LGA - kolme uskottuani

Näissä lapsentekohommissa jokainen uskoo eri asioihin. Toiset greippimehuun, toiset päällä seisontaan ja toiset kirveeseen sängyn alla. Toiset uskovat varmoihin päiviin, toiset luottavat että kalsarit uskaltaa laittaa samaan pyykkiin tulematta raskaaksi. Toisten uskomukset toimii, toisten jää tyhjemmiksi.

Mä mietin mihin uskon. Mitkä on kuukausittain meidän yrityksen kulmakivet. Niitä on kolme; Letrotsoli, Gelee Royale ja Ajoitus.

Letrotsoli on ollut merkittävässä roolissa henkilölle, jolla limakalvo on valmiiksi ohuensorttinen ja joka syystä ei ovuloi joka kierrossa. Letroilla on saatu kypsytettyä komea follikkeli, usein kaksikin. Tokikin monikkoraskauden riski on kasvava, mutta sen pelko ei ole tilanteessamme akuutein. Itse oikaisen ja tulkitsen onnistumismahdollisuuksien nousevan puolella jos matkaan pääsee kaksi yrittäjää. Vielä kun tabuista ei ole tullut erityisemmin sivuvaikutuksia, en keksi niistä tähän hätään negatiivista sanottavaa.

Gelee Royale. Uskomatonta kamaa sanon mä. En koskaan ollut siihen aiemmin törmännyt, mutta Taavan yrityksessä päätin piruuttani kokeilla ja enää en luopuisi. Otan yhden kapselin kierron 5:nä ekana päivänä ja sen jälkeen 2 kapselia aina ovulaatioon asti. Vaikutukset tuntemuksissa ovat ollet voimistavat. Tavallisesti niukkavuotoisena kierron mukainen valkovuoto on lisääntynyt ja ovulaatiota edeltävä ja sen aikainen limavuoto on omaa luokkaansa. Oletettavasti erityisen hedelmällistä :D Limakalvo vaikuttaa voivan paksummin ja kuukautisvuotokin on runsaampaa. Liekö sitten millainen vaikutus kiinnittymis- ja kasvualustaan.

Ajoitus. Kaiken a ja o. Panostaakseni optimaaliseen ajoitukseen aloitin LH-tikutuksen jo keväällä kun Eiran kanssa oli puhuttu yrittäjän mahdollisesta vaihtamisesta. Seurasin ja tarkkailin tuntemuksia. Milloin LH-plussaa, kuinka pian ovulaatituntemukset tulevat vai tulevatko. Lopputulemana: oikealta ovulaatio tulee varmemmin ja nopeammin a.k.a kierto on lyhempi. Vasemmalta LH on epävarmempi, tuntemukset epämääräisiä ja kierto silloin pidempi.

Olen toivonut luonnollisen LH:n nousevan ja osuvan oikeaan saumaan. En tiedä miksi, mutta omalla kohdallani olen pääsääntöisesti halunnut väistellä irrotuspiikkejä. Jos LH aina ei nouse, niin mietin että onko siellä silloin mikään follikkelin reppanoista valmiina taistoon. Toki näyttöä kuulemma on siitä, ettei ennuste huonone jos follikkeli ennättää saavuttaa 17-18mm koon. Ja näyttöä on siitä, että siitä ei ole haittaa, että sillä voidaan jopa vahventaa omaa toimintaa mahdollisuuksia parantaakseen. Noh, viime kerralla pistettiin, et onpahan kokeiltu.

Kieltämättä vähän harmittelin jälkikäteen, etten malttanut olla eri mieltä (=etten uskonut itseäni) inssin ajoituksesta, odottanut ja katsonut kuinka käy. Eihän tässä jäniksen selässä olla. Vaikka toisaalta tulosta haluaisi a.s.a.p, niin tällä yli vuoden jatkuneella yrityksellä yhdellä kuukaudella ei ole suurta merkitystä..

Toisella kierroksella päätin olla mattillisempi. Kerroin halustani luonnolliseen LH-piikin odotteluun silläkin uhalla, että ajoitus menee pieleen. Näin sovittiin. Letrotsolia laskettiin vähän sillä toivolla, että follikkeli/-t kasvaisivat vähän hitaammin. Tehtiin diili, että LH:n plussatessa suoraan inssiin. Ei ultria, hoitoa tai harkintaa jos ei piikki luonnostaan natsaa. Sopi mulle. Ei paineita.

