tiistai 29. syyskuuta 2015

Lapsetonna

Männäviikolla seurasin puolikkaalla korvalla nuoren, vasta avioituneen kassarouvan ja vanhemman herrasmiehen välistä sananvaihtoa. Naimakaupoista kuultuaan mies alkoi tivata lapsiasiaa. Myyjän välttelevä "ei ole ehtinyt"vastaus sai aikaan kannustavaksi tarkoitetun ryöpsähdyksen; "Jaa nykyään vaan uraa tehdään. Kannattaa kuule jättää se ja keskittyy lapsii. Heti vaa niit lapsii. Oot jo sen ikänenki. Jos vaik useammaanki meinaat. Ehtii kato sitä uraa sit myöhemminki. Kyl mää sulleki lapsii vaan suasittelen."

Työtoveri onneksi riensi apuun vaihtamaan aihetta. Syrjäsilmällä pistin merkille nuoren kassarouvan väkinäisen hymyn. Liekö syynä asiakkaan konservatiivinen naisen-ura-on-toissijaista-ajattelu vai lapsiasian kipeys.

Kehto Kallioniemen autiossa tuvassa Taivalkoskella
Lapsettomuus voi olla valittua tai tahatonta. Yhteistä on se, ettei kumpaakaan kunnolla sanota ääneen. Miksi? Koska se on vaikeaa syystä tai toisesta. Useimmin siksi, ettei suurimpia pelkojaan ja toiveitaan halua revitellä muille siinä pelossa, että romahtaa julkisesti. Menettää kasvonsa. Tahaton lapsettomuus tulee omalle kohdalle yllätyksenä - aina. Siinä sitä on pidättelemista omissakin tunteissaan. Joutuu miettimään uusiksi omaa minäkuvaa ja ympäröivää maailmaa.

Tänä päivänä naissuhteessa eläessä suurimmilta uteluita välttyy - kumma kyllä ;) Muistissani kuitenkin on vielä aika nuorena vaimona, jolloin lapsitiedusteluihin sai vastata viikottain. Puolen vuoden - vuoden kohdalla vaihdoin vastaustekniikkaa ja tokaisin kysyjille jotain toiveistani saada ensin normaali kuukautiskierto raskauden mahdollistamiseksi. Se hämmensi kuulijan, sai ymmärtämään ettei kaikilla kaikki ole kunnossa. Nautin jotenkin puolishokeeraavasta vastauksestani. En itseni takia, vaan kipeämmin asiaan suhtautuvien kanssasisarieni. Jos herätyksellä saadaan yksikin murhetta aiheuttava utelu vähennettyä muilta, on se kuulijashokin arvoinen. 

Eivätkä kaikki halua lapsia. Eivätkä he silloin taatusti jaksa julkisesti selittää, miksi niin on. Se kun on jokaisen oma asia. Siitä huolimatta valittu lapsettomuus on monen kuulijan mielestä "väärin" ja sitä on oikeus hämmästellä. Ympäripuhua, sääliä, moittia jopa.

Lapsettoman on kurjaa tuntea mielipahaa vaietusta asiasta. Asiasta, johon saattaisi saada tukea tai ymmärrystä, jos avaisi suunsa. Mutta sellaisia me ollaan. Kannetaan omat ristimme. Hiljaa, eleettömästi, kiukullakin. Takin kääntöpuolelta löytyy toinen todellisuus; puhumattomina emme voi moittia vastakappaleita - naapurin pappoja tai sukulaistätejä. Heidän maailmankuvansa on eri. Lapset ja suurperheet ovat kuuluneet menneeseen elämään. Poikkeuksia on ollut harvassa. Rintamalla sairastetun sikotaudin aiheuttamasta steriliydestä ollaan oltu osaanottavasti hiljaa. Se on ollut kohteliasta. Lapsettomuus on tälle väestön osalle pimennossa, kunnes joku uranuurtaja verhoa raottaa.

