He ovat täällä

Tällä viikolla saapui maaliviivan läheisyyteen pitkän raskauden mittainen projektimme. Kuluneen 43 viikon aikana metsäiselle tontille on syntynyt kaksoset talli ja tölli. Tänään heidät on esitelty kaikelle kansalle. Esittelyssä olimme paikalla itsekin. Jaoimme ajatuksiamme ja kokemuksiamme Sievitalosta yhteistyökumöpanina. Kiinnostuneita riitti. Päivän päätteeksi halasimme hyvästiksi myyntiesustajamme Seppälän pariskunnan - Päivin ja Markun.

Talon hiljennyttyä oli epätodellinen olo. Mietimme matkaa. Miten vuosi sitten emme vielä tienneet koko projektista mitään. Miten kaikki alkoi rämpimällä hyisessä maastossa, salaa arvioiden myynnissä olevaa tonttia. Miten taloa tehtiin päässä ja paperilla läpi pimeiden talvikuukausien. Miten perustus- ja pystytystyöt jatkuivat läpi oikuttelevan kevään ja vaihtelevan kesän. Loppuviikolla päästiin kuvaamaan taipaleen tuotosta ensilumen katveessa, ympyrä sulkeutui. Ainakin melkein.

Ennen

Jälkeen

Meillä on avaimet kädessä. Meidän koti on tässä. Tai - virallisestihan se on edelleen Sievitalon Oy:n. Luovutus viivästyi ja reklamaatiokorjauksia tehdään vielä ensi viikon puolella parisen päivää. Sitten tämä on paketissa.

Keskiviikkona Kalliopihlaja on meidän <3

Viimeistä viikkoa viedään - vai?

Raksaviikoista viimeinen on käynnissä. Ilokseni voin sanoa, et siltä se myös näyttää.  Tölli ja talli saivat molemmat loistetta, kun sähkäri kävi maanantaina tekemässä loppusilauksen. Nyt toimivat pistorasiat sekä termostaatit ja valot syttyvät niin pihamaalla kuin sisälläkin. Lisäksi keittiön led-lista on vaihdettu ja tallissa virheelliset ulkovalojohdotukset (hämäräkytkin/kello vs. liiketunnistin) korjattu.

Samalla reissulla kiuas löysi tiensä saunaan. Tällä kertaa 2kw suurempana kuin piti, sillä pakettimme kiuas oli unohdettu tilata. Kivet oli tulleet jo muutama viikko sitten, mut kiuas puuttui. Kävipä sitten niin, ettei peruspalettiin kuuluvaa pikkukiuasta ollut saatavilla suoraan varastosta. Näin ollen hyväksyntäni jälkeen meille tuotiin sama kiuas, mut 8kw teholla. Kun muutoksesta ei meille tullut mitään kustannuksia, niin eipä voida harmitella. Lämpiää 245cm korkea (turhankin korkea noin lämmityskustannusmielessä aateltuna) sauna vähän nopeammin kuin 6kw kiukaalla.

Sähkärin jälkeen onkin lopputarkastuksen a.k.a vitinäkierroksen aika. Koko prosessin ajan ollaan aikalailla pidetty mölyt mahassa. Nitisty ja nitkutettu ei olla turhasta, puutteet tai poikkeamat on hoidettu suhteellisen hyvässä hengessä puhelimitse, paikanpäällä, viestitse tai s-postitse. Välillä on otettu yhteyttä työnjohtajaan, välillä puhuttu suoraan työmiesten kanssa. Kaikki asiat on aina hoidettu ennemmin tai myöhemmin. Sievitalon Raksaan ei ole kirjattu ainoatakaan reklamaatiota, sillä sen käyttöön ei kukaan neuvonut ja instanssin olemassaoloon havahduin vasta loppusuoran ollessa käsillä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö huomautettavaa olisi.

