Taisteluvaunut

Käyttökokemusta raskauden aikana hankituista vauvantarvikkeista on nyt kertynyt reilun puolen vuoden ajalta ja kokemuksen kartuttua voidaan pohtia miten kävi. Tyypillisimmät ja kalleimmat hankinnat olivat vaunut, rattaat ja turvakaukalo tarvikkeineen. Alkuun haaveilin paketista, josta löytyy niin maastokuntoiset vaunut kuin kevyet turvakaukaloon kiinnitettävät matkarattaat/runko. Pian kuitenkin tajusin, et silloin jostain on tingittävä; kevyestä näppäryydestä tai tukevasta jämäkkyydestä. Olemme liikkuvaista sorttia ja halusimme helppokäyttöisen setin automatkoilla/reissussa käytettäväksi sekä tukevat vaunut kotikylille kuljettavaksi, joten päädyimme kahteen eri settiin.

Vaunuja mietittäessä etsimme jämeriä taisteluvaunuja, jolla pärjää maastossa läpi talven. Meille vaunujen ei tarvinnut olla tuliterät, vaan ensisijalla oli tarkoituksenmukaisuus. Haussa oli yhdistelmävaunut kunnollisen kokoisella kovalla kopalla, jotta talven myötä kasvava vauva mahtuu päikkäreilleen toppauksineen päivineen. Lisäksi arvostin pehmeästi kulkevia ilmakumipyöriä ja kunnollista jousitusta.

Kangasvaihtoehtoja Oran Onni-vaunuihin

Katselin tuliteriä Emmaljungia, Bugabooita ja muita latteäitien pro-tason kärryjä. Päädyimme kuitenkin siihen, ettei meille niiden hankkiminen uutena ollut hintansa arvoinen. Jos haluaisin upottaa johonkin vaunuun lisävarusteineen yli tonnin, valitsisin kotimaassamme porilaisia ompelijattaria työllistävät Oran Onnit. Niiden kohdalla sormeni kihelmöi. Haikailin harmaita menopeleja jollain ihanalla sisäkuosilla, vaikkapa veikeällä Aarrekidilla maustettuna. Tai Hellapuulla tai Marimekolla tai PaaPiilla tai Metsolalla.. oih! Kotimaisia mittatilausvaunuja ei kuitenkaan valmistettu ennen Taavan syntymää, emmekä jääneet niitä odottelemaan. Ora jäi kolkuttelemaan ja kun naapurikylillä tuli kaupaksi yhden lapsen käytössä olleet Oran Taiga-vaunut, niistä hierottiin kaupat. Mukaan tuli Oran untuvainen lämpöpussi ja hoitolaukku -alustoineen.

Katsastuksessa Taiga-vaunujen ominaisuudet olivat kohillaan. Työntömukavuus on hyvä, joskin enemmän tukeva kuin ketterä. Verrattaessa Emmaljungan vastaavan kokoisiin, ruotsalaisen serkun yhdistelmät kulkevat ja kääntyvät Oraan verattuna taivaallisen kevyesti, mutta ovat profiililtaan melko korkeat. Keskimittaiselle Oran matalampi profiili ja näkyvyys kuomun yli helpottaa kulkemista. Mataluudesta ei 15cm pidemmän Eiran kuitenkaan tarvitse kärsiä, sillä säätyvän nivelaisan ansiosta työntökorkeus on 82-118cm. Passaa pidemmällekin.

Metsäreitillä

Alkuun tuhahtelin et Taiga on kaikessa jämäkkyydessään varsin raskas kääntää. Terävissä käännöksissä saa painaa aikalailla, että malatan painopisteen omaava vaunu kääntyy. Eilen kuitenkin luistelin tasajalkaa jäistä mäkeä vaunujen perässä ja kiitin onneani, ettei vaunut pienestä hätkähdä. Muuten oltais kellahdettu molemmat. Tänäänkin edettiin vinonlaisesti umpihangessa, eikä kaatumisesta ollut pelkoa, joten jämäkkyys saa enemmän plussia kuin miinusta.

Plussaksi oon laskenut siistit ja näkyvät heijastinreleet, joita on ommeltu ympäri vaunuja useampi metri. Talvikelejä ja ulkona nukkumista ajatellen kangasosat on kiitettävästi topattu sekä suojaiksi ja tuulenpitäviksi suunniteltu. (Öko-Tex Standard 100 hyväksyntä luonnollisesti löytyy.) Kaikki osat ovat irroitettavissa ja pestävissä, vaikka likaa ja vettä hylkivä jangas ei meillä ainakaan ole pesua kaivannut. Vaunujen jalkapeite on topattu ja Oramaisesti peitteen pää nousee lipaksi suojaamaan pötköttelevää matkaajaa tuulelta. Jos kelien puolesta jalkapeite tuntuu paksulta, saa toppauksen irrotettua ja käyttöön ilmaantuu kesäsuoja. Jalkapeitteen reunassa on myös vetoketjutasku ja siellä kulkevat mukana näppärästi rahapussi ja avaimet.

