perjantai 29. heinäkuuta 2016

Sairaalakassi(t?)

Loppuraskauden kysymysten TOP 3:n kirkkain johtotähti: Joko sairaalakassi on pakattu ja valmiina? Ööh, ei vielä.. Ehkä pitäisi. Eteenkin nyt, kun elämme epävarmoja päiviä. Jossain neuvotaan pakkaamaan kassi hyvissä ajoin, vaikkapa kuukautta ennen laskettua, jotta on sitte varmuudella valmiina. Noh, parempi muutamaa päivää ennen kuin ei silloinkaan.

Vaan mitä mukaan? Hammasharja! (Sairaalan kovapiikkisten harjojen ajattelu saa ikeneni vuotamaan jo valmiiksi..) Ostin tuliterän manuaaliharjaksen, sillä sähkäriäni tarvitsen vielä. Uutuuttaan huokuva Colgate lojuu yksin paketissaan tyhjän kassin vieressä. Mitä muuta? Lyö tyhjää. Mitä oikeasti siellä voi tarvita? Netistä löytyy jos jonkinlaista listaa. Jos niitä lähtisi noudattamaan, ei yksi maximatkalaukku riittäisi. Katsoin listoja ihan mielenkiinnosta ja silmät pyöreänä tein todella rajua karsintaa.

Omia vaatteita: edestä avattava yöpaita, aamu-/kylpytakki, alushousuja, tohvelit tai sandaalit, sukkia, imetysliivit, mukava oloasu jne.
Not, not, not. Allekirjoittanutta ei suoraan sanottuna huvita viedä omia (tai vauvan) vaatteita sairaalan hikustus-, verestys- ja erityssirkukseen mähmättäväksi. Eri asia olisi, jos sairaalajakso venyisi viikkojen mittaiseksi. Silloin omat releet voisivat tuoda tilanteeseen inhimillisyyttä. Kun suunnitelmissa kuitenkin on muutaman päivän mittainen perusvisiitti, onko mitään mukavampaa kuin suihkusta tullessa nakata maito- ja verilaikullinen paituli pesulan hoidettavaksi ja kopata pinosta itselleen putipuhdas, väljä ja pehmeäksi peseytynyt vaatekerta. Sama linja koskee myös tossuja. Kaikenlaisten eritevalumien pelossa liipustan mielelläni sairaalan släpäreissä muutaman päivän. Verkkoalushousut kelpaavat niin ikään tälle takalistolle ja sairaalamme synnytysvuodeosastolta saa myös omaksi yhdet "kertakäyttöiset" imetysliivit, joita moni on käyttänyt pitkään vielä kotonakin. Eli sairaalassa käytettäviä vaatteita en kassiini pakkaa ollenkaan.

Kodikasta rekvisiittaa: rentouttavaa lempimusiikkia, kaurapussi, jumppamatto ja fysiopallo (jos sairaalassa ei ole), TENS-laite, hierontaöljyä, patterikäyttöisiä kynttilöitä tai yövalo, omia tyynyjä tai tyynyliinoja, oma päiväpeitto tai täkki, kuva tai muu rakas esine.
Hmm.. Musiikki varmaankin toimii monille, mut itse en ole sen sortin sävelrentoutuja, että sulosointia synnytyssaliin kaipaisin. Hierontaöljyä? Ehkä..? Kaurapussia harkitsin, mut taidanpa rajoittaa kissankarvaisen pussin käytön kotioiloihin ja sairaalassa tukeutua henkilökohtaiseen käyttöön saatavaan "kertsikka-geelipussiin", Curapaxiin. Niin ikään jumppapallot, matot, säkkituolit ja TENS löytyvät uskoakseni jokaisesta itseään kunnioittavasta synnytyssairaalasta, joten niiden (hankkiminen ja) pakkaaminen on turhaa. Mitä muihin rekvisiittoihin tulee, niin kaksi pointtia: A. En edelleenkään ajatellut jäädä asumaan laitokselle. B. Hygienia, hyvät ihmiset, hygienia! Kuten edellä, mieluummin mähmästän omat vuodevaatteeni sitten kotona kuin sairaalassa.

Henkilökohtaiset hygienia- ym. tarvikkeet: Huulirasva, hiusharja/renksuja, imukykyisiä terveyssiteitä, liivinsuojia, lanoliinivoidetta (arkoihin nänneihin), hygieniatuotteita ja kosmetiikkaa, kosteusvoidetta.
Ah, now we're talking. Ainakin osittain. Terveyssiteitä löytyy vuodeosaston saniteettitiloista ja valittavissa on yleensä vähintään kaksi mallia vuodon määrän mukaan. Liivinsuojia voisi ottaa parit mukaan varmuudeksi. Niidenkin tarve on siinä ja siinä, sillä alussa kun rinnanpäät joutuvat muutenkin kovalle koitokselle, ei ylikuivana pitävä imulappu välttämättä paranna tilannetta. Oikeastaan päin vastoin. Rinnanpäille ennenminkin suositellaan ilmakylpyjä ja ihon hoitoa maitotipalla tai rasvalla. Sitä rasvaakin saa talon puolesta, joten oma lanoliini saattaa jäädä kylppärin kaappiin. Myönnettäköön, et sairaalan pesunesteet ovat onnettomat, joten tutut hiusten ja vartalon pesunesteet kannattaa pakata. Lisäksi jos haluan näyttää ihmiseltä (edes kotiinlähtöpäivänä), on harja ja ripsari hyvä olla listalla.

