Paljon on vettä virrannut tämän kahden vuoden aika. Paljon hyvää. Muutama saavillinen sellaista, jota en osannut odottaa. Asioita parisuhteessa, itsessä, työssä, perheessä. Asioita, jotka saivat hiljentymään itsensä ääreen - jotka saivat verkkaisen sitkeän blogin hiljenemään kun kaikki "ylimääräinen" karsiutui.
Nyt olen täällä. Nelissäkymmenissä. Kahden kauniin äiti. Ehkä palailemassa, verkkaisesti silloin tällöin. Jos täällä tuttuja vielä on.
Ps. Kiitos teille, perään kyselleille. Pus ja kram. Ihanaa alkavaa syksyä!