Ensimmäisiä vaunuiluja 

Vaunujen koko ja kantavuus oli meille merkityksellinen paitsi käytön myös säilytyksen kannalta. Vaatimuksena oli, et koottu kokonaisuus mahtuu sellaisenaan tuulikaappiin, sillä en halua vaunuja asunnon puolelle. Halusin kopan olevan riittävän tilava, ettei se jäisi ahtaaksi talven toppauksissa tai tytön kasvaessa. Vastaavasti toivoin, ettei koppaosa veisi kuitenkaan tilaa silloin kun sitä ei enää käytetä. Siinä Oran koppa onnistui. Kun aikanaan kova kantokoppa (sisämitat 31x80cm) poistuu käytöstä, sen saa taitettua matalaksi säilytystä varten. Ei tule kopankokoista säilytysongelmaa. Olin myös tyytyväinen vaunujen 20kg (lapsen paino)  kantavuuteen, vaikka tosiasiassa niin isoa lasta tuskin rattaissa enää työnnetään. Alakoriin saa painonsa puolesta laittaa viitisen kiloa kauppatavaroita. Veto on meille ollut riittävä ja kallistuvaan koriin on helppo sujauttaa tavaraa. Kangaskorissa pikkutavaratkin pysyy mukana ja paremmin suojassa kuraroiskeita kun ritiläkorissa.

Vaunujen mukana tuli vakiovarusteena pumppu, jota en saanut kyllä toimimaan (Kyllä, kuulostaa uskomattomalta. Ei saanut ukkikaan, eikä vaunuja myyvän liikkeen henkilökunta). Kuomuun kiinteästi integroitu hyttyssuoja sen sijaan istuu hyvin ja peittää avonaisen vaunun. Kuomun päältä löytyy kurkistusaukko ja sen takaa aukeaa vetoketjulla tarvittaessa tuuletusaukko. Kuomussa on kätevä tasku, joten sadesuojakin kulkee koko ajan mukana.

Kun vaunuilu loppuu, jää meille varsin tilavat rattaat pehmustetuilla 5-pistevöillä ja irroitettavalla turvakaarella. (selkänojan korkeus 46cm, istuinosan syvyys 30cm, istuinosan leveys 34cm). Matalasta profiilista huolimatta istuinkorkeus on 60cm. Makuutilaa istuimeen jää 92cm, joten isommankin lapsen torkahtaminen rattaissa onnistuu. Lepoa varten sekä jalkatuki, että selkänoja asettuvat helpposäätöisesti kolmeen eri asentoon.

30cm kuulalaakeroidut
 ilmakumipyörät kulkee kevyesti

Ratasaikoja ajatellen Taiga saa multa plussaa heittoaisasta, jolla Taavan matkustussuunta vaihtuu lennosta todella kätevästi. Voisin kuvitella et alkuun tyttö saattaa haluta katsella työntäjää ja kun rataskyyti tuntuu turvalliselta, eteenpäin katsominen on kiinnostavampaa. Sitten vaan vips-vaps. Molemmista akseleista löytyy oma poljinjarru, eli jarrun saa päälle aina työntösuunnasta. Itse oon lukinnut molempia päitä varmistuksen varmistuksen vuoksi kun tyttö on jäänyt vähän kaltevaan paikkaan pihapäikkäreiden ajaksi. 

Mitä kuljetusnäppäryyteen tulee, niin siitä ei ole pahemmin kokemusta - sattuneesta syystä. Taisteluvaunut kun eivät ole pienimmästä päästä. Toisaalta, vaunut saa kyllä näppärästi heilautettua kasaan, eikä mitään osia ei tarvitse välttämättä irrottaa kuljetusta varten. Hehkuttivat, et Taigan runko on suunniteltu niin, että vaunut kasautuvat todella matalaksi. Riippuu sitten siitä, mitä kukin pitää "todella matalana".

