keskiviikko 30. elokuuta 2017

Julkisivun muodonmuutos alkaa

Viime viikolla lopultakin alkoi raksalla julkkarin laitto. Timpureille Sievitalon Pihlaja 156 oli talomallina uusi, joten panelointia saivat vähän fundeerata. Helpotusta ei tuonut se, et kuvat oli periaatekuvia ja joka kuva näytti äkkiseltään vähän erilaiselta. Siinä oli sommittelua ja tarkastamista. Kävipä niinkin, et olin stoppaamassa työtä kutakuinkin alkumetreillä.

Hommat oli aloitettu talon päädystä, jossa panelointia saneli valmiiksi tehty päätykolmio. Sen alle välijakolista oli tulossa auttamattomasti liian alas.
Ennen

Jälkeen

Siinä missä listan pitäisi kiertää hyvän matkaa ikkunan koristelistojen yläpuolella, se roikkui melkein ikkunan yläreunan korkeudella. Purkuhommiksihan se muuttu ja listaa nostettiin pari lautaa. Perehdyttyäni asiaan oli seuraavana aamuna mulla timpoille ikävä yllätys; lista on edelleen liian alhaalla. "Selvähän se, sit siirretään."

Jos oli kohdistamisongelmaa ylhäällä, se sama jatkui alhaalla. Paneelien leveyksillä ei alareunan koristelista asettunut oikeassa suhteessa alajuoksuun/sokkelin yläpinnan korkeuteen. Joko se jäi vajaaksi, jolloin alajuoksu olisi pilkottanut. (Ei käy missään tapauksessa!) Tai sitten tulee niin pitkäksi, ettei 120mm alalautaa saa koristelistan alle kiinnitettyä. Ehdottivat 95mm lautaa, mutta kun se visuaalisesti näyttää musta vähän vajaalta, oli improvisoitava. Ukin kanssa ehdotettiin korkeuden tasaamista ylempään koristelistaan, mut timpurit olivat sitä mieltä, et eri levynen lauta koristelistan alla (keskellä seinäkorkeutta) näyttää hölmöltä. Mjaa.. Näinpä koolauksiin tehtiin jatkot, joihin kiinnitys onnistuu. Ja maavaraksi jää nippanappa se reilu 30cm, jota vastaava mestarimme peräänkuulutti.


Keskiviikkonakin paneloinnin kanssa päästiin purkuhommiin, kun talon toista päätyä laitettiin. Siinä oli käynyt niin onnettomasti, et alhaalta aloitetussa työssä toisiksi alin lauta ei ollut mennyt ponttiin. Näin ollen koko rivi oli tuuman vinksallaan, eikä laudat olleet kulmista kohdistettavissa. Ja eiku uudestaan.. 


Pontti raottaa
Samaisena iltana huomasin, et seuraavassa pätkässä alin lauta oli niin notkollaan, ettei pontti mennyt kohilleen. Siitä jätin huomautuslapun. Hymiöllä varustettuna. Aamulla notko oli korjattu ja hymiökin hymyilyttänyt. Loppu panelointi menikin sitten mallikkaasti.

Talon takaosa

Oven edustat saivat kanssa uutta ilmettä kun etuovelle ja kodarille ilmestyivät maanantaina terassirungot. Siinä sitten hätä hätää tajusin, et isot tukitolpat oli maalattava sukkelaan, jos meinasi tehdä sen sotkematta terassia. 


Näinhän yhtenä iltana sudittiin tolpat läpi. Ja kreivin aikaan. Torstaina alkoi terassi muotoutua. Terassista tuli hyvä. Ensi katsomalla. Kunnes huomasin, ettei askelma-sivulaudoitukset kohdistu. Pyysin korjaamaan..


Aika lailla on roikuttu tontilla. Pääasiassa maalaamassa. Onneksi kelitkin suosivat kohtuullisesti, joten suti on viuhunnut urakalla. Sitä mukaa kun timpurit sai työn pakettiin ja jatkoivat toisella sivulla, me alettiin maalaamaan. 

