Salainen hymy ja ovuleissön-jumaleissön

Tähän on tultu, olen salakuljettanut virtsaa työhuoneeseeni. En voinut jäädä työpaikkani ainoaan saniteettikopperoon pelaamaan digitestillä. Viime kerrasta viisastuneena uusin aamulla negaa näyttäneen testin aamupäivällä ja liuska rätkähti punaiseksi. Halusin varmistaa asian ennen inssin varausta. Näytepurkki tiukasti kiinni ja huoneeseen lutraamaan - toivoen ettei ketään tule juuri silloin.

At the office

Digi myhäili touhuilleni tyytyväisenä. Soitto klinikalle ja inssi seuraavaan päivään. Inssissä kp16 hyvä limakalvo, kohdun vieressä oikealla yksi kookas follikkeli, jota ei sen kummemmin mittailtu. Pesun jälkeen siirtovalmiita siittitöitä oli n.7milj/ml joista eteenpäinliikkuvia 3.8milj/ml. Toimenpide sujui sen suuremmitta kommelluksitta.

Iltapäivällä noin 5 tuntia päätapahtuman jälkeen alkoivat ovulaatiokivut molemminpuolisina. Todellinen övuleissön-jumaleissön - huh huh. Ajoitus meni nappiin ja tuntemusten perusteelle väitän että lähtijöitä oli enemmän kuin yksi. Vasen ovarioni nimittäin on sen verran sivussa, että vanhastaan tiedän se olisi pitänyt erikseen katsoa jos mielii follikkelin löytää. Ei katsottu, enkä sitä kysynytkään vaikka periaatteessa oli vasemman puolen "vuoro". Onko yrittäjiä yksi tai kaksi, ei sillä ole merkitystä. Väliä on vain sillä onnistuuko kukaan.

Älä usko aamuvirtsaa

Välillä tuntuu, et LH-tikkujen kanssa pelaaminen on hullun hommaa. Ennen riitti tikku aamulla toinen illalla. Nyt en olisi niinkään varma.

Kävin elokuun puolella ensimmäisessä follikeliultrassa letrotsolien jälkeen. Vasen ovario oli hiljainen, mutta oikea oli innostunut napsimistani lääkkeistä. Ruudulta tuijotti kaksi follia. Toinen 23mm ja toinen 18mm.. hmm.. Toinen vähän iso ja toinen siihen nähden pieni? Huomioden ne seikat, että oli kp12 ja LH sitkeesti miinusta. Toisaalta, mulla LH on plussannut kp13-22, joten en plussaa ihan vielä osannut odottaa, vaikka letrot sitä voikin aikaistaa.

Ei osattu lekurin kanssa päättää kumpaa follia uskotaan. Päätettiin tehdä inssi seuraavana päivänä. Jos LH plussaa, ni hyvä. Jos ei, ni inssin kyytipojaksi pistetään Pregnyl. En ole ollut irrotuspiikistä aiemmin innostunut, mutta kun niitä tällaisille vanhuksille helposti pistetään myös oman ovulaation tueksi, niin menköön.

Illalla LH miinus. Aamulla LH-miinus. Vuoto oli kuitenkin lisääntynyt ja muuttunut lupaavasti, joten en uskonut aamun miinusta. Alle parin tunnin päästä tein uusinnan. No siinä! Ero oli aikamoinen, vai mitä sanotte? Jos ei muuta niin ainakin opin sen, että älä usko sokeasti aamuvirtsaa. 

Digitesti oli kuitenkin hymynaamaton, joten inssi tehtiin ja piikki pistettiin. Limakalvo oli sen 7mm ja follit 21mm ja 18mm. Ne tuskin päivässä kutistuivat, joten ehkä aiempi mittaus oli ronskilla kädellä tehty ja LH-piikki oli vasta nousemassa (niin kuin olikin). Onko se sitten hyvä vain huono..

Toisaalta olisi hyvä että siittiöt on vastassa, sillä - kuten kipeästi tiedämme - munasolu ei ole yksineläjä vaan kuolla kupsahtaa vuorokaudessa jos ei löydä paria. Siittiöt sen sijaan saattavat elää kolmekin päivää. Tai pari. Tai sit huonoimmillaan vaan päivän nekin, kun kyse on pakastetuista ja pestystä kamasta. Ja reppanat kaipaavat vielä jotain miehistä muutaman tunnin adaptaatioaikaa jotta olisivat elämänsä voimissa valmiina hedelmöittämään. Phuuh.. Miten tässä voi ikinä onnistua kun homma on tunneista kiinni?

