Neljäs huti

Tällä kertaa odotukset oli poikkeuksellisen korkealla. Siitä saamme kiittää paitsi ajoitusta, myös kiinnittymiskivuksi tulkittavaa pistoa 5 päivää inssin jälkeen. Positiivisista spekseistä huolimatta tulos oli negatiivinen. Tai testiähän ei tarvinnut muuttokuormasta edes etsiä. Tulos tuli selväksi pari päivää ennen kaavailtua ajankohtaa.

Tunnelmat oli arvatenkin apeat. Murhe läikehti aitona. Sen tummaa syliä syleili niinä hetkinä kun kiireessä ehti pysähtyä. Parin päivän jälkeen oli skarpattava. Painettava leuka rintaan ja puskettava kohti uusia pettymyksiä. Parasta toivoen (enenevissä määrin pahinta peläten).

Nyt otetaan länsimainen lääketiede kehiin. Huijataan kroppaa rintasyöpälääkkeillä, aiheutetaan muutaman päivän vaihdevuosifeikki. Ja sitte ihmetellään miten munasarjat käsittelee uutta tietoa. Eli letrotsolia naamariin ja perjantaina ultraan. Josko siellä olisi uusia ehdokkaita tarjolla.

Mehiläisen Martti

Mehiläisessä on hunajaiset taksat. Se tuli huomattua tänään Martin päivänä, kun palasimme tauoltamme edesmenneen Väestöliiton tiloihin. Loppulaskua oli päivitetty aikalailla. Kevyt 25%(!) hinnannousu sai kukkaron nyörit kavahtamaan ja pienen mielen murehtimaan fuusiota.

Turhautti tämäkin sote-soppaa ennakoiva muutos, vaikka sen bisnesmielessä ymmärtää. Hinnannousu oli odotettavissa, mut kyllä kylmää, kun vertaa uusia ja vanhoja taksoja. Asian laidan paljastaa vertaus "Teetä 4 inssiä, silloin sait viidennen kaupanpäälle". Kyllä, sellaiset on investointispeksit. Siinä missä ennen pystyit resursoimaam viiteen inssiin, rahat palaa nyt neljään. Se on aika paljo se. Ja vaikka "kaikkea ei voi mitata rahassa", niin saa kai se sapettaa kun kalliista lystistä tulee entistä tyyriimpää..? Eikä Kela tietenkään sotke avustavaa lusikkaansa tämän rahvaan soppaan.

Muutoin reissu meni hyvin. Aamulla CB hymyili ja Eiralle buukattiin lounasmöötti mun vanhan lääkärin kalenteriin. Ajoitus oli nappi. Limakalvo kunnossa, pullea follikkeli romahtamassa. Simot pääsi mestoille ja jatkostakin sovittiin. Lääkäri suhtautui suopeasti toiveisiimme lisätä mahdollisuuksia lääketieteellisin keinoin. Ensi kuussa lyödään letrotsolit tiskiin, jos tälläkään kertaa tulosta ei tule. Sitä ennen katsotaan kortti molemmilta puolin. Jospa marraskuun onni olisi myötä ja toisi lupauksen rauhanrakentaja-Martista. Ainakin ovulaatiotuntemukset on kohillaan, joten sopii toivoa.

He ovat täällä

Tällä viikolla saapui maaliviivan läheisyyteen pitkän raskauden mittainen projektimme. Kuluneen 43 viikon aikana metsäiselle tontille on syntynyt kaksoset talli ja tölli. Tänään heidät on esitelty kaikelle kansalle. Esittelyssä olimme paikalla itsekin. Jaoimme ajatuksiamme ja kokemuksiamme Sievitalosta yhteistyökumöpanina. Kiinnostuneita riitti. Päivän päätteeksi halasimme hyvästiksi myyntiesustajamme Seppälän pariskunnan - Päivin ja Markun.

