Lapsimessut vm. 2019

Piipahdettiinpa kummipojan äiteen kanssa taas Helsingin lapsimessuilla. Perjantai, ryysistä, rattaita, koululaisryhmiä, supistuksia ja shoppailua. Meillä ei ole tarvetta uusille lastentarvikkeille, joten visiittimme pääpaino oli messumeiningin seurailussa ja lastenvaateosastolla.

Viime vuoteen nähden väkeä tuntui olevan enemmän ja lastenvaunuja joka hyllyvälissä. Lapset olivat vauhdikkaita, äidit ajoin peitellyn kireitä. Osalla messupäivä soljui mukavasti, osalla käytössä oli lahjonta-uhkaus-tekniikka, jotta selvitään pisteestä seuraavalle. Me kaksissa naisin edettiin helpottuneena omaan tahtiin, omiin intresseihin keskittyen.

Garderoobi-kohteet oli alkuunsa aika selkeät; Verson Puoti, Melli EcoDesign, Blaa, Kuopuksen outlet, Mainio, Kaiko ja Papu. Aarrekidilla piipahdettiin avoimin mielin ja uutena tuttavuutena tutustuttiin Hiccaan. Siis teemana enemmän tai vähemmän suomalaista. Pastellia pursuvan kuningasparin - Gugguu & Metsola - aidatut, seinätyt ja vartioidut alueet lähinnä käveltiin läpi ilman suurempaa mielenkiintoa. Samoin Vimma.

Tokihan mukaan tarttui jotain. Jos vaatepuolelta jotain nostoja tekee, niin eniten ostoskassiin eksyi Verson Puodin Taimia, mikä sinällään oli odotettavaa. Kankaat on laadukkaita, värit ja kuosit itseä miellyttäviä. Ja vaikka olenkin aiemmin suhtautunut samisteluun hymyillen, huomasin nyt ostavani tuleville sisaruksille samaa karhusettiä; Taavalle teepan ja Taimelle bodyn. (Jotka mun veikkausosaamisella on sopivan kokoisia eri aikaan :D)

Verson puodilta

Samisteluun

Melli EcoDesing niin ikään oli must-have-listalla 100% kotimaisuutensa vuoksi. Kankaat ja vaatteet suunnitellaan, painetaan ja valmistetaan Suomessa, mitä on aina ilo tukea.

Annoinpa siinä asioidessani itselleni kertoa, että merkki on saanut alkunsa puljun toimarin keskoslapsesta, jolle kaivattiin kotimaista luomua päälle. Sittemmin merkki on kasvanut ja nykyään kulutusta ja pesua hyvin kestäviä vaatteita käytetään kuulemma myös yliopistosairaaloidemme keskososastoilla.

Uutena tuttavuutena tutustuimme Hiccaan. Taaperokokoiset paita ja housut päätyivät kassan kautta kokeiluun. Mielikuvaa tuotteesta käytössä ei vielä ole, mutta alku oli vakuuttava.

Saihan se tuleva vauvakin jotain omaa, vaikka periaatteessa kaapeissa on sen verran kaikkea ettei mitään tarvittaisi. Mellin ja Taimin lisäksi mukaan tarttui Aarrekidin jumpsuit ja Lastentarvikkeen gudi-gudi-bagit.

Taimelle loppukesään

BabyBox & BabyBag

Kolmessa vuodessa ilmaispakkaukset ovat muuttuneet vaippa- ja sidepainotteiseen suuntaan vaikka löytyyhän pakkauksista myös Aventin tutti ja tuttipullo, lusikka sekä peppupyyhkeitä ja muutamat liivinsuojukset. Eira virnisti taas vinosti kun kotiutin messuilta ilmaisjakelupakkaukset. Hmm.. Ehkä hänen ilokseen tilaan vielä klasisen Libero-laukunkin :D

Kantorinkka on kunkku

Ollaan Eiran kanssa aina tykätty patikoida. Taavan syntymän jälkeen se on jäänyt vähemmälle. Toki olemme ulkoilleet ja trekkauskenkämme on koskettanut myös metsäpohjaa, mutta kunnon retkelle ei pariin vuoteen olla lähdetty. Tänä vuonna patikkakaipuuni saavutti maksimipisteen ja aloimme fundeerata, miten vanhan mallin köpöttely onnistuu vajaa 2-vuotiaan kanssa.

