154 päivää

H.22+0. Byrokratian virstanpylväs. Yksi odotettu etappi. Maaginen raja keskenmenon ja synnytyksen välillä. Siinä missä eilen olin "vain" raskaana, tänään olen odottamani elämänalun äiti. Juridisesti.

Jos Kimalaiselle olisi eilen tapahtunut jotain, olisi kyseessä ollut myöhäinen keskenmeno. Surullinen ja traaginen. Mutta keskenmeno. Meillä ei olisi syntynyttä lasta, väestörekisterin näkökulmasta en olisi kenenkään äiti. Tästä päivästä eteenpäin hän on ihminen. Syntyessään saa oman henkilötunnuksen, elää ja ajan saatossa haudataan omana itsenään. Tänään minusta tulee lain määritelmien silmissä syntymättömän lapseni äiti. Lapsen, jonka syntymää saamme toivon mukaan odottaa vielä monen monta viikkoa.

Sydämessäni olen ollut hänen äitinsä jo kauan.

Pääsiäisen puoliväli

Pitkäperjantain tunnelmaa
kotosalla.

Niin pääsiäisen pyhät kuin raskauskin on notkahtanut puolenvälin paalun ylitse. Viikot ovat menneet oudon hitaasti, mutta yhtäaikaa salaman nopeasti. Puolivälissä, mekö, nyt jo?

Tarkalleen ottaen raskausviikkoja on 21+3.Vaikka raskaus menisi maksimaalisesti yli ja saavuttaisi 42+ viikon, on siitä huolimatta puoliväli laskennallisesti viimeistään nyt niukin naukin ohitettu. Kimalaisella puolestaan on ikää noin 19 viikon verran. Jos hän viihtyy hämärän hyssyssä yksiössään vielä toisen samanmoisen, onkin laskettu aika käsillä. Jos hän tulee ennen H-hetkeä ollaan hyvästikin yli puolimatkassa. Nyt jo?! Uskomatonta. Nyt sitä pikkuhiljaa alkaa ymmärtää kevään tekevän tuloaan, ja vauhdilla. Loppukevät tulee sujahtamaan pikaisesti kun työviikkoja rytmittää yksittäiset lomaviikot joista saa tästä lähin nauttia joka kuussa.

Nyt pääsiäisestä alkoi kevätlomaviikkomme, joten eilen köröttelimme 900km matkan mökille pohjoiseen keväthankia ihastelemaan. Kirjaimellisesti, sillä mökin aukiajettua pihaa koristaa talven aikana kerääntynyt kinos, jonka korkeus hipoo räystästä. Vaikka hanget ovat mahtipontisia, niin muuten lomaa vietetään maltisella mittakaavalla. Suurimmat vauhtiaktiviteetit vaihtuvat tällä kertaa rauhalliseen oleskeluun ja päiväpatikointiin Koillismaan jylhissä metsissä. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin ollaan molemmat oltu kipeänä ja edelleen osin toipilaina, päivät menee niiskuttaessa, yöt yskiessä. Toiseksi Eiran kanssa vauhtiaktiviteetit on olleet kirjaimellisesti Vaudikkaita. 

Huskyjen kyydissä 1/2016

Tässäpä pari esimerkkiä: Loppiaisviikon talvilomalla oltiin ajelemassa hysky-valjakolla. Reen ohjaksissa ollessani tukijalkani lipesi ja raahauduin käsivoimien varassa reen perässä niin et lumi pöllysi. Reestä kuulin iloisia "Hyvin menee"-kannustushuutoja samalla kun koitin taistella etten jäisi umpihankeen virumaan. Onneksi h.10 Kimalainen oli pikkuruisena hyvin suojatussa pesässään eikä varmaankaan ollut moksiskaan pienestä mahaliu'usta. 