Talon hiljennyttyä oli epätodellinen olo. Mietimme matkaa. Miten vuosi sitten emme vielä tienneet koko projektista mitään. Miten kaikki alkoi rämpimällä hyisessä maastossa, salaa arvioiden myynnissä olevaa tonttia. Miten taloa tehtiin päässä ja paperilla läpi pimeiden talvikuukausien. Miten perustus- ja pystytystyöt jatkuivat läpi oikuttelevan kevään ja vaihtelevan kesän. Loppuviikolla päästiin kuvaamaan taipaleen tuotosta ensilumen katveessa, ympyrä sulkeutui. Ainakin melkein.

Ennen

Jälkeen

Meillä on avaimet kädessä. Meidän koti on tässä. Tai - virallisestihan se on edelleen Sievitalon Oy:n. Luovutus viivästyi ja reklamaatiokorjauksia tehdään vielä ensi viikon puolella parisen päivää. Sitten tämä on paketissa.

Keskiviikkona Kalliopihlaja on meidän <3

Raksanäpräyksiä

Mukavasti muuttovalmiissakin talossa löytyy raksa-aikana pientä näprättävää sitä haluavalle. Tai tiedä sitten miten se on halusta kiinni, mut tuntuupa et on itsekin tehnyt edes jotain. Sitä sun tätä ollaan mekin männäviikoilla puuhattu.

Ennen terassikansien asennusta mietittiin, et miten voidaan suojata terassin sisään jäävät tolppien alaosat. Puutolpat tulevat kodarin terdellä ja etuterassilla varsin lähelle maanpintaa ja aikaa myöden alkavat kärsiä kosteudesta. Alkuun suojattiin ja maalattiin tolpat alapintaan asti. Maata kaivettiin vähän matalammaksi tolppien ympäriltä, jotta se ei makaisi puuta vasten nyt, eikä tulevaisuudessa.

Sitten saatiin vastaavalta vinkki vuorata tolppien päät patosuojalevyllä. Näin tehtiin. Levyt leikattiin sopivan pitkiksi, kiinnitettiin katontekijöiltä jääneillä ruuveilla ja täytettiin monttua 8-16 kapillaarikatkosoralla. Voilà! Patenttiratkaisuksi tästä tuskin on, mutta uskon suojan olevan ihan kelvollinen. Ei ainakaan haitaksi.

Sisällä sorminäppäryyttä sai harjoitella niiden saunan led-valojen kanssa. Lauteiden tultua tajuttiin, ettei lauteiden alla oleva lamppu anna valoa juurikaan. Asentajan vinkistä hankin selkänojaan asennettavan valosarjan. Laudeasentaja avitti johdotusten pujottelun kanssa ja porasi selkänojaan lampuille sopivat upotusreijät. Meikäläinen sitten asensi lamput paikoilleen. Ensin kiinnitin ledit roikkuviin johtoihin todetakseni, että ne kaikki palavat. Sitten oli laitettava kiristyssukka lampunkantojen ympärille suojaamaan niitä kosteudelta.

Koskaan kuullutkaan mistään kiristyssukasta, joka kutistuu muotoonsa lämmön vaikutuksesta. Kuumailmapuhallinta ei meillä ollut. Mietin jo creme brulee-tohottimen tai sytkärin kanssa lämmittämistä (=saunan polttamista?), mut onneksi asiaa tuli kysyttyä ammattimieheltä. Lämmönlähteeksi riittää kuulemma kuumaa puhaltava hiustenkuivaaja. Jes, sellanen meillä on. Kuivaajalla kutistin kiristyssukat, jonka jälkeen taistelin valot paikoilleen. Blugi seinään ja testaamaan. Hyvä tuli, vaikka itse tässä kissanhäntää nostankin.

