maanantai 22. elokuuta 2016

Pieniä ostoksia

Kuinka pieni voi pikkuihminen olla? Pieni. Niin suuri, niin pieni <3 Tai kaikkihan on suhteellista. Taava on keskimittainen, mutta alle kolmen kilon syntymäpainossaan varsin siron sorttinen. Pitkä ja hoikka - Eiraan tullut, voisi joku automaattisesti tokaista.

Vaatepolitiikkaan neidon sirous on aikaansaanut pientä haastetta. Raskauden aikana meille on ennättänyt kerääntyä vaatetta jos jonkin kokoista. Loppuraskaudessa pesurumban päälle kaikki 62cm kokoiset ja sitä suuremmat vaatteet pakattiin laatikkoon odottamaan neidon kasvua. Esille jäi 50-56cm, joista niistäkin osa hivenen leveän mallisia. Kuulimme hymysyista ennakointia siitä, miten tyttelöinen ei ehkä ehdi käyttää kaikkia pikkuvaatteitaan ennen kuin ne jäävät jo pieneksi. Vaan miten kävikään. Neito yllätti, pienikin vaate muuttui isoksi.

Sairaalassa jo kätilö toi meille kokeiluun Liberon premature-vaippoja, kun pienin 1-koko vaikutti suurelta. Keskosvaipat olivat istuvat siinä missä ykköskoon vaipat falskasivat helposti. Kotiinlähtiessä huomasimme, miten vähänkin isommasta kietaisupaidasta jää olkapää pilkottamaan ja housut tulevat löysinä pitkälle kainaloon, vaikka kotiutumisvaatteiksi valittiin niitä pienimpiä.

Kotiutuessa apteekkireissun oheen piipahdimme siis ostoksilla metsästämässä niitä aidosti pieniä vaatteita. Kotituomisiksi ostettiin paketillinen prematureja sekä KappAhlista pari 44-koon bodya ja housut. Vaippaura jäi sittemmin yhden paketin mittaiseksi, sillä vaikka istuvuus oli hyvä, ei kaksikiloisen vaipan imuteho tuppaa riittämään kun reilu kolmikiloinen alkaa urakalla puskea maitokakkaa läpi systeemistään. (Nytkö musta tuli "se äiti", joka puhuu lapsensa kakkavaipoista..? O_o)

Pientä päällepantavaa
Eipä sen vaatekoonkaan kanssa olisi niin justiinsa, mut onhan se mukavaa et edes joku vaate on kutakuinkin sopiva. Alkuun kaikki 50cm vaatteetkin olivat auttamattomasti isoja. Nyt sopivia vaatteita alkaa pikkuhiljaa löytyä omistakin varastoista, kun neiti saavuttaa painoa mukavaan tahtiin. Neuvolan kätilö kävi kotikäynnillä viikko kotiutumisen jälkeen ja kontrollipunnituksessa Taava oli kerännyt grammoja puolen kilon edestä. Ei mikään pikkuruinen tyttö enää. Voi sitä haikeuden määrää kun ekat vaattet alkaa jäädä pieniksi. Vielä nuo 44:set menevät, mut eivät taatusti kauaa :)

torstai 18. elokuuta 2016

Lapsivuoteella

Hattarapilvipäivät lapsivuoteella. Pirteänä ylikierroksista. Puoliksi kuutamolla. Hämmennyksissä, mutta kuitenkin varmana.
Elokuun ekan viikon vauvat
synnärin sukkataululla.
Päivät kulkivat verkkaisesti etapista etappiin. Tunnelma oli rauhallinen. Päivää rytmittivät hoitorutiinit, ruokailut (ah, ruoka oli hyvää ja sitä tuli yhtenään) ja hoitajien vuoronvaihto. Yöt köllöttelimme kylki kyljessä. Ennen kuin huomasimmekaan, olimme kotiutuskunnossa. Miten paljon mahtuukaan päiviin ensimmäisiin? Paljon :)

