sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Sinetti punktiopohdinnalle

Perjantaina saimme tiedon alkuraskauden yhdistelmäseulasta. Down riskiluku oli 1:2100 ja Edwardsin vastaava 1:100000. Se oli sillä selvä. Sikiön kasvu oli hyvä, niska normaali, eikä verikoekaan hälyttänyt. Punktio jää tekemättä.

Vaikka punktioon liittyvät riskit ovat pienet, olen turhan monta kertaa todistanut kyseisen toimenpiteen jälkeistä lapsiveden tihkuntaa. Jos minun tuurillani raskaus menisi punktion jälkeen kesken tai joskus myöhemmässä vaihessa iskisi kohdunsisäinen infektio, en voisi olla miettimättä olisiko ongelmilta vältytty ilman ko. toimenpidetta.

Näin on hyvä. Olemme Kimalaisen kanssa läpäisseet ensimmäisen seulan. Nyt vain odotamme maaliskuulle ajoittuvaa rakenneultraa ja toivomme pörriäisen kasvavan ja kehittyvän normaaliin tapaan.

lauantai 23. tammikuuta 2016

Ihmisen hahmo

Kävelen Eiran kanssa pakkaspäivän illansuuhämärässä. Lumi narskuu jalkojen alla, askeleet vievät kohti perinteikästä yksityisklinikkaa, josta kuntamme ostaa raskaudenaikaiset seulonnat. Välillä rupatellaan kevyesti, välillä uppoudutaan aatoksiin. Jännittääkö? Eiraa kuulemma vähemmän, hän on luottavaisin mielin. Itse olen sekavin tuntein neutraalissa nollatilassa. H-hetki lähestyy ja tullessaan muuttaa omat varovaisen toiveikkaat mietteeni - suuntaan tai toiseen. Jos uä:ssä todetaan keskenmeno, olen valmistautunut kohtaamaan sitä seuraavan pettymyksen ja luopumisen surun. Jos taas Kimalaisalkio on kehittynyt elinvoimaiseksi sikiöksi, olen positiivisesti yllättynyt ja onnellinen. "Entä se niska - jos se onkin pullura tai jos sikiöllä on muuta selvää häikkää..?" Mieleni laukkaa.

Tartumme vanhaan, raskaasti aukeavaan pääoveen. Hissillä löytyy oikea kerros. Vastaanottotiskin takana mukava herrashenkilö haastattelee tiedot ja ottaa haltuunsa lähetteen sekä äitiyskortin. Odotellaan. "Koskakohan kävin vessassa? Onkohan rakossa virtsaa? Onko täällä vettä?" Vesilasin jälkeen kerron Eiralle kurssikaveristani, joka on työskennellyt ko. klinikalla uä:n parissa valmistumisestamme lähtien. Täsmällisellä kellonlyömällä kuulen nimeni ja kääntyessäni näen tutut kasvot. Saan halauksen ja onnittelut. Ilahdun kun pääsen tutun kätilön käsiin, sillä tiedän hänen olevan taitava työssään.

Ennen tutkimusta rupatellaan hetki alkuraskaudesta ja voinnista. Jännitys tiivistyy siihen hetkeen, kun kiipeän tutkimyspöydälle. Pääni täyttää ajatus: "Tämä on viimeinen hetkeni raskaana, jos kohdustani ei löydykään sykkivää sydäntä. Viimeinen hetki." Anturi asetetaan vatsalle, mustan nesteen keskellä vilahtaa pitkä hahmo. Helpotus oli välitön. Tiedän, ettei hahmo olisi noin suuri, jos raskaus olisi keskeytynyt ennen 12 viikkoa. Hyvä kuvakulma sykkeineen löytyy parin anturinkäännön jälkeen.

NT-ultrassa 21.1.16
Siellä hän oli. Kimalainen ihmishahmossa. Ihmeellinen, mustavalkoinen, valmis pieni ihminen. Kädet, jalat, selkäranka ja pää paikoillaan. Pikkuruinen vatsalaukku ja vielä pienempi rakko. Sydän löi vimmatusti, 163krt/min. Mittaa pörriäisellä oli kertynyt päälaelta peppuun 59.4mm, joka vastasi h.12+3. Niskaturvoke rajautui 1.0mm paksuisena, normaalina. Uä:n jälkeen verikoe ja paino. Yhdistelmäseulan lopputulosta saamme jännittää vielä viikon, mutta normaali uä oli helpottava tieto jo itsessään. Mukaan saatiin hyvän mielen ohella läjä kuvia ja lausunto normaaleista löydöksistä.

