torstai 27. syyskuuta 2018

LGA - kolme uskottuani

Näissä lapsentekohommissa jokainen uskoo eri asioihin. Toiset greippimehuun, toiset päällä seisontaan ja toiset kirveeseen sängyn alla. Toiset uskovat varmoihin päiviin, toiset luottavat että kalsarit uskaltaa laittaa samaan pyykkiin tulematta raskaaksi. Toisten uskomukset toimii, toisten jää tyhjemmiksi.

Mä mietin mihin uskon. Mitkä on kuukausittain meidän yrityksen kulmakivet. Niitä on kolme; Letrotsoli, Gelee Royale ja Ajoitus.

Letrotsoli on ollut merkittävässä roolissa henkilölle, jolla limakalvo on valmiiksi ohuensorttinen ja joka syystä ei ovuloi joka kierrossa. Letroilla on saatu kypsytettyä komea follikkeli, usein kaksikin. Tokikin monikkoraskauden riski on kasvava, mutta sen pelko ei ole tilanteessamme akuutein. Itse oikaisen ja tulkitsen onnistumismahdollisuuksien nousevan puolella jos matkaan pääsee kaksi yrittäjää. Vielä kun tabuista ei ole tullut erityisemmin sivuvaikutuksia, en keksi niistä tähän hätään negatiivista sanottavaa.

Gelee Royale. Uskomatonta kamaa sanon mä. En koskaan ollut siihen aiemmin törmännyt, mutta Taavan yrityksessä päätin piruuttani kokeilla ja enää en luopuisi. Otan yhden kapselin kierron 5:nä ekana päivänä ja sen jälkeen 2 kapselia aina ovulaatioon asti. Vaikutukset tuntemuksissa ovat ollet voimistavat. Tavallisesti niukkavuotoisena kierron mukainen valkovuoto on lisääntynyt ja ovulaatiota edeltävä ja sen aikainen limavuoto on omaa luokkaansa. Oletettavasti erityisen hedelmällistä :D Limakalvo vaikuttaa voivan paksummin ja kuukautisvuotokin on runsaampaa. Liekö sitten millainen vaikutus kiinnittymis- ja kasvualustaan.

Ajoitus. Kaiken a ja o. Panostaakseni optimaaliseen ajoitukseen aloitin LH-tikutuksen jo keväällä kun Eiran kanssa oli puhuttu yrittäjän mahdollisesta vaihtamisesta. Seurasin ja tarkkailin tuntemuksia. Milloin LH-plussaa, kuinka pian ovulaatituntemukset tulevat vai tulevatko. Lopputulemana: oikealta ovulaatio tulee varmemmin ja nopeammin a.k.a kierto on lyhempi. Vasemmalta LH on epävarmempi, tuntemukset epämääräisiä ja kierto silloin pidempi.

Olen toivonut luonnollisen LH:n nousevan ja osuvan oikeaan saumaan. En tiedä miksi, mutta omalla kohdallani olen pääsääntöisesti halunnut väistellä irrotuspiikkejä. Jos LH aina ei nouse, niin mietin että onko siellä silloin mikään follikkelin reppanoista valmiina taistoon. Toki näyttöä kuulemma on siitä, ettei ennuste huonone jos follikkeli ennättää saavuttaa 17-18mm koon. Ja näyttöä on siitä, että siitä ei ole haittaa, että sillä voidaan jopa vahventaa omaa toimintaa mahdollisuuksia parantaakseen. Noh, viime kerralla pistettiin, et onpahan kokeiltu.

Kieltämättä vähän harmittelin jälkikäteen, etten malttanut olla eri mieltä (=etten uskonut itseäni) inssin ajoituksesta, odottanut ja katsonut kuinka käy. Eihän tässä jäniksen selässä olla. Vaikka toisaalta tulosta haluaisi a.s.a.p, niin tällä yli vuoden jatkuneella yrityksellä yhdellä kuukaudella ei ole suurta merkitystä..

Toisella kierroksella päätin olla mattillisempi. Kerroin halustani luonnolliseen LH-piikin odotteluun silläkin uhalla, että ajoitus menee pieleen. Näin sovittiin. Letrotsolia laskettiin vähän sillä toivolla, että follikkeli/-t kasvaisivat vähän hitaammin. Tehtiin diili, että LH:n plussatessa suoraan inssiin. Ei ultria, hoitoa tai harkintaa jos ei piikki luonnostaan natsaa. Sopi mulle. Ei paineita.

