Valmiina sairaalaa ja vauvaa varten?

Aika kuluu, määräpäivä lähenee. Onko mitä valmiina? On - kaikki. Ja samalla ei mitään. Siis periaatteessa Taavan jäljiltä meillä on ihan kaikki tarvittava säästössä, sillä olihan toiveissamme melko lyhyt ikäero. Kun vauvalle ei ole tarvinnut hankkia uutta arsenaalia, vaan on voinut tuudittautua ajatukseen laatikoista löytyvistä kamoista, niin hups - siellä ne helposti viipyilevät. Laatikoissa.

Tänään heräsin todellisuuteen; laskettuun on enää kymmenen päivää. Supistaa päivittäin jo siinä määrin että maidontuotantokin on aktivoitunut.. Sairaalakass(e)ista ei tietoakaan. Kaukalo telakkoineen varastossa. Vaatelaatikot purkamatta ja perkaamatta. Rätit, vaipat, aluset, hoitotarvikkeet esiin ottamatta. Kodinhoitohuoneen hyllyjä ja laatikoita on vapautettu vauvan käyttöön, mutta sielläpä sitten ovat pari päivää odotelleet tyhjillään.

Pinnasänky kannettiin kirjastohuoneeseen pienen yökylävieraan unisijaksi pari viikkoa sitten. Edellisyön puhteena makkarin järjestys ja kalustus ruukattiin uusiksi. Se aiheutti väliaika-kaaoksen työhuoneeseen. Pinnasänky sentään läheni kohdettaan ja löytyy riisuttuna makkarista. Valmiiksi pedattuna se ei ole ja osin parempi niin, sillä suosio esikoisen ja kissojen keskuudessa on kiitettävä.. Lisäksi perhepedin turvallisuutta lisäämään Taimelle suunnitellaan tehtäväksi unipesä, joka on meille uusi tuttavuus. Sekin olisi tarkoitus tehdä maanantaina..

Entä sairaalakassi(t)? Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja katsoin parhaaksi aloittaa pakkailun hospitaalivisiittiä varten. Ostin pränikän hammasharjan, tahnan, dödön ja kaivoin esiin lanoliinituubin. Pussakkaan kosteusvoide, perustarpeet peseytymistä varten ja harja hiuslenkkeineen ja.. ..sitten löi tyhjää. Noh, se puhelin latureineen ja neuvolakortti kopataan mukaan lähtiessä.

Kaivoin 2016 blogitekstin sairaalakasseista luntatakseni mitä silloin on ollut pakattu mukaan ja mitä kotiutuskassiin. Näköjään silloinkin lähtökassia on kasailtu vajaa viikko ennen laskettua aikaa ja kevyeksi on jäänyt. Sinällään mikään ei ole muuttunut. Toivon, että sairaalavisiittimme jää tavanomaisen lyhyeksi jolloin emme tarvitse ajanvietettä vaan aika kuluu tehokkaasti tositoimissa ja uutta tulokasta ihmetellessä. Sairaalassa molemmat vauvan kanssa käytämme tarjolla olevaa vaippa- ja hoitotarviketarpeistoa (joka viimeksikin osoittautui ihan kiitettäväksi) sekä pukeudumme monen pesun pehmentämiin sairaalavaattesiin. (Miten ihanaa onkaan vaan nakata tahriintuneet vaatteet pussiin muiden pyykättäväksi ja hakea hyllystä uudet.) Sairaalassamme suositaan ihokontaktia, joten liiveille tai suojille lienee vähemmän käyttöä. Toki niitäkin molempia on synnytysvuodeoastolla tarjolla, joten omat pakkaan vasta kotiutuskassiin ja niiden sijaan sujautan sairaalakassiin pari harsoa. Maidonkerääjää etsin, mutta kun en suosiolla heti löytänyt, luovutin. Tuskin tarvitaan.

Kotiutuskassiin on mietinnässä lähinnä vaatearsenaali itselle ja vauvalle.. ..taas päänvaivaa, kun kelistä, vauvan koosta tai omasta kunnosta ei tiedä..  Sirolta Taimi vaikuttaa, joten silkkipipon ja merinovillaisen peiton kaveriksi hänelle pakataan koon 44 vaatteita. Niitä, jotka ovat edelleen laatikoissa vaatehuoneessa.. Jos hän kokonsa puolesta yllättäisi, Eira nakkaa mukaan koon isommat vaatteet ennen kuin kotiutuspäivänä tuo kassin osastolle. Siis siitä laatikosta, joka niin ikään edelleen on Taavan kaapin päällä.

HEP - korjaus; tässä kirjoitellessani Eira ennätti kiikuttaa kyseiset laatikot kodariin purkua ja pesua varten. (Hei, hommahan etenee!) Ehkä niiden kanssa jatketaan huomenna, kun ei tässä jäniksen selässä olla :D

Onhan se sairaalan ykköskassinkin (= käytännössä pesupussin) pakkaaminenkin jo ihan hyvä saldo, eik jeh?

Raskauskiekko makuuni

Alkuraskaudessa törmäsin uuteen raskauskiekko-sovellukseen, jonka takana on yksi Suomen obstetriikan guruista, Aydin Tekay. Pehmeänsorttiset pavusta-masuiluksi-kuvaukset on korvattu lääketieteellisillä faktoilla, mikä sopi mun pirtaan. Erityisesti alkuviikkojen alkiokehitys tyydytti tiedonhaluani, joskin sittemmin loppuviikkojen anti on jäänyt ohuemmaksi. Sivujen tietopankista löytyy kyllä tiivistä infoa mm. eri viikoilla tehtävistä ultraäänistä, kaksosraskauden istukasta, keskenmenosta ja keskosten ennusteesta.

Mobiilisti sovellus ei toimi ihan täydellisesti, mutta periaatteessa käytettävissä on viikkoperusteiset kokokäyrät (mm.paino, vartalon ympärys, pään ja reiden luiset mitat) ja laskuri, jolla on mahdollista raskauden aikaisten sikiöseulontojen jälkeen laskea riskilukua sikiön kromosomipoikkeavuuksille huomioiden seulontojen tulokset.

Tunnistan, ettei sivuston faktasävy tai edes ko.laskuri sovi kaikille (muuta kuin lisähuolta aiheuttaen). Itse olen pahimman luokan realisti ja kiinnostunut tilastoista, joten rohkenin kokeilla, sillä - let's face it - tämän ikäiselle riski saada ekstrakromosomilla varustettu lapsonen on jo yli prosentin luokkaa. Eli sen suhteen keskiraskauden jälkilaskuri antoi minulle merkittävästi positiivisempia uutisia kuin ikäriski tai edes alkuraskauden yhdistelmäseulan tulokseksi saamani 1:1300.

Riskini II-trimesterillä

Kokokäyriä pääsin kokeilemaan kun käytettävissäni oli mittoja äitiyspoliklinikalla tehtyjen ultrien jälkeen. Käyrät kertovat samaa kuin lääkäri ja tukevat omaa ajatustani: Sironsorttinen on maarussani kasvava Taimi.

Painoa viikolla h.37+0 oli arviolta 2630g (normaalivariaatio 2500-3900g), joka enteilisi noin kolmikiloista - ehkä inan yli - lasta lasketuissa. Taimella luiset mitat vastaa kivasti viikkoja, mutta siskonsa ja äitinsä tapaan vatsanympärys on lähempänä ala- kuin keskikäyrää ja sepäs sitten rokottaakin grammoja kokonaispainoarviosta.

AC eli vartalonympärys käyrällä
(Käyrä: Raskauskiekko, A. Tekay)

Noh, niin tai näin, spekulaatiota yhtä kaikki. Sinällään näiden pyörittelyn tarpeellisuus on kysenalaista, koska ensikäden tiedon saamme vasta sitten kun Taimi katsoo syntymäpäivänsä koittaneen. Sekin hetki alkaa olla pikkuhiljaa lähellä.

Synnytyksen suunnittelua äitiyspolilla

Synnytystapa-arvio, synnytyksen suunnittelukäynti pääkallopaikalla h.37+0. Tai noh - sinällään synnytyksen suunnittelu on konseptina vähän haasteellinen, kun tosiasiassa se menee kuin on mennäkseen. Olin kuitenkin tyytyväinen että raskauden seurannan jatkumona loppuraskauden lääkärikäynti tehtiin tällä kertaa yliopistosairaalamme äitipolilla. Indikaationa sille olivat aiempi synnytys, sen jälkivaivat, herttamainen kohtu ja Taimen kasvuseuranta.

Käynti oli antoisa. Aiemman synnytyksen kulku olikin siellä jo tiedossa, joten kerroin kokemuksistani synnytyksestä toipumisesta. Motivaationi sponttaaniin alatiesynnytykseen varmistettiin. Sävystä olin ymmärtävinäni, ettei sectio tai induktio olisi poissuljettu(?), jos niin olisin vaatinut, mutta kummankaan vaihtoehdon perkaamiseen allekirjoittaneella ei ollut kiinnostusta nykyisillä spekseillä. Vapaaehtoisesti en puukon alle halua ilman selvää lääketieteellistä indikaatiota ja (semisti relatiivisin syin) tehtävä käynnistys puolestaan hivenen lisää niitä riskejä (tarjontavirhe, toimenpidesynnytys, repeämä jne.), joilta tällä kertaa toivon välttyväni. Aiemmasta oppineena suunnitelmaa tehtiin lähinnä toipumista edistäväksi ja korjaavaksi synnytyksen jälkeistä aikaa ajatellen.

Kliinisissä tutkimuksissa kaikki oli kunnossa. Taimi oli asettunut pää alaspäin, tarjoutuva osa tuntui jo varsin alhaalla ja kohdunsuukin oli avautunut reilun sentin verran, vaikka kanavaa oli uudelleensynnyttäjälle tyypillisesti pehmeänä jäljellä. Ultralla katsottaessa pikkuinen vaikutti olevan kirjaimellisesti siskonsa tapaan pikkuinen; lähempänä ala- kuin keskikäyrää, painoarvio 2630g. Lapsivesivettä oli nirkoisesti, joka lokero tuntui täyttyvän suureksi osaksi napanuoralenkeistä. Tiirailun ja tarkistusmittausten jälkeen määrä täytti normaalikriteerit ja koska myös mahalaukussa/rakossa oli hyvin nestettä, ei erityistä syytä huoleen ollut. Verenvirtaukset olivat priimat ja Taimi liikkui aktiivisesti.