Salissa jo meiltä tiedusteltiin halukkuutta perhehuoneeseen, mutta koska kotona odotti 3 karvasisarusta, emme olleet ajatelleet sellaiseen majoittua. Siirtyessämme 48tunnin valvomisen jälkeen osastolle, meidät otettiin vastaan lämpimästi. Minut sijoitettiin yhden hengen huoneeseen, jossa Eira sai viettää aikaa päivittäin klo10-20.
Lapsivuodeosastolla
Huoneessa oli tehty pientä dekoreerausta ja siitäkös herkkämieluset tirauttivat taas pienet onnenkyyneleet.

Kaiken kaikkiaan kohtaaminen sekä salissa että lapsivuoteella oli erinomaista ja toisena vanhempana Eira huomioitiin hyvin. Vierihoidon ohjaus tehtiin sovitusti niin, että molemmat olimme läsnä. Kätilö ohjasi Eiralle erikseen vastasyntyneen seurantaa, käsittelyä, aamupesuja, navan pudistusta ja vaipanvaihtoa. Ensimmäisenä päivänä sain imetysapua-/ohjantaa, joka tuli tarpeeseen, sillä Taava oli alkuun paitsi unelias ja huonovointinen (yökkäili lapsivettä) myös tiukkasuinen ja taipuvainen imemään omaa alahuultaan. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti.

Rutiinitutkimukset sujuivat ongelmitta.  Taavalta seurattiin alkuun ihokontaktissa happisaturaatiota, mutta sen pysyessä synnytyssalissa hyvänä, seuranta lopetettiin. Kuuden tunnin iässä lämpö ja verensokerit hyvät (37c, gluk 4.2), joten ei jatkoja niidenkään suhteen. Painonkehitystä seurattiin päivittäin. Kaiken kaikkiaan paino putosi ensimmäisillä aamumittauksilla yhteensä 150g, eli n.5% (normaali painonlasku <10%) ja kotiinlähtöpäivänä se olikin jo nousussa. Kahden vuorokauden iässä labra piipahti ottamassa vasseu1-seulan ja samaisena päivänä saatiin lastenlääkärin tarkastuksesta (sydän, reisivaltimopulssit, hengitys, refleksit, jäntevyys, kallon luut ja aukileet, vatsan palponti, lonkat, yleisstatus) puhtaat paperit. Kuuloseula tehtiin niin ikään ennen kotiutumista, kun korvat olivat kuivuneet ja molemmista korvista saatiin normaali vaste.

Verenpaineen mittausta
Synnytyspäivänä lastenlääkäri piipahti juttusille Taavan munuaislöydösepäilyjen puitteissa keskustellakseen jatkoseurannasta. Osastolla tehtäviksi toimenpiteiksi riitti verenpaineen kertamittaus ja virtsantulon seuranta. Verenpaineet olivat normaalit, mutta pissaamisen puolesta typy piti meidät valppaina sillä alkuun kaikki vaipat tuntuivat kuivilta. Huoli helpotti kun vuorokauden iässä aamupunnituksilla Taava lorotteli pitkin lattioita ja kahden päivän iässä teki samat lammikot lastenlääkärin pöydälle. Munuaiset siis toimivat ja siltä osin jäimme odottamaan 2 viikon iässä tehtävää ultraa ja labroja.

