Flash back. Peruutus vuosi taaksepäin. Hedelmöityshoitoihin hakeutuminen, klinikan valinta, alkurähinät. Lueskelen blogeja ja totean kerta toisensa jälkeen miten eri tavat on eri taloissa. Toki sen olen tiennyt ennenkin, mutta silti onnistun hämmästymään. Närkästymäänkin epäloogisuudesta.
Koska jokainen nainen on yksilö ja hedelmöityshoidot sekä niiden tarpeen arviointi on yksilöllistä, en lääketieteen kiemuroihin aio puuttua. Niin ikään jokainen perhe - olkoon se sitten yhden naisen, nais- tai heteroparin - on yksilöllinen ja hoitosuunnitelman kuuluisi näin ollen tukea perheen yksilöllisiä toiveita ja tarpeita. Vaikka kiire ei ole oikea syy puutteelliseen kohtaamiseen, se on valitettava arkea rytmittävä tekijä, mikä luo julkisella puolelle omat rajoituksensa. Näin ollen tipautan julkisen pois junasta ja keskityn siihen, minkä vertailu on mahdollista; raha ja ihmisten kirjaamat kokemukset yksityisen sektorin palveluista. Jotta avautumisestani ei tulisi tolkuttoman pitkä, pitäydyn pääosin ensimmäisessä.
On selviö, ettei kaikkea mitata rahassa ja hedelmöityshoidoilla on tavoitteena saada aikaiseksi jotain sellaista, minkä arvo on joka tapauksessa mittaamaton. Rahapolitiikkaa ei yksityisen sektorin hoidoissa voi kuitenkaan kättä heilauttaen ohittaa, sillä - piru soikoon - on se vaan iso asia. Eteenkin jos hoidoista ei myönnetä kelakorvauksia. Eteenkin jos mennään ivf-hoitoihin ja ilman lisääntymislääketieteellistä syytä lääkkeetkin on jonkun lekurin kirjoittamana täyskustannettavia (eli se pirskatin "sairauden hoito"-raksi puuttuu). Luulenpa et melko moni hoitoihin hakeutuja koittaa perehtyä valittavissa olevien klinikoiden hinnotteluun. Se vaan ei ole etukäteen helppoa, kun loppusumma koostuu niin monista asioista. Selkeimmät erottelevat tekijät ovat äkkiseltään ajateltuna:
- hintojen ilmoittaminen köntässä tai erikseen
- tehtävät rutiinitutkimukset ja käynnit
- lahjasoluhinnoittelu
Mikä sotku. Kun toinen klinikka ilmoittaa vaikkapa inssin hinnan könttänä, se kuulostaa suurelta. Jos hintaan kuitenkin kuuluu folliultra, itse toimenpide, siittiöiden pesu ja lääkärin palkkiot molemmilta käynneiltä, voi loppusumma jäädä huomattavasti pienemmäksi kuin naapuriklinikassa, missä edullisen alkuvaikutelman varjossa kaikki listataan julkiseen hinnastoon erikseen. Toki joka paikassa käynnit suunnillaan tarpeen mukaan, jolloin ilmoitettu könttäsummakin saattaa viilautua. Mitä alkukuvioihin tulee, niin vaikuttaa ohkasesti olevan randomtouhua. Pisin alkusetti itsellisille naisille ja naispareille tuntuu olevan kutakuinkin seuraava: ensikäynti (vain keskustelua), psykologi, lahjasoluneuvonta, verikokeet, hoidonsuunnittelukäynti ja mahdollinen gyn.tutkimus+uä, aukiolotutkimus (onneksi useimmiten yhdistettynä johonkin toiseen käyntiin) ja biologikontakti soluista (ja mahdollinen solujen tilaus). Lyhin vastaavasti; ensikäynti sisältäen gyn.tutkimuksen ja uä:n, psykologinkäynti sisältäen lahjasoluneuvonnan ja soitto labrasta kun luovuttaja on valittu. Toisaalla aukiolotutkimusta ei välttämättä tehdä ennen ekaa inssiä, toisaalla taas se halutaan etukäteen inssien onnistumisedellytysten varmistamiseksi. Toisaalla ohjataan rutiinisti verikoikeisiin ja infektionäytteille, toisaalla vain tarpeen mukaan ja inf.verikokeetkin otetaan naisesta vasta ivf:ään siirtyessä.
Jokainen klinikka tuntuu yhdistelevän käytäntöjä parhaaksi katsomallaan tavalla.Todellisen hinnan tietää vasta kun reissun kuittaa kassalla. Kassalla, missä joka ainut maksukortin väläytys voi maksaa noin 10€ (tai ylikin) toimistomaksun. Siinä sitä miettii, et tässä konkassa kymppi on sinne tai tänne. Jos käyntejä on paljon, tulee siitäkin sievoinen summa, jonka voisi käyttää toisinkin. Eteenkin kun vertaa klinikoihin, jossa toimistomaksua ei peritä. Meidän klinikalla oli hyvä kompromissi; jos maksat tiskillä, lisäveloitusta ei tule. Mutta jos haluat laskun kotiin, saat siitä pulittaa 10€ laskutuslisän.