Pohjamaali meets pintamaali


Viime viikon aikana panelointi nousi pukkikorkeuteen ja kaikki saatiin maalattua kertaalleen. Oli huiman helppo maalata, kun ei tarvinnut varoa valkoisia koristeosia. Viimein saatiin myös tuntumaa, miltä talo alkaa näyttää. Riskillä on ostettu mieletön määrä maalia ja toivottu parasta. Noh, ei ihan. Kahlattiin verkosta kuvia huomioiden kameroiden valovääristymät. Ostettiin pieni koepurkki ja puolen neliön koetilkku maalattiin julkkarin jämälaudoille. Seinä vaan on alana aikalailla suurempi..



Haluttiin himmeähköä pintaa, joten maalivalintamme oli Pika-Teho. Etsimme ruskean-harmaan sävyn (joita on noin tsiljoonaa), tummuudeltaan jossain pohjamaalauksen suuntimilla (niin ei paneelien paneelien kuivuessa pontit pistäisi raottavina silmään). Väriksi meille valikoitui Tikkurilan 560X ja täytyy sanoa, et toistaiseksi ollaan oltu tyytyväisiä. Tuntuu ihan nappivalinnalta. Nyt vaan odotellaan lisää ja toivotaan poutapäiviä.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Elokuun toinen - toive Loviisasta

Lyhyissä kierroissa on se etu, että uusi yritys ja uudet toiveet saapuvat melko nopeassa syklissä. Inssipöydälle voi päästä parikin kertaa samassa kuussa. Näin meillä elokuussa.

Perjantaina - Loviisan päivänä - tehtiin jälleen inseminaatio. Tohinalla ja puoliyllättäen. Taas. Kun torstaina illalla lh-testi näytti vielä negaa, oltiin passaamassa tätä kiertoa. Eiralla lh-piikit ovat nouseet aina iltaisin ja vaihdelleet kp11-14 välillä, joten funtsittiin tästä kierrosta tulevan pidempi - siis normaalimittainen. Perjantaina aamulla digiin ilmestyi kuitenkin hymynaama, joten luuri oli soittovalmiudessa kun Felicitaksen puhelinlinja avautui klo 8. Iltapäiväksi saatiin aika ja vielä omalle lääkärille.

Sinällään speksit on kunnossa. Uä:ssä limakalvo oli vajaa 8mm ja ovariossa möllötteli 22mm kokoinen tähtifolli. Sperman alkuperäisestä 75milj/millissä populaatiosta voittajina pesusta selviytyi reilu kymmenys. Vilkkaasti eteenpäin liikkuvia oli 48%, joka 0.5ml oljessa teki 1.9milj. Toimenpide oli entisenlainen. Välineitä vaihdettiin kertaalleen, inssikatetriin laitettiin jonkinsortin erikoispää ja ultraa tehtiin välissä. Tmp ei ollut helpoin mahdollinen, mut melko kivuton kuitenkin kun tällä kertaa rakko oli ehtinyt kunnolla täyttyä.

Lopuksi juteltiin vielä jatkosta. Koska edellisillä kerroilla on vuoto alkanut 12 päivää inssin jälkeen (4-5 päivää ennen annettua testipäivää), päätyi lääkäri määräämään tällä kertaa Lugesteronit luteaalivaiheen tueksi. Ajatuksella, että voihan siitä olla hyötyä, jos loppukierto olisi muuten normaalin lyhyemmässä päässä. Niitä käytetään dpo 3 alkaen vuodon alkamiseen tai testipäivään asti.