Osastolla minulta seurattiin kohdun supistumista, vuotoa, ompeleita ja verenpainetta. Ja mitä siitä maagisesta sairaalakassista sitten tarvittiin? Pesupussia, -aineita ja hammasharjaa. Taavan turvalonkeroa. Salmiakkipussia (söin kaiken.). Ei juuri muuta.
Osaston liivivalikoimasta
Maidonkerääjälle, omille liiveille tai liivisuojille ei ollut tarvetta vielä sairaalassa. Osastolla oli siteitä neljää sorttia ja kotiutumaankin päädyin pakasta vedetyissä verkkohousuissa - sattuneesta syystä. Osastolta saimme kaiken tarvittavan liukulakanasta laktoosittomiin välipaloihin. Tarjonnasta kaksi oli ylitse muiden: Lansinoh nännivoide (piti rinnanpäät ehjänä ja ihon joustavana haasteellisessa alkuvaiheessakin) ja jääsiteet! Alkuun ajattelin, et hrrrrrr.... ..jääsiteistä ei saa kuin virtsiitin. Turhaa skeptisyyttä, hetken kuluttua vierailin pakastinlokerolla lähes joka vessareissun yhteydessä. 

Kotiutuessa kolmantena synnytyksen jälkeisenä päivänä sain mukaani tukun ohjeita, synnytyskertomuksen, toimenpidesanelun, neuvolakortin ja kipulääkereseptin. Muistimme kiitokseksi osastoja sekalaisella herkkukassilla ja poistuimme kotiin, uuteen elämään :)

tiistai 9. elokuuta 2016

Tyttäremme Taava

Hän syntyi. Sunnuntailapseksi. Onnellisten tähtien alle. Mutkat oikoen lyhyestä virsi kaunis. Tarinan pääkohdat kuuluvat näin:

Syntymäaika 7.8. klo 4.30
Paino 2954g
Pituus 51cm
Pisteet 6/8/8

Avautumisvaihe 25:05
Ponnistusvaihe 00:55
Jälkeisvaihe 00:15

Erityistä:
Poikkeava sydänäänikäyrä, kohdun sisäinen STAN-seuranta. Napanuora kaulan ympäri x 3, katkaistu ennen syntymää. Syntyessä vihreä vesi. Virvoittelu, lastenlääkärin tarkistus synnytyssalissa.

Diagnoosit:
O81.4 Imukuppisynnytys
O68.0 Sikiön sydämen lyöntitiheyden poikkeavuus/vaihtelu supistustoiminnan ja synnytyksen komplikaationa
O64.0 Sikiön pään epätäydellisestä kiertymisestä aiheutuva synnytyseste
Avosuinen tarjonta

Leijonatyttömme polku päivänvaloon oli pidemmän sorttinen ja sen varrelle osui muutamia vähemmän toivottuja muuttujia. Mutkista huolimatta pieni taistelija selviytyi hyvin, kaikki kääntyi parhain päin ja pääsimme yhdessä viettämään elon alkutaivalta vierihoito-osastolle.

Olemme kiitollisia. Olemme onnekkaita. Olemme täynnä hämmästystä ja suurta rakkautta.

<3 Taava <3
Leijonaneito vuorokauden iässä lapsivuodeosastolla.
Kuva TYKSin vauvakuvaaja-Hannan käsialaa.
HannaSNy Photography

torstai 4. elokuuta 2016

Laskentaa laskettuna

Tänään on hyvä päivä, laskettu päivä. Kimalainen on puuhannut omiaan heti aamupalasta lähtien, eikä hänen liikkumistaan ole tarvinnut miettiä. Joka päivä ei niin ole, vaan välillä on meno vaisumpaa. Onhan se toki luonnollista, että loppua kohden liikkeiden luonne muuttuu. Käy tilakin vähemmälle ja pään sukeltaessa ja kiinnittyessä lantion loukkoon se rajoittaa liikeratoja.

Kimalainen ei moisista stereotypioista paljon ole tähän mennessä piittannut. Hänen mielestään laskeutuminen ja eteenkin kiinnittyminen on yliarvostettua. Vapaana liikkuminen on mukavampaa. Vielä h.35 hän kokeili olisiko mukavampaa istuskella, asettua poikkiteloin vai möllötellä nurinkurin. Täysien viikkojen kolkutellessa hän asettui valtaväestön tapaan pää alaspäin. Mielikylkeä sen sijaan on hankalampi päättää, sitä hän voi vieläkin vaihtaa päivittäin.