Eiran kyydissä 1/2015

Viime vuonna puolestaan moottorikelkan kaasukahvassa ei Eira The Rämäpään ajaessa tuntunut olevan kuin kaksi asentoa - tyhjäkäynti ja hanat kaakkoon. Takaritsivuorollaani kankut eivät meinanneet pysyä penkissä ja kartankin putoaminen huomattiin vasta kilsan päässä putoamispaikasta. Uukkaria tehdessä tömähdettiin kiinni umpihankeen ja siinä sitä olikin ihmettelemistä :D

Eli joo; ehkäpä näin Kimalaisen asuinsijan pyöristyessä pitää keksiä sellaista äiti-ihmisille sopivaa puuhaa. Retkeillään metsässä kuuman täysmaitoon tehdyn kaakaon kera, lueskellaan, herkutellaan, lämmitetään saunaa ja piipahdetaan ihmisten ilmoilla treffeillä tai vaikkapa keilaamassa. Tänään olisi JVG:n keikka Rukalla. Itse en oo suomiräpin suurkuluttaja, mut miksipä ei sinne ajaisi, jos E on kiinnostunut. Pääsiäinen, Ruka ja AfterSki-meininki. Siellä kun keikan verran kiikutaan mehulaseinemme, niin luulen molempien kiintiön täyttyvän siinä määrin, et emme koe jäävämme mistään paitsi vaikka loppuvuos (ja roimasti pidenpäänkin) meniskin kotihiireillen. Eteenkin kun varsinaisesti ei olla mitään baari-ihmisiä.. Jännää nähdä mitä Kimalainen suomipoikien musisoinnista meinaa. Ja saas nähdä tuleeko lähdettyä vai voittaako mukavuudenhalumme illalla kuitenkin ;)

Vaikka pääsiäslomamme ei ole päässyt kunnolla edes alkamaan, häämöttää seuraava kesälomaviikko jo toukokuun alkupuolella. (Työpaikallani kun kesälomia on pidettävä pois vähintään 2 viikkoa, jos on aikeissa jäädä äitiyslomalle kesäkauden aikana.) Toukokuussa tuskin tulee lähdettyä enää mihinkään kauemmas kahdestaan, sillä Eiralla on niillä main perinteisesti työkiireitä ja mullakin jo muita suunnitelmia. Jussista alkaa sitten toinen kesälomaviikko ja siihen päälle äitiysloma, joka Seinäjoen asuntomessuja lukuunottamatta niin ikään tulee varmaan vietettyä parin sadan kilsan säteellä kotikyliltä.

Nautitaan nyt siis täysin rinnoin rauhallisesta mökkiviikosta, joka näillä näkymin jää viimeiseksi kaksin tehtäväksi aikuisten reissuksemme vähään aikaan <3

Luottamuksen nousukausi

Luottamus raskauteen, sen etenemiseen ja kulkuun. Asia, johon kukin odottava nainen tai perhe suhtautuu eri lailla. Toisille vauvan odotus alkaa heti plussasta. Itse oon himmailevaa tyyppiä, joka kulkee etapista etappiin. Plussa oli toki riemuisa ja pakahduttavan onnellinen hetki, mut mulle se kertoi vain sen että ylipäätään olen tullut raskaaksi, ei sinällään vauvan tulosta mitään. Ensimmäiset 12 viikkoa olin pistoksissa, odotin keskenmenoa ja looppina mietin mahtaako raskauteni tuloksena kohdussani olla elävä ja elinvoimainen sikiö. Sen jälkeen jännitys muutti muotoaan. Odotin rakenneultraa, odotan h.22 etappia, odotan odotan.. tuntui, et milloin mitäkin.

Joskus toivon, että odotuksen tie olisi valoisampi. Että voisi vain nauttia ja ihastuksissaan tehdä hankintoja. Että  "teille tulee vauva?"-kysymyksiin vastaisin kepeästi: Tulee, kesällä. Ilman "jos tulee, jos kaikki menee hyvin"-ajatuksia. Onneksi on Eira ja luottavaisemmat läheiset. Heidän positiivinen asenteensa luo uskoa minuunkin ja pikkuhiljaa alan ottaa rennommin.