Jokaisessa isossa projektissa on erikokoisia huomautuksen aiheita. Meillä ne on kohtuullisen pieniä. Osa sellaisia, että jos hommaa olisi itse ollut tekemässä, olisi työnjälki kelvollinen. Syystä, että itse ei osaisi paremmin. Kun kuitenkin kysessä on ammattimiehet ja kokonaispaketin (tölli, talli+tontti) osalta loppulasku alkaa kolmosella (kyllä se väkisinkin näin on, ei vaan voi mitään), haluaa että jälki on sen mukaista. Eikä silleen, et "oho, no katsotaan kelpaako".

Vaikka maksavana asiakkaana olemme oikeutettuja reklamaatioihin nyt - ja vuodenkin päästä - koen sen jotenkin raskaana. Siitä huolimatta että olen itse varsin tarkka (ajoin rasittavissa määrin), mulle on vaikeaa osotella sormella, valittaa ja vaatia, jos kyse ei ole mistään räikeästä. Lisäksi välillä on sellainen olo, et nyt alkaa riittää tuo vieraiden ihmisten ravaaminen. Ei jaksais kulkea ja selvittää. Kytätä työn jälkeä tai löytää työntiimellyksessä tapahtuneita haavereita. Haluais avaimen pois julkisesta jemmasta ja päästä puuhaamaan itsekseen. Olla vaan ja oppia elämään niiden puutteiden kanssa. Ei vaan jaksais vääntää tätä vähäänkään.

Mut ei auta. Jos jotain haluaa korjattavaksi, on se varminta ilmoittaa ennen virallista luovutusta. Luovutusta kaavailtiin tälle viikolle, mut koska meillä ei ole muuton kans tuli perberin alla, emme halua ottaa taloa vastaan ennen kuin reklamaatiot on tehty ja korjattu. Lukeehan kaupan maksusuunnitelmassa viimeisen erän kohdalla "Maksuerä 8/8. Kun kaikki sovitut työt on tehty, kuitenkin ennen muuttoa." Pysyy kaikilla motivaatiot lopputöiden kanssa kohillaan, kun viimeinen osa kauppasummasta on siirtymättä.

Siis viimeinen rutistus;
Valita nyt tai vaikene iäksi.
Tai ainakin vuodeksi.

Ilma kulkee, vesi juoksee ja pinnat odottaa putsausta

Viime viikko oli raksalla melkolailla viimeinen aktiivityöviikko. Työmiehiä vilisi ja hommat eteni. Laminaatti saatiin valmiiksi, jonka jälkeen asennettiin lattialistat. Puuttuvat ovet ja kynnykset löysivät paikoilleen. Laatoituksiin laitettiin silikonit.

LVI-miehet huhkivat tontilla tiistaista torstaihin. LVI-kalusteet asennettiin ja linjastot paineistettiin. Oli huima tunne kun yht'äkkiä hanasta sai vettä ja outoa kun tajusi, ettei raksalta tarvinnut lähteä kotivessaan (tai mustikkapuskaan) jos tuli hätä.

IV-koneeksi meille tuli Iloxair 129PLUS. Se asennettiin ongelmitta. Siis teknisesti. Mua jäi kismittämään asennustelinettä varten seinään rouhaistut ruuvin reijät ja maalämpöpumpun kanteen tölväistyt jäljet. Tiedän toki koneen olevan painava ja tilan ahdas, mut silti.. Ja käyttöopastusta en ehtinut samaan. Poissaollessani se kuitattiin sanomalla lista-asentajalle "Laittakaa kone jatkojohdolla toimintaan kun olette lakanneet pölyttämästä." Periaatteessahan iv-kone on säädetty optimaalisesksi, eikä siihen juurikaan tarvise koskea kuin reissuun lähtiessä tai takkaa poltellessa, mut silti olisi ollut mukavaa saada opastusta itselle vieraaseen asiaan.