Blankon häränfileburger
- ei pikkunälkään
Vastaanoton päätteeksi juhlistettiin hyviä uutisia ravintolaillallisella Aurajokirannassa. Tunnelmallisessa miljöössä tarjoilijan tiedustellessa juomatoiveita välähti mieleen vanhasta muistilokerosta talon erinomainen valkoviini, kunnes nanosekunnin päästä muistin "tilani" ja päädyin hyvillä mielin veteen. Liekö viiniflashbackin syynä matalan sokerin aiheuttama aivolama, jännityksen laukeaminen tai huono orientaatio olemassa olevaan todellisuuteen? 

On se vaan irrealistinen tunne. Ilman tuntemuksia, ilman vatsan pyöristymistä. Siellä jossain, rakon vieressä, kehittyy kokonaan toinen ihminen. Liikkuu, pyörähtelee, lepäillee, kasvaa. Hytkähtelee hikan voimasta. Ilman, että tiedän siitä mitään.
Kuuden sentin Kimalainen <3

Hämmentävää.
Sillee kivasti :)

maanantai 11. tammikuuta 2016

Sikiöseulonnat vaakakupissa

Kun ensimmäisen trimesterin rajapyykki lähenee, on hyvä pohtia mitä sikiötutkimuksia toivoo tehtäväksi ja miksi. Seulontakokemukseni perusteella pidin selvänä, että osallistuisimme alkuraskauden yhdistelmäseulaan (NT-uä + Tri1-seul) h.12 ja morfologiseen tutkimukseen (a.k.a. rakenneultraan) h.20. Neuvolakäynnillä suuni taisi loksahtaa auki, kun kunta tarjosi minulle ko.tutkimusten ohella  lapsivesipunktiota h.15 - ikäindikaatiolla! Tunsin itseni vanhemmaksi kuin koskaan.. :D

Punktiomahdollisuus tuli täysin puun takaa. Olin siinä uskossa, et uä-seulontojen parantuessa kunnat ovat nostaneet hivenen "vanhanaikaisenkin" menetelmän alaikärajaa 38-42 vuoteen, eikä se näin ollen olisi koskenut minua. Punnitsimme ohimenevän hetken uutta tarjousta. Lapsivesitutkimus olisi kieltämättä luotettava tapa todeta sikiön kromosomit. Näytteestä yleisimmin katsotaan vain määrällisesti suuret kromisomit (ei pieniä kromosomimuutoksia/geenejä) ja kavennetussa näytteessä niistäkin vain 13, 18, 21 ja sukupuolikromisomit. Toki kavennetullakin näytteellä jäisi luotettavasti kiinni juuri Downin, Turnerin, Edwardsin ja Pataun syndroomaa sairastavat sikiöt, jotka ovat kromosmihäiriöiden tunnetuimmassa päässä. Näistä kaksi viimeisintä lapsen kannalta lohduttomia. Hmm.. 

Entä riskit? Punktiosta johtuva keskenmenoriski on arviolta 0.5-1% luokkaa. Käytännössä siis 100-200:sta raskaudesta yksi keskeytyy punktion seurauksena. Pelkästään ikäni mukainen Down-riski on 1:302, joten lyhyelläkin matikalla riskisuhde on selvä: punktiosta johtuva keskenmeno on todennäköisempi, kuin syndroomista yleisin Downin oireyhtymä. Kun kääntää asian näin, ei ole vaikea päättää kumman kortin valitsee. Vai onko? Riskisuhteesta huolimatta neuvolan hoitajan mukaan valtaosa valitsee kuitenkin punktion.

Pohdinnan jälkeen tulimme Eiran kanssa siihen lopputulemaan, että osallistumme vain perusseulontoihin ja passaamme riskialttiin punktion. Jos olisin muutamankin vuoden vanhempi ja siten riskiluku hurjasti suurempi, olisimme saattaneet lapsivesinäytteen ottamista todenteolla harkita. Nyt nollatilanteessa emme kokeneet sitä riskin arvoiseksi. Alkuraskauden yhdistelmäseula, jonka laskemisessa myös ikä huomioidaan, löytää n.90% riskiryhmään kuuluvista. Mikäli tuo 1.trimesterin seulonta antaisi viitteitä lähelle hälytysrajaa tai sen yli, voimme sen perusteella päätyä lisätutkimuksiin myöhemmin.

Passaamalla punktion tavallaan vältämme riskin ja otamme riskin. Seula ei nimittäin olisi seula jos se ei vuotaisi. Seulat eivät löydä kaikkea. Ultran kanssa työskenneelleenä tiedostan, ettei uä tee autuaaksi, vaikka tehniikka kehittyy koko ajan. On olemassa asioita, joita ei ultralla näe. Toisaalta joskus voi näkyä jotain, jota ei oikeasti olekaan - artefakta. Näin ollen normaalit tuloksetkaan eivät takaa tervettä lasta. Joskin poikkeava tulos alkuraskauden seulassa ei myöskään tarkoita sairasta lasta. Se tarkoittaa kuulumista siihen ryhmään jolla todennäköisyys sairaaseen lapseen on tilastollisesti valtaväestöä suurempi. Ryhmään, jolle on perusteltua jatkotutkimuksena tarjota punktiota. Siihen ryhmään en haluaisi lukeutua suoraan iän perusteella, ilman alustavia tutkimuksia. Vaikka tieto lisää tuskaa, ei tietämättömyys ole tehnyt meitä hulluksi - ainakaan vielä. Tällä hetkellä ensisijaiselta tuntuu se, että Kimalainen sydämensykkeineen olisi voimissaan. 

