Viiva - virstanpylväistä ensimmäinen

Pari päivää ennen testipäivää kuukautiset jäivät tulematta. Aamulla dpo 14 luottavaisin mielin tein testin. Silmät pyöreänä katsoin miten siihen alkaa piirtyä yksi viiva. Yksi. En malttanut jäädä odottamaan, vaan lähdin aamutoimiin. 5min päästä tirustettiin tikkua valoa vasten Eiran kanssa. "Onks tää nyt sit nega?" Ei, kun haamu. Pari päivää ja viiva vahvistuu. Dpo 18 CB:n ruutuun ilmestyy vahva plussa.

Siinä se on. Seitsemän epäonnisen veljeksen jälkeen kultainen Venla.Virstanpylväistä ensimmäinen, suurin. Se joka saa uskomaan että alkuja on, että pieni ihme on mahdollinen.

Epätodelliselta tuntuu että raskaustoive olisi muuttunut raskaudeksi. Hyvällä tuurilla alkua seuraa maksimissaan 38 viikkoa jännitystä ja vaihtuvia pelkoja. Niitä parhaimmassa tapauksessa seuraa vähintään 20 vuotta huolta, jännitystä ja vaihtuvia pelkoja. Ja iloa, suurinta rakkautta.

Kiitos piskuinen että yrität <3 Että valat uskoa siihen että toivoa on.

Piinapäivien masentavat tilastot

Ikäänkuin 10-15% onnistumismahdollisuus ei olisi tarpeeksi masentavaa. Sitä etsii rohkaisevaa tietoa ja löytää faktanpoikasia, jotka eivät ole omiaan nostamaan mielialaa.

Ennen Taavan plussaa kirjoitin tekstin siittiösyynistä ja todennäköisyyksistä. Sanasta sanaan ei sisältöä muista, mut sen verran "lannistava" se oli, ettei itsekään huvita 3 vuotta vanhaa tekstiä lukea. Nyt koitin löytää jotain parempaa, joskin selvää on se, ettei tällä saralla maailma kehity kovinkaan kummoisesti muutamassa vuodessa.

Jotain mielenkiintoista sentään löysin. Ihanan monimutkaisen ajatusviritelmän siittiöiden pintaglykodeliineistä ja niiden vaikutuksesta munasolun pintaan kiinnittymiseen. Toki näitä glyko-tyyppejä täytyy olla useampi. Yksi glykodeliini - S nimeltään - estää ennenaikaista adaptoitumista (eli siittiöiden turhan lyhyttä harkintaikaa ennen kun kokevat olevansa "valmiita"). Glykodeliinit A ja F tilannetta hankaloittaakseen kiusallaan vaikeuttavat kiinnittymistä munasolun pintakerrokseen. Okei, käytin värikynää sillä A:t myös suojaavat siittiöitä naisen lymfosyyttien vaikutuksilta, joten ei ne pelkkiä kiusankappaleita ole. Eikä toki muutenkaan, sillä toki munasolun - naisen tapaan - kuuluukin saada itse päättää kuka häneen liimautuu.

Eli tässäkin the mighty Her on avainasemassa ja valikoidusti kääntää siittiön pään (kirjaimellisesti). Munasolua ympäröivät kumulussolut riisuvat siittiöt aseista. Ne eivät pelkästään esim.poista haitallisia A-muotoja siittiön pinnasta vaan suuressa viisaudessaan käsittelevät sokeriketjut niin että avuksi ilmaantuukin pienempi ja emäksisempi glykodeliini-C, joka eston sijaan yht'äkkiä edesauttaakin kiinnittymistä. Ja: Seesam aukene!

Heureka!! Pintarakennevariaatiot - niin kumulussolujen kuin glukodeliinien osalta -  voisivat selittää miksi toiset ei saa keskenään lapsia, mutta onnistuvat jonkun toisen kanssa? Se voisi selittää sitä miksi luovuttajan vaihdolla saattaa onnistumisprosentit nousta? Tai sitten ei. Lähinnä se selittänee sen, miksi eri eläinlajien edustajat eivät onnistu lisääntymään keskenään :D

Anyway. Lupaavalta vaikuttaa tulos, että oikeilla pintarakenteilla päästäisiin tulokselliseen hedelmöittymiseen kun kemia kohtaa. Eteenkin mulle, kun allekirjoittaneen ja luovutttajan kemiat on todistetusti kerran kohdanneet, vaikka siittiömäärissä ei ihan huippulukuja olla saavutettukaan.