Ps. On varmaan sanomattakin selvää, että näiden kolmen muskettisoturin rinnalle nostan foolihapon. Tutkimusnäyttö sen hyödyistä jo raskautta suunnitellessa on kiistaton. Sen olen aloittanut tunnollisesti jo 4kk ennen ensi-inssiä, joten ei päässyt kolmen koplaan kun on osa arkea ja old-news :)

lauantai 22. syyskuuta 2018

Kolmen kansallispuiston kesäloma

Pian pakkaillaan post-ruskaretkeä varten ja hokasin, etten koskaan kirjoittanut siitä miten leijonaneidon patikointiura alkoi. Rinkkaa hehkutin, eikä se jäänyt makaamaan tyhjänpanttina. Tänä kesänä meille oli selvää, että kaikkivoipaisen elonpyörän keskellä on aika rauhoittua. Muuten viikot menevät helposti kaikenlaiseen säätöön ja kalenteri näyttää punaista. Töllillä on tehtävää, kun pihamaa pitäisi laittaa. Tallikin kaipaa toista kerrosta maalia. Ystäviä ja sukulaisia on nähtävänä, juhlia juhlittavana. Ja siihen se aika menee. Jos ei pysähdy. Mene metsään, kuuntele toisiamme ja itseämme.

Erinäisten syiden vuoksi pohjoisen mökillä ollaan oltu viimeksi kun odotin Taavaa. Sinne oli kova kaipuu. Mieliteko viedä lapsi niille kulmille kokemaan se kaikki mikä itselle on tärkeää yöttömän auringon suvessa. Kesähelteillä vietimme viikon Kuusamossa, joka on oiva tukikohta kauniita ja vaihtelevia päiväpatikkapolkuja kaipaavalle. Sieltä suuntasimme kolmeen kansallispuistoon, jotka olivat Kuusamo-Sallassa sijaitseva Oulanka, Posion Riisitunturi ja Suomussalmen Hossa.

Eka startti Oulangan luontokeskukselta

Oulangan kansallispuistosta valitsimme Kiutakönkään ja sieltä 8km päiväreitin, Könkään keinon. Könkään keino kulkee osittain lyhyemmän luontopolun, Hiiden hurmoksen (5km) kanssa samoja polkuja ja osittain Karhunkierroksen maastomerkeillä. Luontopolku on meille ennestään tuttu, ja toiminut usein suosikkikävelynä. Reitille lähdetään Oulangan luontokeskukselta, noustaan ylös porotarhalle ja Hiidenlampien kautta takaisin päin. Ihania maisemia, mukavakulkuinen ja sopivan vaihteleva reitti. Päiväreitti koukkaa mukavasti vielä Merenojalle ja Oulankajoen harjunreunaa ennen kuin päätyy upealle Kiutakönkäälle, jonka punaisten muinaiskallioiden välissä kuohuvan veden jymy kuuluu kauas. 

Poronerotteluaitaus

Hiidenlampi



Kiutaköngäs

Riisitunturin kansallispuisto (aidosti Lapin puolella, jes) on kokenut melkomoisen muodonmuutoksen ja profiilin kohotuksen tämän 15 vuoden aikana, jonka olen huudeilla kulkenut. Sinne on rakennettu selkeät reitistöt ja väljä parkkipaikka houkuttelemaan päiväpatikoitsijoita. Rengasreittejä oli valittavissa kaksi; n.11km Riisin rietas ja 4.5km Riisin rääpäsy. Kuumana hellepäivänä me valitsimme lyhyemmän, joka oli tukalassa kelissä ihan passeli. 


Startti on molemmissa sama; pari kilometriä loivaa nousua Riisitunturin laelle. Tuulen virekkään ei käynyt, eikä tunturilla liioin puut suojanneet, joten lämpöä piisasi. Reitti polveilee mukavasti, näkymät on hienot. Tunturilta autiotuvalle laskeutuessa ohitetaan ikkunalampi, joka tunturin rinteellä on peilityynellä kelillä kuin ikkuna taivaaseen.