Eväitä ja energiaa: voileipiä, hedelmiä, keksejä tai myslipatukoita, urheilujuomaa, suklaata. Luumuja ja lakuja (helpottamaan ummetusta).
Kenelle? Eiralle ehkä, mut ei mulle kiitos. Osaston puolella on ruokaa/välipalaa tarjolla ja synnytyssalissa tuskin tulee piknikkiä pidettyä. Jos salissa ruuan tarvetta tulisi ja jotain saisi alas, löytyy synnytysosastonkin jääkaapista jugurttia, kiisseleitä ja pehmeää keittoa/lientä, joita kätilö pyydettäessä kiikuttaa. Synnytyksen käynnistyttyä siellä ei kuitenkaan enää nautita kiinteitä, sillä pehmeä nestemäinen sulaa tuoksinassa kiinteitä herkkuja ripeämmin. Sitä paitsi jos ilmassa leijuisi puukon alle joutumisen uhka, ei tarvitsisi ajatella syövänsä mitään. Tuskin syöminen muutenkaan tuntuu ajankohtaiselta, sillä kun synnytys pärähtää kunnolla käyntiin avautumisvaiheeseen usein liittyy huonovointisuutta ja oksentelua. Samaan syssyyn viisas keho luopuu ylimääräisestä painolastista ja vatsakin toimii vilkkaasti, joten ummetus tuskin muodostuu vaivaksi. Jos muodostuisikin, niin siinä harvemmin ennättää odottaa luumun suotuisia vaikutuksia, joten oikotie onneen olisi peräruiske. Synnytyksen jälkeen taas vuodeosastolla on luumunektaria litkittäväksi. Lisäksi lääkekaapista löytyy taatusti pehmentäviä rakeista ummetuslääkkeisiin, joten omat luumut saavat jäädä kaappiin odottamaan kotiutumista. Eli ruokaa tulee otettua mukaan Eiran mieltymysten mukaisesti, joskin senkin suunnitelman Eira kuittasi sanoin "Onhan siinä kauppa heti kadun toisella puolella."

Muuta: Neuvolakortti. Puhelin, kamera, laturi, muistivihko ja lukemista.
Todellaki, todellaki, todellaki. Kortti kulkee mukana koko ajan. Puhelin saa toimittaa sekä muistivihon että kameran virkaa. Laturi on muistettava ehdottomasti. Sen sijaan lukemiseen en ajatellut ehtiä panostamaan, mut mikäli olen väärässä ja sairaalavisiitti venyy, voinee Eira tuoda kirjan joku päivä tullessaan.

Vauvalle: Vaippoja ja puhdistuspyyhkeitä, 3 kokobodya (jotka kiinnitetään edestä), sukat, tumput ja myssy sekä tutti.
Siis täh; kas kun ei kylpyammetta tai omaa vaakaa..? Nää kaikki taitaa jäädä väliin. Sairaalapäivät pikkuisemme saa äitinsä tapaan viihtyä ison talon tarjoamissa vaatteissa ja vaipoissa. Kakkapyllyn saa pestyä hanan alla ja tutille ensipäivinä ei käyttöä ole. Ensisijaisesti toivon imetyksen käynnistyvän vauvantahtisesti, joten alkuun pikkuinen on varmaan paljon rinnalla opettelemassa ja imutarvettaan tyydyttämässä. Enkä ajatellut heti alkumetreillä sekoittaa hänen opetteluaan tutin tukemalla kapealla imuotteella. Jos jostain syystä (esim.joutuu valohoitoon tai lastenosastolle, eikä voi olla rinnalla) tarvitsee turvakseen tuttia, sen saanee nykyäänkin vielä sairaalasta. Rintakumi niin ikään on toivottavasti tarpeeton kapistus, joten sellaisen saa osastolta tai hankitaan kaupasta vasta jos tarvitaan.

Kotiutusvaatteet itselle ja vauvalle.
Tarpeelliset kyllä. Tarpeen ottaa mukaan sairaalaan lähtiessä? Ei. Ne ollaan kyllä suunniteltu valmiiksi. Kotiinlähtötamineet ja turvakaukalo tarvitaan vasta kotiinlähtöpäivänä, joten Eira voi tuoda ne tullessaan meitä hakemaan. Näin säästyy tilaakin, sillä sairaalan säilytysmahdollisuudet ovat varsin rajalliset.

Eli mitä siihen mukaan tulevaan sairaalakassiin tämän kaiken pähkäyksen päätteeksi pakataan?