Jätin kassaneidit keskustelemaan syyssään upeudesta ja poistuin puodista miettien;
Miten onnellisia ovatkaan he, jotka tökerösti uskaltavat lapsiasiaa tiedustella. He ovat säästyneet elämässään suurelta murheelta, lapsettomuudelta.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Muissa puuhissa

Jännä, miten nopeasti elo siirtyy pyörimään kahden-kolmen viikon jaksoissa. Kuukautisista ovulaatioon, ovulaatiosta vuodon alkuun. Kierron eri vaiheisiin liittyvät odotukset, tehtävät ja muistamiset rytmittävät arkea, antavat sille sävyn. Mietityttävät kotona, kylässä ja kaupassa. On helppo uskoa, että muutaman kuukauden hoitojen jälkeen tauko tekisi hyvää - eteenkin psyykkeelle.

Itse koin hetkellisen vapautumisen tunteen, kun loppuviikolla lopetin tuloksettoman tikutuksen. Luovutuksen jälkeen sitä osaa ottaa päivät vastaan sellaisinaan, suurempia kuulostelematta, nauttien. Työn puolesta loppuviikko meni siivillä. Viikonloppu sen sijaan sopiva kombo juhlaa ja lepoa; eilinen ystävän häissä (ja aamulla ostostelemassa päällepantavaa, sillä Eiralla ei ollut kaapissa "mitään" ;D) ja tänään kotimöllöttelyä.


Duett morsiusparia odottamassa <3
Kahteen viikonloppuun on meille mahtunut kahdet häät. Päästiin maistamaan myös pre-hääjuhlatunnelmaa, kun perjantai-iltamyöhällä värkättiin E:n kanssa ruusukkeita hääautoon. Kohteena oli isäni lainaama vanha Volvo Duett, jolla sain ilon kuljettaa morsiusparia The Päivänä. Täyden palvelun kuljetukseen kuului myös koristelu. Oikein mukavaa pariskuntapuuhaa, kun siihen ei kuulu liitännäistä häästressiä.

Syksyiset häät olivat ihanaiset; ilma aurinkoinen, juhlaparit kauniita ja ruoka hyvää. Kulinaristina otin ilon irti siitä, ettei kala- ja juustopöydissä tarvinnut tehdä karsintaa, vaan lautaselle sai mätätä kaikkea hyvää. Morsiusparin onneksi sai hyvällä omallatunnolla nostaa kuplivan maljankin. Lautastemme viereen plaseeratun hääkarkin lausahdus oli osuvasti John Gayn käsialaa: Ystävyys tai rakkaus ovat vain sanoja, kunnes löytyy yksi, jolle olet hehkuasi säästellyt. Niinpä - kävi miten kävi, tänään on hyvä juuri näin <3
Häähumua

Häähumua



Turun päivänä ajeltiin Turkuun viettämään kulttuurin ja kummittelun sävyttämää sunnuntaina. Piipahdettiin Wäinö Aaltosella ja Biologisella museolla, kierrettiin Turun linnassa ja nautittiin herkulliset kahvit jokirannassa. Illan grande finale oli taivaan tuuliin paukutetut eurot, joiden väri-ilakointia seurasimme kummipojan perheen kanssa. Komeaa, kuten aina. Hyvää "muuta ajateltavaa" :)

Turun päivän tunnelmaa jokirannassa, Turun linnassa
ja Biologisessa museossa

Huomenna tarvinnee soittaa klinikalle. Laatia lääkärin kanssa seuraavan kierron suunnitelma. Suunnitelma, joka vuodon alettua imee taas mukaansa 2 viikon jakson pyörteisiin. Kuukautisiin asti nautitaan kuitenkin kuluvista päivistä. Vapaana, vailla kellotuksia.

Turun päivän ilotulitus

maanantai 21. syyskuuta 2015

N97.0 Ovulaatiohäiriö

Kypsytellään, ultrataan. Kypsytellään lisää, ultrataan taas. Tikutetaan jännittäen lähestyvää viikonloppua. Ohitetaan viikonloppu. Maanantaiaamu, kp 22, LH-testit sitkeästi hymynaamattomia. Venytetään soittoa klinikalle. Soittoa, jonka lopputulema on luovuttaa hoidoista tässä kierrossa ja palata astialle seuraavassa.

Viimeisin ultra viime viikolla oli lupaavampi kuin ensimmäinen. Se oli lohduttavaa, vaikka riemunkiljahduksiin ei ollut senkään jälkeen aihetta. Vasen ovario koisaa edelleen. Oikealla aihiot olemassa, jonkinlainen yritteliäs tähtifollikkelikin. Pieneksi luonnehditussa kohdussa 3-rakenteinen 5.5mm limakalvo.