Männäviikon proggiksena meillä oli se jääkaapin kätisyyden vaihto. "Vaihtuu näppärästi, lastenleikkiä." Not! Tavattiin Eiran kanssa yksinkertaista ohjetta. Väännettiin hulluna ukkin kanssa siitä, miten konetta liikutetaan ja voiko koneen kaataa asennuksen ajaksi takalevyn varaan. (Ööh, pakollista, mut asiantuntija-ukki oli Erittäin skeptinen.) Heti tuntia myöhemmin jääkaappi oli pois paikoiltaan ja selällään keittiön lattialla.

Tosi "vaivattomasti" irroiteltiin alapaneelit, ja jalat, ja tapit, ja ovi, ja ylätapit, ja suojat, ja kahva.. Multa tais päästä pari voimasanaa, kun irroitetut ruuvit eivät asettuneetkaan yhtä jouhevasti takaisin. Grr... Hommaa tietty "helpotti" mitä suloisin auttajahai, joka halusi olla toiminnan keskipisteessä. Koko ajan :D Mut kun kone oli koottuna takaisin paikoillaan, oli olo voitokas.

Kuten tänäänkin kun iltahämärissä laitettiin WC:n peili paikoilleen (ettei jäisi viimetippaan ennen huomista näyttöä). Ilman vääntöä ja säätöä ei siitäkään selvitty, mut lopputulemana peili oli tukevasti paikoillaan. Ja vielä suorassa. Kyllä sitä pieni ihminen vaan voi iloita pienistä aikaansaannoksista.

Viimeistä viikkoa viedään - vai?

Raksaviikoista viimeinen on käynnissä. Ilokseni voin sanoa, et siltä se myös näyttää.  Tölli ja talli saivat molemmat loistetta, kun sähkäri kävi maanantaina tekemässä loppusilauksen. Nyt toimivat pistorasiat sekä termostaatit ja valot syttyvät niin pihamaalla kuin sisälläkin. Lisäksi keittiön led-lista on vaihdettu ja tallissa virheelliset ulkovalojohdotukset (hämäräkytkin/kello vs. liiketunnistin) korjattu.

Samalla reissulla kiuas löysi tiensä saunaan. Tällä kertaa 2kw suurempana kuin piti, sillä pakettimme kiuas oli unohdettu tilata. Kivet oli tulleet jo muutama viikko sitten, mut kiuas puuttui. Kävipä sitten niin, ettei peruspalettiin kuuluvaa pikkukiuasta ollut saatavilla suoraan varastosta. Näin ollen hyväksyntäni jälkeen meille tuotiin sama kiuas, mut 8kw teholla. Kun muutoksesta ei meille tullut mitään kustannuksia, niin eipä voida harmitella. Lämpiää 245cm korkea (turhankin korkea noin lämmityskustannusmielessä aateltuna) sauna vähän nopeammin kuin 6kw kiukaalla.

Sähkärin jälkeen onkin lopputarkastuksen a.k.a vitinäkierroksen aika. Koko prosessin ajan ollaan aikalailla pidetty mölyt mahassa. Nitisty ja nitkutettu ei olla turhasta, puutteet tai poikkeamat on hoidettu suhteellisen hyvässä hengessä puhelimitse, paikanpäällä, viestitse tai s-postitse. Välillä on otettu yhteyttä työnjohtajaan, välillä puhuttu suoraan työmiesten kanssa. Kaikki asiat on aina hoidettu ennemmin tai myöhemmin. Sievitalon Raksaan ei ole kirjattu ainoatakaan reklamaatiota, sillä sen käyttöön ei kukaan neuvonut ja instanssin olemassaoloon havahduin vasta loppusuoran ollessa käsillä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö huomautettavaa olisi.

Jokaisessa isossa projektissa on erikokoisia huomautuksen aiheita. Meillä ne on kohtuullisen pieniä. Osa sellaisia, että jos hommaa olisi itse ollut tekemässä, olisi työnjälki kelvollinen. Syystä, että itse ei osaisi paremmin. Kun kuitenkin kysessä on ammattimiehet ja kokonaispaketin (tölli, talli+tontti) osalta loppulasku alkaa kolmosella (kyllä se väkisinkin näin on, ei vaan voi mitään), haluaa että jälki on sen mukaista. Eikä silleen, et "oho, no katsotaan kelpaako".