Muista tukitoimista omalääkärimme ei ollut innostunut, kun luomukierroissa kuitenkin kehittyy tasaiseen hyvä folli. Puhuimme letrotsolin käytöstä pienellä annoksella, kun kerran siitä on meillä hyviä kokemuksia, mutta lääkärin mielestä ainakin pari kiertoa vielä koitetaan luomusti ja sit voidaan miettiä. Onhan se tottakin, ettei Eiralla ole vastaavaa tarvetta stimuloivalle lääkkeelle kuin mulla aikanaan oli. Silti sitä miettii, et missä kohtaa olisi hyvä potkaista pientä lisäbuustia mahdollisuuksien kasvattamiseksi.

Noh, ei tässä jäniksen selässä olla. Vielä. Toivotaan et inssi toisi tulosta, eikä syyskuussa näitä samoja hommia märehdittäisi. Inssipäivän iltana ilmestyneet ovulaatiokivut ainakin viittasivat nappiajoitukseen. Sen puolesta Loviisalle saattaapi olla saumaa. Vielä kun osuis muutkin tähdet kohdilleen.

perjantai 25. elokuuta 2017

Viikon 33 kommellukset

Raksaviikko 33 on taputeltu pakettiin. Viikon odotettu huipputapahtuma oli maalämpöpumpun kytkentä. Alkuviikolla kun ukkin kanssa oltiin tuttuun tapaan maalaamassa, kurvasi oululainen auto pihaan. Kodikaslämmön maalämpömies tuli kytkemään pumpun. Linjasto paineistettiin ja kun vuotoa ei ollut, lattialämmitysputket täytettiin vedellä. Pumppua koesäädettiin ja kun homma tuntui toimivan sain käyttöopastuksen pumpun saloihin ja suodattimiin.

Tuliterä startti, käyttötunteja nolla

Tekniikasta innostuneena olin ihan täpinöissäni. Pääsen seuraamaan käyttötunteja, käyriä ja litkuja. Vääntelemään viostaakkeleja ja puhdistamaan suodattimia. Enkä taatusti unohda avata keruupiirien sulkuja pumppua käynnistäessäni. Sen opin jo kantapaan kautta kun ammattimieheltä pääsi lipsahdus, jonka seurauksena pumppu veti jäähän. Siinä sulatellessa sitten turistiin niitä näitä ja itsekin oppi kaikenlaista maalämmöstä. Hyvä fiilis jäi, vaikka ajoin miettii et oisko lämmöntoimittaja kuitenkin pitänyt valita itse ja lähempää. Niinku vaikka vikatilanteita ajatellen.. No toivotaan, ettei niitä tule.

Sisähommat eteni talossa ja tallissa. Tallin seinät levytettiin. Parissa kohtaa kipsilevy jäi vajaaksi. Koska Sieviltä ei talliin levypintaa kummallisempaa ole luvassa, huomautettiin puutteista timpureille. Lupasivat korjata asian ja vaihtaa levyt, kun niitä pihalla riittää.


Töllillä jatkettiin saunan ja katon panelointia. Kylppäriä ja saunaa tehdessä huomattiin paneelien olevan turhan lyhyitä. Jotta kosteisiin tiloihin ei tarvitsisi tehdä jatkoja, timpuri soitti Sievin työnjohtajalle. Uudet pidemmät paneelit laitettiin tilaukseen ja työ oli jätettävä vaiheeseen. 

Saunan hämärissä
Muuten sisäkatot saatiin lähes valmiiksi. Viimeisessä huoneessa mdf-paneeli loppui kesken, joten sekin roikkuu vielä. Kattohommien yhteydessä käyttöullakkoluukun paikka siirrettiin oikeaksi ja ullakolle vievät taittotikkaat asennettiin paikoilleen eteiseen. Siittä kelpasi paseerata välikatolle ja takaisin.

Loppuviikolla alkoi talon valmistuminen realisoitua kun Oulaisten värisilmästä napsahti tekstari "Toimitukseenne valitut maalit, tasoitteet ja tapetit ovat lähteneet tänään matkaan." Seuraavana päivänä niitä ukkin kanssa kannettiin sisään. Olo oli epäuskoinen; joko näitäkin pian tarvitaan..?

