sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Mittumaari ja kadonneet nilkat

Ihanainen valon ja keskikesän juhla. Yötön yö sukulaisten hoivissa Kustavissa, saaristokuntien kuninkaassa. Meitä hemmoteltiin hyvällä ruualla, mökkiperinteillä ja loisteliaalla seuralla. Lämpöä sopivasti, naurua yllin kyllin. Yhdessäoloa, rentoutumista, piha-/lautapelejä, iskelmämusiikkia, saunomista, myöhään valvottuja öitä. Juhannus aikuisten kesken, näillä näkymin meille viimeinen sellainen.

Saimme tätini mökillä aiempien vuosien tapaan valloittaa käyttöömme merenrannan saunamökin. Yhdellä ehdolla: etten vatsani kanssa kiipeä jyrkkiä portaita parvelle nukkumaan. Huolenpito hymyilytti. "Olen raskaana, en invalidi." Koska senioriväestön huoli oli aito, sijasimme vuoteet kiltisti tuvan lattialle. Mielenrauhaa kaikille, vaivattomampaa mulle. Mökkeilyn ja siihen liittyvän oheistoiminnan lisäksi piipahdimme kahdessa Kustavin kruunujalokivistä; Kustavin savipajassa ja Laura Peterzensin studiolla. Molemmissa porukkaa kuin pipoa. 

@ Laura Peterzens
Peterzensin vierasvenesatama oli viimeistä venepaikkaa myöden täynnä. Lapset ilakoivat, juhannussalko loisti koko komeudessaan, kala tuoksui saaristolaisbuffetista ja live-esiintyjät viihdyttivät purjehduksen ruskettamaa kansaa. Studiolla myytiin merihengelle uskollista tavaraa, saaristolaismakuja ja vaatteita. Ihmiset olivat hyväntuulisia ja kauppa kävi. Uusi minigolfrata houkutti, mutta nopeasti tulimme siihen tulokseen, et mieluummin otetaan naisesta mittaa joku vähemmän ruuhkainen kerta.

@ Kustavin savipaja
Kustavin savipaja oli niin ikään ihastuttava. Kotimaista yritystoimintaa ihanassa saaristolaismiljöössä. Seppien hiilet hehkuivat punaisina ja pajan pihalta kaikui tasainen takomisen ääni.
Tekstiiliaitalla
Aitassa nainen myi tekstiilitöitään ja väliajat kutoi takahuoneen kangaspuilla tilausmattoa jaloissaan pari lempeäsilmäistä koiraa. Savipajan tuotteet olivat täyttäneet niin päärakennuksen suojaisat huoneet kuin aitan ja taivasalle pystytetyt pitkät lautahyllytkin. Vanhempi rouvashenkilö suositteli kotiin vietäväksi erinomaista uunivuokaa, johon ilokseni sain kertoa kaapistani sellaisen jo löytyvän.
Käsitöitä pajan pihamaalla
Perheen pienimmät ihastelivat pupuja ja ajoivat kolmipyörällä, isommat kisailivat tikkaa heittäen. Jäätelö oli ylihintaista, mutta ah, niin hyvää.

Olo oli kuin kesälomalla. Jotenkaan ei ole vielä tajunnut, ettei neljän viikon päästä palaakaan töihin. Raskausorientaatiota kyllä helpottavat sukulaisten kommentit. "Miten pieni sä oletkaan"-lausahdukset vaihtuvat jussina "Sähän olet kasvanut ja pyöristynyt aikalailla sitten viimenäkenän"-kaliiberiin. Hyvää tarkoittavilla, avoimilla huomiolla tarkoitettiin lähinnä vatsanseutuani, joka näillä viikoilla tuntuu kasvavan silmissä.

"Mahtaa olla lämmin, onko tukalaa?" Ei oikestaan. Tai sen tukalampaa kuin yleensäkään kuumalla. Olen vakuutellut miten vointini on kutakuinkin tavallinen. Ei turvottelua, ei pahemmin edes yöllistä vessassa ravaamista. Nukuttua saan, eikä vatsa ole tiellä tai haittaa edes selällään makoilua, vaikka neuvolan mittausten mukaan kohdun sf-mitta kasvaakin keskikäyrän yläpuolella. Olen ympäristöni kummastukseksi kulkenut vielä kesäisissä korkokengissäkin - koska pidän koroista ja olen voinut.

