita ei osaa ennakoida. Se saattaisi olla raskasta, kaikille osapuolille.

Hetero. Olemme sen verran konservatiivisia, että uskomme kahden vanhemman perheeseen. Homomiehen tai miesparin kanssa lastenhankinta voi yltää yllättäviin tunnemomentteihin ja vanhemmuussotkuihin, joten emme itse olleet valmiina siihen liittyviin riskeihin. Uskon apilaperheen olevan joillekin paras ja ainoa oikea valinta. Ihailen heidän avoimuuttaan, vaikka me tavoittelemmekin toisenlaista ratkaisua.

Alkuun ajattelimme ristiinluovutusta. Eiran tutulta minulle ja minun tutultani hänelle. Näin pystyisimme vähentämään keskinäisen ulkopuolisuudentunteen riskiä. Sanomattakin on selvää, että riski on, jos luovutuksen tekisi synnyttäjän paras ystävä.

Eiran kanssa toisaalta toivoisimme, että lapsillamme olisi samaa biologista perimää. Jos meistä molemmat ajallaan synnyttää, tarvitsee yhteisen perimän tulla luovuttajan puolelta. Näin ollen ristikkäisyys olisi osin poissuljettu ja luovuttajan pitäisi olla valmis sitoutumaan luovutukseen myös tulevaisuudessa.

Siinä ne suurimmat. Kuinka moni läpäisi seulan? Yksi. Samainen potentitaali, joka omasta tahdostaan tarjoutui tehtävään empimättä. Ennen kuin asia tuli ajankohtaiseksi, oli hänkin seurustelusuhteeseen päätynyt. Luovutuksesta on tyttöystävänsä kanssa puhunut ja homma molemmille ok. Ainakin tänään ja tässä. Emme vaan voi olla miettimättä; entä jos lapsenteko venyy? Entä kun raskaus on ilmeinen ja lapsi syntyy? Entä kun sisaruksen hankinta tulee ajankohtaiseksi? Jos ja jos. Hmm..

Kun edellä mainitut vaihtoehdot karsiutuvat pois, jäljelle jää: lapsettomuusklinikka. Julkisen sektorin palveluja tarjotaan naispareille hyvin rajoitetusti. Suunta siis olisi yksityinen. Vaihtoehtona selkeä. Kaikessa byrokratiassaan turvallinen. Kallis. 

Kaikkea ei kuitenkaan mitata rahassa. Jos säästöjä ei raaskisi tähän projektiin polttaa, niin mihin sitten?