Riisin laella

Vaikka ymmärrän polkujen vahvistamisen murskeella, niin itse jäin kaipaamaan pitkospuita. Niiden vanhoja oleskelupaikkoja katsoin haikeudella, rinnassani tunsin läikähdyksen kun osuimme puiden viimeseen leposijaan, johon ne on maastosta kerätty. Riisitunturin autiotuvalla törmäsimme Metsähallituksen tutkijaan ja vastasimme alueetta koskevaan kyselyyn (siihen sain pitkospuu-kaipuuni tunnustaa).

Tästä reitti ennen meni..

Pitkospuiden hautuumaa


Kotimatkalla pysähdyimme Korpihillaan pannukaffille. Vanha maalaismiöjöö on tunnelmallinen pysähdyspaikka, joka on kuulu oman talon palkituista kuusenkerkkä- ja artesaanituotteistaan (mm.alkoholiton kuohari, jonka löydät Alkonkin hyllystä) sekä vohveleistaan.






Viimeisenä suuntasimme kansallispuistoista nuorimpaan, Suomussalmella sijaitsevaan Hossaan. Siellä on erilaisia, pääosin helppokulkuisia reittejä 90km edestä. Kävellen tai maastopyörällä kuljettavat reitit kaartelevat Hossan kauneimmissa harju- ja järvimaisemissa. Esteettömiä reittejäkin on muutama joiden pituus vaihtelee 200metristä 1,5kilsaan.

Reitistö oli uusi tuttavuus, joten summamutikassa valitsimme mukavan kuuloisen Kokalmuksen kierroksen. Nappivalinta. Hosssinlammitin pysäköintipaikalta rengasreitille matkaa kertyi 14km, mutta Eiran sanoin maasto oli niin sujuvakulkuista, ettei kilometrimäärä tuntunut niin suurelta.



Ensimmäinen etappi Muikkupurolle on esteetön. Sen pääsee kulkemaan rattailla tai pyörätuolilla ja perillä on laavun lisäksi myös pyörätuolinmentävä puucee. Muikkupuron vesi on huisin kirkasta ja laavun kohdalla pohja on jalalle mukavaa pehmeää hiekkaa. Voitte kuvitella miten leijonaneito viihtyi!

Muikkupuron laavu





Muikkupurolta lähti pehmeä (soraton) metsäpolku, joka Ala-Valkeaisen autiotuvan jälkeen nousi kulkemaan kahden järven välissä kulkevalle Hoiluansärkälle pitkäksi pätkäksi. Kokalmuksen kierros noudatteli pitkälti Pitkä-Hoiluan järven rantaa. Osuipa matkan varrella pari matalaa pororallia (ei ketään kotona), hiekkaranta, ja suoalue kaivattuine pitkospuineen.

Ala-Valkeaisen taukotupa

Hoiluansärkkä

Porotalli

Ennennäkemätön biitsi keskellä patikkaa


Kokalmuksen laavulla evästeltiin, käytiin uimassa ja hienosteltiin puuceessa (paarmojen kanssa ei puskapyllistys huvittanut ilman pakollista tarvetta). Reitti oli mukava tuttavuus ja ilman muuta suosituksen arvoinen, vaikka Pienen karhunkierroksen ja Kiutakönkään tyyppiset nähtävyys-highlightit jäivät laimeammaksi.




Hossan jälkiplussaksi jää lisäksi uusi, tilava ja siisti luontokeskus, joka oli oiva paikka pysähtyä, pestä päivän pölyt ja syödä palkintojädet. Sen pihalla on mukava leikkipuisto, jossa Taava sai temmeltää viimeiset vapaat energiat ennen kun pakkauduttiin autoon ja lähdettiin 80km kotimatkalle.



Mitenkäs Taava ja rinkka? Molemmat toimivat hyvin. Rinkka on istuva ja kun näkee oikeiden säätöjen laittamisen vaivan, sen kantaminen sujuu kaltaiseltani kirpultakin vaivattomasti. (Toki jalat juhlivat elämisen sietämätöntä keveyttä kun kantaja vaihtuu ;)) Taava tykkäsi retkeillä. Omin jaloin kävelyä tuli päivästä ja maastosta riippuen vajaasta kilometristä pariin-kolmeen. Hidasta se oli, sillä puolet kului häröilyyn ja mustikoiden syöntiin, mut kiireettömyys olikin reissun agenda.