Kun tottuu näin liikkuvaiseen ihmistaimeen, hiljaiset päivät kummeksuttavat. Viimeisten parin viikon aikana, kun raskauteen on ilmaantunut muutakin seurattavaa, olen erilailla kiinnittänyt huomiota liikkeisiin. Huomaan huolestuvani jos Kimalaisella on unisempi päivä. Vaikka hän on on luonnostaan liikkuvaisempi illalla, ei malttamaton mieleni aina veny pitkän päivän odotukseen. Tuolloin hyvänä mittarina ja mielenrauhoituskeinona toimii liikelaskenta.

Liikelaskennan yleisesti tunnustettu lyhyt oppimäärä kuuluu neuvolan ja sairaanhoipiirimme käyttämässä iPana-äitiysnetissä näin:

Sikiön liikkeet kuvastavat hyvin sen kohdunsisäistä vointia. Kullakin sikiöllä on oma yksilöllinen liiketasonsa, yleensä 10-15 / tunti. Liikejaksoja seuraa lepojaksot, jotka kestävät 20-40 minuuttia. Tällöin sikiö nukkuu ja liikkeitä ei tunnu. Liikkeet lasketaan parhaiten illalla nukkumaan mennessä, jolloin sikiöllä on yleensä aktiivisin liikkumisaika. 


Kimalaisen tilasto
Asetu makaamaan vasemmalle kyljelle. Laske kaikki tuntemasti liikkeet ja merkitse määrä sarakkeeseen. Mikäli liikkeitä tulee laskennassa alle 10kpl/tunti on mahdollista, että sikiö nukkuu eikä sen vuoksi ole aktiivinen ja tällöin liikkeitä tulee laskea vielä toinen tunti. Ennen toista laskentatuntia nouse ylös, kävele hiukan ja voit myös syödä tai juoda jotain ennen uudelleenlaskentaa. Jos tilanne pysyy samana, ota yhteys synnytyspäivystykseen vuorokauden sisällä. Mikäli liikkeet muuttuvat vaisuiksi, toimi samoin kuin edellä.

Meillä liikelaskentaa on nyt harjoitettu jonkinkin verran. Välillä vaisun päivän johdosta, välillä mielenkiinnosta. Lukua olen pitänyt sähköisesti iPanassa. Joskus olen laskenut koko tunninkin, mutta pääosin olen lopettanut laskemisen siihen kun Kimalainen läpäisee testin ja odotetut 10 liikettä täyttyy. Välillä kun pitkiltä tuntuvat alkuminuutit ovat hiirenhiljaisia, tekee mieleni hellästi tuupata Kimalaista hereille. Mut tässä - samoin kun muussakin odotuksessa - maltti palkitaan. Kun pikkuinen saa havahtua itsekseen, on heräämistä seuraava liikesarjakin pirtsakampi.

Saas nähdä milloin pikku-K havahtuu saapumaan. Laskettu päivä on herättänyt puhelimeni piippaamaan. Viestejä visertää vointikyselyjen ja tsemppauksen merkeissä. Täällä rauha maassa mietin miten paljon laskettuun päivään latautuu odotuksia. Muuttuuko odotus todelliseksi ODOTUKSEKSI kun lasketuksi ajaksi ympyröity päivä ilmestyy kalenteriin.