Sille kaikelle tuli muutos parissa päivässä. Mittumaarin illat olivat yhtäkkiä tuskaisen lämpimiä. Yöllä heräilin saunatuvan patjalla lonkkakipuun, pariin otteeseen kikkailin asennoilla ja kuhmuraisilla tyynyillä. Tänään repesin nauramaan kun tajusin miten pari päivää lämmintä keliä, seurassa istuskelua ja suomalaista grilliruokaa tekivät tehtävänsä vedenjuonnista huolimatta. Kumartuessani kevyesti rapsuttamaan hyttysten piinaamaa pottuvarvasta varpaat näyttivät oudoilta. Maksimekon helman alta paljastui pullottava jalkapöytä ja pyöreähköt pohkeet. Se kohta, missä normaalisti oli nilkkaluu, oli mystisesti kadonnut. Painoin pulluraa nilkkaa, sormen painauma jäi koristamaan kadonneen luun vierustaa.

Nonni, tästä se lähtee :D Jalassani mökille kulkeutuneita kiilakorkoja oli turha edes yrittää pullurajalkoihin sujauttaa. Crocsit toimivat taaten kotimatkaksi täydellisen maalaisromanttisen raskaustyylin. Saas nähdä onko kyseessä tilapäinen häiriö, palaavatko nilkat vielä paikoilleen vai tapaammeko seuraavan kerran vasta sitten syksymmällä.

torstai 23. kesäkuuta 2016

Yöllinen orientoitumishaparointi

Kello 1.20. Yöttömän yön sydänhetki.

Istun keittiön pöydän äärellä, lapioin nuudelikeittoa ääntä kohden. Takana viimeinen työpäivä, 16 tuntiseksi venynyt. Pöytä siivottu, TJ0. Huominen sarastaa pian.

Koskakohan sitä ymmärtää olevansa äitiyslomalla?

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Hupsista keikkaa

Liikkuvaista sorttia tämä alati kasvava Kimalainen. Potkuttelee, nikottelee ja hyörii. Välillä vatsanseutu on aivan vino, välillä toispuoleisen pinkeä, välillä myötäävänä kuin vettä täynnä. Elämme kivoja viikkoja. Liikkeet tuntuvat voimakkaina ja vatsa muljuu ees taas, joskaan ei tukaluuteen asti. Parikiloinen matkalainen puuhastelee aktiivisesti, mikä on omiaan hälventämään vanhempien (tai lähinnä minun) huolta.

Välillä mietin Kimalaisen tarjontaan asettumista. 30 viikkoon asti hän istuskeli perätilassaan kunnes eräänä sunnuntaiaamuna teki hallitun kuperkeikan. Tyypillisesti, tyypillisillä viikoilla. Asennon muutoksesta olin mielissäni, sillä herttamaiseksi todettu kohtu saattaa toisinaan vaikeuttaa kääntymistä ja altistaa virhetarjonnalle. Raivotarjontaan asettuminen tekee synnytyksen rauhallisesta odottelusta huimasti helpompaa.

Mutta eipä nämä käännökset näillä viikoilla vielä paina. Kolmisen viikkoa pää alaspäin potkuttelua riitti hälle. Sinä aikana neitokainen viuhtoi menemään siihen malliin, että epäilin hällä olevan ylimääräisiä raajoja. Edellispäivänä istumasta noustessani koin vinkeää veljuntaa. Sitkeää kiristystä, joka hidasti liikkumista. Vatsa oli illan kova, leveä ja tukala. Eilen liikkeitä tuntui taas aktiivisemmin aivan kohdun alaosassa heijastuen alalantioon. Kylkikaaren alle oli ilmestunyt tuttu kova pallo. Joskin isompana kuin 3 viikkoa sitten. Tänään neuvolassa epäilyni vahvisti kätilö; Kimalainen oli asettunut perätilaan. Eiku viistoperään. Eiku - hetken tutkiskelun jälkeen - hän heittäytyi poikittain. Kääntyi ja kömpi. Sydänäänet kuuluivat kohdun yläosasta, jonne hän painoi selkäänsä. Hetken päästä pää kiilautui taas fundukseen. Diagnoosi: vaihteleva tarjonta, poikkitila.