  • pesupussi: matkakokoiset shampoo, hoitoaine, suihkusaippua ja kosteusvoide, pikkuinen Vichyn kasvopesuvaahto, hammasharja ja tahna, dödö
  • Harja, puuteri, ripsari ja huulirasva. Luomiväri? (Lähdenhän sairaalasta hehkeänä kuin Iso-Britanian monarkit ikään?)
  • maidonkerääjä (aran rinnanpään suojaksi/ilmakylpyilyyn ja imetyksen ajaksi jos valumaa ilmenee)
  • pari ohutta yösidettä (jos sairaalan valikoima ontuu kotiinlähtiessä)
  • parit liivinsuojat (viimeistään kotiutuessa laitettavaksi, ettei puolimatkassa maitoläiskät korista rinnuksia)
  • raskausvitamiineja ja probiootteja muutama kapseli
  • varalaturi valmiiksi kassiin, puhelin mukaan kun lähdetään.
  • harsoliina (koska sellainen olo)
  • Supersalmiakkipussi - siksi ;)
  • Kimalaisen Ainu-pupu ja mummin kutoma turvalonkero (tunnelmaa vauvan sänkyyn tuomaan ja vauvalle näprättäväksi)
  • Eiralle mukava edestä avattava paita vauvan ihokontaktia varten. Puhdas varanuttu, jos synnytysreissussa rähjääntyy. Jalkaan mukavat jalkineet.
  • Ja se neuvolakortti!

Perässä saapuvaan kotiinlähtökassiin:
Vauvalle:

  • ohut pitkähihainen kietaisubody ja housut, kahta kokoa 50 ja 56
  • varuiksi vähän paksumpi collari-yläosa, vaihtoehdoksi puuvillainen neulepuku
  • Ruskovillan silkkimyssy
  • ohuet tumput, sukat ja polvimittaiset töppöset
  • merinovillainen vauvanpeitto (mahdolliseksi lisäsuojaksi niin viileyden kuin lämmönkin varalle)

Itselle:

  • alushousut ja omat imetysliivit
  • imetyspaita (mallia mukava)
  • housut. Hmm.. Mukavat äitiysfarkut (paitti jos bebassa on 15 tikkiä, voi slimmit farmarit olla vähemmän mukavat). Siis vaihtoehdoksi löysät pellavahousut (Ne matalalanteiset? Painaa muuten just haavaan, jos leikkuutupaan joutuis..) Ja trikoinen maximekko (varma, joskaan ei imarteleva valinta)
  • joku huivi ja neule

Hankalaa arvioida säätä, vauvan kokoa ja omaa kuntoa, joten kotiutuskassiin suunniteltiin pakattavaksi kevyesti vähän kaikenlaista. Melko maltillisena molempien kassien sisältö pysyy, mut luotan siihen et tällä kyllä pärjätään. Toisilla on omia tärkeitä juttuja, jota haluaa ottaa mukaan synnytyksessä tai vuodeosastolla käytettäväksi, mut meillä ei sen suhteen ole erityisiä visioita. Sairaalakohtaisestikin on toki eroja siinä, mitä osastoilla on tarjota ja mitä tarvitsee itse viedä mennessään. Meidän sairaalassa kutakuinkin kaikki ensipäivien aikana tarvittava on saatavilla, joten listan karsiminen onnistuu vaivatta.

Mitä siihen aktuelliin pakkamiseen tulee, niin noh - hyvin suunniteltu on puoliksi pakattu, eikös juu? Edelleen kassia täydentää vain hammasharja, mut eiköhän se asia korjata lähipäivinä. Jos äkkilähtö tulee, niin saanhan täältä luntattua mitä piti ottaa ;) Ja jos todellinen piipaa-lähtö tulisi, niin silloin kaikki rekvisiitta on toisarvoista; neuvolakortilla pärjää pitkälle :)

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Kasvaa ne vähemmälläkin

Tämän kevät-kesän kasvi- ja kukkamaani on ollut harmillisen vähäisellä hoidolla. Koska pihamaan kasvillisuuden taiteellinen toteutus ja hoito on pääosin mun reviiriäni, hidasti kevään hommia ensin ennenaikainen supistelu ja nyt huolenpitoa osaltani rajoittaa kenkkuileva verenpaine. Kun keväällä jo valkeni, ettei pihaa välttämättä pääse rapsuttamaan entiseen tapaan, valitsin komboon helppoja kaitsettavia.

Daisy, jättikurkku ja pienet vihreät
sulassa sovussa samassa viljelylaatikossa.
Kasvimaahan pääsivät suorakylvöllä helpot tyypit; herneet, pinaatti, rucola, basilika ja salaatti. Lavakurkut ja paprika saivat värjötellä sisällä pitkälle alkukesään. Paprika - Daisy nimeltään - sai herkimpänä kulkea lämpimän aurinkoterassin ja keittiön pöydän väliä juhannukseen asti, siinä missä kurkkupojat siirtyivät laatikkoon kesäkuun alussa. Daisy nautti olostaan ja kukki tuottaen hedelmää. Liekö kasvukori ollut liian ahdas, sillä kahdeksan pienen paprikan alun jälkeen D kuitenkin alkoi pudottaa kukkiaan ja keskittyä olemassa oleviin kasvatettaviin. Päästyään kurkkujen viereen, alkoi kasvukausi ja ensimmäisitä paprikoista päästiin nauttimaan viime viikolla. Lehdikön alla ensimmäinen kurkkukin ennätti salaa kasvaa ylimittaiseksi, mut makua se ei juurikaan haitannut.

