lauantai 27. toukokuuta 2017

Borta bra, hemma bäst

Olin alkuviikolla ystäväni kanssa Hangossa. Perinteinen äiti-kummitäti-reissu, jonka olemme tehneet kaksin joka kesä ystäväni esikoisen synnyttyä. Eira ja Taava olivat ekaa kertaa pari päivää kaksin. Mä olin ekaa yötä erossa Taavasta. Kaikki pärjäsivät hyvin, kaikilla oli mukavaa.

Hanko on rauhallinen ja äärettömän kaunis näin lämpiminä kevätpäivinä. Kaduilla on ihmisiä, satamassa veneitä. Kumpaakaan ei ruuhkaksi asti. 







Tulliniemeen, Suomen eteläisimpään kärkeen kulkee 7km luontopolku. Se mutkittelee kivistä rannanreunaa ja satama-alueen vierustaa. Puikkelehtii metsään ja sieltä upeille rantakallioille. Matkanvarrella neuvostoliittolaisten rakentamia parakkeja, joihin sotien jäljeen on sijoitettu työleirille naisvankeja. Sittemmin puurakennukset ovat ränsistyneet, alueella kukkivat ketunleivät ja lintuliikenne lauluineen on huumaava. Rantakalliot ovat auringosta lämpimät. Käärme luikertelee karkuun kulkijoita. Niemennokassa pieni kummeli. "Tuntemattomalla merimiehelle". Siinä silmien alla avautuu Saaristomeri ja Suomenlahti. Tutustumisen arvoinen.





Viikolla on juostu raksalla. Tavattu raksaporukkaa. Siivottu työmaata ja kuljetettu jämäpuuta pois peräkärryllä. Metsästetty kevyitä ja vakaita rakennustelineitä. Juhlittu kummitytön nimppareita. Syöty perhedinneriä mummilassa. Seurattu suurmiehen hautajaisia ja muisteltu mennyttä maan isää. Hoivattu kipeänä olevaa Taavaa. Sairastuttu flussaan itsekin. Vietetty dj-ystävän syntymäpäiviä värivalojen loisteessa ja savukonepöllyn sumeessa. Tervehditty tuttuja vuosien takaa, menty nukkumaan korvat soiden.

Nyt olen sohvalla. Kissavanhus vieressä nostaa päätään. Arpoo kannattaisiko nousta pyytämään ruokaa. Aavistaa varmaan et tänään on nuorimman kissasisaruksen 6v syntymäpäivä ja tarjolla on Gourmetia. Rapsutan. Mulla ja hällä on tänään yhteistä matkaa takana 12 vuotta. Vastaukseksi saan kehräyksen. Tee on kupissa, kylppäristä kantautuu pesukoneen pyörinä. Eira lähti kirppiksille. Taava nukkuu vaunuissa ulkona kolmatta tuntia. Työnnän suuhuni salmiakin. Kohta tartun kirjaan. 

Ai että mä tykkään olla kotona. Ei mulla muuta <3 

torstai 25. toukokuuta 2017

Pihistelijä labrassa

Pihi mikä pihi. Myönnän. Eira ei olisi niinkään, mut mä olen. Tai sanotaanko nätimmin; kustannustietoinen. Koska "meikäläisille" tää raskaustoive tulee suhteessa aina kohtuuttoman kalliiksi, sitä miettii tarkoin markoin ja kriittisesti. Onhan se ymmärrettävää, kun ajatuskuvio "Oi, miten toivoisimme perhettä." ei koskaan saa jatkokseen huoletonta "Tulee jos on tullakseen." vaan ensimmäinen ajatus aina on "Minkä verran meillä on säästöjä..?"

Yksi mikä jostain syystä karvastelee, on labrat. Jos labrat otettaisiin tk-lääkärin tai yliopistosairaalan määrääminä, niiden kustannus meille olisi 0€. Jos työterveys hoitaisi tän tyyppisiä, mut heille kuulumattomia asioita, kustannus olisi 0€. Kun teetät ihan perus-perus-verikokeet yksityisellä, progesteronille, TSH:lle ja prolaktiinille yhteishintaa tulee n.120€ (miinus pieni kelakorvaus). Hinta on musta aika suolanen siihen nähden, et vanhoilla Väestöliiton taksoilla hinnottelu on vielä yksityisten halvimmasta päästä.