Ps. On varmaan sanomattakin selvää, että näiden kolmen muskettisoturin rinnalle nostan foolihapon. Tutkimusnäyttö sen hyödyistä jo raskautta suunnitellessa on kiistaton. Sen olen aloittanut tunnollisesti jo 4kk ennen ensi-inssiä, joten ei päässyt kolmen koplaan kun on osa arkea ja old-news :)

Ovulaatio isolla O:lla - entä sitten?

Tuttu tunne noin kolmen vuoden taakaa; Ovulaatio isolla O:lla. Näinhän se oli letrotsoleilla, mitenkä saatoin epäillä.

Tasan 36h Pregnylin ja inseminaation jälkeen alkoi pisto siellä missä edellisenä päivänä oli ollut kaksi follia. Pistää alas, pistää sivulle. Melkein selän puolelle ja kylkikaareen. Ei ole epäselvää. Se on lähdön hetki.

Googlaan pakastettujen siittiöiden elinikää. Tai oikeastaa sitä kuinka kauan ne pysyvät hedelmöittämiskuntoisina, sillä se tässä on olennaisempaa kuin elossa pysyminen. Toivon löytäväni jonkun uuden, rohkaisevan lähteen. En löydä. Puolitoista vuorakautta voi olla siinä ja siinä.. Ehkä parhaimmisto on jo mennyt. Tai toisaalta; ehkä parhaimmisto - sitkeimmät ja elinvoimaisimmat - on ne, jotka on jäljellä.

Vaikka muuten koitan olla tunnustelematta, niin salaa toivon kiinnittymispistoa 5-7päivää inssin jälkeen. Sitä mielikuvituslupausta, josta voisi valaa toivoa. Sitä ei tule. Mietin, että pitäiskö pihaan kaivaa kaivo johon voisin nakata polttopuiden pilkkomiseen hankitun Fiskarsin. Selitän kuitenkin asian parhain päin; viimeksi kun ns.kiinnittymiskipua mukamas "tunsin" niin ei inssiä oltu edes tehty.. Sattumaa yhtä kaikki. Eihän se välttämättä Taavastakaan  ollut sitä vaikka niin silloin ajattelin. Ehkä.

Päätä särkee. Epätyypillisesti jo usean päivän ajan. Viluttaa. Lämmöt on koholla yli asteen verran. Puolitoista. Niitä sorruin seuraamaan. Noh, ehkä on syysfunssaa. Parempi ois olla ajattelematta koko asiaa. Oikeesti.

Kolmas ensikäynti

Taas käyvät Felicitas Mehiläisen ovet. Odotus värittyy jollain harmaalla tunteella jota voisi vastentahtoisuudeksi sanoa. Luuriin tarttuminen tuntuu tahmealta, vastaanotolle astuessa tuntuu että tämä on vaan tehtävä. Valmistaudun olemaan jästipää. Ja sille tulee tarvetta.

Kevään jälkeen meidän korttipakasta on vedetty se toinen kortti. Kuuden tuloksettoman inseminaation ja niiden varrelle ajoittuneiden takapakkien jälkeen Eira koki nähneensä toistaiseksi oman osuutensa. Ensimmäisen suuren pettymyksen jälkeen vuodenvaihteessa hän nosti puheeksi mahdollisuuden vaihtaa yrittäjää jossain vaiheessa. Toukokuussa vuoden yrityksen ja pettymysten jälkeen se vaihe oli käsillä. Eira ei kokenut IVF-hoitoa omakseen ja jos minä puolestani joskus vielä toivoisin kokeilevani uutta raskautta - let's face it - I'm not getting any younger.. (Voitte luntata ikäni profiilikuvauksesta, tai samalla voin läiskäistä fysiologisen totuuden: 38.. .. ja puoli.)

Siispä kesän tullen istuin ampparin aulassa odottamassa. Uutta lääkäriä. Aiemmin meitä hoitaneilta emme mielestäni olleet onnistuneet saamaan sitä vastinetta taloudellisille ja henkisille voimavaroilleni mitä tahdoin. Halusin ammattilaisen joka on valmis huomioimaan taustat ja on sopivasti lääketieteellisesti orientoitunut. 

Toivoin:
- että kaikki tarvittavat alkututkimukset tehdään, mutta tavan vuoksi (varmuuden varoiksi =turhaan) tehtävät karsitaan pois. (Ei aukiolotutkimuksia, ei erillisiä ensikäyntejä, ei neuvontakäyntejä, ei turhia labroja.)
- ei juoksuteta käynneillä, eikä roikoteta puhelimessa
- kun ollaan vastaanotolla tehdään kerralla sekä tutkimukset että suunnitelmat seuraavaan kiertoon
- että lääkäri olisi lääkitysmyönteinen, sillä luomuna sohiminen ei anamneesillani huvittanut.