Päädyttiin jatkamaan loppuraskaus normaalissa neuvolaseurannassa ja ottelemaan synnytyksen spontaania käynnistymistä, mikäli erityistä ei ilmene. Lisäksi sovittiin että voin soittaa käyntiaikaa loppuraskaudelle, jos sikiön voinnista tai liikkeistä tulee huolta. Lähdin saatesanoin "Ja saattaahan olla, että näin kypsässä tilanteessa ehtisit synnyttää joka tapauksessa ennen mahdollista kontrolliaikaa."

Se iski tajuntaani; Ai kauhia, joko jo?

Yön varjot ovat pitkiä

Avaan silmät, ikkunan takaa kajastaa täydellinen pimeys. Tämä on tuttua, liian tuttua. On vielä sydänyö. Olen hereillä - kuten aina.

En tarkalleen muista koska uni loppui. Se oli jotain marraskuuta, ehkä. Ennen vuodenvaihdetta muistan neuvolan kätilön katsoneen minua jo tutkivasti. Hymyilin reippaasti; ei tässä mitään, ennenkin on pärjätty vähän vähillä unilla, tämä on väliaikaikaista ja alkuvuosi töissä on tooosi kiireistä, en millään voi jäädä pois.

Viikot kuluivat. Unet pysyivät pitkään 4,5 tunnin tietämissä. Kokeilin kaikkia tiedossa olevia konsteja. Liikuntaa-ei liikuntaa, ruokaa raskaampaa tai kevyempää, viileää huonetta, ei kännykän sinivalolle altistamista, rentoutusharjoituksia ja rytmiä. Ei auttanut se jos menin nukkumaan aiemmin tai myöhemmin. Nukahdin hyvin, heräsin kun määräaika oli täynnä. Oli kello sitten 1.30 tai 4.30. Hiljalleen päivistä tuli puuroa, suorittamista ja selviämistä. Raskausmuisti heikkeni entisestään, keskittyminen vaikeutui, ajatustyö oli hidasta, päätöstenteko tahmasi. Ja mä kärsin. Siitä että kognitioni ei toiminut kuten ennen ja syyllisyydestä miten en kotona kyennyt olemaan hyvä kumppani tai parempi äiti. Yöt olivat stressin ja ahdistuksentäyteisiä, asiat tuntuivat pimeässä suuremmilta. Töiden ohella stressiä aiheuttivat syventävät 30op johtamisopinnot  joiden projektityön deadline häämötti helmikuussa.

Vuoden vaihteessa eräänä aamuna valvottuani klo 3 alkaen, löysin kuudelta itseni salaa vessasta itkemästä. Viikon loma oli alkamassa. Itkin helpotusta siitä, etten jaksaisikaan muuta. Itkin suuttumusta siitä, miten olen lomalla enkä silti jaksaisi huomennakaan olla täysipainoinen perheenjäsen. Tunsin alati kasvaa syyllisyyttä. Eira oli hiljaisesti hyväksyen alkanut kantaa päävastuuta kodin arkitöistä, kun allekirjoittaneen vapaa-aika meni koomaamiseen tai torkahteluun. Tai noh - hiljaisesti ja hiljaisesti. Aika suoraan tuli "Ei mulla ole mitään sanottavaa. Sun pitäs jäädä saikulle, mut oot niin pölö, ettet suostu sitä ottamaan." Oikeassa oli. Työ on ollut merkittävä osa identiteettiäni ja nyt se oli peittoamassa elämän muita tärkeitä asioita. Olin pölö.

Tammikuussa istuin itkuisen kaksituntisen neuvolan kätilöllä. Sain kuulla napankansorttista, välittävää tekstiä jaksamisesta ja itsestään huolenpidosta. Suosituksesta huolimatta en halunnut lääkärille, en liioin saikkarille. Luisuin vielä reilun pariviikkoisen; uni lyheni reiluun 3 tuntiin, mukaan tulivat tykytyskohtaukset, nouseva verenpaine, päivittäiset päänsäryt, itkuisuus, ahdistus ja supistukset. Kaikki alkoi tuntua ponnistelulta. Helmikuun alussa kätilö ilmoitti varanneensa mulle nla-lääkärin ja että nyt pitäisi mennä. Teki mielialaseulankin syvimmällä mahdollisella hetkellä, johon hymähdin et tällähän saatte mulle vielä masennusdiagnoosinkin. Tiedän, ettei pistemäärä ollut kaunis, sovittiin et uusitaan kun olen päässyt palautumisen alkuun. Sairaslomaa kätilö olisi suunnitellut ainakin 2kk, ettei "käy huonosti". En ajatellut niin pitkää, mut tajusin kyllä etten voisi enää jatkaa samaan malliin. Menin lekurille.

Lääkärin kuunteli itkuista selostustani pitkäaikaisesta nukkumattomuudesta ja supistuksista, joita 23 viikolta oli alkanut tulla sarjoissa tuntuvina ja öisinkin. Hän oli kirjoittamassa unettomuuden vuoksi laupiaasti saikkaria kokonaiset 4 päivää. Kohdunsuun tutkimista ei nähnyt tarpeellisena. Teki mieli repiä todistus ja poistua. Viikko pahentaisi tilannetta, työt kasautuisivat entisestään sillä muutaman päivän vuoksi ei sijaista asetettaisi täyspainoisesti tehtävääni hoitamaan. Tunsin vastenmielisyyttä kun jouduin pyytämään toista viikkoa. Olo oli kuin lusmulla, joka ei asenteellisesti jaksaisi olla töissä raskaustestin näytettyä plussaa. Ahdisti sekin, että joutui luovuttamaan. Sain nihkeästi kaksiviikkoisen ja poistuin päättäen etten enää palaisi. Kätilö soitti perään puolen tunnin pahoittevan puhelun. Taas itkin. Ja menin töihin.

Seuraava kuusiviikkoinen meni kahden viikon jaksoilla asteikolla 1. Levinneiden pelikorttien tuijottaminen, 2. Korttitalon kokoon kyhääminen, 3. Korttitalon liimaaminen. Unimäärää sain korjattua aamuisin kun päivän alkaessa menin 3h päikkäreille, toisille yöunille. Supistukset yltyivät ja flunssa puski päälle. Kävin kohdunsuun kontrollissa tk:ssa ja äitiyspoliklinikalla. Saikkaria jatkettiin pari viikkoa. Otin yhteyttä työterveyteen, jossa kävin käsittelemässä unettomuusongelmaa, työkuormitusta, omaa jaksamista ja rajojen asettamista. Uutta saikkaria kirjoitettiin pari viikkoa. Mielenterveystalo.fi-sivulla perehdyin unettomuuden omahoitoon. Opettelin karsimaan tarpeettomia asioita (blogissakin oli sairasloman mittainen tauko), olemaan armollisempi itselleni ja sanomaan ei - ja huomasin ettei mitään pahaa tapahdu. Päivistä tuli valoisia ja olosta kirkkaampi, sain itseäni takaisin. Pääsin loppua kohden tavoitteeseeni; käydä neuvolan/työterveyden vastaanotoilla itkemättä.

Kuuden viikon jälkeen koin palautuneeni siinä määrin että halusin palata töihin viimeiseksi kuukaudeksi. Kohdunsuun kontrollissa viikolla 30 ei sille ollut estettä; kanava oli pehmennyt jnk verran, mutta sisäsuu pysyi suljettuna ja uä:llä kavanaa oli jopa nelisen senttiä. Sain myös luvan palata avantoharrastuksen pariin ennen vesien lämpiämistä ja se sai hymyn huulille. Herkästi olisivat sekä polilta että työterveydestä kirjoittaneet saikkarille vielä jatkoa, joten molempiin annettiin jatkokäynnit viimeisille työviikoille. 

Meri auennut, vesi vielä +3

Tunnistin, että akut kuluvat nopeammin kuin latautuvat. Viimeinen kuukausi nakertaa toipumista, vie voinnin takapakkia ja niin kävikin. Olin silti tyytyväinen että oli palannut, työskennellyt täyspainoisesti, saanut asiota eteenpäin ja pöytää puhtaammaksi jatkajalleni. Niin pystyin paremmin mielin jäämään pois. Onneksi ekat viikot meni paremmin, univaje riistäytyi vasta viimeisellä työviikolla. Verenpaine lähti nousuun, supistustuntemuksia tuli entiseen tapaan n.15 napakkaa päivittän. Kohdunsuu lyheni, joskin h.33+1 sen mitta uä:llä oli vielä 28mm, joten suuremmalta huolelta vältyttiin. Talviloma ennen äitiyslomaa oli kohillaan.

Talvisen ja keväisen rupeaman aikana opin monta asiaa. Tunnistamaan omat rajat ja pitämään niistä huolta ajoissa. Sen miten oletan muiden odottavan minulta enemmän kuin he todellisuudessa varmaan odottavat. Sen miten armoton itselleni olen ja miten oikeasti "ihan hyvä" olisi riittävä. Tarvitsin siihen apua ja suunnanosoittajaa, sillä itsellä ei ollut mitään tarttumapintaa kun kaikki energia uppoutui arjen suorittamiseen. Vielä olen toki vaiheessa asian kanssa, sillä tunnistaminen on eri asia kuin käytäntöön saattaminen. Ja ymmärryspuolellakin olen vasta päässyt hyvään alkuun. Miesmuistiin en ole käyttänyt näin paljoa terveydenhuollon erilaisia palveluja. Yhtä lääketieteellisesti orientoitunutta lääkärikäyntiä lukuunottamatta kohtaaminen on ollut kiireetöntä, välittävää ja ymmärtävää. Vieraampi neuvolan sijaisterkkakin erotessamme tuli oikein halaamaan minua ja Eiraa toivottaen hyvää jatkoa.

Sininen kevään merkki

Tänään pitkäperjantaina on vuosiloman viimeinen päivä ja viikkoja kasassa jo 34+3. Huomenna, pääsiäisen ainoana Kelan tunnistamana laskentapäivänä alkaa äitiysloma. Olen herännyt taas ennen neljää. Enää yöllistä valvomista ei varjosta ahdistus. Nukun päivällä, viimeistään Taavan unien aikaan. Olen univajeessa ja kevätköhää pukkaa, joten lataan akkuja toivottavasti vielä muutaman viikon. Koitan rajoittaa innolla kasaamaani to-do-listaa, tasapainotella levon ja niiden kivojen asioiden tekemisen välillä. Imeä valoa ja voimaa. Olla läsnä ja se parempi kumppani sekä hyvä äiti - kohta kahdelle lapselle. Hoivata myös itseäni.

