sunnuntai 29. lokakuuta 2017

He ovat täällä

Tällä viikolla saapui maaliviivan läheisyyteen pitkän raskauden mittainen projektimme. Kuluneen 43 viikon aikana metsäiselle tontille on syntynyt kaksoset talli ja tölli. Tänään heidät on esitelty kaikelle kansalle. Esittelyssä olimme paikalla itsekin. Jaoimme ajatuksiamme ja kokemuksiamme Sievitalosta yhteistyökumöpanina. Kiinnostuneita riitti. Päivän päätteeksi halasimme hyvästiksi myyntiesustajamme Seppälän pariskunnan - Päivin ja Markun.

Talon hiljennyttyä oli epätodellinen olo. Mietimme matkaa. Miten vuosi sitten emme vielä tienneet koko projektista mitään. Miten kaikki alkoi rämpimällä hyisessä maastossa, salaa arvioiden myynnissä olevaa tonttia. Miten taloa tehtiin päässä ja paperilla läpi pimeiden talvikuukausien. Miten perustus- ja pystytystyöt jatkuivat läpi oikuttelevan kevään ja vaihtelevan kesän. Loppuviikolla päästiin kuvaamaan taipaleen tuotosta ensilumen katveessa, ympyrä sulkeutui. Ainakin melkein.

Ennen
Jälkeen
Meillä on avaimet kädessä. Meidän koti on tässä. Tai - virallisestihan se on edelleen Sievitalon Oy:n. Luovutus viivästyi ja reklamaatiokorjauksia tehdään vielä ensi viikon puolella parisen päivää. Sitten tämä on paketissa.


Keskiviikkona Kalliopihlaja on meidän <3

lauantai 28. lokakuuta 2017

Raksanäpräyksiä

Mukavasti muuttovalmiissakin talossa löytyy raksa-aikana pientä näprättävää sitä haluavalle. Tai tiedä sitten miten se on halusta kiinni, mut tuntuupa et on itsekin tehnyt edes jotain. Sitä sun tätä ollaan mekin männäviikoilla puuhattu.

Ennen terassikansien asennusta mietittiin, et miten voidaan suojata terassin sisään jäävät tolppien alaosat. Puutolpat tulevat kodarin terdellä ja etuterassilla varsin lähelle maanpintaa ja aikaa myöden alkavat kärsiä kosteudesta. Alkuun suojattiin ja maalattiin tolpat alapintaan asti. Maata kaivettiin vähän matalammaksi tolppien ympäriltä, jotta se ei makaisi puuta vasten nyt, eikä tulevaisuudessa.


Sitten saatiin vastaavalta vinkki vuorata tolppien päät patosuojalevyllä. Näin tehtiin. Levyt leikattiin sopivan pitkiksi, kiinnitettiin katontekijöiltä jääneillä ruuveilla ja täytettiin monttua 8-16 kapillaarikatkosoralla. Voilà! Patenttiratkaisuksi tästä tuskin on, mutta uskon suojan olevan ihan kelvollinen. Ei ainakaan haitaksi.



Sisällä sorminäppäryyttä sai harjoitella niiden saunan led-valojen kanssa. Lauteiden tultua tajuttiin, ettei lauteiden alla oleva lamppu anna valoa juurikaan. Asentajan vinkistä hankin selkänojaan asennettavan valosarjan. Laudeasentaja avitti johdotusten pujottelun kanssa ja porasi selkänojaan lampuille sopivat upotusreijät. Meikäläinen sitten asensi lamput paikoilleen. Ensin kiinnitin ledit roikkuviin johtoihin todetakseni, että ne kaikki palavat. Sitten oli laitettava kiristyssukka lampunkantojen ympärille suojaamaan niitä kosteudelta.