Hernettä ja mansikkaa - taatusti luomuna
Pari vuotta vanha mansikka on rönsyillyt ja pullistunut varsin komeaksi kukkien alkukesällä innokkaasti. Marjoja suojaamaan levitin tänä vuonna vanhempieni metsänsiivouksesta sivutuotteena tullutta haketta, joka toimi maansuojana moitteettomasti. Suojasi mansikkaa liialta kuivumiselta ja esti niin rikkaruohot kuin marjojen homettumisen. Ennen hakkeen levittämistä lannoitin maan biolannotteella. Saas nähdä onko mansikka (tai sen vieressä oleva pioni) ensi vuonna sitä mieltä, että sekametsähake hapatti maata liikaa. Toivottavasti ei, sillä mansikka yleensä sietää happaman maan. Tänä vuonna ei ainakaan ollut moksiskaan vaan tuotti mukavasti makeaa satoa ja pikkueläimetkin kävivät napsimassa/nokkimassa punaposkia aiempia vuosia vähemmän.

Seuratessani muita uskollisia monivuotisia sain huomata, miten monille perennoille talvi on ollut vaikea. Kova pakkanen yllätti nopeudellaan, eikä lumi ennättänyt vaipallaan suojaamaan pihan pitkäikäisiä. Ilokseni pionivanhus kuitenkin heräsi eloon kellontarkasti ja tuotti runsaan, joskin nopean kukinnan. Naisenmittaa korkeammassa ruusupensaassa sen sijaan pystyssä on enemmän kuivia ja kuolleita kuin vihreitä oksia. Ensin jo ajattelin pelinsä olevan pelattu, kunnes mattimyöhäisenä vanhus jaksoi muutaman tuoksukkeen tuottaa. Suottaapi koko komistus päästä oksasaksien alle syksyn tullen.
Helmililjat, keisarinkruunu ja pihan reunaa tuuheana elävöittäneet lupiinit nihkeilivät kukinnoissaan, joten mielenkiinnolla odotan miten on ensi vuoden laita; nousevatko ylväänä vai päättyikö maallinen matkansa tähän. Jäähyväiset jätimme vuosikymmenen ikäiselle jalokärhölle, josta ei ainutkaan elonmerkki yllättäen enää versonnut. Onneksi luonnonkukat värittävät pihaa uskollisesti kesästä toiseen.

Kesäkukkien suhteen tein varmoja valintoja. Alkukesään orvokkeja, lopun eestä surfiinaa ja lumihiutaletta. Kasvimaatakin täytin osin kehäkukilla, notta on vähemmän hoidettavaa, eikä rikkaruohot pääse kasvamaan. Lämpö on tehnyt tehtävänsä ja kukat ovat toistaiseksi menestyneet hyvin. Kaikenkaikkiaan puutarha on pysynyt yllattävän virkeänä keväisen mullanvaihdon, satunnaisen rikkaruohon kitkennän, kertalannoituksen ja vedenkannon voimin.

Eira ja hiiri terden kimpussa
Mitä muihin projekteihin tulee, niin tämän vuoden agendalla ollut terassin huolto oli ponnistukseltaan lähes tuskien taival. Sitä tehtiin kuin Iisakin kirkkoa. Männävuotista, kaksiväriseksi kulunutta värillistä puuöljyä pestiin pois niin Tikkurilan tehopesulla, kuin Pinotexin terassipesulla. Pinnan osoittaessa sitkeytensä, käyttöön otettiin hiomakone, jolla Eira nitkutti terassin läpi kahteen otteeseen. Työ oli hidasta. Toki nopeutusta olisi tullut, jos hiomakone ja laikat olisivat olleet järeämpiä, mut jotenkin alkoi säälittää painekyllästetyn puun puolesta ja halusimme saada projektin maaliin mahdollisimman hellävaroen.
Ihastukseni Riihimäen lasi
Kesäkuun deadline ohitettiin viikolla parilla, mutta nyt on uudet kirkkaat öljyt pinnassa ja terassikalusteet grilleineen tuotu naftaliinista paikoilleen katokseen.

Nyt istutaan terdellä ja seurataan miten perhoset ja muut pörisijät surraavat maan antimissa ja ruukuissa. Nuoremmat kissat loikkivat öttiäisten perässä, vanhus koisaa terassille asetetulla filtillään tai puutarhan varjopaikoissa. Kasvaa ja kukkii pihamaa näköjään vähemmälläkin hoidolla.
Seniorinmentävä varjopaikka
Oishan se pitänyt tietää, et tulee se kesä stressaamattakin :)

torstai 21. heinäkuuta 2016

Lomastoppi

Lomakalenteri on täyttynyt erilaisilla väreillä. Milloin liipustetaan ystävien luo kylässä, milloin puuhataan kotia. Viime viikot sujuivat melko vauhdikkaissa merkeissä.