Meillä on kantoliina ja Manduca. Molempia ollaan käytetty kylillä liikkuessa Taavan ollessa pienempi. Pitkään matkaan en kuitenkaan ollut innostunut lähtemään kummallakaan. Lähtökohtaisesti siksi, että kesäkuumalla molemmat on hikisiä niin äidille kuin lapselle, enkä yrityksistä huolimatta saa kumpaakaan istumaan niin täydellisesti etteikö selkä-hartia-niska olisi johonkin suuntaan juntturassa.

Aloin katsella kantorinkkoja ja melko nopean perehtymisen jälkeen potentiaalinen valikoimani kaventui Deuterin rinkkoihin. Arvioinnissa painoivat kantomukavuus ja säätöjen monipuolisuus. Hinnat niissä tietty oli suolaiset. Pian sain myös huomata, että näin kysytyinpään aikaan järkihintaiset käytetyt menivät kuin kuumille kiville. Emme hädässä haluneet ostaa (hintavaa) sikaa säkissä, joten marssimme paikalliseen Scandinavian Outdooriin tutustumaan malleihin ja kokeilemaan miten typy asiaan suhtautuu.

Keskivälin kompromissina mielitietyksemme valikoitui Deuter Kid Comfort II. Alku ei vaikuttanut lupaavalta. Tai rinkka kyllä vaikutti. Erittäin. Mutta ennen kun saimme Taavan pujoteltua rinkan 5-pistevöihin ja nostettua kokeeksi selkään, hän jo kiljui "Poiiish, poiish!" niin että liikkeessä olijat hymyilivät huvittuneen myötätuntoisesti. "Höpsis." Otin pari hypähtävää askelta rinkka selässäni ja kyytiläinen hiljeni. Käytävän päässä ääni oli muuttunut kellossa: "Liishää, liishää." hän hihkui. Nojaili pehmustettuun tyynyyn, "A-aa." Niinpä. Hyväksyntä oli saatu.

Parin viikon päästä postiin saapui tuliterä kantorinkka. Kesäloman alettua lähdimme läheiseen Kurjenrahkan kansallispuistoon koepatikkaan. Päiväpatikka Savojärven 6km kierroksella oli omiaan tunnustellaksemme rinkan ominaisuuksia ja Taavan jaksamista.

 Molemmat menivät hienosti. Tyttö jaksoi kävellä pitkospuilla noin kilometrin verran. Eteneminen oli verkkaista kun ihmeteltävää riitti. Oli sisiliskoja, perhosia, lintuja ja kypsyviä lakkoja. Kun pienet jalat väsyivät, Taava pyysi kyytiin ja siellä hän viihtyi - hereillä ja unessa.

Fiilikset ekan reissun jälkeen oli hyvät. Kantaminen sujui kuin vettä vain. Selkäosa on pehmustettu, eikä ollekaan niin hiostava kun olin pelännyt. Deuterissa säätövaraa on riittävästi minullekin, joka kohtuullisen pienikokoisena usein tuskailen istumattomien remmien kanssa. Eiran kanssa samoilla säädöillä ei voida kantaa kun pituuseroa meillä on 15cm, mutta kun itselle sopivat säädöt jaksaa kokeilla ja opetella, niiden muuttaminen kantajan vaihtuessa sujuu nopeasti.

Lapsellakin on turvallinen ja ilmava olla kyydissä. Istumatila on meidän pienelle tirppanalle mukavan väljä. Unessakin typy pysyy kohtuullisessa ryhdissä nojaillessaan tyynyyn 5-pistevöissään. Jalat välttyvät roikkumasta, kun lapsi tukee niitä rinkan alarautoihin.

Rinkasta avautuu metallinen jalka, jonka varaan rinkan voi laskea. (Vaikka silloin kun lapsen nukkuessa pysähtyy kahvitauolle :D) Se pysyy tukevasti pystyssä lapsen istuessa tai häntä kyytiin pakkailtaessä.

Rinkka painaa itsessään n.3kg. Tarvikkeineen, lapsineen päivineen sen maksimikapasiteetti on 22kg. Luonnollisesti tarviketila on vaatimattomampi, kun pääkannettava on lapsi. Rinkassa on pari isompaa taskua tarvikkeille ja kolme pienempää lokeroa pikkutararoille. Tilavuus 16 litraa. Jos kaksin olisimme liikkeellä, saisin varmasti päiväretkelle mukaan kaiken tarpeellisen. Kun kantamassa on kaksi aikuista, niin eväsrepun vastuun kannollisesti ja tilallisesti jaan mieluusti toiselle.