Kokoontaitettuna pyörillä vaunujen mitat on 101x63x49cm ja ilman pyöriä 92x52x37cm. Eli pienempiinkin on joskus törmätty. Kuljetusta varten me olemme irrottaneet pyörät, sillä ne saa irti todella helposti yhdellä napsautuksella. Erillis-akseloinnin ansiosta akselipäätkään eivät jää lisäämään vaunun leveyttä. Painoa kuitenkin takanonttiin nostaessa löytyy; vaunuina 19kg ja rattaina (kuomun kanssa) 16kg. Notta eipä meillä näitä juurikaan ole liikuteltu kuin työnnellen. Mut eipä toisaalta ole ollut tarviskaan.

Kylänraitilla

Eli summa summarum: meidän Taigaan ollaan oltu tyytyväisiä. Setti on toimiva perusvaunu kotikäytössä. Ennemmin volkkari kuin ferrari, mut meille just passeli. Pääsee jatkoonkin ja säilytetään mahdollisten uusien tulokkaiden käytettäväksi. Taavakin lie kanssamme samaa mieltä sillä hän viihtyy kärryissään joka päivä useamman tunnin ajan. Hän on hokannut ulkona nukkumisen ihanuuden. Sisällä uni tulee huonosti ja jää lyhyeksi. Vaunuissa tyttö voi koisata neljäkin tuntia. Saapa vaunut ja äidit happea sekä liikuntaa päivittäin :)

Tulokset tuli, mites jatkot?

Taavan verikokeista on saatu normaalit, lapsen ikää vastaavat tulokset, eikä mitään huolestuttavaa löydetty. Perusverenkuva oli ok, trombbarit 400 ja INR 1. Diffissa oli pientä heittoa monosyyteissä ja eosinofiileissä, mut niillä ei ole kliinisesti merkitystä. Pääasia on ettei ole blasteja, jotka viittaisivat patologisuuteen.

Juttelin lääkärin kanssa. Seuraava vaihe olisi ottaa SPR:n vuototaipumustutkimukset jos epäillään vuototaipumussairautta. Geneettisesti periytyvistähän ei tiedetä. Minua ei ole ollut syytä tutkia, joten tietoa ei ole. Sama luovuttajan kanssa. Hän on tiedettävästi terve. Joskaan se ei sulje pois sitä etteikö luovuttaja voisi kantaa geneettistä sairautta tietämättään.

Tähän Eira ja äitini aktiivisesti muistuttavat, et on hyvinkin mahdollista ettei pienten verenpurkausten taustalla ole yhtään mitään. Vain ohut iho. Minullakin on muutamia pikkupilkkuja. Aina ollut. Koska sitten kannattaa tutkia? Milloin tieto esim. piilevästä von Willebrandtin taudista on hyödyllinen? Onnettomuuksissa, toimenpiteisiin varautuessa ilman muuta. Mut hoitoahan ei ole. Hmmm..

Päädyimme siihen, että 8kk lääkärineuvolaan asti seurataan. Tällä välin koitan seurata tuleeko liikkumaan harjoittelevalle tytölle helposti mustelmia. Niitä ja ilmestyviä pilkkuja saimme ohjeen kuvata jos niitä ilmenee. Pilkuista on otettu pari räpsyä. Verinäytteenotosta ilmestyi pienet mustelmat staassin alueelle, joita en ennättänyt kuvaamaan. Eilen kuvattiin polven mustelmaa. Mistä lie sekin tullut kun Taava pääosin vetää jalkoja alleen pelmeäällä matolla tai sängyssä.. Mysteeristä. Kyttäysliipasimeni alkaa olla melko herkillä. Ja krooniselle huolestujalle moni asia on huolestuttavaa. Onneksi Eira on rennompi - luottavaisempi ja järjevämpi. Se onnistuu rauhoittamaan muakin.

Summa summarum; tyttömme voi hyvin ja kasvaa. Odotamme 8kk ikään ja seuraamme jääkö pilkkujen tupsahtelu pois. Jos tautalla on jotain pysyvää, vaiva ei häviä. Toisaalta se voi jatkua silloinkin vaikka kyseessä ei olisi mitään muuta kuin taipumus. Joka tapauksessa tuolloin lääkärineuvolassa punnitaan onko lisätutkimuksia tarpeen tehdä ja jos kyllä, niin milloin.

Koti valmiina vai vaiheessa?

Rakentajia on kolmenlaisia; osaavia ja peukalokämmenisiä ja rohkeita kisällejä. Talokuumeessa tarvitsee realistisesti tarkastella omia resursseja niin fyysisesti, rahallisesti kuin mentaalisestikin. Rakennuttaminen avaimet-käteen on tyyristä. Jos kuitenkaan ei fysiikka ja taidot riitä, hupenee loppupeleissä mentaalipuoli ja rahatkin. Perheeseemme kun ei kuulu taidokasta tee-se-itse nikkaria, karsiutui meillä runkovalmiit ja lämmitysvalmiit pakettitoimitukset pois. 