Siksi viime kierroksella säästökukkaroni jakoi vähät kahisevansa yliopistosairaalan labraan. Marssin Väestöliiton lääkärin lähetteellä julkiselle ja sain labravastauksen laskuineen kotiin. Hintaa prolaktiinille ja TSH:lle tuli yhteensä 27€, ja siitäkin 10€ oli toimistomaksua. Meille tuli yllätyksenä, ettei sellainen ei enää nykyään onnistu. Tänä keväänä tykslab (sisältäen niin maalaiskylien labrat, aluesairaalan labrat ja yliopistosairaalan labrat) on VSSHP:n ohjeen mukaan lopettanut kokonaan näytteiden ottamisen yksityislääkärin lähetteellä. Syynä kilpailuneutraliteetti-lainsäädäntö. Dämit. Siis kiitti vaan siitäKIN laista.

Kahlasin vaihtoehtoja. Sit löysin Cityterveyden. Mestan, joka tekee vain kuvantamistutkimuksia ja labroja. Cityterveys on diagnostisten tutkimusten saralla tehnyt samat kuin Onnibussi pitkänmatkan liikenteessä; erättänyt tervettä kilpailua ja tarjoaa edullista, virtaviivaista palvelua. Lääkärin lähetteellä hakevat Kela-korvaukset ja asiakkaan taksa jää suhteessa kohtuulliseksi. (Labrojen taksat löytyy hinnastosta tutkimuskohtaisesti.) Yhteishintaa Eiran tutkimuksille tuli n.50€ ja siihen päälle näytteenottomaksua 9.50€ per kerta. Säästöä tuli muutama kymppi. Joku sainois ettei sillä tässä konkurssissa ole mitää merkitystä, mut me käytetään se raha mieluummin johonkin muuhun. Vaikka Gelee Royaleen, jos ei muuta.

Muutenkin Cityterveys oli loistotuttavuus. Ajan saa netistä, kun rekisteröi itsensä käyttäjäksi. Labraan pääsee joustavasti omien aikataulujen mukaan, joissain toimipaikoissa myös lauantaisin. Ekalla käynnillä lähete skannataan omiin tietoihin sähköiseksi ja tulosten valmistumisesta ilmoitetaan aina tekstarilla. Omista tiedoista löytää paitsi omat ajanvaraukset, myös tulokset, viitearvot ja lausunnot. Mikä parasta; pulju toimii useassa kaupungissa. Näin ollen Eiran, jonka duunipaikka on 170km päässä, ei tarvitse pitää etäpäivää siksi, että pääsisi kotikaupungissa labraan. Ajan voi varata työskentelykaupungin Cityterveyteen ja tulosten tultua ilmoittaa arvot Felicitaksella käytössä olevaan Kaiku-palveluun. Säästyy aikaa, vaivaa ja rahaakin.

Ps. Progesteroni kp 20 oli viitearvojen keskikastia, normaali. Ovulaatio on siis tapahtunut ja keltarauhanen voimissaan. Mahtista.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Mikä mäihä

Rakentaja ristii kätensä ja toivoo, että taivas on armollinen. Kirjaimellisesti. Pitkästä tavarasta kun rakennetaan, on perusrakenteet sään armoilla. Hyrisin tyytyväisyydestä, kun talon toimitusta suunniteltiin äitienpäiväviikolle. Maatyöt voidaan tehdä kevään sula-aikaan, koko kesä on aikaa raksata. Rakennus saadaan suojaan ennen hyvissä ajoin ennen syksyä.

Eihän projektissa olisi jännitettävää, jos Suomen ilmasto olisi stabiili. Kaiken kaikkiaan meillä on käynyt säiden kanssa ihan hyvä tuuri. Kun massanvaihtoa tehtiin, ei ollut edes yöpakkasia. Näin perustaminen onnistui sulan aikaan, sulasta tavarasta. Jes!