Pitäkää tekin huolta itsestänne - se maksaa vaivan <3

Äitiyspakkaus - 2019 vs 2018

Maaliskuussa jännitys odotuspiireissä perinteisesti tiivistyy; Millainen on uusi äitiyspakkaus, saanko sen vai viime vuoden? Vuosi vuodelta malttamaton odottelu pitkittyy kun julkaisupäivä venyy myöhemmäksi. Eilen varjeltu salaisuus paljastettiin ja uusia kuvia pääsi selaamaan mielenkiinnolla. 

Eiran kanssa käytiin uutta pakkausta läpi, sillä vaikka uudelleensynnyttäjänä akuuttia tarvetta pakkauksen tarpeistolle on melko vähän, niin pienen punninnan jälkeen pakkauksen valitseminen rahakorvauksen sijaan tuntui melkeinpä itsestäänselvyytenä. Onhan siinä sitä jotain.

Muutoksia on tehty palautteen perusteella jonkin verran. Mukana on ensimmäistä kertaa myös lyhythihainen body ja venepääntie-mallisia bodyjä. Toimittajissa on ollut jonkin verran vaihtuvuutta. Esim JuttaProductin villamyssy on vaihtunut merinovillaiseen Reiman tupsuhattuun heijastinnauhoilla. Tammen ensikirjasta on siirrytty Sanoma Pron Oppi ja ilo-sarjan kirjaksi. Äkkiseltään katsottuna ainakin villahousut, huopatossut, unipussi, maistelututti ja ensilusikka ovat jääneet pois. 

Vuoden 2019 äitiyspakkaus
Kuva: Kela

Vuoden 2018 äitiyspakkaus
Kuva:Kela

Laatukriteeriä on tuotevalinnoissa painotettu 70% ja hintaa 30% kun ennen suhde on ollut 50/50. Vielä kun saisi sitä ekologisuuspainotusta korostettua, niin avot.  Jatkokilpailutuksissa Kelan on kyllä tarkoitus viedä pakkaustaan vastuullisempaan ja ekologisempaan suuntaan kehittäen valintakriteerejään. Mielenkiinnolla jäänkin odottamaan miten ensi vuoden pakkauksessa näissä tavoitteissa onnistutaan.

Sillä välin: nyt on loppukesävauvojen odottajilla mahdollisuus taktikoida! Hakeakko pakkausta heti ja saada 2018 malli? Vai odottaakko sinne huhtikuun loppuun että vanha pakkaus loppuu ja siten viime tingasssa hakea uutta? Elokuisen Taavan kanssa 2016 vetkuttelin saadakseni silloin uuden pakkauksen. Taimen 2kk deadline ennen laskettua päivää oli edellispäivänä, joten meille on automaattisesti ensi kuussa kotiutumassa ihastuttava 2018 pakkaus. 

Jos itse olisit valinnan edessä, kumpi kotiinne rantautuisi?

Rakenne - ja muut keskiraskauden merkkipaalut

Neljän viikkolukeman virstanpylväät napsuvat alkuvuonna peräkanaa. Odotettuina, jännitettyinä.

H.20 - puoliväli kuukautisten ja lasketun päivän aikajanalla. Odotettu ja ihmeellinen käännekohta. Sitä tuskin kieltää kukaan.

H.21 - rakenteiden viikko. Kuntamme siirtyi vuodenvaihteessa ostamaan seulonnat uudelta palveluntuottajalta ja samalla rakenneultran viikko heittäytyi viikolla eteen päin heidän käytänteidensä mukaisesti. Vanhana seulojana en osannut päättää mitä mieltä muutoksesta olen. Toisaalta sikiön rakenteiden tarkastelu on h.21 sujuvampaa ja siten omalla tavallaan luotettavampaa kuin h.19-20. Toisaalta, jos jotain olisi, on viikot aika pitkällä..

Aika oli h.21+0 ja onneksemme pienellä ihmistaimella kaikki kuvautui kuten näillä viikoilla kuuluu, vaikka pikkuinen linkkuveitsi-akrobaatti ei päästänyt seulovaa kätilöä helpolla. Kontrolliultran sain h.28 varmuuden varoiksi, sillä herttamaisen kohtuni etuseinämässä näkyi möykkyä. Kätilön kanssa yhdessä tuumimme, ettei vaikuta myomalta. Liekö sitten lisäistukkaa tai poikkeuksellisen sitkeä supistusrengas. Napanuora kiinnittyi varsinaiseen istukkaan, joka sijaitsee turvassa ylhäällä. Aika ei varmaankaan olisi ollut välttämätön, mutta uskoisin että ihan paikallaan kun huomioidaan sikiön sirohko alle 400g koko (sopii perimään), varhaisten viikkojen supistelutaipumukseni ja epäselväksi jäänyt näkymä.

Taimi h.21+0

H.22 - maaginen 154 päivää raskautta. Veteen piirretty viiva keskenmenon ja synnytyksen välillä. Kohdallani tämä rajapyykki on valtavan merkityksellinen. Hetki jolloin syntyessään sikiöstä tulisi lapsi - lähinnä toki yhteiskunnan silmissä, sillä meille hän on sitä ollut jo kauan. Minulle se kuitenkin on raja joka vahvistaa identiteettiäni aidosti kahden lapsen äitinä. Vaikka kävisi mitä.

H.23 - aktiivihoidon raja. Siis yliopistosairaalamme vastasyntyneiden teholla. Tämän viikon täytyttyä tiedän, että moni muukin kuin minä on valmis tekemään kaikkensa suojellakseen pienen ihmistaimen - kutsuttakoon häntä lyhyemmin vaikka Taimeksi - elämää, jos hän sattuisi syntymään ennen aikojaan. Se tieto lohduttaa kaltaistani odottajaa, joka ennen raskauden puolta väliä alkaa epätoivotusti tuntea supistuksia.

Kohtuni rakenteelle on tyypillistä taipumus supistusherkkyyteen kun aktiivinen kasvuvaihe alkaa. Ja nyt ne ilmaantuivat aiemmin kuin viimeksi. Huojentavaa on, että tuntemukset tulevat yksittäin, laukeavat alle minuutissa ja niitä pääsääntöisesti on vain 5-6/vrk. Epätoivottavaa on niiden napakasti tuntuva luonne ja taipumus tulla levossakin.. Taavasta jouduin olemaan lepokäskyllä ja lääkkeillä kotona viikoilla 23-28. Positiivista on, että raskaus meni tuolloinkin täysille viikoille. Siihen olen tuudittautunut, kun normitapaan kikkailen töissä ja kotona. Varmuuden varoiksi pian lie kuitenkin aika tarkistaa kohdunsuun tilanne kertaalleen ennen äitipolin h.28 kontrollia, sillä viikot on kovin pienet eikä supistelu ainakaan laantumisen merkkejä näytä. Tuntemuksia öisin pohtiessa minua rauhoittaa ajatus siitä, että tarvittaessa keskolan ovet avautuisivat jo meillekin.

Ohoi - puolimatkan virstanpylväs näkyvissä

Raskaustrimestereistä ensimmäinen - se epävarmin ja sitä myötä pisimmän tuntuinen - on ohitettu ja ollaan hyvän matkaa kohti puoltaväliä. Ensimmäinen neuvolakäynti, labrat, Tri1-seula, Nt-ultra, toinen ja kolmas neuvolan kätilön tapaaminen sekä ensimmäinen lääkärintarkastus - kaikki takana.

Vaikka erityisesti ensiviikkojen aikaan päivät matelivat, on tunnustettava että tämä toinen raskaus etenee ensimmäistä nopeammin. Alkupuolella oli sopivasti rajapyykkejä, joita odottaa. 12 viikon jälkeen viikkonumerot ovat alkaneet vaihtua ripeään tahtiin. Raskaus on mennyt tähän asti ilman erityisiä murheita. Toki agendalla on ollut sitä peruskrämppää: väsymystä, heikotusta, lonkkien löysyyttä ja jomottelua, alavatsakipuja, kohdun sivujen kannatinkipuja, pikaisia mielenliikkeitä ja vaihtelevaa ruokahalua. Ei kuitenkaan mitään sellaista, joka ei menisi normaaliraskauden piikkiin.

Ensimmäisen trimesterin yhdistelmäseulaa jännitin jonkin verran. Sikiöiden lukumäärä pyöri mielessä toisinaan. Välillä takaraivostani nousi epäily että jos ultrassa nähdään raskausviikkoihin sopiva(t) sikiö(t), on vähintään niskan seudussa pullura nestenäkymä.. Verikokeilla kävin h.10 ja sen jälkeen pyörittelimme down-asiaa Eiran kanssa relevantistä syystä: ikäni puolesta 21-trisomian riski alkaa olla 1:90-1:140 luokkaa. Se keskustelu oli kuitenkin nopeasti paketissa: "Oisko susta downin syndrooma syy keskeyttää?" "Hmmm.. ..ei." "Ei mustakaan." Toki keskustelimme pitkään downin erityispiirteistä ja haasteista, joita perhe kohtaa. Lopputulema kuitenkin oli, että jokainen lapsi on erityinen ja meidän perheeseen on tervetullut sellainenkin joka on vielä himpun verran tavallista erityisempi.

Niskaa ja sikiöiden lukumäärää enemmän jännitin että uä:ssä löytyisi jotain peruuttamatonta. Jotain fataalia kuten anenkefalia, jotain toivotonta.. Ultrapäivänä epäilys ja jännitys muuttui uskoksi ja helpotukseksi. Kohdusta löytyi yksi viikkoja vastaava sikiö, joka liikuskeli normaalissa vesimäärässä. Karkea rakenne oli normaali: ranka, raajat, pää, vatsanpeitteet, vatsalaukku ja rakko kuvautuivat normaalina. Niskaturvotus oli normaali 1,1mm. Yhdistelmäseulan tuloksena down-riski (21-tris) 1:1300 ja edwardsin syndrooman (18-tris) riski 1:100 000. Olimme selvinneet ensimmäisestä kolmanneksesta <3

Ja mitä siihen irronneiden munasolujen määrään tulee, niin molemmissa ovarioissa näkyi vanhaksi keltarauhasjämäksi sopiva näkymä. Se vahvistaa epäilyäni siitä että alunperin follikkelit saattoivat lähteä matkaan molemmin puolin vaikka vasenta puolta ei inssin yhteydessä katsottu. Mutta väliäkö hällä. Meillä on kyytiläinen. Pieni ihmistaimi, jonka kasvua ja kehitystä pääsemme tarkistelemaan taas tammikuun rakenneultrassa :)

Liikehtivät kuplat

Jos en paremmin tietäisi, epäilisin tuntevani liikkeitä. Näillä ensimmäisen raskauskolmanneksen viikoilla se on kuitenkin täysin fysiologisten faktojen vastaista. Mahdotonta.