Vaikka maksavana asiakkaana olemme oikeutettuja reklamaatioihin nyt - ja vuodenkin päästä - koen sen jotenkin raskaana. Siitä huolimatta että olen itse varsin tarkka (ajoin rasittavissa määrin), mulle on vaikeaa osotella sormella, valittaa ja vaatia, jos kyse ei ole mistään räikeästä. Lisäksi välillä on sellainen olo, et nyt alkaa riittää tuo vieraiden ihmisten ravaaminen. Ei jaksais kulkea ja selvittää. Kytätä työn jälkeä tai löytää työntiimellyksessä tapahtuneita haavereita. Haluais avaimen pois julkisesta jemmasta ja päästä puuhaamaan itsekseen. Olla vaan ja oppia elämään niiden puutteiden kanssa. Ei vaan jaksais vääntää tätä vähäänkään.

Mut ei auta. Jos jotain haluaa korjattavaksi, on se varminta ilmoittaa ennen virallista luovutusta. Luovutusta kaavailtiin tälle viikolle, mut koska meillä ei ole muuton kans tuli perberin alla, emme halua ottaa taloa vastaan ennen kuin reklamaatiot on tehty ja korjattu. Lukeehan kaupan maksusuunnitelmassa viimeisen erän kohdalla "Maksuerä 8/8. Kun kaikki sovitut työt on tehty, kuitenkin ennen muuttoa." Pysyy kaikilla motivaatiot lopputöiden kanssa kohillaan, kun viimeinen osa kauppasummasta on siirtymättä.

Siis viimeinen rutistus;
Valita nyt tai vaikene iäksi.
Tai ainakin vuodeksi.

Ilma kulkee, vesi juoksee ja pinnat odottaa putsausta

Viime viikko oli raksalla melkolailla viimeinen aktiivityöviikko. Työmiehiä vilisi ja hommat eteni. Laminaatti saatiin valmiiksi, jonka jälkeen asennettiin lattialistat. Puuttuvat ovet ja kynnykset löysivät paikoilleen. Laatoituksiin laitettiin silikonit.

LVI-miehet huhkivat tontilla tiistaista torstaihin. LVI-kalusteet asennettiin ja linjastot paineistettiin. Oli huima tunne kun yht'äkkiä hanasta sai vettä ja outoa kun tajusi, ettei raksalta tarvinnut lähteä kotivessaan (tai mustikkapuskaan) jos tuli hätä.

IV-koneeksi meille tuli Iloxair 129PLUS. Se asennettiin ongelmitta. Siis teknisesti. Mua jäi kismittämään asennustelinettä varten seinään rouhaistut ruuvin reijät ja maalämpöpumpun kanteen tölväistyt jäljet. Tiedän toki koneen olevan painava ja tilan ahdas, mut silti.. Ja käyttöopastusta en ehtinut samaan. Poissaollessani se kuitattiin sanomalla lista-asentajalle "Laittakaa kone jatkojohdolla toimintaan kun olette lakanneet pölyttämästä." Periaatteessahan iv-kone on säädetty optimaalisesksi, eikä siihen juurikaan tarvise koskea kuin reissuun lähtiessä tai takkaa poltellessa, mut silti olisi ollut mukavaa saada opastusta itselle vieraaseen asiaan.

Perjantaina raksalla oli melko hiljaista. Me siivoiltiin, vaihdettiin suojapahvit vanhoihin mattoihin ja merkkailtiin maalipintojen kolhuja tai tummentumia, joita maalaripariskunnan on tarkoitus vielä ennen talonäyttöä tulla paikkaamaan. Viikonloppuna vietettiin töllillä todellista kolmen sukupolven laatuaikaa kun mummi ja ukki tuli ikkunanpesutiimiksi. Kun katsoi liimaristikkoikkunoiden määrää, huojennuin tehtävän delegoitumisesta. Eteenkin kun peruspölyn lisäksi lasipinnassa oli vielä irroitettavia liimarantuja.. Taavakin sai viimein konttailla ja oleskella estottomasti. Miten hauskaa olikaan irrotella merkkilappuja, joihin ylettyi.