Varteenotettavat vaihtoehdot olivat sisustusvalmis ja muuttovalmis. Tai noh, niistäkin viimeisin. Sisustusvalmiin ja muuttovalmiin hintaero vaihteli 25 000 ja 55 000 välillä. Alkuun säästö kuulosti huimalta. Pian kuitenkin selvisi että sisustusvalmiista jää pois kaikki sisäseinien pintatyöt, maalit, tapetit, listat, kattopaneelit, lattiat, kiintokalusteet, väliovet, kodinkoneet, saunapaneelit, takka hormeineen ja pellityksineen jne. Näiden metsästäminen paikallisista Bauhauseista, suunnittelun ja työn teettäminen olisi mittava lisästressi ja lisävaiva. Päällekkäisyyksiä, työmiesten rekryjä, aikatauluja, juoksemista soitteluja. Tuskin tulisi juurikaan halvemmaksi, kun kerran omaa taitoa ei ole käytettävänä maalaamista pidemmälle. 

Muuttovalmiista vaihtoehdosta sain ystävältäni huokauksen kustannuksista. Oikeassa hän oli, muuttovalmiissa on jokaiselle listalle ja pistorasialle hinnoiteltu työ. Kun aikaa ja taitoa olisi, saisi monta maksettua tuntia paikattua omalla ajalla. Siinä nikkarishenkisillä onkin mahdollista säästää ja isosti. Meillä ei. Kas köyhällä ei ole varaa ostaa huonoa. Meillä ei ole varaa siihen, että itse harjoitellaan omakotitalon kokoisen projektin kanssa ja loppupeleissä palkataan ammattimies korjaamaan jäljet.

Se oli sillä selvä; Muuttovalmis it is. Sievitalo teki päätöksen helpoksi. Heidän kanssaan ei tarvinnut valita esim. sisäpintoja viiden mallin joukosta vaan vaihtoehtoja tuntui olevan. Vakiovalikoimaa löytyi kiitettävästi niin lattiamatskuista, tapeteista kuin kaapistoista ovineen ja erivärisine runkoineen. Yhteistyökumppanit olivat laadukkaita ja siten toiveet korkealla. Tosin vielä ei kannata henkeä pidättää sisustusvalintojen kanssa. Ennen kuin postipoika kiikuttaa kotiovellemme Värisilmän sample-kansion matskuineen, on tässä "muutama" pikkuhomma hoidettavana. Kuten esimerkiksi rakennuslupa sen satoine liitteineen. Siitä kun aloittaa, pysyy jalat tiukasti maankamaran realiteeteissa.

Sukupuolineutraali, tasa-arvoistuva tukijärjestelmä

Tänään poistui epävarmuuden varjo sateenkaarenvärisen rakkauden päältä kun eduskunta hylkäsi Aito avioliitto -kansalaisaloitteen täysistunnossaan äänin 120–48. Näin ollen tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan suunnitellusti parin viikon kuluttua. Lain ympärille ropisee tukku liitännäismuutoksia.

Tähän leutoon helmikuuhun asti on rekisteröity parisuhde Kelan ja lain silmissä monissa kohdin mukaillut avioliittoa. Sen sijaan saman sukupuolen välistä avoliittoa ei ole ollut olemassa, vaan yhteistalouden jakajat on katsottu kahdeksi itselliseksi ihmiseksi. Nyt avioliiton käsitteen neutralisoinnin yhteydessä muuttuu myös avoliiton määritelmä koskemaan samaa sukupuolta olevia pariskuntia.  Sateenkaariperheet saavatkin tarttua laskimeen ja kartoittaa miten käytännön muutos näkyy kunkin perheen saamissa etuuksissa ja tuissa. Muutoksia on monilla etuisuus-tahoilla, mutta yleisimmin pienlapsiperheisiin vaikuttavat lapsiperhe-etuuksien muuttuvat tulkinnat.