Ekan reissun jälkeen tuomiomme on selvä: Thumbs Up! Jos haluat lähteä pidemmälti patikkaan, hanki taaperolle kantorinkka. Ei reppukaan huono ole, mut istuva rinkka on kunkku!

Postipaketti kolkuttaa kolmesti

Kesän alennusmyynneistä on karttunut pikkuneidin vaatekaappiin varustusta välikauden, kasvun ja elokuussa jatkuvan päiväkodin varalle. Olen semisti huono kiertelemään kaupoissa. Secondhandina on Taavalle tullut hankittua tavaraa niin kirpulta, torilta kuin face-ryhmistäkin. Uutta selaan netistä kotisohvalta mieluummin kuin kaupoista. Eteenkin sillon jos merkit ovat vanhoja tuttuja ja turvallisia hankintoja. Näinpä meillekin on tupsahtanut pussi jos toinenkin.

Tässäpä panin merkille pari lähetysteknistä asiaa: saapumisnopeuden, postitushinnan ja pakkaustavan. Yksityiskohtaista pistetaulukkoa en rakentanut, mutta pari nostoa teen.

Hudit; jokaisen tuotteen pakkaaminen muovipussiin ja vielä isompaan muovipussiin. Toki ymmärrän, et uusi on uusi ja siisti ja noin, mutta tuleehan sitä ympärisöarvoja hehkuttavalle firmalle aika paljon problemaattista kuormaa kun 4 pientä vaatekappaletta tulee 5:ssä muovipussissa. Toiset toki panostavat biohajoaviin muovipusseihin. Tai niin ainakin on pussin kylkeen lätkäisty. Harvapa sitä kompostissaan koittaa et miten käy.

Mitä postikuluihin tulee, niin itse olen sitä tyyppiä joka mieluusti hakee ostokset suoraan lähimmän myymälän tiskiltä ilman kiertelyjä ko.kaupassa. Aina se ei onnistu, joten mielenkiinolla olen vertaillut postareita. Siinä kohtaa kun postit on pienessä peruspaketissa kympin luokkaa, se rajottaa osin sitä, miten ko.puljulta haluaa tilata. (Esim.Vimma yllätti korkeammilla kuluillaan.Toki pussukka ei ollut muovia, eikä erillispussukoita löytynyt joten plussat siitä.) Monilla toimittajilla huokutellaan ostamaan isompaa settiä, niin postarit luvataan unhoittaa. Niin ikään monille löytyy netistä kiertotienä alekoodi, jolla postitus hoituu maksutta. Esim.Reiman verkkokauppaan olen sellaisen aina bongannut, ja pihinä ihmisenä hymistellyt kun postien verran jää säästöön.

Hitti; Punavuoren peikko. Se sai pisteen kaikista kolmesta arviokohdasta. Tilauksen jälkeen paketti kootaan ja postitetaan ripeästi. Sen löytää parin päivän päästä lähipostista, eikä kulutkaan ole suuret. Isompi tilaus kulkee ilmaiseksi RePack-monikäyttöpaketissa. Toki ko.paketin voi eettisesti valveutunut pyytää lisämaksusta pienellekin toimitukselle. Siinä tuoteet on hyvin suojassa paksussa pussukassa. Eetinen linja jatkuu kun paketin avaa; ta-daa vaatteet on kauniisti laskostettuna yhteen paperikääreeseen. Ihan yhtä siisteinä kuin erilliskääritytkin.

RePack itsessään on näppärä. Jämäkän oloinen ja kiinnittyy paksuilla tarranauhoilla. Postipaketti taitellaan tyhjänä ja pudotetaan maksutta lähimpään postilaatikkoon. Se palautuu kotipesään hakemaan uusia toimituksia. Houkuttimena palautukselle on lupaus -10% kupongista, joka kilahtaa meiliini kun tyhjä RePack on palautunut kyyhkyslakkaansa.

Ko.pussukka voi helposti tehdä parisenkymmentäkin reissua, joten pakkausmatskua säästyy ja luonto kiittää. Toki postille astellessani mietin et millainen hiilijalanjälki paketille tulee kun se suhaa ees taas.. Mut olen altis vaikutteille. Pakkauksessa kiitettiin osallisuuttani eettiseen kuljetukseen. Uskoin sen. Hyvä mieli jäi.