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Ensivisiitti äitiysneuvolaan

Ennen vuodenvaihdetta käytiin Eiran kanssa neuvolan ensikäynnillä. Meitä vastassa oli mukava ja maalaisjärkinen terveydenhoitaja-kätilö. Äkkiseltään ajateltuna epäilen meidän olevan kylän kutakuinkin ainoa naispari, mut se ei ammattilaista hämmentänyt. Käynnillä kohtaaminen oli varsin luonnikasta ja kokemus kaikenkaikkiaan hyvä.

Viikolle 8+5 ajoittunut ensikäynti oli kattava yhdistelmä kartoitusta ja infoa. Aikaa pläjäykseen loppupeleissä kului reilu 2 tuntia. Läpi käytiin terveystottumukset, ravinto, molempien päihdekäyttäytyminen sekä hammas- ja yleisterveys, raskauden seurantakäytännöt sekä alkuraskauden vointi. Toki keskustelimme myös raskauden alkamistavasta, käynneistämme Väestöliitolla, isättömyydestä ja vanhemmuudesta. Saimme kirjalliset ohjeet ravitsemuksesta, "THL-kieltolistan" ja raskauden aikaisiin lääkkeisiin perehtyneen erikoislääkärin laatiman listan raskauden aikana sallituista lääkkeistä. Sikiöseulonta-infon saimme suullisena ja kirjallisena. Kotio vietäväksi tuli myös vau.fi raskauskalenteri ja voimavarakysely ohjeineen. Viimeisin on tarkoitus täyttää erikseen&yhdessä ja palauttaa neuvolaan seuraavalla käynnillä.

Mielenkiintoinen keskustelu käytiin ravintolisien tarpeesta. Monipuolisen ravinnon ohella vitamiinilisäsuosituksia kun voi tulkita eri tavoin. Konsensukseen päästiin helposti: jatkan B-vitamiini-foolihappoyhdistelmääni h.12 asti, D-vitamiinin nostan 50 mikrogrammaan ja lisään kalkin, jos maitotuotteita menee naftisti. Jos kalatuotteita ei syödä vaihtelevasti viikoittain, lisään satunnaisen kalaöljyannoksen (kunhan löydän valmisteen, jossa ei A-vitamiinilisää ole). Raskausvitamiini ja rauta sitten harkinnan mukaan.
Bioteekin Probiootti plus, hinta n.20€
Valveutuneena neuvojana hoijatattaremme suositteli myös probioottivalmisteita. Suositus teki minuun vaikutuksen. Olinhan itse aloittanut Bioteekin Probiootti plus -kapselit heti plussattuani, sillä niiden vaikutukset ovat suotuisat ja niiden raskaudenaikaisesta käytöstä näyttäisi olevan tutkimusnäyttöä mm. syntyvän lapsen allegioiden ehkäisyssä. Tämän päivän allergia- ja astmatilanteessa biottiikonsti on mielestäni vähintään kokeilun arvoinen.

Ohjauksen ja infon sulattelun päälle otettiin perusseurannat alkupaino ja verenpaine. Lisäksi alkulabrat; veriryhmä, Rh, hiv, B-hepatiitti, syfilis ja Hb. Verenpaine oli pikkuisen tavallista tasoani matalampi (mikä sinällään on hyvä, kun nousutaipumustakin on ollut) ja Hb oli ok, joskin laskenut yli kymmenen yksikköä. RR/Hb-yhdistelmä osaltaan selittänee ajoittaista heikotusta sopien alkuraskauden oireistoon. Muuten olenkin väsymystä ja rintojen aristelua lukuunottamatta melko oireeton. Mitä nyt kohdunseudun kipuilu ja jomotus ovat aikalailla ennallaan. Pahoinvointi ollut ohimenevää ja painokin on lähtötekijöissään, joten välillä (=päivittäin) sitä miettii onkohan Kimalainen enää voimissaan..

Noh, jos mitään traagista ei ennen satu, raskauden tila selviää parin viikon kuluttua, kun varaamani 1.trimesterin seulontaultran aika koittaa. Siihen asti jännäillään.
Äitiyskortti suojataskuineen
Nyt mukana kulkee sentään jotain konkreettista; äitiyskortti, jossa virallisesti kirjattuna Kimalaisen päivä - 4.8.2016 :)