Suurin lovi sateenkaariperheiden arkikukkaroon tullee elatustuen muutoksista. Tähän asti elatustuen (n.155€/kk per lapsi) myöntäminen on perustunut isyyden vahvistamattomuuteen. Näin ollen tukea on ollut mahdollista saada silloinkin kun lapsella adoption kautta faktuaalisesti on kaksi juridista, elatusvelvollista naispuolista vanhempaa. Elatustuen sitominen isättömyyteen on saanut jopa vitsikkäät sfäärit siinä kohtaa kun lapsen vanhemmille on tullut ero. Niissä tilanteissa lapsesta on voitu maksaa lähivanhemmalle kahta elatustukea; ex-puolisolta etävanhemmuuden ja valtiolta isättömyyden perusteella. Tätä päällekkäisyyttä ei jatkossa enää ole, sillä elatustukea ei makseta perheille jossa elatusvelvollisia vanhempia on kaksin kipalein. Koska nykylainsäädännöllä juridisen vanhemmuuden vahvistaminen kuitenkin kestää, on elatustukea mahdollista saada vielä adoptioprosessin ajan.

Hoitorahaa ja hoitolisää laskettaessa huomioidaan ensi kuun alusta myös nais-avokin tulot ja mahdolliset tuet. Jos meillä olisi enemmän perhettä, olisin vanhan tulkinnan mukaan voinut olla hoitovapaalla nostaen täyttä kotihoidon tukea esikoisestamme samalla kun kumppanini on vanhempainvapaalla kakkosesta. Tai olisin voinut olla töissä saaden kotihoidon tukea synnyttämästäni lapsesta, joka on kotona äippalomailevan kumppanini hoivissa. Jatkossa tätä mahdollisuutta ei ole. Tai voin toki hoitovapaalla olla, mutta tukea siihen ei enää yksiselitteisesti makseta. Nais-susiparien lapsilla on myös ollut oikeus korotettuun lapsilisään (n.48.5€ korotus), sillä lapsen äidin naiskumppania ei ole katsottu avopuolisoksi. Kun tulkinta ensi 1.3. muuttuu, poistuu oikeus yksinhuoltajakorotukseen.

Ei niin paljon miinusta, ettei plussaakin. Riemastuttava uudistus on se, miten jatkossa äidin avopuolison on sukupuolesta riippumatta mahdollista saada isyys- ja vanhempainvapaata. Tähän asti kyseiset perhe-etuudet ovat ollut vain rekkarisuhteissa olevien ja adoption läpikäyneiden oikeus. Maaliskuun koitettua äidin naispuolinen puoliso tai avopuoliso saa etuudet samoin perustein kun miespuolinen kumppani. Esimerkiksi isyysvapaan voi aloittaa heti vauvan kotiuduttua synnytyslaitokselta. Hurraa!! Tosin meillä Taavan kohdalla isyysetuus ei toteudu, sillä uusi säännös koskee vain 1.3.17 jälkeen alkavia vanhempainvapaita.

Tukien, etuuksien ja käytäntöjen maailmassa sateenkaariperhe on osin tuuliajolla, kun monimuotoisuutta koskeva ohjeistus on puutteellista. Tuuliajolla oleminen vaatii itsenäisiä navigointitaitoja, sillä byrokratian portaiden kapuamisessa vähemmistö saa kulkea usein pisimmän tien. Kaipa porsaanrei'issä on huonot ja hyvät puolensa. Näillä muutoksilla osa Kelan porsaanreijistä poistuu kun etuuksien näkökulmasta jatkossa kaikkia avio- ja avopareja kohdellaan sukupuolesta riippumatta yhdenvertaisesti. Osalle sateenkaariperheistä tämä tarkoittaa kukkaron nyörien kiristymistä. Tai oikeastaan melko monelle. Onhan valtio laskenut säästävänsä vuositasolla 750 000€ pelkästään poistamalla elatustuet kahden vanhemman perheiltä. Toki uusiakin asioita mahdollistuu; isyysrahan lisäksi esimerkiksi erityishoitorahaa voi jatkossa saada ajalta, jolla hoitaa samaa sukupuolta olevan avopuolison lasta.

Mistä kansaneläkelaitoksemme sitten erottaa pariskunnat kimppakämppäläisistä? Taikasana on omailmoitus. Naisparit iloitsevat avoliitostaan niin, et itse sirkuttavat siitä Kelaan. Rehellisyyden nimissä sirkutus kannattaa, sillä  perusteetta maksettujen tukien takaisinperintä pidemmän viiveen jälkeen on suolasta. Ja Kelahan perii - se on selvä.

Tilaisimme yhden talon, kiitos

Tonttibongauksen jälkeen oli taloprojektin puolellakin muutama pyörä pyöräytettävänä. Punnittava onko meistä siihen. Mietittävä talotoimittajaa ja käytävä lakki kourassa pankissa. Alusta asti oli selvää että haemme jonkin sorttista kokonaistoimitusta valmiilla, hyviksi todetuilla suunnitelmilla.