Kun sokkelivalut tehtiin, yöpakkaset olivat palanneet. Höh. Betoni kun ei saisi jäätyä ennen kuin se saavuttaa riittävän kovuuden. Jostain luin, et alle -5c alkaa vaatia talviperustamiskonsteja. Ennen Perustavan poikia yöt olivat kylmiä, -10. Pientä stressiä pukkas, vaikka luotto ammattimiehiin on kohillaan. Illalla muotit tuntuivat käteen haaleilta. Aamulla niitä purkaessa höyry nousi. Valun jälkeisenä yönä lämpö kävi alimmillaan -2c. Jes! Betonin kovettumisreaktio itsessään tuottaa lämpöä, joten jäätymisriskiltä vältyttiin.

Tuli keväinen toukokuu, tuli rv19. Kävin tipauttamassa naapureille tiedon talopaketin saapumisesta (raskaat ajoneuvot tukkivat kadun ja vaikeuttavat liikkumista), jossa pahoittelimme myös raksasta mahdollisesti aiheutuvaa vaivaa. Pääsin sanomaan, et työmiesten iloksi meidän raksalla paistaa aina aurinko.

Ja sit: tuli kamat. Ja lunta. Ja räntää. Prkl! Pitipä käydä mäihä!


Toki villoissa, puuosissa ja muissa kamoissa oli perussuojaus. Harmittelin kuitenkin keliä. Kattotuolit olivat tuettuina talon takapuolella, pehmeässä maassa. Puuosat olivat kuormalavojen ja puuriukujen päällä, pehmeässä maassa. Pari sadepäivää ja kaikki on kurassa..

Timpurit aloittelivat työtään. Nopeasti alkaa runko nousta kun ammatimiehet on asialla. Työpäivän jälkeen avatut paketit oli suojattu huolellisesti. Vastaava pyörähti tontilla ja ohjeisti meidät suojaamaan loputkin villat. Villapaketeissa kun tuppaa oleen reikiä, kuten muissakin suojamuoveissa, eikä sade tee tavaroille hyvää. Ei ainakaan jos ne kastuvat muoviensa sisällä.. Sievitalon paketeista löytyi 4x6m pressuja. Niitä sit taiteiltiin paikoilleen, joka oliki vähän haasteellista kun villapinollakin korkeutta oli reilu 3m. Lisäksi kevytpeitteet ottaa helposti tuulta, joten niitä saa asetella huolella tai olla toistuvasti korjailemassa.

Hyvin suojattu, on puoliksi turvattu. Pari sadekuuroa on sittemmin ropissut kamojen niskaan. Muuten keli on kääntynyt hyväksi ja kamat kuivuneet. Nyt tontilta kuuluu pauke ja ilmassa on huumaava tuoreen puun tuoksu. 

Homma alkaa realisoitua. Pidetään peukkuja et saadaan rakennelmat säältä suojaan ennen kuin tuuli kääntyy :)

torstai 18. toukokuuta 2017

Ding, ding, ding - Round II!

Felicitaksen ovessa lukee vielä Väestöliitto. Tilat on ennallaan, samoin hinnat. Siittiöoljet on hellässä huomassa. Sentraali-Santra on sama. Hänen pöydällään kuolemaa tekee mehikasvi, joka me ollaan sinne Taavan syntymän jälkeen viety. Wow!

Odotusaula saa munasarjani pistelemään. Kuvittelua. Eihän kierrot ole vielä palautuneet. Eira vaihtaa jalkaa, kai ilmassa on jännittynyttä odotusta. Tuttu kätilö tulee iloisesti juttusille. Kysyy kuvaa Taavasta. "Notta pikkukakkosta sitten?" Sitäpä sitä. Tai toiveissa ainakin olisi.

Edetään pikakaistalla. Esitiedot on lähetetty sähköisesti. Tietoisesti ensikäynti on ajoitettu siten, että aukiolotutkimus onnistuu samalla kerralla. Kotona on otettu pohjustavat lääkkeet. 