Päivän voimailuosuus
Samalla alkoi kismittää ulkopuolen edistymättömyys. Tiedän et timpurien urakkasopparissa lukee et sisähommat ensin, ulkohommat sitten. Silti.. Meillä ois ollut koko kesä aikaa maalata, mut julkisivua ei vaan kuulu. Turhautti, että paneelit on toimitettu jo toukokuussa, mut niitä ei vaan saada paikoilleen. Ne ovat maanneet pihalla kolme kuukautta.. Vesivekin rännitoimittajan kanssa oli puhetta sadevesikourujen asentamisesta elokuulle. Se edellyttäisi et julkkari ja nurkkalaudat ois paikoillaan ja nurkkiksen myös maalattu. Sen voisi unohtaa. Lähdin vähän näreissäni tiedustelemaan asiaa, koska Sievin työnjohtaja oli jäämässä lomalle. Vastaukseksi sain; "Ensi viikolla." Siihen oli tyytyminen.

Vaikka ei sen puolen, sillä me saimme jatkoaikaa hiirilistan asennukseen. Sain viimein tilattua Isoverin leveää hiirilistaa, jonka olimme - ukin epäilyistä huolimatta - ajatelleet asentaa itse. Lista tuli. Siinä missä sen piti olla 45mm Isoveria, se olikin 28mm Isolan listaa. Auttamattomasti liian kapeaa, eikä siten estäisi jyrsijöitä etenemässä vajaan 5cm tuuletusraossa. Dough! Siinä kohtaa viikkoa alkoi jo tulla olo, etteikö mikää voi onnistua kerralla.
Virhetoimitus; liian kapea hiirilista
Reklamaatiosähköposti Sarokkaalle. Sieltä sain sunnuntaina vastauksen, et haluamani Isover on poistunut valikoimasta, mutta voivat sitä vielä meille toimittaa jos voimme odottaa viikon pari. Kun vaihtoehtojakaan ei ollut (leveää listaa ei täälläpäin ole rautakaupoissa), lupasin jäädä odottamaan. Uuteen viikkoon lähdettiin kuitenkin hyvällä mielellä kun keskeneräiset asiat olivat osin hoidossa. Siinä on potentiaalia saada jotain valmiiksikin. Kunhan postipojat vaan saa kamat työmaalle.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Tallin sähköistys ja kalustetoimittajan visiitti

Viime viikon maanantaina sähkäri kurvasi paikalle jatkamaan tallin johdotusten kanssa. Hämmästyksekseni hän tiedusteli tallin ryhmäkeskuksen funktiota. Kun olin äimän käkenä, sain kärsivällisen selvityksen; koska tonttikeskus oli tallin seinästä, kaikki johdotukset sulakkeineen voitaisiin tehdä sitä kautta ja jättää keskus pois. Ahaa..

Sekä sähkäri että mä oltiin yhteydessä Sievitalon sähkösuunnittelijaan ja lopputulemana ryhmäkeskus poistettiin tarpeettomana. Siittä tuli heti 250€ hyvitys, jota ei pistetty pahaksemme.


Maanantain jälkeen tallilla oli sähköt. Muuta ei sitten viikolla 32 tapahtunutkaan työpuolella. Mitä nyt sitä ian kaikkista maalaamista :D

Suunnittelurintamalla sen sijaan edettiin kun kiintokalustetoimittaja Omegakeittiöiltä teki työmaavisiitin. Aiemmin keväällä olimme edustajan kanssa istuneet Sievitalon neukkarin pöydän ääressä ja käyneet läpi kaikkien huoneiden kiintokalusteet ja muutostoiveemme.