Ja kyllä, talonäyttö on tulossa ajallaan. Edustajan kanssa sovittiin aika tämän viikon sunnuntai-iltapäiväksi. Olo oli kuin raskauden päätteeksi. Tämän 42 viikkoisen matkan varrella on ollut hyviä ja raskaampia päiviä. Välillä on ollut seesteisempää odottelua, välillä on aika mennyt siivillä. Kun odotettu H-hetki alkaa väistämättä olla käsillä, tulee olo et "Nyt jo?" Onneksi vielä ei jäädä oman onnemme nojaan, vaan vielä on sähkäri ja lopputarkastus odoteltavana.

Asennushommia katosta lattiaan

Raksaviikolla 41 viimeinen ulospäin näkyvä rakennustyömaa-maamerkki katosi, kun raksaovi vaihdetti pääoveen ja oven ympärys listoitettiin.

Muuten tehtiin aikataulun mukaan sisätöitä. Laatoitustyöt saatiin valmiiksi laatta-asennusten osalta. Kylppärissä laatoitustöitä oli hidastanut suoristettavien seinien ohella laatimani erikoisladonta. Sievin pakettiin kun kuuluu myös tehosteet (raidat tms.), jos ne vaan suunnitellaan selvästi ja käytettävistä matskuista.

Me ei olla mitään sisutussuunnittelijoita, mut jotain spessua kaivattiin. Mä en halunnut ihan yksiväristä, eikä Eira halunnut raitatyyppisia tehosteita. Valkoisen 20x40cm vaakalaatan aisapariksi päädyttiin suunnittelemaan tummemat tehosteseinät. Idean erikoisladonnasta poimin netistä. Piirsin tehosteseinään toivomani ladonnan ja toimitin sen Oulaisten Värisilmään arvioitavaksi. Alkuun vastaus oli, ettei ladontaa voi tehdä haluammallamme laatalla. Kun työmaalle kuitenkin tuli taitava laatoittaja, otin asian varovasti uudelleen puheeksi. Laattamies mallasi laattoja ja lupasi katsoa asiaa. Piirsin ladonnan ruutupaperille ja jäin jännittämään miten käy. Kun lopputuloksena seinässä ilmestyi eläväpintainen laatta yhdistettynä erikoisadontaan, kihisimme tyytyväisyydestä.

Loppuviikkoon mennessä saumauksetkin oli pääosin tehty. Silikonien asennus aloitettiin
WC-tiloista. Samalla WC kalustettiin. Peilin sijoittelu aiheutti päänvaivaa. Jos se tulisi pystyyn, välitilalaatta olisi jäänyt matalaksi tai kiertänyt peilin. Päädyttiin vaaka-asennukseen ja pian huomattiin, ettei Omegalta tulleen peilin kiinnityslistat (suunniteltu 60cm sivulle), näyttäneet hyvältä kun ylä/alareunan pituus muuttui olemaan 100cm. Dämit.

Eiran kanssa punnittiin hommaa ja päädyttiin ostamaan uusi peili, joka mätsäisi tilaan. Sadan kierron jälkeen sopiva löytyi K-Raudasta. Asennus ei silti sujunut kuin Strömsössä, sillä hankkimalle lampun alle asennettaessa paikka tarvisisi mennä prikulleen oikein. Koska sähkäri ei ollut vielä kytkenyt lamppua, ei peiliä tohdittu rouhia paikoilleen, vaan se jäi kaappiin odottamaan parempaa aikaa.