Lääkäri on uusi. Keskustellaan tilanteesta ja hoidoista hetki. Tehdään Eiralle hoitosuostumus, gyn.tutkimus, uä ja aukiolotutkimus. Uä:ssä nähdään tavallisina molemmat munasarjat, toisessa 11mm johtofolli. Taaksepäin kallistuneessa kohdussa limakalvo on siisti, kehittää kolmikerrosnäkymää. Tuubat ovat auki ja kohtu ok. Toimenpiteet menevät ilman suurempia kipuiluja.

Mukaan saadaan labralähete ja hoitosuunnitelma. Luovutusneuvontaa tai psykologia emme tällä kierroksella enää tarvitse kun asiat on tuttuja entuudestaan ja psykologin lausuntokin vuodelta 2015 meidän molempien nimellä. Siittiötkin on pakkasessa valmiina. Kassalla kuitataan alkututkimusten lasku, josta saadaan vielä kelakorvaukset.

Seuraavana ohjelmanumerona on lh-piikin bongaus ja siitä viikon kuluttua progesteroniarvon otattaminen. Seuraavan kierron alkupäivinä mitataan vielä TSH ja prolaktiini. Jos labroissa ei huomautettavaa, lähdetään inssiä koittamaan luonnonkiertoon. Ehkä jo ensi kuussa jos tähdet osuvat kohilleen.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Perustavanlaatuinen urakkaviikko

Istun tulevan kotimme sokkekehikon sisällä. Nojaan viikon vanhaan betoninurkkaan. Pipo pois, aurinko hyväilee. Taava nukkuu vaunuissa sokkelin ulkopuolella metrin päässä. Ihanaa. Hetki rentoutua. Piilossa. Omassa rauhassa.. Voi vaikka näpytellä blogitekstiä.

Maan alla, sokkelin sisällä, mä ja suojaputket
Seesteistä riemua kestää 2 minuuttia. Alan kuulla lähestyvää koneen jylinää. Kohotan katseeni, näen kaivurin kauhan lipuvan pihaan. Nostan pääni sokkelin reunan yli, tervehdin maaurakoitsijaa. Jaaha. Loput perustustyöt on alkamassa.

Siitä lähtee souvi. Katsotaan vielä työmaakansiosta mittapiirrustusta, kävellään tontilla, mietitään liittymän valumavesiä ja ylimääräistä salaojitusta. Urakoitsija hyppää kulkupeliinsä ja huikkaa lähtevänsä tarvikeostoksille. Homma etenee. Seuraavana päivänä on tarkoitus aloittaa täytöt, joten käyn maalaamassa taloon ja talliin merkkiviivat täyttökorkeuden merkiksi. Totean et sokkelipojilta on tallin sisäpuolinen styroxi jäänyt 10cm piirrustusta matalammaksi, joten sitä saa raksapuolen väki paikata aikanaan.

Illalla ukkin kanssa syötetään maalämmön keruupiirit paikoilleen. Tai koitetaan syöttää. Eipä ne vaan soljukaan putkea pitkin vaikka sisäpinta on sileä ja putki vielä kohtuu suorassa. Passelisti urakoitsijamme kurvaa paikalle kyydissään pihaan tulevat salaoja- ja sadevesiputket, käyrät ja kaivot. Hänen kikkakolmosillaan saadaan viriteltyä vetolangat suojaputkiin ja kolmen ihmisen voimin maalämmön keruupiiriputket paikoilleen. Samalla tekniikalla viedään myös sähköjohto sokkelin alta odottamaan pihavaloja. Lopuksi muutkin sokkelin alta tulevat suojaputket kaivetaan esiin, jotta sähkö ja puhelinkaapeleiden syöttö onnistuu vaivatta.

Kun aamu valkene, alkaa rekkaralli. Ensin täyttyy talo. Pohjalle 40cm routimatonta, tiivistys, pinnalle salaojasoraa 30cm ja tiivistys. Kippiauto paiskaa tavaraa sisään, pieni kaivuri tekee työn, lapiomies viimeistelee ja täryttää. Ennen viimeistä tasoitusta kaivetaan radonputki päälimmäiseen sorakerrokseen. Sitte pinta tasaiseksi. Tasoitustoleranssia +/- 1cm. Sama homma tallille, ilman radonia.
Talon täyttöjä
Radon
Viemäri