Niin tai näin, nyt on "hätiköity" ja sohittu. Simot syöksyi odottamaan loppuaan jonnekin munatorvien tietämille. LH-testit on käytetty viimeistä myöden, joten seuraavalle kierrokselle niitäkään ei olisi. Kun kiertoni on arvaamaton, tuntemusten perusteella mennään ja tilannekin näköjään saattaa noin äkkiä muuttua, taidan jatkossa tilata liuskoja tukkupakkauksen. Vaikka pessimisti ei pettyisi, niin ehkä odotan viikon-pari ennen kuin laitan tilauksen kotitesti-piste-fiihin. Jos vaikka.. Noh, toivoa aina sopii.

Siittiövaraus kotiin kannettuna

Muhammed ja vuori, vuori ja Muhammed. Naispari ja siittiöt, siittiöt ja naispari. Jomman kumman on pakko liikahtaa, jotta yhteinen tie kohtaa. Joskus se näköjään on joku muukin kuin klinikalla villinä kirmaava naispari.

Me nimittäin emme palanneet ensikäynnin jälkeen klinikalle luomuinssin merkeissä. Syystä että LH plussasi lauantaina (minkä etukäteen kompromissatessani arvasin, tiesin..). Kaikun kautta ilmoitin asian ja toivottelin kauniita kesäpäiviä. Olin omalla tavallani tyytyväinen että lähiviikot voitiin mennä vielä rennosti. Sain kesätoivotukset takaisin ja samalla palattiin siittiö-/sisarusvaraus-asiaan. Emme olleet tehneet säilytysvarausta luovuttajaamme, sillä kolmen vuoden takaiseen tapaan tarkoituksena oli käyttää sitä mukaa kun tarvitaan ja jos siittiöitä on. Ystävällinen hoitaja onneksi jaksoi vääntää asian rautasiimasta selväksi minullekin.

Koska tuttua luovuttajaa on, voidaan varmistaa niiden saatavuus meille ja varata lisää x-määrä. Varmuudeksi. Tämä varaus on maksuton mutta voimassa vain ensi vuoden tammikuuhun, johon asti Eira on 1/2016 maksanut varauksensa. Aha, selvä. No sehän passaa. Tammikuussa olisi todella sitten jo hyvä punnita että mitä tälle hommalle tehdään..

Niinpä parin päivän päästä siittiövaraussopimukset kopsahtivat postilaatikosta. Minulle oli varattu 6 uutta olkea. Ehdoin "Sama luovuttaja, josta synnytys 2016." Siinä oli hyvä buugi. Onhan tuote toiminut minulle todistetusti kertaalleen. Nimi alle ja sopparit palautuskuoressa takaisin labraan. 

Niine hyvineen oli mukava jatkaa lomaa. Oljet on pakkasessa. Pari vanhaa ja kuusi uutta. Josko niistä jostain saataisiin pieni sisarus joskus syliin asti.

Kolmas ensikäynti

Taas käyvät Felicitas Mehiläisen ovet. Odotus värittyy jollain harmaalla tunteella jota voisi vastentahtoisuudeksi sanoa. Luuriin tarttuminen tuntuu tahmealta, vastaanotolle astuessa tuntuu että tämä on vaan tehtävä. Valmistaudun olemaan jästipää. Ja sille tulee tarvetta.

Kevään jälkeen meidän korttipakasta on vedetty se toinen kortti. Kuuden tuloksettoman inseminaation ja niiden varrelle ajoittuneiden takapakkien jälkeen Eira koki nähneensä toistaiseksi oman osuutensa. Ensimmäisen suuren pettymyksen jälkeen vuodenvaihteessa hän nosti puheeksi mahdollisuuden vaihtaa yrittäjää jossain vaiheessa. Toukokuussa vuoden yrityksen ja pettymysten jälkeen se vaihe oli käsillä. Eira ei kokenut IVF-hoitoa omakseen ja jos minä puolestani joskus vielä toivoisin kokeilevani uutta raskautta - let's face it - I'm not getting any younger.. (Voitte luntata ikäni profiilikuvauksesta, tai samalla voin läiskäistä fysiologisen totuuden: 38.. .. ja puoli.)

