Vielä kun voimme

Yksi neuvo on kiistattomasti ympäristön ykkönen: "Viettäkää yhteistä aikaa ja nauttikaa vielä kun voitte." Tähän neuvoon jokainen ensiodottaja suhtautuu yhtä kepeästi - jälkikäteen todetakseen miten oikeassa kokemuksen rintaääni usein olikaan. On vaikea ajatella "elämän" totaalisesti loppuvan vauvan syntymään, vaikka se kaiken mullistaakin. Kun kahdesta tulee kolme, yhteinen aika täyttyy uusilla, tuntemattomilla asioilla. Sen odotus on helposti malttamattoman mielen päälimmäisenä.

Eiran kanssa olemme juuri havahtuneet ajankuluun. Puhuimme kodin valmistelusta Kimalaista varten ja hämmästykseksemme totesimme Kimalaisen saapuvan viimeistään ensikuussa, ehkäpä jo tämän kuun puolella jos neito päättäisi tulla neljäkin päivää ennen laskettua. Siis nyt jo?! Viimeiset viikot ovat menneet nopeaan. Kalenterissa on punakynällä kesäohjelmaa helposti 2 viikon tarpeiksi. Viimeiset hankinnat on hakusessa ja kotikin vasta alkutekijöissään. Totesimme, että vaikka miten odotammekin tapaavamme uuden tulokkaan, ei meillä tällä hetkellä tunnu olevan hoppu hänen syntymänsä kanssa. Nyt kun eri syistä arkea rytmittänyt raskausjännitys alkaa laueta ja vauvan tulo alkaa realisoitua, on odotus kukkeimmillaan. Me olemme ottaneet yhteisen-ajan-neuvosta vaarin ja puuhastelemme kaikenlaista.

Jälkkäriherkkuja Trapin terassilla

Edellispäivänä saimme viettää pitkästä aikaa perinteisen treffi-illan kaikilla herkuilla. Ajelimme Naantalin aurinkoon. Ruokailimme venelaiturin kupeessa Trapin Pihalla. Kävelimme illan tullen Kailonsaareen, kohti sinisenä hehkuvaa muumitaloa. Veden toisella puolella, Kultarannassa valmistauduttiin Venäjän päämiehen saapumiseen, lippu liehui korkeimmassa salossa presidentin läsnäolon merkiksi. 

Linnan juhlat Naantalissa

Kailonsaaren kesäteatteri Emma lunasti aiempien vuosien itsevarmuudella kaikki komeediset lupaukset. Kulttuuripläjäys "Linnan juhlat" oli kutkuttava kuvaus kaikelle kansalle tutusta itsenäisyyspäiväillan juhlakattauksesta. Neljä näyttelijää porskuttivat läpi yli 1800 roolia ja lopputulos oli hulvaton :)

Eilen aikuisten aika vaihtui lapselliseen päivään, kun 5-vuotiaan kummipojan tarhan aloittaessa heinä-sulkunsa saimme herraseuraa koko päiväksi. Puuhastelimme pihamaalla ja hiekkalaatikolla. Poimimme oman sadon ensimmäiset mansikat ja viihdytimme laiskanpulskeita kissoja. Kissojen onneksi päiväruuan jälkeen suunnistimme Turun Kuralan kylämäkeen. Kaupungin kyljessä sijaitsevaan vanhaan maalaismiljööseen, jossa museovirasto ylläpitää 1940–1950-luvun elämänmenoa rakennuksineen, perinnepuutarhoineen, kukkivine niittyineen ja peltoineen.

40-lukulainen kammari

Itse olen viivähtänyt Kuralassa viimeksi yli vuosikymmen sitten. Minulle, maalaiselämästä ja historiasta pitävälle, paikka on lapsuusparatiisi. Kuralassa saa kulkea vapaasti tutustuen eläimiin ja menneen ajan maailmanmenoon. Maalaistaloissa huivipäiset emännät tekevät arkiaskareita tuvassa. Kirnuavat voita, valmistavat viiliä. Sydämeni suli, kun kummipojan kanssa päästiin kamarin hämässä kokeilemaan puista Fortuna-peliä. Ihan kuin äitinsä kanssa mummolassa pieninä tyttöinä. 

Kylämäen kyläkauppa

Aittaan on kalustettu vanhan ajan kauppa ja evästelypaikkoja löytyy omenapuiden katveesta. Kylämäen rakennusten ympäristöön on ujutettu 10 kätköä, joita kummipojan kanssa metsästettiin. Varsin viihdyttävää kaiken ikäisille :)

Illansuussa normivoinnin raskausrajoitukset palautuivat mieleen, kun supistukset kaatoivat sohvalle halailemaan lämmintä viljapussia. Juilivaa kivistystä ja painetta 5min välein sai meidätkin ajattelemaan, että Kimalainen saattaa saapua juuri sillä hetkellä kun parhaaksi katsoo. Viikot ovat ylittäneet h.35 maagisen rajan, joten supistusten vuoksi sairaalaankaan ei tarvitse lähteä kuin synnyttämään. Näillä viikoilla kun TYKSissä ainakaan ei enää estellä, ei edes hidastella, jos pikkuinen haluaisi syntyä. Näillä viikoilla hän ei ehkä pääsisi vierihoitoon, mutta keskolassakaan vietetty aika ei tervelle vastasyntyneelle olisi pitkä.

Toden totta. Olemme jo "näillä viikoilla" O_o Nautimme hupenevasta kahdenkeskisestä ajasta ja yhteisestä tekemisestä, sillä koskaan ei tiedä milloin joku loppuraskauden vähemmän toivottu yllätys sen katkaisee. Tai milloin katkon syy on se enemmän toivottu - Kimalainen <3 Ehkä kuun vaihteessa, ehkä huomenna, ehkä vasta elokuun puolen välin jälkeen. Siihen asti punakynä saa vielä viuhua pitkin kalenteria sen minkä jaksaa. Tai minkä minä jaksan. Nimim.taipumus välikuolemiin on kieltämättä lisääntynyt :D

Ps. Vesikuuri ja oma sänky. Nilkat ovat paikoillaan ja korkkarit palanneet toistaiseksi :)