Koskaan kuullutkaan mistään kiristyssukasta, joka kutistuu muotoonsa lämmön vaikutuksesta. Kuumailmapuhallinta ei meillä ollut. Mietin jo creme brulee-tohottimen tai sytkärin kanssa lämmittämistä (=saunan polttamista?), mut onneksi asiaa tuli kysyttyä ammattimieheltä. Lämmönlähteeksi riittää kuulemma kuumaa puhaltava hiustenkuivaaja. Jes, sellanen meillä on. Kuivaajalla kutistin kiristyssukat, jonka jälkeen taistelin valot paikoilleen. Blugi seinään ja testaamaan. Hyvä tuli, vaikka itse tässä kissanhäntää nostankin.



Männäviikon proggiksena meillä oli se jääkaapin kätisyyden vaihto. "Vaihtuu näppärästi, lastenleikkiä." Not! Tavattiin Eiran kanssa yksinkertaista ohjetta. Väännettiin hulluna ukkin kanssa siitä, miten konetta liikutetaan ja voiko koneen kaataa asennuksen ajaksi takalevyn varaan. (Ööh, pakollista, mut asiantuntija-ukki oli Erittäin skeptinen.) Heti tuntia myöhemmin jääkaappi oli pois paikoiltaan ja selällään keittiön lattialla.



Tosi "vaivattomasti" irroiteltiin alapaneelit, ja jalat, ja tapit, ja ovi, ja ylätapit, ja suojat, ja kahva.. Multa tais päästä pari voimasanaa, kun irroitetut ruuvit eivät asettuneetkaan yhtä jouhevasti takaisin. Grr... Hommaa tietty "helpotti" mitä suloisin auttajahai, joka halusi olla toiminnan keskipisteessä. Koko ajan :D Mut kun kone oli koottuna takaisin paikoillaan, oli olo voitokas.

Kuten tänäänkin kun iltahämärissä laitettiin WC:n peili paikoilleen (ettei jäisi viimetippaan ennen huomista näyttöä). Ilman vääntöä ja säätöä ei siitäkään selvitty, mut lopputulemana peili oli tukevasti paikoillaan. Ja vielä suorassa. Kyllä sitä pieni ihminen vaan voi iloita pienistä aikaansaannoksista.

torstai 26. lokakuuta 2017

Viimeistä viikkoa viedään - vai?

Raksaviikoista viimeinen on käynnissä. Ilokseni voin sanoa, et siltä se myös näyttää.  Tölli ja talli saivat molemmat loistetta, kun sähkäri kävi maanantaina tekemässä loppusilauksen. Nyt toimivat pistorasiat sekä termostaatit ja valot syttyvät niin pihamaalla kuin sisälläkin. Lisäksi keittiön led-lista on vaihdettu ja tallissa virheelliset ulkovalojohdotukset (hämäräkytkin/kello vs. liiketunnistin) korjattu.

Samalla reissulla kiuas löysi tiensä saunaan. Tällä kertaa 2kw suurempana kuin piti, sillä pakettimme kiuas oli unohdettu tilata. Kivet oli tulleet jo muutama viikko sitten, mut kiuas puuttui. Kävipä sitten niin, ettei peruspalettiin kuuluvaa pikkukiuasta ollut saatavilla suoraan varastosta. Näin ollen hyväksyntäni jälkeen meille tuotiin sama kiuas, mut 8kw teholla. Kun muutoksesta ei meille tullut mitään kustannuksia, niin eipä voida harmitella. Lämpiää 245cm korkea (turhankin korkea noin lämmityskustannusmielessä aateltuna) sauna vähän nopeammin kuin 6kw kiukaalla.

Sähkärin jälkeen onkin lopputarkastuksen a.k.a vitinäkierroksen aika. Koko prosessin ajan ollaan aikalailla pidetty mölyt mahassa. Nitisty ja nitkutettu ei olla turhasta, puutteet tai poikkeamat on hoidettu suhteellisen hyvässä hengessä puhelimitse, paikanpäällä, viestitse tai s-postitse. Välillä on otettu yhteyttä työnjohtajaan, välillä puhuttu suoraan työmiesten kanssa. Kaikki asiat on aina hoidettu ennemmin tai myöhemmin. Sievitalon Raksaan ei ole kirjattu ainoatakaan reklamaatiota, sillä sen käyttöön ei kukaan neuvonut ja instanssin olemassaoloon havahduin vasta loppusuoran ollessa käsillä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö huomautettavaa olisi.