Perjantaina raksalla oli melko hiljaista. Me siivoiltiin, vaihdettiin suojapahvit vanhoihin mattoihin ja merkkailtiin maalipintojen kolhuja tai tummentumia, joita maalaripariskunnan on tarkoitus vielä ennen talonäyttöä tulla paikkaamaan. Viikonloppuna vietettiin töllillä todellista kolmen sukupolven laatuaikaa kun mummi ja ukki tuli ikkunanpesutiimiksi. Kun katsoi liimaristikkoikkunoiden määrää, huojennuin tehtävän delegoitumisesta. Eteenkin kun peruspölyn lisäksi lasipinnassa oli vielä irroitettavia liimarantuja.. Taavakin sai viimein konttailla ja oleskella estottomasti. Miten hauskaa olikaan irrotella merkkilappuja, joihin ylettyi.

Ja kyllä, talonäyttö on tulossa ajallaan. Edustajan kanssa sovittiin aika tämän viikon sunnuntai-iltapäiväksi. Olo oli kuin raskauden päätteeksi. Tämän 42 viikkoisen matkan varrella on ollut hyviä ja raskaampia päiviä. Välillä on ollut seesteisempää odottelua, välillä on aika mennyt siivillä. Kun odotettu H-hetki alkaa väistämättä olla käsillä, tulee olo et "Nyt jo?" Onneksi vielä ei jäädä oman onnemme nojaan, vaan vielä on sähkäri ja lopputarkastus odoteltavana.

Projektina sisustus

Viimein oma postaus siitä, mitä moni uudisrakentaja odottaa innokkaimmin. *rumpujen pärinää..*: SISUSTUS!

Yäh! Päättämättömälle satojen miljoonien vaihtoehtojen ähky oli kauhistus. Siksi projektin alussa jo sovittiin, et Eira klaaraa tän homman. Mä hyväksyn. Kaiken. Tai melkein kaiken. Tai sen mikä on kukkarolle järkevää. Ja jos ei tarvii luopuu rakkaista tavaroista. (Joo, oon keräilijä. Tai oikeestaan säilyttäjä..)

Sievitalon muuttovalmis teki sisustuksen makustelusta kohtuullista. Valmistalojen yleiseen valikoimaan nähden valinnanvapautta vaikutti olevan kiitettävästi. Tapettikirjoja, laattoja, kaapinovia, tasovaihtoehtoja oli nähtävillä Sievitalon officella. Sievitalon yhteistyökumppanin, Oulaisten SisustusPisteen, sijainti oli sen verran kaukana, et sinne asioitiin s-postitse. Lisämakuja haettiin paikallisista Värisilmistä. Käytiin pläräämässä ja hypistelemässä tapetteja sekä sovittelemassa värimalleja valohuoneessa, jotta sitten tiedettiin mitä kysyä ja mihin suuntaan lähteä. Ystävällistä palvelua saatiin puhelimitse ja postitse SisustusPisteen Susannalta ja Sirpalta.

"Hmm. Ottaisko tästä vai tuosta kirjasta..?"

Varsinaisia sisustusvalintoja saatiin tehdä rauhassa kotona. Toukokuisena päivänä posti kiikutti Oulaisista lähteneen sisutuspaketin, jossa oli mallit tapeteista, laminaateista, listoista (apua - niitäkin oli tyyliin 12..) saumaväreistä (ai nii, neki tarvii päättää).. jne. Lisäksi mukana oli se 300 kohtainen Tilkurilan kartta ja laattaesite.

Laminaatteja

Väripohdintoja

Pilvipoutaisena päivänä haettiin varastosta vanha matto ja levitettiin tilpehöörejä mukkilan pihamaalle.