Mustikkamummo Riisitunturilla

Aurinkosuoja
Rinkassa hän viihtyi hereillä ja nukkuen. Alkuun heti pantiin merkille, et kunnollinen aurinkosuoja ei olisi paahteisella kelillä pahitteeksi. Emme sellaista olleet rinkan mukana ostaneet, joten virittelimme käsillä olevista tarpeista suojaa. Sekös olikin hauskaa, Taava hihkui "teltassaan". Sadesuojaa vielä emme kaivanneet, se varmaan tulee ajankohtaiseksi nyt lokakuun reissulla. Olimme nimittäin niin voimaantuneita kesän reissusta et päätimme koittaa uudestaan. Saas nähdä millä menestyksellä.

Mennää metsään. Lähde sääki :)

torstai 13. syyskuuta 2018

Ei jää epäselvää

Iltapäivällä huomaan vähäisen vuodon. Pettymys tulvahtaa pysähtyneeksi hetkeksi. Illalla seuraan. Vaaleanpunaista, pieni määrä ihan kirkasta. Epätyypillistä minulle. Koskaan ei vuoto ole alkanut näin. Ei mitään kipuja. Selitän itselleni josko tämä olisi jotain tyypillistä harmitonta. Ei se välttämättä vielä tarkoita mitään.. Vaikkakin lämmöt ovat laskeneet. Iho muuttumassa kukka-alttiimmaksi. Vilutuskin on loppunut, ja syysflunssan merkiksi räkä alkanut... Silti pidämme yllä toivon kipinää. Mitään ei tiedä ennen kun tietää.

Yöllä ei mitään. Aamulla jännittää. Ei mitään, pientä vanhaa tuhrua. Testipäivä häämöttää parin päivän päässä. Laitan suojan. En mitään megalomaanista, mut varmuudeksi kuitenkin.

Päivällä istun palaverissa. Sellaisessa, mistä ei millään kohtuudella pääse poistumaan. Tunnen yllättäen lämpimän huljahduksen. Kröhöm, selvitän kurkkuani. Toinen huljahdus. Vaihdan painoa toiselle kankulle. Kolmas. Alan huolestua siteen riittävyydestä. On vaikea keskittyä loppuaikaa. Olen etäällä työpisteeltäni. Minulla ei ole varasuunnitelmaa mukana, enkä edes tiedä missä on lähin vessa. Lopetettuamme nousen ja vaivihkaa katson perääni tuolille. Huh, ei mitään. Poistun nykien työpuvun paidanhelmaa alaspäin.

Osastolla painelen vessaan. Kierron tuloksesta ei ole epävarmuutta; ylivuoto on tehnyt Jaappanin liput niin taka- kuin etupuolellekin. Huokaus. Olisihan se ollut lähes tilastollinen vitsi onnistua ensiyrittämällä. Eriskummalliselta tuntuu. Epätyypillisen runsas vuoto, mut ei mitään kipuja, ei kerrassaan sinne päinkään. Niin - tai ainakaan fyysisiä sellaisia.

lauantai 8. syyskuuta 2018

Ovulaatio isolla O:lla - entä sitten?

Tuttu tunne noin kolmen vuoden taakaa; Ovulaatio isolla O:lla. Näinhän se oli letrotsoleilla, mitenkä saatoin epäillä.

Tasan 36h Pregnylin ja inseminaation jälkeen alkoi pisto siellä missä edellisenä päivänä oli ollut kaksi follia. Pistää alas, pistää sivulle. Melkein selän puolelle ja kylkikaareen. Ei ole epäselvää. Se on lähdön hetki.

Googlaan pakastettujen siittiöiden elinikää. Tai oikeastaa sitä kuinka kauan ne pysyvät hedelmöittämiskuntoisina, sillä se tässä on olennaisempaa kuin elossa pysyminen. Toivon löytäväni jonkun uuden, rohkaisevan lähteen. En löydä. Puolitoista vuorakautta voi olla siinä ja siinä.. Ehkä parhaimmisto on jo mennyt. Tai toisaalta; ehkä parhaimmisto - sitkeimmät ja elinvoimaisimmat - on ne, jotka on jäljellä.

