Joulun alla

Aaton vastainen yö. Taavan kummitädiltä saatu testiliuska oli yksiviivainen arpa. Hiljaisuus. Tulosta ei tarvise arvailla ku menossa dpo16. Huokaus. Olisihan se ollut kliseisyydessään lähes siirappimaista plussata näin jouluna..

Tänään painumme hiljaisina tervantuoksuiseen joulusaunaan. Haikeudella mietimme toivetta, joka hiipuu pois ulottuviltamme. Yön nukumme puhtaissa lakanoissa. Heräämme aattoon. Kuuntelemme joulurauhan julistuksen. Syömme hyvin, kestitsemme läheisiä, odotamme pukkia pienen tonttutytön kanssa. Olemme kiitollisia niistä kaikista toiveista, jotka kohdallamme ovat toteutuneet <3 Ehkä tämänkin aika koittaa vielä.

Ei testin testiä

Aiemminkin on tullut avauduttua raskaustestin tekemisen ankeudesta. Siitä miten turhauttavaa ja surullista on kun verkkokalvoihin polttomerkitään kuva yksinäisestä viivasta tai armottomasta "not pregnant" tekstistä. Meillä onkin siinä suhteessa "käynyt tuuri". Vuodot ovat pääosin alkaneet 2-4 vrk ennen testipäivää. Mitään testejä ei ole kuukausiin tarvittu. Eikä niitä ole kaivattu. Ennen kuin nyt.

Lyhyesti: itsenäisyyspäivän jälkeen päästiin pikainssiin. Toimenpide oli tavallista mutkikkaampi, mut ylilääkärin osaamisella luovutustavara saatiin määränpäähän. Lähtiessä kuultiin et 8:sta oljesta jäljellä enää on kaksi. (Jossain inssissä on siis jouduttu sulattamaan 2 olkea.) Tällä kertaa tavara oli priimaa; eteenpäin liikkuvia yli 10milj. Ajoitus nappi. Ovulaatiopistosta oli jo ollut aamulla, kovemmat kivut tulivat inssiä seuraavana yönä. Kiinnittymiskivuksi ounasteltavaa keskipistoa ilmestyi 5 päivää myöhemmin.

Omatoimisesti Eira käytti kaappista löytyvät Lugesteronit, joita riitti keskiviikkoon asti. Nyt odotellaan - kuukautisia. Kuukautistuntemuksia oli jo kp25, eli dpo 10. Luget viimeksi pitivät vuodon poissa, mutta kierto alkoi alusta heti seuraavana päivänä kun mollukat jätti pois. Eli se hetki ois tänään, huomenna.

Nyt elellään dpo15. Ikuna ei olla näin pitkällä oltu. Jos kuukautiset eivät alakaan..  Alustavasti katsoin kaapista raskaustestejä ja löysin yllätyksekseni tyhjän laatikon. Ei testin testiä. Eira ei harmittele. Koko testihässäkkä karsastuttaa. On helpompaa odotella vuotoa. Ja jos sillä rintamalla on hiljaista, on pakosti ajeltava testikaupoille ennen kuin pyhät koittaa. Sormet ristissä ootan.. tunti tunnilta. Kahden päivän päästä on joulu. Kuinka jännittävää!!!

Talvipäivänseisaus

Talven pimeinpänä päivänä aika seisahtuu hetkeksi. Muuttolaatikot on purettu. Sukulaiset ja ystävät glögitelty. Kuusi on kannettu tupaan odottamaan juhla-asuaan.

Sohvalla <3

Uusi kissaehdokas - kodinvaihtaja hänkin - tutustuu tiluksiin. Eira on töissä. Taava nukkuu. Keskipäivän hämärissä oikaisen sohvalle, lapsuudesta tutun villafiltin alle. Tätä hetkeä on odotettu <3

Tulokas

Tunnelmallista joulunalusaikaa meiltä teille!

Kalliopihlaja kuvina

Uuden kodin tuoksu alkaa tasottua ja sekoittua elävään elämään. Marraskuun alussa meillä tehtiin käyttöönotto- ja lopputarkastukset. Kun tölli ja talli oli todettu kelpo yksilöiksi, alkoi muuttorumba. Täällä ollaan asettauduttu ja muuttolaatikot tyhjenevät pikkuhiljaa. Pitä pidemmälle homma etenee, sitä nahkeammaksi se muuttuu. Tulee turnausväsymys.