Aika pian suunnaksemme valikoitui lämmin ja tunnelmallinen värimaailma. Tasapainottelimme tapetin ja maalin välimaastossa. Joka seinälle kun sai valita tapettia tai maalia. Yhtä tai kahta tai miten haluukaan.  Valkoisen maalin (jösses, niitäkin oli jotain 20..) ohella valituksi tuli 4 eri sävyistä beigeä. Loppupeleissä makkarit ja eteinen saivat tehosteseinät tapetista. Niillä luodaan joka tilaan oma tunnelma.

Viidestä tapetista 3 valikoitui perusvalikoimasta, kaksi sen ulkopuolelta. Tapeteilta halusimme.. jotain. Jossain kohtaa haaveilimme erikseen hankittavasta Van Goghin Iirikset taulutapetista. Digitaalisesti leikattu taulu olisi ollut varsin näyttävä 270cmx180cm koossaan. Eteenkin kun suunnittelin listoittavani sille prameat "kehykset". Pinnan stuktuuri kuitenkin muistutti printtikuvaa, joten se jäi. Hollantilaisilta hankimme kuitenkin Mantelipuu-tapetin, joka oli tuntumaltaan röpöläisempi ja joka oli ihastuttanut meitä jo Rakenna, Sisusta ja Uudista-messuilla.

Mantelipuuta kirjastohuoneeseen

Seinäpintojen ja listojen jälkeen mietittiin laatat seiniin, välitiloihin ja lattioihin. Alustavan suunnitelman jälkeen sovimme laattakatselmusajan Sievin toimistolle. Siellä suhahti yksi kokonainenen iltapäivä. Saihan asiasta eri tuntuman kun laattoihin pääsi käsiksi livenä. Sen johdosta suunnitelmatkin menivät osin uusiksi. Värilinjassa jatkuu sama valko-beige-harmaa linja.

Kodariin?

Kylppäriin?

Koeladontaa

Kun kesäkuussa palautettiin valintamme, tuntui sisustus kovin kaukaiselta. Silloin vielä painittiin viemäreiden ja valun kanssa. Pikkuhiljaa viikot ovat kuluneet. Oikeastaan hämmentävän nopeasti toimitukset tupsahtivat tontille ja ne kannettiin sisään. Toimituksen jälkeen tarkastin, että SisustusPisteen ohjeet työmiehille oli virheettömät.

Valinnat paperilla

Viime viikolla laatta- ja tasoitetyöt sitten alkoivat. Kun viikon päätteeksi seinät oli tasoitettu, kulmat maalattu ja tapettirullat laitettu nojaamaan tuleville seinilleen, alkoi tuntua että "Herranjesta, tästähän tulee pian talo. Ei pelkkä työmaa."

Hui! Sillee kivasti :)

Ps. Mitä muutosten hintapolitiikkaan tulee, niin kombosta laminaatit-maalit-tapetit-listat-laatat muutoshintaa tuli maltilliset 250€ (sis.työt). Eli aika pitkälti mieluisat jutut löydettiin laajasta perusvalikoimasta.

Piirustuksia

Pikkuhiljaa kun tontilla seinät nousee, alkaa rakennusten muoto hahmottua. Vielä ollaan kaukana piirrustusten lookista. Eikä mustavalkokuvatkaan paljasta miltä kokonaisuus näyttää luonnossa. Hyvällä mielikuvituksella rakennuslupakuvistakin pääsee kärryille. Siis tässä meidän kodin ääriviivat :)

Alias Kalliopihlajamme (kuva Sievitalo)

Talli (kuva Sievitalo)

Olimme tyytyväisiä kun löysimme pohjaratkaisun, joka miellytti meitä melkein sellaisenaan ja täytti molempien vaatimukset. Eira halusi talon, jossa olisi mahdollisimman vähän käytävää. Ei pimeitä sokkeloita, ei hukkaneliöitä. Osaltaan siksi päädyimme myös yksikerroksiseen. (Toinen syy oli paloturvallisuus. Call me skitso, mut mä en vaan näe, et hätätilanteessakaan lapset pudottautuu vajaasta neljästä metristä. Se kun näyttää valitettavan usein olevan makuuhuoneiden pelastustikkaiden korkeus..)