Itselle suurin helpottava tekijä on ollut Kimalaisen liikkeiden tunteminen. Suolistoni on aina ollut muljahteleva ja kohdun alkaessa kasvaa suolen kiemurat etsivät aktiivisesti paikkaansa. Tunnustelin suolen muljuntaa enkä odottanut tuntevani sikiön liikkeitä ennen raskauden puoltaväliä. Hämmästykseni oli suuri kun 16-17 viikojen vaihteessa vatsanseudulta alkoi tuntua sitkeää hipsutusta. H.17+ Eirakin sai osansa kun pitäessään päätä alavatsallani häntä tuuppaistiin korvaan. Naurun ja hämmästyksen määrä oli melkeinpä rajaton. Siitä lähtien Kimalainen on päivä päivältä voimaantunut ja vilkastunut.

Nykyään liikkeet näkyvät jo ulospäin ja ultrassa hän yllätti kätilön töytäisemällä reippaasti anturia muutamaan otteseen. Kuulemma aika sisupussi on, sillä harvemin keskiraskaudessa liikkeet tuntuvat ultraajalle asti. Tuntumaan vaikuttanee Kimalaisen sijainti framilla (pienehkö naisihminen kun olen) ja vaimentavan istukan sijoittuminen kohdun takaseinään. Niistä olen ollut kiitollinen, sillä liikkeiden tuntumisen myötä luottamukseni raskauteen on saanut uuden ulottuvuuden. Kimalainen on myös ihanan ajattelevainen; kun mieleeni hiipii huoli hänen voinnistaan, vastaa hän lohduttaen reippaalla liikesarjalla.

"Kerro, kerro kuvastin."
Kimalainen h. 20

Luottamuksen kasvussa on oma osansa on ollut myös raskaudenaikaisilla seulontatutkimuksilla. Ultrassa sitä eri tavalla vielä ymmärtää pienen ihmisen mukanaolon. Pääsee omin silmin näkemään lukuisat pienet osat aivokammioista varpaankärkiin. Viime viikon rakenneultrassa Kimalainen oli alkuun varsin haastavassa asennossa; perä syvällä kohdun pohjassa, jalat kippurassa, selkä ylöspäin. Mieleeni ehti jo välähtää miten tutkimus onnistuisi, mutta mitä vielä. Pian pieni pörriäinen havahtui, ponkaisi liikkeelle, suoristi jalkansa, käänteli kylkeä, yritti hamuta peukkua ja oikein esiintyi. Pieni filmitähtönen <3

Rakenneultran tulos oli rauhoittava. Kasvu vastasi viikkoja ja painoakin oli kertynyt jo 340g. Koko viime postauksessa kuvaamani rakennelista kuvautui viikkoihin nähden tyypillisenä, eikä mitään merkittävästi poikkeavaa tässä vaiheessa havaittu. Vieläkin takaraivossani jyskyttää tietoisuus siitä, ettei kaikki rakenteelliset asiat ole todettavissa raskauden tässä vaiheessa ja ettei kaikkia tiloja voi ylipään koskaan todeta ultralla. Siitä huolimatta suuren suuri kivi putosi sydämeltäni.

Munuaiset selän puolelta.
Perä oikealla, kylkiluita vasemmalla.
Munuaisaltaat tummina läikkinä
keskellä selkää.