Pääsin ihanaiseen lomatunnelmaan kun käytin ystäviltäni vauvalahjaksi saamani jalkahoitolahjakortin.
Vauvalahjuksia
On kutakuinkin julkista tietoa, etten oikein olisi nykykäytännön mukaisten vauvajuhlien perään. Olenpa pyristellyt ylitsepursuavaa ameriikanmeininkiä vastaan siinä määrin, et koitin estellä moisten järjestämistä. (Lienkö sitten vanha ja vanhanaikainen? :D) Ystäväni, sukuni lähimmät naiset ja Eira kuitenkin päättivät ottaa riskin ja yllättää. Kompromissiin sisältyi yhteinen syöminen ravintolassa, Mother'sDay-elokuva leffateatterissa sekä ihanaiset muistamiset mulle ja Kimalaiselle. Neidolle oli perinteinen ensipupu ja allekirjoittaneelle hemmottelujalkahoito. Olin haaveillut jo pidempään kunnon jalkahoidosta, mut jotenkaan en saanut aikaiseksi. Nyt on kiitollisella odottajalla kesävarpaat, joilla lomailla. Kyl kelpaa :)

Savojärvellä
Ei niin paljon lomaa, etteikö vähän vielä töitäkin. Kävin viime viikolla työpaikalla vielä hoitelemassa viimeisiä vapaaehtoisia työjuttuja ja osallistuin työtovereiden saattamana kesän TYHYyyn. Kävimme porukalla Kurjenrahkan kansallispuiston alueella kiertämässä Savojärven kierroksen, jonka jälkeen naisissa nautittiin eväitä, saunottiin ja uitiin suojärvessä. Tuollainen 7km patikka ja tunnin saunominen meni vielä mukavan kivuttomasti. Tokkiinsa iltaa kohden supisteli ja aamulla vanha lonkkavaiva muistutti pirulliseen tapaan olemassaolostaan (onkin muuten ollut kumman hyvä koko raskauden).

Patikkaa enemmän kuitenkin jalkoihin otti 300km ajomatka, jonka Eiran kanssa teimme ystäväni luokse Seinäjoelle. Mulle on opiskeluajoilta jäänyt sellainen neljän kopla, joista yksi asuu Etelä-Pohjanmaalla, toinen Pirkanmaalla, kolmas Uudellamaalla ja me varsinaisessa Suomessa. Tyttöjen kanssa treffataan yökyläillen vuorosijainneissa 3-4kk välein ja tällä eräö oli pohojanmuon vuoro.
Pienelle tytölle
Nyt kun koplaan on syntynyt esikoiset huhti- ja toukokuussa ja meikäläinenkin saavuttanut täysiaikaisen raskauden, oli käytännönkin syistä pitkän matkan kutsu avec. Pariskunnittain istuttiin iltaa ja syötiin hyvin. Seinäjoella oli sopivasti asuntomessut, joissa käytiin porukalla pyörimässä. Hulppeat kämpät eivät ehkä istu Eiran kanssa kaavailemaamme ympäristöön tai budjettiin, mut mukavia pikkuideoita sieltä sai. Kämpät oli vimotteen päälle, joten niitä pääsi ihastelemaan ähkyyn asti. 

Pikkumakkareita

Toiminnallisia lastenhuoneita
Lämmintä tunnelmaa

Huone Done by deer - we like

Maalaisromantiikkaa

Korkeita olohuoneita

Elämän voimissa keekoiluun tulikin sitten takapakkia kotiinpaluun jälkeen. Neuvolakontrollissa verenpaineet yllättivät, kun alapaine huiteli sadan paremmalla puolella. Näköoireilun saattamana sain passituksen toxemia-labroille ja lähetteen äitiyspolille. Koska muuta oireilua (päänsärkyä, proteiiniuriaa, ylävatsakipua tai merkittävää turvottelua) ei ollut, minut ohjattiin kotio lepohoitoon ja verenpaineseurantaan odottelemaan labroja sekä sitä koska kutsu polille käy. Ja kävihän se; aika polille buukattiin heti seuraavan viikon alkuun. Vauvan liikkeitä seuraan (on onneksi ollut hyvä liikkumaan) ja oman voinnin huonontuessa lähdetään päivystyksenä synnytysvastaanottoon. Muuten mennään kirjaimellisesti päivä kerrallaa ja ollaan ko Ellun kanat.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Kymppi kiloja ja raskausiloja

Kymppikilon raja paukahti rikki männäviikolla. Jännää katsoa vaa'an lukuja. Ikään kuin ei niitä omakseen tunnistaisi. Ensin lukema alkaa uudella numerolla, sitten numeron perässä olevat lukemat alkavat vaihtua. Jojoilevatkin. Riippuen turvotuksen määrästä.
Lotta Sjöbergin kirjasta
Täältä tullaan!
Opas aloitteleville vanhemmille.
Vaikka turvotus ei pahemmin vaivaa, niin huonolla juomisella ja istuskelulla kengät käyvät ahtaiksi ja vaaka helposti näyttää pari kiloa enemmän. Vesikuuri ja jalat kohollaan pötkötelty yö laskevat kokonaissummaa.

Kaiken kaikkiaan olen melko hyvin pysynyt omassa koossani. Mitä nyt vaatteiden malli on varsin valikoitunut. Kesä on armollista aikaa, kun vaatekaapista voi valita päälle maximekot ja matalalanteiset pellavahousut. Raskausvaatteita olen raskauden puolenvälin tienoilta alkaen kaiken kaikkiaan ostanut 10kpl; trikoomekon, 3-packin toppeja, yhden lyhythihaisen ja kaksi pitkähihaista trikoopaitaa, neuleen, hupparin ja farkut. Lisäksi olen loppumetreillä hommannut muutaman imetyspaidan, jotka leikkauksensa/materiaalinsa puolesta sopivat käytettäväksi myös raskausaikana. Muuten olen kulkenut omissa vaatteissa siinä määrin missä paidat ovat riittävän pitkiä ja vaatteet istuvat vatsalta/lanteilta. Yksi jäi kuitenkin ongelmaksi; rintaliivit.