Mä halusin visuaalisesti omanaan olevan keittiön. En tupakeittiötä tai olokeittiötä, jossa ruokapöytä on faktuaalisesti olkkarissa. Mulle kelpaisi ratkaisu, jolla keittiötä on jollain tapaa rajattu. Erkkeri, puoliseinä, seinä.. Kodinhoitohuoneelta toivoin kokoa. Se kun tuntuu olevan äiti-ihmisten tuskailun kohde. Itseni tuntien KHH:ssa olisi tuskailuprojektia aina meneillään, joten hakusessä olisi talo jossa kylppäriin/saunaan pääsee muutakin kautta kuin KHH:n läpi. (Ei tarvii raivata hulluna kun tulee kavereita saunomaan..).

Nää toiveet tiputti taloja aikalailla nopeaan tahtiin pois. Kävipä niinkin, et löyty kiva pohja, mut kuntamme ei kuulunut kyseisen toimittajan toimitusalueeseen. Välillä alkoi tuntua, et löytyyköhän sitä sopivaa ollenkaan. Ollaanko me niin mettässä "epä-trendikkäine" toiveinemme. Sitten löyty Pihlaja 156. Olimme myytyjä.

Sievitalon Pihlaja 156 a la Me
(Kuva Sievitalo)

Sievitalon talousrakennus a la Me
(Kuva Sievitalo)

Peruspaketin julkisivuun ja pohjiin teimme muutamat muutokset.
● Kodariin rakennettiin lastenvaunujen mentävä tuulikaappi, jotta lemmikit silmällä pitäen jonnekin saadaan tuplaovi. Todennäköisesti siittä tulee perheen arkieteinen.
● Mh1 ikkunaa siirrettiin.
● Saunaa kasvatettiin suihkun kustannuksella. (Tämä yksi/kaksi suihkua jakaa yleisesti mielipiteitä. Meillä priorisoitiin kunnon laudetilaa kahden suihkun sijaan.)
● Takaterassia kasvatettiin pari neliötä
● Etuterassin päälle aumakattoinen kate ja kattolyhty
● Välikatolle rakennettiin 17m2 käyttöullakko
● Tallia pienennennettiin siten, että rak.ala oli alle 60m2 (palo-osastoinnilta/eristykseltä vältyttiin)
● Tallin ja varaston välinen seinä siirrettiin siten, että tallista tulee täyspitkä ja lämmin varasto jää alle 10m2 (pieni varasto ei tarvitse erityisiä paloturvallisuuslisiä)

Rakennukset asemassa (kuva Sievitalo)

Väri onkin asia erikseen. Kodin ulkolookilla ja värityksellä haemme perinteistä, ympäristöönsä sulautuvaa tunnelmaa. Korttelimme asemakaava antaa vapaat kädet julkisivun kanssa. Vain katon väri on määrätty mustaksi tai hiilenharmaaksi. Pehmeämpänä hiilenharmaa on valintamme ja samaa tummaa sävyä noudattelevat rännit syöksytorvineen. (Ihan puhtaanapidollisistakin syistä.) Ovet, kukkunat ja puitelaudat tulevat valkoisella. Jollain valkoisella. Niitäkin kun on parisenkymmentä eri sorttia..

Värisilmän ulkomaalimalleja

Puisen julkisivun pääväri on enää hakusessa. Rakennusluvassa se oli ympäripyöreästi harmaanruskea. Keskisävyä. Antaa aikalailla liikkumavaraa maalikaupassa :D 

Jotain tähän suuntaan?

Kun ensi osaisi päättää maalityypin jää sävyjäkin valittavaksi useampikymmen. Näillä näkymin kallistutaan johonkin lattekahvin tyyppiseen harmaalla vivahteella. Tai harmaaseen, joka taittaa ennemmin ruskeaan kuin siniseen. Sellaista ei kadun varressa vielä olisikaan.