Se mitä sen jälkeen tapahtuu, olikin näiden piinapäiväpohdintojen masentava osuus: Yli puolet hedelmöittyneistä munasoluista ei selviä kaksiviivaiseen raskaustestiin asti. Ja jos selviävätkin, niin karkeasti niistä neljännes-kolmannes keskeytyy jossain viikkojen 4-21 välillä. 

Taas masentaa. Uskon että toistan jo aiemmin käyttämäni loppukaneetin jos kysyn; Miten tässä voi ikinä onnistua?

Salainen hymy ja ovuleissön-jumaleissön

Tähän on tultu, olen salakuljettanut virtsaa työhuoneeseeni. En voinut jäädä työpaikkani ainoaan saniteettikopperoon pelaamaan digitestillä. Viime kerrasta viisastuneena uusin aamulla negaa näyttäneen testin aamupäivällä ja liuska rätkähti punaiseksi. Halusin varmistaa asian ennen inssin varausta. Näytepurkki tiukasti kiinni ja huoneeseen lutraamaan - toivoen ettei ketään tule juuri silloin.

At the office

Digi myhäili touhuilleni tyytyväisenä. Soitto klinikalle ja inssi seuraavaan päivään. Inssissä kp16 hyvä limakalvo, kohdun vieressä oikealla yksi kookas follikkeli, jota ei sen kummemmin mittailtu. Pesun jälkeen siirtovalmiita siittitöitä oli n.7milj/ml joista eteenpäinliikkuvia 3.8milj/ml. Toimenpide sujui sen suuremmitta kommelluksitta.

Iltapäivällä noin 5 tuntia päätapahtuman jälkeen alkoivat ovulaatiokivut molemminpuolisina. Todellinen övuleissön-jumaleissön - huh huh. Ajoitus meni nappiin ja tuntemusten perusteelle väitän että lähtijöitä oli enemmän kuin yksi. Vasen ovarioni nimittäin on sen verran sivussa, että vanhastaan tiedän se olisi pitänyt erikseen katsoa jos mielii follikkelin löytää. Ei katsottu, enkä sitä kysynytkään vaikka periaatteessa oli vasemman puolen "vuoro". Onko yrittäjiä yksi tai kaksi, ei sillä ole merkitystä. Väliä on vain sillä onnistuuko kukaan.

LGA - kolme uskottuani

Näissä lapsentekohommissa jokainen uskoo eri asioihin. Toiset greippimehuun, toiset päällä seisontaan ja toiset kirveeseen sängyn alla. Toiset uskovat varmoihin päiviin, toiset luottavat että kalsarit uskaltaa laittaa samaan pyykkiin tulematta raskaaksi. Toisten uskomukset toimii, toisten jää tyhjemmiksi.

Mä mietin mihin uskon. Mitkä on kuukausittain meidän yrityksen kulmakivet. Niitä on kolme; Letrotsoli, Gelee Royale ja Ajoitus.

Letrotsoli on ollut merkittävässä roolissa henkilölle, jolla limakalvo on valmiiksi ohuensorttinen ja joka syystä ei ovuloi joka kierrossa. Letroilla on saatu kypsytettyä komea follikkeli, usein kaksikin. Tokikin monikkoraskauden riski on kasvava, mutta sen pelko ei ole tilanteessamme akuutein. Itse oikaisen ja tulkitsen onnistumismahdollisuuksien nousevan puolella jos matkaan pääsee kaksi yrittäjää. Vielä kun tabuista ei ole tullut erityisemmin sivuvaikutuksia, en keksi niistä tähän hätään negatiivista sanottavaa.