Teennäinen blogikuva RePackia kiittävästä luonnosta
sen matkalla lähimmälle postilaatikolle

Äiti-aikaa lapsimessuilla

Helsingin messukeskus on taas täyttynyt äideistä ja lapsista. Jos totta puhutaan, niin oli siellä muutama isäkin. Itse en aiemmin ole kokenut polttavaa tarvetta sulloutua kyseiseen hornankattilaan. Viikolla kummipoikani äiti ehdotti, että tehtyjen ylitöiden varjolla karattaisiin aikaisin perjantaina töistä ja kurvattaisiin pikaiselle Helsinkiretkelle. Päädytiin extempore tuumasta toimeen.

Messukeskus oli täynnä esilleasettajia, vierailijoiden määrä oli iltapäivällä kohtuullinen. Ystäväni kanssa oltiin liikkeellä kaksin, mikä takasi sujuvan etenemisen. Tai noh, osastoilla himoshoppailevien tuplaratas-mamacitojen ohi ei edennyt kukaan tai mikään, mut sånt är livet med barnen.

Me kahlattiin ripein askelin läpi tarvike-kaluste-lelu-sektorit. Monet tuli vastaan Done by Deer tai bObbles kainalossa. Me vastustettiin kevyesti alueen messutarjous-kiusaukset, sillä hakusessa ei sieltä ollut mitään. Kierrettiin kaukaa lasten tapahtuma-alue, jossa messujen lasten (ja isien/isovanhempien/kummien/lastenvahtien) osuus todentui. Kuunnetiin puheita taustasorinana, kieltäydyttiin kuluttamasta aikaa energia- ja teleyhtiöiden myyntiedustajien kanssa. Aikuisen vapaudella passattiin ruoka- ja pissatauot. Löydettiin pääkohteeseen; lastenvaateosastolle.

Lastenvaatesektorin osuus oli kiitettävä. Alueen kruununa komeili itseoikeudella Gugguu, jonka aidatulla, järkkäreiden vartioimalla (semisti överiä?) pisteellä mamuskit parveilivat piltteineen. Myyntikuhina oli kova. Koko konsepti on järjettömässä nousussa. Oma pankkikorttini vetäytyi kukkaron viimeiseen nurkkaan kuin kivekset pakkassäällä. Turhaan se oli peloissaan, sillä heleän imelähköt kauden uutuusvärit yhdistettynä niukahkoihin messutarjouksiin eivät houkuttaneet tätä mammaa kassajonoon.

Kun olimme poistuneen kohteliaan järjestysmiehen ohi, korttini alkoi hypellä iloisesti. Merkkien ja jälleenmyyjien kirjo oli kattava. Päivän loppusaldona kasseissani oli odotetusti pääosin kotimaisissa kytköksissa olevia tuoteota; Taimia, Blaata, Mainiota, Melliä. Eksyi joukkoon yksittäiset MiniRodinit ja Villervallakin.

Messuosastojen joukosta minun on melko helppo nimetä omat suosikkini. Johtotähtiparivalkko itselleni oli Verson Puoti ja Melli EcoDesign. Versolla oli kaikenlaista kivaa pikkulapsista aikuisiin. Melkeinpä jokainen vaatekappale olisi voinut oikeissa olosuhteissa saada meiltä hyllypaikan. 

Lastenvaateosastolla oli tehtävä aikamoista karsintaa. Lopulta himoitsemani Taimin pupujemmatkin joutuivat väistymään kutkuttavampien vaihtoehtojen tieltä. Aikuistenkin tuotteet vaikuttivat mielenkiintoisilta ja laadukkailta minullekin, joka toistaiseksi olen kieltäytynyt pukeutumasta "lastenvaatteisiin". (Saas nähdä tuleeko allekirjoittameesta joskus samistelijaa, mut lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, et aikuiset ja lapset omilla tyyleillään.)

Taimin himotuimmat top 4

Melli EcoDesign oli meille uusi ostos. Olin toki aiemmin törmännyt tähän kotimaiseen merkkiin, joka paitsi ompelee myös suunnittelee, valmistaa ja painaa kankaansa Suomessa. Kun kuosit on vielä omaan silmään ihastuttavia, maksaa tuotteesta mielellään. On eettisesti kestävää saada rahallaan mieluisa, laadukas vaate ja samalla maksaa palkkaa kotimaisille ammattilaisille.

