Mittumaari ja kadonneet nilkat

Ihanainen valon ja keskikesän juhla. Yötön yö sukulaisten hoivissa Kustavissa, saaristokuntien kuninkaassa. Meitä hemmoteltiin hyvällä ruualla, mökkiperinteillä ja loisteliaalla seuralla. Lämpöä sopivasti, naurua yllin kyllin. Yhdessäoloa, rentoutumista, piha-/lautapelejä, iskelmämusiikkia, saunomista, myöhään valvottuja öitä. Juhannus aikuisten kesken, näillä näkymin meille viimeinen sellainen.

Saimme tätini mökillä aiempien vuosien tapaan valloittaa käyttöömme merenrannan saunamökin. Yhdellä ehdolla: etten vatsani kanssa kiipeä jyrkkiä portaita parvelle nukkumaan. Huolenpito hymyilytti. "Olen raskaana, en invalidi." Koska senioriväestön huoli oli aito, sijasimme vuoteet kiltisti tuvan lattialle. Mielenrauhaa kaikille, vaivattomampaa mulle. Mökkeilyn ja siihen liittyvän oheistoiminnan lisäksi piipahdimme kahdessa Kustavin kruunujalokivistä; Kustavin savipajassa ja Laura Peterzensin studiolla. Molemmissa porukkaa kuin pipoa. 

@ Laura Peterzens

Peterzensin vierasvenesatama oli viimeistä venepaikkaa myöden täynnä. Lapset ilakoivat, juhannussalko loisti koko komeudessaan, kala tuoksui saaristolaisbuffetista ja live-esiintyjät viihdyttivät purjehduksen ruskettamaa kansaa. Studiolla myytiin merihengelle uskollista tavaraa, saaristolaismakuja ja vaatteita. Ihmiset olivat hyväntuulisia ja kauppa kävi. Uusi minigolfrata houkutti, mutta nopeasti tulimme siihen tulokseen, et mieluummin otetaan naisesta mittaa joku vähemmän ruuhkainen kerta.

@ Kustavin savipaja

Kustavin savipaja oli niin ikään ihastuttava. Kotimaista yritystoimintaa ihanassa saaristolaismiljöössä. Seppien hiilet hehkuivat punaisina ja pajan pihalta kaikui tasainen takomisen ääni.

Tekstiiliaitalla

Aitassa nainen myi tekstiilitöitään ja väliajat kutoi takahuoneen kangaspuilla tilausmattoa jaloissaan pari lempeäsilmäistä koiraa. Savipajan tuotteet olivat täyttäneet niin päärakennuksen suojaisat huoneet kuin aitan ja taivasalle pystytetyt pitkät lautahyllytkin. Vanhempi rouvashenkilö suositteli kotiin vietäväksi erinomaista uunivuokaa, johon ilokseni sain kertoa kaapistani sellaisen jo löytyvän.

Käsitöitä pajan pihamaalla

Perheen pienimmät ihastelivat pupuja ja ajoivat kolmipyörällä, isommat kisailivat tikkaa heittäen. Jäätelö oli ylihintaista, mutta ah, niin hyvää.

Olo oli kuin kesälomalla. Jotenkaan ei ole vielä tajunnut, ettei neljän viikon päästä palaakaan töihin. Raskausorientaatiota kyllä helpottavat sukulaisten kommentit. "Miten pieni sä oletkaan"-lausahdukset vaihtuvat jussina "Sähän olet kasvanut ja pyöristynyt aikalailla sitten viimenäkenän"-kaliiberiin. Hyvää tarkoittavilla, avoimilla huomiolla tarkoitettiin lähinnä vatsanseutuani, joka näillä viikoilla tuntuu kasvavan silmissä.

"Mahtaa olla lämmin, onko tukalaa?" Ei oikestaan. Tai sen tukalampaa kuin yleensäkään kuumalla. Olen vakuutellut miten vointini on kutakuinkin tavallinen. Ei turvottelua, ei pahemmin edes yöllistä vessassa ravaamista. Nukuttua saan, eikä vatsa ole tiellä tai haittaa edes selällään makoilua, vaikka neuvolan mittausten mukaan kohdun sf-mitta kasvaakin keskikäyrän yläpuolella. Olen ympäristöni kummastukseksi kulkenut vielä kesäisissä korkokengissäkin - koska pidän koroista ja olen voinut.

Sille kaikelle tuli muutos parissa päivässä. Mittumaarin illat olivat yhtäkkiä tuskaisen lämpimiä. Yöllä heräilin saunatuvan patjalla lonkkakipuun, pariin otteeseen kikkailin asennoilla ja kuhmuraisilla tyynyillä. Tänään repesin nauramaan kun tajusin miten pari päivää lämmintä keliä, seurassa istuskelua ja suomalaista grilliruokaa tekivät tehtävänsä vedenjuonnista huolimatta. Kumartuessani kevyesti rapsuttamaan hyttysten piinaamaa pottuvarvasta varpaat näyttivät oudoilta. Maksimekon helman alta paljastui pullottava jalkapöytä ja pyöreähköt pohkeet. Se kohta, missä normaalisti oli nilkkaluu, oli mystisesti kadonnut. Painoin pulluraa nilkkaa, sormen painauma jäi koristamaan kadonneen luun vierustaa.

Nonni, tästä se lähtee :D Jalassani mökille kulkeutuneita kiilakorkoja oli turha edes yrittää pullurajalkoihin sujauttaa. Crocsit toimivat taaten kotimatkaksi täydellisen maalaisromanttisen raskaustyylin. Saas nähdä onko kyseessä tilapäinen häiriö, palaavatko nilkat vielä paikoilleen vai tapaammeko seuraavan kerran vasta sitten syksymmällä.