Jännittävin hintaerottelu tulee kuitenkin lahjasoluista ja niille tehtävistä toimenpiteistä. Siittiöiden tilaaminen Tanskasta on yleistä ja näissä erikseen tilatuissa oljissa voi olla olkikohtaisia hintaeroja, jotka perustuvat siemennesteen laatuun. Lisäksi olkia hankittaessa niitä usein joutuu ostamaan etukäteen tietyn määrän. Kotimaiset laskutetaan usein yksittäin kiinteänä olkihintana ja vasta sitä mukaa kun niitä käytetään. Klinikan ilmoittamaan inssi- tai olkihintaan voi kuulua siemennesteen pesu ja sperma-analyysi sulatuksen jälkeen (kuten meillä 460€ olkihintaan kuului) tai sitten niistä voidaan erikseen laskuttaa olkikohtaisesti jompi kumpi tai molemmat. Tämä tekee lisähintaa oljelle karkeasti paikasta riippuen 80-155€. Ei ihan pikkuraha sekään.
Ja suurimpana: viimeaikoina ihmetyksen aiheeni on taas ollut 1000€ arvoiset "siittiöoikeudet". Osa maksaa niitä, osa ei. Väestöliitolla ei moisesta ollut edes puhetta, joten ei hajuakaan mitä saisin jos moisen summan suoritan. Käytimme tosin kotimaisia, joista ei maksua vissiin peritä millään klinikalla. Olen kuitenkin huomannut, et myös tanskalaista tuontitavaraa on saanut ilman varaus-/käyttöoikeusmaksuja sekä klinikoiden varastosta että valitsemalla oma luovuttaja Tanskan Cryosin kannasta ja ostamalla olkimääräisesti. Sen tiedän, et jos Cryosilta haluan ostaa kansainvälisen yksinoikeuden johonkin tuoreeltaan luovutuskantaan tulleeseen luovuttajaan, niin siitä joudun erilisen lisämaksun maksamaan (sillä silloinhan estän hyvän tavaran myymisen muille). Mut mihin kotimaiset klinikat perustavat ko.veloituksen? Tästä olisin kiitollinen, jos joku osaisi antaa pitävät perusteet moisen summan laskuttamiselle. On nimittäin iso raha! Sillä sais jo kokonaisen inssikierron ja enemmänkin..
Samaan asiaan liittyen olen hämmentynyt miten eri tavoin klinikoilla suhtaudutaan luovuttajaan liittyviin toiveisiin. Toisaalla tarjotaan vain kotimaisia, toisaalla ulkomaisia, toisaalla saa itse valita kumpaa toivoo käytettävän. Toisaalla voit plärätä valikoimaa itse, toisaalla kysytään toiveita, jossain kuitataan sanomalla et biologi soittaa jos sinulle löytyy luovuttaja. Tähän soittoon voin mennä päiviä, pari-kolme viikkoakin. Ja siis miten niin JOS löytyy? Miten voi olla ettei klinikalla osata sanoa omaa tilannetta edes karkeasti akselilla onko varastossa olemassa jotain vai ei? Kun luovuttaja löytyy, toisille tilataan kiinteä määrä esim 5 olkea. Toisten kanssa sovitaan, että luovuttaja on lukittu kunnes halutaan syystä tai toisesta vaihtaa. Toisille luovuttaja valitaan olki-pari kerrallaan ja tarpeen mukaan taas "katsotaan löytyykö uusi". Hämmentävää.. Ja ristiriitaistakin. On isoista asioista kyse. Itse koin tärkeäksi vaikuttaa siinä määrin, ettei minulle kaikin puolin vaaleana valikoituisi sysimustatukkaista suklaasilmää. Ettemme syntyvän lapsen kanssa olisi silmin nähden eri puusta veistettyjä. Jos asian kuitenkin kääntää niin, et vain yhtä luovutustavaraa olisi tarjolla ja toivooko sitä raskautta/lasta vai ei, niin hyvin vähäpätöiseltä vaikuttaa se seikka kasvaako lapselle oljenvaalea vai tumma tukka. Siitä huolimatta omien toiveiden kuulluksi tuleminen on osa hoitoa ja potilaan arvostavaa kohtaamista. Joskin ammattilaisena on tuotava esiin ja asiakkaana ymmärrettävä, ettei kaikkia toiveita voida aina täyttää. Silloin kompromissit on paikallaan.