Suolenmutkat ja ilmakuplat tekevät mielelleni tepposet. Asiasta ei ole epäillyn häivää, sillä tuntemukset ovat tuttuja. Kun Taavan jälkeen hoikistuin, aloin aiempaa selkeämmin tuntea suolen liikahtelut ja ilmakuplien kulkemisen. Ne tuntuvat kuin hennoilta sikiön ensiliikkeiltä. Vaikka raskauden mahdollisuutta ei ollut olemassa, ne virittivät äitimäisen hymyn huulilleni. Muistuttivat miltä liikkeiden tunnistaminen aikanaan tuntui. Saivat silloin kehon ja mielen heräämään raskauden kaipuuseen.

Nyt tunnen muljumista ja hipsuttelua päivittäin. Kohtu kasvaa, etsii oikeaa asentoaan ja alkaa kurottautua kohti vatsaonteloa. Välillä täyttyvä rakko vauhdittaa liikettä, työntää kohtua ylöspäin. Suoliparka tuntee varmaan vähän väliä olevansa tiellä. Koittaa etsiä sopuisaa asentoa. Jopa sellaisella vimmalla, että liikehdinnän voi sattumalta tuntea ulospäinkin.

Ja minua hymyilyttää hipsuttelu. Kärsivällisesti odotan hetkeä, jolloin liike ei ole enää suolenmutkan tai mielikuvitukseni tuote. Hetkeä jolloin tunnistan pienen elämänalun rytmikkäät liikkeet. Jolloin tajuan tämän taas olevan totta.

Viikot kuin sumua

Väsymys vyöryy ylleni. Resurssit ovat rajalliset ja jossain vaiheessa virta vaan tuntuu loppuvan. Välillä istun työhuoneellani ja tunnustelen oloa. Väsymys tuntuu niin kokonaisvaltaiselta peitolta, että heikottaa. Tuntuu kuin rytmihäiriö olisi nurkan takana.

Iltaisin kömmin sänkyyn pian Taavan mentyä nukkumaan. Vastapainoksi olen alkanut heräilemään aamuöisin. Arki tuntuu tahmealta. Muistini pätkii huolestuttavasti. Nyt jo?? Phuuh.. Eira on ymmärtäväinen ja ihastuttavasti mutisematta kantanut päävastuuta kodin askareista. Itse vaan välillä tuskastun tähän koomaamiseen. Josko muutama viikko ja se olisi ohi. Ainakin vähenisi. Ainakin joksikin aikaa..

Muuten raskausrintamalla ei erityistä. Perussettiä: vaihtelevaa ruokahalua, heikotusta ja alavatsakipuja. Epäusko raskaudesta häilyy taustalla kuten ensimmäisenkin kohdalla. Kivut saavat välillä mietteliääksi, mutta kun vuoto pysyy pois, on helppo rohkaista itseään sillä että Taavasta kipuilu jatkui säännöllisenä h.16 asti. Muutoin "oireettomuus" saa välillä epäilemään raskauden tilaa. Asiaan suhtautuu kuitenkin levollisemmin kuin viimeksi. Kokemuksesta tiedän, että epäusko helpottaa kahdessa kohtaa. A. kun ensimmäisen trimesterin seula on tehty ja siitä selvitty kunnialla. B. kun liikkeet alkavat tuntua.

Ja taas - kuten aina - tekisi mieli lisätä "JOS sinne asti päästään." Mut enpä lisää. Olen päättänyt koittaa luopua siitä. Päättänyt koittaa väistää jatkuvaa epäilyn varjoa, joka himmentää odotusta sen kaikissa vaiheissa. Päättänyt koittaa nauttia tästä potentiaalisesti viimeisestä raskaudestani. Päättänyt luottaa että kaikki voi mennä hyvinkin. Jos ei, niin tullaan sitten alas kovaa ja korkealta. Niinhän siinä olisi käynyt joka tapauksessa.

Viiva - virstanpylväistä ensimmäinen

Pari päivää ennen testipäivää kuukautiset jäivät tulematta. Aamulla dpo 14 luottavaisin mielin tein testin. Silmät pyöreänä katsoin miten siihen alkaa piirtyä yksi viiva. Yksi. En malttanut jäädä odottamaan, vaan lähdin aamutoimiin. 5min päästä tirustettiin tikkua valoa vasten Eiran kanssa. "Onks tää nyt sit nega?" Ei, kun haamu. Pari päivää ja viiva vahvistuu. Dpo 18 CB:n ruutuun ilmestyy vahva plussa.

Siinä se on. Seitsemän epäonnisen veljeksen jälkeen kultainen Venla.Virstanpylväistä ensimmäinen, suurin. Se joka saa uskomaan että alkuja on, että pieni ihme on mahdollinen.

Epätodelliselta tuntuu että raskaustoive olisi muuttunut raskaudeksi. Hyvällä tuurilla alkua seuraa maksimissaan 38 viikkoa jännitystä ja vaihtuvia pelkoja. Niitä parhaimmassa tapauksessa seuraa vähintään 20 vuotta huolta, jännitystä ja vaihtuvia pelkoja. Ja iloa, suurinta rakkautta.

Kiitos piskuinen että yrität <3 Että valat uskoa siihen että toivoa on.

Laskentaa laskettuna

Tänään on hyvä päivä, laskettu päivä. Kimalainen on puuhannut omiaan heti aamupalasta lähtien, eikä hänen liikkumistaan ole tarvinnut miettiä. Joka päivä ei niin ole, vaan välillä on meno vaisumpaa. Onhan se toki luonnollista, että loppua kohden liikkeiden luonne muuttuu. Käy tilakin vähemmälle ja pään sukeltaessa ja kiinnittyessä lantion loukkoon se rajoittaa liikeratoja.

Kimalainen ei moisista stereotypioista paljon ole tähän mennessä piittannut. Hänen mielestään laskeutuminen ja eteenkin kiinnittyminen on yliarvostettua. Vapaana liikkuminen on mukavampaa. Vielä h.35 hän kokeili olisiko mukavampaa istuskella, asettua poikkiteloin vai möllötellä nurinkurin. Täysien viikkojen kolkutellessa hän asettui valtaväestön tapaan pää alaspäin. Mielikylkeä sen sijaan on hankalampi päättää, sitä hän voi vieläkin vaihtaa päivittäin.

Kun tottuu näin liikkuvaiseen ihmistaimeen, hiljaiset päivät kummeksuttavat. Viimeisten parin viikon aikana, kun raskauteen on ilmaantunut muutakin seurattavaa, olen erilailla kiinnittänyt huomiota liikkeisiin. Huomaan huolestuvani jos Kimalaisella on unisempi päivä. Vaikka hän on on luonnostaan liikkuvaisempi illalla, ei malttamaton mieleni aina veny pitkän päivän odotukseen. Tuolloin hyvänä mittarina ja mielenrauhoituskeinona toimii liikelaskenta.

Liikelaskennan yleisesti tunnustettu lyhyt oppimäärä kuuluu neuvolan ja sairaanhoipiirimme käyttämässä iPana-äitiysnetissä näin:

Sikiön liikkeet kuvastavat hyvin sen kohdunsisäistä vointia. Kullakin sikiöllä on oma yksilöllinen liiketasonsa, yleensä 10-15 / tunti. Liikejaksoja seuraa lepojaksot, jotka kestävät 20-40 minuuttia. Tällöin sikiö nukkuu ja liikkeitä ei tunnu. Liikkeet lasketaan parhaiten illalla nukkumaan mennessä, jolloin sikiöllä on yleensä aktiivisin liikkumisaika. 

Kimalaisen tilasto

Asetu makaamaan vasemmalle kyljelle. Laske kaikki tuntemasti liikkeet ja merkitse määrä sarakkeeseen. Mikäli liikkeitä tulee laskennassa alle 10kpl/tunti on mahdollista, että sikiö nukkuu eikä sen vuoksi ole aktiivinen ja tällöin liikkeitä tulee laskea vielä toinen tunti. Ennen toista laskentatuntia nouse ylös, kävele hiukan ja voit myös syödä tai juoda jotain ennen uudelleenlaskentaa. Jos tilanne pysyy samana, ota yhteys synnytyspäivystykseen vuorokauden sisällä. Mikäli liikkeet muuttuvat vaisuiksi, toimi samoin kuin edellä.

Meillä liikelaskentaa on nyt harjoitettu jonkinkin verran. Välillä vaisun päivän johdosta, välillä mielenkiinnosta. Lukua olen pitänyt sähköisesti iPanassa. Joskus olen laskenut koko tunninkin, mutta pääosin olen lopettanut laskemisen siihen kun Kimalainen läpäisee testin ja odotetut 10 liikettä täyttyy. Välillä kun pitkiltä tuntuvat alkuminuutit ovat hiirenhiljaisia, tekee mieleni hellästi tuupata Kimalaista hereille. Mut tässä - samoin kun muussakin odotuksessa - maltti palkitaan. Kun pikkuinen saa havahtua itsekseen, on heräämistä seuraava liikesarjakin pirtsakampi.

Saas nähdä milloin pikku-K havahtuu saapumaan. Laskettu päivä on herättänyt puhelimeni piippaamaan. Viestejä visertää vointikyselyjen ja tsemppauksen merkeissä. Täällä rauha maassa mietin miten paljon laskettuun päivään latautuu odotuksia. Muuttuuko odotus todelliseksi ODOTUKSEKSI kun lasketuksi ajaksi ympyröity päivä ilmestyy kalenteriin.

Vauvan odotus ja siihen valmistautuminen on toisaalta kutkuttavaa. Toisaalta vähän haikeaa, miten loppuraskaus jää synnytyksen odotuksen varjoon. Unohtaa nauttia näistä viimemetreistä. Hassusta ulkomuodosta, kun ei mahdukaan istumaan tuolille osumatta ruokapöytään. Ärsyttävästi putoilevista tavaroista ja päivän ruokalistasta paidan etumuksella (siis härregyyd, miten sitä onnistuukin sotkemaan kuin lapsi, kaksi paitaa päivässä). Mukana kulkevasta vatsasta, joka välillä poukkoilee, josta millä hetkellä hyvänsä yllättää terävänä kumpuna ulospäin piirtyvä raaja. On nämäkin päivät ihania <3 Eteenkin esikoisen kanssa kun voi vain möllötellä tunnustellen hänen möyrintäänsä ja hypähtelevää hikkailua. Innostukseen sekoittuu pientä haikeutta ajatellessani, että pian nämä ainutlaatuiset hetket ovat ohi.