Käynti meni melkolailla putkeen. Esitiedot ja ajatukset käytiin rivakasti läpi. "Ootko sä syönyt niitä letrotsoleja jo? Siis oliko tarkoitus et tässä kierrossa tehdään?" Ööh, en sentään. Niin omatoiminen en ole keskustelematta lääkärin kanssa. Etukäteen olin kyllä ilmoittanut toiveemme samasta luovuttajasta ja olkien saatavuus oli varmistettu. Hoitajan tekemää siittiövarauslappua ihmeteltiin, sillä meillä oli tarkoitus käyttää, ei varata pakkaseen. Näin varauslappu jäi kirjoittamatta kun siirryttiin pääohjelmanumeroon.

Vuosien saatossa olen oppinut havainnoimaan kehoani ja tiesin varanneni ultran kp17 parhaaseen mahdolliseen väliin. Tuntemukset viestittivät, että jos koskaan luonnollinen ovulaatio oli tullakseen, se oli tässsä kierrossa. Ja niin ruudulla näkyi oikeassa ovariossa soma 17mm follikkeli. Uutisena se oli hyvä, mutta tyytyväinen ilme lääkärin kasvoilla ounasteli tulevaa; "Tällä kertaa ei niitä letrotsoleja tarvittaisi, vaan voidaan tehdä inseminaatiot luonnon kiertoihin. Ethän sinä kaksosiakaan halua.." En innostunut.

Kyllä; tiedän että ensimmäinen raskaus ja synnytys voi tehdä keholle ihmeitä.
Kyllä; tunnistan, että kiertoni on nykyään normaalinpi.
Kyllä; ymmärrän monikkoraskauden riskin, mutta se ei ole peloistani akuutein.
Ei; en usko mahdollisuuksieni olevan parhaat mahdolliset, sillä painolastina on ikä, vuosikymmenen takainen parin vuoden turha yritys ja kokemukset viime hoitokerralta.
Ei; en saa LH-testiä varmuudella plussamaan joka kierrossa, vaikka pääosin piikki löytyykin
Ei; en ole innostunut tuhansilla euroilla kokeilemaan josko kuitenkin yllättäen onnistuisin luomuna kaikkien vuosien jälkeen.
Ei; ei siihen ole edes ylimääräisiä paukkuja. Heti vaan sata lasiin, niin ei tarvitse jossitella.

Olin jääräpäinen niin kohteliaasti hymyillen kun silloin perjantaina iltapäivällä osasin. Lääkäri näytti ohuesti tyytymättömältä, mutta suostui. Kompromissilla; jos LH-plussaisi sunnuntaina, tehtäisiin inssi luonnonkiertoon maanantaina. Jos ei, palataan asiaan lääkkeillä seuraavassa kierrossa. Ohjeeksi tuli syödä vanhasta varastosta letrotsolia 5mg kp3-7. Mennä ultraan ja katsoa sitten.

Poistuin. Näillä mennään. Kyllä tämä taas tästä. Eipä siinä muukaan auta.

Ahneelle tulee pakkotauko

Ahneella on ulostemainen loppu, sanotaan. Epäilemättä. Loppua edeltävä ahdistus ajaa liian rohkeisiin ratkaisuihin. Otetaan riskejä, ja peräännytään.

Meillä oli suunnitteilla sen seitsämäs inssi. Vaikka lääketieteellistä perustetta ei ollut, toivoimme pientä lääkeannoksen nostoa ja sen seurauksena kahta - tällä kertaa moitteetonta - follikkelia. Haluttiin ottaa puolityperä riski, jossa sitten potentiaalinen liikakasvu estää inssin. Ja miten kävikään?

Letrotsolia meni kp3-7 yhteensä 2+1+2+1+2. Tänään kp11 ultrassa limakalvo oli 3-kerroksinen, n.6mm. Vasemmalla edelleen sitkeä yksinäinen folli. Oikea munasarja yllätti. Se oli ilmeiseati tullut katumapäälle kun aiemmin ei ole ultralla todistetusti tehnyt mitää raskautumisen eteen. Siellä pullisteli viisi n.17mm folkikkelia. Viisi! Dough!! Jokaista ei edes mitattu. Eipä vissiin ollut tarpeen.

Se oli sillä taputeltu. Ei inssiä. Mietitään asiaa taas ensi kuussa. Tai sitä seuraavassa.