Lääkäri piti yhtenä vaihtoehtona ultrata kolmannen kerran loppuviikolla ja pistää irrotuspiikki jos hyvältä näyttää. Päädyttiin odottamaan. Kyseessä on kuitenkin vasta eka hoitokierto. Vaikka sitä mielellään lähtisi jo inssiä koittamaan, tuntui irrottelu vähän hätäiseltä. Kun kiertoni on luonnostaan pitkähkö, niin mitä sitä munasolua varhaisesti hätyyttelemään, jos reppana ei ole vielä valmis irtoamaan kotipesästään. Suunnitelmaksi jäi jatkaa tikuttelua ja palata asiaan plussatessa tai uusien suunnitelmien merkeissä viimeistään tällä viikolla. 

Lääkäriltä sain mukaani B-lausunnon, jonka loppukaneettina N97.0  Munasolun irtoamattomuuteen (anovulaatioon) liittyvä naisen hedelmättömyys

Siinä se seisoo; diagnoosi. Odotettu, pelättykin. Saas nähdä mitä Kela siitä tuumaa. Heruuko kassaan palautuksia lääkärinpalkkioista ja lääkkeistä. Nähtäväksi jää myös se, mitä mieltä itse olen - tulevina viikkoina ja kuukausina. Nyt ollaan ristiriitaisuuden vaakakupissa. Toisaalta on hyvä tietää, hyvä varautua. Toisaalta.. Noh, mietteliääksi epätietoisuus tuppaa pienen ihmisen aina saamaan.

Keskiviikkona lähden pariksi päiväksi työmatkalle, joten niillä main mennee aikaraja tämän kierron osalta. Loppuviikon jälkeen ei enää odoteta ovulaatiota, vaan kuukautisia. Puna-armeijan hyökkäyksen jälkeen uutta höyryä koneeseen - katajaisen kansan taistelutahdolla.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Hiljast o

Follikkeliultra ei ollut täysin nimensä veroinen. Ainakaan, jos toiveena oli erottaa kuningatarfollikkeli. Sellaista ei nimittäin ollut.

Vasemman munasarjan kuorsaus on melkein kuultavissa. Oikea on havahtumassa, joskin johtotähdestä ei ollut varmuutta. Kierron hoitoa ja seurantaa jatketaan. Letrozolit uudelleen kehiin ja ens viikolla uus tsekki. Silloin päätetään edetäänkö inssiin vai luovutaanko hoidosta tässä kierrossa ja koitetaan paremmalla tuurilla sekä kovemmilla tropeilla ensi kuussa.

Tilanne lie normaalirajoissa (toivon mukaan ainakin hoidettavissa), mutta mietteliääksi se pienen ihmisen saa.

Kotiin tultiin kaupan kautta. Viikonlopun ruokalistaan osui kampasimpukkaa, rapuja, juustoja, graavilohta ja mediumina tarjottavat pihvit. Lasit sitä oikein hyvää valkkaria. Kissoille maistuvinta Gourmetia - tottakai. Jokaiselle jotain. Noin niinku lohdun tasapainon nimissä.

torstai 10. syyskuuta 2015

Ystävykset AMH ja FSH

Tänään tein sen. Luin hormoonimäärityksistä, joilla on mahdollista selvittää hedelmällisyyden astetta. Kaivoin tietoa, vaikka olin päättänyt, että en sitä tee. Sukelsin AMH:n ja FSH:n viitearvoviidakkoon. Mietin miten hedelmälliset vuodet voivat kiitää ohitsemme kuin hiljainen pikajuna. Luin pari riipaisevaa blogipostausta sammuvista munasarjoista. Eikä olisi pitänyt.

Päivän lyhyt lääketieteellinen oppimäärä: AMH (Anti-Muller-hormoni) kertoo munasolureservistä. Laskeva AMH kertoo reservin hupenemisesta. AMH:n laskiessa FSH (follikkelia stimuloiva hormoni) pyrkii nousemaan yrittäen piiskata unisia munarakkuloita kasvamaan. Korkea FSH-arvo viittaa siis huonoon munasarjavasteeseen ja matala AMH munasolujen vähenemiseen. Toisin sanoen: uhkaavaan infertiliteettiin, hedelmättömyyteen.