Kimalainen potkaisee, silitän vastineeksi. Ehkä ei kuitenkaan vielä tänään <3

Pari pysähdystä polilla

Kaksi käyntiä äitiyspoliklinikalla. Hämmennystä, huolta ja huojennusta. Kutakin omalla kauhallaan vuorotellen ja limittäin. Tuloksena poukkoilevia mietteitä, epävarmaa odotusta ja luotto tulevaan. Ei hurjinta tunnemyrskyn vuoristorataa, mut hurjanpuoleinen possujuna kuitenkin.

Lopputulemana ensimmäisellä polikäynnillä päästiin yhteenvetoon;  Verenpaineissani on kohoamista, näköoiretta nokipillkujen muodossa ja toxe-labroissa uraatti koholla. Muuten ei raskausmyrkytysoiretta. Sikiön sydänkäyrä hyvä. Ultrassa sikiön virtaukset napasuonesta, sydämestä ja aivovaltimosta olivat hyvät, joten yleisiä rasittumisen merkkejä ei havaittu. Vaikka sf-mitta kurotellut koko raskauden yläkäyrää, ei Kimalainen ole suuri, vaan oikeestaan päin vastoin. Ultrassa luiden kasvu normaalia, vartalon ympärys huomattavasti keskiarvoa pienempi, painoarvio h.37+5 2600g. Eli lääkärin sanoin; äitinsä tapaan hoikan sorttinen.

Kimalainen spurttaa KTG:llä

Huolen possumobiili nytkähti liikkeelle sillä hetkellä kun sikiön vatsan alueella, munuaistasolla möllötti tummanpuhuvat läikät. Sen tarkemmin näkemättä tai tutkimatta silmä jo viestitti aivoille; "Noi ei kuulu tonne. Tuollaista ei yleensä ole. Poikkeava löydös." Hämmennys. Mitä nyt? Katsotaan uä-lääkärillä tarkemmin; molemmissa munuaisissa näkyi muutama pienehkö kysta. Munuaisaltaissa nestettä (4-7mm) ollen normaalirajoissa. Tummanpuhuva lenkura abdomenilla; ehkä nestettä suolessa (joka pian jatkaa matkaansa häviten), mut täysin pois ei voinu sulkea ureterin laajentumaa. Silmään munuaiset näyttivät normin kokoisilta ja tervettä munuaiskudosta oli pääosin. Sinällään ei mahdotonta huolta, sillä munuaisissa oletettavasti ei toiminnallista merkittävää rajoitetta, koska normaalikokoiseen rakkoon erittyy virtsaa ja lapsivettä on. Sain ohjeen jatkaa kotona RR-seurantaa. Toxe-labrat sekä uä-lääkärin kontrolli tilanteen tarkistamiseksi ohjelmoitiin viikon päähän. Välissä nla-käynti.

Keräiltiin käynnin jälkeen ajatuksia. Eira oli rauhallisempi, omani laukkasivat ja poukkoilivat automaattisesti. Äidinmieli kävi läpi mistä moinen voisi johtua, mitä oisin voinut tehdä toisin. 

Näkökulmia syyllisyyteen ja syyllistämiseen
- humoristisella otteella

Maalaisjärkisen "vääryyksien" lista on pitkä. On ennen plussaa nautitut kuoharit ystävän 40:llä, pariskuntaillallisella 4 hengen platterista nautittu mediumliha, satunnaiset salmiakkimakeiset, unettomuuteen nautittu camomillatee, rikkinäisiksi jälkikäteen osoittautuneet puutarhahanskat. Ei, en ole myöskään vaihtanut meikkejäni, pesuaineitani tai hammastahnaani mihinkään kemikaali-/epäilyttävä-yhdiste-vapaaseen versioon, vaan mennyt tavallisilla. Olisiko sittenkin pitänyt, olenko paska äiti? Äh! Tiedänhän sen, että turhaa on jossitellen itseään syyllistää. Mitään ei ole todettu, eikä mahdolliselle löydöksellekään kuitenkaan löydy osoitettavaa syytä. Silti ajatukset joskus harhailevat irrationaalisia teitä.

Kontrollikäynnillä viikkoa myöhemmin saamme lievennystä huoleen. Toinen uä-lääkäri aprikoi onko munuaisnäkymät kystia ollenkaan vai olisiko tummentumat munuaisen normaalia kehräsrakennetta. Näkyvyys ei kuitenkaan ole yhtä hyvä kuin edellisviikolla, joten Kimalaisen osalta tarkemmat tutkimukset jätetään tehtäväksi syntymän jälkeen. Lapsivettä ei silmämääräisesti ollut paljon, AFI kuitenkin 15, normaali. Uä:ssä Kimalainen oli saanut sirosti kasvua, h.38+6 pa. 2800g. Virtaukset ja KTG-käyrä ok.  Mitä raskausmyrkytyksen varjoon tulee, niin toxe labratkin olivat normalisoituneet. RR kenkkuaa edelleen, joten jatkan kotiseurantaa. Jos paineet nousee, pää särkee, vointi huononee tai Kimalainen ei liiku, sain ohjeen palata päivystyksenä synnytysvastaanottoon. Muuten loppuraskaudessa toivon mukaan riittää nla-seuranta. Ei lastenlääkäreitä, ei lasten nefrologeja, ei hirmuista loppuraskauden seurantahärdelliä. Huh.

Olemme Kimalaisen kanssa yliopistosairaalan seurannassa ja siltä osin olen huojentunut. Vaikkakin uä-löydös toki aina mietityttää. Eniten ehkä se, et mulle jotenkin on iskoistunut päähän, et munuaisissa sattumanvaraiset rakenteelliset poikkeavuudet on usein toispuoleisia. Ettei molemminpuoleisen vaivan taustalla ois jotain muuta..? Hmm.. Sen verran olen sikiöiden munuaispoikkeamiin törmännyt, et tällä(kin) kertaa päätin pitää googlen visusti kiinni. Sieltä kun ei seuraa mitään hyvää.

Lohdullista on se, ettei rakenteessa tai h.25 ultrassa havaittu mitään erityistä (paitsi ne normaalit nestekertymät munuaisaltaissa). Tilanne - olkoon sitten sattumanvaraisesti nähty ja ohimenevä tai pysyvämmän puoleinen - on kehittynyt vasta myöhemmin. Joka tapauksessa on hyvä et poikkeavuusepäily ilmeni raskauden aikana, niin tieto menee lastenlääkäreille. Viimeistään syntymän jälkeen lastenlääkäri ottaa kantaa ja määrää tarvittavat lisätutkimukset.

Summa summarum: mikään ei ole koskaan niin varmaa kuin epävarma. Ultraääni on loistava apuväline, joskin taas tuli huomattua miten kaikkea olemassaolevaa ei nähdä ultrassa. Ja miten kaikki nähty ei ehkä olekaan olemassa. Nyt ei auta kun odottaa ja luottaa, et on hyvissä käsissä. Edetään näillä eväillä, jotka on jaettu. Odotetaan leijonaneitiä saapuvaksi ja katsotaan sitten <3

Sairaalakassi(t?)

Loppuraskauden kysymysten TOP 3:n kirkkain johtotähti: Joko sairaalakassi on pakattu ja valmiina? Ööh, ei vielä.. Ehkä pitäisi. Eteenkin nyt, kun elämme epävarmoja päiviä. Jossain neuvotaan pakkaamaan kassi hyvissä ajoin, vaikkapa kuukautta ennen laskettua, jotta on sitte varmuudella valmiina. Noh, parempi muutamaa päivää ennen kuin ei silloinkaan.

Vaan mitä mukaan? Hammasharja! (Sairaalan kovapiikkisten harjojen ajattelu saa ikeneni vuotamaan jo valmiiksi..) Ostin tuliterän manuaaliharjaksen, sillä sähkäriäni tarvitsen vielä. Uutuuttaan huokuva Colgate lojuu yksin paketissaan tyhjän kassin vieressä. Mitä muuta? Lyö tyhjää. Mitä oikeasti siellä voi tarvita? Netistä löytyy jos jonkinlaista listaa. Jos niitä lähtisi noudattamaan, ei yksi maximatkalaukku riittäisi. Katsoin listoja ihan mielenkiinnosta ja silmät pyöreänä tein todella rajua karsintaa.

Omia vaatteita: edestä avattava yöpaita, aamu-/kylpytakki, alushousuja, tohvelit tai sandaalit, sukkia, imetysliivit, mukava oloasu jne.
Not, not, not. Allekirjoittanutta ei suoraan sanottuna huvita viedä omia (tai vauvan) vaatteita sairaalan hikustus-, verestys- ja erityssirkukseen mähmättäväksi. Eri asia olisi, jos sairaalajakso venyisi viikkojen mittaiseksi. Silloin omat releet voisivat tuoda tilanteeseen inhimillisyyttä. Kun suunnitelmissa kuitenkin on muutaman päivän mittainen perusvisiitti, onko mitään mukavampaa kuin suihkusta tullessa nakata maito- ja verilaikullinen paituli pesulan hoidettavaksi ja kopata pinosta itselleen putipuhdas, väljä ja pehmeäksi peseytynyt vaatekerta. Sama linja koskee myös tossuja. Kaikenlaisten eritevalumien pelossa liipustan mielelläni sairaalan släpäreissä muutaman päivän. Verkkoalushousut kelpaavat niin ikään tälle takalistolle ja sairaalamme synnytysvuodeosastolta saa myös omaksi yhdet "kertakäyttöiset" imetysliivit, joita moni on käyttänyt pitkään vielä kotonakin. Eli sairaalassa käytettäviä vaatteita en kassiini pakkaa ollenkaan.

Kodikasta rekvisiittaa: rentouttavaa lempimusiikkia, kaurapussi, jumppamatto ja fysiopallo (jos sairaalassa ei ole), TENS-laite, hierontaöljyä, patterikäyttöisiä kynttilöitä tai yövalo, omia tyynyjä tai tyynyliinoja, oma päiväpeitto tai täkki, kuva tai muu rakas esine.
Hmm.. Musiikki varmaankin toimii monille, mut itse en ole sen sortin sävelrentoutuja, että sulosointia synnytyssaliin kaipaisin. Hierontaöljyä? Ehkä..? Kaurapussia harkitsin, mut taidanpa rajoittaa kissankarvaisen pussin käytön kotioiloihin ja sairaalassa tukeutua henkilökohtaiseen käyttöön saatavaan "kertsikka-geelipussiin", Curapaxiin. Niin ikään jumppapallot, matot, säkkituolit ja TENS löytyvät uskoakseni jokaisesta itseään kunnioittavasta synnytyssairaalasta, joten niiden (hankkiminen ja) pakkaaminen on turhaa. Mitä muihin rekvisiittoihin tulee, niin kaksi pointtia: A. En edelleenkään ajatellut jäädä asumaan laitokselle. B. Hygienia, hyvät ihmiset, hygienia! Kuten edellä, mieluummin mähmästän omat vuodevaatteeni sitten kotona kuin sairaalassa.