Jos jotain mainittavaa halutaan erikseen esille nostaa, niin tarkan mittailun tuloksena molemmissa munuaisaltaissa nähtiin 3.8mm nestekertymät, joten niitä mahdollisesti vielä muutaman viikon päästä tsekataan. Pakollinen kontrolli ei ole, sillä nykytekniikalla nestekertymä munuaisaltaissa saadaan kuvautumaan helposti ja tuollainen alle 4mm allas on normaalia (FinOHTA:n raja <7mm, jotkut seulontayksiköt noudattavat tiukempaa <4-5mm rajaa), jolloin uhka hydronefroosille eli vesimunuaiselle on varsin pieni. Ehkäpä kuitenkin tartumme uä-mahdollisuuteen jos sellainen avautuu, noin niinkuin varmistuksen varmistamiseksi ja mielenrauhan vuoksi. Pääsemme samalla vielä kertaalleen kurkkaamaan hänen kuulumisiaan, ennen kuin tapaamme livenä.

Mietteliäs Ms.Bee

Ja mitä hänen sukupuoleensa tulee, niin äkkiseltään kurkattuna vaikuttaisi siltä, että Eira ja kiinalainen kalenteri olivat oikeassa. Itsekin aloin loppumetreillä kallistua samaan suuntaan ja ultraan mennessämme ääneen Eiralle aprikoinkin tyttö-oloa. Ja niinhän siinä kävi, et kaiken sujuessa kuin rasvattu, on loppukesästä kotiimme odotettavissa naisenergian lisäys. Tuplasta tulee tripla <3

Sukupuoliultra

Kuulin tänään lausahduksen: "Teillä on huomenna se sukupuoliultra". Siitäpä uä-hoitaja minussa sai kipinän vähän avata rakenneultraa ja sen taustoja. Tieto lisää tuskaa ja sen ajattelin verbaalisesti oksentaa. En suinkaan hyvää tarkoittavalle lausahtajalle, vaan kaikennielevään blogikanavaan. Siis ken karsastaa nippelitietoja, niin varoituksen sana: tässä seuraa morfologinen skannaus faktoineen ja pari sen herättämää ajatusta.

Rakennneultra on raskauden puolivälin tietämissä tehtävä rakennepoikkeavuuksien seulonta. Rakennepoikkeavuuksia seulotaan, sillä todetuilla poikkeavuuksilla on merkitystä esim. synnytyksen suunnittelussa, raskauden erityisseurannassa ja - ikävimmässä tapauksessa - mahdollista raskauden keskeytystä harkittaessa. Onneksi suurin osa vanhemmista voi tutkimuksen jälkeen kertoa tutuilleen kaiken olleen ok. Mitä tuo lyhyt ja ytimekäs "kaikki ok" sitten sisältää?

Morfologisessa tutkimuksessa tarkistetaan pikkuihmisen raskauden puoleen väliin mennessä tapahtunut rakenteellinen kehitys:



Pää:

• Symmetrinen kallon malli, ehyt luusto ilman puutoksia
•  Keskiviivakaiku
• Cavum septum pellucidum
• Sivuaivokammiot (leveys alle 1cm läpi raskauden)
• Pikkuaivot, muoto, koko (leveys=raskausviikot ad h.24)
• Kallon takaosasa oleva takakuoppa (mitattuna <1cm läpi raskauden)
• Cisterna magna, näkyvyys, koko (<10mm)
• Niskapoimu (mitattuna < 6mm)
• Ehyt ylähuuli
• Profiili, normaali muoto

  

  Puuttuva nenäluu rakenneultrassa.
  Kuva: THL

• Nenäluu

Vartalo:

• Selkäranka pitkittäin/poikittain: nikamavälit ja rakenne normaalit, avautuu ja sulkeutuu normaalisti, iho ehyt
• Vatsanpeitteiden eheys, napatyvi (napatyrän poissulku)
• Palleakaaret: eheys, palleatyrän poissulku
• Mahalaukku: sijainti (alempana kuin sydän, palleakaaren alla), koko, rajautuvuus (mahd.douple bubble 21-trisomiaa sairastavilla)
• Normaalikaikuinen suolisto
• Munuaiset (mahdollinen mun.altaan nestekertymä: mitta <7mm)
• Virtsarakko: olemassalo, koko
• 2 napavaltimoa (rakon molemmin puolin). Voidaan katsoa myös napanuoran poikkileikkauksesta (ns. Mikki Hiiri-kuvio)

