torstai 18. lokakuuta 2018

Viiva - virstanpylväistä ensimmäinen

Pari päivää ennen testipäivää kuukautiset jäivät tulematta. Aamulla dpo 14 luottavaisin mielin tein testin. Silmät pyöreänä katsoin miten siihen alkaa piirtyä yksi viiva. Yksi. En malttanut jäädä odottamaan, vaan lähdin aamutoimiin. 5min päästä tirustettiin tikkua valoa vasten Eiran kanssa. "Onks tää nyt sit nega?" Ei, kun haamu. Pari päivää ja viiva vahvistuu. Dpo 18 CB:n ruutuun ilmestyy vahva plussa.


Siinä se on. Seitsemän epäonnisen veljeksen jälkeen kultainen Venla.Virstanpylväistä ensimmäinen, suurin. Se joka saa uskomaan että alkuja on, että pieni ihme on mahdollinen.

Epätodelliselta tuntuu että raskaustoive olisi muuttunut raskaudeksi. Hyvällä tuurilla alkua seuraa maksimissaan 38 viikkoa jännitystä ja vaihtuvia pelkoja. Niitä parhaimmassa tapauksessa seuraa vähintään 20 vuotta huolta, jännitystä ja vaihtuvia pelkoja. Ja iloa, suurinta rakkautta.

Kiitos piskuinen että yrität <3 Että valat uskoa siihen että toivoa on.

tiistai 9. lokakuuta 2018

Piinapäivien masentavat tilastot

Ikäänkuin 10-15% onnistumismahdollisuus ei olisi tarpeeksi masentavaa. Sitä etsii rohkaisevaa tietoa ja löytää faktanpoikasia, jotka eivät ole omiaan nostamaan mielialaa.

Ennen Taavan plussaa kirjoitin tekstin siittiösyynistä ja todennäköisyyksistä. Sanasta sanaan ei sisältöä muista, mut sen verran "lannistava" se oli, ettei itsekään huvita 3 vuotta vanhaa tekstiä lukea. Nyt koitin löytää jotain parempaa, joskin selvää on se, ettei tällä saralla maailma kehity kovinkaan kummoisesti muutamassa vuodessa.

Jotain mielenkiintoista sentään löysin. Ihanan monimutkaisen ajatusviritelmän siittiöiden pintaglykodeliineistä ja niiden vaikutuksesta munasolun pintaan kiinnittymiseen. Toki näitä glyko-tyyppejä täytyy olla useampi. Yksi glykodeliini - S nimeltään - estää ennenaikaista adaptoitumista (eli siittiöiden turhan lyhyttä harkintaikaa ennen kun kokevat olevansa "valmiita"). Glykodeliinit A ja F tilannetta hankaloittaakseen kiusallaan vaikeuttavat kiinnittymistä munasolun pintakerrokseen. Okei, käytin värikynää sillä A:t myös suojaavat siittiöitä naisen lymfosyyttien vaikutuksilta, joten ei ne pelkkiä kiusankappaleita ole. Eikä toki muutenkaan, sillä toki munasolun - naisen tapaan - kuuluukin saada itse päättää kuka häneen liimautuu.


Eli tässäkin the mighty Her on avainasemassa ja valikoidusti kääntää siittiön pään (kirjaimellisesti). Munasolua ympäröivät kumulussolut riisuvat siittiöt aseista. Ne eivät pelkästään esim.poista haitallisia A-muotoja siittiön pinnasta vaan suuressa viisaudessaan käsittelevät sokeriketjut niin että avuksi ilmaantuukin pienempi ja emäksisempi glykodeliini-C, joka eston sijaan yht'äkkiä edesauttaakin kiinnittymistä. Ja: Seesam aukene!

Heureka!! Pintarakennevariaatiot - niin kumulussolujen kuin glukodeliinien osalta -  voisivat selittää miksi toiset ei saa keskenään lapsia, mutta onnistuvat jonkun toisen kanssa? Se voisi selittää sitä miksi luovuttajan vaihdolla saattaa onnistumisprosentit nousta? Tai sitten ei. Lähinnä se selittänee sen, miksi eri eläinlajien edustajat eivät onnistu lisääntymään keskenään :D

Anyway. Lupaavalta vaikuttaa tulos, että oikeilla pintarakenteilla päästäisiin tulokselliseen hedelmöittymiseen kun kemia kohtaa. Eteenkin mulle, kun allekirjoittaneen ja luovutttajan kemiat on todistetusti kerran kohdanneet, vaikka siittiömäärissä ei ihan huippulukuja olla saavutettukaan.

Se mitä sen jälkeen tapahtuu, olikin näiden piinapäiväpohdintojen masentava osuus: Yli puolet hedelmöittyneistä munasoluista ei selviä kaksiviivaiseen raskaustestiin asti. Ja jos selviävätkin, niin karkeasti niistä neljännes-kolmannes keskeytyy jossain viikkojen 4-21 välillä. 

Taas masentaa. Uskon että toistan jo aiemmin käyttämäni loppukaneetin jos kysyn; Miten tässä voi ikinä onnistua?

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Salainen hymy ja ovuleissön-jumaleissön

Tähän on tultu, olen salakuljettanut virtsaa työhuoneeseeni. En voinut jäädä työpaikkani ainoaan saniteettikopperoon pelaamaan digitestillä. Viime kerrasta viisastuneena uusin aamulla negaa näyttäneen testin aamupäivällä ja liuska rätkähti punaiseksi. Halusin varmistaa asian ennen inssin varausta. Näytepurkki tiukasti kiinni ja huoneeseen lutraamaan - toivoen ettei ketään tule juuri silloin.

At the office

Digi myhäili touhuilleni tyytyväisenä. Soitto klinikalle ja inssi seuraavaan päivään. Inssissä kp16 hyvä limakalvo, kohdun vieressä oikealla yksi kookas follikkeli, jota ei sen kummemmin mittailtu. Pesun jälkeen siirtovalmiita siittitöitä oli n.7milj/ml joista eteenpäinliikkuvia 3.8milj/ml. Toimenpide sujui sen suuremmitta kommelluksitta.

Iltapäivällä noin 5 tuntia päätapahtuman jälkeen alkoivat ovulaatiokivut molemminpuolisina. Todellinen övuleissön-jumaleissön - huh huh. Ajoitus meni nappiin ja tuntemusten perusteelle väitän että lähtijöitä oli enemmän kuin yksi. Vasen ovarioni nimittäin on sen verran sivussa, että vanhastaan tiedän se olisi pitänyt erikseen katsoa jos mielii follikkelin löytää. Ei katsottu, enkä sitä kysynytkään vaikka periaatteessa oli vasemman puolen "vuoro". Onko yrittäjiä yksi tai kaksi, ei sillä ole merkitystä. Väliä on vain sillä onnistuuko kukaan.