Nyt oli käytännön hionnan aika. Kaikki seinät tarkistusmitattiin ja käytiin läpi kalustesuunnitelmamme. Suunnitelmia hiottiin ja viimeisteltiin sekä varmisteltiin ovi- ja vedinvalintoja. Viikonlopuksi jäätiin odottamaan lopullisia kuvia, muutoslaskua ja tilausvahvistusta. Kaapit ja asentaja pitäis tulla viikolla 38. Kohta alkaa jännittää :)

perjantai 18. elokuuta 2017

Toisella viikolla edistyy enemmän, toisella vähemmän

Raksa on laahannut. Tai siltä on tuntunut. Syynä osin se, että työmaastamme vastaava timpuri pisti ilmeisesti yllättäen hanskat naulaan ja möi osuutensa firmasta, joka talomme pystyttää. Työt on jäänyt tiimin muille tekijöille ja kun on kesä niin duuniahan riittää. Yksi timpuri on huhkinut menemään. Välillä on ollut kaksi, välillä viikkoon ei ketään.

Realiaikaa enemmän laahaa raksapäivitykset, kun on ollut aika lailla tehtävää ja muitakin juttuja mielen päällä. Nyt on aika ottaa takapakit ja päivittää kuulumiset parin viikon takaa.

Raksaviikolla 31 talon sisäseinät saatiin valmiiksi. Samoin tein aloiteltiin mdf-panelien kiinnittäminen kattoihin.


Käyttöullakolle nakuteltiin raakaponttilattia ja päätyikkuna löysi tiensä valaisemaan välikattoa.


Sauna alkoi edistyä. Seiniin tuli alupaperit ja koolaukset. Kattokin paneloitiin. Kiukaan taakse tehtiin vahvikkeet. Mua mietitytti vahvikkeiden sijainti, joten vein hallussani olevan saunan po-kuvan pelipaikoille ja tarkastettiin siitä kiukaan paikkaa. Timpuri päätti lisätä yhden kiinnityslaudan oven puolelle. Mä oisin ehkä laittanut jopa kaksi, mut en olekaan ammattilainen :D





Samoin kylppäri eteni muurausvaiheeseen. Timpurin kanssa kimpassa katsottiin vielä wc-pytyn ja suihkun väliin tulevan puoliseinän sijainti, jonka timpuri asetteli toiveidemme mukaan. Sit pantiinkin merkille, ettei pytyn eteen tulevan kalusteen etäisyyttä wc:stä oltu huomioitu suunnitteluvaiheessa, sillä kaluste oli tulossa liian lähelle. Mielikuvissa istuttiin pytyllä ja kaavailtiin allaskaapin sijoittumista. Tultiin tulokseen et pitkän pytyllä istujan jalat on melko lähellä kalusteen sivua.. Auts. Siinä yksi asia huomioitavana kalustetoimittajan kanssa.




Talliin saatiin sisäkoolaukset ja varaston väliseinä. Ennen seinän pystytystä juttelin timpureille varaston ja tallin välisen seinän eristyksestä, joka piirrustuksissa oli 50mm villaa. Meillä on tarkoitus pitää varasto talvisinkin kunnolla lämpimänä ja tallissa lämpöä vain sen verran kun on tarpeen. Molemmat lämpiää sähkövastuksisella lattialämmityksellä, joten lämpöhävikki varaston puolelta talliin huolestutti. Pihalla oli sopivasti pattinkeja ja 100mm villasäkkejä (50mm villat loppu), joten timpurit sanoivat että samalla vaivalla laittavat paksumman seinän ja 100mm eristeen. Ongelma ratkaistu. Mahtavaa palvelua timpuritiimiltämme!


Viikon päätteeksi kuorittiin valun suojamuovit pois ja talli jäi odottamaan sähkäreitä, jotka saapuivatkin maanantaina. Talli sähköistettiin ja sen jälkeen työmaalla oli loppuviikko hiljaista. Mitä nyt ukin kanssa maalaustalkoot jatkuivat läpi viikon. Maalataan edelleen telineillä maassa, kun julkkaria ei ole nakuteltu paikoilleen. Pikkuhiljaa alkaa olla koko setti talon ja tallin valkoisia maalattu. Aika hyvä saldo sekin.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Case Maire - Closed

Viikko on ollut tunteikas. Tapahtumarikas, raskaskin. Viikon viimeisenä saimme sanoa vielä hyvästi Mairelle. Tai Mairen päivän toiveille. Testipäivään ei päästy taaskaan. Ollaan lähtöpisteessä.