Toisena ja kolmantena päivänä sisätäyttöjen jälkeen kaivetaan salaojaputket, tarkistuskaivot ja sadevesijärjestelmät paikoilleen. Talon ympärys routaeristetään. 
Talon routaeristeitä
Salaojat
Autokatoksen tärytys ja routaeristys

Tapaamme vastaavamme kanssa Sievitalon työnjohtajan aloituspalaverissa. Saamme hyvää palautetta tontista ja siellä tehdystä valmistelevasta työstä. Tunnin aikana käydään läpi projektin etenemistä ja jatkossa meille kuuluvia tehtäviä (rakennuspuhaltimien toimittaminen, työmaasiivous, jätehuolto, sovittujen tavaroiden sisäänkanto).

Viimeisenä urakkapäivänä tehdään tallin routaeristeet ja pihan kallistukset ja maisemointi. Kiveä tulee ainakin 3-4 sorttia. Riippuen siitä mihin laitetaan ja miten toivotaan käyttäytyvän. Maaurakoitsija suunnittelee ja tilailee kivikuormia sitä mukaan kun tarve tulee. Tässä kohtaa on pakko hehkuttaa Soraliike Suovasta, joka toimitti kutakin toivottua laatua pitkin päivää varsin lyhyillä varotusajoilla. Uskomatonta palvelua!

Pihan viimeisiä kuormia

Ulkopuolisten täyttöjen jälkeen piha on siisti. Vau! Ainoa kaiherrus on terassien ja autokatoksen tolppien tukibetoni. Ne on sijattu paikoilleen, routaeristetty ja maa täytetty. Tarkoittaa, et kiinnittääkseen tolpan, pitää kaivaa ensin 20cm 8-16soraa ylös ja sit puhkasta 20cm verran storoxia.. Timpurit tuskin ilahtuvat, joskin näillä talotoimittajan määrittelemillä vastuunjaoilla ongelma ei heille varmaan ole uusi. Sijainnin ja korkeuden löytää mittapiirrustuksista. Ja eiku lapioimaan taas..

Koskematon


Valmista!
Mut hei, nyt on meidän suurimmat hommat tehty. Sievitalo ottaa vetovastuun. Tästä eteenpäin vain istutaan pulkassa ja seurataan maisemia. Tai niinhän sitä myyntimiesten puheista luulis :D

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Teit meistä Äidit

Viime vuonna olimme puolimatkassa.
Emme lapsettomia, emme lapsellisia. Kun synnyit, rakas tyttäremme, pääsimme perille. Yhteisen matkamme alkupisteeseen.

Vieläkin usein ihmetyttää; oletko oikeasti siinä? Oppimassa ihmisten tapoja, opettamassa meille vanhemmuutta.

Emme voisi olla kiitollisempia <3

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Äitiysloma paketissa

Kevät on tullut. Masentavan epävakaisena. Aamun auringonsäteet saatiin pullosta, kun Eira kiikutti pöytään HeyDayn raakamehun.
 "Raikas kevätaurinkoinen energialataus suoraan puhtaasta luonnosta." Mielenkiintoinen tuttavuus, sopi mun makumaailmaan, virkisti hereille, suosittelen. Taavalle luumupuuro Nalle-hiutaleista, kissoille ruokaa, yhteinen aamupala. Ihana arkiaamu yhdessä, kun Eira on etäpäivällä kotona. Kesken murkinonnin puhelin piippaa google-kalenterimuistutuksen merkiksi; Äitiysloma loppuu.

Hetken pysähdys, haikeus. Käsittämätöntä miten nopeaan aika on mennyt. Viikot limittyvät toisiinsa, osin kirkkaina, osin sumuisina.Viime kesänä äitiysloma tuntui jatkuvan hamaan tulevaisuuteen, kun ei koskaan ole ollut vastaavaa aikaa pois työelämästä. Nyt ollaan kevään korvalla, tulevaisuus on käsillä. Äitiysloman viimeinen päivä on tänään.