Vauvan odotus ja siihen valmistautuminen on toisaalta kutkuttavaa. Toisaalta vähän haikeaa, miten loppuraskaus jää synnytyksen odotuksen varjoon. Unohtaa nauttia näistä viimemetreistä. Hassusta ulkomuodosta, kun ei mahdukaan istumaan tuolille osumatta ruokapöytään. Ärsyttävästi putoilevista tavaroista ja päivän ruokalistasta paidan etumuksella (siis härregyyd, miten sitä onnistuukin sotkemaan kuin lapsi, kaksi paitaa päivässä). Mukana kulkevasta vatsasta, joka välillä poukkoilee, josta millä hetkellä hyvänsä yllättää terävänä kumpuna ulospäin piirtyvä raaja. On nämäkin päivät ihania <3 Eteenkin esikoisen kanssa kun voi vain möllötellä tunnustellen hänen möyrintäänsä ja hypähtelevää hikkailua. Innostukseen sekoittuu pientä haikeutta ajatellessani, että pian nämä ainutlaatuiset hetket ovat ohi.

Kimalainen potkaisee, silitän vastineeksi. Ehkä ei kuitenkaan vielä tänään <3

tiistai 2. elokuuta 2016

Pari pysähdystä polilla

Kaksi käyntiä äitiyspoliklinikalla. Hämmennystä, huolta ja huojennusta. Kutakin omalla kauhallaan vuorotellen ja limittäin. Tuloksena poukkoilevia mietteitä, epävarmaa odotusta ja luotto tulevaan. Ei hurjinta tunnemyrskyn vuoristorataa, mut hurjanpuoleinen possujuna kuitenkin.

Lopputulemana ensimmäisellä polikäynnillä päästiin yhteenvetoon;  Verenpaineissani on kohoamista, näköoiretta nokipillkujen muodossa ja toxe-labroissa uraatti koholla. Muuten ei raskausmyrkytysoiretta. Sikiön sydänkäyrä hyvä. Ultrassa sikiön virtaukset napasuonesta, sydämestä ja aivovaltimosta olivat hyvät, joten yleisiä rasittumisen merkkejä ei havaittu. Vaikka sf-mitta kurotellut koko raskauden yläkäyrää, ei Kimalainen ole suuri, vaan oikeestaan päin vastoin. Ultrassa luiden kasvu normaalia, vartalon ympärys huomattavasti keskiarvoa pienempi, painoarvio h.37+5 2600g. Eli lääkärin sanoin; äitinsä tapaan hoikan sorttinen.

Kimalainen spurttaa KTG:llä
Huolen possumobiili nytkähti liikkeelle sillä hetkellä kun sikiön vatsan alueella, munuaistasolla möllötti tummanpuhuvat läikät. Sen tarkemmin näkemättä tai tutkimatta silmä jo viestitti aivoille; "Noi ei kuulu tonne. Tuollaista ei yleensä ole. Poikkeava löydös." Hämmennys. Mitä nyt? Katsotaan uä-lääkärillä tarkemmin; molemmissa munuaisissa näkyi muutama pienehkö kysta. Munuaisaltaissa nestettä (4-7mm) ollen normaalirajoissa. Tummanpuhuva lenkura abdomenilla; ehkä nestettä suolessa (joka pian jatkaa matkaansa häviten), mut täysin pois ei voinu sulkea ureterin laajentumaa. Silmään munuaiset näyttivät normin kokoisilta ja tervettä munuaiskudosta oli pääosin. Sinällään ei mahdotonta huolta, sillä munuaisissa oletettavasti ei toiminnallista merkittävää rajoitetta, koska normaalikokoiseen rakkoon erittyy virtsaa ja lapsivettä on. Sain ohjeen jatkaa kotona RR-seurantaa. Toxe-labrat sekä uä-lääkärin kontrolli tilanteen tarkistamiseksi ohjelmoitiin viikon päähän. Välissä nla-käynti.