Jokaisessa isossa projektissa on erikokoisia huomautuksen aiheita. Meillä ne on kohtuullisen pieniä. Osa sellaisia, että jos hommaa olisi itse ollut tekemässä, olisi työnjälki kelvollinen. Syystä, että itse ei osaisi paremmin. Kun kuitenkin kysessä on ammattimiehet ja kokonaispaketin (tölli, talli+tontti) osalta loppulasku alkaa kolmosella (kyllä se väkisinkin näin on, ei vaan voi mitään), haluaa että jälki on sen mukaista. Eikä silleen, et "oho, no katsotaan kelpaako".

Vaikka maksavana asiakkaana olemme oikeutettuja reklamaatioihin nyt - ja vuodenkin päästä - koen sen jotenkin raskaana. Siitä huolimatta että olen itse varsin tarkka (ajoin rasittavissa määrin), mulle on vaikeaa osotella sormella, valittaa ja vaatia, jos kyse ei ole mistään räikeästä. Lisäksi välillä on sellainen olo, et nyt alkaa riittää tuo vieraiden ihmisten ravaaminen. Ei jaksais kulkea ja selvittää. Kytätä työn jälkeä tai löytää työntiimellyksessä tapahtuneita haavereita. Haluais avaimen pois julkisesta jemmasta ja päästä puuhaamaan itsekseen. Olla vaan ja oppia elämään niiden puutteiden kanssa. Ei vaan jaksais vääntää tätä vähäänkään.

Mut ei auta. Jos jotain haluaa korjattavaksi, on se varminta ilmoittaa ennen virallista luovutusta. Luovutusta kaavailtiin tälle viikolle, mut koska meillä ei ole muuton kans tuli perberin alla, emme halua ottaa taloa vastaan ennen kuin reklamaatiot on tehty ja korjattu. Lukeehan kaupan maksusuunnitelmassa viimeisen erän kohdalla "Maksuerä 8/8. Kun kaikki sovitut työt on tehty, kuitenkin ennen muuttoa." Pysyy kaikilla motivaatiot lopputöiden kanssa kohillaan, kun viimeinen osa kauppasummasta on siirtymättä.

Siis viimeinen rutistus;
Valita nyt tai vaikene iäksi.
Tai ainakin vuodeksi.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Ilma kulkee, vesi juoksee ja pinnat odottaa putsausta

Viime viikko oli raksalla melkolailla viimeinen aktiivityöviikko. Työmiehiä vilisi ja hommat eteni. Laminaatti saatiin valmiiksi, jonka jälkeen asennettiin lattialistat. Puuttuvat ovet ja kynnykset löysivät paikoilleen. Laatoituksiin laitettiin silikonit.





LVI-miehet huhkivat tontilla tiistaista torstaihin. LVI-kalusteet asennettiin ja linjastot paineistettiin. Oli huima tunne kun yht'äkkiä hanasta sai vettä ja outoa kun tajusi, ettei raksalta tarvinnut lähteä kotivessaan (tai mustikkapuskaan) jos tuli hätä.



IV-koneeksi meille tuli Iloxair 129PLUS. Se asennettiin ongelmitta. Siis teknisesti. Mua jäi kismittämään asennustelinettä varten seinään rouhaistut ruuvin reijät ja maalämpöpumpun kanteen tölväistyt jäljet. Tiedän toki koneen olevan painava ja tilan ahdas, mut silti.. Ja käyttöopastusta en ehtinut samaan. Poissaollessani se kuitattiin sanomalla lista-asentajalle "Laittakaa kone jatkojohdolla toimintaan kun olette lakanneet pölyttämästä." Periaatteessahan iv-kone on säädetty optimaalisesksi, eikä siihen juurikaan tarvise koskea kuin reissuun lähtiessä tai takkaa poltellessa, mut silti olisi ollut mukavaa saada opastusta itselle vieraaseen asiaan.