Yksi mitätön pikkuasia mitä olen rahapolitiikan ulkopuolella miettinyt, on soittelu. "Soita sitten niin katsotaan aika. Soita sitten niin saat soittoajan lääkärille. Soita sitten, niin saat ohjeet lääkitykseen. Soita soittoajalla." Soita ja soita. En tiedä olenko ainoa, mut mua rassasi soittelu. Soittoaikojen kyttääminen kesken työpäivän, hiljaa puhuminen poissa uteliaiden korvien alta. Siksi olinkin tyytyväinen, kun meidän klinikalla edes osa asioista oli mahdollista hoitaa sähköisesti suojatussa yhteydessä Kaiku-palvelun kautta. Kaikussa oli mahdollista täyttää kaikki ensikäyntiä varten tarvittavat esitiedot ja viestitellä omahoitajan kanssa, joten sitä käytimme mm.luovuttajan valintaan ja labratulosten ilmoittamiseen liittyen. Ohjelmaan kun illalla merkitsi kuukautisten alkaneen, niin seuraavana päivänä omahoitajalta tuli viesti, jossa tiedusteltiin toiveita folliajasta. Siis jos sitä ennen ei ollut ehtinyt soittaa. Itse koin sen näppäränä, kun töistä oli hankala ajoin pirautella.
Entä ns. turhat puhelut, onko niitä? Onhan se melko vaivatonta soittaa folliaikaa, inssiä, testitulosta tai outoja oireita. Mut miksi soittaa vaikkapa lääkityssuunnitelmaa, jonka voisi edellisellä käynnillä kertoa valmiiksi? Ilman muuta soitto on tarpeen, jos vaikka aloitetaan uusi lääke ja tarvitaan resepti. Silloin on hienoa, et lääkärikäynnin voi korvata soitolla. Jos seuraavassa kierrossa kuitenkin olisi tutut sävelet, olisi mielestäni kaikkien osapuolien ajan, mielenrauhan ja rahan säästämistä antaa ohjeet valmiiksi. Eteenkin, kun kaikki puhelut eivät ole ilmaisia, vaan puhelinneuvonnastakin laskutetaan. Joskin varsin vaihtelevasti.
Laskutus muutenkin vaihtelee. Joskus ultrat ovat halvempia, joskus kalliimpia. Maallikko ei sitä logiikkaa ymmärrä jos ultran tarkoitus ja toteutus on sama. Toki samaan kiertoon osuva uusinta-uä voi loogisesti olla ensimmäistä edullisempi. Kun hoitosuhde venyy, on loppulaskua kuitatessa moni saattanut yllättyä; kaikkia käyntejä tai ohjauspuheluja ei olekaan laskutettu, Uä:n hinta on jäänyt hinnastolukeman alle jne. Isossa laskussa nämä pyöristykset ilahduttavat.
Mitä käytäntöihin ja laskutukseen tulee, niin sekavalla kentällä tämä aatostulvani oli vain pintaraapaisu ja jos joku huomaa karkeasti paikkaansa pitämätöntä tietoa, niin otan korjauksen vastaan mielelläni. Muutenkin olisi mukava kuulla muiden kokemuksia; millaisin komboin ja mihin hintaan hoitojen aloitukset toteutettiin missäkin? :) Vertailukelpoisuuden helpottamiseksi ajattelin ynnätä klinikan laskuttaman hinnan ns. pakollisine klinikalle upotettuine tutkimus-, toimenpide- ja lahjasolukuluineen (1.olki + mahdolliset käyttöoikeudet) siihen asti kunnes ensimmäinen inssi on tehty. Eli mikä on ensikäynnistä asti laskien vähimmäishinta, jolla olisi selvinnyt, jos raskaus olisi alkanut ekan yrityskierron inssistä?
Jos meillä homma ois menny ku Strömsössä, pakollisiin kuvioihin ois kuulunut ensikäynti gynekologisine tutkimuksineen, aukiolotutkimus, 60min psykologin parihaastattelu kirjallisine lausuntoineen, luovutusneuvonta, folliultra, siittiöolki ja inssi. (Pois jätän lisälabrat, toistuvat seurannat, lääkkeet, lääkärin lausuntokulut, jotka musta johtuen nostivat todellisia kuluja.) Turun Väestöliitolla minimipotti tälle riisutulle perus-setille olisi ollut 1077€. ("Lapsettomuuden selvittämiseen pyrkivistä" alkututkimuksista sai automaattisesti suoraan 73€ kelakorvaukset, joten ne on vähennetty loppusummasta.)
Näin jälkikäteen olen tyytyväinen, että satuimme valitsemaan juuri Väestöliiton. Siellä paitsi kohtaaminen ja palvelu, myös jousto ja hinnoittelu on ollut pääosin mieleemme. Perehtymisräpellystemme perusteella olimmekin päätymässä kyseiseen klinikkaan, mutta vihoviimeisin etulyöntiasema tuli sijainnista, joka oli käytännöllisesti lähellä työpaikkaani. Ja hyvä niin :)
Entäpä teillä, minkälaisia kokemuksia tai ajatuksia?