Talopaketteja on jos jonkinlaisia. Pitkät toimitussisältöluettelot ja sopimusten pikkupräntti tekevät vertailusta melko haasteellista. Talopaketteja saa monen asteisina. On runkovalmista, lämmitysvalmista, sisustusvalmista ja muuttovalmista. Huoh.

Aloitimme tilaamalla kotiin perinteisiä talokirjoja niin monelta talotoimittajalta kuin netistä helposti tuli bongattua. Siitä sai kuvaa niistä asioista jotka itseään miellytti ja mistä oli valmis maksamaan. Talokirjojen saapumisen jälkeen muutamilta valmistajilta oltiin yhteydessä automaattisesti. Kysyttiin mitä ajatuksia meillä on ja kutsuttiin keskusteluun. Lopulta päädyimme neuvotteluun Kastellin, Design-Talon ja Sievitalon kanssa. Kirjalliset, yksilöllisiin tarpeisiimme räätälöidyt tarjoukset saimme Kastellilta ja Sievitalolta. Design-Talolla tarjous jäi suulliselle tasolle.

Päätökseemme vaikuttivat:

● Toimiva pohjaratkaisu - mitä vähemmän tarvitaan muutoksia talotoimittajalla tarjolla olevaan malliin, sitä suurempi todennäköisyys on, että projekti etenee suunnitelman mukaan ja virheiltä sekä väärinkäsityksiltä vältytään

● Laaja toimitussisältö - mitä vähemmän lisäosia ostettavana, sitä vähemmän tulee lisälaskua talopaketin päälle

● Materiaalit (mm.höyrysulut, seinärakenne), rakennustapa (pitkästä tavarasta tai valmiselementeistä) ja yhteistyökumppanit

● Talopakettiin kuuluva sisustus- ja julkisivuvalikoima. Riittävästä vakiovalikoimasta saa omannäköisen kokonaisuuden.

● Rakennuksen malli ja ulkonäkö. Sopivuus tontillle ja omiin mieltymyksiin.

● Hinta ja sen määräytyminen. Sisältyykö mm. toimituskulut. Onko hinnoittelu avointa ja näkyvää?

● Asiakaspalvelu. Miten meitä kuullaan, miten ratkaisukeskeisesti ja yksilöllisesti kohdataan.

Näiden seikkojen perusteella talotoimittajaksi valikoitui Sievitalo. Pyysimme kaksi tarjousta. Toisena mielitiettymme (lankesin heti kun pohjan näin) Pihlaja 156 ja toisena kilpaileva, hivenen riisutumpi versio (hyvä perustalo sekin) Ecohelmi 145.

Siinäpä sitä oli punnittavaa. Mietimme eroja, luimme raksablogeja ja kävimme talonäytöissä tutustumassa molempiin malleihin. Uunituoreita Sievi-yksilöitä ajoimme katsomaan Kaarinan Kuusistoon, Tammisaareen, Kemiöön ja Porvooseen. Siellä saimme käsitystä paitsi taloista, myös työn laadusta ja Sievitalosta yhteistyökumppanina. Ecohelmen huokeampi hinta houkutti. Loppupeleissä - lähipiirin usuttamana - päädyimme siihen et me rakennetaan vain kertaalleen. Rakennetaan itselle lapsiperhe- ja vanhuuskoti. Eiköhän valita se mikä oikeasti halutaan.

Sen jälkeen viilasimme pilkkua. Suunnittelimme ja teimme haluamiamme muutoksia yhdessä talomyyjien kanssa. Edustajapariskunta Päivi ja Markku Seppälä tekivät erinomaista asiakastyötä ja heidän kanssaan muutaman tunnin palaverit menivät siivillä. Tarjousta muutettiin ja päivitettiin kuukauden aikana viisi kertaa. Käytiinpä vilauttamassa pankillekin. Joulun alla lyötiin kättä päälle. Meille tulee Sievitalon Pihlaja 156. Meidän oma koti - Kalliopihlaja <3

Pienokaisen pistäminen

Tämän viikon verikokeilla käyminen jännitti aika lailla. Äitiä lähinnä, leijonaneitohan ei sitä osannut jännittää. Edelliset kokeet otettiin Taavan olessa 2.5vkon ikäinen ja tuolloin avonäytteen otto käsivarren taipeesta onnistui laakista. Nyt kuitenkin puolivuotias pelkää ja vääntelehtii jo eri tavalla.