Siispä kesän tullen istuin ampparin aulassa odottamassa. Uutta lääkäriä. Aiemmin meitä hoitaneilta emme mielestäni olleet onnistuneet saamaan sitä vastinetta taloudellisille ja henkisille voimavaroilleni mitä tahdoin. Halusin ammattilaisen joka on valmis huomioimaan taustat ja on sopivasti lääketieteellisesti orientoitunut. 

Toivoin:
- että kaikki tarvittavat alkututkimukset tehdään, mutta tavan vuoksi (varmuuden varoiksi =turhaan) tehtävät karsitaan pois. (Ei aukiolotutkimuksia, ei erillisiä ensikäyntejä, ei neuvontakäyntejä, ei turhia labroja.)
- ei juoksuteta käynneillä, eikä roikoteta puhelimessa
- kun ollaan vastaanotolla tehdään kerralla sekä tutkimukset että suunnitelmat seuraavaan kiertoon
- että lääkäri olisi lääkitysmyönteinen, sillä luomuna sohiminen ei anamneesillani huvittanut.

Käynti meni melkolailla putkeen. Esitiedot ja ajatukset käytiin rivakasti läpi. "Ootko sä syönyt niitä letrotsoleja jo? Siis oliko tarkoitus et tässä kierrossa tehdään?" Ööh, en sentään. Niin omatoiminen en ole keskustelematta lääkärin kanssa. Etukäteen olin kyllä ilmoittanut toiveemme samasta luovuttajasta ja olkien saatavuus oli varmistettu. Hoitajan tekemää siittiövarauslappua ihmeteltiin, sillä meillä oli tarkoitus käyttää, ei varata pakkaseen. Näin varauslappu jäi kirjoittamatta kun siirryttiin pääohjelmanumeroon.

Vuosien saatossa olen oppinut havainnoimaan kehoani ja tiesin varanneni ultran kp17 parhaaseen mahdolliseen väliin. Tuntemukset viestittivät, että jos koskaan luonnollinen ovulaatio oli tullakseen, se oli tässsä kierrossa. Ja niin ruudulla näkyi oikeassa ovariossa soma 17mm follikkeli. Uutisena se oli hyvä, mutta tyytyväinen ilme lääkärin kasvoilla ounasteli tulevaa; "Tällä kertaa ei niitä letrotsoleja tarvittaisi, vaan voidaan tehdä inseminaatiot luonnon kiertoihin. Ethän sinä kaksosiakaan halua.." En innostunut.

Kyllä; tiedän että ensimmäinen raskaus ja synnytys voi tehdä keholle ihmeitä.
Kyllä; tunnistan, että kiertoni on nykyään normaalinpi.
Kyllä; ymmärrän monikkoraskauden riskin, mutta se ei ole peloistani akuutein.
Ei; en usko mahdollisuuksieni olevan parhaat mahdolliset, sillä painolastina on ikä, vuosikymmenen takainen parin vuoden turha yritys ja kokemukset viime hoitokerralta.
Ei; en saa LH-testiä varmuudella plussamaan joka kierrossa, vaikka pääosin piikki löytyykin
Ei; en ole innostunut tuhansilla euroilla kokeilemaan josko kuitenkin yllättäen onnistuisin luomuna kaikkien vuosien jälkeen.
Ei; ei siihen ole edes ylimääräisiä paukkuja. Heti vaan sata lasiin, niin ei tarvitse jossitella.

Olin jääräpäinen niin kohteliaasti hymyillen kun silloin perjantaina iltapäivällä osasin. Lääkäri näytti ohuesti tyytymättömältä, mutta suostui. Kompromissilla; jos LH-plussaisi sunnuntaina, tehtäisiin inssi luonnonkiertoon maanantaina. Jos ei, palataan asiaan lääkkeillä seuraavassa kierrossa. Ohjeeksi tuli syödä vanhasta varastosta letrotsolia 5mg kp3-7. Mennä ultraan ja katsoa sitten.

Poistuin. Näillä mennään. Kyllä tämä taas tästä. Eipä siinä muukaan auta.

Mehiläisen Martti

Mehiläisessä on hunajaiset taksat. Se tuli huomattua tänään Martin päivänä, kun palasimme tauoltamme edesmenneen Väestöliiton tiloihin. Loppulaskua oli päivitetty aikalailla. Kevyt 25%(!) hinnannousu sai kukkaron nyörit kavahtamaan ja pienen mielen murehtimaan fuusiota.