Perjantaina raksalla oli melko hiljaista. Me siivoiltiin, vaihdettiin suojapahvit vanhoihin mattoihin ja merkkailtiin maalipintojen kolhuja tai tummentumia, joita maalaripariskunnan on tarkoitus vielä ennen talonäyttöä tulla paikkaamaan. Viikonloppuna vietettiin töllillä todellista kolmen sukupolven laatuaikaa kun mummi ja ukki tuli ikkunanpesutiimiksi. Kun katsoi liimaristikkoikkunoiden määrää, huojennuin tehtävän delegoitumisesta. Eteenkin kun peruspölyn lisäksi lasipinnassa oli vielä irroitettavia liimarantuja.. Taavakin sai viimein konttailla ja oleskella estottomasti. Miten hauskaa olikaan irrotella merkkilappuja, joihin ylettyi.






Ja kyllä, talonäyttö on tulossa ajallaan. Edustajan kanssa sovittiin aika tämän viikon sunnuntai-iltapäiväksi. Olo oli kuin raskauden päätteeksi. Tämän 42 viikkoisen matkan varrella on ollut hyviä ja raskaampia päiviä. Välillä on ollut seesteisempää odottelua, välillä on aika mennyt siivillä. Kun odotettu H-hetki alkaa väistämättä olla käsillä, tulee olo et "Nyt jo?" Onneksi vielä ei jäädä oman onnemme nojaan, vaan vielä on sähkäri ja lopputarkastus odoteltavana.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Asennushommia katosta lattiaan

Raksaviikolla 41 viimeinen ulospäin näkyvä rakennustyömaa-maamerkki katosi, kun raksaovi vaihdetti pääoveen ja oven ympärys listoitettiin.


Muuten tehtiin aikataulun mukaan sisätöitä. Laatoitustyöt saatiin valmiiksi laatta-asennusten osalta. Kylppärissä laatoitustöitä oli hidastanut suoristettavien seinien ohella laatimani erikoisladonta. Sievin pakettiin kun kuuluu myös tehosteet (raidat tms.), jos ne vaan suunnitellaan selvästi ja käytettävistä matskuista.


Me ei olla mitään sisutussuunnittelijoita, mut jotain spessua kaivattiin. Mä en halunnut ihan yksiväristä, eikä Eira halunnut raitatyyppisia tehosteita. Valkoisen 20x40cm vaakalaatan aisapariksi päädyttiin suunnittelemaan tummemat tehosteseinät. Idean erikoisladonnasta poimin netistä. Piirsin tehosteseinään toivomani ladonnan ja toimitin sen Oulaisten Värisilmään arvioitavaksi. Alkuun vastaus oli, ettei ladontaa voi tehdä haluammallamme laatalla. Kun työmaalle kuitenkin tuli taitava laatoittaja, otin asian varovasti uudelleen puheeksi. Laattamies mallasi laattoja ja lupasi katsoa asiaa. Piirsin ladonnan ruutupaperille ja jäin jännittämään miten käy. Kun lopputuloksena seinässä ilmestyi eläväpintainen laatta yhdistettynä erikoisadontaan, kihisimme tyytyväisyydestä.



Loppuviikkoon mennessä saumauksetkin oli pääosin tehty. Silikonien asennus aloitettiin
WC-tiloista. Samalla WC kalustettiin. Peilin sijoittelu aiheutti päänvaivaa. Jos se tulisi pystyyn, välitilalaatta olisi jäänyt matalaksi tai kiertänyt peilin. Päädyttiin vaaka-asennukseen ja pian huomattiin, ettei Omegalta tulleen peilin kiinnityslistat (suunniteltu 60cm sivulle), näyttäneet hyvältä kun ylä/alareunan pituus muuttui olemaan 100cm. Dämit.


Eiran kanssa punnittiin hommaa ja päädyttiin ostamaan uusi peili, joka mätsäisi tilaan. Sadan kierron jälkeen sopiva löytyi K-Raudasta. Asennus ei silti sujunut kuin Strömsössä, sillä hankkimalle lampun alle asennettaessa paikka tarvisisi mennä prikulleen oikein. Koska sähkäri ei ollut vielä kytkenyt lamppua, ei peiliä tohdittu rouhia paikoilleen, vaan se jäi kaappiin odottamaan parempaa aikaa.