Tänään on satanut. Ehkä huomenna taivas on kirkkaampi. Ehkä ilma on raikkaampi, helpompi hengittää. Sade puhdistaa. Kohta on maanantai.

torstai 10. elokuuta 2017

Aika juhlan - ja jäähyväisten

Uskomatonta, että meillä kotona on yksivuotias! Äitien pienen kullan ikää ei lasketa enää vauvakuukausina vaan kokonaisena vuotena. Tämä vuosi on opettanut paljon. Vastuusta, huolesta, peloista, hämmästyksestä, iloista ja vilpittömästä rakkaudesta.

Vuoden iän saavuttamista juhlittiin parinkymmenen läheisen voimin mukkilassa (sukupuolineutraali yhteisnimitys mummin ja ukin residenssille). Sankari jaksoi koko päivän olla kiinnostunut vieraista ja paketeista. Oli hurmoksessa kun sai työntää kätensä mansikkakakkuun (mansikat on hänestä ehkä parasta ikinä) ja juoda nokkamukista mummin viinimarjamehua. Elimme hetkessä ja häntä varten, joten mullakaan (joka kaikkialla on kamera ojossa) ei ylenmäärin otoksia ole.


Skål allihopa!

Kun juhlat oli juhlittu, annettiin surun saapua kunniavieraaksemme. Seniori - kissamme isolla Koolla ja vielä suuremmalla sydämellä - alkoi väsyä. Kevään aikana terveys hiipui ja päätöksen aika tuli. Päätös oli raskas, erityisesti mulle joka olin kiikuttanut Seniorin kotiin 3 päivää sen jälkeen kun olin nykyiseen kotiimme muutanut. Löytökissa sopeutui melko nopeaan sohvanvaltaaksi ja näiden 12 vuoden aikana olemme kokeneet yhdessä yhtä ja toista. Hän oli se, joka mm. valvoi vierelläni synnytyksen käynnistyessä yöllä. Hän piti huolta kaikista tarpeen vaatiessa. Oli vaatimaton, kiltti ja äärettömän pitkämielinen, mut tarvittaessa suojeli omiaan naarasleijonan tavoin.



Punninta toisen elämästä, vastuu ystävän hyvinvoinnista on raskasta. Emme halunneet venyttää elämää, sillä viitteitä kunnon totaaliseen romahtamiseen ja äkkinäisten päätösten tarpeellisuuteen oli ilmassa. Toivoimme, että Seniori saisi lähteä kotona rauhassa, ilman kärsimystä ja pelkoja. Soitimme Eläinlääkäriasema Valoon ja saimme kotikäynnin parin päivän varoajalla.

Yhteinen tutkimusmatka edeltävänä päivänä

Omassa reissussa viimeisenä iltana

Viimeiset päivät kuluivat ylenpalttisen hellyyden ja herkuttelun merkeissä. Seniori virkistyi, ulkoili ja kehräsi. Se oli toisaalta ihanaa, etteivät viimeiset päivät olleet pelkkää huonovointisuutta. Lähtö niin ikään sujui rauhallisesti omalla pedillä, silitysten saattelemana. Lääkärit kohtelivat ystäväämme niin hellästi, etten parempaa olisi voinut pyytää. Saimme ajan olla yhdessä. Saimme ajan hyvästellä. Perheemme on nyt yhtä karvasisarusta pienempi.