Lotan totuuksia
Hyvin pian raskauden alettua sain siirtyä laatikon varastojen suurimpaan päähän. Ennen puoltaväliä olin tilanteessa, jossa aktiivikäyttöön istui enää kahdet runsaimmat liivit. Viimeisen trimesterin alussa punnitsin uusien hankinnan hyötysuhdetta. Pienenä, mutta kohtuullisella rintarauhaskudoksella siunattuna naisihmisenä, se tarkoittaisi liiviliikkeessä asioimista. Kokeiluja kokeilujen perään, kunnes istuvien löydyttyä kassalle saisi mennä useamman kympin hintalapulla hammasta kiristäen. Niille istuvan ihanille panostuksille kun tuskin on koskaan raskauden jälkeen käyttöä.

Päätin, et mieluummin upottaisin omaisuuden aikanaan imetysliiveihin. Taikasana: aikanaan. Arastelen eteenkin ns. "parempien" imetysliivien täsmäostoa etukäteen. Lapsen synnyttyä kun rintavarustuskaliiberi saattaa olla ennakoimaton. Maidon noustessa rintoihin voi litran purkki muuttua kahden tonkaksi. Rintoihin tulee ylimääräistä turvotusta, joka toisaalta laskee sitä myötä kun imetys ja maidontuotanto alkaa rullaamaan. Eteenkin alkuvaiheessa olisi hyvä, etteivät liivit painaisi tai asettuisi huonosti tukkien maitorauhasia. Joustamaton materiaali ja kaarituet (jotka liivivalikoimassani ovat aina olleet must) olivat mielessäni poissuljettuja, sillä raskausaikana on hyvin vaikeaa ennakoida synnytyksen jälkeistä tarvetta.

Onneksi liivejä on tarjolla superjoustavina. Äiti-ihmisten haastelun ja valikoimiin tutustumisen jälkeen päädyin ostoksille ja hommasin Carriwell-liivit, joita pääsi sovittamaan OzBabyn lastentarvikeliikkeessä. Ääreisjoustavat, mutta kuitenkin mukavan tukevalta tuntuvat liivit olivat saaneet hyvää palautetta ja hintansa puolesta olivat alle 30€ panostuksella mahdollisuutensa ansainneet. Ja jep, nyt voin sanoa että hintansa väärti! Jännä nähdä mikä on tilanne synnytyksen jälkeen, mutta nämä liivit ovat kyllä lunastaneet paikkaansa jo raskauskäyttölläkin.
Valmistavat ostokset
Toiset samanmoiset tulee ilman muuta hommattua, joskin aika näyttää mennäänkö samalla koolla vai isommalla. Taulukosta poiketen nimittäin otin yhden koon suositusta pienemmät, sillä niissä ympärysmitta tuntui paremmalta ja kuppi tuntuu venyvän suurempaankin joustoon.

Samalla reissulla käytiin sitten vielä alennusmyynneissä (huvittumassa ja masentumassa siitä miten hassulta jokin noku-vaate voikin päällä näyttää) ja apteekissa kertaalleen tankkaamassa vitamiini-, probiootti- ja kalaöljyvarastot valmiiksi. Ostoskoriin tipautin lisäksi Ceridal-öljyn, joka pehmentää ihoa ja tarvitaessa helpottaa venymisestä johtuvaa kutinaa vatsalla. "Ton-ton"-öljynä (hajusteeton, säilöntäaineeton, vedetön, väriaineeton, emulgaattoriton) se sopii myös loppuraskaudessa välilihan ennakoivaan ja pehmentävään hoitoon. Niistä lukuisista valmennuksen ja raskausoppaiden suosimista rentouttavista jalka-, selkä-, niska- ja hartiahieronnoista puhumattakaan (jotka epäilemättä toteutuvat jokaisessa odotuskodissa lähes päivittäin..?). *vink-vink* Jos nyt kuitenkin olisi niin, ettei puoliso ota vinkistä vaarin, eikä aine hieronnalla pääsisi loppumaan, niin aikanaan sitä voi käyttää tarvittaessa vauvankin kylpyveteen.

Lindex-löydöt
Ja ettei menisi turhan äiti-keskeiseksi, niin tarttuihan reissulta Kimalaisellekin jotain. Eiran ihastus aletangolla: vähän safaria, vähän roosaa :)

torstai 7. heinäkuuta 2016

Gudi-gudi-pägit

Niin pitkälle kun mielikuvani kantaa, ovat tuoreet perheet saaneet (ainakin Tyksin) synnytyssalista mukaansa Liberon tai Pampersin vauvalaukun. Muistan miten suurena määränä saapuneita laukkuja purettiin varastohuoneen laatikoista käytävän hyllyyn, josta vaipan valmistajan lahjus oli helppo napata synnytyshuoneeseen vietäväksi äidin syödessä välipalaa ja läheisen kylvettäessä vauvaa. Sittemmin lilat, keltaiset ja kirkkaan vihreät vauvalahjalaukut ovat näppärän kokonsa ja kestävän materiaalinsa johdosta saaneet ansaitun aseman katukuvassa. Ne ovat roikkuneet vaunujen kahvoissa ja pikkulasten leikeissä.