Kodin ilme alkoi todenteolla muuttua, kun laminaattien asennus alkoi. Harmaan betonin alkaessa peittyä vaaleanharmaalla rustic lankkulaminaatilla, sitä hämmentyi oikein itsekin. Huoneet alkoi näyttää huoneilta. Asentaja puhdisti betonipintaa sitä mukaa kun eteni, mittaili, leikkeli ja naksutteli lattiaa paikoilleen. Me siivottiin, siirreltiin raksatavaroita ja koitettiin saada tilaa lattiapinnoille. Välillä tuntui epätoivoiselta, sillä laittoi kamaa mihin tahansa, oli se aina tiellä, koska sitä oli vielä niin paljon. Onneksi autotalli oli lämpimänä, joten sinne saatiin suojaan tavaraa, jota ei akuutisti tarvita.


Lattian edetessä riittävän pitkälle kuorittiin kodinkoneetkin pois paketeistaan ja asennettiin paikoilleen. Alunperin sekä jääkaappi että pakastin oli piirrustuksissa käyttömukavuuden vuoksi suunniteltu vasenkätiksi (Omegakeittiöiden edustajan ehdotus). Molemmat toimitettiin oikeakätisinä. Nättiä. Lupasin asentajalle, että hoidamme itse kätisyyden vaihdon. Samalla karsin itseltäni 50% työstä, kun päätin et ovet avautuvatkin pariovien tapaan. Olinkin aiemmin tullut jo katumapäälle kaksoisvasenkätisyyden kanssa, sillä keittiön ollessa kasassa oli helpompi arvioida avauskaaria ja etäisyyksiä kuin keittiösuunnitelmaa tehdessä.

Listahommia riitti. Kattolistat oli edellisellä viikolla saatu viittä vaille valmiiksi. Niissä oli eniten kääntelemistä, kun katossa on kulmia ees sun taas ja asennettavana oli puinen koristeuritettu 6cm leveä kuperalista. Haasteellisesta asennuksesta huolimatta loppujälki oli varsin siistiä.


Viikon aikana ikkunoiden listoitustyöt saatiin maaliin ja väliovienkin listat asennettiin niiltä osin kun ovet oli paikoillaan. Samoin kynnykset. Väliovien lukkojen kanssa asentaja tiedusteli toiveitamme. Lukkosysteemejä oli suunniteltu kolmeen oveen. "Wc:n ovi on selviö, mutta mihin muualle laitetaan?" Hmm.. Moni haluaa, et kylppärin ovi on lukittava. Mulla jotenkin takaraivoon on iskoistunut, et lukittuva suihkuhuone ei ole turvallinen. Jos kaatuu, jos saa sairaskohtauksen, jos synnyttää (okei, ei hirveen todennäköistä jos ei oo raskaanakaan), jos perheessä on pieniä lapsia, jotka lukittautuvat vahingossa kylppäriin. Milläs sitte autat? Päädyttiin laittamaan lukot pukuhuoneen ja kodarin sisäoviin, jolloin "saunaosasto" saadaan suljettua mut apuun pääsee aina ulkokautta. Nää on näitä pieniä päätöksiä, joiden kanssa oppis elämään tehdään se sitte niin tai näin. Erityisen kivalta kuitenkin tuntuu, et asentaja kysyy toiveita. Se on hyvää asiakaspalvelua. Ei pakollista, mut todellista plussaa.