Mellin valinnat

Kotia kohti lähdettiin nyssäköiden kanssa pilkun aikaan. Jos joku ohitettu mahdollisuus jäi mielen päälle, se oli Story of Roo. Sekin sarjassaan niitä kotimaalähtöisiä joita olen tovin jo mielessäni pyöritellyt. Oli mukava päästä näkemään ja räpläämään ihastuttavia vaatteita luonnossa. Messutarjoukset eivät kuitenkaan olleet sitä luokkaa, et ostosmielessä olisi tullut "once-in-a-lifetime"-olo. Vaatteet jäivät henkareille, sillä muutaman euron erotuksella niiden pariin pääsee toistekin.

Taava oli jo unillaan, kun illalla esittelin ostoksia Eiralle. Aamulla leijonaneitokin ilahtui tuplasti. Äidistä ja tuliaisista. Ei sillä että vaatteet olisivat häntä kiinnostaneet (ne ovat vain pakollinen paha), mutta pikkuinen tuliaskimalainen lämmitti suuresti <3

Mammojen alekinkerit

Keväällä ja syksyllä meillä päin mammat virtaa Martinexin Outletiin. Meitsi? Never heard.. Mammaryhmä hehkuttaa mulle vierasta tapahtumaa. Miten syksyllä saa joululahjaa ja keväällä kesäjuttuja. Ahaa. Pakko olla aito maalais-äiti ja mennä katsastamaan paikka. "Onkohan siellä avajaisaamuna ruuhkaa?", kysyi joku. Arvelisin, et nyt kun Martinex osti Aarikan ja Aarikankin tuotteita myydään tyyliin 1/3 hintaan, niin ehkäpä.. 

Kuva: Martinex

Kirjaimellisesti jäätävä ryysis. Jengi jonottaa sisään ennen kuin ovet aukeaa. Sisään päästyä pengotaan ja tönitään kuin parhaimmilla Hulluilla päivillä. Huh.

Piipahdin paikalla kun aloitustungos oli ohi. Lähinnä uteliaisuudesta ja hakemassa Taavalle yöpukuja, kun suurin osa jää pieneksi. Ostinkin sirkusmuumia ja PikkuKakkosta, joka jotenkin on ollut hellyttävää. Mukaan tarttuu Lisa Larsonin perus eko-kamaa, Kunnaksen ulkopeli ja jotain pientä. Kaikki hinnat 3-8€. Kassoja on toista kymmentä, homma toimii, ihmiset ostaa, rahaa tulee kassaan. Ei kummallinen paikka, mut ihan jees.

Sittemmin olen taas koittanut iskoistaa päähäni, et alennukset on petollisia. Siinä tulee sellainen sokea buugi, et mitä enemmän ostaa, sitä enemmän säästää. Ja säästäminen on munkin mieleen. Reiman verkkoalesta jo keväällä ostin tummansinisen Muhvi-haalarin, jota oon kuolannut. (Tytöille kun yleensä kaikki on nii pinkkii..) Samalla hankin talven ja päiväkodin varalle kerrastokamaa. Sit tuli NOSHin ale. Mä jotenkin tykkään siitä, joten arvaatte kuinka kävi. Ja entä Punavuoren peikon alepäivät? Kutakuinkin kaikki alennuksessa (jotain Papun uusia lukuunottamatta). Pysyin kovana. Ja eksyin Ratkiriemulle, jossa oli tarjouksessa Racoonia. Auts.

Muutama päivä sitten mammaryhmän alehaukka ilmoitti POMPdeLUXin alesta. Heh, liian frillaa ja hempukkaa meidän makuun, ajattelin. Meillä kun mennään enemmän sektorilla mukava-veikeä-helppoyhdistää-käytännöllinen-retro. Piipahdin kuitenkin verkkokaupoilla. Virhe.

Korissa oli kohta 85€ lasku. Vaikka mitään "ei tarvittu". Voihan piru! Noh, niin oli käynyt parille muullekin äidille. PdL:n kaupasta ilmoitettiin et tilausruuhkan takia toimitus viivästyy.

Tänään Polarn O. Pyret ja OzBaby ilmoittivat alkavasta alestaan. Olin viisastunut. En mennyt edes katsomaan. Visalla oli 250€ verkko-ostoksia jonossa. Ihania juttuja leijonaneidolle. Miten sitä käykin niin, et lastenvaatteet houkuttaa ja koukuttaa, vaikka ihan eettisistäkin syistä meillä suurilta osin on ollut tapana bongailla second-handina. Pussin ja pussukan tupsahdellessa postiin, juteltiin Eiran kans, et onko vaara käydä niin, et varustellaan Taavaa ja itse kulahdetaan?