Koti valmiina vai vaiheessa?

Rakentajia on kolmenlaisia; osaavia ja peukalokämmenisiä ja rohkeita kisällejä. Talokuumeessa tarvitsee realistisesti tarkastella omia resursseja niin fyysisesti, rahallisesti kuin mentaalisestikin. Rakennuttaminen avaimet-käteen on tyyristä. Jos kuitenkaan ei fysiikka ja taidot riitä, hupenee loppupeleissä mentaalipuoli ja rahatkin. Perheeseemme kun ei kuulu taidokasta tee-se-itse nikkaria, karsiutui meillä runkovalmiit ja lämmitysvalmiit pakettitoimitukset pois. 

Varteenotettavat vaihtoehdot olivat sisustusvalmis ja muuttovalmis. Tai noh, niistäkin viimeisin. Sisustusvalmiin ja muuttovalmiin hintaero vaihteli 25 000 ja 55 000 välillä. Alkuun säästö kuulosti huimalta. Pian kuitenkin selvisi että sisustusvalmiista jää pois kaikki sisäseinien pintatyöt, maalit, tapetit, listat, kattopaneelit, lattiat, kiintokalusteet, väliovet, kodinkoneet, saunapaneelit, takka hormeineen ja pellityksineen jne. Näiden metsästäminen paikallisista Bauhauseista, suunnittelun ja työn teettäminen olisi mittava lisästressi ja lisävaiva. Päällekkäisyyksiä, työmiesten rekryjä, aikatauluja, juoksemista soitteluja. Tuskin tulisi juurikaan halvemmaksi, kun kerran omaa taitoa ei ole käytettävänä maalaamista pidemmälle. 

Muuttovalmiista vaihtoehdosta sain ystävältäni huokauksen kustannuksista. Oikeassa hän oli, muuttovalmiissa on jokaiselle listalle ja pistorasialle hinnoiteltu työ. Kun aikaa ja taitoa olisi, saisi monta maksettua tuntia paikattua omalla ajalla. Siinä nikkarishenkisillä onkin mahdollista säästää ja isosti. Meillä ei. Kas köyhällä ei ole varaa ostaa huonoa. Meillä ei ole varaa siihen, että itse harjoitellaan omakotitalon kokoisen projektin kanssa ja loppupeleissä palkataan ammattimies korjaamaan jäljet.

Se oli sillä selvä; Muuttovalmis it is. Sievitalo teki päätöksen helpoksi. Heidän kanssaan ei tarvinnut valita esim. sisäpintoja viiden mallin joukosta vaan vaihtoehtoja tuntui olevan. Vakiovalikoimaa löytyi kiitettävästi niin lattiamatskuista, tapeteista kuin kaapistoista ovineen ja erivärisine runkoineen. Yhteistyökumppanit olivat laadukkaita ja siten toiveet korkealla. Tosin vielä ei kannata henkeä pidättää sisustusvalintojen kanssa. Ennen kuin postipoika kiikuttaa kotiovellemme Värisilmän sample-kansion matskuineen, on tässä "muutama" pikkuhomma hoidettavana. Kuten esimerkiksi rakennuslupa sen satoine liitteineen. Siitä kun aloittaa, pysyy jalat tiukasti maankamaran realiteeteissa.

Tilaisimme yhden talon, kiitos

Tonttibongauksen jälkeen oli taloprojektin puolellakin muutama pyörä pyöräytettävänä. Punnittava onko meistä siihen. Mietittävä talotoimittajaa ja käytävä lakki kourassa pankissa. Alusta asti oli selvää että haemme jonkin sorttista kokonaistoimitusta valmiilla, hyviksi todetuilla suunnitelmilla.