Saatin myös ilmainen neuvo; kannataa hankkia rullallinen aaltopahvia, jonka levittää siivotuille laminaateille. Näin työmiehet kulkiessaan kurakelullä kengät jalassa eivät vaurioita valmista lattiaa. Ja mehän toteltiin salamana. Oikeastaan itsekin oltiin pistetty merkille miten hyödyllinen on laatoittajan kodariin/tuulikaappiin työskentelynsä ajaksi levittämä räsymatto. Viikonlopun siivouksen yhteydessä terasseille tuotiin kuramatot ja kulkukäytävät peiteltiin vanhoilla matoilla/aaltopahvilla. Niillä kelpaa turvakengilläkin paseerata.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Viikon 40 sekalaiset, sähkäri ja sauna

Raksaviikolla 40 on raksa edennyt siellä täällä. Sisätöissä aloitetiin kattolistojen, ikkunalistojen ja väliovien asennus. Laattahommat etenivät verkkaisesti välitiloissa. Vaikka aikataulu venyy ja paukkuu täytyy työstä antaa laattamiehelle täydet plussat. Laatoitusta aloitellessa meiltä kysyttiin mielipidettä asioihin, joiden tekeminen niin tai näin oli makuasia. Esim. miten laatat välitiloissa rajautuvat jne. Näin lopputulos oli omaa silmää miellyttävä. Ja miellyttihän se muutenkin, sillä työn jälki oli vimottoon päälle siistiä niin välitiloissa ku kylppärissä.

Tiistaina työmaalle kurvasi sähkömies. Yllätys oli aikamoinen, sillä olimme odottaneet sähkäriä myöhemmin, eikä muut sisätyöt vielä olleet riittävän pitkällä. Hämmentynyt oli sähkärikin. Meillä oli talli täysin vaiheessa, kun tarkoitus oli tehdä levyjen paikkaus ja maalaus ennen sähkötöitä. 


Sähkäri hymyillen antoi päivän aikaa ja puuhasi talon puolella sen minkä pystyi. Samaisena iltapäivänä me aloitettiin tallin raivaus. Illan aikana kitattiin seinät ja katto. Yötä vasten maalattiin. Kolmelta yöllä olin kotona ja talli oli kertaalleen maalattu maaleilla, jotka talosta oli jääneet yli.



Seuraavana iltana oli mukava mennä hämärtyvälle tontille. Siellä täällä talossa oli kytkin, josta syttyi valo. Ei tarvinnut pimeässä kykkiä. Sähkärille on annettava erityiskiitos; Häntä selkeästi kiinnostaa harmoninen lopputulos. Meillä nimittäin keittiön led-lista kovalla valollaan poikkeaa muusta valaistuksesta. (Valomaailmalla kun on haettu pehmeää tunnelmaa ja nykyajan ledit ln sivuutettu vanhoilla valaisimilla.) Kiinteät kupuleditkin antavat varsin lämmintä valoa.




Sähkäri tarjoutui vaihtamaan listan 2700-3000kelviniseen ja sitä kautta lähemmäs muita lämpimiä sävyjä. Me oltiin ihan äimänä; "Näinkö voi vain vaihtaa ilman kustannuksia?" Kiitollisina tarjous otettiin vastaan ja se on vielä to-do-listalla. Vielä on muutenkin hommat kesken, viimeiset kytkennät tehdään tällä tai ensi viikolla.

Oma lempilapseni - the Sauna - kaulustettiin loppuviikolla. SunSaunan valmiselementit oli tehty mittatilauksena suunnitelman ja saunamme mittojen mukaan. Pieneltä pähkäilyltä ei vältytty. Saunan laudekorkeutta ja selkänojan korkeutta mallailtiin. Timpureiden asentamat kalustetuet olivat paneleiden takana auttamattomasti väärällä korkeudella ja näin täysin hyödyttömät. Asentajamme kiinnitti lauteet tuhdisti runkorakentaisiin ja niiden tukevuus testattiin kiipeämällä lauteille koko porukka; Eira, mä, ukki ja asentaja. Hyvin pysyi.


 Selkänojalle sopivaa korkeutta mallattiin siten, et mä saunanoitana retkotin lauteilla ja asentaja mittaili optimaalisen korkeuden paikoilleen. Kävipä niinkin, et valaistusta laitettiin lennosta uusiksi. Asentaja vinkkaili selkänojaan sopivasta led-sarjasta, joten sellainen oli pakko käydä sähköliikkeestä noukkimasta. Ohutta lisänäpräystä se vaati, mut lopputulema oli et kannatti. Vielä kun sähkäri antaa loppusilauksen, ni avot!