Sydän:

• normaali pulssi
• Sijainti
• Akseli vasemmalle (siellä myös mahalaukku ja laskeva aortta)
• Koko 1/3 rintakehän poikkileikkeestä
• Nelilokerokuva; 2 kammiota, 2 eteistä, symmetria, eteiskammioläpät, moderator band, foramen ovale
• Aortankaari
• Aortan lähtö vasemmasta kammiosta ja keuhkovaltimon lähtö oikeasta kammiosta, haarautuminen
• Suuret suonet risteävät
• Päälekkäinen kolmisuoninäkymä (keuhkovaltimo, aortta, vena cava superior)



Sydämen normaali nelilokero. Kuva: THL

Raajat:

• Pitkät luut: (reidet, sääret, olkavarret, kyynärvarret 12kpl), luiden malli ja pituus
• Ranteiden ja nilkkojen asennot
• Kämmenet ja jalkaterät
• Liikkeet

Istukka, sijainti (etisen poissulku), napanuoran kiinnittymispaikka (mahdolliset vaikutukset kasvuun)

Lapsiveden normaali määrä

Kun ihan jokaikinen kohta tästä listasta on kuvautunut täysin normaalina, voi huokaista helpotuksesta - ainakin osittain. On hyvä muistaa, ettei ultraääni - niin hyvä kuin se tänä päivänä onkin - ole Jumalan totuus eikä tee autuaaksi. Ultraäänessä voidaan nähdä asioita, joita ei ole, artefaktaa. Vastaavasti kaikkea mitä ehkä on, ei voida nähdä ultrassa. Tyypillisimpiä asioita, joita ei löydetä vielä rakenneuä:ssä ovat mm. kallon luutumishäiriöt, pienet sydänviat (VSD, ASD), suulakihalkio (mikäli hammaskaari ehjä), alemmat suolen poikkeavuudet jne.



Toisaalta seulontaa ei tehtäisi, jos ei olisi perusteltua olettaa poikkeavuuksia löytyvän. Rakennepoikkeavuuksien seulonnan tavoitteena on ensisijaisesti vaikeimpien, sikiön elämän kannalta merkityksellisten poikkeavuuksien tunnistaminen. Vähintään 1 %:lla vastasyntyneistä on vaikeita rakennepoikkeavuuksia, joista noin puolet todetaan rakenneultrassa. Vaikeat poikkeavuudet voidaan karkeasti jakaa sikiön tai vastasyntyneen kuolemaan johtaviin (esim. anenkefalia eli aivottomuus), välitöntä kirurgiaa vastasyntyneenä vaativiin ja pysyvän vaikean vammaisuuden aiheuttaviin (esim. neuraaliputken sulkeutumishäiriö, lat. spina bifida), välitöntä kirurgiaa vastasyntyneenä vaativiin (esim. vaikeat sydänviat) sekä vaikean vamman ja pitkäkestoisen hoidon tarpeen aiheuttaviin (esim. aivojen rakennepoikkeavuus, munuaisviat).

Tämän päivän tekniikalla uä:ssä voidaan todeta myös ns. pieniä löydöksiä. Rakenteellisia poikkeavuuksia, jotka sinällään eivät yksittäisenä vaikuttaisi lapsen terveyteen, mutta saattavat kuitenkin kieliä taustalla olevasta vaikeasta sairaudesta. Ultraäänitutkimuksessa saatetaan myös nähdä sellaisia löydöksiä, joiden hyvänlaatuisuuden varmistaminen edellyttää seurantaa. Rakenteellisten poikkeavuuksien tarkkaa merkitystä sikiön kannalta ei aina voida arvioida ennen syntymää.