Henkilökohtaiset hygienia- ym. tarvikkeet: Huulirasva, hiusharja/renksuja, imukykyisiä terveyssiteitä, liivinsuojia, lanoliinivoidetta (arkoihin nänneihin), hygieniatuotteita ja kosmetiikkaa, kosteusvoidetta.
Ah, now we're talking. Ainakin osittain. Terveyssiteitä löytyy vuodeosaston saniteettitiloista ja valittavissa on yleensä vähintään kaksi mallia vuodon määrän mukaan. Liivinsuojia voisi ottaa parit mukaan varmuudeksi. Niidenkin tarve on siinä ja siinä, sillä alussa kun rinnanpäät joutuvat muutenkin kovalle koitokselle, ei ylikuivana pitävä imulappu välttämättä paranna tilannetta. Oikeastaan päin vastoin. Rinnanpäille ennenminkin suositellaan ilmakylpyjä ja ihon hoitoa maitotipalla tai rasvalla. Sitä rasvaakin saa talon puolesta, joten oma lanoliini saattaa jäädä kylppärin kaappiin. Myönnettäköön, et sairaalan pesunesteet ovat onnettomat, joten tutut hiusten ja vartalon pesunesteet kannattaa pakata. Lisäksi jos haluan näyttää ihmiseltä (edes kotiinlähtöpäivänä), on harja ja ripsari hyvä olla listalla.

Eväitä ja energiaa: voileipiä, hedelmiä, keksejä tai myslipatukoita, urheilujuomaa, suklaata. Luumuja ja lakuja (helpottamaan ummetusta).
Kenelle? Eiralle ehkä, mut ei mulle kiitos. Osaston puolella on ruokaa/välipalaa tarjolla ja synnytyssalissa tuskin tulee piknikkiä pidettyä. Jos salissa ruuan tarvetta tulisi ja jotain saisi alas, löytyy synnytysosastonkin jääkaapista jugurttia, kiisseleitä ja pehmeää keittoa/lientä, joita kätilö pyydettäessä kiikuttaa. Synnytyksen käynnistyttyä siellä ei kuitenkaan enää nautita kiinteitä, sillä pehmeä nestemäinen sulaa tuoksinassa kiinteitä herkkuja ripeämmin. Sitä paitsi jos ilmassa leijuisi puukon alle joutumisen uhka, ei tarvitsisi ajatella syövänsä mitään. Tuskin syöminen muutenkaan tuntuu ajankohtaiselta, sillä kun synnytys pärähtää kunnolla käyntiin avautumisvaiheeseen usein liittyy huonovointisuutta ja oksentelua. Samaan syssyyn viisas keho luopuu ylimääräisestä painolastista ja vatsakin toimii vilkkaasti, joten ummetus tuskin muodostuu vaivaksi. Jos muodostuisikin, niin siinä harvemmin ennättää odottaa luumun suotuisia vaikutuksia, joten oikotie onneen olisi peräruiske. Synnytyksen jälkeen taas vuodeosastolla on luumunektaria litkittäväksi. Lisäksi lääkekaapista löytyy taatusti pehmentäviä rakeista ummetuslääkkeisiin, joten omat luumut saavat jäädä kaappiin odottamaan kotiutumista. Eli ruokaa tulee otettua mukaan Eiran mieltymysten mukaisesti, joskin senkin suunnitelman Eira kuittasi sanoin "Onhan siinä kauppa heti kadun toisella puolella."

Muuta: Neuvolakortti. Puhelin, kamera, laturi, muistivihko ja lukemista.
Todellaki, todellaki, todellaki. Kortti kulkee mukana koko ajan. Puhelin saa toimittaa sekä muistivihon että kameran virkaa. Laturi on muistettava ehdottomasti. Sen sijaan lukemiseen en ajatellut ehtiä panostamaan, mut mikäli olen väärässä ja sairaalavisiitti venyy, voinee Eira tuoda kirjan joku päivä tullessaan.

Vauvalle: Vaippoja ja puhdistuspyyhkeitä, 3 kokobodya (jotka kiinnitetään edestä), sukat, tumput ja myssy sekä tutti.
Siis täh; kas kun ei kylpyammetta tai omaa vaakaa..? Nää kaikki taitaa jäädä väliin. Sairaalapäivät pikkuisemme saa äitinsä tapaan viihtyä ison talon tarjoamissa vaatteissa ja vaipoissa. Kakkapyllyn saa pestyä hanan alla ja tutille ensipäivinä ei käyttöä ole. Ensisijaisesti toivon imetyksen käynnistyvän vauvantahtisesti, joten alkuun pikkuinen on varmaan paljon rinnalla opettelemassa ja imutarvettaan tyydyttämässä. Enkä ajatellut heti alkumetreillä sekoittaa hänen opetteluaan tutin tukemalla kapealla imuotteella. Jos jostain syystä (esim.joutuu valohoitoon tai lastenosastolle, eikä voi olla rinnalla) tarvitsee turvakseen tuttia, sen saanee nykyäänkin vielä sairaalasta. Rintakumi niin ikään on toivottavasti tarpeeton kapistus, joten sellaisen saa osastolta tai hankitaan kaupasta vasta jos tarvitaan.

Kotiutusvaatteet itselle ja vauvalle.
Tarpeelliset kyllä. Tarpeen ottaa mukaan sairaalaan lähtiessä? Ei. Ne ollaan kyllä suunniteltu valmiiksi. Kotiinlähtötamineet ja turvakaukalo tarvitaan vasta kotiinlähtöpäivänä, joten Eira voi tuoda ne tullessaan meitä hakemaan. Näin säästyy tilaakin, sillä sairaalan säilytysmahdollisuudet ovat varsin rajalliset.

Eli mitä siihen mukaan tulevaan sairaalakassiin tämän kaiken pähkäyksen päätteeksi pakataan?

• pesupussi: matkakokoiset shampoo, hoitoaine, suihkusaippua ja kosteusvoide, pikkuinen Vichyn kasvopesuvaahto, hammasharja ja tahna, dödö
• Harja, puuteri, ripsari ja huulirasva. Luomiväri? (Lähdenhän sairaalasta hehkeänä kuin Iso-Britanian monarkit ikään?)
• maidonkerääjä (aran rinnanpään suojaksi/ilmakylpyilyyn ja imetyksen ajaksi jos valumaa ilmenee)
• pari ohutta yösidettä (jos sairaalan valikoima ontuu kotiinlähtiessä)
• parit liivinsuojat (viimeistään kotiutuessa laitettavaksi, ettei puolimatkassa maitoläiskät korista rinnuksia)
• raskausvitamiineja ja probiootteja muutama kapseli
• varalaturi valmiiksi kassiin, puhelin mukaan kun lähdetään.
• harsoliina (koska sellainen olo)
• Supersalmiakkipussi - siksi ;)
• Kimalaisen Ainu-pupu ja mummin kutoma turvalonkero (tunnelmaa vauvan sänkyyn tuomaan ja vauvalle näprättäväksi)
• Eiralle mukava edestä avattava paita vauvan ihokontaktia varten. Puhdas varanuttu, jos synnytysreissussa rähjääntyy. Jalkaan mukavat jalkineet.
• Ja se neuvolakortti!

Perässä saapuvaan kotiinlähtökassiin:
Vauvalle:

• ohut pitkähihainen kietaisubody ja housut, kahta kokoa 50 ja 56
• varuiksi vähän paksumpi collari-yläosa, vaihtoehdoksi puuvillainen neulepuku
• Ruskovillan silkkimyssy
• ohuet tumput, sukat ja polvimittaiset töppöset
• merinovillainen vauvanpeitto (mahdolliseksi lisäsuojaksi niin viileyden kuin lämmönkin varalle)

Itselle:

• alushousut ja omat imetysliivit
• imetyspaita (mallia mukava)
• housut. Hmm.. Mukavat äitiysfarkut (paitti jos bebassa on 15 tikkiä, voi slimmit farmarit olla vähemmän mukavat). Siis vaihtoehdoksi löysät pellavahousut (Ne matalalanteiset? Painaa muuten just haavaan, jos leikkuutupaan joutuis..) Ja trikoinen maximekko (varma, joskaan ei imarteleva valinta)
• joku huivi ja neule

Hankalaa arvioida säätä, vauvan kokoa ja omaa kuntoa, joten kotiutuskassiin suunniteltiin pakattavaksi kevyesti vähän kaikenlaista. Melko maltillisena molempien kassien sisältö pysyy, mut luotan siihen et tällä kyllä pärjätään. Toisilla on omia tärkeitä juttuja, jota haluaa ottaa mukaan synnytyksessä tai vuodeosastolla käytettäväksi, mut meillä ei sen suhteen ole erityisiä visioita. Sairaalakohtaisestikin on toki eroja siinä, mitä osastoilla on tarjota ja mitä tarvitsee itse viedä mennessään. Meidän sairaalassa kutakuinkin kaikki ensipäivien aikana tarvittava on saatavilla, joten listan karsiminen onnistuu vaivatta.

Mitä siihen aktuelliin pakkamiseen tulee, niin noh - hyvin suunniteltu on puoliksi pakattu, eikös juu? Edelleen kassia täydentää vain hammasharja, mut eiköhän se asia korjata lähipäivinä. Jos äkkilähtö tulee, niin saanhan täältä luntattua mitä piti ottaa ;) Ja jos todellinen piipaa-lähtö tulisi, niin silloin kaikki rekvisiitta on toisarvoista; neuvolakortilla pärjää pitkälle :)

Lomastoppi

Lomakalenteri on täyttynyt erilaisilla väreillä. Milloin liipustetaan ystävien luo kylässä, milloin puuhataan kotia. Viime viikot sujuivat melko vauhdikkaissa merkeissä.

Pääsin ihanaiseen lomatunnelmaan kun käytin ystäviltäni vauvalahjaksi saamani jalkahoitolahjakortin.