Pienen lapsen kivunhoiton on osa laadukasta hoitotyötä. Kaksiviikkoisella siihen toimi glukoosoliuos. Puolivuotias tarvitsee jo kivunlievitystä, jos pikkupilttiä haluaa epämiellyttävyydeltä säästää. En tiennyt miten julkisella puolella on mahdollista saada etukäteispuudutusta pikkuihmisille, mut siihen en lähtenyt luottamaan. Toiseksi; vaikka puudutelaastarin saisikin, niin labra-aulassa väen (=tautiaikaan flunssien ja norojen) joukossa puutumisen odottelu ei houkuttanut.

Taavan kummitädiltä saimme Tapin-nimistä puudutetta. Alkuun se mietitytti. Enstekseen aprikoin pikkupotilaamme nuorta ikää. Alle 3kk ikäisillä kun on todettu puudutteen käytössä systeemisiä vaikutuksia. Kliinisesti merkityksettötöntä, mut kuitenkin. Mietin myös sitä, miten puuduteaineilla on tapana "vetäyttää" suonia ja vaikeuttaa näytteen ottoa. Tuoteselosteesta löytyi annosteluohjeet 0-3kk ja 3-12kk ikäsisille pienokaisille, joten rohkaistun lääkettä laittamaan. Annostelimme 1cm pätkän puudutetta toiseen taipeeseen ja peitimme sen suojakalvolla noin 45min ennen varattua näytteenottoaikaa. Toisen taipeen jätimme puhtaaksi siltä varalta, et pienet suonet karkaavat puudutteen alta, eikä kivuttomasta taipesta näytettä saada.

Näytteenotto oli minuutilleen. Jouduttiin herättämään tyttö päikkäreiltään, niin itkuhan siitä tuli. Herkisteli lähelle tulevia vieraita tätejä, teipin irrotusta ja käteen kiristettävää staassia. Leijonaneito oli sylissäni ja toisen hoitajan kanssa pidettiin kiinni, kun toinen viritteli avoverinäytteen. Pian tyttö rauhottui, itku loppui kesken verinäytteen valuttamisen. Taava jäi kattelemaan hämmentyneenä tätejä ja neulaa. Suoni oli hyvä, yhellä pistolla pärjättiin ja ilmeisen kivuttomasti. Kiitos Tapin ja ammattitaitoinen (joskin 50%:sesti hymytön) henkilökunta.

Nyt on muistona pienet mustelmat ja teipistä punaiseksi herkistynyt iho. Vielä ei ole jännääminen ohi. Odotamme tuloksia leukosyyttierittelystä (diffi), veren hyytymistaipumuksesta (inr-arvo) ja perusverenkuvasta trombosyyttitasoineen. Tiistaina soittoaika lääkärille ja jatkot sen mukaan. Toivottavasti jatkoja ei tule.

Puolivuotistervehdys

"Oon tänään puolivuotias. En siis mikään pikkuvauva enää. Tähän ikään mennessä sitä on ehtinyt kokea ja oppia kaikenlaista.

Osaan esim. pyörähtää ketterästi selältä mahalleni. Toiseen suuntaankin pääsen aika ajoin puolivahingossa, mut  se on vaikeampaa. Tuntuu kyllä et hokaan sen kohta ja sitten pistän menoksi. Muuten mahallaan on kivaa. Oleskelen kyynärnojassa, vedän peppua ylös ja jalkojakin koukkuun konttausasentoon. Noi aikuiset kannustaa nousemaan, mut on hankalaa pitää molemmat - peppu JA pää - samaan aikaan ylhäällä. Yleensä yksi kerrallaan onnistuu paremmin. Joskus mua kyl harmittaa se lankuttaminen ja sit joku aikuinen tulee mukamas auttamaan ja kääntää mut takas selälleen. Höh. No se vasta sit harmittaakin.

Neiti puolivuotias

Mut kyl mua naurattaakin. Oon pikkusen hitaasti lämpenevä ja joskus voin vierastaakin. Lähinnä tummatukkaisia tyyppejä, ne on jänniä. Yleensä kyl hymyilen takas ku mulle hymyilee. Suosikkiani on tanssiminen, ylös ilmaan nostaminen sekä masun ja varpaiden pärisyttely. Silloin kikatan oikein kovaa.

Oon alkanu istuskelemaan. Neuvolatätikin sanoi, et hyvä pito. Sen jälkeen sain oman tuolin keittiöön. Korkee tuoli on kiva, siitä näkee hyvin ulos ja mitä muut puuhaa. Oon istunu siinä nyt 3 kertaa. Mulla on pehmeet oltavat, kun istuinkoloa on topattu joka puolelta. Siinä sit kelpaa nojailla rennosti. Siihen tuoliin muuten liittyy sellainen kaulaan tuleva suoja, ettei äiti sotke mua niihin erivärisiin mössöihin mitä siinä tuolissa ollessa kuuluu makustella.