Huoh.

Muistan miten ensikäynnillä ultraa katsoessaan Väestöliiton lääkäri näytti mietteliäältä. Hän tiedusteli olisiko ovulaatio mahdollisesti jo ohitettu. Kun pidin sitä mahdottomana, hän ehdotti näiden hedelmällisyyslabrojen ottoa. Keskusteltuamme tulimme siihen tulokseen, että mahdolliset labraviitteet madaltuneeseen hedelmällisyyteen eivät kuitenkaan muuttaisi hoitosuunnitelmaa. Suoraan IVF:ään ei lähdettäisi, vaan inseminaatiota kokeiltaisiin joka tapauksessa ensin, kun ei voi tietää miten kehoni reagoi pieneen lääkkeelliseen tukeen. Päätin toistaiseksi olla menemättä labroihin. Jos tulokset eivät kuitenkaan tässä vaiheessa muuta mitään, niin en koe tarvetta niitä tietää. Tieto mahdollisesta fertiliteetin madaltumisesta vain aiheuttaisi lisäpainetta. Lisäisi tuskaa - kirjaimellisesti. Ei juuri nyt, kiitos.

Näitä ku pohtii, niin ohuesti alkaa jännittää se follikkeliultra. Niinä kertoina kun mua on satunnaisesti ultrattu, ei koskaan ole ollut komeaa johtofollia. Munasarjoja on ollut hankala löytää ja ne ovat näyttäneet unisilta. Joitain munarakkuloita on näkynyt, ei kuitenkaan jaettavaksi asti. Kohtuakin on luonnehdittu siroksi.

Mukavaa olisi, jos huomisessa uä:ssä edes toinen munasarja näyttäisi heränneeltä. Tän ekan folliultran venytin olevaksi vasta kp 12, sillä omien laskelmien mukaan pitkäkiertoisena LH-testi plussaisi vasta viikon päästä. Toki nyt on käytössä lääkkeet. Saas nähdä mihin niistä on. Onkohan siellä tapahtunut mitään? Jos ei, niin ehkä seuraavan kierron jälkeen vois ajatella niitä hedelmällisyyslabroja otettavaksi. Sittenkin.

lauantai 5. syyskuuta 2015

Letrotsolien ihmeellinen maailma

Sain lääkäriltä reseptin käteeni. Sadan tabletin rasia. Ettei ihan heti lopu kesken. Lääkkeen nimi oli Femar. Uusi ystäväni, jonka pitäisi tukea pikkuruisia munasoluja kypsymisessään. Ja toisin kuin clomifeeni, olla ohentamatta jo valmiiksi ohuehkoa kohdun limakalvoa.

Letrotsolin kemiallinen kaava 
Ennen kun astelin apteekkiin, kurkkasin mitä moinen troppi maksaa. Ehkä parin kybän kinttailla, ajattelin. Meinasin pudottaa silmäni, kun pakkauksen hinta ilmestyi ruudulle; 276,49€. Whaaat?! Virallinen rintasyöpälääke, sairauskategoriassaan täyskorvattava, rintasyöpäpotilaalle maksaa vain 3€ omavastuun. Meille munasolun kypsyttäjille lähes satakertaisesti.

Reseptissä oli vielä "sic!" merkintä, jonka muistelin liittyvän lääkkeen poikkeukselliseen käyttöön, jolloin lääkärin ohjetta on noudatettava kirjaimellisesti sellaisenaan. Ehkä se estää tuotteen vaihtamisen vastaavaan rinnakkaisvalmisteeseen..? Pikkukukkaron kokema huojennus oli kuitenkin melkoinen, kun apteekissa vaihto oli mahdollinen. Kelakorvausten jälkeen Letrozol Ratiopharmin hinnaksi jäi vajaa 8€. Vaihtoa ei tarvinnut kahta kertaa miettiä.