Turhautti tämäkin sote-soppaa ennakoiva muutos, vaikka sen bisnesmielessä ymmärtää. Hinnannousu oli odotettavissa, mut kyllä kylmää, kun vertaa uusia ja vanhoja taksoja. Asian laidan paljastaa vertaus "Teetä 4 inssiä, silloin sait viidennen kaupanpäälle". Kyllä, sellaiset on investointispeksit. Siinä missä ennen pystyit resursoimaam viiteen inssiin, rahat palaa nyt neljään. Se on aika paljo se. Ja vaikka "kaikkea ei voi mitata rahassa", niin saa kai se sapettaa kun kalliista lystistä tulee entistä tyyriimpää..? Eikä Kela tietenkään sotke avustavaa lusikkaansa tämän rahvaan soppaan.

Muutoin reissu meni hyvin. Aamulla CB hymyili ja Eiralle buukattiin lounasmöötti mun vanhan lääkärin kalenteriin. Ajoitus oli nappi. Limakalvo kunnossa, pullea follikkeli romahtamassa. Simot pääsi mestoille ja jatkostakin sovittiin. Lääkäri suhtautui suopeasti toiveisiimme lisätä mahdollisuuksia lääketieteellisin keinoin. Ensi kuussa lyödään letrotsolit tiskiin, jos tälläkään kertaa tulosta ei tule. Sitä ennen katsotaan kortti molemmilta puolin. Jospa marraskuun onni olisi myötä ja toisi lupauksen rauhanrakentaja-Martista. Ainakin ovulaatiotuntemukset on kohillaan, joten sopii toivoa.

Elokuun toinen - toive Loviisasta

Lyhyissä kierroissa on se etu, että uusi yritys ja uudet toiveet saapuvat melko nopeassa syklissä. Inssipöydälle voi päästä parikin kertaa samassa kuussa. Näin meillä elokuussa.

Perjantaina - Loviisan päivänä - tehtiin jälleen inseminaatio. Tohinalla ja puoliyllättäen. Taas. Kun torstaina illalla lh-testi näytti vielä negaa, oltiin passaamassa tätä kiertoa. Eiralla lh-piikit ovat nouseet aina iltaisin ja vaihdelleet kp11-14 välillä, joten funtsittiin tästä kierrosta tulevan pidempi - siis normaalimittainen. Perjantaina aamulla digiin ilmestyi kuitenkin hymynaama, joten luuri oli soittovalmiudessa kun Felicitaksen puhelinlinja avautui klo 8. Iltapäiväksi saatiin aika ja vielä omalle lääkärille.

Sinällään speksit on kunnossa. Uä:ssä limakalvo oli vajaa 8mm ja ovariossa möllötteli 22mm kokoinen tähtifolli. Sperman alkuperäisestä 75milj/millissä populaatiosta voittajina pesusta selviytyi reilu kymmenys. Vilkkaasti eteenpäin liikkuvia oli 48%, joka 0.5ml oljessa teki 1.9milj. Toimenpide oli entisenlainen. Välineitä vaihdettiin kertaalleen, inssikatetriin laitettiin jonkinsortin erikoispää ja ultraa tehtiin välissä. Tmp ei ollut helpoin mahdollinen, mut melko kivuton kuitenkin kun tällä kertaa rakko oli ehtinyt kunnolla täyttyä.

Lopuksi juteltiin vielä jatkosta. Koska edellisillä kerroilla on vuoto alkanut 12 päivää inssin jälkeen (4-5 päivää ennen annettua testipäivää), päätyi lääkäri määräämään tällä kertaa Lugesteronit luteaalivaiheen tueksi. Ajatuksella, että voihan siitä olla hyötyä, jos loppukierto olisi muuten normaalin lyhyemmässä päässä. Niitä käytetään dpo 3 alkaen vuodon alkamiseen tai testipäivään asti.

Muista tukitoimista omalääkärimme ei ollut innostunut, kun luomukierroissa kuitenkin kehittyy tasaiseen hyvä folli. Puhuimme letrotsolin käytöstä pienellä annoksella, kun kerran siitä on meillä hyviä kokemuksia, mutta lääkärin mielestä ainakin pari kiertoa vielä koitetaan luomusti ja sit voidaan miettiä. Onhan se tottakin, ettei Eiralla ole vastaavaa tarvetta stimuloivalle lääkkeelle kuin mulla aikanaan oli. Silti sitä miettii, et missä kohtaa olisi hyvä potkaista pientä lisäbuustia mahdollisuuksien kasvattamiseksi.