Gelee Royale. Uskomatonta kamaa sanon mä. En koskaan ollut siihen aiemmin törmännyt, mutta Taavan yrityksessä päätin piruuttani kokeilla ja enää en luopuisi. Otan yhden kapselin kierron 5:nä ekana päivänä ja sen jälkeen 2 kapselia aina ovulaatioon asti. Vaikutukset tuntemuksissa ovat ollet voimistavat. Tavallisesti niukkavuotoisena kierron mukainen valkovuoto on lisääntynyt ja ovulaatiota edeltävä ja sen aikainen limavuoto on omaa luokkaansa. Oletettavasti erityisen hedelmällistä :D Limakalvo vaikuttaa voivan paksummin ja kuukautisvuotokin on runsaampaa. Liekö sitten millainen vaikutus kiinnittymis- ja kasvualustaan.

Ajoitus. Kaiken a ja o. Panostaakseni optimaaliseen ajoitukseen aloitin LH-tikutuksen jo keväällä kun Eiran kanssa oli puhuttu yrittäjän mahdollisesta vaihtamisesta. Seurasin ja tarkkailin tuntemuksia. Milloin LH-plussaa, kuinka pian ovulaatituntemukset tulevat vai tulevatko. Lopputulemana: oikealta ovulaatio tulee varmemmin ja nopeammin a.k.a kierto on lyhempi. Vasemmalta LH on epävarmempi, tuntemukset epämääräisiä ja kierto silloin pidempi.

Olen toivonut luonnollisen LH:n nousevan ja osuvan oikeaan saumaan. En tiedä miksi, mutta omalla kohdallani olen pääsääntöisesti halunnut väistellä irrotuspiikkejä. Jos LH aina ei nouse, niin mietin että onko siellä silloin mikään follikkelin reppanoista valmiina taistoon. Toki näyttöä kuulemma on siitä, ettei ennuste huonone jos follikkeli ennättää saavuttaa 17-18mm koon. Ja näyttöä on siitä, että siitä ei ole haittaa, että sillä voidaan jopa vahventaa omaa toimintaa mahdollisuuksia parantaakseen. Noh, viime kerralla pistettiin, et onpahan kokeiltu.

Kieltämättä vähän harmittelin jälkikäteen, etten malttanut olla eri mieltä (=etten uskonut itseäni) inssin ajoituksesta, odottanut ja katsonut kuinka käy. Eihän tässä jäniksen selässä olla. Vaikka toisaalta tulosta haluaisi a.s.a.p, niin tällä yli vuoden jatkuneella yrityksellä yhdellä kuukaudella ei ole suurta merkitystä..

Toisella kierroksella päätin olla mattillisempi. Kerroin halustani luonnolliseen LH-piikin odotteluun silläkin uhalla, että ajoitus menee pieleen. Näin sovittiin. Letrotsolia laskettiin vähän sillä toivolla, että follikkeli/-t kasvaisivat vähän hitaammin. Tehtiin diili, että LH:n plussatessa suoraan inssiin. Ei ultria, hoitoa tai harkintaa jos ei piikki luonnostaan natsaa. Sopi mulle. Ei paineita.

Ps. On varmaan sanomattakin selvää, että näiden kolmen muskettisoturin rinnalle nostan foolihapon. Tutkimusnäyttö sen hyödyistä jo raskautta suunnitellessa on kiistaton. Sen olen aloittanut tunnollisesti jo 4kk ennen ensi-inssiä, joten ei päässyt kolmen koplaan kun on osa arkea ja old-news :)

Kolmen kansallispuiston kesäloma

Pian pakkaillaan post-ruskaretkeä varten ja hokasin, etten koskaan kirjoittanut siitä miten leijonaneidon patikointiura alkoi. Rinkkaa hehkutin, eikä se jäänyt makaamaan tyhjänpanttina. Tänä kesänä meille oli selvää, että kaikkivoipaisen elonpyörän keskellä on aika rauhoittua. Muuten viikot menevät helposti kaikenlaiseen säätöön ja kalenteri näyttää punaista. Töllillä on tehtävää, kun pihamaa pitäisi laittaa. Tallikin kaipaa toista kerrosta maalia. Ystäviä ja sukulaisia on nähtävänä, juhlia juhlittavana. Ja siihen se aika menee. Jos ei pysähdy. Mene metsään, kuuntele toisiamme ja itseämme.