Mutta mieltä lämmittää se, et pikkuhiljaa uusi koti alkaa näyttää ja myös tuntua kodilta. Ķoska edustuskuntoon on vielä matkaa, voin valottaa miltä meillä valmistumishetkellä näytti. Ennen muuttolaatikko-invaasiota.

Keittiö. Lemmikkini. Kodin sydän. 

Seinä toisella puolen olohuone.

Olkkarista kulku kirjastohuoneeseen, josta joskus tehdään mein makkari.

Kirjastohuoneesta kulku pukutilaan.

Ja pukkarista kylppäriin ja saunaan.

Ja niiden kyljessä olevaan kodariin, jonka tuulikaapista on hyvää vauhtia muodostumassa oman väen arkieteinen.

Vaikka onhan meillä toisessa päässä taloa eteinenkin.

Ja meidän makkari..

..Taavan huone..

.. työhuone..

.. ja vessa.

Tässä kotimme pikakelausella. Jos tarkennukset tai tarinat valintojen takana kiinnostavat, voin joskus postailla huonekohtaisesti yksityiskohtaisemminkin. Sitten kun saadaan tämä nyssäkkäkaaos selätettyä ja huoneet näyttämään ihmisasumukselta :D

Sata vuotta hymyssäsuin

Suomi sata. Hästäk itsenäisyys, hästäk juhla, hästäk pyhäpäivä. Yle ansaitusti rummutti pyöreää päivää, some täyttyi juhlakuvista. Me saavuttiin kotiin yötä vasten ja ennen nukkumaan menoa uusittiin aamulla (vielä täysin tyhjää näyttänyt) LH-testi. Kuinka kävikään? 

Say cheese!

Nopeat nousut ja laskut

Perjantaina ohjelmassa oli oikein perinteiseen malliin follikkeli-uä. Huoneeseen astuessa tunnelma oli odottava. Yhden Letrozol 2.5mg tabletin rouhaisu kp 3-7 ei ollut aiheuttanut sen kummempia tuntemuksia. Siis pulinat pois ja pöydälle.

Tunnelma muuttui hämmentyneeksi kun ruudulle ilmestyi oikea ovario; njada, nichts, ei mitään. Ohhoh. Tilanteen pelasti vasen puoli jossa olikin havaittavissa kiitettävä vaste. Follikkeleja oli useampi, oisko äkkiseltään katsottuna 5. Niistä kaksi oli potentiaalisesti kasvavia. Toinen täydellinen oppikirjafolli 13mm. Limakalvo kauniina 5.5mm.

Sit mietittiinkin ajoitusta. Lääkäri ounasteli, et ennen suomen 100v päivää pitäisi päästä tositoimiin. LH:n ollessa negaa irrotuspiikkiä voisi miettiä maanantai-illalle tai tiistai aamulle ja inssiä viim.tiistaina. Me ounasteltiin nopeampaa sykliä. Eiran LH-plussat on tulleen aina kp11-13, eikä letrot sitä ainakaan hidasta. Koska emme hingu irrotuspiikkiä, vaan toivomme luontaista LH-nousua, päädyimme odottamaan ja soittamaan ma-ti jos LH plussaa.

Jännitys ahterissa odotimme, josko kuitenkin plussa tulee viikonloppuna. Silloin ei kannataisi satsata tänä vuonna inssiin. Ovulaatiohetki nimittäin tuntuu tulevan ja menevän varsin rivakasti. Kipujen ja ultran perusteella ovulaatio on tapahtunut aina 12h sisällä LH-plussasta. Siten tämän päivän plussa on myöhäinen huomiselle inssille. Onneksi follin siro koko enteili sitä, että viikonlopun yli saatetaan päästä.

Eilen Sofin liuskat alkoi näyttää tummumisen merkkejä. Aamulla CB:n digi näytti vielä tyhjää. Jes, lupaavalta vaikuttaa..