Vauvalahjuksia

On kutakuinkin julkista tietoa, etten oikein olisi nykykäytännön mukaisten vauvajuhlien perään. Olenpa pyristellyt ylitsepursuavaa ameriikanmeininkiä vastaan siinä määrin, et koitin estellä moisten järjestämistä. (Lienkö sitten vanha ja vanhanaikainen? :D) Ystäväni, sukuni lähimmät naiset ja Eira kuitenkin päättivät ottaa riskin ja yllättää. Kompromissiin sisältyi yhteinen syöminen ravintolassa, Mother'sDay-elokuva leffateatterissa sekä ihanaiset muistamiset mulle ja Kimalaiselle. Neidolle oli perinteinen ensipupu ja allekirjoittaneelle hemmottelujalkahoito. Olin haaveillut jo pidempään kunnon jalkahoidosta, mut jotenkaan en saanut aikaiseksi. Nyt on kiitollisella odottajalla kesävarpaat, joilla lomailla. Kyl kelpaa :)

Savojärvellä

Ei niin paljon lomaa, etteikö vähän vielä töitäkin. Kävin viime viikolla työpaikalla vielä hoitelemassa viimeisiä vapaaehtoisia työjuttuja ja osallistuin työtovereiden saattamana kesän TYHYyyn. Kävimme porukalla Kurjenrahkan kansallispuiston alueella kiertämässä Savojärven kierroksen, jonka jälkeen naisissa nautittiin eväitä, saunottiin ja uitiin suojärvessä. Tuollainen 7km patikka ja tunnin saunominen meni vielä mukavan kivuttomasti. Tokkiinsa iltaa kohden supisteli ja aamulla vanha lonkkavaiva muistutti pirulliseen tapaan olemassaolostaan (onkin muuten ollut kumman hyvä koko raskauden).

Patikkaa enemmän kuitenkin jalkoihin otti 300km ajomatka, jonka Eiran kanssa teimme ystäväni luokse Seinäjoelle. Mulle on opiskeluajoilta jäänyt sellainen neljän kopla, joista yksi asuu Etelä-Pohjanmaalla, toinen Pirkanmaalla, kolmas Uudellamaalla ja me varsinaisessa Suomessa. Tyttöjen kanssa treffataan yökyläillen vuorosijainneissa 3-4kk välein ja tällä eräö oli pohojanmuon vuoro.

Pienelle tytölle

Nyt kun koplaan on syntynyt esikoiset huhti- ja toukokuussa ja meikäläinenkin saavuttanut täysiaikaisen raskauden, oli käytännönkin syistä pitkän matkan kutsu avec. Pariskunnittain istuttiin iltaa ja syötiin hyvin. Seinäjoella oli sopivasti asuntomessut, joissa käytiin porukalla pyörimässä. Hulppeat kämpät eivät ehkä istu Eiran kanssa kaavailemaamme ympäristöön tai budjettiin, mut mukavia pikkuideoita sieltä sai. Kämpät oli vimotteen päälle, joten niitä pääsi ihastelemaan ähkyyn asti. 

Pikkumakkareita

Toiminnallisia lastenhuoneita

Lämmintä tunnelmaa

Huone Done by deer - we like

Maalaisromantiikkaa

Korkeita olohuoneita

Elämän voimissa keekoiluun tulikin sitten takapakkia kotiinpaluun jälkeen. Neuvolakontrollissa verenpaineet yllättivät, kun alapaine huiteli sadan paremmalla puolella. Näköoireilun saattamana sain passituksen toxemia-labroille ja lähetteen äitiyspolille. Koska muuta oireilua (päänsärkyä, proteiiniuriaa, ylävatsakipua tai merkittävää turvottelua) ei ollut, minut ohjattiin kotio lepohoitoon ja verenpaineseurantaan odottelemaan labroja sekä sitä koska kutsu polille käy. Ja kävihän se; aika polille buukattiin heti seuraavan viikon alkuun. Vauvan liikkeitä seuraan (on onneksi ollut hyvä liikkumaan) ja oman voinnin huonontuessa lähdetään päivystyksenä synnytysvastaanottoon. Muuten mennään kirjaimellisesti päivä kerrallaa ja ollaan ko Ellun kanat.

Kymppi kiloja ja raskausiloja

Kymppikilon raja paukahti rikki männäviikolla. Jännää katsoa vaa'an lukuja. Ikään kuin ei niitä omakseen tunnistaisi. Ensin lukema alkaa uudella numerolla, sitten numeron perässä olevat lukemat alkavat vaihtua. Jojoilevatkin. Riippuen turvotuksen määrästä.

Lotta Sjöbergin kirjasta
Täältä tullaan!
Opas aloitteleville vanhemmille.

Vaikka turvotus ei pahemmin vaivaa, niin huonolla juomisella ja istuskelulla kengät käyvät ahtaiksi ja vaaka helposti näyttää pari kiloa enemmän. Vesikuuri ja jalat kohollaan pötkötelty yö laskevat kokonaissummaa.

Kaiken kaikkiaan olen melko hyvin pysynyt omassa koossani. Mitä nyt vaatteiden malli on varsin valikoitunut. Kesä on armollista aikaa, kun vaatekaapista voi valita päälle maximekot ja matalalanteiset pellavahousut. Raskausvaatteita olen raskauden puolenvälin tienoilta alkaen kaiken kaikkiaan ostanut 10kpl; trikoomekon, 3-packin toppeja, yhden lyhythihaisen ja kaksi pitkähihaista trikoopaitaa, neuleen, hupparin ja farkut. Lisäksi olen loppumetreillä hommannut muutaman imetyspaidan, jotka leikkauksensa/materiaalinsa puolesta sopivat käytettäväksi myös raskausaikana. Muuten olen kulkenut omissa vaatteissa siinä määrin missä paidat ovat riittävän pitkiä ja vaatteet istuvat vatsalta/lanteilta. Yksi jäi kuitenkin ongelmaksi; rintaliivit.

Lotan totuuksia

Hyvin pian raskauden alettua sain siirtyä laatikon varastojen suurimpaan päähän. Ennen puoltaväliä olin tilanteessa, jossa aktiivikäyttöön istui enää kahdet runsaimmat liivit. Viimeisen trimesterin alussa punnitsin uusien hankinnan hyötysuhdetta. Pienenä, mutta kohtuullisella rintarauhaskudoksella siunattuna naisihmisenä, se tarkoittaisi liiviliikkeessä asioimista. Kokeiluja kokeilujen perään, kunnes istuvien löydyttyä kassalle saisi mennä useamman kympin hintalapulla hammasta kiristäen. Niille istuvan ihanille panostuksille kun tuskin on koskaan raskauden jälkeen käyttöä.

Päätin, et mieluummin upottaisin omaisuuden aikanaan imetysliiveihin. Taikasana: aikanaan. Arastelen eteenkin ns. "parempien" imetysliivien täsmäostoa etukäteen. Lapsen synnyttyä kun rintavarustuskaliiberi saattaa olla ennakoimaton. Maidon noustessa rintoihin voi litran purkki muuttua kahden tonkaksi. Rintoihin tulee ylimääräistä turvotusta, joka toisaalta laskee sitä myötä kun imetys ja maidontuotanto alkaa rullaamaan. Eteenkin alkuvaiheessa olisi hyvä, etteivät liivit painaisi tai asettuisi huonosti tukkien maitorauhasia. Joustamaton materiaali ja kaarituet (jotka liivivalikoimassani ovat aina olleet must) olivat mielessäni poissuljettuja, sillä raskausaikana on hyvin vaikeaa ennakoida synnytyksen jälkeistä tarvetta.

Onneksi liivejä on tarjolla superjoustavina. Äiti-ihmisten haastelun ja valikoimiin tutustumisen jälkeen päädyin ostoksille ja hommasin Carriwell-liivit, joita pääsi sovittamaan OzBabyn lastentarvikeliikkeessä. Ääreisjoustavat, mutta kuitenkin mukavan tukevalta tuntuvat liivit olivat saaneet hyvää palautetta ja hintansa puolesta olivat alle 30€ panostuksella mahdollisuutensa ansainneet. Ja jep, nyt voin sanoa että hintansa väärti! Jännä nähdä mikä on tilanne synnytyksen jälkeen, mutta nämä liivit ovat kyllä lunastaneet paikkaansa jo raskauskäyttölläkin.

Valmistavat ostokset

Toiset samanmoiset tulee ilman muuta hommattua, joskin aika näyttää mennäänkö samalla koolla vai isommalla. Taulukosta poiketen nimittäin otin yhden koon suositusta pienemmät, sillä niissä ympärysmitta tuntui paremmalta ja kuppi tuntuu venyvän suurempaankin joustoon.

Samalla reissulla käytiin sitten vielä alennusmyynneissä (huvittumassa ja masentumassa siitä miten hassulta jokin noku-vaate voikin päällä näyttää) ja apteekissa kertaalleen tankkaamassa vitamiini-, probiootti- ja kalaöljyvarastot valmiiksi. Ostoskoriin tipautin lisäksi Ceridal-öljyn, joka pehmentää ihoa ja tarvitaessa helpottaa venymisestä johtuvaa kutinaa vatsalla. "Ton-ton"-öljynä (hajusteeton, säilöntäaineeton, vedetön, väriaineeton, emulgaattoriton) se sopii myös loppuraskaudessa välilihan ennakoivaan ja pehmentävään hoitoon. Niistä lukuisista valmennuksen ja raskausoppaiden suosimista rentouttavista jalka-, selkä-, niska- ja hartiahieronnoista puhumattakaan (jotka epäilemättä toteutuvat jokaisessa odotuskodissa lähes päivittäin..?). *vink-vink* Jos nyt kuitenkin olisi niin, ettei puoliso ota vinkistä vaarin, eikä aine hieronnalla pääsisi loppumaan, niin aikanaan sitä voi käyttää tarvittaessa vauvankin kylpyveteen.

Lindex-löydöt

Ja ettei menisi turhan äiti-keskeiseksi, niin tarttuihan reissulta Kimalaisellekin jotain. Eiran ihastus aletangolla: vähän safaria, vähän roosaa :)

Gudi-gudi-pägit

Niin pitkälle kun mielikuvani kantaa, ovat tuoreet perheet saaneet (ainakin Tyksin) synnytyssalista mukaansa Liberon tai Pampersin vauvalaukun. Muistan miten suurena määränä saapuneita laukkuja purettiin varastohuoneen laatikoista käytävän hyllyyn, josta vaipan valmistajan lahjus oli helppo napata synnytyshuoneeseen vietäväksi äidin syödessä välipalaa ja läheisen kylvettäessä vauvaa. Sittemmin lilat, keltaiset ja kirkkaan vihreät vauvalahjalaukut ovat näppärän kokonsa ja kestävän materiaalinsa johdosta saaneet ansaitun aseman katukuvassa. Ne ovat roikkuneet vaunujen kahvoissa ja pikkulasten leikeissä.