Vaikka muuten koitan olla tunnustelematta, niin salaa toivon kiinnittymispistoa 5-7päivää inssin jälkeen. Sitä mielikuvituslupausta, josta voisi valaa toivoa. Sitä ei tule. Mietin, että pitäiskö pihaan kaivaa kaivo johon voisin nakata polttopuiden pilkkomiseen hankitun Fiskarsin. Selitän kuitenkin asian parhain päin; viimeksi kun ns.kiinnittymiskipua mukamas "tunsin" niin ei inssiä oltu edes tehty.. Sattumaa yhtä kaikki. Eihän se välttämättä Taavastakaan  ollut sitä vaikka niin silloin ajattelin. Ehkä.

Päätä särkee. Epätyypillisesti jo usean päivän ajan. Viluttaa. Lämmöt on koholla yli asteen verran. Puolitoista. Niitä sorruin seuraamaan. Noh, ehkä on syysfunssaa. Parempi ois olla ajattelematta koko asiaa. Oikeesti.

tiistai 4. syyskuuta 2018

Älä usko aamuvirtsaa

Välillä tuntuu, et LH-tikkujen kanssa pelaaminen on hullun hommaa. Ennen riitti tikku aamulla toinen illalla. Nyt en olisi niinkään varma.

Kävin elokuun puolella ensimmäisessä follikeliultrassa letrotsolien jälkeen. Vasen ovario oli hiljainen, mutta oikea oli innostunut napsimistani lääkkeistä. Ruudulta tuijotti kaksi follia. Toinen 23mm ja toinen 18mm.. hmm.. Toinen vähän iso ja toinen siihen nähden pieni? Huomioden ne seikat, että oli kp12 ja LH sitkeesti miinusta. Toisaalta, mulla LH on plussannut kp13-22, joten en plussaa ihan vielä osannut odottaa, vaikka letrot sitä voikin aikaistaa.

Ei osattu lekurin kanssa päättää kumpaa follia uskotaan. Päätettiin tehdä inssi seuraavana päivänä. Jos LH plussaa, ni hyvä. Jos ei, ni inssin kyytipojaksi pistetään Pregnyl. En ole ollut irrotuspiikistä aiemmin innostunut, mutta kun niitä tällaisille vanhuksille helposti pistetään myös oman ovulaation tueksi, niin menköön.

Illalla LH miinus. Aamulla LH-miinus. Vuoto oli kuitenkin lisääntynyt ja muuttunut lupaavasti, joten en uskonut aamun miinusta. Alle parin tunnin päästä tein uusinnan. No siinä! Ero oli aikamoinen, vai mitä sanotte? Jos ei muuta niin ainakin opin sen, että älä usko sokeasti aamuvirtsaa. 


Digitesti oli kuitenkin hymynaamaton, joten inssi tehtiin ja piikki pistettiin. Limakalvo oli sen 7mm ja follit 21mm ja 18mm. Ne tuskin päivässä kutistuivat, joten ehkä aiempi mittaus oli ronskilla kädellä tehty ja LH-piikki oli vasta nousemassa (niin kuin olikin). Onko se sitten hyvä vain huono..

Toisaalta olisi hyvä että siittiöt on vastassa, sillä - kuten kipeästi tiedämme - munasolu ei ole yksineläjä vaan kuolla kupsahtaa vuorokaudessa jos ei löydä paria. Siittiöt sen sijaan saattavat elää kolmekin päivää. Tai pari. Tai sit huonoimmillaan vaan päivän nekin, kun kyse on pakastetuista ja pestystä kamasta. Ja reppanat kaipaavat vielä jotain miehistä muutaman tunnin adaptaatioaikaa jotta olisivat elämänsä voimissa valmiina hedelmöittämään. Phuuh.. Miten tässä voi ikinä onnistua kun homma on tunneista kiinni?

Niin tai näin, nyt on "hätiköity" ja sohittu. Simot syöksyi odottamaan loppuaan jonnekin munatorvien tietämille. LH-testit on käytetty viimeistä myöden, joten seuraavalle kierrokselle niitäkään ei olisi. Kun kiertoni on arvaamaton, tuntemusten perusteella mennään ja tilannekin näköjään saattaa noin äkkiä muuttua, taidan jatkossa tilata liuskoja tukkupakkauksen. Vaikka pessimisti ei pettyisi, niin ehkä odotan viikon-pari ennen kuin laitan tilauksen kotitesti-piste-fiihin. Jos vaikka.. Noh, toivoa aina sopii.