Ensimmäiset Letrozolit 
Lääkeaineeseen tutustuminen saa mietteliääksi. Mahdollisten haittavaikutusten lista on vaikuttava: kuumat aallot, nivelkivut, lisääntynyt hikoilu, pahoinvointi, muut vatsaoireet, ruokahalun muutokset, painonnousu, hiustenlähtö, erilaiset ihottumat, turvotukset, kipuilut lihaksissa tai luissa.  Ja niin edelleen.

Mietin miten hyvää huolta olen nyt kehostani pyrkinyt pitämään. Elämäntapojen, ravitsemuksen ja vitamiinilisien on tarkoitus voimaannuttaa kehoa, tähdätä raskautumisen edellytysten parantamiseen. Ristiriitaiselta tuntuu, et H-hetkellä sitten taas altistaa kroppansa tymäköille tropeille. Tropeille, joiden aito ja alkuperäinen tehtävä on hoitaa syöpää vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla. Melkein teki mieleni pyytää keholtani anteeksi. Jännittikin. Miten verenpaineileva ja flunssasta juuri toipuva kehoni reagoisi?

Huomisen jälkeen ensimmäinen Letrozol-kuuri on takana. En tullut hulluksi, tai ainakaan tavallista hullummaksi. (Jos Citymarketissa soivasta Maija Mehiläis-biisistä johtunutta lapsuusflashbackiä ja puolittaista herkistymistä ei lasketa..) Paria yöllistä lämpöaaltoa lukuunottamatta en kärvistellyt kuumuuskohtausten kourissa. Pientä kuplintaa vatsalla, mutta muuten ei mitään ihmeellistä. Tosin annoskin oli kevyt: 2.5mg x1 kierron päivinä 3-7.

Ensi viikon ultrassa sit selviää ovatko tabletit onnistuneet inspiroimaan pikkuisia munasoluja kasvun tielle.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Minuuttileipää sairastuvalla

Se tunne kun kaapissa "ei ole mitään". Hiihtelet sairastuvalla oloasussa. Lähikauppakin tuntuu kaukaiselta. Lähinnä siksi, ettei huvittaisi pukea päälle.

Kun ruoka alkaa maistua, on oiva hetki inspiroitua pakastimen ja kuivakaapin tarjonnasta. Leivän loppuessa leipomiseen ei rahkeet tänään riittäneet, joten päätin kokeilla Minuuttileipää. Yllätyin sen onnistumisesta siinä määrin, et ajattelin jakaa sen tännekin.

Minuuttileipä

1dl puurohiutaleita (itse käytin marjaisan pikapuuropussin, kun sellainen kaapin perältä löyty)
kourallinen/0.5dl muita tuunausaineita (leseitä, pähkinärouhetta, siemeniä, pellavarouhetta, marjoja tms.)
• ripaus suolaa.
(Halutessasi tilkka hunajaa)
• yksi kanamuna.

• Sekoita koko komeus tasaiseksi massaksi.
Kasaa seos leipäkeoksi kulhon kulmaan tai painele tasaiseksi kulhon reunoille. Tuuppaa mikroaaltouuniin täydelle teholle 1 minuutiksi. (Tai laiskemman mikron kohdalla 1.5 minuutiksi.)

• Irrottele lämmin leipä, leikkaa ja täytä haluamillasi herkuilla (juustoa, kurkkua, tomaattia, salaattia jne.)

Minuuttileipä valmiina suuntaamaan ääntä kohden
Nauti lämpimänä - nam!
(Jäähtyneenä nimittäin muistuttaa erehdyttävästi jähmettynyttä puuroa - vähemmän nam.)

En tiedä onkohan minuuttileipäkikka jo monille tuttu? Meille se oli täysin uusi tuttavuus. Maultaan varsin kelvollinen ja vieläpä täyttävä. Lisäksi sen verran helppo, et tulee toimimaan jatkossa myös työpaikan aamukahvipöydässä.

Nyt jatkamaan pötköttelyä. Ja fundeeraamaan mitäs muuta sitä kaapin kätköistä sais aikaan.

Köllöttelyä sairastuvalla - neiti Seniori <3

Ps. Kannattaa viruttaa kulho heti käytön jälkeen. Muna-kauraseosta kun jää hiven kulhon reunoille, niin jäähtyessään se jämähtää kiinni napakan sorttisesti. Nimim.kokemusta on.