En tiedä missä vaiheessa laukkujen jakaminen loppui. Ehkä samoihin aikoihin kun synnytyksen jälkeinen välitön kylvetys. Tarkkaa syytäkään en muista. Liekö markkinavoimalaeilla näppinsä pelissä. Nykyään laukkuja ei kuitenkaan enää jaeta. Libero-kassin voi ostaa isompien K-kauppojen hyllyltä 10€ hintaan.
Tai sitten rekisteröitymällä kilpaileviin vaippakerhoihin, gudi-gudi-pägit on mahdollista lunastaa ilmaiseksi. "Ooh, ilmaiseksi!" Kuullessaan tämän Eira irvisti; "Sellasta vihreää pupukassia me ei taatusti raahata missään ihmisten ilmoilla." Tosikko ;) Minua kiinnosti pakkausten nykyinen sisältö, joten eräänä valvottuna aamuyönä uhmasin Eiran puistatusta ja rekisteröidyin niin Pampers- kuin Libero-kerholaiseksi. Tasapuolisuuden ja vertailun vuoksi.

Pampers-kerholaisena sain välittömästi sähköpostiini kupongin, jolla BabyBox oli mahdollista noutaa lähimmästä Lastentarvike-liikkeestä. Pahvisen boxin kotiuduttua perkasimme sen sisällön.
Mukaan oli tullut
- Fisher Pricen lituska, pehmeäkantinen vauvavuoden kirjanen
- me&i kuolalappu
- Lindexin vauvasukat, koko 13-15
- ison nenäliinan kokoinen liina orgaanista puuvillaa, Folksam
- Pampersin puhdistuspyyhepaketti (12kpl)
- 7 vaippaa 2-5kg vauvalle ja 4 vaippaa 3-6 kiloiselle
- pikkupullo Eucerinin Bath & Shower öljyä
Markkinointilippulappua oli - noh - tarpeeksi, mut se lienee tarkoituskin. Paketti sinällään oli ok. Todennäköisesti melkein kaikki tuotteet pääsevät aikanaan kokeiluun ja käyttöön. Joskin Folksam-liinan funktio jäänee vähän mysteeriksi ja vauvavuonna täytettävä kirjanenkin saattaa löytyä muualta.

Liberon ilmaispägi antoi odottaa itseään. Rekisteröitymisen jälkeen jäin odottamaan kuponkia, joka luvattiin toimittaa postitse muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa. Äitiysloman alettua kuponki napsahti luukusta ja noudimme laukun lähimmästä Citymarketista. Laukun sisältö oli muistikuvistani ohentunut, eikä mukana enää ollut mm.kovakantista lastenkirjaa. 
Vihreän kestäväkankaisen laukun (josta pupulogo olikin jäänyt pois) uumenista paljastui sen sijaan
- värikäs vaunulelu
- pienet pullot Liberon Baby Wash pesunestettä ja vauvaöljyä
- hajusteettomia puhdistuspyyhkeitä (20kpl)
- pieni yhdistelmäpaketti Liberon Touch ensivaippoja (5x 2-5kg + 9x 3-6kg)
- hoitovinkkikirjanen
Äitiäkään ei oltu unohdettu, sillä mukana oli myös
- liivinsuojukset
- pikkuhousunsuoja
- paketillinen Libressejä. 
Kaivelin kassin pohjaa, enkä hämmästyksekseni löytänyt mainoksia. Kunnes tajusin, että ne oli upotettu lahjakkaasti vauvan hoito-ohje-kirjaseen. Syväanalyysia kirjasesta en tehnyt, sillä kaikenlaiset oheisoppaat tulee helposti vain silmäiltyä läpi. Otsikkotasolla sisältö on ihan-jees-perussettiä, jota löytyy useammastakin tuutista.

Sama juttu Libero-laukun sisällön kanssa; hyvää perussettiä. Kaikki tuotteet tulevat taatusti kokeiluun/käyttöön ja riittävät ensitarpeiksi. Muuten kun on alustavasti ajateltu osin kestoilla (niin liivinsuojuksissa kuin vähän myöhemmin vaipoissa) ja vauvan pesutkin hoitaa kotioloissa vedellä ilman ylimääräisiä pesuaineita, niin noista gudi-gudi-pägien näytepakkauksista saa riittävän hyvin kuvaa siitä mikä miellyttää sekä mitä ja minkä verran kutakin tuotetta kannattaa mahdollisesti jatkohankkia.

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Vielä kun voimme

Yksi neuvo on kiistattomasti ympäristön ykkönen: "Viettäkää yhteistä aikaa ja nauttikaa vielä kun voitte." Tähän neuvoon jokainen ensiodottaja suhtautuu yhtä kepeästi - jälkikäteen todetakseen miten oikeassa kokemuksen rintaääni usein olikaan. On vaikea ajatella "elämän" totaalisesti loppuvan vauvan syntymään, vaikka se kaiken mullistaakin. Kun kahdesta tulee kolme, yhteinen aika täyttyy uusilla, tuntemattomilla asioilla. Sen odotus on helposti malttamattoman mielen päälimmäisenä.