Neljäs huti

Tällä kertaa odotukset oli poikkeuksellisen korkealla. Siitä saamme kiittää paitsi ajoitusta, myös kiinnittymiskivuksi tulkittavaa pistoa 5 päivää inssin jälkeen. Positiivisista spekseistä huolimatta tulos oli negatiivinen. Tai testiähän ei tarvinnut muuttokuormasta edes etsiä. Tulos tuli selväksi pari päivää ennen kaavailtua ajankohtaa.

Tunnelmat oli arvatenkin apeat. Murhe läikehti aitona. Sen tummaa syliä syleili niinä hetkinä kun kiireessä ehti pysähtyä. Parin päivän jälkeen oli skarpattava. Painettava leuka rintaan ja puskettava kohti uusia pettymyksiä. Parasta toivoen (enenevissä määrin pahinta peläten).

Nyt otetaan länsimainen lääketiede kehiin. Huijataan kroppaa rintasyöpälääkkeillä, aiheutetaan muutaman päivän vaihdevuosifeikki. Ja sitte ihmetellään miten munasarjat käsittelee uutta tietoa. Eli letrotsolia naamariin ja perjantaina ultraan. Josko siellä olisi uusia ehdokkaita tarjolla.

Mehiläisen Martti

Mehiläisessä on hunajaiset taksat. Se tuli huomattua tänään Martin päivänä, kun palasimme tauoltamme edesmenneen Väestöliiton tiloihin. Loppulaskua oli päivitetty aikalailla. Kevyt 25%(!) hinnannousu sai kukkaron nyörit kavahtamaan ja pienen mielen murehtimaan fuusiota.

Turhautti tämäkin sote-soppaa ennakoiva muutos, vaikka sen bisnesmielessä ymmärtää. Hinnannousu oli odotettavissa, mut kyllä kylmää, kun vertaa uusia ja vanhoja taksoja. Asian laidan paljastaa vertaus "Teetä 4 inssiä, silloin sait viidennen kaupanpäälle". Kyllä, sellaiset on investointispeksit. Siinä missä ennen pystyit resursoimaam viiteen inssiin, rahat palaa nyt neljään. Se on aika paljo se. Ja vaikka "kaikkea ei voi mitata rahassa", niin saa kai se sapettaa kun kalliista lystistä tulee entistä tyyriimpää..? Eikä Kela tietenkään sotke avustavaa lusikkaansa tämän rahvaan soppaan.

Muutoin reissu meni hyvin. Aamulla CB hymyili ja Eiralle buukattiin lounasmöötti mun vanhan lääkärin kalenteriin. Ajoitus oli nappi. Limakalvo kunnossa, pullea follikkeli romahtamassa. Simot pääsi mestoille ja jatkostakin sovittiin. Lääkäri suhtautui suopeasti toiveisiimme lisätä mahdollisuuksia lääketieteellisin keinoin. Ensi kuussa lyödään letrotsolit tiskiin, jos tälläkään kertaa tulosta ei tule. Sitä ennen katsotaan kortti molemmilta puolin. Jospa marraskuun onni olisi myötä ja toisi lupauksen rauhanrakentaja-Martista. Ainakin ovulaatiotuntemukset on kohillaan, joten sopii toivoa.

He ovat täällä

Tällä viikolla saapui maaliviivan läheisyyteen pitkän raskauden mittainen projektimme. Kuluneen 43 viikon aikana metsäiselle tontille on syntynyt kaksoset talli ja tölli. Tänään heidät on esitelty kaikelle kansalle. Esittelyssä olimme paikalla itsekin. Jaoimme ajatuksiamme ja kokemuksiamme Sievitalosta yhteistyökumöpanina. Kiinnostuneita riitti. Päivän päätteeksi halasimme hyvästiksi myyntiesustajamme Seppälän pariskunnan - Päivin ja Markun.

Talon hiljennyttyä oli epätodellinen olo. Mietimme matkaa. Miten vuosi sitten emme vielä tienneet koko projektista mitään. Miten kaikki alkoi rämpimällä hyisessä maastossa, salaa arvioiden myynnissä olevaa tonttia. Miten taloa tehtiin päässä ja paperilla läpi pimeiden talvikuukausien. Miten perustus- ja pystytystyöt jatkuivat läpi oikuttelevan kevään ja vaihtelevan kesän. Loppuviikolla päästiin kuvaamaan taipaleen tuotosta ensilumen katveessa, ympyrä sulkeutui. Ainakin melkein.