Ihan just en muista, koska olisimme panostaneet itsellemme vastaavasti. Katson peiliin. Vastassa on muikkeli raksavaatteissa tai vähintään vauvansosetta olkapäällä. Sitten päätettiin: Pidetään yhteinen kesäpäivä. Siivotaan vaatekaappi, viedään käyttämättömät Konttiin. Laitetaan Taava hoitoon ja mennään kerrankin vaateostoksille ihan vaan itsellemme. Kokeillaan saako sovituskoppien armoton valo innostumaan - vai masentumaan. Sopivasti iskee kauppoihin kesäalet. Pelottavaa.. Josko tämän kerran kävisi vielä "säästämässä" ja sit koittais olla lujana. Ainakin hetken. 

Rattaat matkassa

Etsiessämme matkarattaita halusimme toimivan peruskärryn, joka kulkisi mukana vaivattomasti. Mielessä oli ketterät ja kevyet rattaat niin käytössä kuin koottaessa ja nostellessakin. Kaikkein kevyimmät sateenvarjorattaat suljin kuitenkin pois. En halunnut vipattavia tuplapyöriä, vaan jokseenkin vakaata menoa sekä kauppakeskuksissa että kavereiden luona lenkkipolulla. Rattaiden yhteensopivuus turvakaukalomme kanssa ehdoton vaatimus. Britaxin perhe vakuutti, joten valintamme oli B-Agile 4, jonka adaptereihin turvakaukalo naksahtaa näppärästi.

Britax-pari

Kaikenkarvaista rullailua on takana vajaa 8kk. On kipitetty kaupungilla ja tuupittu purkkarilla. Mitkään maastorattaat eivät Agilet ole, mutta kyllä niillä väliaikaisesti lenkillä pärjää. Rattaissa vakiona on takana isommat pyörät, edessä pienemmät. Molemmat puhkeamattomia täyskumipyöriä. Etupyörät voi lukita tai niitä voi pitää kääntyvinä, jolloin rattaat pyörähtävät todella näpsäkästi. Kulku onkin ollut helppoa. Pääosin. Turussa jalkakäytävillä vesikourut ovat ajoittain juuri oikean mallisia ja syvyisiä siihen, että Agilen etupyörät tökkäävät niihin. (Nyt vasta tajuan miten paljon niitä kouruja onkaan!) Muualla ei tätä ongelmaa ole ollut ja Turussa kuljettaessa sitä on oppinut kourun kohdalla automaattisesti keventämään etupäätä. Mukulakivetyksellä kovapyöräisillä, jousittamattomilla kärryillä kulkeminem on aika rytkytystä, mut niinhän se aina matkiksilla on.

Ostoksilla

Ratastellessa lyhyitä matkoja Taava on useimmiten kulkenut mukana kaukalossa. Alunperin ajattelinkin, että rattaiden kankaat irrotellaan pois, jolloin kaukalo ja alumiinirunko muodostavat siistin paketin. Kun sitä ei heti tehnyt, se jäi. Eikä harmita. Ehkä setti on vähän hassun näköinen (mun silmään), kun kaukalo naksautetaan rattaiden syliin, mut ah miten näppärästi laukku/takki/ostoksia ym. kulkee rattaissa kaukalon ala-etupuolella. Lisätila siis voitti riisutun lookin - taas :D Tilan suhteen valittamista ei ollut alakorin koossakaan. Sinne saa välttämättömimmän ja suuntaa antava 4kg painoraja on matkiksille kiitettävä.

Rattaiden selkänojan saa aivan pötkölleen, joten sen puolesta Agilet sopisi rattaina pienellekin vauvalle. Me ei olla vauvaa suoraan rattaisiin viritelty. Pidempää matkaratastelua varten ostettiin lastentarvikekirppikseltä käyttämättömän oloinen Brion pehmytkoppa.

Pötkötellen päivän mittaisella
rattailureissulla

Kopan saa syvälle rattaiden syliin, joten siellä on Taavan ollut mukava pötkötellä kun vielä on niin pieni, ettei vöissä pysy. Kopan alakankaaseen tein läpimenon vöille, joten kovemmassakaan vauhdissa ei tarvitse pelätä kopan valahtamista rattaista.