Noh, ei tässä jäniksen selässä olla. Vielä. Toivotaan et inssi toisi tulosta, eikä syyskuussa näitä samoja hommia märehdittäisi. Inssipäivän iltana ilmestyneet ovulaatiokivut ainakin viittasivat nappiajoitukseen. Sen puolesta Loviisalle saattaapi olla saumaa. Vielä kun osuis muutkin tähdet kohdilleen.

PeePeet - round Elokuu

Klik. Felicitaksen ovi sulkeutuu elokuun ensimmäisenä.

Meitsi: Nyt Se taas alkaa..
Eira: Ei, ei, eeiiii - älä sano sitä!

PIIIIINAPÄIVÄÄÄT!
E: No just joo..

Ja niin alkoi dpo-päivien lasku tältä kuulta. Jotenkin yllättäen taas. Olimme laskeneet lyhyen kierron jäljiltä tän kierron oviksen viikonlopulle. Ällistykseksi ekat ovistuntemukset tulivat jo kp9, jolloin LH-testi näytti luullaksemme puolittaista viivaa. Viiva himmeni ja olimme jo luovuttaneet tältä erää.

Maanantaina illalla kp 13 limat, jomot ja hymynaama. Dough! Mielessä kummitteli viime kierron tyhjä näkymä, joten tiistaiaamuna aamulla soitettiin kiireesti klinikalle. Plan: aamulla uä ja jos folli on paikoillaan, ip:llä inssi.

Vastassa oli uusi lääkäri, uusi visio. Ultrassa limakalvo kolmikerroksisena reilut 9mm, follikkeli 19mm. Lääkärin mielestä inssiä voisi venyttää seuraavaan päivään. Tuntien Eiran nopean kierron käänteet, emme halunneet tehdä toista inssiä potentiaalisesti tyhjään näkymään. Inssi tehtiin toiveestamme sitten tiistaina iltapäivällä.

Toimenpidettä saatiin koittaa pariin otteeseen ennen kuin katetri ui sijaintiin, josta simot pääsivät menomestoille. Pesun jälkeen siittiöistä 69% oli vilkkaasti liikkuvia (A+B). Lukumäärällisesti se tarkoitti 3.2milj kilpurisiimahäntää. Niistä toivotaan löytyvän yksi sitkeä, joka tuollaa Mairen päivän yritykselle maireaa tulosta.

Inssin jälkeen folli tarkastettiin olevan pakoillaan ja lekuri kysyi, notta pistetäänkö irroituspiikki. Meille ei sellainen olisi tullut mieleenkään, sillä olihan LH-plussannut spontaanisti 20h aiemmin ja Eiran tuntemukset viittasivat ovulointiin. Hän oli jostain syystä (ilm.follin koon vuoksi?) sitä mieltä että pistos olisi eduksi. Kun siitä ei tiedettävää haittaakaan ole (?), Eira päätti piikin ottaa. Nyt on Pregnylit vatsanahassa ja odottelu työnnetään ajatuksista sivummalle. Oireita ei pahemmin kannata tunnustella, kun ei tiedä mikä mistäkin johtuu. Varmaa on ettei testiä kannata tehdä ennen kuin vähintään kaksi viikkoa on kulunut.

Kipin kapin inseminaatioon

Suunnitelman mukaan heinäkuun follikeliultra oli varattu eiliselle. Ajatuksella, että viikonlopun lähetessä voidaan pistää irrotuspiikki, jos LH-testi näyttää negaa. Keskiviikkona LH-piikki hyppäsi puskasta. Aamulla liuskatesti näytti plussaa, CB tyhjää ympyrää. Soitto klinikalle.

Mietittiin josko torstaina aamulla tehtäisiin uä ja iltapäiväksi varatulla ajalla inssi. Tai sit varattu iltapäivän folliaika voidaan riskillä vaihtaa suoraan inssiksi. Päädyttiin jälkimmäiseen. Illalla hymynaama paistatteli CB:ssä.

Torstai-iltapäivällä meitä vastassa oli mun lääkäri viime hoidoilta. Toimenpide meni kivuttomasti ja hyvin. Inssi tehtii samalla luovuttajalla. Olkikin oli entisenlainen. Ennen pesua siittiöitä oli 48milj/ml. Pesun jälkeen määrä romahti kun sulatuksessa kärsineistä huonot singottiin pois. Primaa jäi jäljelle 6.8 milj/ml, josta liikkuvia 64%. Vilkkaasti eteenpäin liikkuvaa löytyi 42%, joten 0.5ml oljessa se tarkoittaa 1.5milj. Joskus olemme kuulleet huimempiakin lukuja, mut eihän todellisuudessa tarvita kuin yksi voittaja. Meille tunnetusti tavara on toiminut, joten olkapäälläni istuva skeptikkokaan ei jäänyt arvuuttelemaan lukeman suuruutta tai pienuutta. (Onnistumistsäänssit kun puitiin viime hoidoilla läpi ja niiden tulos ei juuri rohkaise..)