Ennen

Jälkeen

Meillä on avaimet kädessä. Meidän koti on tässä. Tai - virallisestihan se on edelleen Sievitalon Oy:n. Luovutus viivästyi ja reklamaatiokorjauksia tehdään vielä ensi viikon puolella parisen päivää. Sitten tämä on paketissa.

Keskiviikkona Kalliopihlaja on meidän <3

Raksanäpräyksiä

Mukavasti muuttovalmiissakin talossa löytyy raksa-aikana pientä näprättävää sitä haluavalle. Tai tiedä sitten miten se on halusta kiinni, mut tuntuupa et on itsekin tehnyt edes jotain. Sitä sun tätä ollaan mekin männäviikoilla puuhattu.

Ennen terassikansien asennusta mietittiin, et miten voidaan suojata terassin sisään jäävät tolppien alaosat. Puutolpat tulevat kodarin terdellä ja etuterassilla varsin lähelle maanpintaa ja aikaa myöden alkavat kärsiä kosteudesta. Alkuun suojattiin ja maalattiin tolpat alapintaan asti. Maata kaivettiin vähän matalammaksi tolppien ympäriltä, jotta se ei makaisi puuta vasten nyt, eikä tulevaisuudessa.

Sitten saatiin vastaavalta vinkki vuorata tolppien päät patosuojalevyllä. Näin tehtiin. Levyt leikattiin sopivan pitkiksi, kiinnitettiin katontekijöiltä jääneillä ruuveilla ja täytettiin monttua 8-16 kapillaarikatkosoralla. Voilà! Patenttiratkaisuksi tästä tuskin on, mutta uskon suojan olevan ihan kelvollinen. Ei ainakaan haitaksi.

Sisällä sorminäppäryyttä sai harjoitella niiden saunan led-valojen kanssa. Lauteiden tultua tajuttiin, ettei lauteiden alla oleva lamppu anna valoa juurikaan. Asentajan vinkistä hankin selkänojaan asennettavan valosarjan. Laudeasentaja avitti johdotusten pujottelun kanssa ja porasi selkänojaan lampuille sopivat upotusreijät. Meikäläinen sitten asensi lamput paikoilleen. Ensin kiinnitin ledit roikkuviin johtoihin todetakseni, että ne kaikki palavat. Sitten oli laitettava kiristyssukka lampunkantojen ympärille suojaamaan niitä kosteudelta.

Koskaan kuullutkaan mistään kiristyssukasta, joka kutistuu muotoonsa lämmön vaikutuksesta. Kuumailmapuhallinta ei meillä ollut. Mietin jo creme brulee-tohottimen tai sytkärin kanssa lämmittämistä (=saunan polttamista?), mut onneksi asiaa tuli kysyttyä ammattimieheltä. Lämmönlähteeksi riittää kuulemma kuumaa puhaltava hiustenkuivaaja. Jes, sellanen meillä on. Kuivaajalla kutistin kiristyssukat, jonka jälkeen taistelin valot paikoilleen. Blugi seinään ja testaamaan. Hyvä tuli, vaikka itse tässä kissanhäntää nostankin.

Männäviikon proggiksena meillä oli se jääkaapin kätisyyden vaihto. "Vaihtuu näppärästi, lastenleikkiä." Not! Tavattiin Eiran kanssa yksinkertaista ohjetta. Väännettiin hulluna ukkin kanssa siitä, miten konetta liikutetaan ja voiko koneen kaataa asennuksen ajaksi takalevyn varaan. (Ööh, pakollista, mut asiantuntija-ukki oli Erittäin skeptinen.) Heti tuntia myöhemmin jääkaappi oli pois paikoiltaan ja selällään keittiön lattialla.