Neljäs huti

Tällä kertaa odotukset oli poikkeuksellisen korkealla. Siitä saamme kiittää paitsi ajoitusta, myös kiinnittymiskivuksi tulkittavaa pistoa 5 päivää inssin jälkeen. Positiivisista spekseistä huolimatta tulos oli negatiivinen. Tai testiähän ei tarvinnut muuttokuormasta edes etsiä. Tulos tuli selväksi pari päivää ennen kaavailtua ajankohtaa.

Tunnelmat oli arvatenkin apeat. Murhe läikehti aitona. Sen tummaa syliä syleili niinä hetkinä kun kiireessä ehti pysähtyä. Parin päivän jälkeen oli skarpattava. Painettava leuka rintaan ja puskettava kohti uusia pettymyksiä. Parasta toivoen (enenevissä määrin pahinta peläten).

Nyt otetaan länsimainen lääketiede kehiin. Huijataan kroppaa rintasyöpälääkkeillä, aiheutetaan muutaman päivän vaihdevuosifeikki. Ja sitte ihmetellään miten munasarjat käsittelee uutta tietoa. Eli letrotsolia naamariin ja perjantaina ultraan. Josko siellä olisi uusia ehdokkaita tarjolla.

Kappas, follikkeli

Tänään oli järjestyksessään 3. follikkeli-uä. Tuplakäyntien välttämiseksi olin tässä kierrossa tarkoituksella varannut UÄ:n vasta kp 15. Taka-ajatuksena se, et tarvittaessa olisi mahdollista pistää irrotuspiikki ja tehdä inseminaatio iltapäivällä, jos tilanne yllättäen näyttäisi siltä, ettei viikonlopun yli päästä. Riskiä pidin pienenä, enkä muutenkaan elätellyt toiveita kypsistä munasoluista. Vaikka Letrozol annos on tuplaantunut, ei oireita sen kummemmin ole ollut. Vaan kuinkas kävikään. UÄ:ssä limakalvo oli saavuttanut kaikkien aikojen ennätyspaksuutensa 8mm ja näytti hyvärakenteiselta. Vasemmassa ovariossa - siis HUOM vasemmassa(!) - oli 17-18mm johtofollikkeli.

Olin aiemmin jo mielessäni hivenen harmittellut sitä, että avoimen vasemman munatorven vieressä on sitkeästi nukkuva ovario, kun taas oikealla olevan tuottelijaan munasarjan torvi vetää nihkeästi. Aukiolotutkimuksessa nimittäin vasemmalla puolella oli hyvä läpivirtaus siinä missä oikean munatorven aukioloa sai etsiä urakalla. Lopputulemana molempien röörien pitäisi kuitenkin toimia. Ja nyt vielä vasen ovario, joka ei koskaan ole näyttänyt suurempia aktivoitumisen merkkejä, on sekin herännyt. Kerrassaan ilahduttavaa!

Sofi & Clearblue. Taas on millä tikuttaa.

Mikä lie kelkan kääntänyt? Letrotsolilla lie ilman muuta oma roolinsa. Rinnalla on mennyt vahva foolihappo-B-vitamiiniyhdistelmä, D-vitamiini ja sinkki. Gelee Royalen napsimisen aloitin alkukierrossa ja nostin annoksen 1000mg:aan letrotsolien loputtua. Olen myös kiinniitänyt  tässä kierrossa huomiota veden juomiseen ja riittävään uneen. Ravitsemus ja liikunta ennallaan. Onko joku noista tai kaikki yhteensä? Vai ei mikään? Ehkä edesauttavaa tekijää ei voi eritellä, ehkä sellaista ei ole. Ehkä tämä on vain sattumanvarainen hyvä kierto. Se, että jostain syystä jotain näytäisi tapahtuvan, on meille jo puolikas voitto.

Siispä jatketaan aktiivista tikuttelua. Mikäs siinä tikutellessa, kun postilaatikkoonkin napsahti uusi 56:n liuskan setti. Jos LH-testi ei plussaa viikonloppuna, tuupataan sunnuntaina munasolu liikkeelle Ovitrelle-pistoksella. Maanantaina aamupäivällä sit inseminaatioon. Ainoastaan viikonlopulle osuva yllätysovulaatio voi tämän suunnitelman vesittää.

Hiljainen ranta syysauringossa

Vesityksestä aasin siltana tämä tyttö lähtee ny mereen pulahtamaan kun syysilmakin on mitä mainioin. Ihanaa aloittaa viikonloppu hyvällä mielellä ja saunanlämmössä rentoutuneena. Talviuintikausi on täällä :)

Hiljast o

Follikkeliultra ei ollut täysin nimensä veroinen. Ainakaan, jos toiveena oli erottaa kuningatarfollikkeli. Sellaista ei nimittäin ollut.