Kun tyttö on isompi, jää kaukalo pois ja saadaan viimein rattaat käyttöön. Matkustusmukavuuden odotan olevan hyvä. Selkänoja säätyy remmeillä portaattomasti haluttuun asentoon. Ihan tikkusuoraan selkänoja ei kuitenkaan nouse, joten saas nähdä onko pikkumatkustaja sitä mieltä, et asento on turhan makaava. Torkahduksen sattuessa selkänojan säätö saa kiitosta näppäryydestä, jolla sen voi liu'uttaa pötkölleen. Meidän mallissa miinusta on se, ettei jalkaosa nouse nukkuma-asentoon vaan unien ajan jalat retkottaa alaspäin. (Se toki on ongelma useimmissa matkarattaissa.) Agilessa jalkaosan kangas on kuitenkin melko tönkköä, joten sen voi pukata "pystyyn", joka kohottaa pötköttelijän jalkopäätä ihan mukiinmenevästi.

Ratasaikojen koittaessa sopii toivoa, et matkustaja katsoo mieluummin maisemia kuin työntäjää, sillä työntösuunta ei ole vaihdettavissa. Agilessa työntökorkeuskin on kiinteä 100cm, sillä nivelaisaa ei ole. Ei sen puolen, emme ole kääntyvää aisaa matkarattaissa kaivanneet kuin kerran; pikkiriikkisessä Punavuorelaisessa häkkihississä kun oli siinä ja siinä saammeko rattaat mahtumaan vai tuleeko kantokeikka. Vaikka toisaalta kevyen alumiinirungon ansiosta rattaiden paino on vain 8kg, joten mikäs niitä kannellessa.

Vaikka paketti on kevyt, kokoa löytyy. Kuomu on suojaisa ja lämpimillä keleillä ilman saa kiertämään avaamalla kuomusta verkkomaisen lisäosan. Siten myös kuomu tulee pidemmälle varjostaen matkustajaa. Rattaat ovat tilavat (mitat käyttövalmiudessa 100 x 58 x90cm) ja painoraja on 14kg asti, joten kevyelle leijonaneidolle niille on odotettavissa käyttöä pitkään. Ihan pienimmille matkustajille Agilet saattavat olla turhankin tilavat. Turvakaari on sen verral väljä, että raivoava mustekalamuksu pääsee valuttamaan itseään karkuun, mikäli 5-pistevyöt eivät ole asiallisesti kiinnitettynä. 

Sateelta suojassa

Lisävarusteena on Agileen saatavissa isompaa talvipyörää ym, mut ainoa minkä me turvakaaren lisäksi hankimme, oli sadesuoja. Britaxin kirkas sadesuoja istuu tosi mukavasti myös kaukalon päälle. Sen kanssa matkustaja näkee ympärilleen pysyen hyvin kuivana. Sadesuoja mahtuu kulkemaan (rattaiden ollessa taitettunakin) alakorissa.

Summa summarum: Perusrattaissa voisi olla joitain säätöpuolen herkkuja. Jos niitä kaipaa, B-Agile 4 plussasta löytyy säädettävä jalkatuki ja B-Motionissa on säädettävä työntökorkeus sekä ajosta pehmeää tekevät ilmakumipyörät. Ilman näitä mukavuusominaisuuksia Agilet ovat ajaneet asiansa. Erityisesti mieleen on ollut äärimmäisen helppo ja nopea kasausmekanismi, jolla rattaat saa pystyyn ja takaisin kokoon yhdellä heilautuksella. Kokoontaitettuna rattailla on mittaa 30x58x71cm, joten ne mahtuvat vakituisesti majailemaan automme takakontissa. Sieltä ne saa vaivatta esiin aina kun tarve on.

Turvaa kaukalossa - Britax Römer

Liikennöitsijän tyttärenä turvakaukalo oli hankitava ehdottomasti uutena. En halunnut joutua miettimään esikoistani suojaavan istuimen ikää, sen mahdollista hapertumista tai saamia kolhuja.

Sivutormäyssuoja "kiinni"-asennossa

Kaukalon valintaperusteena oli turvallisuus (hyvät turvatestiarviot), säädettävyys vastasyntyneelle ja käyttöhelppous sekä sopivuus matkarattaiden kanssa.