Niillä mennään ja pari-kolme viikkoa odotellaan josko Kimalaista huvittaisi asettua. Viikkoja on vasta 33+, joten liikkumisen vapautta on jäljellä hyvinkin, eikä lopullisesta tarjonnasta vielä huolta tarvitse kantaa. Olen iloinen, että pieni liikkuu ja puuhaa. (Joskin juiliva virtsaputkeen osuminen ja terävästi navasta tapahtuva ulkomaailman kurottelu laimentavat liikkumisesta koettua riemua nanosekunniksi..) Niin ikään kolmen viikon päästä ilahtuisin siitäkin, että tarjonta varmistuisi - mielellään raivotarjonnaksi. Sillä säästyisi monelta pohdinnalta.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Vanhemmiksi valmennetut

Takana on neuvolan perhevalmennus. Kolme viikkoa kunnallista valmentautumista vanhemmuuteen. Tuona aikana istuimme viiden muun pariskunnan kanssa neuvolassa neljä 2 tunnin settiä kuullaksemme vinkkiä mitä tuleman piti.

Aiheet oli jaettu loogisesti. Ensinnä keskityttiin parin tunnin ajan vanhemmuuteen ja parisuhteeseen. Toisella kerralla käsiteltiin normaalisynnytys. Kolmannella poikkeavat synnytykset, lapsivuodeaika ja imetys. Viimeisellä keskityttiin suuhygienistin ja lastenneuvolan terveydenhoitajan johdolla pikkulapsiaikaan. Paketti oli kattava ja pikkukylän perinteiseen tyyliin mukaan tarttui prosyyri jos toinenkin. Ryhmädynamiikka oli vaisunlainen, joten keskustelua ei juurikaan virinnyt. Siitä huolimatta kaikki vaikuttivat olevan kokonaissettiin tyytyväisiä.

Joka välissä korostettiin jakamisen ja keskustelun merkitystä parisuhteessa. Mekin vielä perkasimme valmennusta keskenämme ja ihastuttavan tasapuolisesti huomasimme kumpikin painottavamme eriasioita. Eiralle suurin painoarvo oli säännöllisen synnytyksen avautumisvaiheen ja ponnistusvaiheen kulussa, tukihenkilön roolissa ja auttamisen keinoissa. Niin ikään luottamusta loivat infot kivunlievityksestä ja siitä mitä sairaalassa tapahtuu.

Itse parhaaseen päähän rankkasin imetyksen, synnytyksen jälkeisen psyykkeen, pikkulapsen hampaanhoidon ja alkutaipaleen lastenneuvolaseurannan. Mielissäni olin siitä, miten kansanterveydellisesti tärkeään ilmiöön, imetykseen, panostettiin ajallisestikin. Osiossa katsottiin mm. Bröst är bäst tissipropagandavideo, jonka kesto on kuitenkin lähemmäs kolme varttia. Jotkut voivat olla sitä mieltä, et imetysosio ois riittänyt kevyempänäkin, mut koska koen asian yleisesti korostamisen arvoiseksi, olin tyytyväinen laajempaan settiin. (Mitä nyt video ohjausteknisesti ja yltiöpositiiviseen tyyliin oli hetkittäin hivenen vitsikäs.) Spesiaali-propsit menee kyllä suuhygienistille, joka johdatteli vauva- ja pikkulapsiajan suun terveyteen. Kattava, perusteltu ja neutraalisävyinen ohjaus saa ainakin nämä vanhemmat tavoittelemaan oman ja lapsen suun terveyden kannalta toivottavia käytäntöjä.

Yhdessä olimme yhtä: molempien silmäkulmat salaa kostuivat synnytysvideota katsellessa. Tosin huomasimme myös sen, että synnytykseen liittyen moni asia on isän tehtävä. Ehkäpä H-hetkellä lainaamme Kelalta tai viereisestä synnytyshuoneesta vastavalmistunutta isää, jotta saamme edes napanuoran poikki :D No, jos totta puhutaan, niin eipä meitä heterosuuntautunut valmennus haittaa. Sillä mukavasti herätellään/osallistetaan seurueen miehiä. Vähemmistöläisenä sitä muutenkin sujuvasti kutsututtaa itseään isäksi tai tukihenkilöksi, pääasia että pointti tulee esiin. Puheessaan neuvolatar käyttää sujuvasti sukupuolineutraalia ilmaisua joten siitä hälle papukaijan merkki.