Rajaa vaikean ja muun rakennepoikkeavuuden välille on vaikea vetää. Toisille lieväkin poikkeavuus voi olla vaikea hyväksyä, kun taas yhden perheen vaikeana pitämä rakennepoikkeavuus voi toisen mielestä olla hyväksyttävä. Niin tai näin, tieto sikiön poikkeavuudesta on perheelle yllätys riippumatta poikkeavuuden vaikeusasteesta. Toisen trimesterin loppupäässä tapahtuva keskeytysharkinta on aina tragedia. Raskauden jatkuessa myös epävarmuus tai seurannan tarve voi olla joillekin vanhemmille kohtuuttoman raskasta ja siten vaikuttaa myös siihen, miten sikiöön/syntyvään lapseen kiinnytään.



Eli vastaukseni on: Ei, meillä ei huomenna ole sitä sukupuoliultraa. Meillä on rakenneultra. Ja mahdollisen sukupuolitiedon ohella olemme etukäteen käyneet keskustelua myös suhtautumisestamme muihin mahdollisiin löydöksiin sekä arvoistamme ja ajatuksistamme elämän ainutlaatuisuudesta. Huomenna. Huomenna on suuri päivä. Yksi niistä.

ps. Jos kiinnostusta seulontoihin löytyy laajemmaltikin, niin netistä löytyy FinOHTA:n (Finnish Office for Health Technology Assessment) kattava julkaisu raskauden ajan ultraäänitutkimuksista ja seerumiseulonnoista rakenne- ja kromosomipoikkeavuuksien tunnistamisessa.  

Kumpaa veikkais?

Kautta aikojen on syntymättömän lapsen sukupuoli kiinnostanut ihmismieltä. Koska tällä hetkellä elelemme Eiran kanssa autuaassa tietämättömyydessä, niin väsäsin uskomuksista arvuuttelukollaasin, joista tunnetuimmat tuloksineen tässä:

Legendan mukaan Maya-intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä ja odotetusta synnytyskuukaudesta. Jos molemmat luvut ovat odotettuna H-hetkenä joko parillisia tai parittomia, tulossa on pikkuinen prinsessa. Jos toinen luvuista on parillinen ja toinen pariton, luvassa on kaksilahkeinen kruunupää. Tyttö 1 - Poika 0.

Kun lännestä siirrytään itään, niin kiinalainen kalenteri veikkaa hedelmöittymisiän ja -kuukauden perusteella tyttöä. 2-0.

Voimakas pahoinvointi viittaa tyttöön, helpompi alku poikaan. 2-1.

Makeanhimo on vanhojen uskomusten mukaan tytön merkki, kun taas poika saa halajamaan kirpeää/suolaista. 2-2

Sikiön syketason ollessa yli 140, jumputtelija on tyttö ja sen alittuessa kyseessä olisi poika. 3-2. (Tosin syketaso vaihtelee sikiön viikkojen, vireystilan ja liikkumisen mukaan, joten..?)

Jos vaihteleva mieliala kallistuu enemmän ärtymisherkkään on kyseessä poika, kun taas tyttöä odottava on taipuvaisempi lempeyteen. Jaa-a, vaikea sanoa kun ei tiedä kuinka hormonihullu sitä voisikaan olla..  Mut.. 3-3.

Aamuisin tehdään tyttöjä, iltaisin poikia. Jos aamupäiväinssi lasketaan aamuun; 4-3.

Ja sitten on näitä vaikeaselkoisia: Vatsan ja vartalon mallit ovat vasta aloittamassa muokkautumisensa, joten niiden perusteella arvuutteluun menisi vielä viikkoja. En myöskään koe että olisin toistaiseksi menettänyt sen enempää terveyttäni (=poika) kuin "kauneuttani" (=tyttö). Samoin linea negra tekee vasta lähiaikoina tuloaan, ei apua siitäkään. Tutkimuspöydän alle ei ollut sujautettu sen paremmin kirvestä kuin hamepakkaakaan, joten varsinaista tilaustakaan ei ole tehty. Eira on ollut tytön suuntaan kallellaan alusta asti ja samaa tukee tuo ennusteiden täpärä voitto 4-3. Oonki saanut välillä muistutella, et 50% todennäköisyydellä tulokas voi olla poikakin.