Istuinvalikoimasta valintamme osui Britax Römer Baby Safe Plus SHR II:n. Keskikokoiseen autoomme se mahtuu telakoineen mukiinmenevästi, vaikkei ole pienimmästä päästä. Alkuun harmittelin, ettei turvakaukalossa ole Primon tapaan "pienennyssettiä", johon vastasyntyneen saisi tukevasti. Huoli oli turha, sillä istuimen pehmusteet (pulleat pään sivusuojat) ja helposti säädettävät 5-pistevyöt turvasivat tukevan kiinnityksen myös alle 3-kiloiselle leijonaneidolle. Tosin Taava ei ensimmäisen 5kk aikana perustanut vöistä ollenkaan, vaan aloitti mystisen karjumisen aina istuimeen kiinnitettäessä. Itku laantui kun istuimen nosti kantoon ja päästiin liikkeelle. Nykyään tyttö onneksi suhtautuu istuimeen jo myönteisemmin.

Mitä kaukalon säätöihin tulee, ne ovat mielestäni kevyitä ja helppoja. Kantokahva kääntyy napista yhdellä kädellä, joten se on helppo heilauttaa pois tieltä kun vauvaa kaukaloon asettaa. Sivutörmäyssuojat naksahtavat auki helposti ja niskatuki nousee kun sitä rohkeasti taivuttaa. Käytössä istuin on ollut jämäkkä ja tilava kasvavallekin vauvalle toppapuvussaan. Alkuun kaukalo tuntui raskaalta, kuten kaikki tuhdit kaukalot, mutta kantamiseen tottuu.

Alle 2.9kg ensikertalainen

Arvioinneissa monien istuimien asentoa on moitittu melko istuvaksi. Näin ollen yksi Baby Safe Plus SHR II:n valintaperusteista oli vastasyntyneen tarpeisiin integroitu kallistusmekanismi, jolla asentoa saa makaavammaksi. Olin tyytyväinen ominaisuuteen, mut käytäntö ei ollutkaan niin selkeä. Mainonnasta huolimatta lastentarvikeliikkessä ei nimittäin tunnettu kallistusta, eikä siitä heti löytynyt ohjetta, joten kallistus sittemmin jäi. Harmikseni vasta niskatukea nostaessani - eli auttamattomasti liian myöhään - opin miten tekniikka toimii. Eipä se olisi ollut mikään maailmanluokan temppu. Kakkoselle sitten.

Aktiivisille autoilijoille isofix-kiinnitys on ollut kuningasominaisuus! Istuimen saisi tukevasti kiinnitettyä vöilläkin, mut allekirjoittanut ei jaksa sitä jatkuvaa säätöä niiden kanssa. Ollaan jopa siinä määrin fiksoiduttu fixiin, et kiinnitetään istuin telakkaan silloinkin kun ollaan vaikkapa mummin ja ukkin kyydillä tai liikutaan laina-autolla. Isofix on äärettömän helppo asentaa ja siten siirto autosta toiseen on vaivatonta. Jos jotain moitittavaa on löydettävä, on se telakan lukkiutumissysteemin "jäykkyys". Kovemmilla pakkasilla isofix-telakan raudat tavallaan jäykistyy, eikä istuin heti naksahda lukkoon kun sen laskee telakkaan. Heilauttamalla istuinta tai varmistamalla lukitus jalan vapautusnappulasta, saa naksahduksen helposti kuulumaan ja lapsen kaukalon kiinnittymään. Kevään tullen tämäkin jähmeys on poistunut ja kaukalo lukittuu isofix-telakkaan heti siihen laskiessa.

Seitsenkuinen matkustaja

Kaikenkaikkiaan turvakaukalo on ollut nappivalinta. Siinä Taava matkustaa vieläkin. Painonsa ja pituutensa puolesta tyttö mahtuisi kaukaloon vielä jonkinkin aikaa. Pikkuhiljaa oomme katselleet jo seuraavaa istuinta, mut vielä siirtymisellä ei oo kiirutta. Kaukalossa pikkuneidin on turvallisin matkustaa ja onhan se näppärää (vaikkakin painavaa) kun koko paketin saa kulkemaan käsikoukkussa. Ei tarvii pujotella pikkuista istuimeen ja takas. Tai kantaa liukkaissa ulkovaatteissa, kun toisessa kädessä on kauppakassit, kimsut ja kampsut. Liikkumista helpottamaan hankimme myös turvakaukalosopivat matkarattaat, joista riipustelen oman kokemuspostauksen pikapuolin.