Näin jälkikäteen mietin, notta pitäisikö olla huolissaan, kun kumpikaan meistä ei nostanut ykkösaiheekseen vanhemmuuden tuomia muutoksia parisuhteeseen, seksuaalisuuteen ja aikuisten väliseen vuorovaikutukseen? Ehkä.. No mutta, onneksi hätä ei ole tämän näköinen! Ilmaisten hammashuoltonäytteiden ohella saimme kertaluontoisen etusetelin naapurikaupungin perheneuvolaan. Ehkäpä talvella tartumme siihenkin ja käymme tsekkaamassa mitä meille kuuluu - ja minkälaista sateenkaariammattitaitoa ja kohtaamista ko. puljussa on tarjolla :)

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Kaksi kuukautta laskettuun

Omien olympialaistemme laskettuun ponnistusaikaan on päivän verran vähemmän aikaa kuin Rio de Janeiron kansainvälisiin vastaaviin. Tasan 2 kuukautta. Viimeistään tähän päivään mennessä piti täytellä Kelan hakemuksia roppakaupalla. Näin ollen sähköiset liput ja laput ovat viime kuun puolella lähteneet Kelan verkkobyrokratian rattaisiin äitiysavustuksesta, äitiys- ja vanhempainrahasta sekä lapsilisästä.

Virkavapauspäätös
Henkilöstöhallinnosta sain kesän korvalla virkavapaapäätöksen äitiys- ja vanhempainvapaakausiltani. Havahduin, tuntui epätodelliselta. Olenko oikeasti jäämässä pois, minäkö? Lappusesta sain laskematta luntattua palkkapäivät Kelan hakemusta varten. (Sehän sopi matemaattisesti hidastuville aivoilleni..) Nyt äitiysrahapäätökseni odottaa Kelalla kesäkuun loppupuolta, jolloin työnantaja sinne vasta paljastaa paljonko palkkaa aikovat maksaa.

Ensiaukaisu
Äitiysavustusta työnantajan ilmoitusaikataulu ei luonnollisestikaan hidastanut. Yllätyin nopeudesta, kun päätös äitiyspakkauksesta tuli viikossa ja toisen samanmoisen jälkeen sain tekstarin saapuneesta kookkaasta paketista. Eiran kanssa käytiin pakkaus pikimiten noutamassa ja nyt sisältö on syynätty isovanhempien kanssa. Kokonaisuudessaan olimme tyytyväisiä 2016 pakkaukseen, emmekä lakkaa ihmettelemästä sen yltäkylläisyyttä. Ohuesti pakkaus on julkiselta yleisöltä saanut osakseen kritiikkiä poikamaisuudestaan, mutta meitä tytön odottajina ei sinisävyisyys häiritse. Kuosit on veikeitä ja kivaa vaihtelua itse hankkimaamme valikoimaan. Myös kissamme mieluusti piipahtivat uuteen tulokkaaseen tutustumassa, ja vastaanotto oli hyväksyvä :)
Pakkauksen uutuus: ragdoll


Niin se realisoituu, ajan kuluminen. Etapista etappiin. Hämmentävää on, et meillä kotona oikeesti majailee äitiyspakkaus, johon ensi viikolla pitäisi mennä ostamaan reunuskangastarvikkeet. Että viimeisiä työviikkoja viedään ja et juhannuksesta pitäis jäättää työura tauolle. Että viikon vuosiloman jälkeen alkaa lakisääteinen poissaolo. Että ihka eka äitiyslomapäivä koittaa jo tässä kuussa. Että vajaan puolentoistakuukauden kuluttua Kimalainen on jo täysiaikainen ja valmis saapumaan. Ja  vaikka neito antaisi odotuttaa itseään, on olemassa varsin mukiinmenevät todennäköisyydet, että hän kotiutuu ennen Rio de Janeirossa pidettävää päätöskarnevaalia. Uskomatonta <3