Tosi "vaivattomasti" irroiteltiin alapaneelit, ja jalat, ja tapit, ja ovi, ja ylätapit, ja suojat, ja kahva.. Multa tais päästä pari voimasanaa, kun irroitetut ruuvit eivät asettuneetkaan yhtä jouhevasti takaisin. Grr... Hommaa tietty "helpotti" mitä suloisin auttajahai, joka halusi olla toiminnan keskipisteessä. Koko ajan :D Mut kun kone oli koottuna takaisin paikoillaan, oli olo voitokas.

Kuten tänäänkin kun iltahämärissä laitettiin WC:n peili paikoilleen (ettei jäisi viimetippaan ennen huomista näyttöä). Ilman vääntöä ja säätöä ei siitäkään selvitty, mut lopputulemana peili oli tukevasti paikoillaan. Ja vielä suorassa. Kyllä sitä pieni ihminen vaan voi iloita pienistä aikaansaannoksista.

Viimeistä viikkoa viedään - vai?

Raksaviikoista viimeinen on käynnissä. Ilokseni voin sanoa, et siltä se myös näyttää.  Tölli ja talli saivat molemmat loistetta, kun sähkäri kävi maanantaina tekemässä loppusilauksen. Nyt toimivat pistorasiat sekä termostaatit ja valot syttyvät niin pihamaalla kuin sisälläkin. Lisäksi keittiön led-lista on vaihdettu ja tallissa virheelliset ulkovalojohdotukset (hämäräkytkin/kello vs. liiketunnistin) korjattu.

Samalla reissulla kiuas löysi tiensä saunaan. Tällä kertaa 2kw suurempana kuin piti, sillä pakettimme kiuas oli unohdettu tilata. Kivet oli tulleet jo muutama viikko sitten, mut kiuas puuttui. Kävipä sitten niin, ettei peruspalettiin kuuluvaa pikkukiuasta ollut saatavilla suoraan varastosta. Näin ollen hyväksyntäni jälkeen meille tuotiin sama kiuas, mut 8kw teholla. Kun muutoksesta ei meille tullut mitään kustannuksia, niin eipä voida harmitella. Lämpiää 245cm korkea (turhankin korkea noin lämmityskustannusmielessä aateltuna) sauna vähän nopeammin kuin 6kw kiukaalla.

Sähkärin jälkeen onkin lopputarkastuksen a.k.a vitinäkierroksen aika. Koko prosessin ajan ollaan aikalailla pidetty mölyt mahassa. Nitisty ja nitkutettu ei olla turhasta, puutteet tai poikkeamat on hoidettu suhteellisen hyvässä hengessä puhelimitse, paikanpäällä, viestitse tai s-postitse. Välillä on otettu yhteyttä työnjohtajaan, välillä puhuttu suoraan työmiesten kanssa. Kaikki asiat on aina hoidettu ennemmin tai myöhemmin. Sievitalon Raksaan ei ole kirjattu ainoatakaan reklamaatiota, sillä sen käyttöön ei kukaan neuvonut ja instanssin olemassaoloon havahduin vasta loppusuoran ollessa käsillä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö huomautettavaa olisi.

Jokaisessa isossa projektissa on erikokoisia huomautuksen aiheita. Meillä ne on kohtuullisen pieniä. Osa sellaisia, että jos hommaa olisi itse ollut tekemässä, olisi työnjälki kelvollinen. Syystä, että itse ei osaisi paremmin. Kun kuitenkin kysessä on ammattimiehet ja kokonaispaketin (tölli, talli+tontti) osalta loppulasku alkaa kolmosella (kyllä se väkisinkin näin on, ei vaan voi mitään), haluaa että jälki on sen mukaista. Eikä silleen, et "oho, no katsotaan kelpaako".

Vaikka maksavana asiakkaana olemme oikeutettuja reklamaatioihin nyt - ja vuodenkin päästä - koen sen jotenkin raskaana. Siitä huolimatta että olen itse varsin tarkka (ajoin rasittavissa määrin), mulle on vaikeaa osotella sormella, valittaa ja vaatia, jos kyse ei ole mistään räikeästä. Lisäksi välillä on sellainen olo, et nyt alkaa riittää tuo vieraiden ihmisten ravaaminen. Ei jaksais kulkea ja selvittää. Kytätä työn jälkeä tai löytää työntiimellyksessä tapahtuneita haavereita. Haluais avaimen pois julkisesta jemmasta ja päästä puuhaamaan itsekseen. Olla vaan ja oppia elämään niiden puutteiden kanssa. Ei vaan jaksais vääntää tätä vähäänkään.