Eiran kanssa olemme juuri havahtuneet ajankuluun. Puhuimme kodin valmistelusta Kimalaista varten ja hämmästykseksemme totesimme Kimalaisen saapuvan viimeistään ensikuussa, ehkäpä jo tämän kuun puolella jos neito päättäisi tulla neljäkin päivää ennen laskettua. Siis nyt jo?! Viimeiset viikot ovat menneet nopeaan. Kalenterissa on punakynällä kesäohjelmaa helposti 2 viikon tarpeiksi. Viimeiset hankinnat on hakusessa ja kotikin vasta alkutekijöissään. Totesimme, että vaikka miten odotammekin tapaavamme uuden tulokkaan, ei meillä tällä hetkellä tunnu olevan hoppu hänen syntymänsä kanssa. Nyt kun eri syistä arkea rytmittänyt raskausjännitys alkaa laueta ja vauvan tulo alkaa realisoitua, on odotus kukkeimmillaan. Me olemme ottaneet yhteisen-ajan-neuvosta vaarin ja puuhastelemme kaikenlaista.

Jälkkäriherkkuja Trapin terassilla
Edellispäivänä saimme viettää pitkästä aikaa perinteisen treffi-illan kaikilla herkuilla. Ajelimme Naantalin aurinkoon. Ruokailimme venelaiturin kupeessa Trapin Pihalla. Kävelimme illan tullen Kailonsaareen, kohti sinisenä hehkuvaa muumitaloa. Veden toisella puolella, Kultarannassa valmistauduttiin Venäjän päämiehen saapumiseen, lippu liehui korkeimmassa salossa presidentin läsnäolon merkiksi. 
Linnan juhlat Naantalissa
Kailonsaaren kesäteatteri Emma lunasti aiempien vuosien itsevarmuudella kaikki komeediset lupaukset. Kulttuuripläjäys "Linnan juhlat" oli kutkuttava kuvaus kaikelle kansalle tutusta itsenäisyyspäiväillan juhlakattauksesta. Neljä näyttelijää porskuttivat läpi yli 1800 roolia ja lopputulos oli hulvaton :)

Eilen aikuisten aika vaihtui lapselliseen päivään, kun 5-vuotiaan kummipojan tarhan aloittaessa heinä-sulkunsa saimme herraseuraa koko päiväksi. Puuhastelimme pihamaalla ja hiekkalaatikolla. Poimimme oman sadon ensimmäiset mansikat ja viihdytimme laiskanpulskeita kissoja. Kissojen onneksi päiväruuan jälkeen suunnistimme Turun Kuralan kylämäkeen. Kaupungin kyljessä sijaitsevaan vanhaan maalaismiljööseen, jossa museovirasto ylläpitää 1940–1950-luvun elämänmenoa rakennuksineen, perinnepuutarhoineen, kukkivine niittyineen ja peltoineen.

40-lukulainen kammari
Itse olen viivähtänyt Kuralassa viimeksi yli vuosikymmen sitten. Minulle, maalaiselämästä ja historiasta pitävälle, paikka on lapsuusparatiisi. Kuralassa saa kulkea vapaasti tutustuen eläimiin ja menneen ajan maailmanmenoon. Maalaistaloissa huivipäiset emännät tekevät arkiaskareita tuvassa. Kirnuavat voita, valmistavat viiliä. Sydämeni suli, kun kummipojan kanssa päästiin kamarin hämässä kokeilemaan puista Fortuna-peliä. Ihan kuin äitinsä kanssa mummolassa pieninä tyttöinä. 
Kylämäen kyläkauppa
Aittaan on kalustettu vanhan ajan kauppa ja evästelypaikkoja löytyy omenapuiden katveesta. Kylämäen rakennusten ympäristöön on ujutettu 10 kätköä, joita kummipojan kanssa metsästettiin. Varsin viihdyttävää kaiken ikäisille :)

Illansuussa normivoinnin raskausrajoitukset palautuivat mieleen, kun supistukset kaatoivat sohvalle halailemaan lämmintä viljapussia. Juilivaa kivistystä ja painetta 5min välein sai meidätkin ajattelemaan, että Kimalainen saattaa saapua juuri sillä hetkellä kun parhaaksi katsoo. Viikot ovat ylittäneet h.35 maagisen rajan, joten supistusten vuoksi sairaalaankaan ei tarvitse lähteä kuin synnyttämään. Näillä viikoilla kun TYKSissä ainakaan ei enää estellä, ei edes hidastella, jos pikkuinen haluaisi syntyä. Näillä viikoilla hän ei ehkä pääsisi vierihoitoon, mutta keskolassakaan vietetty aika ei tervelle vastasyntyneelle olisi pitkä.

Toden totta. Olemme jo "näillä viikoilla" O_o Nautimme hupenevasta kahdenkeskisestä ajasta ja yhteisestä tekemisestä, sillä koskaan ei tiedä milloin joku loppuraskauden vähemmän toivottu yllätys sen katkaisee. Tai milloin katkon syy on se enemmän toivottu - Kimalainen <3 Ehkä kuun vaihteessa, ehkä huomenna, ehkä vasta elokuun puolen välin jälkeen. Siihen asti punakynä saa vielä viuhua pitkin kalenteria sen minkä jaksaa. Tai minkä minä jaksan. Nimim.taipumus välikuolemiin on kieltämättä lisääntynyt :D

Ps. Vesikuuri ja oma sänky. Nilkat ovat paikoillaan ja korkkarit palanneet toistaiseksi :)