Keräiltiin käynnin jälkeen ajatuksia. Eira oli rauhallisempi, omani laukkasivat ja poukkoilivat automaattisesti. Äidinmieli kävi läpi mistä moinen voisi johtua, mitä oisin voinut tehdä toisin. 
Näkökulmia syyllisyyteen ja syyllistämiseen
- humoristisella otteella
Maalaisjärkisen "vääryyksien" lista on pitkä. On ennen plussaa nautitut kuoharit ystävän 40:llä, pariskuntaillallisella 4 hengen platterista nautittu mediumliha, satunnaiset salmiakkimakeiset, unettomuuteen nautittu camomillatee, rikkinäisiksi jälkikäteen osoittautuneet puutarhahanskat. Ei, en ole myöskään vaihtanut meikkejäni, pesuaineitani tai hammastahnaani mihinkään kemikaali-/epäilyttävä-yhdiste-vapaaseen versioon, vaan mennyt tavallisilla. Olisiko sittenkin pitänyt, olenko paska äiti? Äh! Tiedänhän sen, että turhaa on jossitellen itseään syyllistää. Mitään ei ole todettu, eikä mahdolliselle löydöksellekään kuitenkaan löydy osoitettavaa syytä. Silti ajatukset joskus harhailevat irrationaalisia teitä.

Kontrollikäynnillä viikkoa myöhemmin saamme lievennystä huoleen. Toinen uä-lääkäri aprikoi onko munuaisnäkymät kystia ollenkaan vai olisiko tummentumat munuaisen normaalia kehräsrakennetta. Näkyvyys ei kuitenkaan ole yhtä hyvä kuin edellisviikolla, joten Kimalaisen osalta tarkemmat tutkimukset jätetään tehtäväksi syntymän jälkeen. Lapsivettä ei silmämääräisesti ollut paljon, AFI kuitenkin 15, normaali. Uä:ssä Kimalainen oli saanut sirosti kasvua, h.38+6 pa. 2800g. Virtaukset ja KTG-käyrä ok.  Mitä raskausmyrkytyksen varjoon tulee, niin toxe labratkin olivat normalisoituneet. RR kenkkuaa edelleen, joten jatkan kotiseurantaa. Jos paineet nousee, pää särkee, vointi huononee tai Kimalainen ei liiku, sain ohjeen palata päivystyksenä synnytysvastaanottoon. Muuten loppuraskaudessa toivon mukaan riittää nla-seuranta. Ei lastenlääkäreitä, ei lasten nefrologeja, ei hirmuista loppuraskauden seurantahärdelliä. Huh.

Olemme Kimalaisen kanssa yliopistosairaalan seurannassa ja siltä osin olen huojentunut. Vaikkakin uä-löydös toki aina mietityttää. Eniten ehkä se, et mulle jotenkin on iskoistunut päähän, et munuaisissa sattumanvaraiset rakenteelliset poikkeavuudet on usein toispuoleisia. Ettei molemminpuoleisen vaivan taustalla ois jotain muuta..? Hmm.. Sen verran olen sikiöiden munuaispoikkeamiin törmännyt, et tällä(kin) kertaa päätin pitää googlen visusti kiinni. Sieltä kun ei seuraa mitään hyvää.

Lohdullista on se, ettei rakenteessa tai h.25 ultrassa havaittu mitään erityistä (paitsi ne normaalit nestekertymät munuaisaltaissa). Tilanne - olkoon sitten sattumanvaraisesti nähty ja ohimenevä tai pysyvämmän puoleinen - on kehittynyt vasta myöhemmin. Joka tapauksessa on hyvä et poikkeavuusepäily ilmeni raskauden aikana, niin tieto menee lastenlääkäreille. Viimeistään syntymän jälkeen lastenlääkäri ottaa kantaa ja määrää tarvittavat lisätutkimukset.

Summa summarum: mikään ei ole koskaan niin varmaa kuin epävarma. Ultraääni on loistava apuväline, joskin taas tuli huomattua miten kaikkea olemassaolevaa ei nähdä ultrassa. Ja miten kaikki nähty ei ehkä olekaan olemassa. Nyt ei auta kun odottaa ja luottaa, et on hyvissä käsissä. Edetään näillä eväillä, jotka on jaettu. Odotetaan leijonaneitiä saapuvaksi ja katsotaan sitten <3