Inssin jälkeen tehtiin vielä ultra, jossa näkyi reilu 8mm limakalvo. Toivoimme näkevämme follin ja osuvamme ajoituksen kanssa siltä osin nappiin. Yllätykseksi huomattiin munasolun jo lähteneen ja rakkulan luhistuneen. Hämmentävän nopeaa.. jo 16h LH-digiplussan jälkeen.

Nää kypsymis- ja luhistumisajathan on yksilöllisiä. Silti tyhjentynyt näkymä jotenkin yllätti kun kyseessä oli kp12. Gelee Royale on ollut käytössä eiliseen asti ja jotain tuntemuksia se on lisännyt. Nippailuja oli jo keskiviikkona ennen hymynaamaa. Toivon mukaan munasolu ei kuitenkaan silloin aloittanut matkaansa. Muuten siittiöt saapunevat tyhjille menomestoille.. Jotenkin takapuoleen on jäänyt olo, että follin ollessa vielä paikallaan ennuste onnistumiselle olisi ollut parempi. Ohitettu h-hetki hivenen madalsi tunnelmaa. Realisoi toiveita. Ei tokikaan kirves vielä kaivossa ole. Parin viikon päästä selviää miten kävi. Toivoa sopii aina :)

Nopean palvelun Kaiku

"Hei Eira. Huomasin kuukautisesi alkaneen. Haluatko että varataan ultraääniaikaa? T. Omahoitaja" Kyllä kiitos. 

Oi, että mä tykkään Kaiku-palvelusta. Mua nimittäin on jotenkin näissä hoidoissa rassaillut soittelu. Soita sitten, soita soittoaikaa, soita ajalla, soita ajasta. Aina ei ole sopivaa aikaa soittaa, saatikka sitten paikkaa. Duunissa oli pakko hiippailla epäilyttävästi, toivoa todella ettei kukaan kuule. Tai ettei omat muistiinpanolaput hairahdu uteliaiden silmien hämmästeltäväksi. Sama homma Eiralla. Kertaalleen yksi soittoaika lipsahti jo pitkäksi, kun sopivaa saumaa soittaa ei ollut. Pikkujuttu puheluista kärvistely on, mut turha stressinjyvä kuitenkin. 

Sen vuoksi Väestöliiton a.k.a Felicitaksen Kaiku-palvelu on supernäppärä. Kaikuun merkitään kierrot ja sitä kautta viestitellään oman henkilökunnan kanssa. Ilmoitellaan labratuloksia tai kysellään jos mielenpäälle on jäänyt epäselvää. Jos hoitoihin liittyy jotain vaativampaa vipstaakkelia, kuten lääkitystä tai sen ruukkausta, otetaan vasta puhelinkontakti.

Nytkin heinäkuun suunnitelma hoitui kokonaisuudessaan sitä kautta. Juhannuksen pyhinä alkoi uusi kierto ja hoitajan yhteydenotto saavutti Eiran maanantaiaamuna. Vastaanottoaika oli varattu ja plan B tehty jo ennen puoltapäivää. Tarkoituksena on tehdä follikkeliultra ensi viikon torstaina kp12. Jos LH-testi silloin näyttää negaa, mut follikkeli möllöttää valmiina, pistetään irroituspiikki ja inssi tehdään pe. Toivottavasti päästäisiin priima-ajoitukseen ilman piikityksiä.. Siis Gelee Royalet uudelleen kehiin ja peukut pystyyn, et tästä tulee hyvä kierto.

Alkamaton piina

Laskelmissa kierto alkoi lupaavasti. Eira sai toisen labrakäynnin ajoitettua kp4. Illalla Cityterveydestä piippasi viesti ja TSH sekä prolaktiini todettiin normaaleiksi. Viestiä Kaiku-palveluun, josta Sentraali-Santra varaa soittoajan lääkärille ja ultran loppuviikkoon.

Soitto lääkärille, joka toteaa saman; labrat kunnossa, ei estettä edetä ultraan ja ajoituksen ollessa kohillaan, myöhemmin inssiin.