Ikävä on sanaton, muistot elävät ikuisesti <3

<3 Seniori <3
09.12.2001-09.08.2017

tiistai 8. elokuuta 2017

Talo tiiveysmitattu, talli valettu

Pari raksaviikkoa on taas ennättänyt pyörähtään. Edellisviikolla malttamattomat maalarit hyökkäsivät terassien tolppien kimppuun, johon puunsuoja oli levitetty jo kolmisen viikkoa sit. Huomattiin et terden rakenteita aletaan suunnitella, joten oli aika maalata tolpat, jos niihin meinaa saada värin alas asti. Ja kannattaahan meinata - ihan tolppien alapäätyihin asti. Se suojaa terassin sisään jäävää puutolppaa maakosteudelta.



Etuterden alkutohinat
Pientä reklaamaatiotakin viikkoon mahtui. Vastaavan ja timpurimme kanssa panimme merkille, että kylppärin WC-pytyn viemäri törötti auttamattomasti liian lähellä seinää. Soitto Sievin työnjohtoon ja samalla viikolla viemärimies kurvasi toteamaan tilanteen. Ei auttanut sen toteaminen et lvi-suunnitelman mukaisesti oli tehty. Törö oli niin lähellä seinää, ettei muurattu seinä mahdu kohilleen saatikka pytty sen eteen. Ei auttanut kuin siirtää ylöstuloa, joten putkimies alkoi hommiin samoin tein. Illalla oli valmista.



Raksaviikolla 30 ohjelmassa oli myös tiiveysmittaus. Sen teki Turun kuntotutkimus. Kaikki mahdollisesti vuotavat lävet teipattiin tiiviisti, kämppään imaistiin alipaine ja tarkastelun päätteeksi vuotoluvuksi saatiin 1.07, joka on uudisrakennukaen keskiarvoa. Lukema oli matalampi kuin Sievitalon lupaama 1.2, mut korkeampi kuin salaa olin odottanut. Lämpimällä kelillä vuotokohtia on vaikea havaita lämpökameralla. Joitain kohtia bongattiin ja korjattiin samoin tein. Lukuun vaikuttava tekijä saattaa olla se, että takkamme on pinnottamatta, joten harkkorakenne saattaa hengittää.

Niin tai näin, lukema oli ok ja läpäisi testin. Energiatodistus päivitettiin ja luokkamme pysyi ennallaan ollen 126 ja luokka B:ssä. Eli hyvillä asemin kalliopihlajamme on matalaenergiatalo, kun B-luokitus meidän kokoisissa kattaa arvot 85-139. Rakennustarkastajamme arvioi uudiarakennusten sijjoittuvan pääosin 160 tuntumaan ja luokkaan C, joten näihin spekseihin voimme olla ihan tyytyväisiä.




Tallikin eteni, kun sinne saatiin viimein valu. Valun teki Hareja, jonka työnjälkeä vastaavamme talon osallakin on erityisesti kehunut. Valumiehet olivat pahoillaan et tallissa oli kaatoa vain 2cm, olisivat valumavesien vuoksi mieluummin tehneet jyrkempää kaatoa, koska talli on niin pitkä. Keskustelun jälkeen päädyttiin siihen, et kaatoa tehdään autopaikan alle ja tallin päädyssä (missä on tod.näk. säilytystilaa) lattia jää tasaiseksi. Valumiehet nakuttelivat suojapeitteen ovensuuhun estämään suoraa auringonvaloa. Valu tehtiin illalla ja pakkohan siellä oli käydä painamassa meidän perheen jäljet varaston lattoaan. 


Aurinkoisen helteiset päivät ja puuttuvat ovet loivat sen verran kuumat ja valoisat olosuhteet, et ajateltiin pelata varman päälle. Seuraavana päivänä valun kestäessä kävelyä kävin ropistelemassa yhden kastelukannullisen vettä lattialle ja peittelemässä sen ylimääräiseksi jääneelle höyrysululla. Ovi aukkoon naulattiin suojapeite tuomaan varjoa. Kaikella tällä tarkoitus oli estää liian nopea kuivuminen ja siten valun halkeilu.