Laminaatteja kaivattiin ja niiden perään soiteltiin pitkin viikkoa. Viimein perjantaina klo15 puhelin soi "Haluutteko, et tuodaan vielä tänään?" Kyllä kiitos, et ovat ees maanantaina raksalla. Klo 16 paketit vedettiin kuorma-autosta pihaan. Viimeinen voimanponnistus ja meidän osuus kantohommista oli tehty.


lauantai 7. lokakuuta 2017

Vuosia yksi, kuukausia kaksi

"Heippa kaverit! Varmaan ootte miettiny mitä mulle kuuluu? Ootte oottanu kämmenet kihelmöden mun vauvavuoden vikaa postausta? Kauheen kiireistä on liikkuvan taaperon arki siihen vauvamöllöttelyyn verrattuna. Kaikkee tutkittavaa ja opittavaa on niin paljon.

Vauhtihirmu 1v1kk

Äidiltä kuulittekin, et mulla oli synttärit mukkilassa. Ne oli huiput. Paljon hauskoja aikuisia. Ja pikkuserkkuja, niistä mä tykkään erityisesti. Famulta ja fafalta sain lahjaksi kävelykärryn. Sillä mä paseeraan menemään. Joskus koitan kiipee sen kyytiin ja skeittailla käytävillä, mut sit äiti kieltää ku kuulemma voin loukata. Otan askelia myös muita tukia pitkin tai jos joku aikuinen kävelyttää. Ilman turvaverkkoa en kävele, mut seisomaan nousen ilman tukiakin. Silloin äiti usein sanoo "ylös-alas". Mä kyykkäilen ja sitte taputetaan. Arvatkaa et sillo naurattaa.


Äidin kanssa käydään viikottain kyläkoululla satujumpassa. Siellä näen muita taaperoita ja temppuillaan äidin kanssa. Laulellaan lastenlauluja ja lorutellaan. Se on huisin hauskaa. Hauskaa on myös mukkilassa. Mummin kanssa luetaan kirjoja tai ulkoillaan. Käydään syöttämässä lampaita tai kaupoilla tai isotädin luona kylässä. Mummilla on myös sellainen jättipuhelin - sanovat pädiksi. Siitä saan kattoo lastenohjelmia kun alkaa väsyttää.


Hassutellen mukkilassa

Mummin kans oon ollu melkein joka päivä kun toinen äideistä on töissä ja toinen ukin kanssa raksalla. Mäkin oon välillä raksalla, mut se on sellaista sylissä tai rattaissa seurailua kun äiti sanoo ettei siel oo turvallista liikkua. On paljon nauloja ja muuta.

Puusepän poikanen

Vaikka ei sillä, rattaissakin on ihan kiva katsoa mitä muut puuhaa. Vaikka ollaan me joskus sentään muuallakin ku vaan siellä. Välillä kuljen äidin ja ukin kanssa ostoksilla. Tai äitien kanssa kaupungissa vaikka syömässä tai jossain näyttelyissä. Siinä onkin hämmästelemistä.

Apukuski Bauhausissa
Jakob Hashimoto @WAM
Vaikka tykkäisin mä auttaakin. Kotona oon oikein auttajahai. Autan vaikka vessapaperirullan purkamisessa. Astianpesukoneen tyhjennys on mun lempipuuhaa. Oon tosi nopea tyhjentämään sitä. Silloinkin kun äiti laittaa siinne uutta pestävää. Joskus mäkin laitan. Vaikka kengät. Kissanhiekkalaatikolla mun kuulemma ei tarttis auttaa. Toi "Ei" on muuten jännä juttu. Mä kyl sävystä tiedän mitä se tarkottaa. Nyt ku oon oppinut suomea (joo, oon alkanu ymmärtää noiden höpötyksiä), hokasin et EI on vaan sana. Sana muiden joukossa. Sen voi jättää kuulematta. Mitä sitten jos tekee vaan. No sit tietty äiti kieltää ja estää mua. Sekös kiukuttaa. Sitten draamailen, heittäydyn mahalleni ja taon lattiaa.