Vasemman munasarjan kuorsaus on melkein kuultavissa. Oikea on havahtumassa, joskin johtotähdestä ei ollut varmuutta. Kierron hoitoa ja seurantaa jatketaan. Letrozolit uudelleen kehiin ja ens viikolla uus tsekki. Silloin päätetään edetäänkö inssiin vai luovutaanko hoidosta tässä kierrossa ja koitetaan paremmalla tuurilla sekä kovemmilla tropeilla ensi kuussa.

Tilanne lie normaalirajoissa (toivon mukaan ainakin hoidettavissa), mutta mietteliääksi se pienen ihmisen saa.

Kotiin tultiin kaupan kautta. Viikonlopun ruokalistaan osui kampasimpukkaa, rapuja, juustoja, graavilohta ja mediumina tarjottavat pihvit. Lasit sitä oikein hyvää valkkaria. Kissoille maistuvinta Gourmetia - tottakai. Jokaiselle jotain. Noin niinku lohdun tasapainon nimissä.

Letrotsolien ihmeellinen maailma

Sain lääkäriltä reseptin käteeni. Sadan tabletin rasia. Ettei ihan heti lopu kesken. Lääkkeen nimi oli Femar. Uusi ystäväni, jonka pitäisi tukea pikkuruisia munasoluja kypsymisessään. Ja toisin kuin clomifeeni, olla ohentamatta jo valmiiksi ohuehkoa kohdun limakalvoa.

Letrotsolin kemiallinen kaava 

Ennen kun astelin apteekkiin, kurkkasin mitä moinen troppi maksaa. Ehkä parin kybän kinttailla, ajattelin. Meinasin pudottaa silmäni, kun pakkauksen hinta ilmestyi ruudulle; 276,49€. Whaaat?! Virallinen rintasyöpälääke, sairauskategoriassaan täyskorvattava, rintasyöpäpotilaalle maksaa vain 3€ omavastuun. Meille munasolun kypsyttäjille lähes satakertaisesti.

Reseptissä oli vielä "sic!" merkintä, jonka muistelin liittyvän lääkkeen poikkeukselliseen käyttöön, jolloin lääkärin ohjetta on noudatettava kirjaimellisesti sellaisenaan. Ehkä se estää tuotteen vaihtamisen vastaavaan rinnakkaisvalmisteeseen..? Pikkukukkaron kokema huojennus oli kuitenkin melkoinen, kun apteekissa vaihto oli mahdollinen. Kelakorvausten jälkeen Letrozol Ratiopharmin hinnaksi jäi vajaa 8€. Vaihtoa ei tarvinnut kahta kertaa miettiä.

Ensimmäiset Letrozolit 

Lääkeaineeseen tutustuminen saa mietteliääksi. Mahdollisten haittavaikutusten lista on vaikuttava: kuumat aallot, nivelkivut, lisääntynyt hikoilu, pahoinvointi, muut vatsaoireet, ruokahalun muutokset, painonnousu, hiustenlähtö, erilaiset ihottumat, turvotukset, kipuilut lihaksissa tai luissa.  Ja niin edelleen.

Mietin miten hyvää huolta olen nyt kehostani pyrkinyt pitämään. Elämäntapojen, ravitsemuksen ja vitamiinilisien on tarkoitus voimaannuttaa kehoa, tähdätä raskautumisen edellytysten parantamiseen. Ristiriitaiselta tuntuu, et H-hetkellä sitten taas altistaa kroppansa tymäköille tropeille. Tropeille, joiden aito ja alkuperäinen tehtävä on hoitaa syöpää vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla. Melkein teki mieleni pyytää keholtani anteeksi. Jännittikin. Miten verenpaineileva ja flunssasta juuri toipuva kehoni reagoisi?

Huomisen jälkeen ensimmäinen Letrozol-kuuri on takana. En tullut hulluksi, tai ainakaan tavallista hullummaksi. (Jos Citymarketissa soivasta Maija Mehiläis-biisistä johtunutta lapsuusflashbackiä ja puolittaista herkistymistä ei lasketa..) Paria yöllistä lämpöaaltoa lukuunottamatta en kärvistellyt kuumuuskohtausten kourissa. Pientä kuplintaa vatsalla, mutta muuten ei mitään ihmeellistä. Tosin annoskin oli kevyt: 2.5mg x1 kierron päivinä 3-7.

Ensi viikon ultrassa sit selviää ovatko tabletit onnistuneet inspiroimaan pikkuisia munasoluja kasvun tielle.