Täh, joko se meni?
Kun katson Taavaa, vatsanpohjasta kouraisee miten pieni hän vielä onkaan. Olen onnekas, että mulla on mahdollisuus pitää ensin kuukausi kesälomaa ja sitten jäädä hoitovapaalle. Palata töihin loppuvuodesta kun uusi tupa on asutettu. Ilman puolen vuoden jatkoaikaa Taavaa kutsuisi jo päivähoito. Hällä kun ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin toisen vanhemman kanssa, koska meille ei isyysloman iloa suoda. Vielä en olisi valmis luopumaan yhteisistä päivistä,  eroamaan niiksi tunneiksi, jotka hän on hereillä virkeimmillään. Luovuttamaan hänen kehityksensä seurantaa ammattihoitajan käsiin. Siihen pieni ihmistaimemme on vielä liian hento. Ainakin äidin mielestä :D

Vanhempainvapaa on ollut matka. Uusia käänteitä, vieraita mutkia. Täynnä suuria tunteita. Onnea, epävarmuutta, huolia, naurua, pelkoja, mutta ennen kaikkea rakkautta. Kiitos äitiysloma, että olit. Toivottavasti tapaamme vielä.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Päivän päälle 9 kuukautta

Heippa kaverit. Täytin eilen 9kk ja kuukaudessa on tapahtunut pieniä suuria asioita.

Vappuna sain ekan hampaan. Tai oikeestaan kaksi. Alahampaista toinen tuli läpi ja toinenkin pilkottaa jo. Hampailla järsiminen onkin mieleen. Kovasti niiden tehoa kokeilen. Syöttötuolin reunuksiin, hanskoihin, leluihin. Iltaisin pureskelen sellaista harjasjuttua. Äidit puhuu et hakee mulle jotain PikkuMyy-pastilleja ruuan jälkeen syötäväksi. Mikäs siinä, Myy näyttää hauskalta.

Viimetervehdyksen jälkeen olen myös oppinut konttaamaan. Ryömimisen päälle en innostunut. Kerran kokeilin sitä muutaman metrin. Ei ollu mun juttu. Heijasin itseäni konttausasennossa muutamia viikkoja. Pääsiäisenä lähdin hiljaksiin liikkeelle. Heti perään hokasin, et polvilleen tukea vasten nousemalla ylettyy paremmin juttuihin. On kiva kun pääsee tutustumaan itse kaikkiin paikkohin ja voi lähteä äidin peräänkin. Ei tarvii enää jäädä itkemään jos äiti kävelee poispäin.

Kai yhen voi ottaa, ku täs on näit nii monta?
Kun aikuisten silmä välttää, teen tutkimusmatkoja. Availen laatikkoja, levitään kartonkikeräystä, ihmettelen pistorasioita ja lätkytän kissanhiekkalapiota. Äiti on sydän syrjällään, et loukkaan ku koitan nousta enkä aina muista pitää kiinni. Ainakaan sillon jos käteen saan jotain mielenkiintoista maistettavaa. Otsalla mulla onki mustikoita, mut niillä saa rohkeuspisteitä. Niitä tulee helposti riehumattakin, kun vielä en oikein pysy istumassa ilman tukea. Pienet muksahdukset on arkipäivää. On meillä sellainen konttauskypäräkin, mut en mä sitä käytä. On niin huvittava, et mua vaan naurattaa koko homma.

Juttelen kovin. Niitä oikeita sanoja vielä makustelen, viel en ole päättänyt minkä sanon ekana. Tättäilen muille ja itsekseni. Leluja komennan joskus kovastikin kun ne ei tottele. Ärisen. Joskus kun harmittaa, heittäydyn maahan ja taon mattoa. Äiti nauraa mun tahdonpurkauksille, mut pian se ottaa mut syliin ja halitaan taas.

Lapsiparkki
Äidit on parhaita. Niitten vierestä on kiva herätä. Aamuisin oonkin pelkkää naurua kun saan mönkiä äitien sängyssä. Jotenkin yöllä mä aina taion itseni sinne. Illalla syön tissimaitoa olkkarissa ja sit äiti vie mut omaan pinnikseen nukkumaan. Ja hups, aamulla oon äidin kainalossa. Jännä juttu. Mut hyvin nukun molemmissa, öisin. Päivisin vaunut on mun suosikki. Niissä on kiva möllötellä ja torkkua kuunnellen kylänraitin ja tontin ääniä. Äitin kanssa yleensä kävellään sinne mihin mein uusi koti tulee. Siellä on pörinää, pauketta ja piippausta, mut ne ei haittaa mua. Mä vaan nukun. Ei siellä työmaalla oo lapsille mitään mielenkiintoista.