Mutta mitenkäs se on; onko sukupuoli sellainen asia jota "on luvallista" toivoa? Onko toisen toivominen eettisesti väärin tulokasta kohtaan, jos vatsassa majaileekin vastakkainen merkki? Länsimaisessa kulttuurissa toive vaikkapa tytöstä esitetään vasta neljännen kohdalla, jos kotisohvaa valloittaa jo Tupu-Hupu-Lupu-trio. (No okei, ehkä jo Tupun ja Hupun jälkeen.)

Aavistuksia

Ensimmäisen kohdalla toiveesta harvoin puhutaan, ainakaan avoimesti. Naiset ehkä vaalivat mielessään kukkaistyttöä, miehet haaveilevat Risto Reipaasta. Sille hiljaa. Mut maailmalle mahtuu monen laista. Monissa kulttuureissa avoimesti toivotaan poikia, sillä vain heillä on arvoa perheenjäseninä ja suvun jatkajina. Paradoksaalista, sillä miehet harvemmin lisääntyvät keskenään..

Leikitellyistä toivekuvista, aavistuksista tai uskomuksista huolimatta on sanomattakin selvää, että Kimalaisen vointi on ensisijalla ja molemmat sukupuolet ovat yhtä toivottuja. Kunhan olisi jompi kumpi.. Tai jos sekään ei ole selvä, niin kunhan olisi muuten terve. Tai ainakin suhteellisen terve.. Hoidettavissa. Tai ainakin suhteellisen hoidettavissa.. phuuh.. Paljon, paljon jännitettävää.. Luulempa, et loppuviikon uä:ssä on aika monta painavampaa asiaa katsottavana kuin se onko geeniperimä XX vai XY.

Eipä käy silti kieltäminen etteikö sukupuolikin kiinnostaisi. Olen lähiaikoina punninnut haluaisinko sittenkään tietää. Mietin millainen yllätys olisi, kun sukupuolen saisi kuulla vasta syntymän jälkeen. Once in a life time thing <3 Noh, siinäpä on pari käytönnön muuttujaa.1: Eira on kiinnostunut. 2: Silmäni aikanaan työn puolesta harjaantui sikiöultriin, joten jos meinaan silmämuna pulleana seurata morfologian etenemistä, niin jonkinlaisella todennäköisyydellä veikkaus löytynee myös sukupuolesta. Tai sitten ei. Eikä sillä väliäkään. Kunhan uä:ssä rakenteellinen to-check-list päästäisiin läpi ilman huolestuttavia löydöksiä, olisin enemmän kuin tyytyväinen.

Nappia naamaan ja rasvaa vatsanahkaan

"Monipuolista ruokavaliota voi raskauden aikana tukea vitamiini- ja hivenainelisillä tarpeen mukaan." Aivan. Kävin männä viikolla apteekissa täydentämässä varastojani. Ostin elämäni ensimmäisen raskausvitamiinin (tähän asti on menty fooli-B-D-yhdistelmällä) ja vatsanahkarasvan. Päädyin myös hankkimaan kalkkitabletteja, sillä parhaistakin pyrkimyksistäni huolimatta maitotuotteet eivät ruokaympyrässäni saavuta toivetasoa.

Edellä mainittujen päälle kun ynnää probiootit (nuo lasta kaikilta allergioilta suojaavat suolistoflooran kuningattaret), kalaöljykapselit (sikiön aivojen ja älykkyyden buusterit) ja magnesiumin (levottomien jalkojen rauhoittajan) onkin kourassa aika läjä eri mallisia pillereitä. Oho. Kaipa sitä vähemmälläkin pärjäisi, mut vielä en osaa sanoa mistä sitten luopuisin. Toki magnesiumlisää tulee pureksittua satunnaisemmin ja kalaöljykapselit saa jäädä purkkiin makaamaan niinä viikkoina kun kalaa tulee oikeasti kahteen kertaan syötyä.