Follikkeli-ultra oli perjantaina. Mentiin paikalle koko perheen voimin, kun Taavalle ei ollut hoitajaa. Mua vähän arvelutti mennä paikalle pienen lapsen kanssa. Toki on kiva "mennä näyttämään vauvaa", mut klinikka on turvapaika niin monelle lapsettomalle. Heistä liian monelle matka on liian pitkä. Heille pienten lasten ilmestyminen joka paikkaan voi aiheuttaa mielipahaa. Salaa toivoin, että klinikan käytävä olisi yhtä hiljainen kuin aina. Vaan tällä kertaa oli toisin.

Klinikalla näimme koko hoidettavien kirjon. Olimme me, naispari. Oli pari, joista toinen kelasi pyörätuolia. Oli muslimipari, oli romanipari. Ja se tuikitavallinen heteropari. Lähtiessä vastaan tuli itsellinen nainen. Mietin kuinka uskomattoman rikasta on klinikan työ suurien asioiden äärellä, erilaisten ihmisten rinnalla.

Meidän tutkarissa ultrasta saatiin hyviä uutisia. Follikkeli oli pullistumassa. Näkymä oli yllättävänkin kypsä siihen nähden et kierto oli vasta päivässä 11 ja LH-testikin näytti puhdasta negaa. Limakalvo oli kolmikerroksisena yli 7mm ja ovariossa möllötti 18mm follikkeli. Päässä raksutti 1+2 = ei taida laskelmat sunnuntain LH-plussasta ja maanantain inssistä pitää paikkaansa. Luvattiin soitella maanantaina aamulla jos inssi tulisi ajankohtaiseksi. Puolittain luovuttaneina kuitenkin toivotettiin jo hyvää lomaa ja käännettiin katse kohti heinäkuuta.

Ja niinhän siinä kävi. Toiveista huolimatta hymynaama pärähti CB:n ruutuun lauantaina illalla. Onko syynä sit GeleeRoyalen alkukiertoa vahvistava vaikutus (mä jotenkin uskon siihen kamaan) vai muuten vain rangomisti lyhyempi setti. Vaan eihän syyllä ole väliä. Tänään on auttamattomasti myöhäistä. Se siittä tässä kierrossa. Eipä tarvii piinailla.

Pihistelijä labrassa

Pihi mikä pihi. Myönnän. Eira ei olisi niinkään, mut mä olen. Tai sanotaanko nätimmin; kustannustietoinen. Koska "meikäläisille" tää raskaustoive tulee suhteessa aina kohtuuttoman kalliiksi, sitä miettii tarkoin markoin ja kriittisesti. Onhan se ymmärrettävää, kun ajatuskuvio "Oi, miten toivoisimme perhettä." ei koskaan saa jatkokseen huoletonta "Tulee jos on tullakseen." vaan ensimmäinen ajatus aina on "Minkä verran meillä on säästöjä..?"

Yksi mikä jostain syystä karvastelee, on labrat. Jos labrat otettaisiin tk-lääkärin tai yliopistosairaalan määrääminä, niiden kustannus meille olisi 0€. Jos työterveys hoitaisi tän tyyppisiä, mut heille kuulumattomia asioita, kustannus olisi 0€. Kun teetät ihan perus-perus-verikokeet yksityisellä, progesteronille, TSH:lle ja prolaktiinille yhteishintaa tulee n.120€ (miinus pieni kelakorvaus). Hinta on musta aika suolanen siihen nähden, et vanhoilla Väestöliiton taksoilla hinnottelu on vielä yksityisten halvimmasta päästä.

Siksi viime kierroksella säästökukkaroni jakoi vähät kahisevansa yliopistosairaalan labraan. Marssin Väestöliiton lääkärin lähetteellä julkiselle ja sain labravastauksen laskuineen kotiin. Hintaa prolaktiinille ja TSH:lle tuli yhteensä 27€, ja siitäkin 10€ oli toimistomaksua. Meille tuli yllätyksenä, ettei sellainen ei enää nykyään onnistu. Tänä keväänä tykslab (sisältäen niin maalaiskylien labrat, aluesairaalan labrat ja yliopistosairaalan labrat) on VSSHP:n ohjeen mukaan lopettanut kokonaan näytteiden ottamisen yksityislääkärin lähetteellä. Syynä kilpailuneutraliteetti-lainsäädäntö. Dämit. Siis kiitti vaan siitäKIN laista.