Erinäisten syiden vuoksi pohjoisen mökillä ollaan oltu viimeksi kun odotin Taavaa. Sinne oli kova kaipuu. Mieliteko viedä lapsi niille kulmille kokemaan se kaikki mikä itselle on tärkeää yöttömän auringon suvessa. Kesähelteillä vietimme viikon Kuusamossa, joka on oiva tukikohta kauniita ja vaihtelevia päiväpatikkapolkuja kaipaavalle. Sieltä suuntasimme kolmeen kansallispuistoon, jotka olivat Kuusamo-Sallassa sijaitseva Oulanka, Posion Riisitunturi ja Suomussalmen Hossa.

Eka startti Oulangan luontokeskukselta

Oulangan kansallispuistosta valitsimme Kiutakönkään ja sieltä 8km päiväreitin, Könkään keinon. Könkään keino kulkee osittain lyhyemmän luontopolun, Hiiden hurmoksen (5km) kanssa samoja polkuja ja osittain Karhunkierroksen maastomerkeillä. Luontopolku on meille ennestään tuttu, ja toiminut usein suosikkikävelynä. Reitille lähdetään Oulangan luontokeskukselta, noustaan ylös porotarhalle ja Hiidenlampien kautta takaisin päin. Ihania maisemia, mukavakulkuinen ja sopivan vaihteleva reitti. Päiväreitti koukkaa mukavasti vielä Merenojalle ja Oulankajoen harjunreunaa ennen kuin päätyy upealle Kiutakönkäälle, jonka punaisten muinaiskallioiden välissä kuohuvan veden jymy kuuluu kauas. 

Poronerotteluaitaus

Hiidenlampi

Kiutaköngäs

Riisitunturin kansallispuisto (aidosti Lapin puolella, jes) on kokenut melkomoisen muodonmuutoksen ja profiilin kohotuksen tämän 15 vuoden aikana, jonka olen huudeilla kulkenut. Sinne on rakennettu selkeät reitistöt ja väljä parkkipaikka houkuttelemaan päiväpatikoitsijoita. Rengasreittejä oli valittavissa kaksi; n.11km Riisin rietas ja 4.5km Riisin rääpäsy. Kuumana hellepäivänä me valitsimme lyhyemmän, joka oli tukalassa kelissä ihan passeli. 

Startti on molemmissa sama; pari kilometriä loivaa nousua Riisitunturin laelle. Tuulen virekkään ei käynyt, eikä tunturilla liioin puut suojanneet, joten lämpöä piisasi. Reitti polveilee mukavasti, näkymät on hienot. Tunturilta autiotuvalle laskeutuessa ohitetaan ikkunalampi, joka tunturin rinteellä on peilityynellä kelillä kuin ikkuna taivaaseen.

Riisin laella

Vaikka ymmärrän polkujen vahvistamisen murskeella, niin itse jäin kaipaamaan pitkospuita. Niiden vanhoja oleskelupaikkoja katsoin haikeudella, rinnassani tunsin läikähdyksen kun osuimme puiden viimeseen leposijaan, johon ne on maastosta kerätty. Riisitunturin autiotuvalla törmäsimme Metsähallituksen tutkijaan ja vastasimme alueetta koskevaan kyselyyn (siihen sain pitkospuu-kaipuuni tunnustaa).

Tästä reitti ennen meni..

Pitkospuiden hautuumaa

Kotimatkalla pysähdyimme Korpihillaan pannukaffille. Vanha maalaismiöjöö on tunnelmallinen pysähdyspaikka, joka on kuulu oman talon palkituista kuusenkerkkä- ja artesaanituotteistaan (mm.alkoholiton kuohari, jonka löydät Alkonkin hyllystä) sekä vohveleistaan.

Viimeisenä suuntasimme kansallispuistoista nuorimpaan, Suomussalmella sijaitsevaan Hossaan. Siellä on erilaisia, pääosin helppokulkuisia reittejä 90km edestä. Kävellen tai maastopyörällä kuljettavat reitit kaartelevat Hossan kauneimmissa harju- ja järvimaisemissa. Esteettömiä reittejäkin on muutama joiden pituus vaihtelee 200metristä 1,5kilsaan.