Raskausarsenaali h.18+

Vatsanahan rasvaus raskausarpien ehkäisymielessä on pyörähtänyt aatoksissani aika ajoin. Koskas sellainen sit pitää aloittaa? Nyt kun raskauden puoliväli lähestyy viikko viikolta, huomaan vatsan mallin pikkuhiljaa alkavan alapainotteisesti muuttua. Olen aina ollut hirmu huono läträämään rasvojen kanssa, joten päätin pikkuhiljaa aloittaa harjoittelun. Apteekissa tuli tenkkapoo. Mistä sitä sit tietää mikä on hyvä..? Todennäköisesti kaikensorttiset perusvoiteet ajaisivat asian. Raskautunut mieli on kuitenkin altis purnukoille, joiden kyljessä on anti-stretch-teksti tai pyöristynyt vatsa; nuo ihmevoimasta viestivät symbolit, joista mitä suurimmalla todennäköisyydellä saa pulittaa vielä muutaman extraeuron. Lopulta purnukoita tiirattuani päädyin Raskaus-Bepancareen. Liputin sen kepeähkön koostumuksen ja näppärän pumppupullomekanismin puolesta, joskin muutaman käyttökerran jälkeen siitä tuntui jäävän iholle kalvon tunne. Viel kun sitä muistaa laittaa, niin nähtäväksi onko putelo loppupeleissä hintansa väärti.

Mitä hintapolitiikkaan tulee, niin lisien ostoon tottumattomalle siitäkin kertyy helposti yllättävä kuitti. Viime reissun ostokset (2 purkkia ja rasva) kustansivat 54.07€. Siihen päälle magnesiumit, probiootit ja kalaöljyt, niin noin 3kk setti lähentelee sataa euroa. Pientä se toki on hoitojen hintoihin verrattuna, mut kepeää extramenoa kuitenkin. Saattaispa nuokin netistä irrota halvemmalla, mut palvelu ei oo samaa luokkaa ku lähiapteekissa :)

Äitiyspakkaus - 2016 vs. 2015

Varma kevään merkki; uusi äitiyspakkaus. Kevään korvilla Kela perinteisesti julkistaa uuden äitiyspakkauksen. Niillä näppäimillä on keskikesän odottajilla mahdollisuus taktikoida: tilatakko heti h.22 paperit saatuaan viime vuoden pakkaus vai venyttääkkö pakkauksen hakemista sinne takarajalle (2kk ennen laskettua aikaa), jolloin posti kiikuttaisi kotiin tuliterän paketin?

Taktikoimisen mahdollisuus on rajallinen: Vanhat jaetaan ensin loppuun, jolloin uuden pakkauksen jakamisen aloittaminen riippuu äitiysavustushakemusten määrästä. Jos paperit saa vasta kevätauringon sulatellessa lumien rippeitä, ei ehkä ennätä menneen vuoden apajille. Toisaalta, nyt syntyvyyden ollessa laskussa, saattaa vanhaa settiä olla tarjolla pitkälle kevääseen, jolloin vetkuttelukaan ei varmista uunituoretta pakkausta.

Jos sinulla olisi valinnan vapauden kortti, kumman posti kotiin kiikuttaisi?

Vuoden 2016 uunituore äitiyspakkaus.
Kuva: Kela

Äitiyspakkaus vuosimallia 2015
Kuva: Kela

Vai osuisiko valintarastisi näiden sijaan mieluummin rahalliseen 140€ äitiysavustukseen?

Ps.Virallisesti Kela on ilmoittanut esittelevänsä 2016 äitiyspakkauksen kaikkine tuotteineen medialle huomenna pe 4.3. klo 9.30. Tilaisuutta pääsee seuraamaan suorana Kelan Periscopessa.