Kahlasin vaihtoehtoja. Sit löysin Cityterveyden. Mestan, joka tekee vain kuvantamistutkimuksia ja labroja. Cityterveys on diagnostisten tutkimusten saralla tehnyt samat kuin Onnibussi pitkänmatkan liikenteessä; erättänyt tervettä kilpailua ja tarjoaa edullista, virtaviivaista palvelua. Lääkärin lähetteellä hakevat Kela-korvaukset ja asiakkaan taksa jää suhteessa kohtuulliseksi. (Labrojen taksat löytyy hinnastosta tutkimuskohtaisesti.) Yhteishintaa Eiran tutkimuksille tuli n.50€ ja siihen päälle näytteenottomaksua 9.50€ per kerta. Säästöä tuli muutama kymppi. Joku sainois ettei sillä tässä konkurssissa ole mitää merkitystä, mut me käytetään se raha mieluummin johonkin muuhun. Vaikka Gelee Royaleen, jos ei muuta.

Muutenkin Cityterveys oli loistotuttavuus. Ajan saa netistä, kun rekisteröi itsensä käyttäjäksi. Labraan pääsee joustavasti omien aikataulujen mukaan, joissain toimipaikoissa myös lauantaisin. Ekalla käynnillä lähete skannataan omiin tietoihin sähköiseksi ja tulosten valmistumisesta ilmoitetaan aina tekstarilla. Omista tiedoista löytää paitsi omat ajanvaraukset, myös tulokset, viitearvot ja lausunnot. Mikä parasta; pulju toimii useassa kaupungissa. Näin ollen Eiran, jonka duunipaikka on 170km päässä, ei tarvitse pitää etäpäivää siksi, että pääsisi kotikaupungissa labraan. Ajan voi varata työskentelykaupungin Cityterveyteen ja tulosten tultua ilmoittaa arvot Felicitaksella käytössä olevaan Kaiku-palveluun. Säästyy aikaa, vaivaa ja rahaakin.

Ps. Progesteroni kp 20 oli viitearvojen keskikastia, normaali. Ovulaatio on siis tapahtunut ja keltarauhanen voimissaan. Mahtista.

Ding, ding, ding - Round II!

Felicitaksen ovessa lukee vielä Väestöliitto. Tilat on ennallaan, samoin hinnat. Siittiöoljet on hellässä huomassa. Sentraali-Santra on sama. Hänen pöydällään kuolemaa tekee mehikasvi, joka me ollaan sinne Taavan syntymän jälkeen viety. Wow!

Odotusaula saa munasarjani pistelemään. Kuvittelua. Eihän kierrot ole vielä palautuneet. Eira vaihtaa jalkaa, kai ilmassa on jännittynyttä odotusta. Tuttu kätilö tulee iloisesti juttusille. Kysyy kuvaa Taavasta. "Notta pikkukakkosta sitten?" Sitäpä sitä. Tai toiveissa ainakin olisi.

Edetään pikakaistalla. Esitiedot on lähetetty sähköisesti. Tietoisesti ensikäynti on ajoitettu siten, että aukiolotutkimus onnistuu samalla kerralla. Kotona on otettu pohjustavat lääkkeet. 

Lääkäri on uusi. Keskustellaan tilanteesta ja hoidoista hetki. Tehdään Eiralle hoitosuostumus, gyn.tutkimus, uä ja aukiolotutkimus. Uä:ssä nähdään tavallisina molemmat munasarjat, toisessa 11mm johtofolli. Taaksepäin kallistuneessa kohdussa limakalvo on siisti, kehittää kolmikerrosnäkymää. Tuubat ovat auki ja kohtu ok. Toimenpiteet menevät ilman suurempia kipuiluja.

Mukaan saadaan labralähete ja hoitosuunnitelma. Luovutusneuvontaa tai psykologia emme tällä kierroksella enää tarvitse kun asiat on tuttuja entuudestaan ja psykologin lausuntokin vuodelta 2015 meidän molempien nimellä. Siittiötkin on pakkasessa valmiina. Kassalla kuitataan alkututkimusten lasku, josta saadaan vielä kelakorvaukset.

Seuraavana ohjelmanumerona on lh-piikin bongaus ja siitä viikon kuluttua progesteroniarvon otattaminen. Seuraavan kierron alkupäivinä mitataan vielä TSH ja prolaktiini. Jos labroissa ei huomautettavaa, lähdetään inssiä koittamaan luonnonkiertoon. Ehkä jo ensi kuussa jos tähdet osuvat kohilleen.