Talopaketteja on jos jonkinlaisia. Pitkät toimitussisältöluettelot ja sopimusten pikkupräntti tekevät vertailusta melko haasteellista. Talopaketteja saa monen asteisina. On runkovalmista, lämmitysvalmista, sisustusvalmista ja muuttovalmista. Huoh.

Aloitimme tilaamalla kotiin perinteisiä talokirjoja niin monelta talotoimittajalta kuin netistä helposti tuli bongattua. Siitä sai kuvaa niistä asioista jotka itseään miellytti ja mistä oli valmis maksamaan. Talokirjojen saapumisen jälkeen muutamilta valmistajilta oltiin yhteydessä automaattisesti. Kysyttiin mitä ajatuksia meillä on ja kutsuttiin keskusteluun. Lopulta päädyimme neuvotteluun Kastellin, Design-Talon ja Sievitalon kanssa. Kirjalliset, yksilöllisiin tarpeisiimme räätälöidyt tarjoukset saimme Kastellilta ja Sievitalolta. Design-Talolla tarjous jäi suulliselle tasolle.

Päätökseemme vaikuttivat:

● Toimiva pohjaratkaisu - mitä vähemmän tarvitaan muutoksia talotoimittajalla tarjolla olevaan malliin, sitä suurempi todennäköisyys on, että projekti etenee suunnitelman mukaan ja virheiltä sekä väärinkäsityksiltä vältytään

● Laaja toimitussisältö - mitä vähemmän lisäosia ostettavana, sitä vähemmän tulee lisälaskua talopaketin päälle

● Materiaalit (mm.höyrysulut, seinärakenne), rakennustapa (pitkästä tavarasta tai valmiselementeistä) ja yhteistyökumppanit

● Talopakettiin kuuluva sisustus- ja julkisivuvalikoima. Riittävästä vakiovalikoimasta saa omannäköisen kokonaisuuden.

● Rakennuksen malli ja ulkonäkö. Sopivuus tontillle ja omiin mieltymyksiin.

● Hinta ja sen määräytyminen. Sisältyykö mm. toimituskulut. Onko hinnoittelu avointa ja näkyvää?

● Asiakaspalvelu. Miten meitä kuullaan, miten ratkaisukeskeisesti ja yksilöllisesti kohdataan.

Näiden seikkojen perusteella talotoimittajaksi valikoitui Sievitalo. Pyysimme kaksi tarjousta. Toisena mielitiettymme (lankesin heti kun pohjan näin) Pihlaja 156 ja toisena kilpaileva, hivenen riisutumpi versio (hyvä perustalo sekin) Ecohelmi 145.

Siinäpä sitä oli punnittavaa. Mietimme eroja, luimme raksablogeja ja kävimme talonäytöissä tutustumassa molempiin malleihin. Uunituoreita Sievi-yksilöitä ajoimme katsomaan Kaarinan Kuusistoon, Tammisaareen, Kemiöön ja Porvooseen. Siellä saimme käsitystä paitsi taloista, myös työn laadusta ja Sievitalosta yhteistyökumppanina. Ecohelmen huokeampi hinta houkutti. Loppupeleissä - lähipiirin usuttamana - päädyimme siihen et me rakennetaan vain kertaalleen. Rakennetaan itselle lapsiperhe- ja vanhuuskoti. Eiköhän valita se mikä oikeasti halutaan.

Sen jälkeen viilasimme pilkkua. Suunnittelimme ja teimme haluamiamme muutoksia yhdessä talomyyjien kanssa. Edustajapariskunta Päivi ja Markku Seppälä tekivät erinomaista asiakastyötä ja heidän kanssaan muutaman tunnin palaverit menivät siivillä. Tarjousta muutettiin ja päivitettiin kuukauden aikana viisi kertaa. Käytiinpä vilauttamassa pankillekin. Joulun alla lyötiin kättä päälle. Meille tulee Sievitalon Pihlaja 156. Meidän oma koti - Kalliopihlaja <3