Kaikenlaisia makua oonki maistellut. Niit on ollu bataatti, porkkana, kukkakaali, päärynä, mango, mustikka ja luumu. Ei mitään suuria määriä, muutamia lusikallisia. Mut sen verran et tiiän, etten kasviksista oikein piittaa, niistä masukin menee jumiin. Ne hedelmät on hyviä. Joskin tuore päärynäkin kivisti yksi ilta.. Jos oon ollu masustani kipeä, on pidetty välipäiviä ja oon syöny vaan tissimaitoa. Se on mun suosikki. Sitäpaitti se lusikkajuttu on vaikee. Koitan imuutella sitä ja osa mössöistä kasaantuu vaan mun suun ympärille. Levitän sitä käsillä ja koitan pyyhkiä siihen kaulalappuun. Mut eihän se riitä äidille, täytyy kuulemma pyyhkiä naama kunnolla. Siitä en tykkää.

Ja maistelen mä muutakin. Kaikkea mitä käsiini saan. Leluja, tumppuja, hihoja, koruja, sanomalehden reunoja, kortteja, mattoja - mitä näitä nyt on. Koitin maistaa kissaakin, se ei katseesta päätellen oikein ymmärtänyt mua. Ai niin; ja sit on se tuttijuttu. Joo, sitä mä nykyään syön hetken kun meen nukkumaan.

Nukkuminen. Tiedättekö, et se on pikkuvauvalla aika randomtouhua? Nyt kun oon vähän isompi, niin mulla alkaa kuulemma tulla joku rytmi. Herätään äidin kanssa kunnolla aamuisin 10 maissa. Puolenpäivän jälkeen pääsen vaunuihin ja kunhan äiti vaan jaksaa kävellä, voin nukkua siellä kolmekin tuntia. Tai sit vaan tunnin. Iltapäivällä leikitään ja syödään ja sit nukun taas. Puoli tuntia tai kolme. Iltasella haetaan toinen äiti töistä kaupungista, niin siinä otan torkut et jaksan seukkaa sen kaa. Nukkumaan meen 22 jälkeen ja yöllä syön yleensä 3 kertaa. 

Sellaisesti mun päivät on menny nopsaan. Välillä ollaan liesus, enkä malta nukkua melkein ollenkaan. Silloin iltaa kohden kaikki alkaa itkustuttaa. Mut ei se haittaa. Mä oon niin kiinnostunut ympäristöstä et mieluusti seuraan muita ja sulatan eteenkin täti-ihmisten sydämiä. Ehtii sitä yöllä sit nukkua. Laatikosta siirryin pari viikkoa sit omaan sänkyyn nukkumaan. Se on hauska kun mahtuu paremmin pyörimään. Yöllä kyl hypähdän äitien viereen. Siellä kun on lämpimämpää ja mukavampi herätä.

Neuvolassa

Kävin taas esiintymässä neuvolassa. Läpäisin tädin testit; seurasin katseella, tartuin, tunnistin miltä puolelta piiputus-ääni tulee. Painoa oli 7085g ja pituutta 65.8cm. Mä leikin odotushuoneesta mukaan nappaamallani lelulla kun äidit jutteli sen tädin kanssa. Ne puhu mun punaisista pilkuista, joita mulla on siellä täällä - oikeestaan melkein joka puolella paitsi käsissä. Mä aattelen et ne on mun prinsessapilkkuja vaikka äiti sanoo niitä verenpurkaumiksi.

No se tätikin piti prinsessapilkkuja varmaan tosi hienoina, kun otti oikein kuvia ja sano näyttävänsä lääkärillekin. Lääkäri oli sitä mieltä et pilkkujen takia mennään näytille labran tätienkin luo. Ajatella! Ehkä nekin haluu nähä mun pilkut? Äiti kyl sano, et torstaina otetaan koe; täydellinen verenkuva (PVK+T, Diffi) ja INR. Mä en oikein ymmärrä sitä, mut äiti näyttää huolestuneelta. Mut se nyt huolestuu niin herkästi. Yölläkin joskus kääntää mua mahalta selälleen, vaikka just oon päässy mönkimään mun unilelun päälle. Mut onneksi mulla on takuuvarma keino; kun hymyilen sille, sen huolet häviää. Ollaan vaan yhtä hymyä. Yhdessä :)"

Taava 6kk