Reitistö oli uusi tuttavuus, joten summamutikassa valitsimme mukavan kuuloisen Kokalmuksen kierroksen. Nappivalinta. Hosssinlammitin pysäköintipaikalta rengasreitille matkaa kertyi 14km, mutta Eiran sanoin maasto oli niin sujuvakulkuista, ettei kilometrimäärä tuntunut niin suurelta.

Ensimmäinen etappi Muikkupurolle on esteetön. Sen pääsee kulkemaan rattailla tai pyörätuolilla ja perillä on laavun lisäksi myös pyörätuolinmentävä puucee. Muikkupuron vesi on huisin kirkasta ja laavun kohdalla pohja on jalalle mukavaa pehmeää hiekkaa. Voitte kuvitella miten leijonaneito viihtyi!

Muikkupuron laavu

Muikkupurolta lähti pehmeä (soraton) metsäpolku, joka Ala-Valkeaisen autiotuvan jälkeen nousi kulkemaan kahden järven välissä kulkevalle Hoiluansärkälle pitkäksi pätkäksi. Kokalmuksen kierros noudatteli pitkälti Pitkä-Hoiluan järven rantaa. Osuipa matkan varrella pari matalaa pororallia (ei ketään kotona), hiekkaranta, ja suoalue kaivattuine pitkospuineen.

Ala-Valkeaisen taukotupa

Hoiluansärkkä

Porotalli

Ennennäkemätön biitsi keskellä patikkaa

Kokalmuksen laavulla evästeltiin, käytiin uimassa ja hienosteltiin puuceessa (paarmojen kanssa ei puskapyllistys huvittanut ilman pakollista tarvetta). Reitti oli mukava tuttavuus ja ilman muuta suosituksen arvoinen, vaikka Pienen karhunkierroksen ja Kiutakönkään tyyppiset nähtävyys-highlightit jäivät laimeammaksi.

Hossan jälkiplussaksi jää lisäksi uusi, tilava ja siisti luontokeskus, joka oli oiva paikka pysähtyä, pestä päivän pölyt ja syödä palkintojädet. Sen pihalla on mukava leikkipuisto, jossa Taava sai temmeltää viimeiset vapaat energiat ennen kun pakkauduttiin autoon ja lähdettiin 80km kotimatkalle.

Mitenkäs Taava ja rinkka? Molemmat toimivat hyvin. Rinkka on istuva ja kun näkee oikeiden säätöjen laittamisen vaivan, sen kantaminen sujuu kaltaiseltani kirpultakin vaivattomasti. (Toki jalat juhlivat elämisen sietämätöntä keveyttä kun kantaja vaihtuu ;)) Taava tykkäsi retkeillä. Omin jaloin kävelyä tuli päivästä ja maastosta riippuen vajaasta kilometristä pariin-kolmeen. Hidasta se oli, sillä puolet kului häröilyyn ja mustikoiden syöntiin, mut kiireettömyys olikin reissun agenda.

Mustikkamummo Riisitunturilla

Aurinkosuoja

Rinkassa hän viihtyi hereillä ja nukkuen. Alkuun heti pantiin merkille, et kunnollinen aurinkosuoja ei olisi paahteisella kelillä pahitteeksi. Emme sellaista olleet rinkan mukana ostaneet, joten virittelimme käsillä olevista tarpeista suojaa. Sekös olikin hauskaa, Taava hihkui "teltassaan". Sadesuojaa vielä emme kaivanneet, se varmaan tulee ajankohtaiseksi nyt lokakuun reissulla. Olimme nimittäin niin voimaantuneita kesän reissusta et päätimme koittaa uudestaan. Saas nähdä millä menestyksellä.