Mahtavia on myös mummi ja ukki. Ja kummit. Niillä oon silloin tällöin hoidossa kun äideillä on menoja. Yöksi kyl äidit on mut hakeneet aina kotiin. Mut viihdyn hyvin tuttujen aikuisten kanssa. Vähän vieraammatkin tyypit on ihan kivoja. Vauvakaverit ja lapset. Kunhan saan ensin katsella ja rauhassa tutustua. Sit mä hymyilenkin. Mun ikenillä ja niillä hampaanaluilla.

Taava

perjantai 5. toukokuuta 2017

Koti lämpimäksi

Talosuunnittelun kärkinenässä päätetään kodille lämmitysjärjestelmä. Perusratkaisuja uudisrakennukseenlöytyy kvartetti; suora sähkölämmitys, ilmalämpöpumppukaksoset poistoilma (PILP) ja vesi-ilma (VILP) sekä maalämpö. Siihen päälle on pellettikattilaa, kaukolämpöä ja aurinkoenergiaa. Tässä taas amatöörirakentaja saa olla sormisuussa miettien mikä olisi kokonaisuuden kannalta kustannustehokkain ja toimivin vaihtoehto.

Suorasähkölämmitys, esim. sähkövastuksinen lattialämmitys, olisi huoltavapaa, vaivaton ja edullisin laittaa. Nykytaloissa lämmönhukka on niin pientä, ettei suoralla sähköllä maailmanluokan laskuja välttämättä tule. Toki kulutuksen hyötysuhde on 1:1 ja jos tykkää lämpimämmästä kodista, sähkömittari laulaa hooosiannaa. Sitä paitsi siinäpä sitten ollaan suoraan Carunan mielivallan armoilla 110%. Eikä sähkövastuksista järjestelmää pääse enää järkevästi muuttamaan. Tukijärjestelmää, esim.ilmalämpöpumppua voi suunnitella rinnalle, jos pohjaratkaisu on siihen sovelias. Tämä toimii useissa kodeissa. Nyt kun rakennetaan uutta, meidän puolesta sähköllä ja tukipumpulla kikkailu sai jäädä. 

Meille oli selvää, että kotimme lämpenisi vesikiertoisella lattialämmityksella. Se on paitsi mukava, myös joustava lämmönlähteen suhteen. Lämmönlähteisiin, eri järjestelmiin, eri pumppuihin ja komboihin perehtymiseen olisi saanut kulumaan aikaa vaikka kuinka. Tässä kohden kuitenkin tyydyimme pintaperehtymiseen ja ammattilaisiin sekä omiin mietymyksiin.

Lämmönlähteistä ilmavesilämpöpumppu putosi aika alkukättelyssä pois. Se on seinässä möllöttävänä jäätävän ruma ja sen teho ei ihan vakuuttanut. Näin etelässäkään.
Meidän kodin suuntaa antava lämpövertailu
Lämmönlähteeksi meille aktiivisesti suositeltiinkin poistoilmalämpöpumppua. Se ottaa lämpöenergiaa talon poistoilmasta ja palauttaa sitä järjestelmään. Miinuksena on se, ettei kylmillä keleillä lämpöteholla pötkitä pitkälle (peittoaste 60% lämmöntarpeesta) vaan sen rinnalle tarvitaan säännönmukaisesti tukijärjestelmää. Käytännössä siis takka tai hoosiannalaulu alkaa taas kuulua sähkömittarista.

Tontin kallioisuudesta johtuen vahva ennakkosuosikki oli maalämpö, jonka puolesta on rummutettu pitkään. Hyötysuhde on hyvä, laitteisto toimintavarma, peittoaste kiitettävä ja ratkaisu ympäristöystävällinen. Miinuksena raha, jonka investointiin joutuu upottamaan. Vaikka maasta lämpöä saa halvalla, moni laskee kuinka monta vuotta uudisrakennuksessa menee että 7-10t hintaero kurotaan kiinni. Lisäksi mietittään huolto ja uusimiskustannuksia ilmalämpöpumput vs. maalämpö. Kokonaiskuvassa moni saattaa katsoa järkimielin esim. 10v periodia ja valinta-arpa osuu komboon PILP+sähkö+takka.