Kodin ilme alkoi todenteolla muuttua, kun laminaattien asennus alkoi. Harmaan betonin alkaessa peittyä vaaleanharmaalla rustic lankkulaminaatilla, sitä hämmentyi oikein itsekin. Huoneet alkoi näyttää huoneilta. Asentaja puhdisti betonipintaa sitä mukaa kun eteni, mittaili, leikkeli ja naksutteli lattiaa paikoilleen. Me siivottiin, siirreltiin raksatavaroita ja koitettiin saada tilaa lattiapinnoille. Välillä tuntui epätoivoiselta, sillä laittoi kamaa mihin tahansa, oli se aina tiellä, koska sitä oli vielä niin paljon. Onneksi autotalli oli lämpimänä, joten sinne saatiin suojaan tavaraa, jota ei akuutisti tarvita.

Lattian edetessä riittävän pitkälle kuorittiin kodinkoneetkin pois paketeistaan ja asennettiin paikoilleen. Alunperin sekä jääkaappi että pakastin oli piirrustuksissa käyttömukavuuden vuoksi suunniteltu vasenkätiksi (Omegakeittiöiden edustajan ehdotus). Molemmat toimitettiin oikeakätisinä. Nättiä. Lupasin asentajalle, että hoidamme itse kätisyyden vaihdon. Samalla karsin itseltäni 50% työstä, kun päätin et ovet avautuvatkin pariovien tapaan. Olinkin aiemmin tullut jo katumapäälle kaksoisvasenkätisyyden kanssa, sillä keittiön ollessa kasassa oli helpompi arvioida avauskaaria ja etäisyyksiä kuin keittiösuunnitelmaa tehdessä.

Listahommia riitti. Kattolistat oli edellisellä viikolla saatu viittä vaille valmiiksi. Niissä oli eniten kääntelemistä, kun katossa on kulmia ees sun taas ja asennettavana oli puinen koristeuritettu 6cm leveä kuperalista. Haasteellisesta asennuksesta huolimatta loppujälki oli varsin siistiä.

Viikon aikana ikkunoiden listoitustyöt saatiin maaliin ja väliovienkin listat asennettiin niiltä osin kun ovet oli paikoillaan. Samoin kynnykset. Väliovien lukkojen kanssa asentaja tiedusteli toiveitamme. Lukkosysteemejä oli suunniteltu kolmeen oveen. "Wc:n ovi on selviö, mutta mihin muualle laitetaan?" Hmm.. Moni haluaa, et kylppärin ovi on lukittava. Mulla jotenkin takaraivoon on iskoistunut, et lukittuva suihkuhuone ei ole turvallinen. Jos kaatuu, jos saa sairaskohtauksen, jos synnyttää (okei, ei hirveen todennäköistä jos ei oo raskaanakaan), jos perheessä on pieniä lapsia, jotka lukittautuvat vahingossa kylppäriin. Milläs sitte autat? Päädyttiin laittamaan lukot pukuhuoneen ja kodarin sisäoviin, jolloin "saunaosasto" saadaan suljettua mut apuun pääsee aina ulkokautta. Nää on näitä pieniä päätöksiä, joiden kanssa oppis elämään tehdään se sitte niin tai näin. Erityisen kivalta kuitenkin tuntuu, et asentaja kysyy toiveita. Se on hyvää asiakaspalvelua. Ei pakollista, mut todellista plussaa.

Saatin myös ilmainen neuvo; kannataa hankkia rullallinen aaltopahvia, jonka levittää siivotuille laminaateille. Näin työmiehet kulkiessaan kurakelullä kengät jalassa eivät vaurioita valmista lattiaa. Ja mehän toteltiin salamana. Oikeastaan itsekin oltiin pistetty merkille miten hyödyllinen on laatoittajan kodariin/tuulikaappiin työskentelynsä ajaksi levittämä räsymatto. Viikonlopun siivouksen yhteydessä terasseille tuotiin kuramatot ja kulkukäytävät peiteltiin vanhoilla matoilla/aaltopahvilla. Niillä kelpaa turvakengilläkin paseerata.