Mennää metsään. Lähde sääki :)

Ei jää epäselvää

Iltapäivällä huomaan vähäisen vuodon. Pettymys tulvahtaa pysähtyneeksi hetkeksi. Illalla seuraan. Vaaleanpunaista, pieni määrä ihan kirkasta. Epätyypillistä minulle. Koskaan ei vuoto ole alkanut näin. Ei mitään kipuja. Selitän itselleni josko tämä olisi jotain tyypillistä harmitonta. Ei se välttämättä vielä tarkoita mitään.. Vaikkakin lämmöt ovat laskeneet. Iho muuttumassa kukka-alttiimmaksi. Vilutuskin on loppunut, ja syysflunssan merkiksi räkä alkanut... Silti pidämme yllä toivon kipinää. Mitään ei tiedä ennen kun tietää.

Yöllä ei mitään. Aamulla jännittää. Ei mitään, pientä vanhaa tuhrua. Testipäivä häämöttää parin päivän päässä. Laitan suojan. En mitään megalomaanista, mut varmuudeksi kuitenkin.

Päivällä istun palaverissa. Sellaisessa, mistä ei millään kohtuudella pääse poistumaan. Tunnen yllättäen lämpimän huljahduksen. Kröhöm, selvitän kurkkuani. Toinen huljahdus. Vaihdan painoa toiselle kankulle. Kolmas. Alan huolestua siteen riittävyydestä. On vaikea keskittyä loppuaikaa. Olen etäällä työpisteeltäni. Minulla ei ole varasuunnitelmaa mukana, enkä edes tiedä missä on lähin vessa. Lopetettuamme nousen ja vaivihkaa katson perääni tuolille. Huh, ei mitään. Poistun nykien työpuvun paidanhelmaa alaspäin.

Osastolla painelen vessaan. Kierron tuloksesta ei ole epävarmuutta; ylivuoto on tehnyt Jaappanin liput niin taka- kuin etupuolellekin. Huokaus. Olisihan se ollut lähes tilastollinen vitsi onnistua ensiyrittämällä. Eriskummalliselta tuntuu. Epätyypillisen runsas vuoto, mut ei mitään kipuja, ei kerrassaan sinne päinkään. Niin - tai ainakaan fyysisiä sellaisia.

Ovulaatio isolla O:lla - entä sitten?

Tuttu tunne noin kolmen vuoden taakaa; Ovulaatio isolla O:lla. Näinhän se oli letrotsoleilla, mitenkä saatoin epäillä.

Tasan 36h Pregnylin ja inseminaation jälkeen alkoi pisto siellä missä edellisenä päivänä oli ollut kaksi follia. Pistää alas, pistää sivulle. Melkein selän puolelle ja kylkikaareen. Ei ole epäselvää. Se on lähdön hetki.

Googlaan pakastettujen siittiöiden elinikää. Tai oikeastaa sitä kuinka kauan ne pysyvät hedelmöittämiskuntoisina, sillä se tässä on olennaisempaa kuin elossa pysyminen. Toivon löytäväni jonkun uuden, rohkaisevan lähteen. En löydä. Puolitoista vuorakautta voi olla siinä ja siinä.. Ehkä parhaimmisto on jo mennyt. Tai toisaalta; ehkä parhaimmisto - sitkeimmät ja elinvoimaisimmat - on ne, jotka on jäljellä.

Vaikka muuten koitan olla tunnustelematta, niin salaa toivon kiinnittymispistoa 5-7päivää inssin jälkeen. Sitä mielikuvituslupausta, josta voisi valaa toivoa. Sitä ei tule. Mietin, että pitäiskö pihaan kaivaa kaivo johon voisin nakata polttopuiden pilkkomiseen hankitun Fiskarsin. Selitän kuitenkin asian parhain päin; viimeksi kun ns.kiinnittymiskipua mukamas "tunsin" niin ei inssiä oltu edes tehty.. Sattumaa yhtä kaikki. Eihän se välttämättä Taavastakaan  ollut sitä vaikka niin silloin ajattelin. Ehkä.

Päätä särkee. Epätyypillisesti jo usean päivän ajan. Viluttaa. Lämmöt on koholla yli asteen verran. Puolitoista. Niitä sorruin seuraamaan. Noh, ehkä on syysfunssaa. Parempi ois olla ajattelematta koko asiaa. Oikeesti.