Mut ei auta. Jos jotain haluaa korjattavaksi, on se varminta ilmoittaa ennen virallista luovutusta. Luovutusta kaavailtiin tälle viikolle, mut koska meillä ei ole muuton kans tuli perberin alla, emme halua ottaa taloa vastaan ennen kuin reklamaatiot on tehty ja korjattu. Lukeehan kaupan maksusuunnitelmassa viimeisen erän kohdalla "Maksuerä 8/8. Kun kaikki sovitut työt on tehty, kuitenkin ennen muuttoa." Pysyy kaikilla motivaatiot lopputöiden kanssa kohillaan, kun viimeinen osa kauppasummasta on siirtymättä.

Siis viimeinen rutistus;
Valita nyt tai vaikene iäksi.
Tai ainakin vuodeksi.

Ilma kulkee, vesi juoksee ja pinnat odottaa putsausta

Viime viikko oli raksalla melkolailla viimeinen aktiivityöviikko. Työmiehiä vilisi ja hommat eteni. Laminaatti saatiin valmiiksi, jonka jälkeen asennettiin lattialistat. Puuttuvat ovet ja kynnykset löysivät paikoilleen. Laatoituksiin laitettiin silikonit.

LVI-miehet huhkivat tontilla tiistaista torstaihin. LVI-kalusteet asennettiin ja linjastot paineistettiin. Oli huima tunne kun yht'äkkiä hanasta sai vettä ja outoa kun tajusi, ettei raksalta tarvinnut lähteä kotivessaan (tai mustikkapuskaan) jos tuli hätä.

IV-koneeksi meille tuli Iloxair 129PLUS. Se asennettiin ongelmitta. Siis teknisesti. Mua jäi kismittämään asennustelinettä varten seinään rouhaistut ruuvin reijät ja maalämpöpumpun kanteen tölväistyt jäljet. Tiedän toki koneen olevan painava ja tilan ahdas, mut silti.. Ja käyttöopastusta en ehtinut samaan. Poissaollessani se kuitattiin sanomalla lista-asentajalle "Laittakaa kone jatkojohdolla toimintaan kun olette lakanneet pölyttämästä." Periaatteessahan iv-kone on säädetty optimaalisesksi, eikä siihen juurikaan tarvise koskea kuin reissuun lähtiessä tai takkaa poltellessa, mut silti olisi ollut mukavaa saada opastusta itselle vieraaseen asiaan.

Perjantaina raksalla oli melko hiljaista. Me siivoiltiin, vaihdettiin suojapahvit vanhoihin mattoihin ja merkkailtiin maalipintojen kolhuja tai tummentumia, joita maalaripariskunnan on tarkoitus vielä ennen talonäyttöä tulla paikkaamaan. Viikonloppuna vietettiin töllillä todellista kolmen sukupolven laatuaikaa kun mummi ja ukki tuli ikkunanpesutiimiksi. Kun katsoi liimaristikkoikkunoiden määrää, huojennuin tehtävän delegoitumisesta. Eteenkin kun peruspölyn lisäksi lasipinnassa oli vielä irroitettavia liimarantuja.. Taavakin sai viimein konttailla ja oleskella estottomasti. Miten hauskaa olikaan irrotella merkkilappuja, joihin ylettyi.

Ja kyllä, talonäyttö on tulossa ajallaan. Edustajan kanssa sovittiin aika tämän viikon sunnuntai-iltapäiväksi. Olo oli kuin raskauden päätteeksi. Tämän 42 viikkoisen matkan varrella on ollut hyviä ja raskaampia päiviä. Välillä on ollut seesteisempää odottelua, välillä on aika mennyt siivillä. Kun odotettu H-hetki alkaa väistämättä olla käsillä, tulee olo et "Nyt jo?" Onneksi vielä ei jäädä oman onnemme nojaan, vaan vielä on sähkäri ja lopputarkastus odoteltavana.