Taava 11kk
Mäki välillä yritän estää äitejä. Niinku pukemasta mua. Tai syöttämästä mua. Venkoilen ja heittäydyn spagetiksi. Pöydässä laitan suun kiinni ja pyöritän päätä kuin pöllö. Välillä äiti näyttää tosi vakavalta ja huokailee. Se ei vaan ymmärrä, et musta mun ei tartte syödä. Vakavalta näytti terkkakin kun 1v neuvolassa mun paino oli laskenut ja pituuttakin tullut vähän hintsusti. Vaaka näytti 7745 ja pituusmittari 72cm. Äiti sai kaikenlaisia ohjeita ja ajan uuteen punnitukseen kuukauden päähän.

Sit, voitteko kuvitella; Äiti laitto mun ruokiin sellasta rasvasta öljyä. Yäk!! Sittenhän mä lopetin syömisen kokonaan. Grous! Hedelmäsoseita suostuin syömään pusseista, ku niistä ties mitä ne on. Äiti koitti huijaa mua. Osti sellaisia hienoja pusseja, ja laitto niihin ruokasosetta tai jugurttipuuroa tai mitä nyt milloinkin. Pari imasua otin, mut loput heitin usein meneen. Äidit luovutti ja anto mun syödä mitä syön. Sormin söin kesällä marjoja ja herneitä. Kalaa, juustoa, kanamunaa, avocadoa ja raejuustoa. Aikuisten lautasilta halusin maistipaloja. Mummilassa sain juoda mummin tekemää mehua, kotona sain vettä ja lehmänmaitoa.


Sit mä löysin haarukan. Se onki kiva. Sillä voi tökkiä ja ruoka pysyy suuhun asti kyydissä paremmin ku lusikassa. Viikon pari ruokaa on mennyt suuhun - ja lattialle - molemmilla. Äiti auttaa kyl. Täyttää sitä mun lusikkaa ja saa välillä syöttääkin. Painokontrollissa paino oli noussut yli 200g ollen nyt 7995g. Marraskuussa käydään vielä vaa'alla ja sit äiti sano et tarvii opetella pöytätapoja kun voidaan luottaa et paino nousee. Hohoo! Niinku et mukamas syöttötuolissa ei sais seistä tai jää ilman ruokaa. Näkis vaan!

Mitä suomen puhumiseen tulee, niin siihen hommaan en ole vielä lähtenyt. Sanon kyllä äi-Ti, äiteee, hyvä, tätä (=haluan jotain) ja kiis (=kissa), mut en juuri muuta. Oon kyl yllättänyt äidit sillä miten hyvin ymmärrän niitten juttuja. Osaan näyttää kirjasta mun lempieläimiä ja tiedän mitä tehdään kun lähdetään vaikka ulos. Tai mitä mun pitäisi tehdä kun äidit pyytää laittamaan kaapin (tai vessanoven) kiinni tai mitä nyt milloinkin.

1-vuotias <3


Nukkumispuolella ei uutta täysikuun alla. Päivällä nukun yhdet tai kahdet päikkärit. Unet kestää kaikkea 30min ja 3h välillä. Päiväunille on vaikea nukahtaa sisällä. Mieluusti nukun rattaissa tai autossa. Yöunille menen 21-22 välillä kun ensin oon saanut tissimaitoa. Äiti vie mut sänkyyn ja siellä juttelen pupujen kanssa tai nukahdan heti. Ennen aamua kyl haluun viel toisen kerran tissimaitoa ja silloin meenki äitien väliin nukkumaan. Siellä me sit nukutaan koko perhe. Mä, äidit ja kisut johonki 9 asti jos ei toisella äidillä oo työaamua.

Muuten mulle ei kuulu mitään erikoista. Perus vauva- ja taaperojuttua. Muksahduksia, keinumista ja hiekkakakkujen rikkomista. Saippuakuplia, nukkeja, ilmapalloja ja eläinleluja. Kaukosäätimen hallinnasta taistelua. Ja sen sellaista, tiedättehän?"

Taava