En tiedä missä vaiheessa laukkujen jakaminen loppui. Ehkä samoihin aikoihin kun synnytyksen jälkeinen välitön kylvetys. Tarkkaa syytäkään en muista. Liekö markkinavoimalaeilla näppinsä pelissä. Nykyään laukkuja ei kuitenkaan enää jaeta. Libero-kassin voi ostaa isompien K-kauppojen hyllyltä 10€ hintaan.

Tai sitten rekisteröitymällä kilpaileviin vaippakerhoihin, gudi-gudi-pägit on mahdollista lunastaa ilmaiseksi. "Ooh, ilmaiseksi!" Kuullessaan tämän Eira irvisti; "Sellasta vihreää pupukassia me ei taatusti raahata missään ihmisten ilmoilla." Tosikko ;) Minua kiinnosti pakkausten nykyinen sisältö, joten eräänä valvottuna aamuyönä uhmasin Eiran puistatusta ja rekisteröidyin niin Pampers- kuin Libero-kerholaiseksi. Tasapuolisuuden ja vertailun vuoksi.

Pampers-kerholaisena sain välittömästi sähköpostiini kupongin, jolla BabyBox oli mahdollista noutaa lähimmästä Lastentarvike-liikkeestä. Pahvisen boxin kotiuduttua perkasimme sen sisällön.

Mukaan oli tullut
- Fisher Pricen lituska, pehmeäkantinen vauvavuoden kirjanen
- me&i kuolalappu
- Lindexin vauvasukat, koko 13-15
- ison nenäliinan kokoinen liina orgaanista puuvillaa, Folksam
- Pampersin puhdistuspyyhepaketti (12kpl)
- 7 vaippaa 2-5kg vauvalle ja 4 vaippaa 3-6 kiloiselle
- pikkupullo Eucerinin Bath & Shower öljyä

Markkinointilippulappua oli - noh - tarpeeksi, mut se lienee tarkoituskin. Paketti sinällään oli ok. Todennäköisesti melkein kaikki tuotteet pääsevät aikanaan kokeiluun ja käyttöön. Joskin Folksam-liinan funktio jäänee vähän mysteeriksi ja vauvavuonna täytettävä kirjanenkin saattaa löytyä muualta.

Liberon ilmaispägi antoi odottaa itseään. Rekisteröitymisen jälkeen jäin odottamaan kuponkia, joka luvattiin toimittaa postitse muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa. Äitiysloman alettua kuponki napsahti luukusta ja noudimme laukun lähimmästä Citymarketista. Laukun sisältö oli muistikuvistani ohentunut, eikä mukana enää ollut mm.kovakantista lastenkirjaa. 

Vihreän kestäväkankaisen laukun (josta pupulogo olikin jäänyt pois) uumenista paljastui sen sijaan
- värikäs vaunulelu
- pienet pullot Liberon Baby Wash pesunestettä ja vauvaöljyä
- hajusteettomia puhdistuspyyhkeitä (20kpl)
- pieni yhdistelmäpaketti Liberon Touch ensivaippoja (5x 2-5kg + 9x 3-6kg)
- hoitovinkkikirjanen
Äitiäkään ei oltu unohdettu, sillä mukana oli myös
- liivinsuojukset
- pikkuhousunsuoja
- paketillinen Libressejä. 

Kaivelin kassin pohjaa, enkä hämmästyksekseni löytänyt mainoksia. Kunnes tajusin, että ne oli upotettu lahjakkaasti vauvan hoito-ohje-kirjaseen. Syväanalyysia kirjasesta en tehnyt, sillä kaikenlaiset oheisoppaat tulee helposti vain silmäiltyä läpi. Otsikkotasolla sisältö on ihan-jees-perussettiä, jota löytyy useammastakin tuutista.

Sama juttu Libero-laukun sisällön kanssa; hyvää perussettiä. Kaikki tuotteet tulevat taatusti kokeiluun/käyttöön ja riittävät ensitarpeiksi. Muuten kun on alustavasti ajateltu osin kestoilla (niin liivinsuojuksissa kuin vähän myöhemmin vaipoissa) ja vauvan pesutkin hoitaa kotioloissa vedellä ilman ylimääräisiä pesuaineita, niin noista gudi-gudi-pägien näytepakkauksista saa riittävän hyvin kuvaa siitä mikä miellyttää sekä mitä ja minkä verran kutakin tuotetta kannattaa mahdollisesti jatkohankkia.

Vielä kun voimme

Yksi neuvo on kiistattomasti ympäristön ykkönen: "Viettäkää yhteistä aikaa ja nauttikaa vielä kun voitte." Tähän neuvoon jokainen ensiodottaja suhtautuu yhtä kepeästi - jälkikäteen todetakseen miten oikeassa kokemuksen rintaääni usein olikaan. On vaikea ajatella "elämän" totaalisesti loppuvan vauvan syntymään, vaikka se kaiken mullistaakin. Kun kahdesta tulee kolme, yhteinen aika täyttyy uusilla, tuntemattomilla asioilla. Sen odotus on helposti malttamattoman mielen päälimmäisenä.

Eiran kanssa olemme juuri havahtuneet ajankuluun. Puhuimme kodin valmistelusta Kimalaista varten ja hämmästykseksemme totesimme Kimalaisen saapuvan viimeistään ensikuussa, ehkäpä jo tämän kuun puolella jos neito päättäisi tulla neljäkin päivää ennen laskettua. Siis nyt jo?! Viimeiset viikot ovat menneet nopeaan. Kalenterissa on punakynällä kesäohjelmaa helposti 2 viikon tarpeiksi. Viimeiset hankinnat on hakusessa ja kotikin vasta alkutekijöissään. Totesimme, että vaikka miten odotammekin tapaavamme uuden tulokkaan, ei meillä tällä hetkellä tunnu olevan hoppu hänen syntymänsä kanssa. Nyt kun eri syistä arkea rytmittänyt raskausjännitys alkaa laueta ja vauvan tulo alkaa realisoitua, on odotus kukkeimmillaan. Me olemme ottaneet yhteisen-ajan-neuvosta vaarin ja puuhastelemme kaikenlaista.

Jälkkäriherkkuja Trapin terassilla

Edellispäivänä saimme viettää pitkästä aikaa perinteisen treffi-illan kaikilla herkuilla. Ajelimme Naantalin aurinkoon. Ruokailimme venelaiturin kupeessa Trapin Pihalla. Kävelimme illan tullen Kailonsaareen, kohti sinisenä hehkuvaa muumitaloa. Veden toisella puolella, Kultarannassa valmistauduttiin Venäjän päämiehen saapumiseen, lippu liehui korkeimmassa salossa presidentin läsnäolon merkiksi. 

Linnan juhlat Naantalissa

Kailonsaaren kesäteatteri Emma lunasti aiempien vuosien itsevarmuudella kaikki komeediset lupaukset. Kulttuuripläjäys "Linnan juhlat" oli kutkuttava kuvaus kaikelle kansalle tutusta itsenäisyyspäiväillan juhlakattauksesta. Neljä näyttelijää porskuttivat läpi yli 1800 roolia ja lopputulos oli hulvaton :)

Eilen aikuisten aika vaihtui lapselliseen päivään, kun 5-vuotiaan kummipojan tarhan aloittaessa heinä-sulkunsa saimme herraseuraa koko päiväksi. Puuhastelimme pihamaalla ja hiekkalaatikolla. Poimimme oman sadon ensimmäiset mansikat ja viihdytimme laiskanpulskeita kissoja. Kissojen onneksi päiväruuan jälkeen suunnistimme Turun Kuralan kylämäkeen. Kaupungin kyljessä sijaitsevaan vanhaan maalaismiljööseen, jossa museovirasto ylläpitää 1940–1950-luvun elämänmenoa rakennuksineen, perinnepuutarhoineen, kukkivine niittyineen ja peltoineen.

40-lukulainen kammari

Itse olen viivähtänyt Kuralassa viimeksi yli vuosikymmen sitten. Minulle, maalaiselämästä ja historiasta pitävälle, paikka on lapsuusparatiisi. Kuralassa saa kulkea vapaasti tutustuen eläimiin ja menneen ajan maailmanmenoon. Maalaistaloissa huivipäiset emännät tekevät arkiaskareita tuvassa. Kirnuavat voita, valmistavat viiliä. Sydämeni suli, kun kummipojan kanssa päästiin kamarin hämässä kokeilemaan puista Fortuna-peliä. Ihan kuin äitinsä kanssa mummolassa pieninä tyttöinä. 

Kylämäen kyläkauppa

Aittaan on kalustettu vanhan ajan kauppa ja evästelypaikkoja löytyy omenapuiden katveesta. Kylämäen rakennusten ympäristöön on ujutettu 10 kätköä, joita kummipojan kanssa metsästettiin. Varsin viihdyttävää kaiken ikäisille :)

Illansuussa normivoinnin raskausrajoitukset palautuivat mieleen, kun supistukset kaatoivat sohvalle halailemaan lämmintä viljapussia. Juilivaa kivistystä ja painetta 5min välein sai meidätkin ajattelemaan, että Kimalainen saattaa saapua juuri sillä hetkellä kun parhaaksi katsoo. Viikot ovat ylittäneet h.35 maagisen rajan, joten supistusten vuoksi sairaalaankaan ei tarvitse lähteä kuin synnyttämään. Näillä viikoilla kun TYKSissä ainakaan ei enää estellä, ei edes hidastella, jos pikkuinen haluaisi syntyä. Näillä viikoilla hän ei ehkä pääsisi vierihoitoon, mutta keskolassakaan vietetty aika ei tervelle vastasyntyneelle olisi pitkä.

Toden totta. Olemme jo "näillä viikoilla" O_o Nautimme hupenevasta kahdenkeskisestä ajasta ja yhteisestä tekemisestä, sillä koskaan ei tiedä milloin joku loppuraskauden vähemmän toivottu yllätys sen katkaisee. Tai milloin katkon syy on se enemmän toivottu - Kimalainen <3 Ehkä kuun vaihteessa, ehkä huomenna, ehkä vasta elokuun puolen välin jälkeen. Siihen asti punakynä saa vielä viuhua pitkin kalenteria sen minkä jaksaa. Tai minkä minä jaksan. Nimim.taipumus välikuolemiin on kieltämättä lisääntynyt :D

Ps. Vesikuuri ja oma sänky. Nilkat ovat paikoillaan ja korkkarit palanneet toistaiseksi :)