Meille merkityksellistä oli, että järjestelmällä pääsee yksinäänkin riittävän pitkälle. Lämmityksen tueksi tulee toki takka ja ilmanvaihto lämmöntalteenotolle (70%). Takkaa tulemme polttelemaan, mut itsemme tuntien se on enemmän hajanaista kuin päivittäistä. Lisäksi edulliset käyttökustannukset arjessa houkuttivat. Ne sähkölaskut kun ovat ne, jotka postiluukusta 2kk välein ropsahtaa.
Vuotuiset energiakustannukset
Koska tonttimme oli kalliolla, tuntui melkein rikolliselta olla laittamatta porakaivollista maalämpöä. Lainkuuliaisena se olikin meidän valinta. Saattaa olla, että olisimme valinneet edullisemman investoinnin jos ajatuksena ei olisi rakentaa itselle loppuelämän kotia. Kun tarkoituksena on rakentaa nyt lastenlastemme mummila, sitä mielellään katsoo pitkälle. Tekee investoinnin nyt, säästää myöhemmin.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Huvituksia

Välillä on hyvä vaan olla ja nauttia. Ilmasta, naurusta, läheisistä. Viime aikoina viikot ovat kuluneet suhatessa, säätäessä ja stressatessa. Kun järjestää aikaa, irroittaa itsensä arjesta, huomaa miten pitkällä kevät on. Muutoin viikot vain vaihtuvat huomaamatta.

Männäviikolla on irroteltu olan takaa. Kummipojan kanssa käytiin kiipeilemässä hupipaikassa nimeltään Irti maasta. Aika samoissa vetää uskalluspuolella sporttikummipoika 6v ja -tätinsä 37v. Vanhemmiten mua on korkealla alkanut jännittää. Tervettä kuolemanpelkoa sanoisi eräs ystäväni. Entiselle huvipuistohörhölle se on kuitenkin pettymys.
Irti maasta - kiipeämisen
haastetta kaiken ikäisille
"Jääkiipeilyseinä" selätetty
Kiipeilttunnin aikana jännitys helpotti (kun ne turvavaljaat oikeesti toimivat..) ja molemmat kummipojan kanssa päästiin katonrajaan. Yllättävän raskasta ja mustelmaherkkää touhua tottumattomalle.

Vappuiloa!
Vappuna aatto oleiltiin mummilassa, paistettiin munkkeja ja hankittiin sima-närästys. Seurattiin miten lumi sulaa ja kuinka Taava harjoittelee viikon taitoa; konttaamista ja tukea vasten polvilleen nousemista. Miten hän on innoissaan kaikesta uudesta. Kuinka hämmästelee häviäviä saippuakuplia, kuinka silmät räpsyvät kun serpenttiinirulla sujahtaa ohi. Miten se hymynaama-kukka-ilmapallo on vähän jännittävä ja hauska samanaikaisesti.

Suomalaisen työn päivänä päästiin auringon suopean paisteen alla piknikille ja Tivoliin. Taava hämmästeli markkinahumua ja pääsi ekaa kertaa vauvakeinuun. Voi sitä riemun määrää. Samoissa sfääreissä meni kuin kummityttö Tivolin lastenlaitteissa.

Vauhtimimmi pipo vinossa
Sillä aikaa kotona;
Seniori juhlii mielityylillään - pinnasängyssä!

Vielä tänäänkin heittäydyin villiksi ja tein irtioton tontista. Käytiin ystävän kanssa Aurajokirannassa kävelyllä ja lounaalla. Kun juotiin kuparipannukaffia fiineistä kupeista, kun Taava torkkui rattaissa aurinkolaseissaan, tunsin et akkuvalo alkaa näyttää taas vihreää.
Cafe Qwensel
Sit taas antaa palaa.